Murhatuuli VH17-018-0262

19.12.2019 Muhvi vaipui ikiuneen.

Nimi	Murhatuuli "Muhvi"	Kasvattaja	Tuulia T. (VRL-00084), Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	161cm, vaaleanpunarautias	Meriitit	KTK-II, SLA-I, KRJ-III, ERJ-III
Syntynyt, ikääntyminen	s. 10.02.2017, 26v satunnainen (3v 03.03.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen va B / 100cm / 90cm

05.05.2017 RCH Miche'Le Warmbloods, tuom. dookie

20.08.2017 R-suunta, 71 pistettä ja KTK-II - voi meidän Muhvikkaa!

20.08.2018 symppis sulomurmelimme palkittiin SLA-I -palkinnolla.

15.07.2019 Muhvi nappasi KRJ-III -palkinnon.

30.11.2019 raudikkomme palkittiin ERJ-III -palkinnolla. Muhvi on niin kovin hieno!

Rakennekuva © Suomen Hippos / Eero Perttunen, ratsastuskuvien kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Muhvi on erittäin kiltti, sympaattinen ja lunki ori - kuitenkin sillä on koko ajan läsnä orin presenssi ja sen sekoittaminen ruunaan on täysin mahdotonta. Liinakko tuli meille aika pian vieroituksen jälkeen, ja osoittautui jo ensimmäisen viikon aikana melko helpoksi hevoseksi. Rohkea, sopivan utelias, teräväpäinen ja nopeasti oppiva Muhvi ei koskaan kehitellyt pahoja tapoja tai hirveästi turhautunut mihinkään. Uuden oppiminen kävi nopeasti, eikä pelottaviakaan asioita kauaa kauhisteltu tai hankalia asioita kiukuteltu. Samalla linjalla jatketaan yhä edelleen; ori on mitä miellyttävin hevonen, jonka kanssa on ilo puuhastella maasta ja selästä käsin.

Muhvi lukeutuu tallin älyttömän helppoihin, aloittelijaystävällisiin hoidokkeihin. Herrasmiesorimme seisoo käytävän ketjuissa vaikka maailman tappiin (karsinassa Muhvi on vähän reviiritietoinen, etenkin ruoka-aikana, joten on kaikille mukavampi hoitaa hevonen käytävällä). Oli kyse jalkojen kylmäämisestä, jouhien selvittelystä tai letityksestä, suojien laitosta, loimituksesta, klippaamisesta, raspaamisesta tai mistä tahansa, Muhvi käyttäytyy aina moitteettomasti. Ori ei todellakaan pidä kaikesta (esimerkiksi matolääkkeen ja muut suun kautta otettavat lääkkeet se jättäisi kernaasti syömättä), mutta alistuu kohtaloonsa sen enempää kiukuttelematta tai vastustelematta. Kengittäjä ja eläinlääkärikin saavat tehdä työnsä rauhassa, Muhvi hoksasi jo pienenä pääsevänsä kaikista helpoimmalla, kun vain seisoo, odottaa ja antaa ihmisten puuhailla rauhassa.
Reippaasti kävelevä Muhvi on ihanaa vaihtelua jokusen laiskamatohevosen jälkeen. Ori saattaa kerran tai kaksi ilmoittaa muille hevosille tulleensa paikalle, mikä ei vaikuta kävelyyn mitenkään. Hilluminen puuttuu kokonaan, samaten kaikki huonot tavat; Muhvi vain tulee mukana mihin sitä ikinä viedään. Lastaus ja purku sujuvat yhtä helposti, samaten matkustaminen, kunhan kyseessä on rekka tai trailerin väliseinä on siirretty sivuun. Kovin ahtaaseen kuljetusvermeeseen Muhvia ei saa. Kapeahkokin traileri menee, kunhan väliseinää siirtää ja sen nostaa paikoilleen kun Muhvi on kyydissä.

Olkoonkin, että Muhvi on helppo, miellyttävä ratsastaa, se ei ole mikään täysautomaatti. Ori sopii vähän kokemattomammankin ratsastajan ratsuksi pitkämielisyytensä ja kärsivällisyytensä suhteen. Vaikka ratsastaja puristaisi pohkeella tai polvella koko ajan, jalka heiluisi miten sattuu (tai koko ratsastaja heiluisi), käsi olisi kova tai sahaava, Muhvi ei kiukuttele, se vain hidastelee ja lopulta pysähtyy. Ainoat pukit, jotka liinakon on nähty heittävän, ovat olleet laitumella tai irtojuoksutuksessa.
Aloittelijoiden kanssa Muhvi lähinnä puksuttaa menemään suht verkkaiseen tahtiin osoitettuun suuntaan. Kokeneempien ratsastajien kanssa ori on eteenpäinpyrkivämpi, peräänanto sun muut löytyvät - kunhan niitä pyytää. Itsekseen Muhvi ei tee mitään, vaikka miten työnteosta tykkääkin. Liinakko on mukavan herkkä, reaktiot eivät ole ne nopeimmat ('tätiystävälliset'; reaktiota ei tarvitse odottaa puolta päivää, mutta satunnaisratsastajakin pysyy kyydissä). Muhvin parhaita puolia ovat sen ryhti, tasapaino ja tasaisuus suorituksissa. Askellajit ovat vahvaa kasia, sopivan elastiset ja tahdikkaat, ok yliastunta, juuri niin paljon vaihteita kuin ratsastaja osaa hakea. Muhvi on loistokaveri koulutyöskentelyyn, mikään ei oikeastaan ole hankalaa tai vastenmielistä, vaan kaikki käy.

Hyppääminen ei ole aivan niin tasaisen hyvää onnea ja auvoa kuin kouluradat. Muhvilla on ihan hyvä estetekniikka, ei täydellinen, mutta hyvä; riittävän pyöreä, ok ponnistus, jalat nousevat ihan tarpeeksi. Kapasiteettiakin on metriin asti. Ongelma on orin totaalinen estesilmän puute. Onneksi Muhvi ei kuumu, sehän tästä vielä puuttuisikin! Laukan säätely sujuu kuten kouluaitojenkin sisällä, eikä orin ratsastettavuudessa muutenkaan ole vikaa. Muhvi vain ei yhtään tajua lähestymisten tai ponnistuspaikkojen päälle, eikä reppana oikein osaa kieltääkään. Ratsastaja saa oikeasti olla tarkkana, Muhvi ei osaa korjata tai pelastaa tilannetta, vaikka kovasti yrittääkin. Hyvän ratsastajan kanssa ori kyllä suoriutuu estetehtävistäkin niin hyvin, ettei heti arvaisi liinakon olevan aivan pihalla koko hyppyhommasta.
Maastoilusta Muhvi ei erityisemmin pidä. Pellot ja rannat ovat ihan okei, mutta jokin metsissä samoilussa tuntuu ärsyttävän oria. Tai ainakin ilme on melko nyrpeä, myös Muhville luontainen eteenpäinpyrkimys puuttuu maastossa kokonaan. Kyllä orin metsään saa, eikä suomipoika kiukuttele muuten kuin kulkemalla käsijarru päällä. Kaverin kanssa kulkiessa Muhvi ei ole aivan niin hapanta, vaikkei tunnu välittävän puisevista maisemista silloinkaan sitten ollenkaan. Taitaa olla ensimmäinen hevosemme, joka ei tykkää metsäreittien eestaas hiihtelystä.

Kisapaikoilla Muhvi ilmoittaa paikallaolostaan kuten hyvätapaisen orin kuuluukin: autosta purkautuessaan se huutaa kerran tai kaksi tehdäkseen selväksi saapuneensa paikalle, sitten se sulkee suunsa ja keskittyy ihmiseen sekä työntekoon. Muhvi ei koskaan kukkoile tai pullistele, mutta kyllä se ryhdistäytyy ja tuntuu kasvavan muutaman sentin kokoa kun paikalla on muita hevosia ja yleisöä.

Sukutaulu

i. Viisikon Juhlamurha sh, trt, 158cm	ii. Murhayön Kirkastus YLA2, KTK-III, SLA-II, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-II sh, trn, 162cm	iii. Murhattu Hukka evm, sh, trn, 156cm
		iie. Kristallin Kirkas evm, sh, rt, 164cm
	ie. Wiviika sh, rt, 154cm	iei. Petros evm, sh, rt, 152cm
		iee. Wilmariina evm, sh, rt, 154cm
e. Ruudin Tervapääsky KTK-III, KRJ-I sh, trt, 153cm	ei. Tervatöyhtö sh, rt, 155cm	eii. Tervaa&Höyheniä evm, sh
		eie. Hyöhensaarilla evm, sh
	ee. Juoruhaaska sh, rt, 150cm	eei. Supersankari evm, sh
		eee. Juorukello evm, sh

Jälkeläiset

s. 11.09.2017 sh-o. Kriminaalikuvitelma, e. Harhankaipuu, om. Haltiasalo, VRL-13283
s. 05.01.2018 sh-o. Huvin Pahanpuhuri, e. Viehättävän Lumilla, om. Dimma (VRL-08204), Ruskavaara

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta). Velmu on edellisellä omistajallaan kisannut täydet estesijoitukset.

Valmennukset

18.06.2017 Estevalmennus, valmensi dookie

Pitkästä aikaa saapuessani Susirajan pihaan, oli ensimmäinen ajatukseni, että edellisestä kerrasta oli todellakin liian kauan. Koko hevoskatras tuntui jokseenkin vieraalta ja uudelta, vaikka tosiasiassa olin monet näistä "uusista" kaviokkaistakin tavannut ja osasta olin ostanut varsojakin, mutta osan kohdalla pääni ylle syttyi pelkkiä kysymysmerkkejä. Oli siis todellakin jo aika tulla tutustumaan hevosiin, tai no, tällä kertaa ainakin vain yhteen hevoseen, vähän paremmin valmennuksien muodossa.
Murhatuuli, näppärän näköinen ja ihastuttavan värinen ori tallusti lungisti mutta kuitenkin reippaasti estekentän hiekalla. Koska hevonen oli minulle uusi tuttavuus, pyysin narria verryttelemään liinakon parhaaksi näkemällään tavalla. Muhvi (voiko olla symppiksempää lempinimeä? No ei!) vaikutti äärimmäisen fiksulta ja mukavalta ratsulta, joka oli jossain määrin poikkeavaa, kun kyse oli Susirajassa asuvasta hevosesta, krhm. Alkuverkat sujuivat kaiken kaikkiaan hyvässä yhteistyössä, hevosen liikkuessa rennosti ja hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä ratsastajan pyyntöjen mukaan.

Kentällä oli ennestään muutama este pystyssä, ja ratsukon verrytellessä olin rakentanut muutamat puomitolppaviritelmät lisää. Kasassa oli kuuden esteen rata, johon sisältyi hyvin tavanomaisia esteitä parilla jännittävällä johteella höystettynä, ja tänään tarkoituksena olikin keskittyä hyvän, tasaisen radan ratsastukseen eri tempoissa ja eri reittivalinnoilla. Kuulemani mukaan Muhvi ei ollut se kaikista helpoin esteratsu, ei siksi, etteikö se hyppäisi, vaan ihan vain hevosen estesilmän puutteen vuoksi. Niimpä lähdimmekin liikkeelle hyvin rennolla otteella; ratsukko sai hypätä omalla, sopivalla tahdilla helpoilla lähestymisillä muutamat esteet, ennen kuin aloittaisimme koko radan hyppäämisen. Muhvi hyppäsi ihan mukavan näköisesti, ei mitenkään häikäisevän upeasti, mutta riittävällä ilmavaralla ja varovaisuudella. Yhdessä lähestymisessä tapahtuneen askelvirheen takia se tipautti ylimmän puomin, ja tästä sain käsitystä aikaisemmin kuulemastani estesilmän puutteesta - Muhvi ei tosiaankaan tehnyt elettäkään, että se olisi korjannut askeltaan tai hyppyään virheen tapahduttua. Tästä viisaampana ryhdyimme koko radan hyppäämisen suunnitteluun.
Radalla pyysin narria keskittymään erityisesti lähestymiseen - sopivan pitkä, rauhallinen ja varma lähestyminen, jotta alle saataisiin kiva ja varma suoritus ennen tehtävän vaikeutusta. Näillä meiningeillä ensimmäinen ratasuoritus sujuikin mallikkaasti, ja tämän jälkeen otimme hetken kävelytauon ja sitten uuden kierroksen, hieman haastavemmilla ja lyhyemmillä lähestymisillä. Muhvi tipautti muutaman puomin, kun askeleet eivät osuneet ja yksi lähestyminen johti vinoon ponnistukseen, mutta muutoin ori suoritti edelleen tasaisen kivasti. Loppuaika keskityttiin parin esteen kanssa jyrkästä kaarteesta tulevaan lähestymiseen, jossa kehotin narria tukemaan oria paljon sisäjalalla ja ulko-ohjalla, jotta se ei kaatuisi liiaksi sisään ja hävittäisi sitä kautta vauhtiaan. Alkuun tiukka kaarre söi Muhvin laukasta ponnekkuutta ja vauhtia sen verran, että hyppy jäi vähän heikoksi ja matalaksi, jonka johdosta se otti taas puomin mukaansa. Parin uusintakerran ja narrin tsemppaamisen jälkeen ori hyppäsi puhtaasti ja hyvässä rytmissä, joten ratsukko sai hypätä kaksi estettä vielä helpolla lähestymisellä ikäänkuin itsetunnon kohotuksen jatkamiseksi, ja siirtyä sen jälkeen loppuverryttelyiden pariin. Ratsukon jäähdytellessä kertasin narrin kanssa palautteet ja kehaisin muutamaan otteeseen hyvin selväpäistä ja fiksua oria, jollainen Muhvi oli osoittanut olevansa.

22.06.2017 Kouluvalmennus, valmensi dookie

Viime kerralla pidetyn estevalmennuksen sijasta Muhvi pääsi, tai joutui, tänään Lissun kanssa koulurääkkiin. Tai siis valmennukseen. Kesä oli vihdoin näyttänyt olevansa oikeasti olemassa, joten mikäs sen mukavampaa kuin vääntää sileäntreeniä paahtavalla kentällä paahtavassa auringossa, hiekan ja kärpästen kanssa. Ai tätä harrastuksen ihanuutta!
Lissu näytti jo alkuverryttelyiden parissa tukehtuvan pölisevään hiekkaan ja kuumuuteen. Pohjaa oli kasteltu kyllä jo tänään, reilustikin, mutta täydeltä laidalta porottava aurinko oli tehnyt tehtävänsä ja kuivattanut hiekan melko hyvin jo pinnasta.
Alkuverryttelyt sujuivat tälläkin kertaa hyvässä yhteistyössä, vaikkakin huomattavasti tahmeammin kuin edellisellä kerralla, mutta se laitettiin kokonaan lämpötilan piikkiin. Muhvi kuitenkin teki nöyrästi ja kyseenalaistamatta ratsastajan pyyntöjen mukaan, ja keräsi jo verkan aikana hien pintaan.

Välikäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa tulemaan toisen lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijaa pitkin pätkän suoraan, ja tekemään sen jälkeen pohkeenväistöä kohti uraa. Aluksi pyysin väistöt pätkissä, eli muutama askel väistöä, sitten suoristus, taas väistöä pari askelta, suoristus, ja niin edelleen. Muistutin Lissua ratsastamaan käyntiä aktiiviseksi ja tarmokkaaksi, vaikka Muhvi olisikin mielellään madellut vähän vaatimattomammin ja hitaammin eteenpäin. Väistöt ori teki kuitenkin hyvin, se astui selvästi ja tahdikkaasti ristiin, ja suoristui rehellisesti ratsastajan pyynnöstä. Ratsukko teki väistöt pätkittäin kerran oikeaan ja kerran vasempaan, ja tämän jälkeen vielä kerran ilman välisuoristuksia eli täydet pätkät molempiin suuntiin, jonka jälkeen tehtävää jatkettiin samaan tyyliin ravissa. Lissu joutui taas vähän hakemaan ja työstämään Muhvilta kunnollista ravia mummolöntystelyn sijaan, mutta annoin ratsukolle luvan ottaa väistöjen väleissä käyntipätkät, jottei kumpikaan saisi lämpöhalvausta. Lissu naurahti maininnalleni, mutta ei selvästikään pistänyt pahakseen. Ei käynyt raukkaa kateeksi!
Raviväistöt sujuivat edelleen tasaisen hyvin molempiin suuntiin, pätkittyinä ja kokonaisina. Niimpä tehtävä riitti kertaluontoisesti molempiin suuntiin, ja pääsin selostamaan seuraavan version: edelleen väistöt ravissa uralle asti, uralle päästyä suoraan väistöstä laukannosto, lyhyeltä sivulta pääty-ympyrän kautta ympyräkahdeksikolle, kahdeksikon toinen puoli tuli tehdä vastalaukassa, kahdeksikolta palattua takaisin alkupisteeseen lyhyen sivun uralle, laukassa pitkälle sivulle, ja jossain kohti pitkää sivua laukanvaihto, ja siirtyminen käyntiin ennen suoran loppua. Monimutkaisen selityksen jälkeen Lissu sisäisti hetken kuulemaansa sepitysryöppyä, jonka jälkeen hän nyökkäsi, ja rupesi ratsastamaan. Muhvi näytti edelleen nätit, puhtaat väistöt, laukannosto tapahtui täsmällisesti ja nätisti sekin, ympyräkahdeksikolla pyysin Lissua taas vähän ratsastamaan laukkaa enemmän, kun ori tuntui hieman hyytyvän, mutta vastalaukka sen sijaan oli kuin suoraan oppikirjasta. Muhvi näytti homman olevan kuin lasten leikkiä, eikä laukanvaihtokaan jättänyt kylmäksi. En voinut kuin kehua ratsukkoa siististä, tasaisesta suorituksesta, ennenkuin pyysin toteuttamaan saman homman toiseen suuntaan. Lissu ratsasti päättäväisesti ja siististi, vaikka näyttikin välillä sulavan satulaan kuumuudesta johtuen. Kun tehtävä sujui toiseen suuntaan vähintään yhtä hyvin kuin toiseenkin, päästin ratsukon jatkamaan loppuverkan pariin.

14.07.2017 Estevalmennus, valmensi Aino H.

Naurahtelin kentän reunalla Muhvin ja Lissun verkkaamiselle, mutta ihan hyvällä tarkoituksella kuitenkin. ”No, ainakin se yrittää!” sain sanottua hykertelyltäni ja onneksi näin Lissunkin nauravan ratsulleen. Kun verryttelyhypyt saatiin pois alta, pääsimme varsinaiseen tehtävään: ”saa Muhvi hyppäämään oikein”. Lissu huokaisi kovaan ääneen, mutta hevosellaan oli sentään todella iloinen ja innostunut ilme, joten työtä lähdettiin tekemään kuitenkin hyvällä fiiliksellä! Korotin muutaman esteen korkeutta, jotta Murhatuuli joutuisi ottamaan muutaman kunnon loikan muutaman keskinkertaisen esteen seassa. Lissu ratsasti hevosta eteen reippaasti ja pelottomasti, vaikka tasapaino heittelehti kummallakin reilummin isommilla esteillä, kun Lissun ratsastaminen oli ajoittain epätasaista ja Muhvi ei ollut täysin varma askelistaan. Virheitä korjattiin kuitenkin tasaiseen tahtiin ja pian meno olikin jo oikein mukavan näköistä. Vaikkei Muhvi kyllä välttämättä mitenkään hyvin hypännyt, alkoi sen tekniikka parantumaan, kun Lissun ratsastus saatiin nopeasti hallintaan. Raudikon oriin ilme oli naurun ja ilon arvoinen – Muhvi juoksi pitkin kenttää korvat tötteröllä ja iloisesti puhkuen, ja siitä Lissukin sai motivaatiota oman menonsa parantamiseen. ”Nyt näyttää siltä, että te voisitte pärjätä kisoissakin pudottamatta puomeja!” hihkaisin, kun valmennuksen viimeinen este ylitettiin, eikä koko valmennuksen aikana verryttelyhyppyjen jälkeen Muhvin jalat käyneet lähelläkään puomeja – siihen oli hyvä lopettaa. Annoin vielä neuvoja ja niksejä seuraaviin hyppykertoihin ja näin Lissun ilmeestä, kuinka nainen varastoi neuvoni aivoihinsa ja hymyillen seurasin kaksikon loppuverryttelyjä ravista käyntiin.

Päiväkirja

25.02.2017 Uusi asukas, kirjoitti Lissu T.

Susirajassa on jo hetken asustellut uusi ori, Murhatuuli. Nuori ori tuli meille tilausvarsana Tuulenpesästä, kun havahduimme siihen, että Tuulian ori Viisikon Juhlamurha on aivan älyttömän kiva ja upea. Olimmehan me katselleet Juhlamurhaa jo silloin, kun ori oli pikkuvarsana myynnissä, mutta vasta näin vanhemmalla iällä hevonen iski toden teolla. Meidän onnemme, että Tuulialla on niin laaja hevosvalikoima; tamma löytyi hyvin nopeasti. Omissa tammoissamme ei ollut sopivaa morsianehdokasta Juhlamurhalle, astutuksen pyytäminen kun oli se alkuperäinen suunnitelma.

Kun 10.02. saimme Tuulialta multimediaviestin, jossa oli useampi kuva suurikorvaisesta, rimppakinttuisesta orivarsasta, olimme ikionnellisia sekä saman tien myytyjä. Olimme narrin kanssa toivoneet nimenomaan orivarsaa Juhlamurhasta, ja sellaisen Tervapääsky oli pyöräyttänyt maailmaan. Hip hurraa! Nimi löytyi heti seuraavalla kahvitauolla, ja Tuuliakin näytti Murhatuuli -nimelle vihreää valoa.
Nyt nuori Tuulenpesän kasvatti asustaa sitten Susirajassa. Ori on tähän mennessä ollut älyttömän helppo, tavattoman kiltti hevonen, sopivan rohkea ja oppivainen. Jos tämä ei ole vain alun vieraskoreutta, pojusta tulee helppo ratsutettava. Tähän mennessä kaiken muunkin oppiminen on sujunut niin vaivattomasti.

Murhatuulta on alettu kutsua Muhviksi. Söpö lempinimi söpölle nuorukaiselle. Toivomme, että kun ikää tulee lisää ja pääsemme näyttelykehiin, Muhvi saisi kantakirjakelpoisuuden. On tästä sen verran komea ori kasvamassa! Tai ainakin selkeä KTK-III:n hevonen, jos ei nyt aivan kakkosen arvoinen. Kantakirjamatskua kuitenkin. Kantakirjaussuunnitelmien lisäksi aikomuksenamme on valloittaa (tämänkin kanssa) este- ja kouluradat, pyörähtää lajien laatuarvosteluissa sekä rotulaatuarvostelussa. Eli täsmälleen sama laulu kuin kaikilla yleispainotteisilla hevosillamme.

30.03.2017 Kuulumisia & yleistä lätinää, kirjoitti Lissu T.

Muhvista on kasvanut komea, aikuinen ori ja hieno ratsu. Erityisesti meitä lämmittää raudikon kapasiteetti koulupuolella; Muhvi tuli emäänsä ja ylsi vaativaan B:hen isän helpon A:n sijaan. Rataesteillä ori suorittaa metrin ratoja, kuten vanhempansakin. Saimme siis täsmälleen sellaisen hyvän yleishevosen, kuin tilasimmekin!
Kirsikkana kakun päällä on ehdottomasti orin luonne. Muhvin hyvä käytös ei ollut mitään vieraskoreutta, vaan suomipullamme on oikeasti kiltti, nöyrä, helppo hevonen, jota lapsetkin voivat harjailla. Orista kuoriutui kaikin puolin fiksu, miellyttävä hevonen, joten ei auta kuin toivoa sen periyttävän hyviä ominaisuuksiaan eteenpäin. Niitähän riittää luonteesta kapasiteettiin, rakenteesta ratsastettavuuteen! Totta kai Muhvissakin on vikansa (niin rakenteessa kuin muutenkin), mutta kokonaisuus on ehdottomasti kouluasteikon kasi tai ysi.

Kilpauransa Muhvi on aloittanut hyvin, kouluradoilta sijoja on jo 18 (joista kaksi voitettiin tänään, hyvä Muhvi!). Esteiltä on haettu vasta yksi ruusuke, mutta mikäs kiire tässä on. Sitä paitsi Muhvi on kyllä enemmän kouluratsu noin muutenkin. Ensi kuun kisakalenteri alkaa olla täynnä, Muhvi pääsee taas koulu- ja estekentille näyttämään taitojaan. Lisäksi ohjelmassa on muutamat näyttelyt. Ori on jo käynyt esittäytymässä tuomareille (31.03. Muhvi oli Kisakeskus Laplandin VSN-näyttelyissä ensimmäinen ei-RCH -palkittu), ja pyrimme kuskaamaan orin vähän joka näyttelyihin, niin NJ:n kuin VSN:n, mahdollisimman monen tuomarin eteen. Tai vaikka saman, jos ktk-kelpoisuus oli lähellä, kuten Laplandissa. Toive Muhvin kantakirjaamisesta elää yhä, suomenhevosten taso vain on niin kova, ettei Muhvilla tosiaan ole asiaa kärkisijoille. Mutta jos nyt viimeiseksi RCH:n tai irtoSERTin saajaksi yltäisi, se riittäisi meille.