02.11.2017 Vanha Kummopullamme löytyi karsinastaan kuolleena. Koko talli jää ikävöimään asennevammaista tammaamme.

Harhakuvajainen VH13-018-1069

Nimi	Harhakuvajainen "Kummo"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154cm, punarautias	Meriitit	YLA2, KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 16.06.2013, 33v satunnainen (4v 14.07.2013)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 80cm / 80cm

15.10.2013 Kummo kunnostautui suomenhevosten varsa-arvioinnissa olemalla käytöskokeen viimeinen. Tästä huolimatta tamma palkittiin SV-II:lla.

10.12.2013 Kummo kärräättiin tammojen ylimääräiseen kantairjatilaisuuteen. Ratsusuunnalle kirjattu tamma palkittiin KTK-III:lla.
- Hyvänpuoleiset tyypit, lyhyehkö kaula, hieman köyry lanne, terävä risti, voimakas kinnerkulma

15.07.2014 veimme tammamme KRJ:n tuomareiden eteen, ja tamman pistesaalis - 101p. - oikeutti KRJ-I -palkintoon! Kiesus, että tästäkin talipallosta saa olla ylpeä.

30.07.2017 mahakas murumme palkittiin ERJ-I -palkinnolla tilaisuuden kolmanneksi korkeimmilla pisteillä. Huh huh!

30.08.2017 pullavaisemme palkittiin YLA2 -palkinnolla. Erityistä ylpeyttä tunsimme siitä, että Kummolla oli tilaisuuden parhaat teksti- ja kilpailupisteet.

30.10.2017 läskiliinumme raahattiin suomenhevosten laatuarvosteluun sen vastustelusta huolimatta. Pisteitä ropisi 99, mikä tarkoitti palkintoa SLA-I - mammat ovat aivan mielettömän ylpeitä!

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Kummo... Kummo Kummo Kummo, yksi vanhimmista hevosistamme ja kasvateistamme. Tamma jatkaa maineikasta (eri asia mistä maine on tullut) Harha-linjaa suoraan omasta Harhakuvitelma-tammastamme. Se, oliko linjan jatkaminen juuri Kummosta ja Kummolla kovin fiksua, on toinen tarina. Kaikesta huolimatta iäkäs läskipulleromme on meille rakas, vaikka toimittaakin emänsä kanssa lähinnä nuorten kasvatuksen virkaa ja odottelee - edelleen - laatuarvosteluja.

Meistä on erityisen mukavaa miettiä Kummon historiaa: tamman tekeminen oli vähän sellainen "jee heitetään tää tamma ja tää ori kimppaan ja annetaan sille tää nimi". Sitä se oli silloin, vaikka muuta toki kysyttäessä sitkeästi väitämmekin. Siitä huolimatta Kummosta, lihavasta, asennevammaisesta, huumorintajuisesta hevosesta tuli yksi pitkäaikaisista suosikeistamme. Ja onhan tässä yhdistelmässä väkisinkin ollut joku järki, kun tuijottaa tamman meriittejä ja kilpatuloksia!

Kummo on yhtä kujeilevainen ikuinen kakara kuin isänsäkin, ja tamman kujeilua parhaimmillaan on heittäytyä kesken mitä parhaiten sujuvan treenin emänsä kaltaiseksi asennevammaiseksi mursuksi, joka liikkuu etupainoisena eikä vahingossakaan tee mitään kunnolla. Suomenhevostamma on sievä ja välillä mitä parhain treenikaveri ja hevosystävä, mutta (huonon) huumorintajunsa vuoksi Kummo on yleensä vähän ärsyttävä ja vähän enemmän raivostuttava muuttaessaan mieltä kesken kaiken. Joku meni kertomaan Kummolle, että naisella on oikeus päättää mielipidettään kolmen sekunnin välein jos haluaa, ja Kummohan muuttaa. Miksi olla koko päivä pirteä ja reipas ilopilleri kun voi olla sitä, tahmeaa mursua ja räjähdysherkkää wnb-täysiveristä samana päivänä? Kummon mielestä elämä ei ole turhan vakavaa, asioille pitää osata nauraa ja kaiken voi lyödä läskiksi!

Asennevammainen Kummo on yksi himskatin raivostuttava hoidokki. Tamma olisi muuten suhteellisen simppeli, jopa mukava hoidokki, jos se ei vetäisi vammavaihdetta silmään joka kohdassa. Harjaaminen sentään sujuu keneltä tahansa, silloin suomenhevonen ei tee käytännössä mitään muuta, kuin möllöttää paikallaan. Toki, jos karsinan ovi on auki, Kummo hiippailee hiljakseen ovelle katselemaan ulos. Ja kun sitä vähiten odottaa, tamma vilauttaa perävaloja ja lähtee lippahivoon. Kunhan ovi on kiinni, voi hevosta hoitaa myös irrallaan, se ei pure eikä potki. Eipä toisaalta väistäkään, jos sitä odottaa, mutta pikkuseikkoja, pikkuseikkoja! Sen sijaan kaikki, mikä vaatisi Kummolta vaivannäköä tai kompromisseja tuottaa hankaluuksia. Hyvänä esimerkkinä toimii kavioiden puhdistaminen. Tamma nostaa jalkansa oikein sievästi, mutta puolessa välissä kavion siivoamista se laskee jalan täsmällisesti varpaille, eikä ole koko asiaa huomaavinaankaan. Pullistelu ja hampaiden yhteen pureminen ovat Kummon bravuurinumeroita eikä se tiedä itse niistä mitään - hänhän käyttäytyy oikein hyvin.
Kummoa ei tarvitse raahata perässään taluttaessa, Kummo raahaa sinua! Tai tarkemmin sanottuna kävelee aikansa nätisti, sitten raahaa lähimpään puskaan syömään. Talvisin se raahaa sinut hankeen ihan vain koska haluaa. Kummon kanssa tarvitaan hyvät käsivoimat, paljon tahdonvoimaa sekä ennen kaikkea ennakointia, jotta sen kanssa mikään sujuu - niin myös kengittäjän ja eläinlääkärin kaltaisten ammattilaisten kohdalla.
Tamma on vauhdikas lastattava, Kummo menee koppiin pää viidentenä jalkana ja tulee sieltä aivan yhtä nopeasti. Trailerissa / rekassa on syytä olla jotain virikkeitä Kummon varalle, tympääntyessään tamma alkaa kuopia lattiaa tai potkia seiniä. Matkakumppanit saavat heinäverkon päin naamaansa tai muuta yhtä hurmaavaa, kun Kummo laittaa matkaleikkishow'n pystyyn. Suomenhevonen ei missään nimessä stressaa matkantekoa, Kummo ihan pitää reissaamisesta, yleensä kukaan muu vain ei halua olla Kummon matkaseurana.

Kummo voisi olla mitä parhain treenikaveri, mutta se on ottanut mallia asennevammaisesta emästään. Tamma ei ehkä ole mikään vaativan tason suorittaja, mutta ne asiat, jotka se osaa se myös osaa. Kummo kuitenkin vaatii myös selkäänsä osaajan, siltä ei saa mitään ilmaiseksi ja jos avut ovat väärät, ei hevonen tee mitään, mitä pyydetään. Sitä paitsi tammalla on raivostuttava tapa lyödä kaikki läskiksi kesken kaiken, sen asennevamma ei ehkä ole kokonaisuudessaan yhtä vahva kuin Telmalla, joka ei tee esimerkiksi ikinä esimerkiksi mitään, mutta ainakin se osaa käyttää sitä raivostuttavasti. Juuri, kun luulee saaneensa ratsastettua Kummon hyvin avuille, kevyeksi ja omalla moottorilla toimivaksi hevoseksi tamma vetäiseekin pään polviin, painaa kädelle minkä kerkiää ja on täysin kuuro pohjeavuille - mieltä ylentävää vai mitä! Ja koska Kummo osaa olla vaikka ja mitä samalla kertaa, napakat komennot saavat sen vain painamaan korvat niskaan, heittämään takamustaan ja silloin tällöin se suorastaan poksahtaa vauhtiin. Kummon kanssa treenaaminen on mitä tahansa raivostuttavasta ärsyttävään ja yleensä siinä tuleekin käytyä läpi kaikki nämä tunteet yhdellä kertaa.
Kummolla olisi mukavaa hypätä, se osaa, sillä on hyvä tyyli eikä tekniikassakaan sen suurempaa vikaa. Parhaimmillaan tamma tekee hyviä, pyöreitä hyppyjä, osaa sovittaa laukkansa esteiden väliin ja on oikein pirteä kaveri. Sitten se suuri mutta. Kummon mielestä vitsi parhaimmillaan on vetäistä komea tasajalkapysähdys kesken mitä parhaiten sujuneen esteradan. Vielä parempi on, jos stoppaa ennen estettä ja sitten vasta hyppää, yleensä viimeistään siinä kohti ratsastaja pääsee testaamaan painovoiman toimivuutta omakohtaisesti. Kummoa saa välillä kirota, välillä kiitellä ja valitettavasti tamman asennevamma antaa enemmän aihetta ensimmäiseen.

Kilpailut ovat Kummolle (teko)syy, tilaisuus ja oikeus sikailla oikein olan takaa. Suomenhevonen alkaa yleisöä saadessaan kaivata huomiota, aplodeja ja hurraahuutoja, eikä suomenhevonen välitä, miten niitä saa. Yleensä Kummo on kisapaikkojen riekkuva apina, joka karkaa käsihevosalueelta ja pistää perseensä kirjaimellisesti kenttään kesken kouluradan.
Käsihevosalueen pelle ei ainakaan fiksuunnu, kun siirrytään verryttelemään. Kummo on aivan samanlainen pelle kisoissa kuin kotonakin, eikä tamma keksi mitään hauskempaa kuin olla verryttelyjen pätevin ratsu vain vetääkseen radalta pierupukkilaukkaa pois heti alkutervehdyksen jälkeen.
Kummosta ei koskaan tiedä, tekeekö se koko radan kunnolla vai alkaako pelleillä jossain kohti. Tähän hevoseen on turha luottaa tai uskoa, sitä parempi ratsastaa kuin viimeistä päivää ja toivoa, että tamma pistää sirkusesityksen pystyyn vasta kunniakierrokselle. Jos sinne nyt muutenkaan on mitään asiaa.

Sukutaulu

i. Kehveli sh, m, 157cm	ii. Kiukkuli evm, sh, m, 158cm	iii. Kuippaaja evm, sh
		iie. Piukka-Paula evm, sh
	ie. Hee-Heemeli evm, sh, prt, 153cm	iei. Eripari-Eemeli evm, sh
		iee. He-Hekotus evm, sh
e. Harhakuvitelma YLA1, SLA-II, KRJ-II, ERJ-II, KERJ-II sh, rt, 153cm	ei. Tikkiriekko evm, sh, vkk, 149cm	eii. Kiirunakurkuma evm, sph, rt, 147cm
		eie. Hapanhaaveinen evm, sh, rnvkk, 151cm
	ee. Haihattelija evm, sh, rt, 156cm	eei. Kirskuma evm, sh, rt, 162cm
		eee. Harmi evm, sh, rtpäis, 155cm

Jälkeläiset

s. 19.01.2014 sh-o. Hallaharha (kadonnut), i. Hallankaipuu, om. Takamaiden Suomenhevoset
s. 26.03.2014 sh-t. Harhankaipuu, i. Hallankaipuu, om. Susiraja
s. 01.04.2014 sh-o. Renanssi, i. Tiilikan Patajätkä, om. Tuulia T. VRL-00084
s. 09.02.2015 sh-t. Kahvikuvitelma, i. Koistilan Maitoparta, om. VRL-11523, Kahmo

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

30.09.2013 kouluvalmennus, valmensi Dora

"No sinusta ei näköjään pääse eroon sitten millään", huikkasin saapuessani kentälle. Lissu naureskeli jotakin takaisin suomenhevostamman selästä ja jatkoi sitten alkulämmittelyjä. Kummo näytti kulkevan hienosti muodossa ja sen takapää työskenteli oikein kunnolla, enkä keksinyt mitään valitettavaa ratsastajankaan avuissa tai muussa joten jäin hetkeksi vain seuraamaan tuppisuuna verryttelyjä. Pienen seurailun jälkeen pyysin ratsastajaa kokoamaan keskikäynnin ja kyseisessä askellajissa sitten menemään pienen pieniä voltteja ja kiemurauraa, jotta hevonen oikein kunnolla taipuisi ja olisi vetreä valmennuksen kunnolla pyrähtäessä käyntiin. Kummo liikkui verkkaisesti ja mukavasti ja ratsastajakin oli hereillä satulassa. Käyntien jälkeen pyysin ravia ja ravissa kaksikko sai tehdä temponmuutoksia ja vaikka mitä koulukiemuroita. Kummo alkoi kummasti ravin aikana vitkuttelemaan ja valumaan pois muodosta ja liikkumaan muutenkin jähmeämmin. Mietin hetken että minne se alkukäyntien hevonen oli kadonnut, mutta pysyin kyllä sen verran hereillä että osasin neuvoa ratsastajaa miten toimia vitkuttelevan hevosen kanssa.

"Siirry käyntiin, pysäytä hevonen pitkän sivun keskellä ja peruuta muutama askel ja nosta sitten suoraan peruutuksesta ravi.", huutelin tehtäviä kuin armeijassa huudettiin alokkaille käskyjä ja Lissuhan totteli tomerasti. Kummo meinasi pyrkiä pakolla käyntiin peruutukseen, mutta käskin ratsastajan napakasti ajamaan sen suoraan raviin eikä yhtään käyntiaskelta peruutuksen jälkeen hyväksytty. Kummo viskoi muutaman kerran päätään ja yritti vikuroida ja kapinoida tätä typerää harjoitusta vastaan, mutta kyllä se ravi loppujen lopuksi nousi suoraan peruutuksen jälkeen. Tehtävän jälkeen kaksikko sai hetken ravailla vapaasti voltteja tehden ja siirtyä sitten laukkaamaan. Parit laukanvaihdot tehtiin molempiin suuntiin ja sitten palattiin takaisin siihen turvalliseen käyntiin. Lopuksi olin suunnitellut vielä taivutuksia kaksikon päänmenoksi ja niitähän niin Lissu kuin Kummokin pääsi oikein olan takaa päkertämään: pitkällä sivulla avotaivutusta ja lyhyellä sivulla sulkutaivutusta. Taivutukset sujuivat vähän niin ja näin - ei Kummoa vissiin enää koko touhu huvittanut, sillä se mateli ja vääntelehti ja tappeli Lissun apuja vastaan. Ratsastaja kirosikin pari kertaa kovakalloista hevostaan, mutta itsepäisesti jatkoi tehtävää ennen kuin se sujui hyvin molempiin suuntiin.

"Eiköhän tämä riitä tällä kertaa. Otahan loppuverryttelyissä vähän reipasta ravia ja tee pari volttia ja sitten käynnissäkin lisää voltteja, mielellään sellaisia kinkkisen pieniä että hevonen pääsee vielä lopuksikin taipumaan.", heittelin vinkkejä loppuverkkoihin ja jätin sitten ratsastajan toteuttamaan näitä ehdotuksiani Kummo-tamman kanssa.

11.12.2013 estevalmennus, Valmentajana Veera R.

Tänään kävin valmentamassa Kummoa ja hänen omistajaansa esteratsastuksen saralla. Valmennus pidettiin maneesissa, sillä ulkona pyrytti lunta. Rakensin maneesiin aluksi ravipuomit, joiden viereen kannoin estetolpat, että saisin puomeista kavaletit. Pian Kummo ratsastajineen saapui maneesiin ja aloittivat itsenäiset alkulämmittelyt. Vaihdoimme Kummon ratsastajan kanssa muutaman sanasen koskien valmennusta. Kummo oli alkulämmittelyissä pirteä kuin peipponen, mutta kun pyysin ratsukkoa siirtymään raviin ja menemään muutaman kierroksen uraa pitkin, niin tamma löntysti, kuin mikäkin lapamato. Onneksi tammalla oli osaava ratsastaja, joka tunsi Kummon hyvin. Tämä sai tammaan hieman enemmän vauhtia ja muutaman kierroksen jälkeen pyysin heitä tulemaan ravipuomit. Kummo piristyi heti, kun näki puomit ja kolisteli puomien läpi. Seuraavalla kerralla ratsastaja osasi hiljentää tamman vauhtia ja tamma ei enää rymistellyt puomien läpi, vaan keskittyi hieman hommaansa. Ratsukko tuli muutaman kerran puomit onnistuneesti ja vaihtoivat suuntaa. Toiseen suuntaan puomit olivatkin sitten niin pelottavat, että tamma yritti kaksi kertaa kiertää niiden ohitse. Ratsastajan mukaan tämä oli ihan normaalia tältä tammalta. Kolmannella kerralla puomit onnistuivat taas hyvin ja nostinkin ne sen jälkeen kavaleteiksi. Kummo oli alkanut puomeilla kuuntelemaan hieman enemmän ratsastajaansa, mutta ratsastaja sai silti tehä töitä pitääkseen Kummon liikkeessä.

Kavaleteilla Kummo innostui ja tulikin ne reippana ja keskittyen. Tämä onnistui molempiin suuntiin hyvin ja rakensin näistä kavaleteista toiselle pitkälle sivulle ristikon ja toiselle sivulle n. 40cm korkean pystyn. Käskin ratsukkoa tulemaan ristikon aluksi ravissa, nostamaan sen jälkeen laukan, tekemään pääty-ympyrän, hyppäämään pystyn ja siirtymään takaisin raviin. Kummo ei innostunut oikein ravissa hyppäämään ja hidastikin ennen ristikkoa käyntiin ja kolisteli puomit maahan. Nostin ristikon takaisin ja käskin ratsukkoa tulemaan uudestaan reippaammassa ravissa. Nyt Kummon ratsastaja lisäsikin tammaan reippaasti lisää vauhtia ja tamma teki pienen loikan ristikon yli ja laukkakin nousi kuin itsestään. Pääty-ympyrälle tamma ei olisi kääntynyt vaan yritti jatkaa suoraa uraa ja hidasti käyntiin ratsastajan kääntäessä sitä. Pyysin ratsastajaa laukkaamaan muutaman kierroksen ympyrällä ja menemään sitten esteelle. Aluksi Kummo yritti vain karata esteelle suoraa ja heitti muutaman pikkupukin tympääntyessään. Pian se kuitenkin ymmärsi mitä siltä halutaan ja laukkasi muutaman ympyrän. Kun ratsastaja ohjasi tamman esteelle se pinkaisi niin kovaa vauhtia, että ratsastaja jäi hypystä jälkeen ja tämän tasapaino horjahti, mutta hän pysyi kumminkin selässä. Pyysin heitä tulemaan uudelleen saman tehtävän. Nyt Kummo kääntyi paremmin laukkapääty-ympyrälle eikä kiihdyttänyt esteelle. Ennen pystyä Kummo kuitenkin päätti olla hyppäämättä ja ohitti esteen. Käskin ratsukkoa tulemaan takaisin pääty-ympyrälle ja menin seisomaan esteen toiselle puolelle, ettei tamma pääsisi ohi niin helposti. Nyt tamma hyppäsi esteen hyvin. Toistimme tehtävän vielä kerran ja tamma suoriutui hyvin vaikka ristikon jälkeen laukan nostossa tulikin muutama pukkiloikka. Hämmästelin valmennuksen aikana ratsastajan hyvää tasapainoa, mutta ilmeisesti tämä on niin tottunut tamman hyppykoikkaloikkiin. Teimme saman tehtävän vielä kaksi kertaa toiseenkin suuntaan. Tämä jälkeen tein ratsukolle kaksi estettä lisää pääty-ympyröille ja nostin ristikon pystyksi. Pitkillä sivuilla oli nyt n. 70cm korkeat pystyt ja pääty-ympyröillä ristikot. Pääty-ympyrät mentiin ravissa ja pitkät sivut laukassa. Kummo alkoi jo tympääntymään, mutta ratsastaja sai sen menemään tämän radan nätisti, vaikka tamma yrittikin mennä vähän omia reittejään. Ratsastaja oli onneksi kokoajan mukana tamman touhuissa ja sai sen ohjattua kumminkin esteelle. Tämän radan ratsukko meni yhden kerran molempiin suuntiin, kun tamma alkoi olemaan jo sen verran tympääntynyt ja hikinen, että päätimme lopettaa. Heitin tammalle fleeceloimen selkään ja ratsastaja ravasi vielä kierroksen tammalla ja käveli muutaman kierroksen loppukäynnit.

26.12.2013 estevalmennus, valmensi Akita

Oli innoissani päästessäni valmentamaan taas erilaista hevosta ja vieläpä esteillä! Kun näin Kummon ajattelin sen olevan unelma. Alkukäynneissä se meni tasaista ja rentoa käyntiä. Se oli hyvä. Pyysin Lissua tekemään taas kuusi volttia per kierros, jotta saisi tamman tottelemaan heti alkuun. Itse pystyttelin 75cm:n rataa Kummolle ja Lissulle. Aihe oli tälle valmennukselle lähestymiset ja radat.

Aloin pian antaa kunnollisia lämmittely ohjeita. Ensimmäisenä pyysin ratsukolta kunnollista ravia ja paljon taivuttamista. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta sitten yks kaks tamma alkoi hidastaa ja muuttua kuuroksi avuille. Lissu koitti kääntää voltille mutta ei. Tamma vaan jatkoi suoraa, kunnes pysähtyi kokonaan. Hetken kuluttua tamma alkoi taas liikkua ja mennä kauniisti. Kentällä oli pari 30cm:n estettä, jotka olivat tarkoitettu lämmittelyyn. Pyysin ratsukkoa lähestymään esteitä suoraa reittiä ravissa. Ensimmäisen esteen Kummo hyppäsi hienosti niinkuin toisenkin. Kolmas menetteli mutta neljännellä se teki komean stoppauksen ja hyppäsi yli. Sitten se taas pysähtyi pariksi minuutiksi.

Aloimme nyt hypätä kunnolla eli pyysin Lissua ohjaamaan Kummon esteradan alkuun ja notamaan laukan. Radalla oli kaikenkaikkiaan kymmenen estettä. Ratsukko nosti laukan ja lähti radalle. Ohjasin aina välissä kuinka estettä tuli lähestyä ja millainen ratasuunnittelu kannattaa tehdä tuollaisten esteiden kanssa. Kummo meni kiltisti ensimmäiset seitsemän estettä, mutta kahdeksannella se teki stopit kokonaan. Kääntyi ja tepasteli pois. Käskin Lissua lähestymään estettä uudestaan antamieni ohjeiden mukaan, mutta tamma teki taas muutaman minuutin kiukkutaukonsa. Kun Kummo oli taas valmis liikkumaan Lissu lähti kahdeksannelle esteelle. Tamma hyppäsi hyvin kauniin hypyn ja Lissu kehui minkä kerkesi. Loputkin esteet sujuivat hyvin mutta kiukkutauot näyttävät auttavan!

Lopetteluvenyttelyissä tammaa alkoi laiskottaa. En ollut varma oliko se kiukuttelua vai valmennuksen takia väsähtämistä. Pyysin Lissua kokeilemaan nyt taivuttelua käynnissä ja se onnistui paremmin. Pyysin ratsukkoa menemään vielä hatjoitusravia.

Loppukäynneissä tamma meni taas reipasta ja kaunista käyntiä. Tamma oli oikein mukava valmennettava vaikka aluksi luulin sen olevan aivan mahdoton kauhukakara. En tiedä millainen tamma on koulussa mutta esteillä se ainakin on mukavan oloinen. Lopeteltaessamme tamma olisi halunnut vielä jatkaa, joten aloimme molemmat Lissun kanssa nauraa.

04.01.2014 kouluvalmennus, valmensi Oona

Kentällä käveli jo ratsukko, kun tulin sinne. Valmennus aloitettiin heti ravityöskentelyllä. narri sai vapaasti tehdä tehtäviä, joita sitten arvioin ja annoin palautetta. Huomasin heti Kummosta, ettei se antanut mitään ilmaisesti ja jos sitä ei ratsastanut koko ajan, tamma valahtaisi etupainoiseksi. Kummo kuitenkin kääntyi hyvin ja asettautui, vaikka välillä hieman lähti tekemään omia kuvioitaan. Pyysin ratsukkoa tekemään I:stä vuoron perään väistöjä ravissa M:ään ja H:hon. Väistöjen avulla Kummo hieman kokoontui enemmän ja sai ryhdistettyä itseään. Väistöt olivat muutenkin suht kunnollisia, lukuun ottamatta paria pikku rikkoa. Asioita saatiin kuitenkin korjattua aktiivisen pohkeen ja puolipidätteiden avulla. Laukka tehtäväksi otettiin kymmenen metrin voltit ja vastalaukat. Alkuun otettiin vain vastalaukkaa uraa pitkin, laukka verryttelyksi. Kummo liikkui reippassa tahdissa ja hieman etupainossa, joten jouduin siitä pari kertaa huomauttamaan. Parilla pidätteellä narri sai kuitenkin tamman ryhdistäytymään. Vastalaukan jälkeen alettiin tuöstämään voltteja. Koska Kummolla oli suuri laukka, voltteja oli vaikea tehdä kokoamatta paljoakaan. Pyysin ratsastajaa kokoamaan laukkaa jo ennen voltille menoa ja voltilla kääntämään etenkin lantion ja ulkopohkeen avulla. Näiden kautta tamma kääntyi paremmin ja joustavasti. Useamman kerran jälkeen tehtävä alkoi sujua ja siirryttiin loppu verryttelyihin. Loppuun tehtiin hieman kokoamis pätkiä ja päästettiin Kummoa myös pidentämään askeltaan. Pian lopetimme valmennuksen hyvällä mielellä.

10.01.2014 estevalmennus, valmensi Oona

Valmennuksessa minulla oli tuttu ratsukko, vaikka aivan uusi kaveri esteiden parissa. Tarkoituksena oli harjoitella kavaleteillä keskiympyrää ja tehtävällä haettiin kuuliasuutta ja kontrollia. Kummo liikkui reippaassa tahdissa, mutta otti hyppyjä pelkille kavaleteillekin. Muuten tehtävällä ei tullut ongelmia ilmi. Kavaletit otettiin pois ja rakensin tilalle linjan erikoisesteistä. Niiden kanssa säheltäminen on nimittäin parasta hommaa niin ratsastajalle, hevoselle kuin valmentajalle. narri pääsi heti aivojumppaamaan, sillä Kummo ei ollut samaa mieltä yli menemisestä. Pyysin häntä rentouttamaan kättä, tekemään pari puolipidätettä ja ajamaan tammaa hieman pohkeella eteen. Kummo aluksi epäröi, mutta hyppäsi kuitenkin. Seurauksena napakasta nykäisystä narri lensi kaulalle, mutta kokosi itsensä ja jatkoi seuraavalle esteelle. Siinä välissä olisi ollut osuva paikka taputuksille. Esteitä nostettiin ja lisäsin lävistäjälle vielä trippelin. Kaikki kolme estettä tultiin putkeen. Linjasta selvittiin ongelmitta, mutta trippelin jälkeen narri kävi taas maistelemassa Kummon harjaa. Onneksi ei sentään maneesin hiekkaa. Trippeli tultiin pariin otteeseen vielä, jotta siitäkin päästäisiin onnistuneesti yli. Loppu valmennus menikin puomien kanssa leikkimiseen, nimittäin tamman mielestä keltainen puomi oli hirviö. Hienosti ratsukko kuitenkin selviytyi ja valmennus lopetettiin onnistuneesti.

22.05.2017 estevalmennus, valmensi Aino H.

Kummo ja Lissu verkkailivat kentällä saapuessani paikalle, tai niin niiden oli ainakin tarkoitus. Meno näytti enemmän kamalalta riidalta osapuolien välillä, kun Kummo ei meinannut jaksaa helteellä liikkua eteenpäin. Menin seisomaan kentän varjoisimpaan kohtaan ja komensin Lissua käskyttämään hevostaan eteenpäin, oli sitten mitä tahansa temppuilua vastassa. Lissu joutui kirjaimellisesti potkaisemaan hevosta, ja vaikka se siitä suutahtikin, verryttely saattoi alkaa. Lissu kehui tammaa reilusti, kun se nosti jopa tahdikkaan ravin ja loppujen lopuksi laukankin, vaikka siitäkin sai vähän aikaa Kummon kanssa keskustella. Verryttelyjen jälkeen olin jo ehtinyt koota kentälle lyhyen, mutta korkean radan, jonka tarkoituksena oli treenata kääntämistä ja tarkkuutta enemmän kuin tyyliä ja vauhtia – ja se kelpasi kaksikolle hyvin. Alkuun Kummo hyppäsi ihan nätisti, mitä nyt jalat hipoivat puomeja, kun tammaa ei hyppääminen olisi kuumalla kiinnostanut. Laskimme esteitä heti alkuun vähän alemmas, mutta arvaa auttoiko: ei. Tamma huomasi tehtävän helpottuneen ja suorastaan kettuillakseen teki western-tyylisen slidestopin suoraan esteen eteen, vaikka Lissu oli ratsastanut tamman kauniisti esteelle. Lissu pysyi kuitenkin kyydissä ja ennen kuin ehdin edes reagoida, niin Lissu oli kääntänyt tammansa pois esteeltä ja koetti lähteä uudelleen hyppyyn. Tällä kertaa kannustin esteen reunalta ja happaman ilmeen saattelemana Kummo hyppäsi esteen ihan kunnialla. Tämän jälkeen kaksikko hyppäsi kiltisti tehtävän läpi muutamaan kertaan, kunnes Kummo alkoi väsymään jo pelkästä kuumuuden tuottamasta ahdistuksesta, eikä välikäynnitkään meinanneet enää auttaa – päätimme siis tehdä tammalle reilusti ja lopettaa, vielä kun kaikilla oli valmennuksesta ihan hyvä mielikin!

Lue päiväkirjaa