Kalvia VH17-018-1781

21.02.2019 kaunoniminen orhimme laukkasi vihreämmille niityille jättäen talliin yhden hevospersoonan mentävä aukon.

Nimi	Kalvia "Kölvi"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	157cm, kulomusta	Meriitit	KTK-III, SLA-I, KRJ-III, ERJ-III
Syntynyt, ikääntyminen	s. 03.10.2017, 26v satunnainen (3v 24.10.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 110cm / 100cm

20.02.2018 Kölvipoika kirjattiin R-suunnalle 69 pisteellä ja KTK-III -palkinnolla.

20.12.2018 orhimme edusti rotunsa laatuarvostelussa. Kotiin Kölvi palasi SLA-I -palkittuna.

31.01.2019 kiikutimme Kölvin jopa kahteen laatuarvosteluun. Ensimmäisenä vuorossa oli ERJL, josta kotiin lähti ounastelemamme ERJ-III -palkinto.

31.01.2019 uljaahko mustamme osallistui myös KRJL:n tilaisuuteen ja palkittiin odotetusti KRJ-III -palkinnolla. Hiano orhi!

© Suvi Laukka, hyppykuvat © Meeri N.

Luonnekuvaus

Lissun mielestä Kölvin virallinen nimi sopisi paremmin tammalle. narrin mielestä nimi sopii ihan hyvin orille. Kölviä ei oikeastaan kiinnosta, se löysi hillittömän kiinnostavan kahvapallon / puunoksan / hoitajan pipon, jolla leikitään ainakin viikko. Uljas mustamme pysyy uljaana tasan sen hetken, kun malttaa seistä paikoillaan tekemättä mitään. Iloluontoinen, sosiaalinen, kaikesta kiinnostunut suomipoika puhuu ja pussaa – tai ainakin hirnuu ja hörisee – vallan kauheasti, haluaa tutustua kaikkiin ja kaikkeen eikä todellakaan ujostele. Innostuessaan jostain (kuten uudesta kahvapallosta) Kölvim palava kiinnostus pysyy yllä viikosta kuukausiin, jopa vuosiin. Orin ehdottomasti suurin rakkaus on ehdottomasti Pertin karvalakki; Kölvin ilme kirkastuu heti, kun raviäijämme ilmestyy talliin se kulahtanut karvareuhka päässään. Hulluilla halvat huvit, idiooteilla ilmaiset..

Jokapäiväinen harjaus voi olla juhlahetki. Kölville nyt ainakin. Utelias, sosiaalinen ori nauttii seurasta ja huomiosta, eikä mikään ole parempaa, kuin uusi harja, jota Kölvin on saatava haistella. Tämä hevonen nyt ilahtuu muutenkin naurettavan pienistä asioista, kuten siitä, että joku huutaa sen nimen. Kölvi vastaa joka ikinen kerta innostuneella hirnunnalla.
Pikkuvarsasta asti Kölvi on halunnut osallistua kaikkeen. Utelias katse seuraa hoitajan jokaista liikettä, turpa tökkii minne yltää ja ylipäätään hevosen koko olemus viestittää suunnatonta kiinnostusta käsittelijänsä tekemisiä kohtaan. Innokkuudestaan huolimatta Kölvi on aina osannut seistä nätisti paikoillaan, eikä rokkitukkamme kisko päätään, kuovi, näyki tai edes irvistele. Orin käytös on aina esimerkillistä, eikä mikään toimenpide ole inhottava. Harva hevonen suorastaan odottaa matolääkettä tai innostuu eläinlääkärin tai kengityspakin ilmestyessä. Kölvi innostuu. Hierominen, pestävänä oleminen sekä ryntäistä rapsuttelu ovat orin kestosuosikkeja.
Kölviä voi taluttaa kuka tahansa. Lasten kanssa tummajouhi on niin äärettömän varovainen, että se on hauskaa ja hellyttävää yhtä aikaa. Varttuneempien käsittelijöiden kanssa askel on reippaampi, minkä lisäksi Kölvi huutelee kavereille, koirille, kissoille ja joskus postilaatikoillekin, etteivät ne koe oloaan yksinäiseksi. Kevätjuhlaliikkeet sekä kaiken maailman sikailu kuitenkin loistavat poissaolollaan.
Hevonen rekkaan/koppiin ja menoksi. Kölvi ei stressaa matkustamista ollenkaan, oli yksin tai viiden kaverin kanssa, vaan on aina valmiina lähtemään reissuun. Tämän hevosen kanssa reissaa mielellään yksinkin, ori kun menee kyytiin vaikka lähettämällä eikä saa kuningasideaa peruutella ulos samaa kyytiä.

Kölvi tahtoo nähdä, tehdä ja kokea niin maan kauheasti, miellyttää ratsastajaansa ja saada valtavasti kehuja. Välillä yritys menee nappiin, toisinaan päin mäntyä. Uljaassa mustassa on monia hyviä ratsun ominaisuuksia; miellyttämisenhalua ja nöyryyttä, eteenpäinpyrkivyyttä, yritteliäisyyttä, sopivassa määrin herkkyyttä. Välillä intoa ja eteenpäinpyrkimystä on vähän liiankin kanssa. Lasten kanssa Kölvi malttaa aina kulkea hissun kissun varovaisesti, eikä ori innostuessaankaan pukittele, ryöstä tai tee muita tyhmyyksiä. Liian kova, siellä täällä seikkaileva pohje tai aivan hukassa oleva ratsastaja eivät Kölviä juuri haittaa, ori mennä puksuttaa menemään samaan tahtiin kuin siististi, eleettömästi ratsastavan ihmisen kanssa.
Kolme hyvää (pyöreää, hyvä yliastunta ja tahti), joskaan ei loistavaa askellajia, hyvä tasapaino, osaamista helppojen luokkien verran. Käyntiliikkeet tuottavat tasaisin väliajoin tuskaa (tylsiäää, hitaitaa, mennäänkö jooo?) Kölvin askelluksen muuttuessa kiireiseksi ja menohalujen ollessa vastalaukkatreeneissä kootun käynnin sijaan. Ravi- ja käyntitehtävät sujuvat paljon letkeämmissä merkeissä ilman kiirehdintää. Kölvin kokoaminen on helppoa, koottuna pitäminen vähän haastavampaa, jos orin mielenkiinto pääsee yhtään herpaantumaan. Joskus simppelitkin asiat joutuu tekemään ties kuinka monta kertaa uusiksi, kun liikunnan riemua sekä yleistä uteliaisuutta puhkuva Kölvi unohtaa, että oli tekemässä pohkeenväistöä ja tarjoaa omakeksimiään laukkataivutuksia tilalle. Tämän hevosen kanssa treenaaminen vaatii välillä huumoria, mutta hyvinä päivinään kevyt, melkein ajatuksesta liikkuva ja kaikkensa antava suomipoika on mitä parhain kouluratsu. Vaikkei ihan niin liitokavio, kuin toivoimme.

Hypättyään ensimmäisen esteensä ikinä Kölvi oli niin innoissaan, että hyppi seuraavan kuukauden ajan joka ikisen risun, valojuovan ja varjon ylitse. Meno ei ole paljoa muuttunut. Oli edessä kavalettitreeni, pieniä tai isompia innareita tai kunnon rataharjoitus, Tumma et Tulinen lähtee suorittamaan haastetta rinta rottingilla, valmiina kuin partiopoika. Kölvin hypyt ovat mukavan pyöreät, vaikka meno muuten vaatisi taustalleen sirkusmusiikin. Yleensä ponnistuspaikat ovat kohdillaan ja laukka säädeltävissä, mutta jos ori intokuumuu eikä ratsastaja ole täysin tilanteen tasalla, Kölvi saattaa kaahailla esteeltä toiselle miten sattuu ja hypätä aivan liian kaukaa. Valitettavasti kieltäminen on asia, jota ori ei hanskaa, estehän hypätään vaikka sekaan mennen. Ratsastaja saa tosissaan olla tarkkana, eikä vain luottaa siihen, että ”kyllä hevonen hoitaa”. Kun kaikki menee nappiin, Kölvin laukkaa pystyy säätelemään, hypyt eivät lähde mistä sattuu ja ori on kaikin puolin varma, hyvä estehevonen 110cm radoille. Eihän tämä vauhdissa tai ketteryydessä pese vaikkapa poneja, eikä aina rotutovereitakaan. Kölvi pudottelee puomeja äärimmäisen harvoin, ei kyttää tai arastele ja tahtoo tehdä kaikkensa radalla. Sillä sisulla ja sydämellä tämän hevosen tulokset tehdään.
Kölvin kanssa maastoilu vaatii rauhallisen kaverihevosen, jonka lsänäolo vähän tasaa Kölvin kierroksia. Yksinään maastoilusta ei meinaa tulla mitään, kun pörhäkkä suomipoika meinaa lähteä kiitämään jo portilla. Peltolaukat, hiihtoratsastus, uittoreissut – Kölvi rakastaa niitä kaikkia. Siinä määrin, että pihasta käveleminen on mahdotonta, pitää vähintään ravata! Siksi joku patalaiska tai ainakin umpirauhallinen kaveri on tarpeen; sellaisessa seurassa Kölvikin hoksaa, että perille pääsee hosumattakin.

Kisaaminen on hauskimpia asioita, joita Kölvi tietää. Intopiukea ori haluaisi moikata kaikki uudet ihmiset, hevoset, koirat kissat sateenvarjot, ja kun haisteleminen on kielletty, niin herra sitten hirnuu ja hörisee. Ihan koko ajan, hyvä kun verkassa ja radalla on hiljaa. Kölvillä on joka kerta kisoissa vähän ylimääräistä virtaa, joka pitää verkata työntekoon, ei sirkusnumeroon. Mikäli pärjää tämän kanssa kotikentällä, pärjää kisoissakin, vaikka ori tuntuukin kaivavan joka kerta varavirtalähteen varavirtalähteen esille kilpailemaan päästessään. Mutta kun esiintyminen ja työnteko on niin kivaa!

Sukutaulu

i. Ch Malkamäen Verneri ✝ KTK-II, SLA-I, KRJ-III, ERJ-II sh, tprt, 156cm	ii. VIR MVA Ch Väinämöinen sh, tprt, 162cm	iii. Joukhajainen evm, sh, rt, 160cm
		iie. Kiireetön evm, sh, rt, 160cm
	ie. Hepulin Amalia YLA3, SLA-II, ERJ-II, ERL-III sh, prt, 155cm	iei. Virvelin Kosto evm, sh, rt, 157cm
		iee. Roiston Kossuvissy evm, sh, rt, 154cm
e. Kalvankehrääjä ✝ KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-II sh, prn, 155cm	ei. Kalvanto sh, mrn, 160cm	eii. Kalmamieli evm, sh, mrn, 161cm
		eie. Lunariento evm, sh, trn, 156cm
	ee. Kuunkehrä sh, rn, 158cm	eei. Junias evm, sh, rt, 162cm
		eee. Kehränkukka evm, sh, rn, 156cm

Jälkeläiset

s. 08.01.2018 sh-o. Huvin Lumikalvaus, e. Lumetar, om. Serena (VRL-09334)
s. 29.06.2018 sh-t. Katvija, e. Katvekallas, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

10.10.2017 Kölvikatselmus, kirjoitti Lissu T.

Velmun ja Aivin pojasta kasvaa koko ajan komeampi, uteliaampi ja eläväisempi kaveri. Nuoriherra kyllä käyttäytyy oikeinkin mallikkaasti, uhmaikäkin oli enemmän kokeilua ja pikku inttämistä kuin kunnon uhmaa. Sosiaalisena kaverina Kölvi nautti orilaitumista täysin rinnoin, tämän hetkinen yksinolo taas ei maistu. Pohdimmekin narrin kanssa kovaa kyytiä, kenen kanssa Kölvi voisi tarhata, jottei sen tarvitsisi olla yksin ja huudella ikäväänsä. Onhan meillä useampikin ori, joka voi tarhata toisen orin kanssa, mutta aika vähiin ne käyvät. Pitäisi kaiketi hankkia pari ruunaa.
Kölvi on lähtenyt opettelemaan uutta sellaisella innolla, että useampikin tallin hevosista saisi ottaa oppia. Uusien asioiden lisäksi kaikki vanhatkin ovat hurjan jänniä ja hienoja – uljas mustamme jaksaa olla kiinnostunut harjoista, hoitajan taskujen sisällöstä, jossain reporankana makaavista tallikissoista, muista hevosista.. Siis ihan kaikesta. Joka ikinen kerta kun orin harjaa, sen kaviot putsaa, mittaa lämmön, loimittaa, mitä tahansa, Kölvin turpa kääntyy kohti äksöniä. Tämä kaveri haluaa osallistua ihan kaikkeen!
Kölvillä on edessään kantakirjaus näppärästi vanhempiensa tulosten siivillä, sekä kilpaura este- ja kouluradoilla. Lisäksi aiomme käyttää pojua näyttelyissä, toiveissa muutama irtoSERT ja Champion. Ei maailma siihen kaadu, jos Kölvistä ei mitään näyttelymenestyjää kasva, ei ole sen emäkään tuomaristoa vakuuttanut. Pääasia, että uteliaasta nuorikostamme kasvaa hyvä käyttöhevonen. Olemme varovaisesti toivoneet, että Kölvin utelias, positiivinen into tekee siitä helpon ratsukoulutettavan. Ainakin tähän mennessä uuden oppiminen on sujunut leikiten.

30.10.2017 Kouluhumppailua Kölvin kans!, kirjoitti dookie

Susirajassa taas, pullaa ja kahvia taas, ratsastusta, ei niin taas! Lissu oli ohjeistanut minut hakemaan Kalvia -nimisen hevosen tarhasta, ja tein työtä käskettyä. Hevosen tosin nähdessäni minun oli pakko kysyä omistajattaret taas nähtyäni, että onko tämä varmasti oikea hevonen - olin nimittäin odottanut jotain sievää ja simpsakkaa suomitammaa, en mustaa paksukaulaista oria. Ystäväni kävivät lyhyen “mitäs mä sanoin”, “älä viiti, se on ihan hyvä nimi orille” -keskustelun, jonka päätteeksi totesin haettuani aivan oikean hevosen. Kölvi. Ölvi. Öl. Kalja.
Kölvi oli kiva hoidettava. Se seuraili uteliaana kun vaihdoin harjaa, vihjaili varovasti että voisin kaivaa taskustani sille leipäpussin tai kilon porkkanoita, ja oli kaikin puolin hirvittävän mukava ja sosiaalinen. Vähän vaihtelua totuttuihin mutrunaamoihin, niin täällä kuin kotonakin!
Hevosella ja meikäläisellä oli varusteet niskassa, joten suuntasimme kohti yhtä Susirajan kentistä. Kävin itseasiassa kaikki, jotta löytäisin vähiten kuraisen ja järveä muistuttavan, vaikka ei se paraskaan vaihtoehto kovin kummoinen ollut. Suomen ihana syksy jatkoi yllättämistään, kun skandinaaviset monsuunisateet vain jatkuivat jatkumistaan. Tänään sade tosin oli lakannut hetkeksi, joka sen verran harvinaista tuuria mulle, joten odotin asian muuttuvan hetkenä minä hyvänsä.
Kentälle päästyämme kiristin vielä satulavyön ja laskin jalustimet, ennen kuin kapusin näppärän kokoisen orin selkään. Kölvi tuntui heti kysyvän, että “mitä tehdään, mihin mennään, mitä tapahtuu”, ja se lähti heti ripein askelin liikkeelle, kun annoin luvan. Orin käynti oli pitkää ja letkeää, jossa pääsi suorastaan keskittymään lantiolla myötäämiseen. Ohjat kerättyäni Kölvin valmiusaste tuntui nousevan entisestään, ja se vaikutti jopa vähän yliherkältä, ainakin näin alkuun. Sain käyttää hyvin pieniä ja kevyitä apuja, jotka ori toteutti viipymättä ja kyselemättä. Se taipui, väisti, hidasti ja kiihdytti hyvin, ja sama meno jatkui muissakin askellajeissa alkuverryttelyiden kanssa.

Verkan ja välikäyntien jälkeen aloin ratsastamaan ympyräkahdeksikkoa. Kölvi tarjosi alkuun vähän liikaakin taipumista, joten pääsin miettimään tosissaan ulkoapuja ja ulko-ohjan tukea, ja pitämään sisäohjan hyvin kevyenä ja rauhallisena. Suoristukset eivät aluksi menneet täysin nappiin, vaan musta ori ennakoi jo seuraavalle ympyrälle lähtöä suuntaamalla etuosansa sinne, joten työstin suoristuksia pysähdyksien kautta rauhassa käynnissä. Tai siis yritin tehdä sen rauhassa, Kölvi oli vähän toista mieltä tylsästä tallustelusta. Pian siirsin orin kuitenkin raviin, joka tuntui Kölville paljon mieluisammalta vaihtoehdolta. Se ravasi ryhdikkäänä kevyellä tuntumalla, asettui hyvin ja tasaisesti ja pysähtyi kerta kerralta rauhallisemmin ja tasaisemmin. Jossain vaiheessa jätin pysähdykset suoristuksissa pois, ja tein vain muutaman askeleen kokoamiset, jotka Kölvi teki hyvin alusta asti.

Ravityöskentelyn sujuessa omasta mielestäni riittävän mallikkaasti, oli laukan vuoro. Olin vähän odotellut, että koska tästä löytyisi se huono ja hurja puoli, ja kun tähän astinen ratsastus oli sujunut harvinaisen hyvin, oletin tämän yllätyksen tulevan laukassa. Ja vielä mitä, Kölvi nosti laukan ja jatkoi laukkaa, reippaasti toki, mutta edelleen aivan yhtä kuuliaisena ja vastaanottavaisena, kuin aikaisemminkin. Positiivisesti yllättyneenä lähdin tekemään ympyröiden liittymäkohdassa suoristuksen ohessa käyntisiirtymät, joissa Kölvi tuli hyvin takaosallaan alle ja pysyi hyvässä ryhdissä läpi siirtymän. Itse ympyröillä laukka oli pyörivää, reipasta ja tahdikasta, ja koko tehtävästä ei oikeastaan voinut tulla kuin hyvä mieli. Ei meno tietenkään täydellistä ollut, mutta harvinaisen sujuvaa ja toimivaa minun ja susirajalaisen hevosen yhteistyöksi. Lopussa jätin käyntisiirtymät kokonaan pois, ja jatkoin seuraavalle ympyrälle vastalaukassa. Kölvillä oli yllättävän hyvä tasapaino, vaikka se alkoikin hieman hätiköimään laukan kanssa. Parin vastalaukkaympyrän jälkeen siirsin orin raviin, ja jatkoin loppuverryttelyihin koko kenttää käyttäen. Loppukäynteihin päästyämme Kölvi pärski kovin tyytyväisen oloisena, ja tuntui ilostuvan entisestään, kun kehuin sen suurinpiirtein maasta taivaisiin rapsutuksien kera.

05.11.2017 Estevalmennus, valmensi Penelopeia

Musta suomiherra Kölvi oli alkuverkassakin jo oikein innoissaan menossa eteenpäin. Eteenpäinpyrkimystä ei siis tarvinnnut sen enempää hakea, vaan laukasta löytyi sopiva ratatempo varsin vikkelästi. Tänään oli tarkoitus työstää peruasioita maltillisen kokoisilla esteillä, ja seuraavalle viikolle sovitussa valmennuksessa katsoa sitten päästäisiinkö hyppäämään ihan kokonaista rataa. Aloitimme aivan simppelillä puomisarjalla, jossa katsoimme orin ketteryyttä ja pyrimme saamaan jalkatyöskentelyn kuntoon. Jouduimme kuitenkin toteamaan ettei siinä ollut juurikaan korjaamista, ori oli kovin innoissaan mutta esteillä pysyi maltillisena, ja ylitti puomisarjan myös kavalettikorkuisena ilman kolistelua. Lähdimmekin sitten hyppäämään päivän varsinaista tehtävää, eli esteitä suurella keskiympyrällä. Kun esteet olivat tälläisellä erikoisemmalla tiellä, oli oltava tarkkana ja pidettävä ratsu hyvin kahden pohkeen välissä, jotta esteelle ei tultaisi aivan väärässä kulmassa. Laukan tahtikin oli oltava hanskassa, sillä tilaa kaahottelulle ei ollut suuria määriä. Ensimmäisillä kerroilla ongelmaksi osoittautuikin nimenomaan vauhti, sillä Kölvi oli kaahottamassa esteille aivan liian innoissaan. Pakka ei näin ollen pysynyt koossa, ja hypyt ajautuivat esteiden reunan tuntumaan. Useampi hevonen olisi niillä teillä kieltänyt, mutta Kölvi hyppäsi esteet vaikka reitti ei ollutkaan suotuisa. Laukan tempoa jouduttiinkin ottamaan pois melko paljon, ja esteet oli tultava todella rauhallisella, mutta silti napakalla laukalla. Korkeutta näillä oli vain puolisen metriä, joten ongelmia itse ylittämisessä ei ollut. Nyt kun tempo oli kohdillaan, oli ratsastajalla paremmin aikaa ratsastaa sekä suuret pyöreät kaaret ympyrälle, että suoristaa ori hyvissä ajoin ennen hyppyä. Tulimme tehtävää muutaman kerran näillä eväillä, ja kun lisäongelmia ei tullut laitoimme pillit pussiin päivältä, ja ratsukko sai lähteä tekemään itsenäistä loppuverryttelyä.

12.11.2017 Estevalmennus, valmensi Penelopeia

Tänään Kölvi ratsastajineen saapui jo toistamiseen valmentautumaan silmäni alle. Koska tarkoitus oli päästä hyppäämään rataa, laukka otettiin mukaan alkuverkkaan varsin nopeasti. Myös tänään oli orilla selkeästi meno päällä, ja se kiisikin menemään intoa puhkuen. Onneksi ori myös palasi laukasta takaisin varsin helposti, ja ymmärsi kun ratsastaja vähän toppuutteli orin menoa. Verryttelyhypyt pystylle ja okserille sujuivat ilman komplikaatioita, Kölvillä oli esteillä kieltämättä tekniikka hallussa. Koska radalla oli myös laine ja muurinpalat esteiden alla, tulimme myös ne kerran ennen radan hyppya kokonaisuudessaan. Hieman ori jäi muurinpaloja tuijottamaan, ja hidastikin vauhtia huomattavasti ennen ponnistusta. Ratsastaja oli kuitenkin hereillä, ja pieni muistutus raipalla pohkeen taakse sai orin ponnistamaan sen enempää kyselemättä esteestä yli. Radalla oli 7 estettä ja korkeutta 90cm verran, kun ratsukko lähti sitä tulemaan ensimmäistä kertaa. Ensimmäiset hypyt sujuivat hyvin, mutta kaarteessa ori pääsi valumaan liian pitkille askeleille, ja etäisyys linjalle oli hieman huono. Hyppy tuli melko pohjaan, mutta ori karautti yli ja jatkoi kyselemättä sarjalle. Ratsastaja sai laukan hyvin tasapainotettua ennen hyppyjä, joten sarja ylitettiin ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Muurinkin yli ori loikkasi kovaa ja korkealta. Toiselle ylityskerralle lähdettiinkin siis keskittymään juurikin laukan pitämisessä hallussa myös kaarteiden läpi. Ratsastettava oli jokaisella askeleella, ettei ori lähtisi valumaan hallitsemattomasti. Tämä yrityskerta olikin jo huomattavasti tasapainoisempi, virheistä oli otettu ja ratsukko liikkui yhteisymmärryksessä myös hyppyjen välillä. Kolautuksia tai pudotuksia ei tullut, ja lopetimme valmennuksen oikein onnistuneeseen hyppykertaan metrin korkeudelta.

17.11.2017 Kouluvalmennus, valmensi Jaana K.

Jälleen kerran olin ajamassa kohti Susirajaa ja tiedossa oli muutamia valmennuksia. Muita en ollutkaan valmentanut vähään aikaan, paitsi susirajalaisia, mutta heitä on kyllä todella mukava valmentaa, kun löytyy erilaisia hevosia valmennettavaksi. Tallin parkkipaikalla nappasin paksumman takkini takapenkiltä ja lähdin kävelemään kohti kenttää, missä ratsukko olikin jo lämmittelemässä.
Tein kartioista keskelle kenttää portin, jotta siinä pystyi tekemään kaarron radan poikki. Tällä kohdalla tultaisiin keskittymään hevosen suoruuteen ja kentän päissä sitten tehtäisiin pääty-ympyrät. Kaarrosta voisi myös lähteä joko oikealle tai vasemmalle ja kulmat tulisi joka vaiheessa ratsastaa kunnolla.
Tehtävä aloitettiin käynnissä, jotta saatiin vähän tuntumaa asiaan ja kulmissa painotin ratsastamaan hevosen syvälle kulmaan. ”Vähän sisäpohkeella autat sitä pysymään siellä kulmassa. Kokeileppa pysäyttää se. Onko se suora vai meneekö kulman muotoisesti?” Höpisin ratsastajalle, joka kertoi hevosen olevan kulman muotoisesti, jolloin kehuin ja käskin jatkaa matkaa.
”Ulko-ohjalla nyt vähän suoristat sitä, noin!” neuvoin kaarrossa. Kölvi työskenteli hyvin ratsastajansa kanssa, mutta välillä meinasi vähän ylisuorittaa, joka kuitenkin korjautui pienillä avuilla.
Ravissa tehtävä sujui erittäin hyvin ja ratsukon yhteistyö oli saumatonta. Ratsukko pääsi ratsastamaan syvälle kulmiin, pääty-ympyröillä taipuminen oli erittäin hyvää molempiin suuntiin ja suoruuskin oli kaarrossa erittäin hyvä!
Muutamien toistojen jälkeen käskin nostaa laukan ennen uran kulmia ja tekemään pääty-ympyrän laukassa, sekä siirtymään laukasta raviin ympyrältä tulon ja kulman jälkeen. Siirtymät olivat tarkkoja ja hevonen pysyi rentona, sekä peräänannossa siirtymienkin jälkeen.
Kaiken kaikkiaan ratsukon yhteistyö sujui erinomaisesti ja heitä oli erittäin miellyttävä valmentaa, kun neuvot otettiin vastaan hyvin ja niitä oikeasti kuunneltiin.