Kurjenpesä

Kurjen Vampyyrinvalkea "Lyyli"

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

Puntaroin Lyylin vanhempia pitkään, tutkin omien hevosteni sukuja, katselin ulkopuolisia oreja. Ainoa kysymysmerkki ja huolenaihe, jonka Vyyhdin ja Kallan yhdistämisestä keksin, oli tulevan jälkeläisen luonne. Molemmat hevoseni ovat melko vahvoja persoonia, Vyyhti hieman ailahtelevainen ja Kalla kovapäinen, isoegoinen. Entä, jos varsa perisi nämä vanhempiensa ääripiirteet? Olisiko yhdistelmästä syntyvä varsa käsiteltävissä ja ratsastettavissa? Vyyhdillä ja Kallalla oli molemmilla ennestään yksi jälkeläinen, molemmat jo kilpauraa tehneitä, joten päätin ottaa riskin. Syntyi Lyyli, enkä ole katunut hetkeäkään. Tammavarsa ei paljastanut pyramidihuijausmaiseksi riskisijoitukseksi. Vahvaluontoiseksi, kyllä, mutta paljon paremmalla tavalla kuin kumpikaan vanhemmistaan.

Kasvaessaan Lyyli lunasti toiveeni ja odotukseni hyvästä, kapasiteetikkaasta yleishevosesta. Tamma jäi vähän pienenpuoleiseksi, mutta olin varautunut pikkusuomenhevosen mahdollisuuteen. 150-senttiseksi jämähtänyt raudikko oli ihastuttavan työorientoitunut saman tien saadessaan ohjastajan taakseen tai ratsastajan selkäänsä – hurja kontrasti siihen liinan nokassa riekkuneeseen uhmaikäiseen! Yhä edelleenkin Lyyli on aika.. vauhdikas juoksutettava, vaikka se kaikissa muissa tilanteissa käyttäytyykin fiksusti eikä kaahaile päättömästi. Jostain syystä niinkin tavanomainen asia kuin juoksuttaminen vain jäi tamman uhmaikäisen kiukuttelun tasolle. Asian kanssa on tehty, ja tehdään, jatkuvasti töitä, mutten enää jaksa edes ihmetellä, miten muuten niin fiksusta hevosesta kuoriutuu liinan nokassa yksi hölmö virtapiikki. Tallistani löytyy ihmeellisempiäkin vinkeitä, kuin yksi Lyyli juoksutusriekkumisineen.

Ja vaikkei näin saisikaan sanoa, myöntää ääneen, annan enemmän kuin mielelläni anteeksi työstettävissä olevan valuvian muuten mainiossa paketissa.

Luonne

Otin Lyylin vanhempia valikoidessani tietoisen riskin; lopputulos olisi saattanut olla hyvin itsepäinen, vahvatahtoinen, tietyllä tapaa kiittämätön hevonen, kova ja periksiantamaton, jyrkkä. Sellainen, joka ei halua tehdä töitä kenenkään kanssa, ja joka toimii tasan oman päänsä mukaan edes kuuntelematta, mitä muut mahtavat siltä haluta. Tällä kertaa riskisijoitus kannatti. Vahvatahtoinen Lyyli kyllä on, mutta hyväkäytöksinen, yhteistyökykyinen ja -haluinen hevonen. Onneksi.

Kasvattini ainoa käytösongelma, tilanne, jossa se kadottaa korvansa, on juoksuttaminen. Liinan päässä Lyyli riekkuu kuin juuri jalkojensa päälle ymmärtänyt varsa kevätlaitumella, eikä juoksuttamisesta oikein tule mitään. Ennemmin toki juoksutusongelma kuin ratsastettaessa pukitteleminen, vaikka olisi tämäkin ongelma voinut jäädä välistä. Mutta jos hevosessa joku vika pitää olla niin tämmöisen kanssa nyt elää, Lyyli kun on muuten oikein fiksu, kuuntelevainen ja hyväkäytöksinen. Hampaiden raspauksesta tamma ei oikein perusta, eikä matolääkkeestä (hyi pahaa, joka merkin tuubi), se kuitenkin sietää nämä tilanteet eikä enää edes liimaa huuliaan yhteen, kun tietää, että joutuu kuitenkin avaamaan suunsa. Kengitykseen, klippaukseen, pesemisiin, varustamisiin, kaikkeen päivittäiseen ja harvinaisempaan arkitouhuun Lyyli suhtautuu tyynen välinpitämättömästi seisoen nätisti paikoillaan niin kauan kuin on tarvis. Harjan letitys ja muu vähän juhlavampi näpertely taitaa ohuesti ärsyttää tai ainakin turhauttaa tammaani, joskin olemme runsaiden rapsutusten sekä leipäpalojen jäljiltä edelleen hyvissä väleissä.

Erityisen tyytyväinen, jopa ylpeä, olen kasvattini kapasiteetista sekä ratsastettavuudesta. Etukäteen pelkäsin Lyylin olevan niitä tahtotammoja, jotka päättävät jo aamulla, mitä lajia suostuvat treenaamaan, jos suostuvat. Näin ei käynyt. Lyyli kyllä vie ratsastajaansa kuin litran mittaa, mikäli saa mahdollisuuden (mikä ei tietenkään ole sitä mainostamaani hyvää, fiksua käytöstä), mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan ratsastaja, että saa Lyylin tekemään mitä pitääkin. Selkeät avut, rauhallisuus ja määrätietoisuus riittävät. Lyylin mielestä apujen korrektiuskaan ei ole ihan niin justiinsa, mikä tietenkin harmittaa minua, ratsastustaiteen pitsinnyplääjää, enemmän kuin haluaisin edes myöntää.
Kouluratsastus ei ole Lyylin vahvin laji. Se hallitsee kaikki helppojen koululuokkien asiat ja liikkuu hyvin kaikissa askellajeissa. Tamma ei pidä lajia mitenkään tylsänä, mutta se on vähän sinne päin -suorittaja. Kulmissa Lyyli saattaa kääntyä jo vähän ennen kääntäviä apuja, pohkeenväistö ei välttämättä ole aivan tyylipuhdas ja muutenkin tamman kanssa saa olla tarkkana, että jokainen asetus, taivutus ja suoristus on mitä pitää eikä vähän sinne päin. Lyyli kyllä osaa, kun sen kanssa vain tekee eikä meinaa.

Tamman sydän sykkii kuitenkin hyppäämiselle. Rata- tai maastoesteet, ei väliä, hyppääminen on Lyylille Se Juttu. Varsana tamma hyppi kaikkien valojen ja varjojen ylitse, ensimmäiset puomitreenitkin olivat pelkkää hyppelemistä yli ravaamisen / laukkaamisen sijaan. (Nykyään tamma kyllä suorittaa ravi- ja laukkapuomit kuten kuuluukin.) Lyylistä näkee, miten se rakastaa hyppäämistä, ja miten se tietää, mitä tekee. Tamma kykenee paikkaamaan ratsastajan virhearvioita lähestymisissä aika hyvin, minkä lisäksi se on hyvin taitava korjaamaan omaa hyppyään kivuten esteestä ylitse, vaikka se vaatisi millaista venymistä tai kipuamista. Teknisesti Lyyli on taitava, sen rohkeus, varmajalkaisuus, ketteryys ja nopeus ovat vain kirsikkana kakun päällä.

Lastaus sekä kuljetus sujuvat ihastuttavan vaivattomasti, Lyyli ei koskaan ole ollut hankala lastattava tai matkustamista stressaava. Ruoka ja juoma maistuvat vieraissa paikoissa kuten kotonakin, eivätkä uudet ympyrät saa tamman päätä sekaisin. Lyyli kyllä tarkkailee uusia paikkoja sekä hevosena tarkkaavaisena kuin terrieri. Se kuitenkin keskittyy työskentelyyn ollen oma hyvähermoinen, suorastaan kylmäpäinen itsensä, astellessaan yleisön eteen. Tiedä sitten, nauttiiko tamma enemmän sitä seuraavasta silmäpareista vaiko kilpailuiden tunnelmasta. Joka tapauksessa Lyyli on melkoinen katseenvangitsija kilpailusuoritusta tehdessään, eivätkä maitohapot paljoa tätä tahtotammaa hidasta!

Sukutiedot

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

16.06.2021 Maastoestevalmennus, valmensi Viixi
Edellisen valmennuksen päätyttyä lähdin Ainon ohjeistamana suunnistamaan kohti maastoesterataa, jonne ennätettyäni olikin jo pikkuinen rautias työn touhussa pellon laitamilla. Saapumiseni sai Lyylin nostamaan päätään ja pälyilemään suuntaani sen ravatessa suurella ympyrällä, mutta huhuiltuani jotakin tervehdyksen kaltaista jo kauempaa rauhoittui rautias jälleen tekemään töitään, kun en ollutkaan mikään outo hiippari, jota pakoon pitäisi sekunnin sadasosassa kohta pinkoa. Tarkastelin maastoestetarjontaa suunnitellen jonkinlaista tehtävää tälle päivälle ja onnistuinkin kyhäilemään saatavilla olleista esteistä kivan radanpätkän, jonka pariin ratsukko tänään pääsisi.

Muutamien laukannostojen jälkeen aloitimme hyppäämisen pieniltä tukeilta, joiden avulla hevonen ja ratsastaja saatiin oikeaan työmoodiin. Lyyli selvästi syttyi päästessään hyppäämään ja pinkoi esteiden seassa innokkaana, ratsastajalla olikin alusta asti kova työ puolipidätteiden muistamisessa ja oman istunnan rauhallisuudessa. Innokasta hevosta oli hyvä myös palkita kehuin pienistäkin onnistumisista ja mikä tärkeintä reippaista kyydeistä huolimatta oli tärkeää myös myödätä ohjasta, ettei ratsastuksesta tulisi vetokilpailu. Lyyli kuunteli ratsastajaansa kaikesta huolimatta hyvin ja siirtyi aina pyydettäessä aivan käyntiin asti, heti selvisi, ettei tamma ollut mikään putkiaivoinen höyryveturi, joka painelisi ratsastajasta piittaamatta täyttä laukkaa tunnin loppuun asti. Tukit ylittyivät arastelematta siinä missä pian niiden jälkeen hypätyt lankku- ja risuesteetkin.

Tehokkaan verryttelyn jälkeen ratsukko sai pienen lepotauon käynnissä samalla kun selitin suunnittelemaani rataa. Rataan sisältyi jo hyppäämämme tukit ja lankku, sekä hauta, banketti, taloksi naamioitu leveämpi este ja tarkkuutta vaativa pienehkö kulmaeste. Loppuhuipennuksena (ja helteeltä pelastajana) toimi vielä radan lopuksi vesi, jonne hypättäisiin pienen tukin kautta. Lyyli lähti suorittamaan rataa vahvasti ja hyppäsi banketille asti kaiken hienolla tekniikalla, alashypyllä askel hieman horjahti ja hypystä tuli normaalia kömpelömpi, mikä ei kuitenkaan ratsukon menoa hidastanut, sillä seuraava este lähestyi jo. Vesiesteen lähestyessä Lyyli selkeästi innostui vain entisestään, silläkin taisi olla niin kuuma, että veteen laukaaminen vaikutti loistavalta idealta. Tukki ylittyi hienosti ja ratsukko molskahti veteen sellaisella loikalla, etten edes hetkeen erottanut pientä rautiasta roiskeiden seasta. Lyyli sai radan suorittamisesta isot kehut, minkä jälkeen banketti tultiin vielä kertaalleen tasaisemman suorituksen saamiseksi. Banketti ei koitunut ongelmaksi, vaan aiempi epäonnistuminen osoittautui olleen jokin kertaluontoinen kömmähdys, joka sekin johtui todennäköisesti ratsastajan pyrkimyksestä hidastaa liikaa.

20.06.2021 Kesäkuinen apulainen, kirjoittanut Perho
Iltapäiväksi taivas oli onneksi mennyt osittain pilveen, ajattelin, kun katselin ratsukon saapuvan itsenäisiltä alkuverryttelyiltään maastoesteradalle. Olin aikaisemmin luvannut pitää vielä yhden valmennuksen, vaikka olinkin jo hieman väsynyt kahden hevosen ratsastuksesta näin lämpimänä päivänä.

Pienehkö, rautias suomenhevostamma käveli korvat hörössä suoraan luokseni ja ratsastaja esitteli tamman Lyyliksi. Hän kertoi ratsunsa olevan varma ja innokas hyppääjä. Olinkin suunnitellut tälle päivälle ylös- ja alashyppyjä porrasesteen avulla. Ohjasin ratsukon ottamaan muutaman verryttelyhypyn matalalla tukilla ja muutaman kerran jälkeen lisäämään tukin jälkeen toiseksi esteeksi matalan mökin kaarevalla linjalla. Lyyli lähti heti innoissaan kohti estettä, ja sitä joutui selvästi pidättämään. Ensimmäinen lähestyminen tuli hieman liian lähelle, ja neuvoinkin tulemaan hieman rauhallisemmassa laukassa alkuun, ja laukkaamaan vaikka voltin ennen estettä, jos muu ei auttaisi. Seuraavalla kerralla ratsukko käänsi voltille hieman ennen estettä, ja pääsivätkin siististi yli. Loput verryttelyhypyt sujuivatkin ilman ongelmia ja rauhallisesti, tosin tammasta näki innostuksen kauas.

Verryttelyhyppyjen jälkeen siirryimme portaille, joka oli sijoitettu loivaan ylämäkeen. Neuvoin ratsukon tulemaan portaille alhaalta ensin ravilähestymisellä ja muistutin tärkeästä pohkeen tuesta. Lyyli ravasi reippaasti kohti portaita, ja nostikin laukan heti ensimmäisen ylöshypyn jälkeen. Kehuin ratsukkoa siististä suorituksesta ja pyysin sitten menemään alaspäin sopivalta tuntuvalla vauhdilla. Neuvoin pitämään kevyen tuntuman suuhun, mutta antamaan tammalle tilaa suorittaa itse ja löytää sopiva rytmi. Alasmeno meni yhtä siististi, kuin ylöspäinkin tuleminen, joten päätin yhdistää portaisiin muutaman muunkin esteen, pieneksi radaksi.

Loppukäyntien aikana kehuin vielä ratsukon siistiä yhteistyötä ja totesin, etten oikeastaan juuri nyt keksinyt mitään kehitettävää jatkoa ajatellen. Lyyli sekä ratsastajansa olivat kuitenkin kokenut ratsukko. Lopuksi toivotin vielä hyvät päivänjatkot ja lähdin pitkän päivän jälkeen kotiin päin.

05.10.2021 Vuonosisar
Lyyli on ottanut Einin siipiensä suojiin toimien ikään kuin isosiskona vuonotammalle. Kaksikko tutustui samalla suurlaitumella tullen niin hyvin juttuun, että laidunkauden loputtua tammat saivat jatkaa tarhakavereina. Jatkuvia rapsuttelusessioita ei näy, etenkin Eini nauttii asiallisesta välimatkasta. Tammojen kehonkielestä sekä olemuksesta kuitenkin huomaa seuran olevan mieluista, ja Lyyliä Eini rapsuttelee enemmän kuin mitä olen huomannut sen rapsuttelevan muita. Lyyli on kaksikon selkeä pomo, mutta sellaisella reilulla, sisarusmaisella tavalla. Vaikka pitäähän pikkusiskoa välillä härnätä.

Uuden parhaan ystävän lisäksi Lyylin elämään ei kuulu mitään erityisen ihmeellistä. Treenaan tammalla aktiivisesti, eräs tuttu esteratsastaja hoitaa hyppäämisen. VSR Cupeista Lyylillä on ollut viisi sijoitusta jo pitkään, mutta lajijaosten arvokisoissa pyörimme edelleen. Tai minä pyörin vain koulupuolella, samainen tuttu esteratsastaja ratsastaa Lyylillä este- ja kenttäcupissa. Itse asiassa viime kuussa kaksikko sijoittui viidenneksi CIC1-luokassa!
Edessä on yksi isompi etappi; ilmoitan Lyylin rotunsa laatuarvosteluun. Toivon, ja jos sopii vähän röyhistellä rintaansa, odotan, hyvää palkintoa. Suomenhevosten taso on kova, vaan kova on Lyylin sukukin sen omista näytöistä puhumattakaan! Kotona on helppo olla varma hyvästä palkinnosta, tuomariston edessä todennäköisesti jännitän niin, että Lyyliä tympäisee (ja minua hävettää, kun olen tämmöinen huolistressaamisen tehdasmalli).

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen