Varjotanssi VH16-018-0805

Kana lähti liian aikaisin, liian nuorena. 13.08.2017 tamma oli rymynnyt tarhassaan koettaen pois sieltä, lopputuloksena todella pahoin murtunut jalka ja lopetus.

Nimi	Varjotanssi "Kana"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	158cm, punaruunikko	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 01.03.2016, 17v satunnainen (4v 21.03.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 100cm / 90cm / helppo

20.05.2016 kaunokaisemme kirjattiin R-suunnalle 71 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla. Nyt kelpaa hymyillä!

18.10.2016 Kanalle myönnettiin Champion -arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.

25.06.2017 Kana ja kaksi muuta ruunikkoa neitokaistamme saivat KERJ-I -palkinnon tehden kasvattajatädit ylpeiksi.

20.07.2017 kärräsimme tamman rotunsa laatuarvosteluun. Kotimatkalle lähdettiin SLA-I* -palkinnon kanssa.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Jätetään Kitumahan on entinen hevosemme, joka myytiin jo jonkun verran kisanneena Kärmeniemeen, kun ruunikko ei vain sopinut meille. Onneksi tuli myytyä, sillä matty on antanut tammalle aivan loistavan kodin!
Vaikka "Kiukku" ei tuntunut omalta, olemme koko ajan pohtineet liisinkivarsan ottamista siitä. Kun matty ilmoitteli useammasta jalostukseen tarjottavasta orista ja liisattavasta tammasta, emme epäröineet, vaan iskimme kiinni. Orikin oli valittuna, namusedältä aikanaan ostettu Koivuniemen Herra eli Paula. Odotimme hyvännäköistä suoritushevosta, joka - meidän tuurillamme - ei perisi emänsä luonnetta. Rakenteesta toivoimme korrektia ja lässyn lää, sitä mitä kaikki kasvattajat nyt toivovat; että hevonen on terve ja käyttöä kestävä.

Saimme, mitä halusimme, kun Kiukku varsoi punaruunikon mutruturpaisen hevosenalun. Tamma nimettiin Paula Koivuniemen biisin mukaan Varjotanssiksi, lempinimeksi muodostui varsin pian Kana. Ei mitään käsitystä, mistä lempinimi tuli, vaan väliäkö sillä.
Kana kasvoi vanhemmistaan ohi, ottaen selkeästi kokonsa kauempaa suvusta. Rakennekin on, vioistaan huolimatta, oikein kiva, kapasiteetti riitti helppoon kenttäluokkaan. Luonteeltaan neiti tuli - aivan kuten olimme ennustaneet - ei ainakaan emäänsä. Isää oli mukava juuri sopivasti, että Kanasta tuli paremmin meidän kätösiimme sopiva kuin emänsä oli ollut. Kiitoksia mattylle tammalainasta, näitä päivänpaisteitahan meillä ei vielä ollutkaan. Emmekä silti ole myymässä Kanaa tai muita vähemmän kukkaisia ratsujamme.

Jos ei muuta hyvää, niin ainakin Kana on kaunis ja kiltin näköinen hevonen. Siihen se sitten meinaa jäädä. Ruunikko on vahvatahtoinen, hapannaamainen hevonen, joka ei perusta seurasta, hoidettavana olemisesta tai oikein mistään muustakaan, paitsi työnteosta. Kovin moni e hingu hoitamaan Kanaa, liikuttamiseen löytyy heti useampi vapaaehtoinen. Tamma on kivaliikkeinen, etenkin esteillä superhyvä ratsu, kunhan henkilökemiat kohtaavat ja takana on vähän enemmän ratsastuskokemusta kuin alkeistunti.

Kana ei ole yhtään emäänsä tullut - for real. Ainakaan siinä suhteessa, että siinä missä emä on kiltti kun sille ollaan kilttejä, Kanan käytös ei peilaa käsittelijänsä käytöstä. Kestohapannaamainen ruunikko päästää sinut pitkin hampain karsinaansa, irvistelee harjaa hypittäessä ja heiluttelee, nostelee ja laskee päätään sinne tänne kun korvakarvat pitäisi leikata. Jalat juurrutetaan maahan kun ei pitäisi ja nostetaan, kun sitä ei missään nimessä haluta, huulet liimataan tiukasti yhteen matolääkkeen lähestyessä ja mitähän vielä. Kana ei kuitenkaan näyki tai runno ketään seinää vasten, vaikka näyttääkin hapanta naamaa ja irvistelee, jos tehdään jostain mistä se ei pidä. Turhan pitkäksi venähtävä käytävällä odottaminen aiheuttaa kuopimista, mutta siinä Kanan tempaukset aika pitkälti ovat. Päättäväisyydellä ja reippaalla mielellä pärjää pitkälle, Kanan kanssa ei tarvitse mitään vippaskonsteja jotta ruunikko toimii. Kengittäjä ja eläinlääkäri saavat tehdä inhottavatkin asiat rauhassa, kun vain menevät ja tekevät. Kanan ollessa nuorempi sille on pariin otteeseen käytetty huulipuristinta (klinikalla sitä käytetään edelleen, letkuttaminen ja muut epämiellyttävyydet vaativat sitä), ja fiksuna tapauksena Kana on hoksannut, että kun ei liiaksi kiukuttele, huulipuristin pysyy kaapissa.
Ihan ok ja ongelmaton taluttaa, kunhan naru on turvan ympärillä. Ilman Kana saattaa testailla ja perseillä, kävellä surutta yli tai kiilata sinut ojaan. Naru turvan ympärillä karkottaa kaiken pelleilyn jättäen jäljelle vain happaman hevosen, joka käyttäytyy asiallisesti. Lastaus ja kuljetus sujuvat vaivatta, Kana ei kiukkua, stressaa tai perseile.

Kana ei sinänsä ole hankala ratsu, mutta ärsyttävän tarkka avuista ja ratsastajan tasapainosta se kyllä on. Jos ruunikon perusluonne olisi nöyrempi, kiltimpi ja ymmärtäväisempi, tätä voisi markkinoida opetusratsuna (mitä se ei tällä hetkellä ole mihinkään suuntaan). Jos ratsastaja jää suuhun kiinni, puristaa polvella/pohkeella tai tasapainossa on puutteita, Kana tekee täysstopin eikä liiku mihinkään. Jos hypätessä jää neidin suuhun kiinni, esteen jälkeen Kana saattaa pukitella kerran tai pari ennen kuin lyö liinat kiinni kieltäytyen kaikesta yhteistyöstä. Jostain syystä tätä ei lainata talutusratsastukseen..
Kaikki helppojen luokkien asiat taitava Kana toimii koulutreenissä juuri niin hyvin kuin sitä ratsastaa. Nöyryyttä tammassa ei juuri ole, yhteistyökykyä kyllä, kun kokee tulevansa reilusti kohdelluksi. Tammalla on kivat liikkeet, etenkin laukka. Käynti ja ravi jäävät helposti laiskoiksi ja mataliksi, muoto puolitiehen ja sen sellaista; Kana ei itsekseen tee mitään, vaan menee kyllä aidan matalimmasta kohdasta saadessaan tilaisuuden. Kun ruunikkoa ratsastaa kunnolla se liikkuu kunnolla, ei hermostu saman tehtävän intensiivitreenehin eikä sillä ole isompia heikkouksia minkään liikkeen kanssa, paitsi peruutuksen (peruutus on usein hätäistä kiemurtelua vastahankaisella hevosella, Kana ei ole koskaanikinä perustanut peruutuksesta).

Esteillä, niin rata- kuin maastoesteillä, pehmeä käsi, vakaa pohje ja rauhallinen istunta korostuvat, sillä hypätessä Kana sietää vielä vähemmän kuin sileällä. Aivan liian monta laukasta tehtyä täysstoppia suorittanut Kana on hyvin tarkka siitä, että se saa hypätä rauhassa, eikä ratsastaja lähde hyppyyn liian aikaisin tai myöhään, jää suuhun kiinni tai mätkähdä hypyn jälkeen kaulalle. Näitä sattuu, luonnollisesti, mutta Kanalla ei valitettavasti ole ymmärrystä inhimillisiä virheitä kohtaan. Kun kaikki on hyvin, Kana on perushyvä ja -varma suorittaja, jolla on OK hyppytekniikka, sujuva laukka jota on helppo säädellä ja vähän omaa ymmärrystä ponnistuspaikoille. Vinojen ja lyhyiden lähestymisten kanssa Kana vaatii enemmän ratsastajan tukea, pidemmillä ja suorilla lähestymisillä Kana päättää ponnistuspaikan itsekseen, jos ratsastaja vain haahuilee mukana. Pudotuksia tulee harvemmin, kieltoja ja ohijuoksuja jonkin verran, nekin yleensä siksi, että Kana otti turhan voimakkaasti nokkiinsa jostain ratsastajan virheestä.
Maastoilu on mukavaa, myös Kanan mielestä. Tamma antaa maastolenkeillä vähän enemmän ratsastajan virheitä anteeksi kuin kentällä/maastoesteillä, vaikkei puskaillessakaan ole aloittelijoiden opetushevonen. Kana toimii yksin ja porukassa, ei näe mörrimöykkyjä kuusten alla tai kivien takana, ei kuumu laukkasuorilla tai saa ojan kohdalla loistoideaa hypätä sinne.

Kisoissa Kana kulkee turpa mutrulla, eikä välitä siitä, että sen kanssa ollaan niin tiiviisti. Ruunikko on hapannaamainen hoidokki ja vielä happamampi talutettava; Kana on onnellisimmillaan osakokeiden välissä, kun saa hetken vain olla kaikessa rauhassa. Ratsastaja selässään tamma ei yrmyile niin paljon, vaan on hieman rennompi ja tyytyväisempi; jos ei muusta niin työnteosta Kana nauttii. Etenkin maasto-osuudella suomineito on elementissään nauttien täysin rinnoin menosta. Koulu- ja rataesteosuuksilla Kana toimii myös, ei ongelmia. Jos ratsastajalla sujuu Kanan kanssa kotona, sujuu myös kisoissa.

Sukutaulu

i. Koivuniemen Herra ✝ SLA-I, KERJ-I sh, m, 154cm	ii. Kultamies evm, sh, m, 154cm	iii. Aikamiespoika evm, sh, m, 159cm
		iie. Aikamieli evm, sh, trn, 152cm
	ie. Joutsentanssi evm, sh, rn, 157cm	iei. Arosanervo evm, sh, m, 160cm
		iee. Heliara evm, sh, rt, 149cm
e. Jätetään Kitumahan ✝ KERJ-I sh, tprn, 150cm	ei. Jännästi Jäkittää evm	eii. Jämptisti Näin evm
		eie. Näsäviisastelua evm
	ee. Kitumaijja evm	eei. Maisterri evm
		eee. Kitumus evm

Jälkeläiset

s. 11.09.2016 sh-o. Melkoinen Moshaaja, i. Hevimiesystävä, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 05.11.2016 sh-o. Kekriyön Kaamia Kavaljeeri, i. Keskiyön Kauhia Kummitus, om. Tuulia T. VRL-00084
s. 28.12.2016 sh-t. Katvekallas, i. Turmeltajan Kalmakeikari, om. Susiraja
s. 20.01.2017 sh-t. Polkkaava Pelvoitus, i. Pihkaantunut Pelvoitus, om. Kemiina VRL-02815

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

17.06.2016 Kouluvalmennus, valmensi Aaria

Saavuin tänään Susirajaan valmentamaan mutruturpaiselle kiukkupylly-Kanalle hieman koululiikkeiden saloja. Pienimuotoinen monsuunikausi oli juuri loppunut ja jättänyt kentän kammottavaan kuntoon, joten ei muuta kuin maastoon vääntämään. Kana malttoi tuskin pysyä karvapöksyissään kun tie ei vienytkään kentälle vaan sen ohi kohti metsäpolkuja ja suuria seikkailuita. Tamma esitteli ihan ilman apuja kaunista raviväistöä seilaten koko tien leveydeltä puolelta toiselle. Saavuimme sopivalle pätkälle jossa minulla olisi koko ajan näköyhteys ratsukkoon ja tie oli sopivan leveä sekä tasainen työskentelylle. Kanan ravi oli melkoisen tahmeaa ja ryhdittömän näköistä, joten käskytin Lissun kokeilemaan hieman reippaampaa meininkiä. Tästähän tamma ei pitänyt laisinkaan vaan mielenosoituksellisesti häntää heilauttaen pysähtyi niille sijoilleen. Lissu huokaisi selässä ja alkoi pienin elein maanitella Kanaa takaisin liikkeeseen. Tamma loppujen lopuksi alistui kohtaloonsa ja nytkähti liikkeelle, mutta ei puhettakaan reippaammasta ravista. Annoin ratsukon tehdä taivutuksia sekä pysähdyksen kautta siirtymisiä. Taivutukset sujuivat hienosti ja moitteetta, siirtymiset taas olivat hitaita eikä Kanan reaktiot olleet mitenkään huippuhyviä. Laukka oli aivan erilaista kuin vauhditon ja miltei hiipivä ravi. Se rullasi nätisti ja tamma liikkui ryhdikkäästi hyvässä tempossa. Kun laukan jälkeen hiljensi takaisin raviin, näytti sekin askellaji jo paljon paremmalta. Ratsukko otti laukassa pääty-ympyröitä ja pitkällä sivulla lisättyä ravia. Kuulemma peruutukset ovat tammalle hankalia, joten niitäkin harjoiteltiin ja samalla saatiin tammaan vähän terävyyttä kun Lissu kannusti Kanan suoraan peruutuksesta raviin. Kana vaikutti oikein mukavalta ratsulta kun sai herneet pois sieraimistaan. Edelleenkin sillä oli turpa mutrulla ja tamma ei näyttänyt ollenkaan tyytyväiseltä, mutta toimi silti pienillä avuilla ja suoritti tehtävät mukisematta.

01.07.2016 Kouluvalmennus, valmensi Lea M.

Mukavan aurinkoinen (onneksi ei liian kuuma) kesäpäivä oli aluillaan saapuessani Susirajaan. Valmennettavani tänään olisi Lissu ja suomenhevostamma Kana. Näin hyvin happaman näköisen suokkitamman seuraavan Lissua tarhasta. Tämä tamma oli selvästi Kana. Olin kuullut juttua. No, rakastin haasteita. Päästyämme kentälle näin jo selvästi, että tamma näytti olevan hyvin epätyöskentelymäisellä päällä. En tiedä, kuuluiko happamuus sen perusolemukseen, mutta siltä se näytti. Hieman ehkä peloissani kokosin puomeja tallinpuoleisen uran viereen, johon ei paistanut aurinko niin paljon. Samalla Lissu verrytteli Kanan kanssa. Huokaisin, sillä näytti, että Lissulla oli tämä heppa hallussa. Ei siis paniikkia.
Alkulämppien jälkeen aloitettiin puomeilla. Ensin käynnissä yli molempiin suuntiin, sitten ravissa. Ilmeeni oli varmaankin hyvin mielenkiintoinen kun Kana yksi kerrallaan nosteli jalkansa nätisti jokaisen puomin yli molemmissa askellajeissa. Valmennuksen alussa luulin, että tämä suokki ei edes tekisi mitään, mutta näytin olevan täysin väärässä! Keräsin hämmästyneenä puomit pois.
Seuraavaksi oli luvassa takaosakäännökset. Kehotin ratsukkoa ravaamaan tallin puoleiselle pitkälle sivulle ja pysähtymään keskelle. Sitten pidätteitä, tarkat avut ja takaosankäännös. Kana jaksoi hienosti puoleen väliin saakka, kunnes se ei jaksanut enään ja oikoi lopun. Kehotin ratsukkoa tekemään harjoitteen uudestaan. Tällä kertaa käännös oli puhtaampi, vaikkei siltikään vielä täydellinen. Muutama käännös vielä, sitten voitaisiin lopetella. Käännös meni hyvin ja annoin ratsukolle luvan loppulämmittelyyn. Jäin vielä hetkeksi katselemaan menoa. Kun Lissu oli tullut alas selästä ja talutti Kanaa portille, se pysähtyi juuri portin eteen. Se oli selvästi päättänyt, ettei liiku yhtään mihinkään. Siellä me sitten yritimme työntää tammaa portista ulos. Mutta se oli päättänyt, ettei aio liikkua. Meitä molempia nauratti, vaikka tilanne ei sinänsä ollut huvittava. Lopulta haimme kauraämpärin, jolla saimme Kanan liikkumaan. Lähdin hymyillen kotiin.

08.08.2016 Maastoestevalmennus, valmensi Sippe

Narrin ja Kanan kanssa olisi tänään tarkoitus treenata vettä ja sen aikana hypättäviä esteitä. Narri talutti hevosensa ulos ja nousi sen selkään. Joukkiomme lähti rauhallisesti kävellen etenemään kohti maastoesteitä, samalla kun kerroin Narrille päivän suunnitelmista.

"Ja sit vaan sieltä, aattelet eteen, eteen, eteen, myös sen veden aikana", huutelin ohjeita Lissulle, joka laukkasi veden läpi vähän nyrpeän näköisellä tammallaan. "Okei, nyt voidaa ottaa mukaa näitä esteitäki. Eli hyppäät tän vedes olevan pikkuesteen ja ku alat nousta sielt lammikosta pois nii tuut viel tän", osoitin veden jälkeen tulevaa tukkia. Narri ja Narri nostivat ympyrällä laukan, ja suuntasivat loiskahtaen veteen. Ratsastaja pidätti hevostaan liikaa ennen estettä, joten Kana hyppäsi melkein paikaltaan. Narri ei päässyt hyppyyn ensimmäisellä kerralla mukaan, ja Kana näytti pukeista päätellen vetäisevän siitä kokonaisen kasvimaan sieraimeensa. "Jatka vaa seuraavalle, ei haittaa! Annat sille hevoselle vähä enemmän tilaa ennen hyppyä", ohjeistin kohti veden reunaa etenevää ratsukkoa. Nyt Narri antoi Kanalle enemmän vapautta päättää hypystä itse, ja ratsukko suorittikin tukin varsin kiitettävästi. "Seuraaval kerral pyydät Narri aktiivisemman laukan siltä tohon veteen, äske näytti nii kökkimiseltä ettei ihmekää et se eka hyppy vähä töksähti! Ja istut vaa iha reippaasti kevyee istuntaa ettet häiritse hevosta hypyssä", neuvoin ratsastajaa. Nyt esteet sujuivat huomattavasti helpommin ja ratsukko teki parempaa yhteistyötä kuin äsken. Kerrassaan mukava ratsukko, ja Susirajan hienolle maastoradalle on aina yhtä hienoa päästä valmentamaan!

28.08.2016 Estevalmennus, valmensi Juulia

Seuraavaksi narri nousi nätin ruunikon tamman selkään. Ratsastaja kertoi Kanaksikin kutsutun tmman olevan hyvin herkkä istunnalle ja avuille. Katselin ratsukon itsenäistä verryttelyä kiinnostuneena. Narri ratsasti todella pienin avuin tammaansa ja pehmeällä kädellä. Aloitimme valmennuksen ympyrällä erilaisilla puomitehtävillä. Ensin halusin vain saada ravin aktiiviseksi puomitehtävillä, joten asetin ympyrälle epämääräisin välein puomeja, joiden jompi kumpi pää oli nostettu sokeripalan päälle. Narri ratsasti tamman huolellisesti keskelle puomeja ja erityisesti oikeassa kierroksessa ratsu alkoi saada ilmavuutta liikkeisiinsä.
Jatkoimme samaa tehtävää laukassa. "Muista ulkoavut, ettei se karkaa ympyrän avoimella puoliskolla ulos! Aseta kevyesti ja nosta ulkokättä hieman ylöspäin", neuvoin narria joka ratsasti hyvin keskittyneesti Kanaa.
Kun tehtävä sujui hyvin, ratsukko sai kävelytauon ja minä kasasin kentälle kolmikaarisen kiemuran linjalle kaksi 70 cm korkuista pystyestettä. Esteet olivat kutakuinkin keskihalkaisijalinjalla niin, että ne saattoi hypätä kolmikaarista ratsastaessa. Esteiden päällä oli luonnollisestikin tarkoitus vaihtaa laukka. Narri nosti laukan tammallaan ja lähti ratsastamaan kohti ensimmäistä estettä. Kaarteessa narri otti ohjalla kiinni vähän liikaa, jonka seurauksena Kana teki täysstopin eikä hetkeen suostunut liikkumaan mihinkään suuntaan. Kun ratsastaja sai tamman maaniteltua taas liikkeelle, pyysin häntä nostamaan käsiä aavistuksen verran ylöspäin, jolloin ohjasotteesta tuli paljon kevyempi. Nyt Kana laukkasi kaarteen pysähtymättä ja suoritti koko tehtävän hyvin, vaikka viimeinen laukanvaihto menikin ristilaukalle. Nostin pystyjen ylimpiä puomeja kymmenisen senttiä ja pyysin ratsukkoa uudestaan. Tällä kertaa vaihdot onnistuivat hyvin, mutta ensimmäiselle esteelle tultiin vähän lähelle. Se ei menoa haitannut, päinvastoin ratsastaja sai pienestä mokasta lisää puhtia ja ratsasti tehtävän loppuun tarkasti.
Ratsukko oli suorittanut tehtäviä niin hyvin, että päätin hypyttää vielä lyhyen radan ennen loppua. Suoritettava rata oli hyvin yksinkertainen; kolmen askeleen okseri - pysty linja pitkällä sivulla, kolmikaarinen ja viimeiseksi kuuden askeleen lävistäjälinja portilla ja okserilla. Ensimmäiselle esteelle ratsukko ei tullut ihan täysin tasapainossa, ja Kana päätti ratkaista asian kiellolla. Neuvoin narria tukemaan hieman enemmän jalalla, kuitenkin niin, ettei hän jäisi puristamaan. Piti istua syvälle satulaan ja vaan muistaa istua hiljaa ja hengittää. Kyllä hevonen suorittaisi lähestymisen, jos sille vain antaisi tilaa. Nyt kolmen laukan linja meni nappiin, samoin kuin kolmikaarinenkin, vaikkakin viimeinen laukanvaihto tuli vähän myöhässä. Kuuden askeleen linjalle tultaessa narri lyhensi laukkaa reilusti ja tuloksena oli siisti linja seitsemällä askeleella. "Ei paha, vaikka tulikin yksi askel liikaa. Eiköhän tämä riitä!" hihkaisin. "Hienosti meni kummatkin valmennukset", kehuin ratsastajaa ja työnsin puoliksi vaivihkaa porkkananpalan tamman suuhun. Oli se nätti, vaikka kulkikin turpa mutrulla!

11.09.2016 Estevalmennus, valmensi VP

Sileänverryttelyn aikana kiinnitin huomiota yhä enemmän ratsastajan istuntaan sekä hänen antamiin apuihin. Halusin ratsastajan istuvan Kanan selässä hyvin kevyesti ja eleettömästi, jonka lisäksi halusin ratsastajan olevan rauhallinen ja hyvin hellä avuiltaan. Kun ratsastaja malttoi istua lähellä satulaa ja pitää kädet rauhallisesti juuri ja juuri satulan etukaaresta ylhäällä, Kana rentoutui mielettömästi ja sen liikkeet saivat huimasti liikelaajuutta. Verryttelyesteet hypättiin hyvin samalla ajatusmallilla: Pysty - 6 laukkaa - okseri linjalle tuli huolehtia aktiivinen laukka jo kaarteesta ja esteitä lähestyessä halusin, että ratsastaja nostaa katseensa viimeisen esteen taakse ja antaa hevoselle suorittamisen rauhan. Näin saatiin aikaan hyviä, tasapainoisia tehtäväkokonaisuuksia jonka lisäksi hevonen pysyi kauttaaltaan tyytyväisenä. Tänään varsinaisina tehtävinä oli erinäisten linjojen ratsastaminen, joista haastavammaksi osoittautui vinot lähestymiset. Ensimmäisellä kerralla vinoon hypätessä ratsastajalla ei ollut hajuakaan suunnasta, jonka johdosta hevonen teki oikeutetun totaalistopin. Pienen briiffauksen päätteeksi ratsastaja muisti ratsastaa hevosta kahden pohkeen ja ohjan välissä antaen sille kuitenkin omaa tilaa, jolloin hevonen eteni taas hyvin mielellään ja teki pyöreitä, teknisesti hyviä hyppyjä. Valmennuksen loppua kohden tulimme vielä melko pitkää rataa, jotka koostuivat aikaisemmin hypätyistä linjoista ja halusin ratsastajan nyt keskittyvän erityisesti omaan tekemiseen - avainsanat olivat nyt kaikki turha pois, rauha ja hevoselle sen tarvitsema tila. Tällä ajatusmallilla saimme varsin tehokkaan ja hyvän suorituksen, jonka tapaisella saisi helposti rusetteja kilpailuista. Oikein hyvä!

18.09.2016 Maastoestevalmennus, valmensi VP

Viimeksi Lissua ja Kanaa valmentaessani huomasin, että mitä pienemmin ottein tammaa ratsasti, sen paremmin se liikkui kroppansa läpi. Alkuverryttelyn aikana panostin hyvin paljon ratsukon tekemiseen; halusin, että Lissu istuisi edelleen lähellä hevosensa satulaa ja pitäisi käden mahdollisimman tasaisena tamman suuhun. Laukkaa verryteltäessä pakka oli ensin levitä kuin jokisen eväät, mutta kun huomautin ratsastajaa hänen asennostaan löytyi koko tekemiseen parempi ajatus sekä rytmi. Ensimmäiset verryttelyhypyt otettiin pienille tukeille, joita hypättiin sekä yksittäisinä että suoralla linjalla suhteutetuilla väleillä. Lissu antoi hevosen edetä hyvässä tempossa, ja Kana eteni tasaisen varmasti esteeltä esteelle. Tänään tarkoituksena oli hypyttää ratsukkoa ensin helpoilla, itsevarmuutta tuovilla tehtävillä ja siirtyä sen jälkeen vaativampiin tehtäviin. Lissu ja Kana suoritti kaikki eteen tuodut helpot tehtävät mukisematta ja täytyy myöntää, että tätä työskentelyä oli ilo seurata vierestä sillä ratsastaja pysyi hevosen lähellä, löysi kultaisen keskitien tuen sekä vapauden välistä ja itse hevonen eteni hyvällä, tasaisella tempolla esteeltä esteelle. Päivän haastavimmat tehtävä löytyi tänään in and out -mallin coffin esteeltä, jossa ensimmäisenä oli risueste pieneen mäkeen alas - laukka-askel - kuivahauta - laukka-askel ylämäkeen sekä tukkiokseri. Esteet tällä tehtävällä ovat korkeudeltaan maltillisia, joten tällä tehtävällä oli mukavaa ja turvallista harjoitella uutta tehtävämallia. Estetehtävää lähestyessä oli tärkeää, että hevonen kootaan normaalista maastoestelaukasta kootumpaan laukkaan, se tuetaan hyvin kahden pohkeen ja ohjan väliin ja ratsastaja pitää ajatuksena vain yhden suunnan - eteen. Ensimmäisellä kerralla tehtävään tultiin vähän haparoivin ottein, ja Kana oli lyödä kuivahaudalle liinat kiinni. Kiltti pikkutamma kuitenkin jatkoi matkaa, teki jäätävän, epämääräisen hypyn kuivahaudalle ja jatkoi vähintään yhtä epämääräisesti tukkiokserin yli. Pienen palautteenannon ja korjauskehotusten jälkeen toistimme tehtävää yhä uudelleen ja uudelleen, jolloin pääsimme siihen tilanteeseen että coffin sujui tasapainoisesti, rennosti ja koko ratsukon voimin hyvin mielin.

14.10.2016 Kouluvalmennus, valmensi Lissu T. (omistaja)

Sarlotan ja Kanan verryttelyjä oli mukava katsoa; tamma kulki reippaasti ja mielellään, hyvässä muodossa jalkojaan laahaamatta. Kuten yleensäkin, Sarlotan ryhti oli hyvä, käsi myötäsi, jalka pysyi paikallaan, avut olivat täsmällisiä, selkeitä ja siistejä. Verryttelyt sujuivat jouhevasti peruutuksia lukuun ottamatta, ne olivat taas sitä samaa kiemurtelua, vastaan hangoittelua ja kiukuttelua kuin yleensä tämän tamman kanssa. Peruutuskiukutteluista päästiin kuitenkin yli parin kohtalaisen onnistuneen peruutuksen jälkeen, ja pääsimme siirtymään varsinaiseen treeniin.

Aloitimme perustyöskentelyllä; pohkeenväistöä ja siirtymisiä. Pohkeenväistö ratsastettiin pitkältä sivulta toiselle. Parilla ensimmäisellä kerralla Kanan takaosa jäi vähän laahaamaan, ja vaikka Sarlotta korjasikin hyvin, sama toistui. Vasta kun tosissani teroitin, että sitä ulkopohjetta saa ja pitää käyttää kunnolla (unohtamatta sisäpohkeen tukea), jokin naksahti paikoilleen ja Sarlotta sai noukittua Kanan takaosan mukaan saman tien, ei vasta muutama askel liikkeen aloittamisen jälkeen. Oikein hyvä!
Siirtymiset askellajista toiseen sekä askellajien sisällä (lähinnä kootun ja keskiaskellajin välillä) sujuivat alusta alkaen mallikkaasti, Sarlotan ratsastus oli siistiä ja määrätietoista, Kanan takaosa oli huomattavasti paremmin mukana kuin pohkeenväistössä ja siirtymiset olivat täsmällisiä, sujuvia ja hyvin ratsastettuja. Ei mitään moittimista tällä saralla.

Laukkatehtäväksi olin valinnut vastalaukan pääty-ympyrällä, sekä laukanvaihdot käynnin kautta kahdeksikolla (suunnan vaihtuessa käynti ja laukanvaihto). Kumpikaan tehtävä ei tuottanut vaikeuksia, vaan ratsukko suoriutui niin vastalaukkaympyrästä kuin laukanvaihtokahdeksikosta kunnialla. Kana kantoi itsensä hyvin vastalaukassakin, ei kaahannut tai hidastellut, ja Sarlotta ratsasti säännöllisen muotoisen pääty-ympyrän kerta toisensa jälkeen, molempiin kierroksiin. Myös kahdeksikko pysyi mallissaan, ja vaihdot käyntiin siirtymisineen olivat tarkkoja, sujuvia ja vaivattomia. Erittäin hyvää työtä molemmilta! Loppuverryttelyt Sarlotta ratsasti yksikseen maastossa.

Lue päiväkirjaa