22.03.2017 Kauhu lopetettiin takapolvien nivelrikon äidyttyä liian pahaksi. Kaipaamaan jää koko Susiraja.

Turmeltajan Kalmakeikari VH15-018-1463

NimiTurmeltajan Kalmakeikari "Kauhu" KasvattajaTurmeltaja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri160cm, vaaleanrautias MeriititYLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I, ERJ-I, KRJ-II
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 22.05.2015, 22v
satunnainen (3v 12.06.2015)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 100cm / 100cm / helppo

20.07.2015 Kauhu kantakirjattiin, ja olimme haljeta ylpeydestä; KTK-II pisterivillä 18 + 19 + 17 + 17 = 71p.!

10.09.2016 orille myönnettiin Jälkeläisluokka C.

30.09.2016 YLA-tilaisuudessa orimme keräsi kasaan muikeat 100,5 pistettä ja sai YLA1-palkinnon!

20.12.2016 kenttäorhimme palkittiin KRJ-II -palkinnolla. Pisteitä kertyi mukavat 95,5 kipaletta.

20.12.2016 keikarimme osallistui myös rotunsa laatuarvoteluun, josta kotiin tuotiin 98 pisteen tuloksella SLA-I!
Leimat ok, ok pää, leveästi kiinnittynyt alakaulainen kaula, pitkä piirteetön säkä, lapa saisi olla loivempi, pitkärunkoinen. Suorat polvet, suorahkot kintereet, pystyhköt vuohiset.

31.12.2016 Kauhu osallistui ERJ:n laatuarvostelutilaisuuteen tuoden kotiin komeat 107 pistettä ja ERJ-I -palkinnon.

25.2.2016 Kauhun viimeinen etappi, KERJ:n laatuarvostelu, poiki orille komeat 105,5 pistettä. Se tarkoitti KERJ-I -palkintoa ja ylpeitä omistajia!

Kolme ensimmäistä kuvaa © scirlin, kaksi viimeistä © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Kauhu on oriksi melkoinen keimailija, se rakastaa huomiota ja erityisesti kehuja, etenkin ratsastettaessa. Käsiteltäessä raudikko on melkoisen ehdoton hevonen, kertavirhe tarkoittaa yleensä hernepeltoa nenässä seuraavan puolen vuoden ajan ja oria saakin lepytellä ties miten kauan, jotta se taas leikkii kanssasi. Välillä tuntuu, ettei käsittele lainkaan oria vaan harvinaisen nirppanokkaista diivatammaa. Mutta mikäs tässä, kyllä Kauhun kanssa juttuun tulee, ja loppupeleissä ori on kaikkine kiukutteluineenkin rakastettava, huvittava hupsu.

Tätä hevosta pitää kohdella silkkihansikkain, sillä liian ronski komentaminen saa Kauhun kiskaisemaan herneen nenäänsä, minkä jälkeen ori ei varmasti tee kanssasi yhtään mitään. Kehuista suomenhevonen taas kiipeää vaikka puuhun. Kunhan oria kehuu, sille käy kaikki. Perushoitotoimenpiteet harjauksesta pesemiseen, varustaminen, eläinlääkärin ja kengittäjän visiitit.. ihan kaikki. Kauhu ei välttämättä ole joka homman fani, mutta kun kehuja (ja herkkupaloja) ei säästellä, ori on yhteistyökykyisyyden perikuva. Mikäli raudikkoa joutuu komentamaan, hoitaja joutuu olemaan todella tarkkana, ettei äänikomento ole turhan roisi tai riimunnaru heilahda liian isossa kaaressa. Koettuaan tulleensa loukatuksi Kauhu ei ala komentajaansa enää ollenkaan, ei vaikka sitä miten lepyttelisi. Pitkävihaisena mallina Kauhu osaa olla rasittava; jos sitä komensi tiistaina, se ei harkitsekaan anteeksiantoa keskiviikkona - edes seuraavan kuun keskiviikkona.
Narun nokassa Kauhu, päivästä riippuen, joko steppailee eikä malttaisi kävellä lainkaan tai raahautuu perässä kivirekeä oivasti matkien. Raudikko saattaa olla jumalattoman kiinnostunut joka kivestä tai kannosta, tai sitten mikään muu kuin tarhaan pääseminen ei innosta. Pahimpina päivinä Kauhua talutetaan ketju suussa, ketju ja äänikomentaminen riittävät mainiosti (vaikka Kauhu loukkaantuukin verisesti, kun sitä komentaa). Yleensä hevonen on fiksu käsitellä ja ongelmaton taluttaa. Lastaus, kuljetus ja purkaminen sujuvat vaivattomalla rutiinilla, mitä nyt välillä Kauhu kokeilee, pitääkö sitä ramppia kävellä. Liinoja tai muita apuvälineitä ei ole koskaan tarvittu, ori kyllä menee koppiin/rekkaan, kun sitä siltä vaatii.

Siinä, missä Kauhun liikkeet eivät ehkä aiheuta sitä kaikkein suurinta wau-efektiä - se on liikkeiltään melko peruskastia, ei se huonoin vaan ei paraskaan - sen esiintymistaidot ovat mahtavat. Eikä se ratsastajallekaan ole mitenkään hirvittävä hevonen, vaan nöyrä, työteliäs ja herkkä hevonen joka tekee töitä mielellään erityisesti kehupalkasta. Kuten muussakin elämässä on Kauhu kehuista valmis kiipeämään vaikka takaperin puuhun, joskaan turhan aikaisessa vaiheessa ei kannata alkaa oria silitellä ja lässyttää sille miten hieno se onkaan. Ennen treeniä ei sovi antaa kehun kehua, sillä ori lyö saman tien hanskat tiskiin asenteella "tein jo koska olin hieno, ei tartte tehdä enää". Vaikka Kauhu onkin herkkä hevonen ja toimii kevyemmistäkin avuista se ei kuitenkaan ota nokkiinsa ratsastajansa virheistä tai isommista avuista. Vain paineen poisto on pakko muistaa, sillä jos ratsastaja jää vetämään tai puristamaan, ori hermostuu ja juoksee ratsastajansa alta pois.
Koska Kauhulla ei ole huonoja päiviä se toimii oikeastaan aina, kunhan ratsastaja vain muistaa poistaa paineen apunsa jälkeen. Jos ori jostain syystä ei teekään pyydettyä asiaa, sille pitää antaa vain uusi apu eikä jatkaa vanhaa, niin hyvä tulee. Kun Kauhua muistaa vieläpä kehua oikein tehdyistä kohdista se heittää alla vaikka voltteja.

Kauhu on hypätessään erityisen tarkka jaloistaan eikä se tiputa puomeja ainakaan huolimattomuuttaan. Ori osaa myös korjata ratsastajansa virheitä, kuten huonoa lähestymistä. Kaikesta hyväluontoisuudestaan ja miellyttämisenhalustaan huolimatta Kauhu ei tee sitä loputtomiin, joten ratsastajan kannattaa silti aina olla itsekin tarkkana eikä vain luottaa siihen, että hevonen hoitaa. Kuten muussakin tekemisessä orin kanssa, esteilläkin on tärkeintä, ettei jää paineistamaan hevosta tai se kieltäytyy hyppäämästä. Vesimatto on Kauhulle melkoinen jännän paikka, se tuijottaa ja liioittelee matolle niin, että ratsastaja on vaarassa pudota ja maton jälkeen suhteutetun linjan askel voi olla hyvinkin hakusessa.
Kun lähdetään Kauhun kanssa maastoilemaan, huomataan, että ori on sielläkin selväpäinen ja fiksu tapaus. Autoja se hieman tuijottelee, mutta ei suorastaan pelkää niitä - vain pitää ne tarkkailussa, etteivät ne varmasti pääse syömään hevosparkaa. Maastossa tulee muistaa samat asiat kuin kentällä, kehua ja poistaa paine, niin Kauhu on mitä miellyttävin kaveri niin metsälenkeillä kuin maastoesteilläkin. Haudalle tulee helposti kielto, jos ratsastaja ei kannusta hevosta ja ori tuijottelee niitä samalla tavoin kuin vesimattoja. Vesiesteellä saa varautua mitä mielenkiintoisimpaan loikkaan, sillä Kauhu hyppää sinne yleensä tasajaloin jäniksenloikkaa.

Keimailevalta orilta voi odottaa kisoissa vain parasta suoritusta, sillä se nauttii esiintymisestä suunnattomasti ja pelkkä kisapaikan suuri ihmismäärä saa sen silminnähden ryhdistäytymään. Kauhu onkin yksi miellyttävimmistä kisakavereista, joita Susirajasta löytyy: se yöpyy ongelmitta niin vieraassa tallissa kuin jabassakin, ei lähde käsistä, syö ja juo normaalisti eikä stressaa koskaan. Verryttelyissä se keskittyy, jos mahdollista, vielä paremmin ratsastajaansa ja suoritus itsessään on sellaista juhlaa, ettei hyvä tosikaan. Tietenkin Kauhu karkaa alta ja avuilta, jos sille ei ole reilu vaan jää vetämään, mutta muutoin. Ori vetää herneen nokkaan jos heti radan jälkeen se ei saa ylitsevuotavia kehuja ja suitsutusta erinomaisuudestaan, mutta ne antaa aina mielellään - onhan Kauhu oikeastikin ollut erinomainen suorittaja!

Sukutaulu

i. Valheen Repäys
YLA2, KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I
sh, trt, 158cm
ii. Vesseli
evm, sh, trt, 163cm
iii. Veisu
evm, sh, tprt, 164cm
iie. Onnetar
evm, sh, rn, 158cm
ie. Tähti-Reetta
evm, sh, prt, 158cm
iei. Valotähti
evm, sh, vprt, 158cm
iee. Reetta
evm, sh, trt, 154cm
e. Kalmiina
SLA-II, KERJ-I, ERJ-I
sph, vrt, 145cm
ei. Heppuli
evm, sph, prt, 148cm
eii. Hessuli
evm, sh, trt, 153cm
eie. Minerva
evm, sph, prn, 145cm
ee. Karmiina
evm, sph, vprt, 143cm
eei. Karman Kosto
evm, sh, vrt, 149cm
eee. Pistariina
evm, sph, vprt, 144cm
Näytä / piilota sukuselvitys

ii. Vesseli on tummanrautias, 163cm korkea suomenhevosori. Se on ryhdikäs ja hienoliikkeinen hevonen, joka on luonteeltaan nöyrä ja kiltti. Vesselillä on takanaan menestyksekäs kilpaura niin este- kuin kouluratsastuksenkin parissa, helppo A- ja 110cm -tasoilla. II-palkinnolla R-suunnalle kantakirjatun orin lausunnossa mainitaan hyvät tyypit, hyvän muotoinen, mutta lyhyehkö kaula, hyväasentoinen lapa, sopivan pituinen, tiivis runko sekä pitkä, vahva ja laskeva lautanen, sekä hyvät jalka-asennot. Kantakirjauksen jälkeen ori oli satunnaisesti jalostuskäytössä, johon se siirtyi täyspäiväisesti lopetettuaan kilpauransa 17-vuotiaana. Tällä hetkellä 19-vuotiaalla Vesselillä on viisitoista jälkeläistä, joista kukin on perinyt isältään ryhdikkyyttä ja kokoa, sekä hyvää laukkaa. Vesseli asuu tällä hetkellä Etelä-Suomessa pienellä yksityistallilla, jossa se on kesäisin tammojen käytössä ja muuten omistajansa harrasteratsuna.

iii. Veisu on 164cm korkea, I-palkinnolla ratsusuunnalle kirjattu tummanpunarautias. Veisu sai kantakirjauksessa paljon kehuja erinomaisesta rakenteestaan; sillä on pitkä, kaareva kaula, hyvät pään- ja kaulanliittymät, pitkä loiva lapa, selkeä säkä, tiivis runko, pyöreä, vahva lautanen sekä hyväasentoiset jalat. Luonteeltaan ori on eloisa mutta kiltti, ja ratsuna se on erittäin nöyrä ja miellyttämisenhaluinen. Veisu kilpaili menestyksekkäästi aina avoimissa 120cm -luokissa asti, koulupuolella orin taidot ylsivät vain helppo B -tasolle. Veisu jäi 15-vuotiaana kilpailueläkkeelle, jolloin se myös kantakirjattiin. Kantakirjauksen jälkeen siirtyi kesäisin siitoskäyttöön, ja muutoin se sai viettää leppoisaa harrastehevosen elämää, jota se tällä hetkelläkin 21-vuotiaana jatkaa. Tällä hetkellä Veisulla on jälkeläisiä 21 kappaletta, jotka ovat perineet isältään hyviä jalka-asentoja sekä hyvää hyppytyyliä ja -tekniikkaa.

iie. Onnetar oli 158cm korkea ruunikko suomenhevostamma, joka oli luonteeltaan melko omapäinen mutta kuitenkin kiltti. Onnetar kilpaili vaihtelevalla menestyksellä 100cm -luokissa, kunnes se loukkasi jalkansa tarhassa, joka päätti tamman kilpauran. Loukkaantumisensa jälkeen Onnetar oli sairaslomalla lähes vuoden, jonka jälkeen se päätettiin siirtää siitoskäyttöön - olihan se kuitenkin vain 9-vuotias, hyväsukuinen ja kohtuullisen hyvärakenteinenkin hevonen (sopusuhtainen, pyöreä runko, kaareva kaula, pyöreä lautanen, jaloissa ainoa miinus käyrät kintereet). Onnetar ehti saada neljä hienoa jälkeläistä, ennen kuin se jouduttiin muutaman kuukauden kuluttua viimeisimmän varsan syntymästä lopettamaan pahan ähkyn seurauksena. Tamma ei valitettavasti osoittautunut kummoiseksi periyttäjäksi muulta kuin ratsastettavuuden osalta - kaikki varsat osoittautuivat aikanaan nöyriksi ja yritteliäiksi ratsuiksi.

ie. Tähti-Reetta on 158cm punarautias suomenhevostamma, joka kilpailee kouluratsastusta helppo A -tasolla. Lyhytkaulaisella, tiivisrunkoisella tammalla on näyttävät ja isot askeleet, jotka ovat omiaan koulussa kisaamiseen. Hyppykykyäkin tammalta löytyy metriin asti, mutta esteet ovat rautiaan omistajan koulupainotteisuuden vuoksi vain satunnaista mielenvirkistystoimintaa. Reetta kantakirjattiin ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla, ja lausunnossa mainittiin lyhytkaulaisuuden ja tiiviin rungon lisäksi jyrkkä lautanen, kantava lanne, pystyhkö lapa, käyrähköt kintereet sekä lyhyet vuohiset. Rakenteeltaan vaatimaton Tähti-Reetta on kuitenkin luonteeltaan mitä ystävällisin ja kiltein hevonen, ja se toimiikin omistajansa satunnaisen kisaratsun toimen lisäksi tuntihevosen hommia alkeistunneilla. Tällä hetkellä 16-vuotiaalla rautiaalla tammalla ei ole muita jälkeläisiä kuin Repsu, joka onkin perinyt myös emältään hyviä luonteenpiirteitä sekä upeat liikkeet.

iei. Valotähti oli 162cm korkea, liinaharjainen vaaleanpunarautias suomenhevosori, joka kilpaili kenttäratsastuksen parissa aina viisivuotiaasta päiviensä loppuun asti. Luonteeltaan Valotähti oli reaktiivinen ja kuumuva tapaus, jotka eivät olleet kenttähevoselle lainkaan huonoja piirteitä. Orilla oli näyttävät askeleet, joista paras oli lennokas ja matkaavoittava laukka. Rakenteeltaan se ei ollut kummoinen; Valotähdellä oli alakaulainen, pystyasentoinen kaula, pystyhkö lapa, lyhyt runko, jyrkkä ja huipukas lautanen, ja jaloissa oli sanomista käyrien kintereiden ja ventojen vuohisten takia. Käyttöä ja menestystä nämä eivät kuitenkaan estäneet, vaan Valotähti pärjäsi hienosti aina CIC1 -radoilla asti, kunnes se jouduttiin lopettamaan pahan maastoesteellä kaatumisen vuoksi 11-vuotiaana. Ori ei ehtinyt saamaan kahta tammavarsaa enempää jälkeläisiä, joille ei juurikaan periytynyt muita ominaisuuksia, kuin joitain rakenteellisia virheitä ja näyttävät askellajit.

iee. Kreetta oli kolmannella palkinnolla kantakirjattu tummanrautias sukkajalkainen tamma. Kreetta oli pääosin koko ikänsä siitoskäytössä hyvän emälinjansa vuoksi, eikä tammalla itsellään kilpailtu koskaan tallikisoja suuremmissa tapahtumissa. Se oli kuitenkin nöyrä ja yritteliäs ratsu, vaikkakin turhan hidas ja tahmea, ja koulutustasoltaan se oli helppo C -tasoinen. Niin liikkeiltään kuin ulkonäöltäänkin melko vaatimaton, 154cm korkea tamma oli rakenteeltaan ihan kelvollinen tapaus; sillä oli hyvän muotoinen, vaikkakin hieman lyhyehkö kaula, sopivan pituinen ja tiivis runko, pitkä loiva lapa, laskeva lautanen ja hyvät jalka-asennot. Rakenne oli emälinjalta vahvasti periytynyttä, ja myös Kreetasta toivottiin emänsä kaltaista periyttäjää. Kreetta ehti varsoa neljä hienoa varsaa, kaksi oria ja kaksi tammaa, jotka eivät valitettavasti perineet emänsä hyvää rakennetta niin vahvasti, kuin toivottiin. Tamman kiltti ja nöyrä luonne sen sijaan siirtyi melko vahvasti myös jälkeläisille, joita ei ehtinyt syntyä enempää, kun Kreetta päätettiin lopettaa tapaturmasta aiheutuneen selkävamman vuoksi, joka olisi oireillut tiineyksien aikana.


ei. Heppuli on 148cm korkea punarautias pienhevosori, joka on luonteeltaan eloisa ja kepposteleva, mutta pohjimmiltaan kovin kiltti. Kotitallillaan kovana häslärinä ja pelleilijänä tunnettu ori on mukava, vaikka hieman huonon keskittymiskyvyn omaava ratsu, joka on kilpaillut menestyksekkäästi kenttäratsastuksessa CIC1-tasolla. Punarautias on rohkea ja reipas hyppääjä, joka on parhaimmillaan juurikin este- ja maasto-osuuksilla - kouluakin Heppuli toki taitaa helppo A -tasolle, mutta vaatii osaavaa ja pitkähermoista kuskia toimiakseen kunnolla. Heppuli kantakirjattiin III-palkinnolla 14-vuotiaana, ja rakennearvostelussa mainittiin muun muassa hyvät tyypit ja hyvän muotoinen, leveähkö kaula, sopusuhtainen runko ja jyrkähkö lautanen. Ori ei ollut rakenteeltaan mitään huippuluokkaa, ja jalka-asennoissakin oli sanomista: lyhyehköt, vennot vuohiset, supistuneet etusääret ja käyrät kintereet. Käyttöön nämä seikat eivät kuitenkaan koskaan vaikuttaneet, vaan Heppulin kisaura päättyi vasta orin ollessa 18-vuotias. Ori oli kantakirjauksensa jälkeen satunnaisesti tarjolla tammoille, ja tällä hetkellä sille on kertynyt jälkeläisiä seitsemän. Varsat ovat kaikki osoittautuneet erittäin hyviksi ja rohkeiksi hyppääjiksi, sekä luonteeltaan kilteiksi mutta isänsä tapaan jossain määrin kepposteleviksi. Tällä hetkellä Heppuli viettää harrastehevosen elämää suurehkolla yksityistallilla.

eii. Hessuli oli kuumahko ja erittäin korkean työmoraalin omaava, 153cm korkea suomenhevonen. Tummanrautias, suurella tähdellä varustettu ori toimi viisivuotiaaksi asti ravurina, josta lopulta luovuttiin Hessulin laukkaherkkyyden vuoksi. Lyhyen raviuransa jälkeen ori koulutettiin ratsupuolelle, ja se osoittautuikin erittäin hyväksi esteratsuksi - hyppytekniikka oli hyvä, ja laukka mitä erinomaisin estehevoselle. Uuden omistajan myötä Hessuli pääsikin kilpailemaan metrin luokissa melko aktiivisesti, kunnes jännevamma katkaisi orin lupaavan esteratsun uran. Loukkaantumisensa jälkeen Hessuli jäi harrastehevoseksi omistajansa kotitallille, jossa sitä käytettiin myös muutaman tamman varsottamiseen. Kantakirjaan Hessuli ei koskaan päässyt, mutta se oli rakenteeltaan hyvin keskivertohevonen - hyvät tyypit, lyhyehkö mutta hyvän muotoinen kaula, pitkähkö, avo runko ja laskeva lautanen, ja jalka-asennoissa pientä sanomista ventojen vuohisten vuoksi. Ori sai kolme varsaa, joista kaksi oria myytiin ja ainoa tamma jäi kasvattajalleen. Varsat osoittautuivat hyvälaukkaisiksi ja rohkeiksi hyppääjiksi, mutta ne eivät perineet isältään juuri muita merkittäviä ominaisuuksia. Hessuli kuoli sydämenpysähdykseen kotilaitumellaan 27-vuotiaana.

eie. Minerva oli 145cm korkea punaruunikko pienhevostamma, joka oli osaava mutta herkästi kuumuva ratsu. Tamma myytiin kuusivuotiaana nuorelle tytölle esteratsuksi, vaikka kisa-alue vaihtuikin hiljalleen myös kenttäratsastukseen. 10-vuotiaana Minerva myytiin tytön siirtyessä isompien puoliveristen pariin, ja pienhevonen pääsi pienelle suomenhevoskasvattajalle. Uuden omistajan luona Minerva siirtyi pääasiassa siitoskäyttöön, mutta sillä myös harrastettiin aktiivisesti niin esteillä kuin koulussakin, vaikkei se kilpailuihin asti enää päässytkään. Kaunis tamma kantakirjattiin II-palkinnolla 14-vuotiaana, ja se sai paljon kehuja erittäin hyvästä rakenteestaan ja kauniista värityksestään. Minervan luonteessa oli toki hieman parantamista, sillä se oli melko temperamenttinen ja hyvin tammamainen käsiteltävä, vaikkei toki mikään mahdoton otus kuitenkaan. Minerva oli hyvä emätamma, ja se saikin kaiken kaikkiaan kuusi varsaa, jotka perivät emältään vaihtelevasti piirteitä - neljä tammavarsaa olivat luonteeltaan hyvin pitkälti samanlaisia kuin emänsä, osa peri myös hyvän rakenteen, osa ei, ja orivarsat eivät näyttäneet perineen juuri mitään. Minerva lopetettiin pitkän ja vaikean kaviokuumeen seurauksena 23-vuotiaana.

ee. Karmiina on kaunis, 143cm korkea vaaleanpunarautias tamma. Pienhevosen mielestä kaikki on kivaa ja kaikki käy, kunhan siihen liittyy vauhtia ja mielellään myös hyppäämistä. Karmiina on koko ikänsä ollut erittäin kiltti ja helppo käsiteltävä, ja se onkin ollut kotitallillaan, pienehköllä ratsastuskoululla, suosittu aloittelijoiden keskuudessa. Vaikka läsipäisen liinakon päätoiminen työ onkin tuntiratsun elämä, kilpailee se silti melko aktiivisesti niin esteillä, koulussa kuin kentässäkin hyvällä menestyksellä. Liikkeiltään Karmiina ei ole kummoinen, mutta sen järkkymätön ja innokas luonne on omiaan kenttähevoseksi. Rakenteeltaan se on hieman ponimainen, mutta tammalla ei ole mitään käyrähköjä kintereitä ja pystyä lapaa suurempia virheitä tai puutteita. Tällä hetkellä 14-vuotiaalla Karmiinalla on vain yksi jälkeläinen, Kalmiina, joka on ulkonäöltään kuin kopio emästään, ja onpa sen luonteessakin paljon samoja piirteitä.

eei. Karman Kosto oli näyttävälikkeinen, 149cm korkea suomenhevosori, jolla kilpailtiin vaihtelevalla menestyksellä kouluratsastuksessa vaativa B -tasolla asti. Ori oli melko kuuma ja energinen tapaus, mutta kun sen energian sai kanavoitua oikein, saatiin sen kanssa todella hyviä tuloksia. Esteillä Kosto ei koskaan kilpaillut, mutta siitäkin hommasta vaaleanrautias kyllä piti, vaikkei tekniikka ollutkaan ihan hallussa. Hieman takakorkea, mutta erinomaiset tyypit ja pitkän, kaarevan kaulan omaava ryhdikäs ori kantakirjattiin ratsusuunnalle II-palkinnolla, jonka jälkeen se olikin useamman kesän tarjolla jalostukseen. Ori ehti saada 15 jälkeläistä, jotka perivät isältään melko vahvasti hyvää rakennetta ja ryhdikästä olemusta. Kosto kuoli 16-vuotiaana vakavan liikenneonnettomuuden ja siitä johtuneen trailerin kaatumisen seurauksena.

eee. Pistariina on 142cm korkea, läsipäinen vaaleanpunarautias, joka on toiminut lähes koko elämänsä siitoshevosena. Jälkeläisiä tammalle onkin kertynyt kahdeksan, mutta se on toiminut myös harrasteratsuna ja nuorempana se on myös kilpaillut seuratasolla helppo B -koululuokissa ja 60cm -esteluokissa. Pistariina ei ole kovin näyttävä tai osaava ratsu, mutta sitäkin yritteliäämpi ja miellyttämisenhaluisempi. Rakenteeltaan kolmannelle palkinnolle kantakirjattu tamma on melko keskiverto; sillä on hyvät tyypit ja kaunis pää, mutta lyhyehkö kaula, pitkä runko ja painunut selkä, pyöreä, lyhyehkö lautanen ja kaikissa jaloissa vennot vuohiset ja takana käyrät kintereet. Erinomainen luonne olikin pääsyy Pistariinan siitoskäytölle, ja se onkin periyttänyt kaunista väritystään ja hyvää luonnettaan varsoilleen hyvin vahvasti. Tällä hetkellä 26-vuotias Pistariina viettää leppoisia eläkepäiviä kotitallillaan.

© dookie

Jälkeläiset

s. 05.10.2015 sh-t. Turmeltajan Pelonnaaraus, e. Horkannaaraus, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 24.12.2015 sh-o. Kevolehdon Kajastus, e. Mörkövaaran Sointu, om. Calla (VRL-11247)
s. 04.06.2016 sh-o. Karnevaalikalmo, e. Turmeltajan Kiusankappale, om. Jenny (VRL-12948)
s. 18.06.2016 sh-o. Hortensian Paranormaali, e. Mörkövaaran Viettelijätär, om. Werry, VRL-12945
s. 08.07.2016 sh-o. Kalmanhenkäys, e. Turmeltajan Kiusankappale, om. Crimis (VRL-10480)
s. 28.12.2016 sh-t. Katvekallas, e. Varjotanssi, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 44 sijoitusta joista 6 voittoaERJ - 44 sijoitusta joista 6 voittoa
03.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset helppo 4/20
04.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset helppo 3/20
05.08.2015 Kilpailukeskus Reiter helppo 3/30
10.08.2015 Prime Sporthorses helppo 5/30
13.08.2015 KK Force helppo 4/27
15.08.2015 KK Force helppo 4/27
19.08.2015 Lebenslang helppo 5/39
22.08.2015 Prime Sporthorses helppo 5/30
22.08.2015 Mörkövaara helppo 2/40
24.08.2015 Naukaisu helppo 3/40
24.08.2015 Prime Sporthorses helppo 1/30
25.08.2015 Prime Sporthorses helppo 2/30
26.08.2015 Holmberg helppo 5/30
27.08.2015 Holmberg helppo 5/30
28.08.2015 Prime Sporthorses helppo 1/30
02.09.2015 Mörkövaara helppo 3/40
11.09.2015 Mörkövaara helppo 2/40
11.09.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 3/40
12.09.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 4/40
17.09.2015 Vennamo helppo 4/30
01.10.2015 Mörkövaara helppo 2/30
03.10.2015 Rohkelikko helppo 3/22
08.10.2015 Mörkövaara helppo 5/30
08.10.2015 Turmeltaja helppo 3/30
09.10.2015 Turmeltaja helppo 1/30
13.10.2015 Turmeltaja helppo 4/30
16.10.2015 Mörkövaara helppo 3/30
20.10.2015 Mörkövaara helppo 1/30
27.10.2015 Mörkövaara helppo 4/30
29.10.2015 Mörkövaara helppo 3/30
04.11.2015 Mörkövaara helppo 3/27
05.11.2015 Rohkelikko helppo 2/40
09.11.2015 Rohkelikko helppo 3/40
10.11.2015 Kuuralehdon Hevostila helppo 2/30
14.11.2015 Mörkövaara helppo 1/30
17.11.2015 Kuuralehdon Hevostila helppo 5/30
20.11.2015 Kilpailukeskus Stewart helppo 1/30
24.11.2015 Kk Lamoca helppo 2/30
24.11.2015 Taikakuun Kartano helppo 6/40
07.12.2015 Holmberg helppo 2/40
08.12.2015 Holmberg helppo 4/40
15.12.2015 Holmberg helppo 2/40
18.12.2015 Holmberg helppo 2/40
20.12.2015 Holmberg helppo 2/40
01.08.2015 Mörkövaara 100cm 4/30
03.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 3/30
05.08.2015 Prime Sporthorses 100cm 2/30
06.08.2015 Prime Sporthorses 100cm 3/30
06.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 1/30
09.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 1/30
10.08.2015 Prime Sporthorses 100cm 4/30
10.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 4/30
29.08.2015 Mörkövaara 100cm 2/30
02.09.2015 Mörkövaara 100cm 5/30
07.09.2015 Mörkövaara 100cm 3/30
08.09.2015 Mörkövaara 100cm 2/30
31.10.2015 Chillo 100cm 5/30
02.11.2015 Chillo 100cm 4/30
02.12.2015 Mörkövaara 100cm 3/30
03.11.2015 Chillo 100cm 5/30
09.11.2015 Lamoca 100cm 5/30
09.11.2015 Lamoca 100cm 3/30
14.11.2015 Mörkövaara 100cm 3/30
16.11.2015 Mörkövaara 100cm 5/30
18.11.2015 Mörkövaara 100cm 3/30
13.12.2015 Mörkövaara 100cm 2/30
14.12.2015 Mörkövaara 100cm 5/30
15.12.2015 Mörkövaara 100cm 5/30
19.12.2015 Mörkövaara 100cm 3/30
20.12.2015 Mörkövaara 100cm 2/30
21.01.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 3/40
22.01.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 5/40
25.01.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 3/40
28.01.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 4/40
23.02.2016 Pirunportti 100cm 4/30
05.04.2016 Delicate 100cm 5/30
09.04.2016 Delicate 100cm 3/30
11.04.2016 Hengenvaara 100cm 2/30
11.04.2016 Huvitutti 100cm 1/40
13.04.2016 Huvitutti 100cm 4/40
14.04.2016 Hengenvaara 100cm 5/30
15.04.2016 Huvitutti 100cm 1/40
18.04.2016 Huvitutti 100cm 6/40
19.04.2016 Huvitutti 100cm 2/40
19.04.2016 Huvitutti 100cm 1/40
20.04.2016 Hengenvaara 100cm 2/30
16.05.2016 Mörkövaara 100cm 1/30
20.05.2016 Mörkövaara 100cm 3/30
KRJ - 41 sijoitusta joista 6 voittoaVSR - 1 sijoitusta joista 1 voittoa
02.08.2015 Prime Sporthorses he A 5/30
09.08.2015 Prime Sporthorses he A 1/30
29.08.2015 Runoratsut he A 6/40
03.09.2015 Runoratsut he A 6/40
05.09.2015 Runoratsut he A 2/40
07.09.2015 Runoratsut he A 4/40
11.09.2015 Runoratsut he A 1/40
12.09.2015 Runoratsut he A 1/40
14.09.2015 Runoratsut he A 6/40
19.09.2015 Runoratsut he A 2/40
23.09.2015 Mörkövaara he A 4/30
25.09.2015 Mörkövaara he A 1/30
23.11.2015 Koskimäki he A 3/30
24.11.2015 Koskimäki he A 3/30
25.11.2015 Koskimäki he A 4/30
26.11.2015 Koskimäki he A 2/30
27.11.2015 Koskimäki he A 1/30
03.04.2016 Kauniston tila he A 3/60
06.04.2016 Kauniston tila he A 4/60
10.04.2016 Kauniston tila he A 3/60
15.04.2016 Villahaka he A 4/60
16.05.2016 Hengenvaara he A 7/100
20.05.2016 Haavelaakso he A 3/30
20.05.2016 Hengenvaara he A 7/100
21.05.2016 Hengenvaara he A 7/100
30.05.2016 Hengenvaara he A 1/100
22.06.2016 Turmeltaja he A 5/30
24.06.2016 Turmeltaja he A 2/30
07.07.2016 Turha he A 3/30
11.07.2016 Delicate he A 2/40
12.07.2016 Koskimäki he A 5/30
13.07.2016 Turha he A 2/30
13.07.2016 Koskimäki he A 5/30
14.07.2016 Koskimäki he A 4/30
19.07.2016 Koskimäki he A 5/30
19.07.2016 Koskimäki he A 5/30
20.07.2016 Koskimäki he A 2/30
03.09.2016 Hortensia he A 5/40
07.09.2016 Hortensia he A 3/40
09.09.2016 Hortensia he A 5/40
10.09.2016 Hortensia he A 2/40
31.08.2016 Fiktio VSR Cup helppo 1/65

Valmennukset

15.07.2015 maastoestevalmennus, valmensi Tea

Kauhu lämmitteli pellolla rennon näköisenä saapuessani paikalle. Tervehdin parivaljakkoa ja selitin, että tänään olisi tarkoitus harjoitella bankettia ja vesihautaa. Banketti oli pellon laidassa ja vesihauta muutaman kymmenen metrin päässä siitä. Vesihaudalle joutuisi kääntämään mahdollisimman nopeasti banketin luota, jotta lähestymisestä saisi hyvän seuraavalle esteelle.

Otimme tehtävän muutamaan kertaan ravissa, jotta Kauhu saisi tutustua esteisiin ja ratsastaja otetta teistä ja hevosen ajatuksista tänään. Banketilla ylös hyppääminen sujui vaivattomasti, mutta alastulossa joutui pidempään suostuttelemaan järkyttyneen näköistä steppailevaa oria hyppäämään. Jutun juonen tajuttuaan Kauhu kyllä loikkasi alaskin oikein nätisti. Ensimmäisillä kerroilla kääntäminen tuli liian myöhään joten vesihaudalle lähestyminen tuli erittäin vinoon. Asiaa ei auttanut Kauhun epäröinti vettä kohtaan. Kyllä siinä jonkin aikaa vietettiin yrittäen kannustaa Kauhua menemään eteenpäin. Lopulta veteen päästiin, vaikka jo hevosen ilmeestä näki ettei tämä ole sen juttu.

Muutaman ravikerran jälkeen käskin tulla koko tehtävän laukassa. Orin laukka pyöri erittäin nätisti, vaikka liikkeissä ei ollut ihailemista Banketista ratsukko pääsi kerralla nätisti ja Kauhu saikin paljon kehuja suorituksestaan. Käännös tuli erittäin nätisti ajoissa hyvin pienillä avuilla. Vesihautaan Kauhu päätti loikata nelijalkahypyn tasajalkaa vesi roiskuen. Olimme kuitenkin tyytyväisiä siihen, että ori kerralla veteen meni. Otimme tämän saman vielä toiseen kertaan jolloin epämääräisiltä hyppelyiltäkin vältyttiin. Ratsastaja taputti tyytyväisenä oria kaulalle hymy huulilla. Tähän oli oikein hyvä lopettaa. Verryttelyn ratsukko otti itsenäisesti kotikentällä.

20.07.2015 kouluvalmennus, valmensi dookie

Tällä kertaa viikonloppuni suuntasi Susirajan läheiselle maneesille valmentamaan omaa kasvattiani Kalmakeikaria. Kauhuksi kutsuttu nuori ori oli vähintäänkin yhtä komea kuin isänsä, eikä se näyttänyt yhtään hullummalta ratsultakaan seuratessani rautiaan ja Lissun alkuverryttelyitä. Kauhu näytti toimivan mukavan kevyillä avuilla hyvin nopeasti ratsukon siirryttyä raviverryttelyn pariin, eikä orin ratsastettavuus näyttänyt muuttuvan yhtään hankalammaksi laukassakaan. Ylpeänä kehuskelin oria Lissulle, joka reagoi yksinpuheluuni "joo joo tiedän ole hiljaa ja anna mun ratsastaa" -ilmeellä. Loppuverryttelyn nainen saikin hoitaa melko rauhassa, satunnaisia ylpeyskehukohtauksia lukuun ottamatta.

Verryttelyn ja välikäyntien jälkeen siirryin maneesin keskelle, ja komensin ratsukon keskiympyrälle. Valmennuksen aiheena oli tällä kertaa askeleiden pidennykset ja lyhennykset, sekä asetukset, jotka eivät taatusti olisi turhan helppoja juttuja nuorelle hevoselle. Tehtävänanto kuului niin, että toinen puolikas ympyrästä tuli mennä lyhyempää ja kootumpaa käyntiä, säilyttäen kuitenkin sopivan reippaan vauhdin, ja toisella ympyräpuoliskolla taasen pidempää käyntiä, kiihdyttämättä kuitenkaan vauhtia. Ensimmäiset askeleen lyhennykset aiheuttivat vauhdin muuttumisen melkoiseksi mateluksi, ja sain muistutella Lissua käyttämään pohjetta vähintään yhtä paljon kuin jarruttavaa istuntaa. Muutaman kerran jälkeen Kauhukin hoksasi jutun jujun, ja ratsastaja onnistui lyhentämään askeleita yhä pienemmillä avuilla. Pidennykset olivat Kauhulle alusta alkaen helpompi juttu, vaikka alkuun vauhti vähän kiihtyikin. Kun askeleiden säädöt sujuivat molempiin suuntiin, lisättiin tehtävään vielä asetuksien vaihtelu; askeleiden lyhennyksessä hevonen tuli asettaa ulos, ja pidennyksissä sisään. Ulkoasetuksella Kauhu meinasi lähteä valumaan ympyrältä pois, joka kuitenkin korjaantui hokiessani Lissulle että ulkopohje pitää hevosen uralla, pidä ulkopohje aktiivisena.

Käyntitehtävän alkaessa sujumaan erinomaisesti, pyysin ratsukkoa vaihtamaan suunnan ja siirtymään harjoitusraviin. Ravissa tuli tehdä sama tehtävä, alkuun ilman asetuksenvaihdoksia. Harjoitus oli Kauhulle ravissa kumma kyllä huomattavasti helpompi kuin käynnissä, joten muutaman kierroksen jälkeen asetukset lisättiin mukaan. Muistutin heti aluksi Lissua pitämään ulkopohkeen edelleen tarkkana, jotta ori pysyisi ympyrälinjalla. Homman sujuttua alusta alkaen hyvin tähän suuntaan, pyysin ratsukkoa vaihtamaan vielä suunnan ja tekemään hetken tehtävää oikeaan kierrokseen.
Kauhu alkoi olla jo melkoisen tumma hiestä, ympyrätyöskentely kun ei ollut se kaikkein kevyin vaihtoehto. Päätin kuitenkin vielä kokeilla, miten ori toimisi laukassa. Niimpä pyysin Lissua nostamaan oikean harjoituslaukan, ja melkein unohdin olla yllättymättä, kun suomenhevonen ei räjähtänytkään tuhatta ja sataa eteenpäin/nosti laukan mukisematta, niin kuin hevosilla täällä päin oli aina välillä tapana...
Kauhu teki askeleen lyhennykset ja pidennykset erittäin hienosti myös laukassa, joten en viitsinyt pyytää muutamaa kertaa enempää molempiin suuntiin. Myös ulospäin asettuminen näytti olevan orille helppo juttu, ja se pysyi hienosti tasapainossa ja ratsastajan avuilla.
Ylpeyskohtauksen päästessä taas valloilleen, annoin ratsukon siirtyä irrottelevien loppuverryttelyiden pariin runsaiden kehujen saattelemana.

23.07.2015 estevalmennus, valmensi dookie

Olin valmentamassa Kauhua ja Lissua toista kertaa, tällä kertaa esteiden parissa. Tämän päivän aihe oli testata, saisinko aiheutettua Kauhulle kauhunhetkiä erikoisesteiden kautta, jotka Lissun mukaan aiheuttivat nuorelle orille aina välillä hieman päänvaivaa. Niimpä olin raahannut kasan mitä kummallisimpia johtimia ja erikoisen värisiä puomeja kentälle, ja kaiken kukkuraksi myös vesimaton. Ratsukon verrytellessä rakentelin kentälle rataa, ja huomasin sivusilmällä rautiaan orin pällistelevän ja pörhistelevän kirkkaan siniselle muovilätylle, joka lojusi vielä epämääräisessä kasassa muiden johtimien vierellä. Annoin Lissulle yksinkertaisen komennon laittaa lapsi töihin, ettei se keskittyisi vielä liikaa erikoisesteisiin. Nainen teki työtä käskettyä ja teki hyvin perusteelliset alkuverryttelyt tehden isoja ympyröitä, laajoja kiemurauria ja pieniä pätkiä väistöjä, sekä siirtymisiä. Kasasin myös yhden kolmesta normaalista esteestä etukäteen, jotta ratsukko saisi muutamat verkkahypyt alleen ennen tehtävän aloitusta.

Lopputuloksena oli kahdeksan esteen rata, jossa kaikki olivat jonkin sortin johtimilla ja koristuksilla terästettyjä, lukuun ottamatta pysty-okseri -sarjaa sekä radan ensimmäistä estettä, jotka olivat normaaleilla sini- ja punavalkoraidallisilla puomeilla varustettuja. Vesimattoesteen sijoitin helpolle, suoralle linjalle, neljänneksi esteeksi. Korkeudeltaan rata oli vain puolimetrinen, sillä halusin ensin nähdä, miten Kauhu suhtautuisi erikoisuuksiin. Ratsukon ollessa valmis, annoin heille lähtökäskyn. Lissu työsti hetken rautiaan laukkaa ympyrällä, enkä voinut vieläkään muuta kuin ihastella oria, joka muistutti pelottavan paljon isäänsä. Ensimmäiset esteet ylittyivät kevyesti ja ongelmattomasti. Kolmantena ollut liekkijohdattimin varustettu este vähän epäilytti nuorta raudikkoa, mutta Lissu rohkaisi ratsuaan heti, kun huomasi pientä epäröintiä. Kaikki siis sujui oikein hienosti aina vesiesteelle asti, jota lähestyessään Kauhu käänsi korvansa sojottamaan eteen, pikku hiljaa alaspäin, ja pian orin turpa kosketti jo melkein ryntäitä. Kähisin Lissulle "pohkeitapohkeitapohkeitaraippaylinytsiitämenkääperkele", joka kyllä yritti parhaansa mukaan saada oria eteen. Kauhun oli jo melkein ponnistamassa, toinen etujalka ilmassa, kunnes se kuitenkin päätti tehdä stopin ja pyörähtää takajalkojensa kautta täyskäännöksellä toiseen suuntaan, melkoisen pupuloikan saattelemana. Lissu horjahti vähän taakse, mutta sai tilanteen hallintaan hyvin nopeasti. Komensin ratsukon uuteen yritykseen, ja käskin Lissua painostamaan oria hieman ennen mattoa, ja käyttämään vaikka sotahuutoa, jos tuntuisi, ettei päästä yli. Ja niinhän se mokoma teki, säikähdin itse varmaan enemmän kuin Kauhu Lissun melkoista leijonankarjahdusta. Kauhukin hämmentyi ja säikähti sen verran, että unohti olla kieltämättä matolle, vaikka se uhkaavasti jo oli jarruttanutkin. Esteen ylitettyään ori sai osakseen vuolaat kehut, sekä minulta että ratsastajalta. Loppurata sujuikin taas mukavasti. Myös radan uusinnat sujuivat hyvin, Kauhu ei enää tarvinnut edes kannustuskarjaisua vesimatolla, vaan napakat pohkeet ennen ponnistusta riittivät. En viitsinyt jänskätellä rautiasta liikaa, joten lopettelimme radan hyppelyn muutaman kierroksen jälkeen, kun olin saanut korotettua esteitäkin jo kahdeksaankymmeneen senttimetriin.

21.10.2015 estevalmennus, valmensi lottis

Valmennusviikonlopun viimeinen valmennettava oli suomenhevosori Kauhu, jonka kanssa luvassa oli melko perinteinen estetreeni. Avustin ratsastajan selkään, jonka jälkeen he alkoivat orin kanssa lämmittelemään, kun minä sillä välin kokosin esteradan maneesiin. Tarkoituksena olisi hypätä ihan perinteistä esterataa kilpailutyyliin ja puuttua mahdollisiin virhekohtiin. Samalla esteitä kootessani tarkkailin ratsukon työskentelyä ja kaikki näytti sujuvan hyvin, ratsukko näytti tulevan toimeen hyvin yhdessä. Kun lämmittelyt sekä rata oli saatu valmiiksi, pääsimme aloittamaan. Rata oli entuudestaan tuttu ratsukolle kilpailuista, joten emme tarvinneet, kuin lyhyen kertauksen estejärjestyksestä. Sitten pääsimme aloittamaan.

Heti alkuun ratsukko haki hyviä teitä esteille eikä ponnistuskohdissakaan juuri ollut valittamisen varaa. Ratsastaja jäi hieman roikkumaan ohjille, joten neuvoin häntä antamaan joustoa Kauhulle hypätessä, jolloin Kauhu pääsisi hyppäämään kaikessa kapasiteetissaan. Vesiesteellä tuli hieman hankaluuksia, Kauhu nimittäin oli hieman epävarma hypyssään ja ponnistuskohta tuli turhan myöhään. Ratsastaja kertoikin, että Kauhun kanssa on ollut hieman ongelmia aiemminkin vesiesteiden kanssa, joten päätimme yhteistuumin hioa vesiesteelle tuloa ja sen ylitystä tarkemmin. Ensin kävimme tutustumassa vesiesteeseen sen vieressä, jonka jälkeen pyysin ratsukkoa tulemaan yksittäin vesiesteen. Nyt Kauhu oli jo hiukan varmempi tekemisestään ja hyppy onnistui hyvin. Ratsukko hyppäsi vesiesteen vielä muutamaan kertaan ennen kuin siirryimme koko radan pariin. Harjoittelimme koko rataa vielä muutamaan otteeseen, ennen kuin oli aika alkaa lopettelemaan. Ratsukolle minulla ei juuri ollut antaa korjausvinkkejä muuta kuin ihan pieniin hienosäätöihin, sen verran mallikkaasti ratsukko suoriutui kerta toisensa jälkeen. Tällä tyyliin tulee varmasti hienoa menestystä kilpailuissa jatkossakin!

09.11.2015 kouluvalmennus, valmensi annika

Ensimmäisen päivän viides ja viimeinen valmennettavani oli Kalmakeikari-ori, jota ihan Kauhuksi kutsuttiin. Kävin hakemassa taukotuvasta kahvikupillisen, sillä oli pitkä päivä takana, onneksi sekin oli jo loppumassa. Ratsukko olikin jo kävelemässä kentällä, kun saavuin paikalle. Ilta alkoi jo hämärtää, joten kentän valot oli sytytetty, ja sitten olikin aika aloittaa valmennus. Tehtäsiin tänään vähän sitä sun tätä, mutta tavoitteena oli ylälinjan nostaminen - se oli hyvin tärkeää ryhdikkyyden kannalta. Kauhu liikkui hieman tahmaisesti, mutta tehtiin ensin pysähdys-liikkeellelähtö -harjoituksia käynnissä, ja sitten myöskin ravissa, jotta saatiin hieman terävyyttä orin menoon. Se onnistuikin yllättävän hyvin, vaikka ratsastaja joutuikin käyttämään pariin otteeseen hieman voimakkaampaa pohjetta. Saatiin kuitenkin ori liikkumaan hieman paremmin, joten mentiin seuraavaan tehtävään, joka olikin se ratsastajalle varmastikin jo tutuksi tullut ulos asetus, joka orin kanssa sujui suhteellisen hyvin, sillä se yritti parhaansa. Sen huomasin, ettei ratsastaja kiitellyt oria turhia, ja kysäisinkin asiasta. Hevonen kuulemma heittää hanskat tiskiin jos kesken kaiken alkoi kehumaan. Olipa fiksu elukka! Sitten aloiteltiinkin taas lempiharjoitukseni, nimittäin pohkeenväistöt ja avotaivutukset, jee. Orin kanssa saatiin miltei heti pohkeenväistöt onnistumaan, myös pituushalkaisijalla ja kumpaankin suuntaan, mutta väistöt olikin sitten toinen juttu. Ne valuivat hyvin helposti pelkiksi kaarroksiksi, joten niitä jouduttiin jonkin aikaa hiomaan ja kun ratsastaja tuki oria tarpeeksi, niin kyllähän sieltä hienoa liikettä irtosi!

10.11.2015 estevalmennus, valmensi annika

Toisena päivänä valmennettavakseni saapui jälleen Kauhu-ori, mutta tällä kertaa oli tarkoitus ottaa hieman hyppyjä. Ratsukko olikin jo kävelemässä, kun saavuin paikalle, ja ori oli varsin virkeä, vaikka edellispäivänä oli ollut kouluvalmennus. Kokosin hieman esteitä kentälle, ja sitten aloiteltiinkin valmennus. Ravailitte alkuun muutaman kierroksen tehden erilaisia taivutuksia, ja ori olikin varsin taipuisalla tuulella - jos nyt niin voi sanoa. Ensin tultiin pitkällä sivulla uran sisäpuolella olevaa yksittäistä pystyä kolmessa eri korkeudessa; 60cm, 80cm ja 100cm jotka sujuivatkin ihan kohtuullisesti, ja metrikin meni vielä hienosti, mutta ei se silti korkeampia olisi hypännyt. Seuraavaksi ruvettiin tulemaan "kahdeksikkoa" siten, että kummallakin lävistäjällä oli 80cm pystyt, joiden päällä tuli aina laukanvaihto, ja sitten taas seuraavalle lävistäjälle ja tätä toistettaisiin muutamaan otteeseen. Orista löytyi vähän vauhtia, ja ratsastaja joutui hieman myös jarruttelemaan menoa, ettei Kauhu olisi mennyt esteistä läpi, eikä yli. Kuitenkin, saatiin ihan kivoja suorituksia, ja tämän tehtävän jälkeen ruvettiinkin tulemaan sitten suhteutettua linjaa, johon piti saada neljä laukka-askelta väliin. Alkuun tulitte ihan liian kovaa, jolloin Kauhu kielsi toiselle esteelle, mutta kun tarpeeksi pidätit seuraavalla kerralla, saatiin se neljä laukkaa siihen väliin ja ihan siistit hypyt kummallekin esteelle. Otettiin vielä kerran ja pari kertaa toisesta suunnasta ja kun saatiin kohtuullisen siistit hypyt niin lopeteltiin siltä erää sitten siihen. Saitte jäädä itsenäisesti ravailemaan loppuraveja, ja itse kiitin ja poistuin jälleen kahvihuoneeseen.

28.04.2016 kouluvalmennus, valmensi mori-mori

Ei tähän aikaan pitäisi normaalin ihmisen olla edes hereillä vielä, saatika tallilla. Huristin toyotallani kohti tallia ja keskityin pysymään hereillä, sillä kello ei ollut vielä edes yhdeksää, jo ideaalitilanteessa nukkuisin edelleen. Itse asiassa nukkuisin vielä kolmisen tuntia. Mutta kun nakki napsahtaa niin se napsahtaa.

Parkkeerasin punaisen paholaiseni tallin eteen ja suuntasin suoraan kentälle, missä Lissu oli juuri kampeamassa itseään suomenhevosori Kauhun selkään. Ori heitteli päätään naisen kiristäessä satulavyötä koska yhyy, kiristää, mutta lähti kuitenkin suurempia mukisematta liikenteeseen. Alkuverryttelyt kaksikko sai tehdä hyvinkin itsenäisesti sillä välin, kun minä kävin keittämässä kahvit toimistossa.
Tänään tarkoituksena olisi treenata helpon aan juttuja ja aloitimme siirtymällä harjoitusravista keskiravin kautta koottuun raviin. Kauhu oli tänään hyvin menossa mukana ja kootun lisäksi myös lisätty näytti oikeinkin kivalta. Laukassa kokoaminen onnistui myös hyvin, laukassa ori puolestaan yritti alkuun hieman luistaa hommasta lisäämällä vauhtiaan askeleen pituuden sijaan, mutta hoksasi homman, kun Lissu hieman korjasi apujaan.
Jatkoimme laukkatehtävillä nostamalla suoralla uralla vastalaukan. Laukka kyllä nousi, mutta sen "väärän" laukan nostaminen oli alkuun tiukassa ja Lissu joutui taivuttamaan oria alkuun hieman enemmänkin ulos, että se oikea (tai tässä tapauksessa väärä) laukka nousi. Jatkoimme harjoitusta myös tekemällä isoa keski-ympyrää vastalaukassa. Mikäli laukka oli nostettu ennen ympyrälle tulemista rullasi se hyvin koko kierroksen ympäri, mutta mikäli ympyrälle oli ehditty jo tulla ennen laukannostoa, tarjosi Kauhu jälleen sitä parempaa laukkaa. Kunnon asetus auttoi tässäkin, pikkuhiljaa ori alkoi tajuamaan homman idean ja nosti vastalaukan myös kaarella ratsastajan apujen mukaisesti kulkusuunnan sijaan.

Loppuun otimme vielä hieman väistöjä käynnissä ja ravissa, minkä jälkeen kaksikko pääsi tekemään loppuverryttelyjä. Pikainen palaute tunnista ja aamupalalle ennen seuraavaa valmennustuokiota.

27.06.2016 kouluvalmennus, valmensi Jenny R.

Saavuin tänään jälleen Susirajaan valmentamaan heidän upeita ratsujaan. Päivän ensimmäinen ori oli Turmeltajan Kalmakeikari aka Kauhu. Oikein kesäisen ilman vuoksi päätin pitää valmennuksen ulkokentällä, jossa narri jo valmistautui ratsunsa kanssa, kun kurvasin näppärällä pikku-puntolla pihaan. Kauhun valmennuksen aiheena oli tänään avo- ja sulkutaivutukset. Treeni aloitettiin alkukäyntien jälkeen tekemällä voltti lyhyen pitkän sivun kulmaan ja siitä sulkutaivuksessa jatkamalla pitkän sivun keskelle, jossa taas voltti ja avotaivutuksessa loppu pitkää sivua. Kauhu oli kuuliainen ja tehtävä sujui hienosti, orin runko taipui juuri sopivasti ja askelet astuivat hienosti ristiin. Kun hevosta oli näin vähän jumpattu, vaihdettiin suuntaa ja ratsukko sai vielä toistaa taivutukset käynnissä toisessakin kierroksessa. Tähän suuntaan Kauhu oli alkuun hieman jäykempi ja vaati enemmän apua ulkopohkeesta, mutta vertyi harjoittelun edetessä. Välipalaksi ratsukko teki kevyessä ravissa keskiympyrällä kahdeksikkoa, eli teki ympyräleikkaan jokaisella ympyrällä. Tämä harjoitus sai Kauhun taipumaan hienosti ja myötäämään kivasti niskasta. Sitten sulkutaivutuksen treenaamista jatkettiin tekemällä puoliympyrä päätyyn ja siitä sulkutaivuksessa pitkä sivu. Ravissa Kauhu vaati käyntiin verrattuna paljon enemmän apuja taipuakseen riittävästi, mutta lopulta ristiaskeleita saatiin oikein kivasti. Ori alkoi myös rentoutumaan ja ratsastuskentän täytti orin pärskintä. Vielä sulkutaivutukset toiseen suuntaan, ja ratsukko oli valmis aloittamaan loppuravit. Alusta saakka sain nauttia erittäin hienosta ratsastuksesta. Oli selkeää että Kauhu oli kokenut ja kuuliainen kouluratsu, eikä ratsastajallakaan tuntunut olevan ongelmia ratsastuksensa kanssa. Hienoa työtä!

Lue päiväkirjaa