Turmeltajan Kalmakeikari VH15-018-1463

Kolme ensimmäistä kuvaa © scirlin, kaksi viimeistä © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Kauhu on oriksi melkoinen keimailija, se rakastaa huomiota ja erityisesti kehuja, etenkin ratsastettaessa. Käsiteltäessä raudikko on melkoisen ehdoton hevonen, kertavirhe tarkoittaa yleensä hernepeltoa nenässä seuraavan puolen vuoden ajan ja oria saakin lepytellä ties miten kauan, jotta se taas leikkii kanssasi. Välillä tuntuu, ettei käsittele lainkaan oria vaan harvinaisen nirppanokkaista diivatammaa. Mutta mikäs tässä, kyllä Kauhun kanssa juttuun tulee, ja loppupeleissä ori on kaikkine kiukutteluineenkin rakastettava, huvittava hupsu.

Tätä hevosta pitää kohdella silkkihansikkain, sillä liian ronski komentaminen saa Kauhun kiskaisemaan herneen nenäänsä, minkä jälkeen ori ei varmasti tee kanssasi yhtään mitään. Kehuista suomenhevonen taas kiipeää vaikka puuhun. Kunhan oria kehuu, sille käy kaikki. Perushoitotoimenpiteet harjauksesta pesemiseen, varustaminen, eläinlääkärin ja kengittäjän visiitit.. ihan kaikki. Kauhu ei välttämättä ole joka homman fani, mutta kun kehuja (ja herkkupaloja) ei säästellä, ori on yhteistyökykyisyyden perikuva. Mikäli raudikkoa joutuu komentamaan, hoitaja joutuu olemaan todella tarkkana, ettei äänikomento ole turhan roisi tai riimunnaru heilahda liian isossa kaaressa. Koettuaan tulleensa loukatuksi Kauhu ei ala komentajaansa enää ollenkaan, ei vaikka sitä miten lepyttelisi. Pitkävihaisena mallina Kauhu osaa olla rasittava; jos sitä komensi tiistaina, se ei harkitsekaan anteeksiantoa keskiviikkona - edes seuraavan kuun keskiviikkona.
Narun nokassa Kauhu, päivästä riippuen, joko steppailee eikä malttaisi kävellä lainkaan tai raahautuu perässä kivirekeä oivasti matkien. Raudikko saattaa olla jumalattoman kiinnostunut joka kivestä tai kannosta, tai sitten mikään muu kuin tarhaan pääseminen ei innosta. Pahimpina päivinä Kauhua talutetaan ketju suussa, ketju ja äänikomentaminen riittävät mainiosti (vaikka Kauhu loukkaantuukin verisesti, kun sitä komentaa). Yleensä hevonen on fiksu käsitellä ja ongelmaton taluttaa. Lastaus, kuljetus ja purkaminen sujuvat vaivattomalla rutiinilla, mitä nyt välillä Kauhu kokeilee, pitääkö sitä ramppia kävellä. Liinoja tai muita apuvälineitä ei ole koskaan tarvittu, ori kyllä menee koppiin/rekkaan, kun sitä siltä vaatii.

Siinä, missä Kauhun liikkeet eivät ehkä aiheuta sitä kaikkein suurinta wau-efektiä - se on liikkeiltään melko peruskastia, ei se huonoin vaan ei paraskaan - sen esiintymistaidot ovat mahtavat. Eikä se ratsastajallekaan ole mitenkään hirvittävä hevonen, vaan nöyrä, työteliäs ja herkkä hevonen joka tekee töitä mielellään erityisesti kehupalkasta. Kuten muussakin elämässä on Kauhu kehuista valmis kiipeämään vaikka takaperin puuhun, joskaan turhan aikaisessa vaiheessa ei kannata alkaa oria silitellä ja lässyttää sille miten hieno se onkaan. Ennen treeniä ei sovi antaa kehun kehua, sillä ori lyö saman tien hanskat tiskiin asenteella "tein jo koska olin hieno, ei tartte tehdä enää". Vaikka Kauhu onkin herkkä hevonen ja toimii kevyemmistäkin avuista se ei kuitenkaan ota nokkiinsa ratsastajansa virheistä tai isommista avuista. Vain paineen poisto on pakko muistaa, sillä jos ratsastaja jää vetämään tai puristamaan, ori hermostuu ja juoksee ratsastajansa alta pois.
Koska Kauhulla ei ole huonoja päiviä se toimii oikeastaan aina, kunhan ratsastaja vain muistaa poistaa paineen apunsa jälkeen. Jos ori jostain syystä ei teekään pyydettyä asiaa, sille pitää antaa vain uusi apu eikä jatkaa vanhaa, niin hyvä tulee. Kun Kauhua muistaa vieläpä kehua oikein tehdyistä kohdista se heittää alla vaikka voltteja.

Kauhu on hypätessään erityisen tarkka jaloistaan eikä se tiputa puomeja ainakaan huolimattomuuttaan. Ori osaa myös korjata ratsastajansa virheitä, kuten huonoa lähestymistä. Kaikesta hyväluontoisuudestaan ja miellyttämisenhalustaan huolimatta Kauhu ei tee sitä loputtomiin, joten ratsastajan kannattaa silti aina olla itsekin tarkkana eikä vain luottaa siihen, että hevonen hoitaa. Kuten muussakin tekemisessä orin kanssa, esteilläkin on tärkeintä, ettei jää paineistamaan hevosta tai se kieltäytyy hyppäämästä. Vesimatto on Kauhulle melkoinen jännän paikka, se tuijottaa ja liioittelee matolle niin, että ratsastaja on vaarassa pudota ja maton jälkeen suhteutetun linjan askel voi olla hyvinkin hakusessa.
Kun lähdetään Kauhun kanssa maastoilemaan, huomataan, että ori on sielläkin selväpäinen ja fiksu tapaus. Autoja se hieman tuijottelee, mutta ei suorastaan pelkää niitä - vain pitää ne tarkkailussa, etteivät ne varmasti pääse syömään hevosparkaa. Maastossa tulee muistaa samat asiat kuin kentällä, kehua ja poistaa paine, niin Kauhu on mitä miellyttävin kaveri niin metsälenkeillä kuin maastoesteilläkin. Haudalle tulee helposti kielto, jos ratsastaja ei kannusta hevosta ja ori tuijottelee niitä samalla tavoin kuin vesimattoja. Vesiesteellä saa varautua mitä mielenkiintoisimpaan loikkaan, sillä Kauhu hyppää sinne yleensä tasajaloin jäniksenloikkaa.

Keimailevalta orilta voi odottaa kisoissa vain parasta suoritusta, sillä se nauttii esiintymisestä suunnattomasti ja pelkkä kisapaikan suuri ihmismäärä saa sen silminnähden ryhdistäytymään. Kauhu onkin yksi miellyttävimmistä kisakavereista, joita Susirajasta löytyy: se yöpyy ongelmitta niin vieraassa tallissa kuin jabassakin, ei lähde käsistä, syö ja juo normaalisti eikä stressaa koskaan. Verryttelyissä se keskittyy, jos mahdollista, vielä paremmin ratsastajaansa ja suoritus itsessään on sellaista juhlaa, ettei hyvä tosikaan. Tietenkin Kauhu karkaa alta ja avuilta, jos sille ei ole reilu vaan jää vetämään, mutta muutoin. Ori vetää herneen nokkaan jos heti radan jälkeen se ei saa ylitsevuotavia kehuja ja suitsutusta erinomaisuudestaan, mutta ne antaa aina mielellään - onhan Kauhu oikeastikin ollut erinomainen suorittaja!

Sukutaulu

Jälkeläiset

s. 05.10.2015 sh-t. Turmeltajan Pelonnaaraus, e. Horkannaaraus, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 24.12.2015 sh-o. Kevolehdon Kajastus, e. Mörkövaaran Sointu, om. Calla (VRL-11247)
s. 04.06.2016 sh-o. Karnevaalikalmo, e. Turmeltajan Kiusankappale, om. Jenny (VRL-12948)
s. 18.06.2016 sh-o. Hortensian Paranormaali, e. Mörkövaaran Viettelijätär, om. Werry, VRL-12945
s. 08.07.2016 sh-o. Kalmanhenkäys, e. Turmeltajan Kiusankappale, om. Crimis (VRL-10480)
s. 28.12.2016 sh-t. Katvekallas, e. Varjotanssi, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

15.07.2015 maastoestevalmennus, valmensi Tea

Kauhu lämmitteli pellolla rennon näköisenä saapuessani paikalle. Tervehdin parivaljakkoa ja selitin, että tänään olisi tarkoitus harjoitella bankettia ja vesihautaa. Banketti oli pellon laidassa ja vesihauta muutaman kymmenen metrin päässä siitä. Vesihaudalle joutuisi kääntämään mahdollisimman nopeasti banketin luota, jotta lähestymisestä saisi hyvän seuraavalle esteelle.

Otimme tehtävän muutamaan kertaan ravissa, jotta Kauhu saisi tutustua esteisiin ja ratsastaja otetta teistä ja hevosen ajatuksista tänään. Banketilla ylös hyppääminen sujui vaivattomasti, mutta alastulossa joutui pidempään suostuttelemaan järkyttyneen näköistä steppailevaa oria hyppäämään. Jutun juonen tajuttuaan Kauhu kyllä loikkasi alaskin oikein nätisti. Ensimmäisillä kerroilla kääntäminen tuli liian myöhään joten vesihaudalle lähestyminen tuli erittäin vinoon. Asiaa ei auttanut Kauhun epäröinti vettä kohtaan. Kyllä siinä jonkin aikaa vietettiin yrittäen kannustaa Kauhua menemään eteenpäin. Lopulta veteen päästiin, vaikka jo hevosen ilmeestä näki ettei tämä ole sen juttu.

Muutaman ravikerran jälkeen käskin tulla koko tehtävän laukassa. Orin laukka pyöri erittäin nätisti, vaikka liikkeissä ei ollut ihailemista Banketista ratsukko pääsi kerralla nätisti ja Kauhu saikin paljon kehuja suorituksestaan. Käännös tuli erittäin nätisti ajoissa hyvin pienillä avuilla. Vesihautaan Kauhu päätti loikata nelijalkahypyn tasajalkaa vesi roiskuen. Olimme kuitenkin tyytyväisiä siihen, että ori kerralla veteen meni. Otimme tämän saman vielä toiseen kertaan jolloin epämääräisiltä hyppelyiltäkin vältyttiin. Ratsastaja taputti tyytyväisenä oria kaulalle hymy huulilla. Tähän oli oikein hyvä lopettaa. Verryttelyn ratsukko otti itsenäisesti kotikentällä.

20.07.2015 kouluvalmennus, valmensi dookie

Tällä kertaa viikonloppuni suuntasi Susirajan läheiselle maneesille valmentamaan omaa kasvattiani Kalmakeikaria. Kauhuksi kutsuttu nuori ori oli vähintäänkin yhtä komea kuin isänsä, eikä se näyttänyt yhtään hullummalta ratsultakaan seuratessani rautiaan ja Lissun alkuverryttelyitä. Kauhu näytti toimivan mukavan kevyillä avuilla hyvin nopeasti ratsukon siirryttyä raviverryttelyn pariin, eikä orin ratsastettavuus näyttänyt muuttuvan yhtään hankalammaksi laukassakaan. Ylpeänä kehuskelin oria Lissulle, joka reagoi yksinpuheluuni "joo joo tiedän ole hiljaa ja anna mun ratsastaa" -ilmeellä. Loppuverryttelyn nainen saikin hoitaa melko rauhassa, satunnaisia ylpeyskehukohtauksia lukuun ottamatta.

Verryttelyn ja välikäyntien jälkeen siirryin maneesin keskelle, ja komensin ratsukon keskiympyrälle. Valmennuksen aiheena oli tällä kertaa askeleiden pidennykset ja lyhennykset, sekä asetukset, jotka eivät taatusti olisi turhan helppoja juttuja nuorelle hevoselle. Tehtävänanto kuului niin, että toinen puolikas ympyrästä tuli mennä lyhyempää ja kootumpaa käyntiä, säilyttäen kuitenkin sopivan reippaan vauhdin, ja toisella ympyräpuoliskolla taasen pidempää käyntiä, kiihdyttämättä kuitenkaan vauhtia. Ensimmäiset askeleen lyhennykset aiheuttivat vauhdin muuttumisen melkoiseksi mateluksi, ja sain muistutella Lissua käyttämään pohjetta vähintään yhtä paljon kuin jarruttavaa istuntaa. Muutaman kerran jälkeen Kauhukin hoksasi jutun jujun, ja ratsastaja onnistui lyhentämään askeleita yhä pienemmillä avuilla. Pidennykset olivat Kauhulle alusta alkaen helpompi juttu, vaikka alkuun vauhti vähän kiihtyikin. Kun askeleiden säädöt sujuivat molempiin suuntiin, lisättiin tehtävään vielä asetuksien vaihtelu; askeleiden lyhennyksessä hevonen tuli asettaa ulos, ja pidennyksissä sisään. Ulkoasetuksella Kauhu meinasi lähteä valumaan ympyrältä pois, joka kuitenkin korjaantui hokiessani Lissulle että ulkopohje pitää hevosen uralla, pidä ulkopohje aktiivisena.

Käyntitehtävän alkaessa sujumaan erinomaisesti, pyysin ratsukkoa vaihtamaan suunnan ja siirtymään harjoitusraviin. Ravissa tuli tehdä sama tehtävä, alkuun ilman asetuksenvaihdoksia. Harjoitus oli Kauhulle ravissa kumma kyllä huomattavasti helpompi kuin käynnissä, joten muutaman kierroksen jälkeen asetukset lisättiin mukaan. Muistutin heti aluksi Lissua pitämään ulkopohkeen edelleen tarkkana, jotta ori pysyisi ympyrälinjalla. Homman sujuttua alusta alkaen hyvin tähän suuntaan, pyysin ratsukkoa vaihtamaan vielä suunnan ja tekemään hetken tehtävää oikeaan kierrokseen.
Kauhu alkoi olla jo melkoisen tumma hiestä, ympyrätyöskentely kun ei ollut se kaikkein kevyin vaihtoehto. Päätin kuitenkin vielä kokeilla, miten ori toimisi laukassa. Niimpä pyysin Lissua nostamaan oikean harjoituslaukan, ja melkein unohdin olla yllättymättä, kun suomenhevonen ei räjähtänytkään tuhatta ja sataa eteenpäin/nosti laukan mukisematta, niin kuin hevosilla täällä päin oli aina välillä tapana...
Kauhu teki askeleen lyhennykset ja pidennykset erittäin hienosti myös laukassa, joten en viitsinyt pyytää muutamaa kertaa enempää molempiin suuntiin. Myös ulospäin asettuminen näytti olevan orille helppo juttu, ja se pysyi hienosti tasapainossa ja ratsastajan avuilla.
Ylpeyskohtauksen päästessä taas valloilleen, annoin ratsukon siirtyä irrottelevien loppuverryttelyiden pariin runsaiden kehujen saattelemana.

23.07.2015 estevalmennus, valmensi dookie

Olin valmentamassa Kauhua ja Lissua toista kertaa, tällä kertaa esteiden parissa. Tämän päivän aihe oli testata, saisinko aiheutettua Kauhulle kauhunhetkiä erikoisesteiden kautta, jotka Lissun mukaan aiheuttivat nuorelle orille aina välillä hieman päänvaivaa. Niimpä olin raahannut kasan mitä kummallisimpia johtimia ja erikoisen värisiä puomeja kentälle, ja kaiken kukkuraksi myös vesimaton. Ratsukon verrytellessä rakentelin kentälle rataa, ja huomasin sivusilmällä rautiaan orin pällistelevän ja pörhistelevän kirkkaan siniselle muovilätylle, joka lojusi vielä epämääräisessä kasassa muiden johtimien vierellä. Annoin Lissulle yksinkertaisen komennon laittaa lapsi töihin, ettei se keskittyisi vielä liikaa erikoisesteisiin. Nainen teki työtä käskettyä ja teki hyvin perusteelliset alkuverryttelyt tehden isoja ympyröitä, laajoja kiemurauria ja pieniä pätkiä väistöjä, sekä siirtymisiä. Kasasin myös yhden kolmesta normaalista esteestä etukäteen, jotta ratsukko saisi muutamat verkkahypyt alleen ennen tehtävän aloitusta.

Lopputuloksena oli kahdeksan esteen rata, jossa kaikki olivat jonkin sortin johtimilla ja koristuksilla terästettyjä, lukuun ottamatta pysty-okseri -sarjaa sekä radan ensimmäistä estettä, jotka olivat normaaleilla sini- ja punavalkoraidallisilla puomeilla varustettuja. Vesimattoesteen sijoitin helpolle, suoralle linjalle, neljänneksi esteeksi. Korkeudeltaan rata oli vain puolimetrinen, sillä halusin ensin nähdä, miten Kauhu suhtautuisi erikoisuuksiin. Ratsukon ollessa valmis, annoin heille lähtökäskyn. Lissu työsti hetken rautiaan laukkaa ympyrällä, enkä voinut vieläkään muuta kuin ihastella oria, joka muistutti pelottavan paljon isäänsä. Ensimmäiset esteet ylittyivät kevyesti ja ongelmattomasti. Kolmantena ollut liekkijohdattimin varustettu este vähän epäilytti nuorta raudikkoa, mutta Lissu rohkaisi ratsuaan heti, kun huomasi pientä epäröintiä. Kaikki siis sujui oikein hienosti aina vesiesteelle asti, jota lähestyessään Kauhu käänsi korvansa sojottamaan eteen, pikku hiljaa alaspäin, ja pian orin turpa kosketti jo melkein ryntäitä. Kähisin Lissulle "pohkeitapohkeitapohkeitaraippaylinytsiitämenkääperkele", joka kyllä yritti parhaansa mukaan saada oria eteen. Kauhun oli jo melkein ponnistamassa, toinen etujalka ilmassa, kunnes se kuitenkin päätti tehdä stopin ja pyörähtää takajalkojensa kautta täyskäännöksellä toiseen suuntaan, melkoisen pupuloikan saattelemana. Lissu horjahti vähän taakse, mutta sai tilanteen hallintaan hyvin nopeasti. Komensin ratsukon uuteen yritykseen, ja käskin Lissua painostamaan oria hieman ennen mattoa, ja käyttämään vaikka sotahuutoa, jos tuntuisi, ettei päästä yli. Ja niinhän se mokoma teki, säikähdin itse varmaan enemmän kuin Kauhu Lissun melkoista leijonankarjahdusta. Kauhukin hämmentyi ja säikähti sen verran, että unohti olla kieltämättä matolle, vaikka se uhkaavasti jo oli jarruttanutkin. Esteen ylitettyään ori sai osakseen vuolaat kehut, sekä minulta että ratsastajalta. Loppurata sujuikin taas mukavasti. Myös radan uusinnat sujuivat hyvin, Kauhu ei enää tarvinnut edes kannustuskarjaisua vesimatolla, vaan napakat pohkeet ennen ponnistusta riittivät. En viitsinyt jänskätellä rautiasta liikaa, joten lopettelimme radan hyppelyn muutaman kierroksen jälkeen, kun olin saanut korotettua esteitäkin jo kahdeksaankymmeneen senttimetriin.

21.10.2015 estevalmennus, valmensi lottis

Valmennusviikonlopun viimeinen valmennettava oli suomenhevosori Kauhu, jonka kanssa luvassa oli melko perinteinen estetreeni. Avustin ratsastajan selkään, jonka jälkeen he alkoivat orin kanssa lämmittelemään, kun minä sillä välin kokosin esteradan maneesiin. Tarkoituksena olisi hypätä ihan perinteistä esterataa kilpailutyyliin ja puuttua mahdollisiin virhekohtiin. Samalla esteitä kootessani tarkkailin ratsukon työskentelyä ja kaikki näytti sujuvan hyvin, ratsukko näytti tulevan toimeen hyvin yhdessä. Kun lämmittelyt sekä rata oli saatu valmiiksi, pääsimme aloittamaan. Rata oli entuudestaan tuttu ratsukolle kilpailuista, joten emme tarvinneet, kuin lyhyen kertauksen estejärjestyksestä. Sitten pääsimme aloittamaan.

Heti alkuun ratsukko haki hyviä teitä esteille eikä ponnistuskohdissakaan juuri ollut valittamisen varaa. Ratsastaja jäi hieman roikkumaan ohjille, joten neuvoin häntä antamaan joustoa Kauhulle hypätessä, jolloin Kauhu pääsisi hyppäämään kaikessa kapasiteetissaan. Vesiesteellä tuli hieman hankaluuksia, Kauhu nimittäin oli hieman epävarma hypyssään ja ponnistuskohta tuli turhan myöhään. Ratsastaja kertoikin, että Kauhun kanssa on ollut hieman ongelmia aiemminkin vesiesteiden kanssa, joten päätimme yhteistuumin hioa vesiesteelle tuloa ja sen ylitystä tarkemmin. Ensin kävimme tutustumassa vesiesteeseen sen vieressä, jonka jälkeen pyysin ratsukkoa tulemaan yksittäin vesiesteen. Nyt Kauhu oli jo hiukan varmempi tekemisestään ja hyppy onnistui hyvin. Ratsukko hyppäsi vesiesteen vielä muutamaan kertaan ennen kuin siirryimme koko radan pariin. Harjoittelimme koko rataa vielä muutamaan otteeseen, ennen kuin oli aika alkaa lopettelemaan. Ratsukolle minulla ei juuri ollut antaa korjausvinkkejä muuta kuin ihan pieniin hienosäätöihin, sen verran mallikkaasti ratsukko suoriutui kerta toisensa jälkeen. Tällä tyyliin tulee varmasti hienoa menestystä kilpailuissa jatkossakin!

09.11.2015 kouluvalmennus, valmensi annika

Ensimmäisen päivän viides ja viimeinen valmennettavani oli Kalmakeikari-ori, jota ihan Kauhuksi kutsuttiin. Kävin hakemassa taukotuvasta kahvikupillisen, sillä oli pitkä päivä takana, onneksi sekin oli jo loppumassa. Ratsukko olikin jo kävelemässä kentällä, kun saavuin paikalle. Ilta alkoi jo hämärtää, joten kentän valot oli sytytetty, ja sitten olikin aika aloittaa valmennus. Tehtäsiin tänään vähän sitä sun tätä, mutta tavoitteena oli ylälinjan nostaminen - se oli hyvin tärkeää ryhdikkyyden kannalta. Kauhu liikkui hieman tahmaisesti, mutta tehtiin ensin pysähdys-liikkeellelähtö -harjoituksia käynnissä, ja sitten myöskin ravissa, jotta saatiin hieman terävyyttä orin menoon. Se onnistuikin yllättävän hyvin, vaikka ratsastaja joutuikin käyttämään pariin otteeseen hieman voimakkaampaa pohjetta. Saatiin kuitenkin ori liikkumaan hieman paremmin, joten mentiin seuraavaan tehtävään, joka olikin se ratsastajalle varmastikin jo tutuksi tullut ulos asetus, joka orin kanssa sujui suhteellisen hyvin, sillä se yritti parhaansa. Sen huomasin, ettei ratsastaja kiitellyt oria turhia, ja kysäisinkin asiasta. Hevonen kuulemma heittää hanskat tiskiin jos kesken kaiken alkoi kehumaan. Olipa fiksu elukka! Sitten aloiteltiinkin taas lempiharjoitukseni, nimittäin pohkeenväistöt ja avotaivutukset, jee. Orin kanssa saatiin miltei heti pohkeenväistöt onnistumaan, myös pituushalkaisijalla ja kumpaankin suuntaan, mutta väistöt olikin sitten toinen juttu. Ne valuivat hyvin helposti pelkiksi kaarroksiksi, joten niitä jouduttiin jonkin aikaa hiomaan ja kun ratsastaja tuki oria tarpeeksi, niin kyllähän sieltä hienoa liikettä irtosi!

10.11.2015 estevalmennus, valmensi annika

Toisena päivänä valmennettavakseni saapui jälleen Kauhu-ori, mutta tällä kertaa oli tarkoitus ottaa hieman hyppyjä. Ratsukko olikin jo kävelemässä, kun saavuin paikalle, ja ori oli varsin virkeä, vaikka edellispäivänä oli ollut kouluvalmennus. Kokosin hieman esteitä kentälle, ja sitten aloiteltiinkin valmennus. Ravailitte alkuun muutaman kierroksen tehden erilaisia taivutuksia, ja ori olikin varsin taipuisalla tuulella - jos nyt niin voi sanoa. Ensin tultiin pitkällä sivulla uran sisäpuolella olevaa yksittäistä pystyä kolmessa eri korkeudessa; 60cm, 80cm ja 100cm jotka sujuivatkin ihan kohtuullisesti, ja metrikin meni vielä hienosti, mutta ei se silti korkeampia olisi hypännyt. Seuraavaksi ruvettiin tulemaan "kahdeksikkoa" siten, että kummallakin lävistäjällä oli 80cm pystyt, joiden päällä tuli aina laukanvaihto, ja sitten taas seuraavalle lävistäjälle ja tätä toistettaisiin muutamaan otteeseen. Orista löytyi vähän vauhtia, ja ratsastaja joutui hieman myös jarruttelemaan menoa, ettei Kauhu olisi mennyt esteistä läpi, eikä yli. Kuitenkin, saatiin ihan kivoja suorituksia, ja tämän tehtävän jälkeen ruvettiinkin tulemaan sitten suhteutettua linjaa, johon piti saada neljä laukka-askelta väliin. Alkuun tulitte ihan liian kovaa, jolloin Kauhu kielsi toiselle esteelle, mutta kun tarpeeksi pidätit seuraavalla kerralla, saatiin se neljä laukkaa siihen väliin ja ihan siistit hypyt kummallekin esteelle. Otettiin vielä kerran ja pari kertaa toisesta suunnasta ja kun saatiin kohtuullisen siistit hypyt niin lopeteltiin siltä erää sitten siihen. Saitte jäädä itsenäisesti ravailemaan loppuraveja, ja itse kiitin ja poistuin jälleen kahvihuoneeseen.

28.04.2016 kouluvalmennus, valmensi mori-mori

Ei tähän aikaan pitäisi normaalin ihmisen olla edes hereillä vielä, saatika tallilla. Huristin toyotallani kohti tallia ja keskityin pysymään hereillä, sillä kello ei ollut vielä edes yhdeksää, jo ideaalitilanteessa nukkuisin edelleen. Itse asiassa nukkuisin vielä kolmisen tuntia. Mutta kun nakki napsahtaa niin se napsahtaa.

Parkkeerasin punaisen paholaiseni tallin eteen ja suuntasin suoraan kentälle, missä Lissu oli juuri kampeamassa itseään suomenhevosori Kauhun selkään. Ori heitteli päätään naisen kiristäessä satulavyötä koska yhyy, kiristää, mutta lähti kuitenkin suurempia mukisematta liikenteeseen. Alkuverryttelyt kaksikko sai tehdä hyvinkin itsenäisesti sillä välin, kun minä kävin keittämässä kahvit toimistossa.
Tänään tarkoituksena olisi treenata helpon aan juttuja ja aloitimme siirtymällä harjoitusravista keskiravin kautta koottuun raviin. Kauhu oli tänään hyvin menossa mukana ja kootun lisäksi myös lisätty näytti oikeinkin kivalta. Laukassa kokoaminen onnistui myös hyvin, laukassa ori puolestaan yritti alkuun hieman luistaa hommasta lisäämällä vauhtiaan askeleen pituuden sijaan, mutta hoksasi homman, kun Lissu hieman korjasi apujaan.
Jatkoimme laukkatehtävillä nostamalla suoralla uralla vastalaukan. Laukka kyllä nousi, mutta sen "väärän" laukan nostaminen oli alkuun tiukassa ja Lissu joutui taivuttamaan oria alkuun hieman enemmänkin ulos, että se oikea (tai tässä tapauksessa väärä) laukka nousi. Jatkoimme harjoitusta myös tekemällä isoa keski-ympyrää vastalaukassa. Mikäli laukka oli nostettu ennen ympyrälle tulemista rullasi se hyvin koko kierroksen ympäri, mutta mikäli ympyrälle oli ehditty jo tulla ennen laukannostoa, tarjosi Kauhu jälleen sitä parempaa laukkaa. Kunnon asetus auttoi tässäkin, pikkuhiljaa ori alkoi tajuamaan homman idean ja nosti vastalaukan myös kaarella ratsastajan apujen mukaisesti kulkusuunnan sijaan.

Loppuun otimme vielä hieman väistöjä käynnissä ja ravissa, minkä jälkeen kaksikko pääsi tekemään loppuverryttelyjä. Pikainen palaute tunnista ja aamupalalle ennen seuraavaa valmennustuokiota.

27.06.2016 kouluvalmennus, valmensi Jenny R.

Saavuin tänään jälleen Susirajaan valmentamaan heidän upeita ratsujaan. Päivän ensimmäinen ori oli Turmeltajan Kalmakeikari aka Kauhu. Oikein kesäisen ilman vuoksi päätin pitää valmennuksen ulkokentällä, jossa narri jo valmistautui ratsunsa kanssa, kun kurvasin näppärällä pikku-puntolla pihaan. Kauhun valmennuksen aiheena oli tänään avo- ja sulkutaivutukset. Treeni aloitettiin alkukäyntien jälkeen tekemällä voltti lyhyen pitkän sivun kulmaan ja siitä sulkutaivuksessa jatkamalla pitkän sivun keskelle, jossa taas voltti ja avotaivutuksessa loppu pitkää sivua. Kauhu oli kuuliainen ja tehtävä sujui hienosti, orin runko taipui juuri sopivasti ja askelet astuivat hienosti ristiin. Kun hevosta oli näin vähän jumpattu, vaihdettiin suuntaa ja ratsukko sai vielä toistaa taivutukset käynnissä toisessakin kierroksessa. Tähän suuntaan Kauhu oli alkuun hieman jäykempi ja vaati enemmän apua ulkopohkeesta, mutta vertyi harjoittelun edetessä. Välipalaksi ratsukko teki kevyessä ravissa keskiympyrällä kahdeksikkoa, eli teki ympyräleikkaan jokaisella ympyrällä. Tämä harjoitus sai Kauhun taipumaan hienosti ja myötäämään kivasti niskasta. Sitten sulkutaivutuksen treenaamista jatkettiin tekemällä puoliympyrä päätyyn ja siitä sulkutaivuksessa pitkä sivu. Ravissa Kauhu vaati käyntiin verrattuna paljon enemmän apuja taipuakseen riittävästi, mutta lopulta ristiaskeleita saatiin oikein kivasti. Ori alkoi myös rentoutumaan ja ratsastuskentän täytti orin pärskintä. Vielä sulkutaivutukset toiseen suuntaan, ja ratsukko oli valmis aloittamaan loppuravit. Alusta saakka sain nauttia erittäin hienosta ratsastuksesta. Oli selkeää että Kauhu oli kokenut ja kuuliainen kouluratsu, eikä ratsastajallakaan tuntunut olevan ongelmia ratsastuksensa kanssa. Hienoa työtä!

Lue päiväkirjaa