Katvija VH18-018-1346

Nimi	Katvija "Kitkat"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	150cm, tummanpunaruunikko	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 29.06.2018, 22v satunnainen (4v 20.07.2018)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.07.2018 Kitkat aloitti meriittirivinsä hienolla palkinnolla KTK-II ja sai tuomareilta loppupisteiksi 76!

24.02.2019 ruunikollemme myönnettiin VIR MVA Ch :n arvonimi.

20.11.2020 narri sai taputella nyyhkivää Lissua hartialle, sillä Kitkat palkittiin SLA-I* -palkinnolla tilaisuuden korkeimmilla pisteillä (108p.).

25.11.2020 kultamurusemme palkittiin KERJ-I -palkinnolla!

VSR Rotunäyttelyt LKV1 I-palk. EM: Kaunotar (tuom. Crimis)

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Meillä on käynyt uskomattoman hyvä tuuri varsomisten saralla. Kai se oli odotettavissa, että näin suurella tallilla, tällaisilla varsamäärillä per vuosi, varsan tai tamman menetys oli odotettavissa.
Kalapullan varsominen meni pieleen alusta alkaen; tuntui kuin kaikki mahdollinen ja mahdoton kauhukuva olisi tapahtunut yhdessä ainoassa varsomisessa. Tamma kuoli lähes kirjaimellisesti syliimme eläinlääkärin elvyttäessä vastasyntynyttä. Kuin ihmeen kaupalla ruunikko tammavarsa virkosi.

Keinoemän ja klinikan kasvattihan Katvijasta tuli. Jos Kalapullan katastrofaalisessa varsomisessa kaikki meni kuin B-luokan kauhuleffassa, Katvijan elvytystä seurannut elämä sujui kuin hattaraisin prinsessaunelma. Kaikki, ihan oikeasti kaikki tamman ja varsan yhdistämisestä klinikkajaksoon, sujui kuin Strömsössä konsanaan, ja pikku Katvijasta kasvoi kunnollinen, terve hevonen, josta ei todellakaan arvaisi, miten karu alku sen elämällä olikaan.

Joskus elämä heittää halpoja kliseitä sylikaupalla päin näköä.

Halvoista kliseistä ja emän menettämisestä huolimatta me saimme myöhemmin paljon ilonaiheita. Kitkatista kasvoi tosiaan terve hevonen, kaunis kuin hattarapäiväuni, kapasiteetikas kenttähevonen sekä ennen kaikkea ihastuttava persoona. 'Kaikki käy' -tyylinen, helppo, miellyttävä, älykäs hevonen, rakastava halikaveri.

Jollei överikliseisen dramaattisia elämän ensimetrejä oteta mukaan laskuihin, Kitkat on ollut tavattoman helppo hevonen. Ruunikkomme suhtautui (ja suhtautuu edelleen) kaikkeen hyvin mutkattomasti, ”aha, tämmöstä, okei” -tyylisesti – tämä on nyt se hevonen, jonka vieressä voi heilutella lehtipuhallinta ilman, että hevonen korvaansa lotkauttaa. Ei sillä, että me sellaista harrastaisimme, mutta noin periaatteessa. Kitkat on hillityllä tavalla utelias kaveri, kohteliaan kiinnostunut kaikista ja kaikista ilman, että samettinen turpa tunkee ilman lupaa liian lähelle. Ajo-opetus, ratsutus, ihan kaikki pienet ja isommat opetushetket sujuivat kuin tanssi, aivan kuin Kitkat olisi ikänsä osannut kaiken.

Silloin tällöin Susirajassa käy vierailulla päiväkotiryhmä, koululaisia, jokin erityisryhmä tai vaikka polttariporukka. Toisinaan me käymme vanhustentalon pihassa, erilaisissa tapahtumissa (markkinat ja sen sellaiset). Näihin tapahtumiin tarvitsemme hyvähermoista, kilttiä, kaikkien kanssa kaikissa tilanteissa toimivaa hevosta – Kitkattia. Tämä tamma kulkee nätisti kuin hyvin koulutettu koira kenen tahansa talutettavana, ei välitä lasten riemunkiljahduksista tai erityisryhmien mahdollisesti äkkinäisistä kosketuksista. Totaalisen pomminvarma, kaikkien kanssa toimeen tuleva, kaikkia rakastava ihana samettiturpa, todellinen PR-hevonen! Kitkatin lempeys, täydellinen mutkattomuus jokaisen ihmisen seurassa sekä yksinkertaisen katkeamaton pinna tekevät kenttäpelistämme kullanarvoisen.
Harjailut, loimitukset, kääreiden tekemiset, klippaamiset, rokotukset ja raspaukset, lämmön mittaaminen, varustaminen, lääkitsemiset – ihan kaikki arkinen ja kausittainen sujuu vaivattomalla rutiinilla. Tamma vain seistä nököttää sievästi paikoillaan, nostaa jalkansa pyydettäessä, siirtyy pyydettäessä, ei pullistele, kuovi, ärhentele, ei mitään. Korkeintaan Kitkat koettaa saada räpsyripsikatseellaan vähän ylimääräisiä rapsutuksia (ryntäät ja korvat saisi rapsuttaa läpi monta kertaa päivässä).
Kitkat lukee ihmistä tavattoman tarkasti; maasta käsin työskentely näin herkän ja kuuliaisen hevosen kanssa on todella palkitsevaa! Talutettaessakin Kitkat kulkee sievästi täsmälleen siinä, missä ihminen haluaa, joko vierellä tai vähän perässä. Ihmisen pysähtyessä Kitkat pysähtyy, peruuttaessa peruuttaa ja niin edelleen. Porteista ja oviaukoista ruunikko kulkee sievästi yhtään rynnimättä tai kiirehtimättä, vaikka miten olisi ruoka-aika. Sama helppous ja vaivattomuus toistuu lastaustilanteissakin; sen kun menee itse edeltä, kyllä Kitkat tulee perässä. Tai sitten laittaa tamman koppiin lähettämällä, sekin sujuu aina ongelmitta. Kitkat on helpon lastattavan lisäksi helppo kuljetettava; rauhallinen ja huoleton, tyytyväinen yksin ja kaverin kanssa. Ruoka ja juoma maistuvat pitkilläkin matkoilla.

Ylistyslaulu kullannuppusestamme vain jatkuu, kun pääsemme höpöttämään siitä, miten hieno ratsu (tai ajohevonen) Kitkat onkaan. Ajo- ja ratsukoulutus sujuivat suorastaan epäilyttävän helposti, Kitkat toimi kuin vanha konkari heti ensitreeneistä lähtien. Älykäs, oppivainen pikkutamma kasvoi älykkääksi, edelleen oppivaiseksi, herkäksi ja motivoituneeksi hevoseksi, jonka eteenpäinpyrkimys sekä yhteistyökyky ovat timanttiset. Hetken jo harkitsimme, josko valtaisimme Kitkatin kanssa myös valjakkoradat, mutta pysyttelimme sitten kuitenkin pelkässä kenttäratsastuksessa. Eihän Kitkat nyt mikään vaikeiden luokkien voittajasuosikki olisi, mutta tamma on niin kevyt, herkkä, hyvä ajaa, että välistä tuntuu ruunikkomme menevän vähän hukkaan pelkässä kotimetsähölkässä!

Helppo A -tasolla koulukiemurat taitava Kitkat liikkuu suorastaan törkeän hyvin. Ihan kuin emme olisi kehuneet kultaamme tarpeeksi.. Mutta minkäs sille mahtaa; hyvä tahti ja tasapaino, loistava työntö takaa, suoruutta väljyyttä askelpituutta säädeltävyyttä naapureille asti, ylämäkeen rakentunut liike.. Kitkatilla on hyvät käynti ja ravi sekä suorastaan erinomainen laukka. Osaamattomille ratsastajille löytyy hidastempoinen, pehmeä mummohölkkämoodi, vähän kokeneemmille ja ihan ammattilaisille sitten juuri niin paljon vaihteita ja hienosäätöä kuin osaa ja viitsii kaivaa. Valitettavasti Kitkat on upeista liikkeistään ja kympin ratsastettavuudestaan huolimatta lähinnä se seiska-kasin hyvä, muttei kiitettävä kouluratsu. Tamma suorittaa hyvin kaiken, mitä osaa, mutta ’se jokin’ jää aina vähän puuttumaan. Täysipäiväistä kouluratsua tästä ei saisi, jos ruusukkeita haluaisi.
Hyppääminen sen sijaan sujuu ilman mitään mutinoita tai puutteita. No, ehkä Kitkat voisi vähän paremmin käyttää kaulaansa ja selkäänsä, mutta jalkatekniikassa ei ole moitteen sijaa. Ponnistukset ovat vahvat, nopeat ja lähtevät lähes poikkeuksetta sieltä mistä pitääkin. Hypyt ovat nopeat, pyöreät ja laskeutumiset tasapainoiset, jalat nousevat nopeasti ja tarpeeksi ylös. Vinot tai lyhyet lähestymiset eivät Kitkatia haittaa, joskaan mihinkään ponikurveihin tammamme ei taivu. Samettiturpamme suorittaa 110cm rataesteet sekä 100cm maastoesteradat tasaisen varmasti, suorastaan rutiininomaisesti, ilman yhtään hämmästelyä, kummastelua tai kompastelua. Maitohapoista Kitkat ei välitä, vasta maaliviivan jälkeen ja laukan vaihtuessa raviksi ja käynniksi huilitaan! Rohkea, varmajalkainen Kitkat etenee esteeltä toiselle melko sukkelasti, aina hyvällä asenteella ja joka tehtävästä nauttien.
Maastoilu, vikellysharjoitukset, koppakärryttely, kaulanarukokeilut, uittoreissut.. Kitkat on toiminut ja toimii kaikessa, mitä olemme keksineet kokeilla. Tammamme on juuri niin maasto- ja liikennevarma kuin hevonen vain voi olla. Rennot käyntireissut sopivat Kitkatille siinä missä hurjat peltorallitkin. Yksin, kaksin, isossa porukassa, perän pitäjänä, johtajana tai keskihevosena – aivan sama, Kitkatilla on aina kivaa!

Vaikka Kitkat onkin kaunis kuin karamelli, eikä sen kapasiteetissa tai ratsastettavuudessa ole moittimista, ei Kitkat siltikään ole tallimme ykköskisatykkejä. Valitettavasti. Se suurin karisma ja näyttävyys taisivat valitettavasti valua vähän naapurikarsinan puolelle; Kitkat on kyllä sievä, sympaattinen, ihana ja osaava, liitokavio ja estehirmu, mutta ei se saa sydämiä sykkimään samalla tavalla kuin rotunsa tai lajinsa kärkinimien esiintymiset. Kyllähän Kitkatilla tulosta tekee (tamma ei stressaa kisatilanteista, vaan suorittaa samalla suurella sydämellä maitohapoista tai kuskin jännityksestä välittämättä kuin kotonakin), mutta ei tästä mitään sukupolvensa suomenhevosta tule.
Ehkä siellä PR-puolella, ihmisten lempihalihevosena ja ystävänä.

Sukutaulu

i. Kalvia ✝ KTK-III, SLA-I, KRJ-III, ERJ-III sh, klm, 157cm	ii. Ch Malkamäen Verneri ✝ KTK-II, SLA-I, KRJ-III, ERJ-II sh, tprt, 156cm	iii. VIR MVA Ch Väinämöinen sh, tprt, 162cm
		iie. Hepulin Amalia YLA3, SLA-II, ERJ-II, ERL-III sh, prt, 155cm
	ie. Kalvankehrääjä ✝ KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-II sh, prn, 155cm	iei. Kalvanto sh, mrn, 160cm
		iee. Kuunkehrä sh, rn, 158cm
e. Ch Katvekallas ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, trn, 154cm	ei. Turmeltajan Kalmakeikari ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I, ERJ-I, KRJ-II sh, vrt, 160cm	eii. Valheen Repäys ✝ YLA2, KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I sh, trt, 158cm
		eie. Kalmiina ✝ SLA-II, KERJ-I, ERJ-I sh, m, 154cm
	ee. Ch Varjotanssi ✝ KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, prn, 158cm	eei. Koivuniemen Herra ✝ SLA-I, KERJ-I sh, m, 154cm
		eee. Jätetään Kitumahan ✝ KERJ-I sh, tprn, 150cm

Jälkeläiset

s. 30.01.2020 sh-o. Mustaruhtinas, i. Pikkuritus, om. Haltiasalo, VRL-13283

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

05.03.2019 Estevalmennus, valmensi Ilona

Tänään Susirajalta valmennukseeni ilmestyi narri Kitkat-nimisen tammansa kanssa. Estevalmennus tänään oli edessä, mutta alkuverryttelyssä paahdoimme siltikin ankarasti pohkeenväistöjen parissa. Kitkat oli niissä kyllä melko haka, ainoastaan toivoin pidemmälle päästyämme vähän vielä voimakkaampia ristiaskeleita. Lähinnä vaadittiin ratsastajan osalta vähän napakampaa ratsastusta, eikä vain mukavuusalueella hölkkäilyä ja kun narri otti itseään niskasta kiinni, niin johan alkoi tapahtua. Jatkoimme väistöjen parissa myös laukassa, mikä yllätti Kitkatin ja laukan rytmi meinasi vähän hukkua. Rauhallinen tehtävän uudelleen suorittaminen tuotti tuloksen ja heti kun tammaa pääsi kehumaan, innostui se yrittämään yhä paremmin seuraavalla kerralla.
Kun etenkin ratsastajan vatsalihaksia oli alkuverryttelyssä koeteltu, oli aika siirtyä varsinaiseen estetyöskentelyyn. Tänään ohjelmassa oli suhteutetut linjat molemmilla pitkillä sivuilla, joille tarkoituksena oli hakea monenlaisia eri variaatioita välien ratsastamiseen. Ensin teimme molemmat linjat molempiin suuntiin perusratalaukassa melko maltillisilla korkeuksilla, mikä sujui moitteetta. Sitten tehtävänä oli koota laukkaa ensimmäiselle linjalle ja lisätä yksi askel edelliseen kertaan verrattuna, mutta jatkaa toinen linja taas ratalaukassa. Kokoaminen onnistui, mutta laukasta jäi puuttumaan vähän voimaa jälkimmäiselle linjalle, jolloin ennen ponnistusta räpelsi Kitkat puolikkaan askeleen suunnitellun määrän päälle. Korjauskierros tuotti onnistumisen ja annoimme tässä välissä Kitkatin kävellä välikäynnit.
Viimeinen päivän tehtävistä oli lisätä ensimmäiseen väliin ensin 2 askelta, ottaa toisesta yksi pois, jatkaa sitten perusratalaukassa originaalilla askelmäärällä ensimmäiselle linjalle ja viimeisenä tulla vielä toinen linja jälleen kontrolloituna, yhdellä ylimääräisellä askeleella. Narri naureskeli varmaan unohtavansa mitä millekin piti tehdä, ja niinhän siinä kävikin. Ensimmäisen väärillä askelmäärillä ratsastetun linjan jälkeen kertasimme tehtävän uudelleen ennen uutta yritystä. Nyt ratsastajan tiukasti keskittyessä hevonen suoritti loistavasti kaiken mitä siltä haluttiin ilman minkäänlaista kyseenalaistamista. En löytänyt suorituksesta mitään korjattavaa, vaan päästin ratsukon loppuverryttelyiden pariin.

10.03.2019 Maastoestevalmennus, valmensi Humutin

Maaliskuun aamun tuiskeessa ajelin hieman huolestuneena kohti Susirajaa. Sää ei ollut mitenkään ihanteellinen maastoestevalmennusta ajatellen, mutta Lissu itsepäisesti oli inttänyt, että sää selkeäisi päivää kohti ja valmennettavakin oli säänkestävä, joten kello soi julmasti aamuviiden maissa. Oikeassahan Lissu oli toki ollut, puolen päivän maissa autoa parkkiruutuun tähdätessä pilvet väistyivät pikkuhiljaa uteliaan auringon tieltä.
Lissu ja päivän valmennettava yltiötuttavallinen ruunikkotamma Kitkat odottelivat minua jo täysissä varusteissa, joten pullakahvit jäivät odottamaan vähän myöhemmälle siirtyessämme kohti tämän päivän radan virkaa toimittavaa maastoreittiä ratsukon verrytellessä loppuun reitin alkuosuuden. Panin merkille suklaisen suomenhevosen kauniit askellajit sekä ryhdikkyyden Lissun värkätessä käynnin ja ravin välillä lumessa tarpoessani, ja talvi-ilman piristämä hevonen oli oikein yhteistyönhaluinen. Tarkemmin kysellessä Lissu kertoi, ettei tamman kanssa oikeastaan ollut mitään suuria ongelmia maastoesteillä, ei pelkoja tahi muita erityistä huomiota vaativia osuuksia, mutta hiottavaa varmaankin olisi, ja mikä parempi löytämään hiomakohtia kuin uusi silmäpari.

Peltoaukealle olikin sijoitettu talvikäyttöä varten pari helppoa estettä vaihtelevin korkeuksin - pari kohotettua tukkia, koivuista rakenneltu okseri sekä renkaista kasattu esteenkaltainen toimittivat radan virkaa. Lämmittelyt Lissu oli jo hoidellut kentän ja matkan aikana, joten pääsimme suoriltaan itse hyppäämiseen. Pyysin ratsukkoa ravissa lähemmäs laukkaan siirtyen kohti rengasestettä, josta jatkettaisiin suoraan ohitse ensimmäisen tukin, siitä ylittäen kakkostukin ja parin askeleen päässä olevan koivuokserin, vasemmalle sitten kaartaen ja ohitetun kelotukin ylittäen kautta vielä renkaiden yli takaisin lähtöpisteeseen. Lissu ja Kitkat lähtivät esteille toisiaan innostaen, ja kaksikon työskentely olikin kuin suoraan maastoestehyppääminen 101 -kirjan mallikuvista. Ruunikko ponnisti varmasti ja Lissun avustuksella juuri sieltä, mistä pitikin, ja tamma jättikin vielä kunnon ilmavarat esteiden välille. Suomenhevosesta näki kyllä, että esteitä oli hypätty aikaisemminkin. Sen sijaan Kitkat tuntui jäykistelevän niskaa hypätessä, ja vasen kaarto meni pikkasen laajaksi seuranneen hypyn haparoidessa oikeaa ponnistusta, mutta yli mentiin, renkailla jälleen mallikappaletta esittäen. Lissu kiersi Kitkatin kanssa käynnissä eteen, ja oikeastaan muuta mainittavaa ei ollut. Niskan jäykkyyden löin nyt innostuksen piikkiin, sillä hyvin tamma tuntui sitä muuten kantavan ja liikuttavan, käännöksessä puolestaan kehotin ottamaan pari askelta vielä eteenpäin ennen tiukkaa vasenta, jotta suomenhevonen pääsisi suht suorilleen hyppyä varten. Pakkasessa puhalteleva ratsukko tuntui kuuntelevan intensiivisesti ja siirtyi uudelleen radalle. Toisella kerralla rata mentiin samaa kaavaa kulkien, Kitkat käytti jo koko kroppaa mukana alkujännityksen karistessa ja vasen käännöskään ei päässyt enää yllättämään. Kaikkiaan saatiin kasaan puhdas suoritus. Esteet käytiin vielä päinvastaisessa suunnassa läpi koivuokserista tukeille ja viimeisenä renkaille pari kertaa varman päälle, jonka jälkeen taputeltiin tumppuja yhteen. Kaikkiaan Kitkat oli suoriutunut upeasti, mitään moitittavaa tai erityistä huomioitavaa ei sen suuremmin ollut, ja Lissukin näytti olevan perillä, missä suklaahevonen tasollaan meni ja missä sen heikkoudet olivat Sään kääntyessä miinuksen puolelle jo parilla asteella lähdimme loppuverryttelyjen muodossa kohti Susirajan tallitiloja, jossa narri odotteli kaipaamani nisukahvien kanssa.

30.01.2020 Jännitysnäytelmä, jota myös varsomiseksi kutsutaan, kirjoittanut Lissu T.

Yleensä varsovan tamman jännittäminen ja kaiken maailman stressaaminen on täysin minun vastuullani, narri on se järkevän rauhallinen ihminen, jonka kylmähermoisuus ei tunnu kärsivän juuri mistään. Kitkatin ensimmäisen varsomisen lähestyessä narri kuitenkin myönsi minulle olevansa vähän hermostunut (siinä, missä minä olin miltei paniikissa); Kitkatin emä oli menehtynyt Kitkatia varsoessaan käytännössä syliimme, ja hetken oli näyttänyt siltä, että emän lisäksi menettäisimme varsankin. Tämä kauhukokemus selkeästi piirtyi meidän molempien mieliin hyvin vahvana, ja mitä suuremmaksi Kitkatin varsavatsa kasvoi, sen levottomammaksi minä kävin narrin muuttuessa huolestuneeksi. Varsomiskameraa vahdittiin koko talliväen puolesta, pyytämättä. Mihin sitä BB:tä tarvitsee, kun voi seurata karsinassaan yöheiniään mutustelevaa kantavaa tammaa.

Jo tammaa siementäessämme olimme tienneet kyseessä olevan hyvin aikainen varsa, tammi-helmikuun taitteen kaveri. Ja 30. tammikuuta, aamuyöllä viiden pintaan, Kitkat varsoi. Niin nopeasti ja helposti, että olin purskahtaa itkuun. Varsa, musta ori, jäi olkipahnoille makaamaan ja ihmettelemään maailmaa kuunnellen emänsä pehmeää hörinää. Kitkat otti emän roolin heti omakseen, kuivasi ja hoivasi varsaansa kuin tottunut tekijä, tuuppi poikaansa hellästi pystyyn ja sitten nisälle. Eikä meillä hetkeen ole syntynyt niin valmiin näköistä varsaa kuin Kitkatin esikoinen! Samanlainen pitkäkinttuinen, mittasuhteiltaan hauska hevoslapsi se oli kuin kaikki muutkin syntyessään, mutta jo varsomiskarsinassa ensiaskeleitaan ottaessaan pikkuori oli jotenkin niin valmis, niin hyvännäköinen, kuin olisi jo pidemmän ajan koetellut jalkojaan.
Jahka maltoimme narrin kanssa poistua tallista, laitoin Katariina Koivumäelle vinon pinon kännykkäkuvia ja ihastelevia viestejä. Olihan tulokas hänen varsansa, varta vasten toivottu ja tilattu juuri tästä yhdistelmästä (Piru x Kitkat). Ja vaikka nyt omaani kehunkin, niin totesin jo ternimaitoa imevästä maitopartaisesta varsasta, että siitä tulisi upea. Eikä narri edes kiusoitellut minua siitä, että kaikki varsat ovat mielestäni tulevaisuuden kantakirjaykkösiä ja olympiaratsuja, rodusta viis.

06.11.2020 Jumppahyppyjä sekä sojottavat varpaat, kirjoittanut Lissu T.

Puomi toisensa jälkeen jäi hevosen alle, kun ratsastin ravipuomeja. Kitkat kuunteli tarkkaavaisesti, reagoi apuihini, mukautti ravinsa tahdin pyyntöihini. Asettui, taipui, suoristui, kun sitä pyysin. Hyvät, syvät kulmat, toiset ravipuomit suoralla linjalla, laukannosto ja kahdeksikolle, jolla oli kolme kavalettia, yksi liitoskohdassa ja yksi molemmilla ympyröillä. Hyvin simppeliä jumppaa. Kitkat lähestyi matalia esteitä korvat hörössä, hyppäsi sievästi mutta liioittelematta, ei kiihdytellyt ennen tai jälkeen kavaletin.
”Meinasitteko ihan hypätäkin, vai iskikö kuskille rimakauhu?” Aitaan nojaileva narri virnuili koko naaman leveydeltä.
”No jos millään viittisit kaivaa pari kuoppaa, maahankaivettuja voisin uskaltaa kokeilla”, naljailin takaisin, ohjasin Kitkatin vielä uudelle kahdeksikolle.
”Nyt kun olet siinä” – hyppy, kahdeksikon toiselle ympyrälle - ”niin nostahan noita yksittäisesteitä pari pykälää ylemmäs.”

narri jäi nostelemaan puomeja sekä motkottamaan epämääräisesti sojottavista varpaistani. Ratsuni oli ihanan innokas ja yritteliäs, kuten yleensäkin, ja kyllä hyppääminen on niin paljon jouhevampaa, kun joku on nostamassa puomeja ja huomauttelemassa virheistä, vaikka sitten naljailun kautta. narri myös rakensi meille pari jumppatehtävää, ravi- tai laukkapuomit ja pikkuesteitä puomien väliin. Hyviä tehtäviä etenkin yhteistyön ja maltin kannalta, olkoonkin, että ratsuni oli jo valmiiksi malttavaista mallia. Jonkun kuumakallen kanssa ravin ja laukan kanssa pelailu samassa tehtävässä voisi olla.. hedelmällisempää. Toki myös turhauttavaa, etenkin kun nuo meidän kuumakallemme ovat yleensä autuaan kuuroja. Vaan ei Kitkatin, tammamme on aina ollut hillittömän mukava, helppo, hieno hevonen. Sellainen tamma oli tänäänkin, mukava ja helppo, yritteliäs, työhönsä ja ratsastajaansa keskittyvä pikku murunen. Sellainen kympin tyttö, Hymytyttöpatsas ja kaikki.

”Voi että kun Kitkat käyttäisi kaulaansa yhtä hyvin kuin koipiaan”, narri huokaisi ylittäessämme jumppatehtävän viimeisen pystyesteen. Taputin tammaa muutaman kerran kaulalle ennen raviin siirtymistä.
”Älä. Kyllähän tämä sujuu, isompanakin ratana, mutta kyllä se tuntuu selkäänkin, kun kaula ja selkä eivät ole ihan samalla tavalla mukana kuin ne kintut. Hieno sinä silti olet.” Viimeisen lauseen kohdalla ääneni muuttui eläinlässytysääneksi, kun kumarruin rapsuttelemaan Kitkatin harjantyveä. Tamma heilutti päätään näyttäen kovin onnelliselta; se tiesi, että sitä kehutaan.
”Olet sinä hieno ja soma, niin, hieno tyttö”, narrikin intoutui kehumaan ja taputtelemaan kasvattiamme. Sitten hän läimäisi minua polveen.
”No niin, varpaat oikeaan suuntaan ja hevosen loppuverryttely.”