Kuvagalleria






Kuviin on luvat.
virtuaalihevonen, a sim game horse

Ulkoasun © Hanna K.
Otsikon kuvien © Janette H.

Säkkihuikka VH14-018-0164

Säkkihuikka "Hikka" kasv. Susiraja
suomenhevonen, ori om. Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
157cm, tummanrautias, läsi jalostuskäytössä
19v, s. 13.11.2013, satunnainen (3v 15.01.2014) yleispätevä; va B / 100cm / 80cm

15.02.2014 Hikkaa käytettiin suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa. Ykköstä toivoimme, mutta arvioksi napsahti SV-II, epäilemättä siksi, ettei koulukokeesta saatu pistettäkään sen mentyä kohtalaisen... mielenkiintoisesti. Nelivuotiaana uudelleen.

15.06.2014 Hikkaa käytettiin nelivuotiaana uudemman kerran suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa. Tällä kertaa arvioksi pamahti odottamamme SV-I, koulukokeessa olimme sentään toisia, käytöskokeessa myös - alhaalta ylös.

15.09.2015 Hikka pääsi vihdoinkin KRJ:n laatuarvostelutilaisuuteen. Pisteitä ori sai 93, palkintona siitä tuli KRJ-II eli juuri odottamamme tälle pullalle! Hikka sai palkinnoksi porkkanoita, me skumppaa.

31.03.2016 ihanaisemme oli mukana ERJ:n laatuarvostelutilaisuudessa. Pisteitä Hikka sai 106,5, mikä toi hupukallemme ERJ-I -palkinnon. Hip hei Hikkaa!

Luonnekuvaus

Hikka on taas näitä hevosia, joiden tekemistä olisi pitänyt miettiä kaksi kertaa vaan ei mietitty. Kun lyödään kimppaan mukavuudenhaluinen "miksi pitää tehdä näin" -ori ja niin intopiukea tamma, ettei se kavioissaan pysy tulos ei oikein voi olla mitään sievää. Eikä se olekaan. Hikka on puolittain innoissaan kuin mikä kaikesta vastaan tulevasta, puolittain se haluaisi vain pistää maate ja mussuttaa heinää. Niinpä ori on vaipunut uteliaaseen koomaan, jossa sen mielestä kaikki mahdollinen on hyvin mielenkiintoista, mutta elämässä ei ole oikeastaan kiirettä, koska miksipä turhia. Niinpä Hikka suurimman osan ajasta näyttää vaipuneen horrokseen tuijottaessaan viidettä tuntia aidantolppaa, omaa vesisaaviaan tai jotain muuta yhtä jännittävää ja mielenkiintoista. Ori toimii hieman samalla mentaliteetilla kuin isänsä, sille pitää osata perustella kaiken työnteon mielekkyys todella hyvin. Ja kun sille saa sen perusteltua, sille syntyy yhtäkkiä rakettimoottori hännän alle. Että eipä tässä oikein mitään hyvää sanottavaa ole, ellei oteta lukuun Hikan sympaattisuutta halailuhevosena.

Hoitaja saa huomata monet kerran, että ensin nätisti paikoillaan seisonut ori on lähtenyt omille teilleen tuhoamaan loimia ja syömään muiden heinät, kaurat ja muut eväät, jos hoitajan silmä on hetkeksikään välttänyt. Hikka on parempi laittaa käytävälle ketjuihin, ja jos sen hoitaakin karsinassa niin, että hevonen on vapaana karsinan ovi laitetaan kunnolla kiinni - Hikka saattaa valua ulos, vaikka hoitaja olisi sen häntää setvimässä. Ori vain liikkuu jotenkin hidastetusti, ettei sitä meinaa huomata. Kaviot eivät välttämättä nouse lattiasta eikä kuolaimia ole aina kiva ottaa suuhun, mutta Hikka on oikeasti aika simppeli hoidokki. Sitä saa pusutella ja halia, Hikkaa ei hirveästi kiinnosta, ja inhottavatkin hoitotoimenpiteet onnistuvat, kunhan hoitaja on tarpeeksi päättäväinen.
Talutettavana Hikka on sitä perässä kiskottavaa mallia, aika kirjaimellisesti. Ori jää helposti haaveilemaan ja tuijottelemaan niitä samoja kärryjä, tallikissaa ja puunrunkoja kuin joka ikinen päivä. Hikan kävely on yhtä tehokasta kuin työntäisi hammastahnaa takaisin tuubiin, joten raipan mukaan ottaminen ei ole lainkaan huono idea; hevonen saattaa jopa kävellä. Lastaus sujuu samalla hitaalla, uneliaalla tahdilla. Hikka ei ole kuljetuksesta mitään mieltä, sitä kiinnostaa vain se, saako se ruokaa. Ori menee epämääräisimpäänkin koppiin mukisematta, oli sillä matkaseuraa tai ei, kunhan ruokahuolto pelaa.

Jos kohta Hikan selkään istahtaminen ei ole iloinen asia, niin on se ainakin mielenkiintoista. Orilla ratsastaminen ei suoraan sanottuna ole mitään herkkua, sillä Hikka jos joku taitaa työnvälttelyn jalon taidon. Se matelee uraa pitkin yhtä aktiivisesti kuin etana ylämäkeen, esittää erinomaisen onnistuneesti aivokuollutta, kuuroa, kovasuista ja rautakylkistä tuntiratsua, kiskaisee aina silloin tällöin ratsastajalta ohjat kädestä ja haukkaa muutaman suullisen ruohoa aidan toiselta puolen. Hikkaa kiinnostaa kymmenen kertaa enemmän kaikki muu kuin ratsastaminen ja se on hitaan utelias esimerkiksi kentän keskellä töröttävää tötteröä kohtaan, jonka juokse se valuu hitaasti, mutta varmasti ratsastajasta välittämättä. Kuten isälleenkin, sille on osattava perustella miksi työnteko on millään lailla mielekästä. Sen jälkeen ratsastaminen saattaakin olla elämys, parhaimmillaan Hikka on nimittäin kuuliainen ja innokas työmyyrä, joka on ehkä hieman hidas pohkeelle ja raskas kädelle, mutta tekee siitä huolimatta parhaansa. Orin bravuurinumero on ehdottomasti vastalaukka, jossa sillä on erinomainen tasapaino. Vaikeuksia tuottavat muutokset askeleessa ja jotta Hikka pidentäisi tai lyhentäisi sitä, on tehtävä kovasti töitä. Vaihtoehtoisesti Hikka saattaa myös innostua työnteon mielekkyydestä niin paljon, että juoksee parhaansa mukaan tuli perseen alla altasi pois ja tekee jotain etäisesti kouluratsastusliikkeitä muistuttavaa häsellystä keskelle kenttää.

Esteet Hikan kanssa ovat valitettavan usein melkoinen katastrofi. Orilla ei ehkä riitä tekniikka kehuihin asti, sen hypyistä on annettu parhaimmillaankin vain kelvollisia lausuntoja - metrin esteet ylittyvät silti puhtaasti -, mutta se pitää hyppäämisestä. Se pitää siitä niinkin paljon, että asentaa jalkoihinsa jouset ja unohtaa selässä istuvan ratsastajan olemassaolon totaalisesti. Hikka innostuu esteitä nähdessään niin maan perkeleesti, että unohtaa ratsastajan lisäksi sen siliän tien olevansa mukavuudenhaluinen, mursunsukuinen syöppö. Ori painelee menemään tukka putkella kohti lähintä estettä ja loikkii ympäriinsä minkä kerkiää. Hikan kanssa harvemmin auttaa muu kuin ottaa ronskeja pidätteitä, toivoa parasta ja roikkua kyydissä. Hevonen sentään ehtii hypätä ja harvemmin juoksee esteestä läpi, mutta ori on pakko saada rauhoitettua pidätteillä ja volteilla ennen kuin sen kanssa voi oikeasti suorittaa yhtään mitään.

Kisapaikoilla Hikka herää kunnolla jännähorroksestaan, hyvänen aika nyt ei olla kotona niin on kaksin verroin jännempää! Orista ei kuitenkaan tule tanssahtelevaa, korkuvaa oria, suurin ero kotona kävelevän ja kisapaikoilla kävelevän Hikan ero on se, että kisapaikoilla raudikkoa ei joudu kiskomaan perässään.
Verryttelyissä Hikalla on edelleen jännää, joskin se saattaa karista saman tien kun ori hoksaa joutuvansa töihin. On päiviä, kun Hikka lähtee mielellään esittelemään taitojaan ja päiviä, kun se haluaa takaisin koppiin olemaan lihavaa ja epäsosiaalista. Orilla joutuu silti ratsastamaan tosissaan, koska itsekseen Hikka ei ala reippaaksi, aktiiviseksi ja herkäksi hevoseksi.
Suoritus voi olla vähän mitä sattuu, riippuen siitä, haluaako Hikka kotiin nyt heti vai vasta vähän myöhemmin. Jos orin saa herkistymään ja liikkumaan on mahdollisuudet napata ruusuke kotiin - etenkin esteillä, kouluradoilla orin moottori meinaa simahdella koko ajan -, jos ei, Hikka saattaa ihan hyvin tehdä täysstopin eikä varmasti liiku mihinkään, ennen kuin joku läimii sitä harjalla/talikolla perseelle. On tässä meillä taas kisahevonen parhaasta päästä..!

Sukutaulu & -selvitys

i. Säkkikuvitelma
YLA1, SLA-I*, KTK-III, KRJ-I, ERJ-I
sh, trt, 156cm
ii. Säkkijärvi
YLA2, SLA-I, KRJ-II
sh, tprt, 161cm
iii. Säkkipilli
evm, sh, tprt, 163cm
iie. Näkki
evm, sh, vrt, 158cm
ie. Harhakuvitelma
YLA1, SLA-II, KRJ-II, ERJ-II
sh, rt, 153cm
iei. Tikkiriekko
evm, sh, vkk, 149cm
iee. Haihattelija
evm, sh, rt, 156cm
e. Kalminko
KTK-III, SLA-I, ERJ-I, SV-I
sh, m, 160cm
ei. Vilminko
YLA2, SLA-I, ERJ-II
sh, prt, 154cm
eii. Vilpinki
evm, sh, rt, 155cm
eie. Mooninki
evm, sh, prt, 150cm
ee. Katiska eli Katiska
YLA2, SLA-I*, ERJ-I
sh, klm, 160cm
eei. Hauki Verkossa
evm, sh, rnpäis, 163cm
eee. Eliminääri
evm, sh, klm, 155cm
Sukuselvitys kolmannesta polvesta:

iii. Tummanpunarautias, voimakkaasti sekakarvainen 163cm korkea Säkkipilli oli melkoinen yleiskaveri. Pääasiassa työhevosena toiminut ori toimi hyvin myös lasten ratsuna, samaten kuin helppojen luokkien rusettihaina niin koulussa kuin esteilläkin. Säkkipilli ei yllättäen ollut mitenkään erityisen kovatasoinen hevonen, helppo C sujui, samoin 60cm radat, mutta ei sen vaikeampaa. Helpoista luokista ori kuitenkin toi ruusukkeen jos toisenkin kotiin. Vaikka ori oli hyväluontoinen, se ei kuitenkaan halunnut toimia kenenkään kanssa ilmaiseksi, lapsillakin se toimi vain, koska homma oli niin helppoa. Yhtä kaikki Säkkipillistä pidettiin kovasti, sillä sen kanssa pystyi ratsastamaan hieman tavoitteellisemminkin, vaikkei vaativalla tasolla, mutta se toimi myös tavallisena puskaratsuna erinomaisesti. Rakenteeltaan Säkkipilli oli tanakka, hyväjalkainen ori, selvästi työhevostyyppinen ja se saikin varsanäyttelyissä tyypistään yhdeksikköä. Valitettavasti oria ei koskaan kantakirjattu.
Säkkipilliä ei käytetty jalostukseen erityisen paljoa. Pääasiassa tutut ihmiset käyttivät sitä puskatammoilleen, muutama myös vähän tavoitteellisemmille tammoilla joille haluttiin hakea lisää massaa tai rauhoittaa luonnetta. Säkkipillin varsat ovatkin hieman tanakampia tapauksia, luonteeltaan hivenen uppiniskaisia, mutta hyvällä ratsastajalla toimivia.

iie. Vaaleanrautias Näkki oli 158cm korkea yleispainotteinen tamma, kasvattajansa silmäterä. Ainoa homma, jota Näkin kanssa ei tehty oli kilpaa ravaaminen. Ja radoille Näkki olisi todennäköisesti päätynyt, mutta se ei ollut oikeutettu kilpailemaan joten ravurin ura jäi. Muutoin tamma sitten tekikin ihan mitä tahansa, se oli kesäisin heinätöissä - omistajat kasvattivat kyllä heinää koneistetustikin, mutta pelto tai pari olivat aina seipäillä ja niitä laitettiin hevosen kanssa, jottei taito unohtuisi kokonaan. Kesäisin tamma oli myös metsäajossa mukana, ja kesät olikin yleensä varattu kaikenlaiselle työpainotukselle, rentoja satulatta uittoja unohtamatta. Talvisin Näkki sen sijaan opetti ratsastajia siirtymään jatkotuntien automaattisista puksuttimista korkeammalle tasolle, sillä vaikka tamma oli hyväluontoinen kuin mikä siltä ei saanut ilmaiseksi edes pitkän sivun vertaa ravia. Kotona vaativaa B:tä koulua vääntänyt ja metriä hypännyt tamma ei koskaan kilpaillut, mutta kirjattiin kuitenkin työhevossuunnalle kakkosena, ratsusuunnalle sen sijaan kolmosella.
Palveltuaan loppuun työ- ja opetushevosena Näkki siirtyi ansaituille eläkepäiville varsoja tekemään. Tamma astutettiin kolme kertaa ja orivalinnasta riippumatta varsat ovat olleet vaativampien luokkien yleispäteviä kisapelejä. Ulkonäkö ja luonne tulivat yleensä isältä, sillä Näkki oli itse ulkomuodoltaan melko mitäänsanomaton perushevonen.

iei. Voikko, juuri ja juuri hevoskokoinen (149cm) Tikkiriekko sai ihailuja lähinnä värinsä vuoksi, orin rakenne oli aika tavanomainen ja mitäänsanomaton, rakennetuomarin sanoin "jaa". Ei siinä sen suurempaa vikaakaan ollut, mutta Tikkiriekko ei meinannut pistää silmään oikein millään tavalla. Liikkeet olivat tavanomaiset, maahan sidottu ravi ja suhteellisen aktiivinen käynti yhdistettynä suomenhevosmaisesti etupainoiseen laukkaan. Ori oli kuitenkin varsinainen moniosaaja, se veti kärryjä ja rekeä yhä helposti kuin kantoi ratsastajaa selässään, kokeiltiinpa sen kanssa hiihtoratsastusta ja agilityäkin. Tikkiriekko toimi pääasiassa harrasteratsuna omistajaperheellään ja kilpaili silloin tällöin talli- ja seurakisoissa lähinnä huvin vuoksi. Orina se pidettiin helpon luonteensa vuoksi, sillä harvempi edes muisti säyseän, hieman laiskanpuoleisen hevosen olevankaan ori.
Tikkiriekkoa ei varsinaisesti käytetty jalostukseen, se astui kotonaan muutaman tutun tamman hyvän luonteensa ja monikäyttöisyytensä vuoksi. Ulkopuoliset tammanomistajat löysivät orin vain värin vuoksi ja Tikkiriekon jälkeläiset ovatkin valitettavan epätasaista jälkeä värijalostuksen vuoksi: rakennetta ja luonnetta löytyy laidasta laitaan. Harkitut yhdistelmät ovat olleet erittäin monikäyttöisiä, joskin laiskahkoja ja mitäänsanomattomia.

iee. Rautias, 156cm korkea Haihattelija oli koko perheen harrasteratsu; perheen tytöt kisasivat tammalla aluetasolla esteitä ja koulua, isä taas teki ajolenkkejä ja kokeili työhevoshommiakin, vaikkei Haihattelija mikään raskastekoinen työhevonen ollutkaan. Haihattelijasta olisi kapasiteettinsa puolesta ollut kilparatsuksikin: helppo A -ratoja kulkenut tamma kisasi vain 90cm luokissa, mutta ponnua ja tekniikkaa olisi osaavamman käsissä löytynyt 120cm radoille asti. Luonteeltaan se ei kuitenkaan sopinut täysin kisahevoseksi. Haihattelijasta löytyi sopivassa suhteessa rentoa, haaveilevaa tädinkuljetinta ja säpäkkää, herkkää kilparatsua. Haihattelija kantakirjattiin ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla, sen rakenne oli hieman pikkuvikainen ja tammalla oli ikävä taipumus lihoa jo ruokaa nähdessäänkin, mutta käyttöhevosen ominaisuudet ja kohtalainen koulutustaso kuitenkin takasivat Haihattelijalle paikkansa kirjoissa ja kansissa.
Haihattelija oli perheensä silmäterä eikä sillä koettu kovin tarpeelliseksi montaa varsaa tehdä. Siitä huolimatta tamma astutettiin pariin otteeseen. Haihattelija periytti yleispätevää osaamistaan, erityisen hyvin sen jälkeläisiltä löytyy hyppykapasiteettia. Toinen varsoista pidettiin alkuun itsellä, mutta perheen rahatilanteen ja toisen tyttären syövän vuoksi sekin lopulta myytiin. Molemmat Haihattelijan jälkeläiset toimivat kilpahevosina.


eii. Vilpinki, vahvasti isäänsä tullut likaisenrautias 155cm korkea ori oli rakenteeltaan erittäin korrekti, joskin se oli enemmän juoksija kuin ratsu. Pitkärunkoisella ja -jalkaisella hevosella oli ravurinravi, hivenen kolho pää sekä ahdas pään ja kaulan liittymä. Vilpinki ei perinyt emältään muuta kuin laukkaa, mikä oli omistajalle jo suuri helpotus. 110cm ratoja hypännyt ori laukkasi paremmin kuin isänsä, mutta se oli keskittymiskyvytön paksukallo, aivan liian herkkä kuumumaan ja aivan liian huono rauhoittumaan. Tästä huolimatta Vilpinki onnistui jossain määrin menestymäänkin, vaikka yleensä sen ratsastaja hyppäsi alas selästä jo ennen varsinaista starttia. Jollain ilveellä ori kuitenkin onnistui voittamaan kertaalleen suomenhevosten aluemestaruudet ja sai aikaan jonkinlaisen illuusion osaamisestaan. Vilpinki ei ollut jalostusorinakaan menestys, kantakirjatessa se kyllä pääsi kirjoihin ja kansiin, mutta palkinto loisti poissaolollaan, eikä lausuntokaan ollut suorastaan skumpan arvoista luettavaa.
Yhtä kaikki Vilpingillä on vajaat parikymmentä varsaa, jotka ovat valitettavan heikkoja esityksiä. Juoksijan rakenne onneksi jäi periytymättä ja laukka sentään periytyi. Orin varsat eivät myöskään ole huonoja hyppääjiä, mutta Vilpinki periytti todella vahvasti keskittymiskyvytöntä, paksukalloista luonnettaan. Käytännössä kaikki Vilpingin varsat ovat enemmän tai vähemmän ylikiireisiä raketteja.

eie. Mooninki teki uransa 120-130cm esteradoilla loistavin tuloksin. Suomenhevosten estemestaruus useampana vuonna, voittoja ja sijoituksia 85% kaikista tuloksista.. Punarautias, 150cm korkea Mooninki edusti kaikkea sitä hyvää, mitä sen emälinjassa oli pyritty kasvattamaan. Ratsuna herkkä ja säpäkkä tamma, jolla oli imua esteille, käsitellessä asiallinen ja perusluonteeltaan nöyrä, mutkaton ja seurallinen hevonen. Hyvä laukka, loistava hyppytekniikka ja ratatekninen osaaminen ja suorituskyky aivan omaa luokkaansa; Mooninki pisti puoliverisetkin poikki ja pinoon radoilla, ja tarvittaessa paikkasi ratsastajansa virheitä ja virhearviointeja. Hivenen pienipäinen ja lyhytrunkoinen, mutta hyvillä jalka-asennoilla varustettu Mooninki oli kaiken kaikkiaan ponimainen näky, ja siksikin yleisön suosikki - olihan se nyt valloittava näky, kun ponimaisen ilkikurinen ruutipesä kiskoi pukkilaukkaa kunniakierroksella!
Mooningin kaikki viisi varsaa ovat kovatasoisia hyppääjiä, mutta mitään muuta tamma ei sitten periyttänytkään, kuin hyppykapasiteettinsa. Varsat peilasivat vahvasti isäorejaan, ja Mooningin heikkoa periyttämiskykyä pidetäänkin suurena menetyksenä ratsujalostukselle. "Ainakin varsat hyppäävät", tapasi Mooningin omistaja huokailla kasvateistaan puhuessaan.

eei. Hauki Verkossa (163cm, ruunikonpäistärikkö) oli rempseä ja vähän raisu oripoika, jolla kapasiteetti olisi riittänyt koulupuolellakin, mutta mielenkiinto ei, esteitäesteitäesteitä vain. Kyllä sen kanssa helppo C -radalta sai hyväksytyn tuloksen työllä ja vaivalla, mutta vaiva oli suurempi kuin saavutettu huoty. Esteiltä kapasiteettia olisi varmasti ollut 130cm radoille asti, mutta luonne ei antanut periksi kilpailla kuin metriä. Ori oli niin innokas ja vähän häseltäjä, että saattoi seota jalkoihinsa, hypätä varjojenkin yli ja päättää radan itsekseen ellei ratsastaja ollut kyydissä, ja näiden seikkojen takia orin kisaura oli aika epätasainen. Hauki Verkossa oli kuitenkin todella hyvän näköinen hevonen: ryhdikäs, ratsutyyppinen ja karismaattinen ori. Hyvät jalka-asennot, erinomainen pään ja kaulan liittymä, hyvä runko sekä erinomaiset leimat... Ori kirjattiin vain kakkoselle sen epätasaisen luonteen ja tuloksen vuoksi.
Hauki Verkossa periytti hyppykapasiteettiaan, kestäviä jalkojaan ja valitettavasti myös keskittymiskyvytöntä luonnettaan. Oria kuitenkin arvostetaan esteperiyttäjänä, joskaan haukiverkossalaisten luonteista harvemmin sanotaan mitään kaunista. Kaikesta tästä huolimatta Hauki Verkossa oli suosittu nimi, kun haettiin estekapasiteettia ja tietenkin myös silloin, kun haluttiin väriä. Jälkeläisiä siltä löytyykin reilut viisikymmentä.

eee. Eliminääri oli kaunis kulomusta yleisratsu, jolta sujuivat helpon A:n kouluradat yhtä vaivatta kuin 120cm esteradatkin. 155-senttinen suokkineitirouva olisi ollut omiaan kenttähevosena, ellei olisi arastellut maastoesteitä (tavan rataesteet eivät olleet ongelma), joten kenttäkisojen sijaan Eliminääriä juoksutettiin koulu- ja estekisoissa sekä näyttelyissä vuoron perään. Tamma menestyikin varsin hyvin sekä koulu- että estepuolella. Se teki siistejä ratoja kouluratsastuksen parissa, vaikkei sitä kovin paljoa voinut kootakaan, esteillä se oli ripeä ja tarkka. Hevonen oli myös simppeli käsitellä, Eliminääri oli rento ja kiltti kuin mikä. Ratsuna tamma vaati jämäkän, tasaisen ratsastajan, jotta toimi kunnolla, osaamattomien ihmisten kanssa tamma luisti töistään. Vaikka Eliminäärin rakenne ei se korrektein ollutkaan, se oli todella kaunis tamma ja paikkasi rakennevikojaan suorituskyvyllään.
Kilpauransa jälkeen tamma teki viisi varsaa, joilla kaikilla on enemmän hyppy- kuin koulukapasiteettia. Kuitenkin ainakin yksi tamman jälkeläisistä toimii täysipäiväisenä vaativa B -ratojen kouluratsuna, joten sen varsoista on myös koulupuolelle ollut. Hyppylahjojensa lisäksi Elimiääri periytti väriään ja luonteensa kilttiä pohjavirettä, vaikka isäorin luonne yleensä periytyi varsoille vahvemmin kuin emän.

Jälkeläiset

Hikka ei ole tarjolla jalostukseen.

Syntynyt Varsan nimi Emä Omistaja
07.03.2015 sph-o. Kauhis-Tus e. Järky-Tys om. Riella VRL-01744, Rajaton
18.03.2015 sh-o. Ruisryyppy e. Riiviöiden Ruislintu om. lottis VRL-13831
11.06.2015 sh-o. Murheenkryyni e. Ventoksen Akkaprkele om. Fiona VRL-08736

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Kisakalenteri:

ERJ
50 sijoitusta joista 6 voittoa
19.01.2014 Riiviöt 100cm 7/50
24.01.2014 Riiviöt 100cm 7/50
25.01.2014 Riiviöt 100cm 6/50
01.02.2014 Solo 90cm 4/30
01.02.2014 Solo 100cm 5/30
02.02.2014 Huvitutti 100cm 3/40
03.02.2014 Fifth Bridge Ponies 100cm 5/30
03.02.2014 Crescendo 100cm 6/50
04.02.2014 Crescendo 90cm 7/50
04.02.2014 Fifth Bridge Ponies 100cm 5/30
05.02.2014 Huvitutti 100cm 2/40
05.02.2014 Solo 90cm 1/30
06.02.2014 Crescendo 90cm 4/50
07.02.2014 Huvitutti 100cm 4/40
08.02.2014 Solo 90cm 3/30
08.02.2014 Solo 100cm 5/30
10.02.2014 KK Stewart 100cm 2/30
13.02.2014 KK Stewart 100cm 4/30
13.02.2014 Fifth Bridge Ponies 100cm 5/30
18.02.2014 Fifth Bridge Ponies 100cm 1/30
19.02.2014 Fifth Bridge Ponies 100cm 5/30
19.02.2014 LAC 100cm 3/40
20.02.2014 Fifth Bridge Ponies 100cm 1/30
21.02.2014 LAC 90cm 6/40
22.02.2014 Fifth Bridge Ponies 100cm 4/30
23.02.2014 Fifth Bridge Ponies 100cm 4/30
24.02.2014 Fifth Bridge Ponies 100cm 5/30
25.02.2014 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 5/30
26.02.2014 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 1/30
27.02.2014 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 1/30
12.02.2014 Pirunportti 100cm 1/30
13.02.2014 Pirunportti 100cm 5/30
16.02.2014 Pirunportti 100cm 1/30
20.03.2014 Ryövärin Ratsutila 100cm 2/40
22.03.2014 Ryövärin Ratsutila 100cm 1/40
24.03.2014 Vaapukka 100cm 3/30
25.03.2014 Vaapukka 100cm 5/30
25.03.2014 Maanan Suomenhevoset 100cm 5/30
26.03.2014 Ramya Ranch 90cm 5/50
26.03.2014 Maanan Suomenhevoset 100cm 5/30
26.03.2014 Maanan Suomenhevoset 100cm 5/30
26.03.2014 Marike 90cm 4/40
27.03.2014 Marike 90cm 5/40
27.03.2014 Hulmur 90cm 3/60
28.03.2014 Hulmur 100cm 5/65
28.03.2014 Maanan Suomenhevoset 100cm 3/30
28.03.2014 Vaapukka 100cm 3/30
29.03.2014 Marike 100cm 5/40
20.04.2014 Takkuinen 100cm 6/40
21.04.2014 Takkuinen 100cm 2/40

KRJ
47 sijoitusta joista 9 voittoa
03.02.2014 Huvitutti va B 1/50
06.02.2014 Huvitutti va B 7/50
10.02.2014 Lowland Stud va B 5/40
13.02.2014 Lowland Stud va B 1/40
16.02.2014 Lowland Stud va B 3/40
17.02.2014 Lowland Stud va B 3/40
18.02.2014 Lowland Stud va B 2/40
26.02.2014 Kadotetut Suomenhevoset va B 4/30
11.03.2014 Ramya Ranch va B 5/40
13.03.2014 Ramya Ranch va B 1/40
15.03.2014 Ramya Ranch va B 5/40
18.03.2014 Ramya Ranch va B 2/40
18.03.2014 Las Vegas va B 1/40
23.03.2014 Las Vegas va B 4/40
23.03.2014 Las Vegas va B 6/40
24.03.2014 Marike va B 3/40
24.03.2014 Marike va B 5/40
29.03.2014 Marike va B 6/40
02.04.2014 Riiviöt va B 1/50
07.04.2014 Halden va B 5/40
07.04.2014 Susiraja va B 3/30
07.04.2014 Susiraja va B 1/30
09.04.2014 Riiviöt va B 7/50
28.04.2014 Rimeyard Haflingers va B 9/100
11.05.2014 Susiraja va B 1/30
12.05.2014 Linya Stud va B 6/60
14.05.2014 Linya Stud va B 7/60
14.05.2014 O' Polo Warmbloods va B 4/40
15.05.2014 Diethelm Stables va B 7/60
15.05.2014 Diethelm Stables va B 4/60
17.05.2014 Diethelm Stables va B 4/60
18.05.2014 O' Polo Warmbloods va B 4/40
18.05.2014 Fiktio va B 3/40
20.05.2014 O' Polo Warmbloods va B 3/40
20.05.2014 Aittohaara va B 5/50
20.05.2014 Fiktio va B 4/40
21.05.2014 Fiktio va B 6/40
21.05.2014 Fiktio va B 2/40
21.05.2014 Diethelm Stables va B 4/60
22.05.2014 Fiktio va B 2/40
23.05.2014 Fiktio va B 1/40
26.05.2014 Aittohaara va B 1/50
31.05.2014 Koivumäen Tila va B 3/30
01.05.2014 Koivumäen Tila va B 4/30
03.06.2014 Koivumäen Tila va B 3/30
31.08.2015 Aittohaara KRJ-Cup he A 28/373
02.06.2017 Simora va B 3/9 tarinakisat!

VVJ
2 sijoitusta joista 2 voittoa
12.08.2014 Fiktio noviisi yhdistetty yksiköille 6/40
20.08.2014 Fiktio noviisi yhdistetty yksiköille 5/40

VSR:n alaiset
6 sijoitusta joista 1 voittoa
30.06.2014 Susiraja VSR Cup 90cm 6/67
30.09.2014 Susiraja VSR Cup 90cm 1/70
31.05.2015 Susiraja VSR Cup va B 4/49
31.07.2015 Susiraja VSR Cup 100cm 4/96
30.09.2015 Susiraja VSR Cup va B 5/53
30.09.2015 Susiraja VSR Cup 100cm 7/54

Valmennukset

31.01.2014 estevalmennus, valmensi Soneü
Hikka näytti vauhdikkaalta jo taluttaessasi sitä kentälle. Ori katseli uteliaana esteitä alkukäyntien aikana ja odotin mielenkiinnolla, mitä valmennuksesta tulisi. Alkuverryyttelyiden aikana Hikka ravasi reippaasti, joskin hieman hallitsemattoman oloisesti ja sain keksiä sille jatkuvasti tekemistä jotta saisit sen keskittymään. Siirtymisissä nopeampi askellaji löytyi helposti, mutta käyntiin siirtymisessä sait ottaa voimakkaita pidätteitä. Laukkakin nousi tehokkaasti ja terävästi, vaikka tahti olisikin voinut olla aavistuksen verran hitaampi. Hieman alle metrin korkuinen esterata odotti hyppääjäänsä, joka innokkaasti oli etenemässä esteille. Pidätteitä saikin ottaa aika voimakkaasti, kun Hikka laukkasi kiihtyvällä tahdilla esteille. Hyvällä ilmavaralla ori kuitenkin ylitti esteet, eikä pudotuksiakaan tullut kuin yksi. Lopputunnista alkoi Hikkakin rauhoittua sen verran, että hyvä tahti lähestymiseen löytyi, ja hyppääminen alkoi näyttää mukavalta niin hevoselle kuin ratsastajallekin. Loppuverryyttelyiden aikana Hikka ravasi rennosti ja hyvällä tahdilla.

24.02.2014 kouluvalmennus, valmensi sylttis
Onpas nyt laiskaa menoa heti alkuunsa. Hikka oli tahmea ja yhteistyökyvytön alkuun ja ei arkaillut näyttää, kuinka paljon tämä päivä jurppi. Raviin siirryttäessä ori ei aivan mielissään ollut, mutta mieli koheni hieman. Volteilla tahmea ja kulmissa olisi halunnut vetää pikajunan lailla mahdollisimman suorana ja kovaa pelkäämättä pöpelikköön joutumista. Kentän keskellä kahdeksikkoa ratsastaessa Hikka alkoi myöntyä työntekoon ja oriin ilme muuttui minuuttien myötä. Kankeus vaihtui pehmeyteen ja nättiin sisätaivutukseen. Pää alkoi laskeutua hieman, jotta ratsastaja sai paremman tuntuman oriin suuhun. Laukkaan siirryttäessä ori oli yllättävän rauhallinen ja yhteistyökykyinen. Asetus säilyi erittäin hyvin ja ori haki nopeasti tuntumaa kuolaimelle. Takajalat alkoivat myös ottaa paremmin alleen ja ryhti parani. Uralle palattaessa ori meinasi karata tuntumalta, mutta ratsastaja sai oriin nopeasti takaisin tuntumalle. Taivutukset menivät erittäin hyvin ja oriin ryhdikkyys säilyi. Laukanvaihdoissa oriilla hyvä laukka yllä ja vaihdot sujuivat hyvin ilman tasapainon menetystä. Temmonmuutoksissa ei tahtonut eteenpäinpyrkivyyttä löytyä tarpeeksi vaan mielellään oltaisiin junnattu paikallaan. Ratsastaja sai kyllä oriista hyvin parhaat puolet esiin. Alkutunnin ratsastuskoulun tuntiratsulta näyttänyt ori oli nyt oikeasti hyvin ryhdikkään näköinen upea ratsu, jota oli ilo katsella.

24.03.2014 kouluvalmennus, valmensi Sani VRL-10954
Kentällä löntysteli suomenhevosori saapuessani paikalle. Seurasin hetken ratsukon tahmeaa työskentelyä, kunnes aloin ohjamaan ratsukkoa. Hyvän tahdin saaminen oli kovan työn takana. Ori ei välittänyt juuri yhtään pohkeista, joten ratsastaja oli jo aivan hikinen kun hevonen vihdoin saatiin kunnolla liikkeeseen. Vähitellen hevosen mielenkiinto työskentelyä kohtaan alkoi heräillä. Ensin teetin ratsukolla avo- ja sulkuharjoituksia. Ne sujuivat oriilta melko hyvin, vaikkakin se vaati todella paljon pohjetta ratsastajalta. Hevonen tuppasi oikomaan kulmissa todella paljon, minkä ratsastaja sai tosin korjattua melko pian. Kun nämä sujuivat käynnissä ja ravissa, harjoittelimme hiukan siirtymisiä. Nämäkin vaativat paljon työtä, eikä ori ollut kovin herkkä siirtymään. Kyllä se sitten lopulta alkoipikkuhiljaa, hieman herkistyä ja loppua kohden siirtymiset sujuivat todella hyvin. Tämän jälkeen harjoittelimme hieman vastalaukkaa, joka sujui parhaiten tähän mennessä. Se ei tuottanut oriille mitään ongelmia ja tässä tehtävässä se näytti todella nauttivan ratsastuksesta. Vastalaukan jälkeen harjoittelimme vielä laukanvaihtoja. Yleensä monilla hevosilla riittää vain pieni hipaisu, mutta oriille sai antaa kunnolla pohjetta, jotta sen sai toimimaan. Kyllähän Hikka tästä hieman kuumui, ja viimeisellä kerralla yllätti meidät kaikki sinkoamalla kovaa eteenpäin. Suokki oli vasta nyt alkanut kunnolla heräillä ja ravasikin nyt todella lennokasta ravia. Annoin ratsukolle luvan loppuverytellä. Ori oli todella hieno kouluratsu, kunhan ratsastaja vain jaksaa työskennellä sen eteen.

30.03.2014 estevalmennus, valmensi Sani VRL-10954
Olin viime viikolla pitänyt samaiselle ratsukolle kouluvalmennuksen, ja nyt oli estevalmennuksen vuoro. Aloinkin heti rakentamaan muutamia esteitä ja sivusilmällä huomasin oriin askelluksen vain reippaantuvan koko ajan. Huvittuneena katselin ratsukon alkuverkkaa. Hikka oli ihan kuin eri hevonen viime valmennukseen verrattuna. Nyt sillä näytti olevan kamala kiire. Ohjeistin ratsukkoa, jotta ravi saataisiin paremmaksi ja ratsastaja sai toden teolla työskennellä. Ori ei tainnut olla kovin helppo tapaus. Kun ravi oli saatu suhteellisen hyväksi aloitimme kolmen ristikon sarjalla. Hikka loikki esteiden yli suoraan sanoen hirveällä tekniikalla ja niin kuin ne olisivat olleet metrin esteitä. Seuraavalla kerralla ristikot tultiin hieman paremmin, vaikka hevosen tekniikassa olisi vielä paljon hiomista. Korotin esteet 70cm korkeiksi pystyiksi. Vaihtelin joka kerralla esteiden väliin tulevien askelten määriä, jotta ratsukko voisi tulla esteille pidemmässä ja lyhyemmässä laukassa. Pidempi laukka oli hevoselle selvästi paljon helpompaa. Korottelin esteitä sinne metriin asti. Nämäkin esteet ori suoritti kuin vettä vain. Huomasin, että mitä korkeampia esteet olivat sitä paremman näköinen tekniikka hevosella oli. Kerroin ratsastajalle muutamia vinkkejä, jotta hevonen ei liioittelisi hyppyä niin paljon. Loppuakohden suoritukset paranivat aina vain ja viimeinen hyppy oli lähes täydellinen. Tähän olikin hyvä alkaa lopetella, ja molemmat sekä hevonen ja ratsastaja näyttivät lopen uupuneilta. Hikka oli enemmän korkeiden esteiden hyppääjä ja se tarvitsi paljon työtä toimiakseen hyvin.

10.06.2014 kouluvalmennus, valmensi Susanna
Päivän viimeisenä työtehtävänä oli valmennuksen pitäminen Susirajassa. Onneksi ilta oli sateen jälkeen mukavan viileä, muuten kentän reunalla olisi hiki valunut joltain muultakin kuin vain ratsastajalta. Valmennusvuorossa oli Säkkihuikka, tuttavallisesti Hikka, jonka satulaan narri oli passitettu hikoilemaan. Ori oli kyllä vaativan tason kouluratsu parhaimpina päivinään, mutta tänään ei selvästikään ollut sellainen: Narrin ohjattua Hikan kaviouralle alkukäynteihin Hikan silmäluomet lurpsahtelivat kiinni, ori melkein kompasteli jalkoihinsa ja näytti muutenkin lähinnä nukkuvan kävellessään. Kun narri sitten yritti tosissaan herätellä ratsuaan, tämä vain huiskautti laiskasti hännällään, mutta mitään muutosta ei tapahtunut. Kehotin narria laittamaan hevoseensa liikettä: jos ori tosiaan yrittää nukkua käynnissä, kokeillaan ravia. Valitettavasti siinä vain kävi niin, ettei Hikkaa saanut millään ilveellä edes ravaamaan, ei askeltakaan. Vaikka narri kuinka ähelsi selässä, ori korkeintaan vähän liikutti korvaansa - onhan sekin tietysti jo pienenpieni alku. Aikani katseltuani ratsukon toivotonta menoa ja masennuttua itsekin marssin Hikan viereen ja karjaisin: "Liikettä!" Aivan kuin orin silmät olisivat pullistuneet päästä ja laajentuneet lautasen kokoisiksi, kun se oli puoliunessa köpötellyt ajatuksissaan ympäristöään lainkaan havainnoimatta. Hikka ei ollut ainut, joka yllättyi, vaan narri sai oman osansa, vaikkei viereen tulemiseni ollutkaan jäänyt häneltä huomaamatta. Ori oli nimittäin säikähtäessään oikein hypännyt eteenpäin ja yllättäen sännännyt täyteen laukkaan. Eipä tätäkään iloa kauaa kestänyt, sillä huomattuaan vaaran olevan ohi Hikka pysähtyi kuin seinään ja hölmistynyt ratsastaja oli suistua satulasta. Tämän tempauksen jälkeen oria ei sitten taas saanutkaan liikkumaan enää käyntiä vauhdikkaammin, joten oli syytä heittää alkuperäinen tuntisuunnitelmamme romukoppaan ja vaihtaa se peruutusharjoituksiin. Niinpä narri ja Hikka saivat lopputunnin ajan kävellä vuorotellen eteenpäin ja taaksepäin, mutta peruuttaessa oli aina kuljettava suoraan taaksepäin. Ratsukko aloitti harjoituksen peruuttamalla kentän aidan suuntaisesti saadakseen aidasta tarvittaessa tukea. Ensialkuun Hikka peruutteli jatkuvasti takapuoli edellä kohti kentän keskustaa, mutta ohjeistettuani narria ohjaamaan liikkeen suuntaa pohkeilla sen mukaan, mihin suuntaan ori oli seuraavaksi kääntymässä. Lisäksi narrin oli pidettävä mielessä, että ori ei saanut ottaa yhtäkään askelta ilman ratsastajansa lupaa, ei myöskään taaksepäin kulkiessaan. Niinpä narrin oli ratsastettava nyt jokainen askel erikseen. Vähitellen peruutus alkoi sujua, ja kun vaikeutimme tehtävää siirtämällä peruutukset kentän leveys- ja pituushalkaisijoille kauaksi aitojen läheisyydestä, ratsukko suoriutui tehtävästä jo hyvin. Niinpä pyysin narria ottamaan loppuverryttelyksi vielä mahdollisimman reipasta mutta rentoa käyntiä eteenpäin, ja sitten olisimme valmiit lopettamaan tältä päivältä: Olin tullut siihen tulokseen, että niinä päivinä, kun Hikkaa ei saanut liikkeelle edes makkaratehtaalla uhkailemalla, oli paras pitää tehtävät riittävän yksinkertaisina ja mentävä hevosen ehdoilla. Toivottavasti ori ei ottaisi tätä tavaksi.

28.06.2014 kouluvalmennus, valmensi yaren
Hikan ilmeestä pystyi lukemaan täydellisesti kirjaimet EVVK. Ori näytti niin tympääntyneeltä edetessään hiekkakentällä, eikä pieni tihkusade tainnut parantaa sen mielialaa yhtään enempää. Narrikin vaikutti yhtä turhaantuneelta, joten siinäpä oli vasta loistava parivaljakko! Hikka laahusti jalkojaan ravissa ja nosti päänsä kohti taivaita laukassa, eikä ainakaan käynnissä pitänyt päätään hetkeäkään paikallaan. Nyki vain koko ajan päätään ja vähän väliä oli Narrilla ote irrota hänen käsistään. Pikaisen verryttelyn jälkeen laitoin Narrin kokoamaan askellajeja oikein urakalla ja siitäkös Hikka ei ainakaan riemastunut. Se vain koko ajan hangoitteli vastaan ja kovasuisena paineli eteenpäin samaa kiihtyvää tahtia kuin alkumetreilläänkin. Ohjeistin Narria jatkuviin puolipidätteisiin ja tekemään voltteja aina kun vauhti tuntui kiihtyvän, mutta tämäkään taktiikka ei tuntunut liiemmin hetkauttavan tätä suomiputtea. Yrittänyttä ei kuitenkaan laitettu ja kyllä sieltä aina välillä oli nähtävissä pieniä hetkiä, kun vauhti hiipui toivottuun vauhtiin ja ori malttoi asetella jalkojaan edes jollakin tapaa kouluratsumaisesti. Avo- ja sulkutaivutus ravissa? Ehei, sitä ei tällä kentällä nähty tämän kutaleen kanssa, ei sitten millään. Narri puri hammasta yhteen ja yritti ja yritti, mutta Hikka laittoi samalla mitalla vastaan. Annoin raipan hänelle avuksi, jotta hän saisi apua pohjeavuilleen. Jotain pientä parannusta tapahtui, mutta ei se siltikään muistuttanut kuin etäisesti sitä, mitä piti. Rauhoittelin kiukkuista Narria ja pyysin vain jatkamaan, vaikka se olisikin tuntunut pään hakkaamiselta seinään. Hän vain mulkaisi minua äreästi ja yritti saada Hikkaa peruuttamaan, jotta voisi nostaa laukan heti sen jälkeen. Se kyllä onnistui hyvin, tosin sen verran railakkaasti, että ori näytti sutivan hetken paikallaan ja suorastaan ryntäävän laukkaan. Ei mikään kovin kaunis näky kilpakentällä, sitä tuskin kukaan voisi kieltää. Yksi laukanvaihto askeleessakin tuntui siltä, ettei tämä ori vain voisi suoriutua siitä millään ilveellä. Minä koitin pitää oman turhautumiseni loitolla ja kannustin vain Narria eteenpäin, jonka halu onnistua oli tiessään. Hieroimme ja hieroimme samoja liikkeitä aina viimeisille minuuteille asti ja heti kun yksi pieni onnistuminen syntyi laukannostossa, käskin Narria aloittamaan saman tien loppuverryttelyt. "Eiköhän tämä ollut tällä kertaa tässä. Teidän pitää vain tehdä kovasti hommia muunakin aikana, niin kaipa se siitä", koitin keksiä jotain positiivista tästä valmennuksesta, vaikka se vaikeaa olikin.

11.07.2014 estevalmennus, valmensi wishmaster
Lissu oli tänään selkeästi virkeällä ja toimeliaalla tuulella, sillä Hikka oli jo täydessä työn tuoksinassa pölisevällä kentällä, kun minä saavuin paikalle. Hikkaa oli kuvailtu minulla laiskaksi ja aistittomaksi pässiksi, mutta niin vain tuo hölmöläinen teki upeasti peräänannossa ympyröitä ja voltteja. Ensitöikseni kehuin Lissun työskentelyä ja kehoitin jättämään ympyräharjoitukset ja treenaamaan suoria lävistäjiä sekä kulmaan ratsastuksia. Hikka ei edelleenkään osoittanut mitään vastarannan kiiskeilyä, vaan ravasi tahdikkaasti tehtävästä toiseen.

Rakentelin puomijonon pääty-ympyrälle sekä muutaman pystyesteen lävistäjälle, toiselle pitkälle sivulle okserin ja toiselle viuhkan. Ori alkoi selkeästi liikkua kiihkeämmin ympärilläni sitä mukaan, kun rakentelin esteitä. Kehoitin Lissua treenaamaan hyvin pidätteitä läpi ja aloittamaan harjoitukset puomeilla. Ensimmäisellä yrityksellä puomit kolisivat naapuriin saakka ja Hikka pääti imaista hieman hiekkaakin sieraimiinsa kompuroinnin ohella. Katsoin menoa hieman kauhuissani, mutta ohjeistin jatkamaan puomeja edelleen. Seuraavalla kierroksella ei tullut kompurointia, mutta puomit kolisivat edelleen enemmän kuin laki sallii. "Nyt Lissu ne pidätteet läpi!! Sulla on koulutettu hevonen alla, ei mikään peltomuuli!" karjaisin napakasti hikoilevalle ratsastajalle.

Kurin palautuksen jälkeen alkoi vihdoin tapahtua; Hikan turpa nousi viistämästä hiekkaa ja sen askel nousi korkeammalle, samalla myös Lissun asento muuttui myötäävämmäksi. Kehuin tapahtuneesta muutoksesta ja annoin luvan lähteä ratsastamaan laukalla uraa pitkin, ylittäen sekä viuhkan, että okserin. Hikka yritti heti rynnistää turpa maassa kohti esteitä, mutta Lissu korjasi tilanteen nopeasti ja Hikka ryhdistäytyi silmissä. Okseri ylittyi leikiten, viuhkalla puolestaan tuli kolautus. Käskin ratsukkoa aloittamaan alusta, tällä kertaa tehden pääty-ympyrän ravissa puomien yli, joiden jälkeen laukan nosto. Laukassa tuli edetä lävistäjälle, jossa oli kaksi pystyestettä, jonka jälkeen laukan vauhto suunnanvaihdon yhteydessä ja kokonainen kierros kentällä ylittäen okseri ja viuhka. Hikka suoritti sopivalla tempolla koko radan, eikä tullut yhtään pudotuksi, eikä kolisteluita. Tämän jälkeen ohjeistinkin Lissua jäähdyttelemään Hikan ja tekemään loppukäynnit.

26.07.2014 kouluvalmennus, valmensi Alison
Komean suomenhevosorin selässä istuva ratsastaja kävi minua oikein sääliksi, kun Hikka-ori heittelehti ympäri kenttää ja aisti jo työskentelyn. Totesin, että tämänkin kanssa menisi suunnitelmat täysin uusiin kuvioihin. Aloitimme ravityöskentelyllä, jotta orin saisi askeltamaan tomerammin ja enemmän alleen, mutta vähän väliä pirulainen laski päänsä maahan tai kääntyi poikittain kentälle. Ratsastajalla oli kuitenkin huima auktoriteetti, joten ori ei kovin kauaa tohtinut pelleillä. Kulmiin orilla yleensä oli tapana vain rynnätä eikä ratsastaja saanut sitä kunnolla ratsastettua kulmaan, joten otimme sen alkuun tehtäväksemme. Ratsastajan piti pakottaa väkisin ori kulmaan ja raippa piti pitää lähellä sisäkylkeä ja -lapaa, jotta oria sai muistutettua työnteosta. Useiden yritysten jälkeen homma onnistui ja ori suostui vaivoin menemään kulmaan rehellisesti.
Otimme vielä kahdeksikkoa molempiin puoliin taivutellen ja laukkatyöskentelyssä eteenpäinpyrkivyyttä ja laukan etenemistä. Kahdeksikko sujui puoliteholla, kun Hikka hermostui ja kiemurteli useammat kahdeksikot kahdeksikon sisään. Laukassa ori kuitenkin antoi vain mennä ja ihmeen kautta laukka alkoi jopa edetä, kun ratsastaja tarpeeksi tiiviisti omalla istunnallaan oria kannusti.

12.09.2014 estevalmennus, valmensi Víva
Etenanalailla mateleva ratsukko saapui viimeinkin maneesiin. Olin meinannut lähteä etsimään heitä moneen kertaan, mutta päätin sitten odottaa. Narri pahoitteli viivästystään ja pisti sen Hikan piikkiin. Katsoin narria epäsukoisena ja sitten hänen tummanrautiasta suomenhevosoriaan, jolloin pyysin häntä samalla verryttelemään Hikan itsenäisesti. Loppujen lopuksi narri taisi olla oikeassa, sillä Hikka näyttin hyvin yhteistyöhaluttomalta. Orin ilme oli aina sellainen "onko nyt pakko, ei jaksais, tylsää". Sen vuoksi pyysin narria vaihtelemaan tehtäviä, jotta Hikka ei tylsistyisi ihan kokonaan. Siirryttiin ratsukon kanssa pian hyppäämään 80cm korkuista pystyestettä, jolloin Hikankin mieli alkoi virkistyä. Hypyt ei kuitenkaan sujuneet siten miten olin kuvitellut. Se oli nimittäin täyttä kaaosta. Esteet kyllä mentiin puhtaasti yli - mutta hyppytyyli.. se se oli vasta jännää katsottavaa. Ei päästy narrin kanssa tällä kertaa ihan radalle asti, sillä kaikki aika meni tuon yhden esteen hyppäämisessä, johon liitettiin lopuksi okseri perään. Esteitä koroteltiin pikku hiljaa 100cm asti, jonka jälkeen päätimme narrin kanssa yhteistuumin lopetella valmennus.

21.11.2014 estevalmennus, valmensi B.
Ratsastaja sai jumppailla muutamia voltteja Hikan kanssa ennen hyppelyn aloittamista. Ori tahtoi olla hiukan hidas pohkeelle ja lusmuili töistä vastaamalla apuihin hitaasti ja vetelehtien. Pistin ratsastajan kunnolla töihin, Hikka kaipasi pohjetta, paljon pohjetta ja pehmittäviä ympyröitä. Ratsastaja sai tehdä reippaasti töitä avuilla, pehmitellä ja pyytää. Lopulta Hikka alkoi tulla takajaloilta alle ja muutama kunnollinen laukannostokin saatiin aikaiseksi.

Tänään hypyttäisin ratsukkoa kolmikaarisella kiemurauralla kaarevien linjojen, mutta suorien lähestymisten muodossa. Ratsastaja sai hakea pääty-ympyrällä laukkaan ilmaa ja potkua, jonka jälkeen otimme muutamat verkkahypyt samaisella ympyrällä. Hikka oli piristynyt kummasti esteet nähtyään ja kaahotti vauhdilla sekä pontevilla jäniksenloikilla viidenkympin lämppäristä yli. Otimme muutaman kontrolliharjoituksen pitkällä sivulla, jonka tuloksena Hikka kuunteli ohjaa paremmin. Hypyt saatiin loppujen lopuksi onnistumaan ihan mukavasti, ratsastajalla vain taisi olla aika paljon myödättävää reilun ilmavaran ponnistuksissa. Lisäksi Hikka kiskaisi pään alas aina laskeutumisessa, ja muutamaan otteeseen ratsastaja tupsahti kaulalle. Yksi läheltä piti- tilanne nähtiin vauhdikkaalla kolmikaarisella, mutta valmentajan ja ratsastajan onneksi jalkautumisilta vältyttiin.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: koulutreeni
tiistai: kevyt maastolenkki (käynti-ravimaasto tms.)
keskiviikko: vapaa
torstai: verkkailua puomeilla
perjantai: esteitä
lauantai: koulua
sunnuntai: maastolenkki

Hoito-ohjeet
Hikisenä pesu ja fleeceloimi päälle.

Varusteet
Ratsastaessa koulusatula, tavalliset suitset alaturpahihnalla ja kolmipalalla, pintelit joka jalkaan.
Hypätessä estesatula, meksikolaiset suitset, waterford-kuolain, panssarivyö ja jännesuojat joka jalkaan. Maastoon yleissatula ja normivyö, muuten sama varustus kuin esteillä.