Kurjenpesä

Kaunon Nietosnaaraus "Naatti"
✝ 08.01.2023

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

VSR Rotunäyttelyt III-palk. (tuom. Lissu T.)

Tausta

Kaartilan vähentäessä hevosiaan olin tietenkin hyvin pian tarkastelemassa myytävien listaa, vaikka hevosten ostaminen vähennys- ja lopetusmyynneistä onkin aina vähän surullista, haikeaa, toisin kuin varsan ostaminen. Tälläkin kertaa tein tarjouksen useammasta hevosesta samalla harmitellen Kaartilan toiminnan pienenemistä.
Yksi Kaartilasta Kurjenpesään muuttaneista hevosista on tämä Kaunon Nietosnaaraus, Naatti. Hurjan energinen, sosiaalinen, ihastuttava tamma, jolla on takanaan ura kouluratsuna ja meriittinään ruusukkeitaan, kantakirjapalkintoaan sekä näyttelyarvonimeään tärkeämpänä kolme tervettä, hienoa tammavarsaa. Osaava, hienoluonteinen koulutamma, ei se korein yksilö mutta kuitenkin korrektirakenteinen, todistetusti tiinehtynyt ja hyviä varsoja tehnyt.. Tarvitseeko tässä enempää perustellakaan, miksi päädyin tekemään tarjouksen juuri Naatista?

Kurjenpesässä tamma tutustui ja tykästyi muihin tammoihin nopeasti. Naatille löytyi hyvin helposti mieluisia tarhakavereita, eikä tamma tuntunut turhia stressaavan muuttunutta maisemaa tai uutta laumaansa. Muutto sekä uuteen kotiin sopeutuminen kävi niin kivuttoman helposti, että voisi kuvitella Naatin asuneen meillä vuosikausia!
Tulevaisuuden toiveet ja tavoitteet ovat Naatin(kin) kohdalla selvät; Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu, rotulaatuarvostelu, ihan vähintään yksi varsa, mahdollisesti useampikin. Toivon saavani vielä yhden tammavarsan sisarsarjaa täydentämään, ja tämän tamman jättäisin Kurjenpesään tekemään samalla tavalla kilparatsun ja siitostamman uraa kuin mitä Naatti on tehnyt.

Luonne

"Naatti sanana kuvaa huomattavasti paremmin kaikkia hevos-Naatin vauhdissa mukana roikkuvia kuin tammaa itseään. Energiaa pursuava raudikko syönee salaa väkirehujen sijaan pattereita ja muita virtalähteitä, eikä suonissa suinkaan kierrä veri vaan kofeiini." Tällaisen kuvauksen työntekijäni Annika Naatista antoi tamman ensimmäisen Kurjenpesässä vietetyn viikon jälkeen, enkä voinut olla nauramatta. Pilke silmäkulmassa, kieli vähän siellä posken puolella annettu kuvaus, joskin terävän osuva sellainen.

Virtaa tässä tammassa tosiaankin riittää. Niinä harvoina kertoina, joina pikkuraudikko on osoittanut mitään (fyysisen) väsymyksen merkkejä kyse on ollut sellaisesta kaikkensa antaneen, suoritukseensa tyytyväisen urheilijan suorituksen jälkeisestä euforisesta väsymyksestä. Naatti ei puuskuta tai matele, sen askel pysyy kevyen reippaana ja vaivattomana, moottori ei yskähtele koskaan. Tamma jaksaa ylläpitää sosiaalisia suhteitaan muiden tammojen kanssa asiallisin rapsutus- ja juorutuokioin, heinänsäkin Naatti syö mieluiten samasta kasasta tai ainakin ihan toisen kasaan viereen laitetusta kasasta. Hyvin sosiaalinen, ihastuttava eläin, kaikessa liki hengästyttävässä, tehokkaassa energisyydessään.

Pieni ikiliikkujani rakastaa työntekoa. Se tuntuu hymyilevän päästessään hiomaan kouluratoja tai yksittäisiä liikkeitä kohti päivän parasta mahdollista suoritusta. Aivan samalla tavalla Naatti nauttii maastoretkistä, kesän kahlaus- ja uittoretkistä, satunnaisista kärrylenkeistä. Hyppääminenkin on hauskaa, vaikkei Naatti yhtään tiedäkään, milloin pitäisi ponnistaa tai missä kohtaa jalat pitäisi koukistaa tai suoristaa.
Kouluratsastus on kuitenkin ehdottomasti Naatin lempilaji, ja siihen sillä onkin huomattavasti enemmän lahjoja kuin esteradoille. Naatti tanssahtelee kevyin, pehmein askelin siirtymästä toiseen, taipuu kauniisti kaarissa, tekee täsmälliset kulmat, kuuntelee, vastaa, yrittää parhaansa, ei ota nokkiinsa ratsastajan virheistä muttei myöskään ryhdy tasapainottamaan tai korjaamaan suoritusta ratsastajansa puolesta. Väitän kaiken tasoisten ratsastajien nauttivan työskentelystä Naatin kanssa, sekä totean aivan varmana Naatin nauttivan työskentelystä joka ikisen ratsastajan kanssa. Raudikko on turvallinen, ymmärtäväinen, kärsivällinen ratsu vasta-alkajille, hyvin rehellisesti saamiaan apuja peilaava opettaja sekä yllättävän näyttävä kilpakumppani. Tammani askel on pitkää, tarmokasta ja tahdikasta, etenkin ravista löytyy mukavasti joustoa ja venyvyyttä.

Paikoillaan seisomisen voisi kuvitella tuskastuttavan muidenkin puolesta menevää hevosta. Naatti kuitenkin malttaa ja jaksaa seistä paikoillaan juuri niin kauan kuin on tarvis, joten kaiken vähänkään pidempikestoisen (klippaus, kengitys sun muut) saa tehdä aivan rauhassa ilman ajankuluun tuskastuvaa hoidokkia. Vapaapäivät eivät muuten kerrytä pöllöenergiavarastoa, Naatti osaa vaihtaa vapaalla. Se ei myöskään kiirehdi talutettaessa, vaan sopeutuu vaikka hyvin hitaaseen, laahaavaan askellukseen (olkoonkin, että tamma luonnostaan kävelee reippaansorttisesti). Ystävällisenä, seurallisena sieluna Naatti nauttii hoitohetkistä, olivat ne sitten lyhyitä, vain pakolliset asiat sisältäviä rutiinitöitä tai hieman pidempään kestäviä, enemmän seuranpitoa sisältäviä hemmotteluhetkiä.
Kokeneena matkaaja pikkutamma ei ole minällänsäkään mistään matkantekoon liittyvästä. Kapein traileri tai ylellisin rekka, lyhyt matka naapuripitäjään tai pidempi reissu toiselle puolen Suomea – sama se Naatille, tien päällä on mukavaa! Automatkustus tuntuu olevan raudikolle ihan pikkujuttu; mitäköhän tamma tuumisi autolautasta? En kyllä lähde Ruotsiin tai Viroon vain selvittääkseni Naatin tuntemuksia, kunhan pohdin.

Esiintyminen tuntuu olevan tammalleni toinen luonto. Se viihtyy yleisön edessä, niin näyttelykehissä kuin koulukilpailuissa. Naatti vaikuttaa hymyilevän, ja jotenkin siitä vain huokuu yleisön arvostus, miten paljon tamma saamistaan katseista sekä aplodeista nauttiikaan saaden jo ihmisten läsnäolosta vähän lisäpuhtia suoritukseensa, vaikkei Naatti sellaista kyllä kauheasti tarvitsisi työskentelynsä ollessa jo valmiiksi ammattimaisen varmaa ja energistä.

Sukutiedot

Jälkeläiset

11.11.2019 sh-t. Päikesaaren Julia i. Liljan Justus om. Kuuralehto, Siguri (VRL-11290)
16.01.2020 sh-t. Tenhon Taimi i. Haltiasalon Tenho om. Haltiasalo, VRL-13283
12.10.2020 sph-t. Pähkinän Naispaholainen i. Kilvan Vislausmestari om. Valokylän Talli (VRL-14618)
07.08.2022 sh-t. Kurjen Punahilkka i. Haltiasalon Tittelintuure om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Kaunon Nietosnaaraus kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

KRJ CUP 1 sijoitusta joista 0 voittoa
31.10.2021 Lokakuun KRJ-Cup - Helppo D - 4/115

Päiväkirja & valmennukset

21.06.2022 Ihana Assi, joka katkaisi lomansa kouluvalmennuksen tähden
On yksi soittaja, jota samalla pelkään ja odotan. Tämä soittaja onnistuu nimittäin soittamaan aina silloin, kun olen juuri aloittanut todella ansaitun lomani ja tarkoituksenani on kadota kartalta. Niin vain Kurjenpesän Aino tälläkin kertaa keskeytti ihanan lomailuni. Ensin pysyin lujana, etten lähtisi edes hänen vuokseen mukavalta rantatuoliltani, mutta Aino tietää, mistä narusta nykäistä. Hylkäsin siis oman Karibianmereni eli noin 0,5 metriä säteeltään olevan lastenaltaan, jonka olin pystyttänyt tallin lantalan taakse, painoin kaiuttimen aallonkohinaraidan kiinni ja hyppäsin ratsastuskenkiini.

Matkalla vaihdoin päälleni kyllä säädyllisyyden nimissä myös paidan ja vedin shortsit jalkaani, mutta Aino kehtasi siltikin naureskella lomalaisen ulkonäölleni. Aino talutti juuri hauskannäköistä rautiasta kentälle sammuttaessani "Mikä kesä"-laulun autoni radiosta. "Miten onnistut olemaan aina lomalla kun soitan?" nainen kyseli naureskellen hypätessään ratsunsa selkään.
"Kesällä lomaillaan", mutisin ja nostin auton takakontista kokoontaitettavan tuolin, jonka kannoin kentän keskelle. "No kerropa tämänkertaisesta ratsusta, ei taida olla mulle tuttu?" kysyin ja huiskin kärpäsiä pois kasvoiltani.

Alkuhistoriikin ja –lämmittelyn jälkeen päätimme, että tänään keskittyisimme suoruuteen, sillä ratsu Naatti oli kuulemma viime aikoina ollut jäykkä varsinkin oikealle.
"Sun tän tunnin ainoa tehtävä on asetus. Asetus sisään, asetus ulos, niin, että Naatti oikeasti antaa periksi kropastaan ja asettuu sinne, minne sä haluat. Kun tää onnistuu, voidaan lähteä rantaan kahlaamaan lopputunniksi", huusin ohjeet tuolistani.
"Aloita ihan pysähdyksellä paikoiltaan", jatkoin ja Aino teki työtä käskettyä. Naatti pysähtyi, mutta kun Aino pyysi tammaansa asettumaan puolelta toiselle, olisi ikiliikkuja tamma halunnut lähteä asetuksen mukana, eikä taipua kaulastaan. "Muista kertoa sun istunnalla olemalla hiljaa, ettet halua mitään liikettä", ohjeistin. Kiemuran jos toisenkin jälkeen tamma vihdoin tajusi, mitä Aino pyysi, jonka jälkeen neidistä oikein näki sen asettuessaan paikoillaan, että nyt mä osaan.

"Hyvä, ensimmäinen steppi suoritettu. Kolme askellajia siis jäljellä", huusin ja venyttelin samalla omia naksuvia niskojani. "Okei käynti näyttäisi olevan kunnossa. Muista pitää ulkopohkeen tuki mukana, ettei koko asetus tuu sun kädestä", ohjeistin ja ratsukko lähti suorittamaan tehtävää ravissa. Ravissa Naatti lähti mielellään seuraamaan asetusta sisällepäin, kun taas ulkoasetus näytti olevan tänään tammalle jopa helpompaa.
"Riittää ravissa. Toi tammahan tekee tän sulle aivan liian helpoksi, kun tajusi homman nimen jo pysähdyksessä! Sitten kokeillaan samaa laukassa niin, että mee kierros aina yhtä suuntaa, mutta älä vaihda laukkaa vaan toinen kierros on aina vastalaukassa", ohjeistin viimeisen askellajin.

Kuten vähän uumoilin Naatin innokkuudesta päätellen, ensimmäisessä vastalaukkakierroksessa tamma vaihtoi laukan heti tajuttuaan, että nyt vaihtui kierros. Pikkuneiti näytti niin tyytyväiseltä, että meinasi vanhalle heppatädille tulla pala kurkkuun.
"Köh muuten hyvä muttei sinne päinkään. Tärkeintä on nyt, että sä kerrot Naatille sun istunnalla, että vaihtoa ei tapahdu. Mieti, että asetus pysyy kokoajan ekan kierroksen suuntaan, eli mitään muutosta ei tuu", neuvoin saatuani kurkkuni karaistua. Huomasin itse pomppivani tuolillani laukan tahtiin, kun Aino ja Naatti vaihtoivat suuntaa ja ratkaiseva paikka uralle mentäessä saapui. Nyt ratsukko kutenkin pysyi vastalaukassa. "Bravo! Tee sama toisessa laukassa ja lähdetään sitten rannalle. Kyllähän toi sun hevonen jaksaa meidät molemmat sinne kantaa? Otetaan vain satula pois ja pyyhkeet mukaan", jatkoin, kun ratsukko jo teki työtä käskettyään ja läpäisi toisenkin suunnan vastalaukan kirkkain pistein. Ihan mukava sitä oli ollut taas eksyä Kurjenpesään.

05.07.2022 Naattijutustelua
Vaikka Naatin ikä on lähempänä kahtakymmentä, sen vauhti ei ole hidastunut sitten ollenkaan. Askel on kevyt, mieli vireä, virtaa riittää eivätkä kaikki tamman tarhakaverit pysy ollenkaan sen vauhdissa. Toisinaan tuntuu, etten pysy itsekään, sen verran meneväinen mummoikää lähestyvä tammani on. Saapa nähdä, hidastaako kantoaika tai lähestyvä varsominen Naattia ollenkaan. Varsa tuskin hidastaa, joutuu vain reppana juoksemaan ikivetreän mammansa rinnalla. Naatti on tosiaan ultrattu tukevasti tiineeksi Tuuresta - maltan tuskin odottaa tulevaa varsaa! Toivottavasti tuleva pikkuinen on tamma.

Ennen mammalomaansa ikiliikkujani pääsee niin sanotusti ihmisten ilmoille ja edustamaan, muutoinkin kuin lomansa keskeyttäneille, Kurjenpesään saapuneille valmentajille. Ilmoitan Naatin Kouluratsastusjaoksen heinäkuun tilaisuuteen yhdessä muutaman muun hevoseni kanssa. Entisen omistajan mukaan Naatti nauttii esiintymisestä, joten tuleva laatuarvostelu lienee tammalleni mieluisa yllätys sekä kesän kohokohtia. Kurjenpesässä asuessaan Naatti ei olekaan päässyt sen isommin esille; täysin kisannut, näyttelyissä riittävästi meritoitunut hevonen on ollut lähinnä kotitreeneissä, nyt toki kantavana. Nuoremmat ovat reissanneet ja kisanneet Naatinkin puolesta, vaikka suurella todennäköisyydellä veteraanirouva olisi tarjonnut monta kertaa junnuja energisempiä esityksiä!

31.08.2022 Naattijutustelua rautaisesta terveydestä sekä tamman kuopuksesta
Kovaa vauhtia kahtakymmentä lähestyvä Naatti tuntuu olevan elämänsä kunnossa. Tamman askel ei tosiaan paina, vauhdissakaan ei ole tapahtunut mainittavaa muutosta. Virkeä, iloinen, eläväinen hevonen, erinomaisessa kunnossa. Viime vuositarkastuskin antoi lähinnä hymyn sekä ihmettelyn aihetta, nivelrikko sekä muut ikävyydet ovat ainakin toistaiseksi jättäneet ikääntyvän hevoseni rauhaan. Naatin hampaatkin ovat loistokunnossa! Ainoa pieni terveyshuoli johtui sekin kavion ja kengän väliin eksyneestä kivestä, mikä aiheutti ontumista. Kivi pois (ja samalla, vähän etuajassa, pientä kaviohuoltoa, kengät pysyivät samana) ja Naatin askel oli jälleen puhdas ja kevyt.
Tovi sitten Naatti varsoi kuopuksensa. Varsominen sujui hyvin, jälkeiset tulivat ehjinä ulos, varsa ei kaivannut ihmisapua – kaikki sujui loistavasti. Naatin rautaista terveyttä ei juuri ole koeteltu, mutta nuori tyttärensä koetteli kyllä emänsä hermoja! Pikku Punahilkka oli, ja on edelleen, varsin kovapäinen hevonen. Naatti tosin ei vaikuttanut olevan moksiskaan, se säilytti hyväntuulisuutensa myös joutuessaan ohjeistamaan tytärtään soveliaasta käytöksestä. Tässä kaksikossa emä oli selkeästi sävyisämpi ja sosiaalisempi, ja itse asiassa myös vauhdikkaampi. Punahilkan kokeillessa jalkojaan laukkaspurttien ja ilopukkien muodossa Naatti-mamma rallitti mukana, eikä todellakaan lopettanut varsansa väsähtäessä. Toivottavasti Naatilla on edessään vielä monta tervettä vuotta.

06.09.2022 Pieni syysmerkintä
Ikivireä tammamuorini oli tänäänkin menossa korvat tötteröllä, innosta pärskien, päästessään töihin. Koulutreenimme oli kevyt ja rento, Naatti sai liikkua melko pitkässä muodossa, kunhan takaosa työnsi ja etuosa oli sen verran kevyt, ettei ryhdytty maata kyntämään. Paljon laajoja kaaria, suuria linjoja, kaikki askellajit läpi. Minua hymyilytti alkukäynneistä lähtien, ja niin tuntui Naattiakin hymyilyttävän. Kuten aina, kaikki pysähdyksistä peruutusten kautta ravin nostoon oli yksinomaan mukavaa, Naatti olisi varmasti hionut joka ikistä liikettä pidempäänkin, useampaan kertaan. Pidin kuitenkin toistot minimissä; hinkkaamiselle on aikansa ja paikkansa, eikä se ollut tänään.

Naatti tuntui älyttömän hyvältä, alkukäynneistä loppukäynteihin, kaikissa askellajeissa, kumpaankin kierrokseen. Kirpeä syysilma sekä eloisa, mielellään työskentelevä hevonen – voiko sitä enempää pyytääkään! Naatin askel oli rento ja letkeä, moottori hyrräsi nätisti, tamma asettui, taipui sekä suoristui todella pehmeästi. Erityisesti vasemman kierroksen käynti sekä oikean kierroksen ravi tuntuivat todella hyviltä! Huomasin itsessäni pientä hartiaseudun jäykkyyttä, mikä tietenkin vaikutti koko istuntaani sekä teki käsistäni joustamattomammat, kovemmat. Naatti ei tästä kuitenkaan turhia nokkiinsa ottanut, vaikka olisi sillä ollut aihettakin. Ratsastajahan tässä joutuu verryttelemään, eikä kahtakymppiä lähestyvä mummoikäinen ratsu!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen