Harhankaipuu VH14-018-0516

20.08.2020 Kaiun varsominen päättyi tragediaan; elävä varsa, kuollut emä. Koko Susiraja jää kaipaamaan harhatammaa.

Nimi	Harhankaipuu "Kaiku"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	159cm, punarautias	Meriitit	Ch, YLA1, KTK-III, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 26.03.2014, 22v satunnainen (4v 01.05.2014)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 90cm / 80cm

15.04.2014 Kaiku elintasomahoineen kärrättiin suomenhevosvarsojen arviointitilaisuuteen, ja parivuotias nappasi toivotun SV-I pistein 32. Kotimatka sujui riehakkaan iloisissa tunnelmissa, hienohienoHIENO Kaiku!

05.08.2014 järjestetyssä suomenhevostammojen KTK-tilaisuudemma edustimme läskimme rinnalla. Tulokseksi Kaiku sai 68p. ja KTK-III -palkinnon, ja on sanomattakin selvää, että olemme ylpeitä tammastamme!
18 + 15 + 17 + 18 = 68p KTK-III

20.05.2015 Läski pääsi taas löllymään kun Kaiku vieritettiin rekkaan suomenhevosten laatuarvostelua varten. Hyvää tulosta toivoimme, mutta palkinto pudotti meidät perseillemme. Punkerolollomme nimittäin pokkasi sen kirkkaimman palkinnon, SLA-I* pistein 106. Kotimatka sujui skumppaa maistellen, Kaiulla mahaa entisestään heinällä kasvattaen!

30.11.2016 Kaiku kärrättiin ERJ:n laatuarvosteluun edustamaan. Iloksemme ja ylpeydeksemme tamma palkittiin ERJ-I -palkinnolla 107,5 pisteen tuloksella!

15.01.2017 tamma palkittiin 96,5 pisteellä KRJ-II -palkinnolla.

25.02.2017 lähdimme uusimaan Kaiun palkintoa, pisteisiin kun jäi uupeloa omasta mokastamme johtuen. Uusintatilaisuus toi Kaiulle kokonaisuudessaan 109 pistettä ja KRJ-I -palkinnon!

30.07.2018 kullannuppumme viimeinen laatuarvosteluetappi, yleislaatuarvostelu, ei olisi kovin paljoa paremmin voinut sujua. Kaiulla oli jaetut parhaat kisapisteet, minkä lisäksi tamma oli jaetulla AP3-sijalla. Kirsikkana kakun päälle tamman palkinto oli 102 pisteen YLA1!

22.05.2020 Kaiku-muorille myönnettiin Championin arvonimi.

© SN

Luonnekuvaus

Yhtä asennevammainen ja mihinkään tyytymätön kuin vanhempansa! Jos - ja kun - jokin ei Kaiulle kelpaa, se kiukuttelee hetken, mutta neuvokkaana tammana tarjoaa aina jonkin vaihtoehtoisen toimintamallin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun pohkeenväistö ei maistu on ihan okei puskea lapa edellä kentältä ulos mussuttamaan voikukkia. Raudikko ei missään nimessä ole ilkeä hevonen, sillä vain on molemmilta vanhemmilta peritty asennevamma poikineen ja kirsikkana kakun päälle emänemän työnvieroksumistaidot (sekä alati kasvava vatsanympärys, oli liikutus mitä tahansa). Kaiku ei anna mitään ilmaiseksi eikä välttämättä maksunkaan kanssa, sillä sehän huoraamista! Oikeasti tammalla on vain asennevammoja, parantumatonta laiskuutta ja ylitsepääsemätöntä mukavuudenhalua, mitkä yhdessä aiheuttavat sen, että Kaiku tekee valtavasti töitä välttyäkseen työnteolta.

Hoidokkina Kaiku ei ole mitenkään erityisen mukava, mutta sen kanssa tulee toimeen. Tammalle ei meinaa kelvata mikään tyyli hoitaa sitä, ei nopsa harjaus ja varustaminen tai pitkät halailu- ja pussailusessiot. Suomenhevonen näyttää hapanta naamaa, potkii seiniä ja näpsii ilmaa. Se ei suoranaisesti pure ihmistä, saati potki, mutta mikäli sattuu kävelemään sopivasti sen tielle se ei kyllä ala katua tekosiaan. ei ole mitenkään harvinaista, että kun koetat nostaa Kaiun kavioita se laskee takamuksensa lattialle ja näyttää siltä, että tarvitsee siitä palkkioksi ruokaa. Paljon ruokaa. Pesupaikalla tamman saa pysymään ainoastaan lahjomalla, jostain syystä tamma inhoaa pestävänä olemista yli kaiken, vaikka sadesäällä ulkoilu ei haittaa. Eläinlääkäri ja kengittäjä eivät ole keksineet, miten Kaiun kanssa sujuu jouhevimmin, kaikki tuntuu olevan kiinni hevosen omasta mielialasta. Välillä raudikko saa kehuja käytöksestään, välillä se kirotaan sinne, missä pippurikaan ei suvaitse kasvaa.
Kaiku on taluttaessa se hevonen, joka ensin ryömii perässä kuin pussillinen kilon kiviä, eli vain kiskomalla, raahaamalla ja jonkun huitoessa talikolla perseelle. Eloa ja vauhtia tammaan tulee heti, kun sen näkee jossain ruokaa. Pelkästä näkemisestä noin sata kiloa lihovaan läskimuuriin tulee yllättävän paljon eloa kun se jyrää kaiken tieltään juostakseen syömään ettei vain kuihtuisi pois.
Todennäköisesti ainoa tilanne, jolloin Kaiku käyttäytyy nätisti on lastaaminen. Se kävelee koppiin omaan hitaaseen tyyliinsä, mutta ei sen kummemmin ryysää tai jäkitä. Paitsi jos sitä patistaa, jolloin Kaiku kasvattaa juuret lastaussillalle eikä liiku mihinkään vaan todennäköisesti ottaa torkut. Kunhan syötävää on, Kaiku matkustaa nätisti - ilman ruokaa se potkii trailerin täysin uuteen uskoon. Myös kopista ulostuleminen sujuu omalla, hitaalla rutiinillaan.

Kaiku on huonolla huumorilla varustettu asennevammainen työnvieroksuja. Sitä ei voisi vähempää kiinnostaa joku lisätty käynti, ravipohkeenväistö saati vastalaukka. Sille ei kelpaa mikään, tamma vastustelee jatkuvasti apuja, jotka ovat liian kevyitä, liian voimakkaita tai muuten vain vääränlaisia. Kaiku ei kuitenkaan ole hevonen, joka kieltäytyy tarjoamastasi tehtävästä ehdottamatta mitään tilalle. Tammalla nimittäin on aina takataskussaan vastaehdotus, yleensä mahdollisimman huonolla huumorilla ja maulla valittuja. Mikäli suomenhevosta ei kiinnosta tehdä volttia, se valitsee vaihtoehdoksu yleensä jotain hyvin laiskaa ja mukavuudenhaluista. Kaiun ehdotukset liikkuvat yleensä linjalla "mennään syömään / pannaan maata / seisotaan tuijottamassa porttia kuin se aukeaisi tahdonvoimalla / rehuvarasto täältä tullaan!" Tässä ei todellakaan ole mikään yhteistyöhaluinen tai miellyttämisenhaluinen hevonen. Ainakaan Kaiun selässä ei (yleensä) tarvitse pelätä hevosen lähtevän kesken selkäännousun pierupukkilaukkaan - Kaiku on siihen yksinkertaisesti liian laiska.
Joku hyppääminenkään ei voisi vähempää kiinnostaa Kaikua - se menee irtohypytyskujaankin nukkumaan. Kujassa se ei liiku piiskalla, talikolla, kirveellä eikä edes porkkanoilla. Suomenhevosella ei tosin ole erityisen hyvä hyppytyyli, isänemän ravuritausta näkyy edelleen tamman hypyissä, mutta kapasiteetti ja tekniikka riittävät 90cm tasolle asti. Metriäkin saatettaisiin hyvällä tuurilla päästä, mutta Kaiun kanssa sellaista ei kyllä kohtaa. Tamman saa hyppäämään ja liikkumaan eteenpäin tarpeeksi tappelemalla, mutta Kaiun kanssa onnistuminen? Mene mieluummin tekemään jotain kehittävää ja haravoi pihasta syksyn lehtiä.
Maastoilu Kaiun kanssa on lähinnä vitsi, tamma nimittäin syö koko reissun ajan. Ihan sama, ollaanko peltomaisemissa vai metsässä, Kaiku löytää syömistä. Moottori käy tyhjäkäynnillä, raudikko ei liiku kunnolla vaan mennä puksuttaa tasaista tahtia eteenpäin. Tai pysähtyy täysin paikoilleen löytäessään muhevan apilaniityn.

Kisoihin lähteminen Kaiun kanssa on aina samanlainen keskuustelunaihe, onko kannattavaa vai ei. Harvemmin on, koska Kaikua ei kiinnosta. Käsihevosalueella tamma aiheuttaa kaaosta silkalla jumittamisellaan, sillä yleensä hevonen parkkeeraa mahdollisimman keskeiselle kulkuväylälle märehtimään, olkoonkin, että mahojen lukumäärä ei ihan riitä sellaiseen. Vaihtoehtoisesti tamma karkaa johonkin tienposkeen syömään ja saa taluttajaparkansa itkemään.
Verryttelyjen sujuvuudella ei ole mitään merkitystä itse suorituksen kannalta, koska niin verkassa kuin radalla Kaiku pitää jollain kurin höynäyttää tekemään töitä. Ikävä kyllä tamma on sen verran fiksu, että on hoksannut tuomariston edessä perseilyn olevan nopein lippu takaisin koppiin ja kotipihaan. Ratsastaja joutuu tekemään tosissaan töitä saadakseen Kaiun ensinnäkin tekemään jotain, toisekseen tekemään halutun asian ja kolmanneksi tekemään sen sen verran hyvin, että sijoituksiin on joku sauma. Tässä on hevonen, jonka kanssa kisojen kiertäminen on välttämätön paha - ikävä kyllä ne sijoitukset eivät tule sillä, että vähän näyttää ratapiirroksia hevoselle ja sitten jäädäänkin kotiin. Kaiun kanssa tekee aika usein mieli jäädä kotiin.

Sukutaulu

i. Hallankaipuu ✝ KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-III, SV-I sh, m, 157cm	ii. Hallelujaa ✝ sh, m, 160cm	iii. Haatvartin Hiski evm, sh, mrn, 156cm
		iie. Kievanan Irina evm, sh, m, 161cm
	ie. Hallanvaara YLA1, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II sh, prt, 155cm	iei. Pakkasukko evm, sh, rtkm, 161cm
		iee. Routavaurio evm, sh, tprt, 155cm
e. Harhakuvajainen ✝ YLA2, KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sh, prt, 154cm	ei. Kehveli sh, m, 157cm	eii. Kiukkuli evm, sh, m, 158cm
		eie. Hee-Heemeli evm, sh, prt, 153cm
	ee. Harhakuvitelma YLA1, SLA-II, KRJ-II, ERJ-II, KERJ-II sh, rt, 153cm	eei. Tikkiriekko evm, sh, vkk, 149cm
		eee. Haihattelija evm, sh, rt, 156cm

Vähän vanhempiaan kookkaammaksi venähtänyt Kaiku edustaa meille hyvin tärkeää emälinjaa, vaikka nämä Harhalinjan tammat ovatkin kaikki enemmän tai vähemmän pahapäisiä läskejä. Kaiku on kantatammamme tyttärentytär, jonka luonteessa ja ulkonäössä kulkevat samat ominaisuudet kuin Harhakuvitelmassa - niin ne hyvät kuin huonotkin. Kapasiteetissa on tapahtunut pientä notkahdusta, mutta kyllä tästä orivalinnoilla noustaan!
Myös Kaiun isän puolen suku on meille tärkeää, joskin isä-isänemä -akselilla. Erityisesti narrin omistama isänemä, Hallanvaara on yksi naisen tärkeimmistä hevosista, entinen paska ravuri, joka on nyttemmin ratsuna saavuttanut paljon enemmän kuin kukaan oletti. Myös isä on periyttänyt - valitettavan vahvasti - huonoja ominaisuuksiaan, mutta myös niitä vähisiä hyviä.

Jälkeläiset

s. 25.10.2014 sh-o. Voiskaituota, i. Voiei ILO, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 01.08.2016 sh-o. Surmattu, i. Sirkussurma, om. Werry, VRL-12945
s. 11.09.2017 sh-o. Kriminaalikuvitelma, i. Murhatuuli, om. Haltiasalo, VRL-13283
s. 20.08.2020 sh-t. Säkkikuvitelmatar, i. Säkkihuikka, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

13.05.2014 Estevalmennus, valmensi Jemina R.

Suurin osa hevosista innostuu jo esteen nähdessään, niin ei käynyt tämän rautiaan suomenhevostamman kanssa. Ratsukon tarkoituksena oli hypätä melko yksinkertainen rata mahdollisimman tyylipuhtaasti. Ensimmäinen lähestyminen oli - ehkä hieman liioiteltuna - niin hidas, että etanakin olisi varmasti ollut esteellä ennen Kaikua. Esteestä päästiin yli puomit rymisten, mutta päästiinpähän kuitenkin. Seuraavalle esteelle tuli kielto, ja ratsukko sai luvan aloittaa koko tehtävän uudestaan. Kunnon komennuksen jälkeen tammaan tuli vähän enemmän vauhtia, ja rata päästiin aloittamaan puhtaalla suorituksella. Vähitellen vauhti hiipui taas, mutta toisella kerralla koko rata sentään päästiin läpi. Lähes koko valmennuksen Kaiku kulki "ihastuttavassa" alitemmossa muutamaa harvinaista vauhtispurttia lukuun ottamatta. Kaikun ratsastaja sai kuitenkin positiivista palautetta harvinaisen pitkästä pinnasta! Hieman äkkipikaisempi ratsastaja olisi varmasti saanut tarpeekseen ylihitaasta ja -laiskasta suomenhevostammasta, joka teki kaikkensa, jottei joutuisi hyppäämään esteiden yli.

20.05.2014 Estevalmennus, valmensi Alison

Itsepintainen suomenhevostamma oli seuraavaksi valmennettavanani ratsastajansa kanssa. Kaiku liikkui jähmeästi ja irvisteli ratsastajalle, kun se yritti saada tamman taipumaan kaulastaan. Tamman mielenosoitukset nähtyäni totesin jättää estekorkeuden matalammaksi ja keskittyä mielistelevään hevostammaan. Aluksi otimme pienet voltit ja pyysin ratsastajaa hakemaan tammaa enemmän taipuneeksi voltin mukaisesti sisään. Kaiku vihdoin suostui hieman toimimaan ja taipui aavistuksen sisään ja kohta sen askellus oli jo pehmeämpää. Aloitimme hetken päästä ensimmäisillä esteillä ja tamman luonne tuli esiin lähestymisessä. Se painui suoraan sivulle esteeltä ja kielsi hypyn. Ratsastaja käänsi jämäkästi tamman takaisin uralle ja ratsasti sen toistamiseen esteelle. Muutaman yrityskerran jälkeen turhautunut Kaiku hyppäsi esteen rimaa hipoen ja pörhenteli kiukkuaan. Ratsukko hyppäsi vielä muutaman kerran parit esteet, mutta molemmat naurahdimme vain sen itsepintaisuudelle ja päätimme, että tamma ratsastetaan nyt kuuliaiseksi vain muulla työskentelyllä ja jäimmekin vielä lopuksi himmailemaan pakettia kasaan ravin kanssa erilaisin kokoavin ja keskittymistä vaativin tehtävin.

27.05.2014 Estevalmennus, valmensi Pinja K.

Kentälle tullessa ratsukolla ravaili lämmittely raveja. Minulle oli kerrottu Kaiun olevan kovin työhaluton. Siispä koitimme saada tammaa innostumaan tekemällä ravi ja laukka lisäyksiä puolipitkillä ohjilla. Eipä Kaiku kuitenkaan näistä piitannut joten aloitimme kunnon lämmittelyn. Pyysin ratsukkoa jäämään pääty-ympyrälle ravaamaan. Ympyrällä oli tarkoituksena tehdä ravi-käynti-ravisiirtymisiä. Näin saimme työtettyä tamman terävyyttä edes jotenkin. Laukkalämmittely tapahtui myös ympyrällä. Ensin nostettiin sujuva laukka, jonka jälkeen alettiin pienentämään ympyrää ilman, että hevonen taipuu. Näin ollen Kaikua piti kääntää mahdollisimman paljon ulkoavoilla. Kehotin Lissua ajattelemaan, että olisi tekemässä laukkapiruettia. Ratsastajan piti itse pysyä keskellä satulaa napakasti, jotta pienentäminen onnistuisi. Kun ympyrää oli pienennetty siirryttiin laukka-käyntisiirtymisen kautta käyntiin ja otettiin pohkeenväistö suurentaen ympyrää. Kun kaikun molemmat puolet toimisivat suht. hyvin, aloitettiin itse esteratsastus. Tehtävänä oli tiukat kaarteet. Kaiun laiskuu tuotti aluksi hankaluuksia, mutta lopuksi ratsukolla alkoi sujumaan. Lissu ratsastis rohkeasti Kaikua hyppäämään kaukaa, läheltä kuin hyvästä paikastakin. Kehotin Lissua maisksuttamaan kaarteissa Kaiulle tahtia, jotta tamma ei hidastaisi kaarteissa. Lopuksi ratsukko hyppäsikin jo 90cm rataa melko puhtaasti, mikä oli tietenkin hieno saavutus.

03.06.2014 Estevalmennus, valmensi Hapero

Kentällä armottoman aurinkon alla verkkasi erittäin tahmean oloinen tamma eikä kaikesta voi sentään ilmaakaan syyttää. Kaiku oli uskomattoman hitaan ja vastahakoisen oloinen ja ratsastaja sai kunnon hien pintaan jo alkuverryttelyssä. Ehkä pientä edistymistä tapahtui raipan vauhdittamien laukkakierrosten aikana, mutta nopeasti vauhti hyytyi. Pystytin toiselle pitkälle sivulle kolmen esteen sarjan kahden ja kolmen askeleen välein sekä muutaman yksittäisen esteen. Kehotin ratsukkoa hyppäämään muutaman verkkaesteen, mutta Kaiku hyppäsi jopa pienet verkkaesteet puomeihin kolautellen. Ratsastaja sai todella pistää raipan ja kannukset laulamaan, jotta sai tamman yli sarjasta puhtaasti. Kaiku tuntui pikkuhiljaa ottavan edes vähän kierroksia reippaista laukkakierroksista ja peruutus-laukka siirtymisistä raipan siivittämänä. Sitten tammalle tuntui vain riittävän ja se alkoi tarjota lähinnä paikallaan pukittelua ja kieltoja. Saatiin aikaiseksi vielä yksi kohtuuhyvä, vain yhden pudotuksen rata johon lopetettiin. Ratsastaja loppuverkkasi tamman lyhyesti, jotta valmennuksesta jäisi edes vähän positiivinen kuva.

07.06.2014 Kouluvalmennus, valmensi Ricky

Tänään kentällä käveli jälleen aito susirajalainen suomenhevostamma. Suurehko tamma oli vielä tahmeampi kuin Vompatti, eikä todellakaan näyttänyt haluavan liikkua yhtään mihinkään. Pyysin sinua ottamaan alkuverryttelyt itsenäisesti, jotta näkisin, miten tamma suhtautui työntekoon. Eri askellajit sujuivat vielä hyvin, mutta kun pyysit Kaikulta pohkeenväistöä ihan vain käynnissä, sitä ei vaikuttanut kiinnostavan vähääkään. Tamma löntysti eteenpäin apaattisen näköisenä, eikä suostunut väistämään kuin pari askelta, ennen kuin se siirtyi kulkemaan suoraan eteenpäin. Kuuma oli valmentajallakin, eikä sinunkaan ilmeesi kertonut mistään leppoisasta ja rennosta ratsastuksesta, vaan kasvojen puna viestitti että töitä tehtiin tamman kanssa. Parin yrityksen ja pienen onnistumisen jälkeen jatkoit verryttelyä. Muutaman minuutin kuluttua pyysin teitä tekemään käynti-ravi-käynti siirtymisiä. Hiki valuen sait Kaikun ravaamaan muutaman askeleen, ennen kuin se pudotti käyntiin. Tästä tuskastuneena komensit tamman uudelleen raviin ja pidit askellajia yllä hyvin. Vauhti ei ollut energistä, mutta tammalta ilmeisen tarpeeksi, sillä päästit tamman kävelemään pitkän sivun, ennen kuin nostit uudelleen ravin. Tätä jatkettiin hetken aikaa, ennen kuin kehotin sinua ottamaan tammalla laukkaa ensin uralla ja sitten ympyrällä. Kaikua ei voinut kiinnostaa laukannostaminen, vaan se haparoi epätoivoisen näköisesti jotain laukan ja ravin sekoitusta, jossa sen etujalat polkivat ravia ja takajalat yrittivät laukkaa. Ei kun alas ja uusi yritys. Työntekonne näytti tosiaan vaikealta enkä uskonut sen olevan kaunista ilman paahtavaa kuumuuttakaan. Seuraavaksi saitte tehdä takaosakäännöksen, joka sentään sujui kohtalaisen hyvin. Pyysin teiltä jopa vastalaukkaa, sillä tamma näytti piristyneen aavistuksen verran, tai ainakaan se ei enää jaksanut tapella apuja vastaan. Valmennuksen lopetitte muutamaan taivutukseen ja onnistuneeseen pohkeenväistöön.

03.06.2014 Kouluvalmennus, valmensi yaren

Itkeminen ja nauraminen taisivat olla tämän valmennuksen avainsanoja - Kaiku piti siitä huolen! Jo alkumetreillä seuraillessani Lissun ja kyseisen tamman menoa tulin siihen tulokseen, että Kaiku oli kaukana miellyttämisenhaluisesta otuksesta. Sitä ei olisi tippaakaan kiinnostanut joku työnteko ja sen olisi varmaan huomannut tamman mahasta, jos se olisi saanut päättää. Susirajalaiset eivät olleet antaneet hevosen kuitenkaan selvästikään laiskotella, ainakaan tarhan perukoilla, mutta ei se meno kyllä paljoa erilaiseksi muuttunut kentälläkään ulkona möllöttämiseen verrattuna. Kaiku löntysteli jo alkukäynneillä hyvin laahaavin askelin ja jos Lissu yritti sitä kiltisti pyytää apujen avulla kääntymään voltille, tamma punki kaikin voimin vastaan kävelemällä kaula linkussa eteenpäin. Lissu kun ei ollut niitä kovahermoisimpia ihmisiä (köh, köh), vain noin kymmenisen minuutin päästä pääsin kuuntelemaan kunnon huutoa ja voi, se kyllä kaikuikin pitkin susirajan tiluksia. Kaikua tämä ei tuntunut kuitenkaan haittaavan tai ainakaan se ei osoittanut vieläkään minkäänlaista kiinnostusta työntekoon, vaikka nyt meno olikin höystetty jo melullakin.

"Oletteko te muka saaneet joskus tämän köntyksen liikkumaan vastalaukassa?" nauroin maha kippurassa katsellessani sivusta kuinka Lissu ei tahtonut saada edes nostettua kunnolla koko laukkaa. Kokoaminen, lisätty askellaji, sulku- ja avotaivutukset, takaosankäännös - kaikki taisivat olla niin vieraita käsitteitä Kaiulle kuin vain ikinä pystyivät olemaan. En nähnyt tässä otuksessa mitään Helppo A -tasoista, mutta kaipa se jossakin siellä kaiken laiskuuden alla piili. Juuri kun Lissu sai lopultakin laukan nostettua Kaiulla, se hiipui takaisin laiskaan raviin, eikä tilanne siitä tuntunut juurikaan paranevan. Minä en kuitenkaan aikonut päästää tätä ratsukkoa ihan näin helpolla, vaikka satulassa istuva Lissu olisi varmaan jo tuumannut, että hän oli jo ylittänyt itsensä. Valoin häneen kuitenkin lisää uskoa ja käskin vain käyttämään raippaa reippaasti pohkeiden apuna, kuitenkaan alkamatta liikoja huitomaan. Lissu vilkaisi minua ärtyneesti kuin kertoen, minä hevosenhakkaajana häntä oikein pidin, mutta ignoorasin hänet täysin tältä osin. Yrittäminen palkittiin hetkellisesti, sillä vihdoinkin Lissu sai nostettua laukan, joka ei tippunut heti alkuunsa takaisin raviin. Jostain sieltä syövereistä löytyi myös lyhyt pätkä vastalaukkaa, mutta se kyllä hiipui aika piakkoin. Onneksi nainen ennätti kuitenkin kovasti kehua ratsuansa oikealla hetkellä ja uusintayrittämällä laukka tuntui löytyvän jo hitusen paremmin eli kyllä sieltä Kaiunkin ajatuksista löytyi pieni halu miellyttää. Tamma ei sitä vain suostunut näyttämään yleensä, eikä varmaan nytkään sitä tehnyt täysin tarkoituksella.

Paras loppuhuipennus tuli kuitenkin siinä vaiheessa, kun aloimme lopettelemaan ja Lissu siirtyi vähitellen harjoitusravin kautta käyntiin. Pahaa-aavistamaton ratsastaja antoi ratsulleen pitkät ohjat ja ennätti juuri rentoutua ja huokaista helpotuksesta rankan valmennuksen päättyessä, kun Kaiku päätti tehdä vielä viimeisen siirtonsa. Siinä se pokkana aivan yllättäen laskeutui polvilleen ja Lissun ennättäessä juuri alta pois, se alkoi oikein autuaallisen ilmeen kera piehtaroimaan aivan muina naisina. Ehkäpä nyt arvaatte, missä vaiheessa valuivat naurun kyyneleet ja hillitön hihitys kuului tallille asti ja kumpi meistä oli se, joka kirosi ja huusi kuin pahainen merirosvokapteeni...

23.10.2014 Kouluvalmennus, valmensi Snusmumriken

Ani varhain torstai-aamuna valmennettavakseni oli saapunut jo ennestään tuttu ratsastaja, tällä kertaa toisen suokkitammansa kanssa. Keskustelin ratsastajan kanssa samalla, kun ratsukko käveli alkukäyntejä. Tovin kuluttua komensin keräämään ohjat tuntumalle. Verryttely aloitettiin käynnissä tehden toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöä ja toisella pysähdys. Kaikki meni ihan iisisti ja samaa jatkettiinkin sitten askellajina ravi. Tammaa ei olisi kiinnostanut odottaa pysähdyksessä, vaan se halusi aina ottaa yhden askeleen eteen. Ja kun ei saanutkaan vielä liikkua, niin sitten taakse, sivulle.. Yhden onnistuneen pysähdyksen edestä koeteltiinkin jo ratsastajan kärsivällisyyttä ihan kunnolla. Kun se sitten tuli sieltä, niin Kaiku sai kunnon kehut ja alettiin keskittymään pohkeenväistöön. Siinäkin Kaiku oli aika junttura ja epätasainen. Välillä se väisti jyrkästi pienistä avuista ja pian taas ei tuntunut välittävän sivulle vievistä avuista mitään vaan puksutteli eteenpäin kuin huurupää. Lisäsimmekin pohkeenväistön alkuun voltin ja sen jälkeen ratsastettiin väistöä uralle kuin ''vahingossa'' ja tämä kikka näyttikin toimivan ja sieltähän tulikin tosi nättiä väistöä! Laukassa sitten ratsastettiin toisella pitkällä sivulla avoa ja toisella koottiin. Avotaivutuksen kohdalla käytimme samaa kikkaa kuin väistössä, eli alkuun voltti niin avotaivutuskin lähti paremmin sujumaan. Koottuun laukkaan sai tehdä kovasti töitä, sillä Kaiku valui helposti hieman etupainoiseksi ja painamaan ohjalle. Etupainoisuus kuitenkin väheni ihan silmissä ja laukasta tuli pontevampaa ja enemmän ylöspäin suuntautuvaa. Käyntitauon jälkeen ratsukko harjoitteli vastalaukkaa. Kesken kaiken temperamenttinen tamma kuitenkin stoppasi ilmeikkään värähtämättä, ilmeisesti maneesin ulkopuolelta kuului jotain ääntä, mitä se yritti käyttää tekosyyksi pelleilylle. Kun tilanteessa oli päästy yli, niin pysyttiin jatkaa vastalaukkaharjoituksia. Nostot olivat tarkkoja ja itse asiassa vastalaukkasiirtymiset sujuivat parhaiten koko valmennuksessa. Loppuvalmennuksesta se myös kantoi itsensä tosi hienosti ja muoto oli sopiva. Taisi tamma sittenkin nöyrtyä hieman ja kuunnella ratsastajaansa. Tästä olisi vasta tehnyt mieli aloittaa treenit, mutta tähän se oli myös paras lopettaa eteen-alas ravien kautta. Tämän suokkitamman ratsastajalta vaaditaan selvästi huumoria ja kekseliäisyyttä, hyvää työtä!

Lue päiväkirjaa