Kalvankehrääjä VH16-018-2188

27.06.2018 vanha rouva lähti vihreämmille niityille.

Nimi	Kalvankehrääjä "Aivi"	Kasvattaja	Siguri, Kuuralehto, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	155cm, punaruunikko	Meriitit	KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 19.09.2016, 27v satunnainen (4v 16.10.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainottainen va B / 90cm / 80cm

15.03.2017 järjestetyssä erikoiskantakirjatilaisuudessa Aivi-kultamme sai 67 pistettä ja KTK-III -palkinnon.

15.02.2018 tamma palkittiin KRJ-I -palkinnolla.

30.04.2018 Aivi osallistui esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun saaden ERJ-II -palkinnon.

20.05.2018 Aivi edusti viimeisen kerran rotunsa laatuarvostelussa saaden hienosti SLA-I -palkinnon.

© Meeri N.

Luonnekuvaus

Aivi on kovasti isäänsä tullut tapaus: kiltti, hyvä käsitellä ja hyvä tekemään töitä. Sen verran mukavuudenhaluisen patalaiskiaisen vikaa tammasta löytyy, että se ei niitä töitä tee, mikäli siltä ei niitä pyydä. Aivi ei kuitenkaan koskaan ole ollut vastusteluun tai kiukutteluun taipuvainen, joten mikäli ratsastajalla vain on tahtoa ja taitoa pyytää, taipuu tamma vaativampiinkin koululuokkiin.

Hoidokkina mustanruskea höpönassumme on sitä ”lempeä, pehmeä Muumimamma et nallekarhu” -kategoriaa. Joka tilanteessa, joka käsittelijällä äärettömän toimiva hevonen, joka ei ahdistu hampaiden raspauksesta, klippauksesta, rokotuksista tai oikeastaan yhtään mistään. Ei tamma tietenkään kaikesta tykkää (suurin osa suun kautta laitettavista lääkkeistä on hyiyäkpthyi), mutta Aivi sietää kaiken, sillä on niin jalo, myötämielinen ja ihana. Aika usein ohjaamme innokkaat pienet hoitajat rapsuttelemaan ja harjailemaan Aivia, joka nauttii suunnattomasti huomiosta eikä tee mitään huokailua kummempaa, vaikka joku oman elämänsä Tarzan keksisi käyttää ruunikon häntää liaanina. Niin päivittäisiin kuin satunnaisiin hoitotoimenpiteisiin rutinoitunut Aivi on niin simppeli hoidokki kuin hevonen voi olla. Ylimääräiset rapsutukset eivät ole koskaan pahasta, eikä sekään haittaa, vaikka tamman suuhun livahtaisi jokin herkkupala. Vink vink.
Aivi ei ole se reippain kävelijä, mutta ainakin se on varma. Nuorten tai kokemattomien taluttajien kanssa tamma kulkee niin varovaisesti, ettei mitään rajaa. Niiden vakitaluttajien kanssa Aivi löntystelee kuin mikäkin vanhemmanpuoleinen lypsylehmä (sillä erotuksella, että ainakin Susirajan naapuritilojen karja kävelee reippaammin kuin talutuksessa oleva Aivi on ikinä kävellyt). Säikähtäessäänkin tamma tuntuu vain hätkähtävän hereille. Tämä yksilö ei lähde käsistä, se on varmaa.
Lastaus ja matkustus sujuvat rutiinilla millä tahansa kuljetusvälineellä, yksin, kaverin kanssa, isommalla hevosporukalla. Aivi ei hirveästi stressaa tai edes kiinnostu siitä, että nyt mennään jonnekin, se vain lampsii kyytiin ja hyvä kun ei saman tien ala torkkua.

Aivin kanssa täytyy olla tahtoa ja taitoa. Molempia tarvitaan, jotta sen saisi tekemään töitä. Tamma on kyllä yhteistyökykyinen, mutta myös mukavuudenhaluinen. Niinpä se ei tee mitään, jos sen ei oikeasti tarvitse tehdä mitään. Aivi toimisikin varmasti hyvin myös ratsastuskoulun alkeistunneilla, koska sille on herttaisen yhdentekevää, heiluuko selässä joku vai eikö heilu, eikä se ihan hirveästi välitä sinne päin -avuista. Se puksuttelee laiskanpulskeasti eteenpäin, aina tosin sitä askellajia kuin pitää, mutta vailla kunnon eteenpäinpyrkimystä tai peräänantoa. Yksittäinen napakampi komento saa sen hypähtämään hetkeksi reippaammaksi, mutta tamma palaa nopeasti siihen puksuttelumoodin. Siksipä Aivia ratsastaessa täytyykin olla paitsi taitoa pyytää, myös tahtoa jatkaa pyytämistä. Sitkeä täytyy olla, epätoivoon ei saa vaipua, sillä vain päättäväisyys auttaa.
Vaikka Aivi ei olekaan mikään liikeihme, se suorittaa suhteellisen vaivattomasti vaativan B:n asiat eikä mitenkään erityisen huonosti. Kun tamman saa heräteltyä, se on oikein motivoitunut tekijä. Kyllähän tamma lopettaa hommien tekemisen, jos ratsastaja vain matkustelee. Mutta kun sen on saanut kerran heräteltyä, Aivia ei tarvitse yhtä paljoa komennella, kunhan muistaa pitää sen töissä napakoilla, määrätietoisilla avuilla. Vaikka tamma on hieman raskas edestä, eikä kokoa kovin helposti, sen kanssa on mukava tehdä töitä, kun se niitä tekee.

Ei tämä seuraava estemestari ole, mutta 90cm radat sujuvat ihan hyvällä mallilla. Aivin vahvuutena on ennemminkin virhepisteetön, tasainen suoritus kuin supernopea rallirata. Alkuun tamma voi olla löysähkö, ja onkin, jos sitä ei saa ratsastettua hereille. Tällöin puomit kyllä kolisevat ja laiskasti löntystävä Aivi kieltää ennemmin, kuin lähtee könyämään esteen yli. Reippaampana versiona tamma sen sijaan hyppää nätisti, kunhan ratsastaja katsoo sille paikat valmiiksi. Itse Aivi ei siihen pysty, vaan se hyppää ihan mistä sattuu, jos sen jättää yksinään päättämään.
Maastoon Aivi lähtee aina mielellään ja se onkin erinomainen hyvän mielen maastoratsu. Yksin, porukassa, ihan sama, tamma on positiivisella mielellä matkassa. Se ei säiky tai säpsy, ja vaikka vauhti ei päätä huimaa, se etenee reippaammin kuin kentällä. Saattaapa porukassa laukatessa Aivistakin irrota pari ilopukkia ja pientä rallittelua.

Rauhallinen, joku haukkuisi jopa laiskanpulskeaksi, kun on kyse kisapaikoista. Aivi on myös kisapaikalla erittäin rauhallinen, kiltti ja asiallinen hevonen, joka ei turhaan ota kierroksia oikeastaan mistään. Se odottaa rauhassa vuoroaan rekassa, käsihevosalueella tai missä ikinä onkaan. Verryttelyssä Aivi täytyy saada kuuntelemaan kunnolla apuja, sillä jos sillä ei ole tahtotilaa, se ei tee mitään radalla. Parasta olisi, jos verkan saisi ajoitettua rataan nähden niin, että suoraan viimeisistä verryttelysilauksista radalle. Pitkät odottelut eivät tee hyvää, sillä niiden jälkeen Aivi saattaa tuntua radalla siltä, että sen kanssa joutuu aloittamaan nollasta. Tamma on kuitenkin luotettava suorittaja, jonka kanssa tulee oikein hyvää tulosta, kun sen kanssa pääsee radalle oikeassa tahtotilassa.

Sukutaulu

i. Kalvanto sh, mrn, 160cm	ii. Kalmamieli evm, sh, mrn, 161cm	iii. Kalmari evm, sh
		iie. Hallamieli evm, sh
	ie. Lunariento evm, sh, trn, 156cm	iei. Teoriento evm, sh
		iee. Lunatar evm, sh
e. Kuunkehrä sh, rn, 158cm	ei. Junias evm, sh, rt, 162cm	eii. Janos evm, sh
		eie. Assarin Vilpas evm, sh
	ee. Kehränkukka evm, sh, rn, 156cm	eei. Vaivero evm, sh
		eee. Kuunkuiske evm, sh

Jälkeläiset

s. 13.03.2017 sh-o. Kauhunkehrääjä, i. Pahankantaja, om. Wiewi VRL-12670
s. 30.07.2017 sh-t. Kyynelkehrä, i. Huvin Vuoksi, om. Viveka (VRL-14534)
s. 05.08.2017 sh-o. Kepposenkehrääjä, i. Tiilikan Riiviö, om. Jemiina, VRL-07412
s. 03.10.2017 sh-o. Kalvia, i. Malkamäen Verneri, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta). Vamppi on edellisellä omistajallaan kisannut täydet sijoitukset.

Valmennukset

12.08.2017 Kouluvalmennus, valmensi Hapero

Tämän viikonlopun valmennettavaksi osui Lissu ja Aivi. Tänään, lauantaina puuhailtaisiin kouluratsastuksen parissa, huomenna vuorossa olisi esteitä. Aivista olin kuullut aika vähän: se oli kuulemma enemmän koulu- kuin estepuolen osaaja ja kohtalaisen haastava ratsastaa - ei sillä tavalla haastava kuin Susirajan hevoset yleensä, vaan enemmän sillä tavalla itseään säästelevän, tasaisen puksuttelijan tavalla. Olin valinnut valmennuksen teemaksi suosikki Vaativan B:n ratani: Vaativa B:2 (2009). Miten haastava kolmikaarinen kiemuraura laukassa laukanvaihtoinen olikaan...
Lissu sai verrytellä Aivin kohtalaisen vapaasti, vähän sitä tyyliä hakien, miten tamma yleensä kisoihin verryteltiin. Kieltämättä vähän teki pahaa katsoa vierestä, kun Lissu teki kaikkensa, mutta tamma vain vertyi hyvin hitaasti. Ei se Lissun apuja kyseenalaistanut, mutta ei se miltään vaativan tason kouluratsultakaan kyllä näyttänyt. Vasta laukassa alkoi Aivistakin löytyä vähän potkua, kun Lissu ratsasti sitä isoilla ympyröillä ja varsinkin lävistäjillä eteen. Aika pian Lissu saikin esittää radan, jotta päästiin tilanteen tasalle. Suurimmat ongelmat ratsukolla oli, kuten vähän luvatta odotin ja toivoin, siinä laukkakiemuraurassa ja toisaalta käyntityöskentelyssä, jossa Aivi jäi herkästi vähän alitempoon ja löysän oloiseksi. Avo- ja sulkutaivutus, ylipäätään sellainen pieni näpertäminen sen sijaan sujui ratsukolta erinomaisesti ja ne jätimme syrjään. Itse uskoin käyntiin löytyvän lisää ryhtiä kunhan tamma vielä vähän vertyisi, joten työstimme lähinnä sitä kiemurauraa. Aivi vaihtoi hyvin, ongelma oli lähinnä siinä, että tamma lähti valumaan etukäteen kaarteen suuntaan: Lissun piti ratsastaa se paremmin suoraksi kaarien välillä ja malttaa laukanvaihdon kanssa, sinne keskihalkaisijalle on yllättävän pitkä matka, kunhan kaarteet ratsastaa uralle asti.

12.08.2017 Estevalmennus, valmensi Hapero

Toisena päivänä treenattiin esteitä Aivin ja Lissun kanssa. Kävimme heti lyhyehkön joka askellajissa verryttelyn jälkeen itse tehtävän kimppuun, joka oli tänään niin kutsuttu "hannun vaakuna", jossa kentän keskelle asetetaan neljä puomia/estettä avoimen ristin muotoon, jolloin niiden yli pystyy ratsastamaan vaakunan muotoisesti: puomin yli, "kulmaan voltti" ja taas puomin yli. Aloitimme ihan puomeilla, ihan vain, jotta Lissu löytää tiet ja homma selkenee sekavan selitykseni sijaan. Ihan alkuun ratsukko sai lisätä reippaasti tempoa: olin eilen nähnyt, että tammalla on ihan oikea käynti, eikä sellainen puolitehoton laahustus, mitä minulle nyt esiteltiin. Ravissa Aivi oli jo paljon reippaampi, mutta tasaisuutta siihen kaipasin: puomille otettiin vähän vauhtia ja ympyrällä taas hyydyttiin. Kuvion tasaiseksi saaminen vaati yllättävän paljon työtä, vaikka homma kuulosti ensin alkuun kohtalaisen helpolta. Kun yksi voltti venähtää, on paketin kasaan saaminen jo heti vaikeaa. Laukassa ratsukko sai aluksi vähän helpotusta, kun siirsin puomeja lähemmäs toisiaan ja volteille jäi enemmän tilaa, mutta yllätyin positiivisesti, kun eivät he sitä olisi tarvinneet. Nyt kun Aivi oli löytänyt eteenpäinpyrkimyksensä kolmannen vaihteen myötä, oli Lissunkin helpompi työstää sitä. Kun ratsastaja löysi avainsanan: katseen seuraavalle puomille, alkoi harjoitus sujua niin hyvin, että saatoin viimeisille kierroksille nostaa puomit irti maasta ja ratsukko pääsi ihan hyppäämäänkin. Aivi osoittautui erittäin tasapainoiseksi ja varmaksi tekniseksi suorittajaksi!

22.08.2017 Kouluvalmennus, valmensi Crimis

Tiistaina valmennuksia oli pidettävänä jopa kaksin kappalein. Niinpä Hurun ja Lissun valmentamisen jälkeen kentälle kävelivät narri ja Kalvankehrääjä eli Aivi. Punaruunikko tamma oli minulle täysin uusi tuttavuus. Se käveli silmät puoliummessa narrin vanavedessä. Huvittuneena katselin, miten se pysyi täysin paikoillaan narrin kivutessa selkään, sovittaessa jalustimet sopivan pituisiksi ja kerätessä ohjia.
”Mistä ratsastuskoulusta te tämmösen hommasitte?” naljailin. Narri näytti kieltä ja ohjasi tamman uralle kävelemään alkukäyntejä. En tiedä oliko narrilla jäänyt lounaskahvi välistä vai mikä oli, mutta ratsukon meno oli sellaista unissakävelyä että huusin hyvin pian että nyt perskule vauhtia siihen poniin. Narri hätkähti hereille ja antoi napakasti pohkeita. Aivi reipastui heti muutaman askeleen ajaksi, mutta alkoi taas vähitellen laahustaa. Kävelin ratsukon luo, pistin raipan narrin käteen ja totesin, että minun valmennuksessani tehdään töitä alkuverryttelystä alkaen, eihän tuommoinen laahustaminen mitään lämmitä. Nähdessään raipan Aivin silmät aukesivat ja pian se jo käveli paljon siedettävämpää vauhtia.

Parin kävelykierroksen jälkeen narri keräili ohjia ja alkoi tehdä pysähdyksiä ja ympyröitä. Aivi oli jo paljon enemmän hereillä. Kun narri oikeasti ratsasti hevosta eikä vain matkustellut selässä, saatiin Aivi pitämään yllä reipasta käyntiä ja suorittamaan tehtävät kiitettävästi. Ensimmäinen varsinainen tehtävä - puolet kokorataleikkaasta ravia, siirtyminen käyntiin ja siitä pohkeenväistö oikealle – sujui Aivilta mallikkaasti. Ihan yhtä hyvin tamma väisti myös vasemmalle. Kun pyysin ratsukolta koottua ravia kahdeksikolle, huomasin ettei se ollutkaan Aiville ihan niin luontaista. Niinpä teimme aikamme töitä ihan vain kokoamisen kanssa.

Kun olin saanut nähdä Aivilta kiitettävää kokoamista ravissa, annoin ratsukon kävellä välikäynnit. Sen jälkeen tehtiin vielä töitä laukassa ja loppuun vielä temmonmuutoksia ravissa. Lopussa Aivilta tuli jo melkoisen letkeää ravia, kun sitä oli niin paljon työstetty. Ihan kelpo pelihän se olikin!

18.01.2018 Estevalmennus, valmensi Hapero

Vanha tuttu Aivi köpötteli maneesiin Lissu selässään - olin pakottanut arvon ratsukon “lähimaneesiin”, eli noin 20km päähän kotitalliltaan, sillä joku raja se on minullakin. Ulkona tuprutti lunta siihen tahtiin, että pelkäsin autoni hautautuvan hankeen valmennuksen aikana, joten esteitä ei sellaisisissa oloissa hypättäisi ulkona. Olin valmentanut ratsukkoa noin viitisen kuukautta sitten, tänään katsottaisiin oliko ratsukko ottanut opikseen, kun maneesin kentälle oltiin pystytetty vanha tuttu hannun vaakuna. Puomien sijaan tarjolla oli ihan oikeita esteitä ja Lissun naamasta kyllä näki, ettei tätä oltu kyllä harjoiteltu. Ravissa kaikki vielä sujui, mutta laukassa ratsukko oli auttamattoman kankea ja Lissulle sai melko rumin sanoin painottaa ulkoapujen tärkeyttä: hevonen piti kääntää heti eikä hetken päästä esteen jälkeen ja kaaren piti pysyä kurissa. Kun Lissu sai ratsastettua Aivin vihdoin riittävän tiiviisen pakettiin ja terävään laukkaan, alkoi ratsukko saada aikaan tuloksia. Lupasin ja vannoin, että jos Aivi vielä saapuisi valmennettavakseni, tietäisi Lissu kyllä mitä tehtäisiin - parempi harjoitella.

Lue päiväkirjaa