Ruusuraivo VH17-018-0556

Nimi	Ruusuraivo "Aura"	Kasvattaja	U.F.O. Team, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	160cm, vaaleanrautias	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 03.02.2017, 14v satunnainen (4v 24.02.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 110cm / 80cm

02.04.2017 RCH Vähäpelto, tuom. dookie

20.06.2017 vähemmän kukkaisasti käyttäytynyt tamma kirjattiin R-suunnalle 75 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.

18.01.2018 kiukkukukallemme myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimi.

Luvat on, yksinoikeudella.

Luonnekuvaus

Oppikirjaesimerkki siitä, miten hevosta ei taas kannata ostaa. Siis näkemättä ja kokeilematta. Ruusuraivo löytyi netin myyntipalstalta oikein kelpo ilmoituksella: tarkat tiedot sen suvusta, historiasta ja kilpailutuloksista. Hyvät kuvat rakenteesta, edestä ja takaa, lisäksi videoita tamman liikkeistä ja hypystä. Sairashistoria mukana. Kolmivuotiaana laatuarvostelun finaalin neljäs, lupaavin 3v estehevonen. Nelivuotiaana finaalin toinen, lupaavin 4v estehevonen. Kuusivuotiaana kasvattajakilpailun voitto esteiltä, viides sija koulussa. Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se on liian hyvää ollakseen totta.

Kuvaus Auran luonteesta nimittäin. Kyllähän tammaa kuvattiin haastavaksi, ei harrastelijoiden, ratsastuskoululaisten tai aloittelijoiden hevoseksi, mutta olihan se silti vähän kaunisteltu kuvaus. Pyysimme Hangossa asuvaa omistajaa käyttämään tamman ostotarkastuksessa meidän laskuumme ja kun oma eläinlääkärimme oli paperit hyväksynyt, kuljetutimme hevosen sitä näkemättä Susirajaan.

"Ei me jakseta Hankoon asti lähteä, kun kerrankin on näin kattava ilmoitus!" kostautui sitten siinä vaiheessa, kun pyydystimme karannutta Auraa pihamaalta. Vasta ämpärillinen porkkanoita ja Pertin talutustaidot saivat tamman karsinaansa. Siinä kohtaa meidän oli pakko yhtyä raviäijämme mielipiteeseen, "ostitte sitten viissataa kiloa ongelmaa". Näin tuli tehtyä.

Älä osta sikaa säkissä, tai hevosta näkemättä, ja muita vastaavia viisauksia. Auran nimi ei ollut toivotunlainen enne, sillä tamma on 1 % ruusua ja 99 % sitä raivoa. Että näin. Sen ruusuisuus rajoittuu lähinnä rakenteeseen ja nimeen, loppu tammasta onkin sitten sitä raivoa. Aura on tamma, jonka kanssa meillä on (pitkästä aikaa, kop kop puupäät) ollut ihan oikeita ongelmia ja jonka kanssa itkemme Perttiä apuun. Raudikko on omapäinen, vahva hevonen sekä sisältä, että ulkoa eikä se erityisemmin välitä ihmisistä. Tai sen puoleen ihmisten mielipiteistä. Aura on hevonen, joka osaa ja tietää kaiken parhaiten, eikä kuuntele vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Jos ei ole tarkkana kuin porkkana, Aura karkaa viimeistään siinä vaiheessa, kun olet sovittelemassa päitsiä sen päähän. Karsinakäytökseltään tamma on varsin kohtalainen yksilö, se kyllä komentaa todella orimaisesti etukaviolla. Raudikko ei pure, eikä ole tietääksemme koskaan purrutkaan ketään, mutta kuten mainittua, se komentaa etujalalla ja välillä potkii takasillaan. Takaosa tosin potkii vain silloin, kun sillä on (Auran mielestä) oikeasti joku syy. Eli kun joku kulkee sen takaa, koskee pyllyyn kiima-aikaan, käskee liian ronskisti nostamaan takakaviota, hengailee liian pitkään takaosan liepeillä... Tässä suhteessa se on niin perus tamma kuin olla ja voi, mielipide voi muuttua ihan koska tahansa raudikko niin päättää. Vaikka Auran karsinakäytös on ihan kohtalaista, se kannattaa ottaa käytävälle kiinni. Tamma osaa avata naruun sidotut vetosolmut, karsinan oven, ja sitten hevonen kirmaakin jo iloisesti pitkin pihamaata ilman aikomustakaan antaa kiinni. Ketjuissa käytävällä se tyytyy kuopimaan. Aura ei sentään pullistele ja suitsiakin sen saa oikein hyvin. Kengittäjän kanssa tamma toimii kadehdittavan hyvin ja eläinlääkärin takaakin se tuntuu näyttävän meille kieltä - lälläspyy, kyllä tämä voi minua solmuun väännellä, toisin kuin te!

Taluttaessa moni kysyy meiltä, miksi emme ruunaa Auraa. Koska se on tamma. Joka kävelee kahdella jalalla, huutaa muille hevosille möreällä äänellä ja komentaa etujalalla. Edellämainittuun kysymykseen voivat edellisten seikkojen lisäksi vaikuttaa se tosiseikka, että Auraa talutetaan aina orikuolaimella. Sen kanssa se pysyy lapasessa ja vaikka raippa onkin turvallisuussyistä mukana, ei sitä yleensä tarvitse käyttää. Tamma ei pompi taluttajansa päälle, vaikka muuten käyttäytyykin jokseenkin arveluttavasti. Aura matkustaa rennosti yksin ja porukassa, se kävelee lastausramppia alas nätisti, mutta lastaus. Tamma ei ole suorastaan lastausongelmainen, mutta ilman liinoja se ei rekkaan kävele. Pelkkä liinojen mukanaolo ei myöskään auta, vaan niillä täytyy oikeasti paineistaa. Auraa ei kuitenkaan tarvitse vetää liinoilla koppiin, kevyt paine takaosalle riittää. Liinat täytyy kuitenkin ottaa heti ensi yrityksestä alkaen mukaan, sillä jos ensin yrittää ilman niitä, raudikko vaikka istahtaa rampin eteen välttääkseen rekan.

Auralla on paljon omia mielipiteitä, sillä on hieman heikosti jarrua ja se on etenkin edestä todella vahva. Olemme harkinneet palkkaavamme Jutta Gustafsbergin sen selkään, hänen kehonhallinnallaan ja käsivoimillaan tamma todennäköisesti pelittäisi huomattavasti paremmin, kuin kahdella susirajalaisella merinorsulla. Vaikka istuisimme selässä yhtä aikaa. Auralla ei ole miellyttämisenhalua, eikä se ole nöyrä, joten sen kanssa on vain hakattava päätään seinään lujempaa, kuin tamma itse. Jos jotain hyvää raudikosta täytyy etsiä, se on ainakin pohjeavuille ihan kelvollinen. Kuuliaiseksi sitä ei voi kehua silloinkaan, mutta se liikkuu pyynnöstä eteen ainakin sitä askellajia, jos ei sitä vauhtia jota ratsastaja pyytää. Se myös taipuu kelvollisesti jalan ympärille, joten ihan sysihuono ratsu Aura ei ole. Ei tietenkään ole, sen todistavat myös sen sijoitukset kasvattajakilpailusta. Tamma toimii parhaiten, kun sitä ratsastaa yhdestä kolmeen ihmistä säännöllisesti. Silloin se saattaa jopa toimia näillä ihmisillä, mutta jos ratsastaja vaihtelee liikaa, Aura ei toimi enää kenelläkään.

Aura on ehdottomasti niin osaavan ihmisen kisahevonen, että emme ole yhtään varmoja siitä onko meilläkään tarpeeksi kokemusta sen kanssa toimimiseen. Yritämme silti pontevasti. Kuten mainittua, Aura on kaikkein kuuliaisin pohkeelle, vaikka senkin kanssa joutuu olemaan jämäkkä, joskus jopa kova. Ohjalla sen kanssa joutuu olemaan aivan rehellisesti ilmaistuna kova, tamma kun painaa kädelle itsekin, eikä se siitä pehmene ainakaan istunnalla ja lempeydellä. Sellainen olisi toki mukavaa, mutta yritykselle Aura nauraa turpakarvoihinsa, ottaa nelijalkapomput ja sen jälkeen pienet laukkakilpailut itsensä kanssa. Tamman askellajit ovat kuitenkin hyvät ja sitä saa ratsastettua, kunhan ei anna raudikon omille mielipiteille tilaa ja muistaa, että Auran kanssa ei oikein auta kuin laittaa kova kovaa vastaan.

Mikä huisi yllätys, että Aura on myös esteillä omapäinen ja vahva, painaa kädelle ja on muutenkin raskas ratsastaa. Sillä on hyvä hyppytyyli, estesilmä ja tasapaino, ei se ole siitä turhaan kehuja saanut, mutta irtohypyttäen se olisikin huomattavasti parempi kuin ratsain. Tammalla ei ole niinkään liikaa vauhtia, vaan ei se turhan paljoa pidätettäkään kuuntele. Suuntaohjeet se sentään yleensä ottaa huomioon, mutta siinäpä ne paremmat puolet sitten meinaavatkin olla. Auralla on myös paha tapa tehdä itsenäisiä ratkaisuja esteillä ja ne saattavat olla mitä tahansa loistavasta huonoon. Koska tamma on kuitenkin aina ollut enemmän estepuolen hevonen, se tekee onneksi enemmän niitä hyviä itsenäisiä ratkaisuja. Vaikka aina nekään eivät ole toivottavia, kuten silloin kun raudikko päättää lyhentää tietä edelliselle esteelle kääntymällä niin äkisti, että ratsastajaparka jää matkasta.

Ihan kelpo kenttäratsunkin Aurasta ehkä saisi, vaikka se on maastoillessa vahva ja kuumuva. Se toimii parhaiten jonossa jonkin laumassa ylempiarvoisen vanhan tamman perässä, sillä silloin Aura ei yritä mennä ohi eikä pääse kulkemaan omia polkujaan. Tammalla ei kuitenkaan hypätä maastossa, sillä sen kanssa ei haluta ottaa riskejä. Auran omapäiset ratkaisut maastoesteillä loisivat turhia riskejä siihen, että sen oma päätös onkin huono, eikä ratsastaja pääse enää korjaamaan sitä. Niinpä tamma maastoilee lähinnä mielenvirkistykseksi jonossa.

Ehdottomasti parhaimmillaan Aura on kilpailuissa, vaan eipä se ole paljoa sanottu. Se ei nimittäin merkittävästi eroa siellä kotioloista, eli meillä on käsissämme hilluva ori, joka ei oikeasti edes ole ori, ja joka täytyy ratsastaa mielellään jo ennen verkkaa sellaiseksi, että sen kanssa kehtaa lähteä esiintymään kenenkään eteen. Ehkä olisikin paremmin sanottu, että Aura on ulkopuolisille parhaimmillaan kilpailuissa. Se nimittäin hallitsee esiintymisen oikein hyvin ja vieläpä niin, ettei se selästä käsin tunnu yhtään sen paremmalta. Ulkonäkö on kuitenkin tärkeintä, eikö niin?

Sukutaulu

i. Luuleuto evm, sh, rt, 156cm	ii. Lumineva evm, sh, vkk, 157cm	iii. Tunturituisku evm, sh, m, 158cm
		iie. Kultavaras evm, sh, vkk, 155cm
	ie. Kallotarhuri evm, sh, vrt, 162cm	iei. Lumenlumo evm, sh, trt, 161cm
		iee. Kallokatleija evm, sh, rt, 154cm
e. Virnaviha evm, sh, sysrt, 161cm	ei. Vuoripalo evm, sh, trt, 155cm	eii. Villivaapukka evm, sh, vrt, 161cm
		eie. Purokivi evm, sh, rt, 163cm
	ee. Liljavälke evm, sh, vrt, 159cm	eei. Illankirkas evm, sh, trt, 158cm
		eee. Kielokielto evm, sh, vprn, 157cm

Jälkeläiset

s. 01.03.2017 sh-t. Kalmaliljoja, i. Luuhohka, om. mori-mori (VRL-11325)
s. 16.11.2017 sh-o. Viinmarj, i. Valarna, om. rukkanen (VRL-00583)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

16.03.2017 Kouluvalmennus, valmensi rukkanen

Torstai-iltapäivänä ajoin Susirajan pihaan. Olin lupautunut valmentamaan Ruusuraivoa eli Auraa. Tammalla oli pelottavan kaunis nimi ja ennakkotietojen mukaan tästä reissusta ei todellakaan tulisi helppoa. Pihaan päästessäni oli tamma jo varustettuna valmiina lähtemään kentälle. Ratsastaja näytti enemmän kauhistuneelta peuralta ajovaloissa kuin innokkaalta valmennettavalta. Varmuuden vuoksi otin juoksutusliinan ja -raipan mukaani. Olisi helpompaa pistää hevonen ympyrälle kuin leikkiä sen kanssa voimanaista.

Kaunis Aura asteli kentälle enemmän tai vähemmän neljällä jalalla. Matkalla se oli ehtinyt keulia hiukan. Vaarallista siitä teki toki sulaneen lumen alla piilotteleva jääkerros. Selvisimme kuitenkin kolmestaan kentän portista sisään. Ratsastaja nousi ripeästi satulaan. Se olisi ehkä jonkun toisen hevosen kanssa näyttänyt vaivattomalta suoritukselta, mutta Auraa ei vähempää kiinnostanut pysyä paikallaan, joten hyppy satulaan näytti enemmän korkeushyppääjän loikalta. Onneksi ratsastaja osui satulaan eikä siitä ohi… Aura ratsastajineen lähti kiertämään uraa. Tamma näytti todella upealta, ajattelin hetken ettei tämä voinut mitenkään olla niin vaikea kuin mitä minulle oli kuvailtu.

Aloitin komentelun keskeltä kenttää. Ensimmäisenä tehtävänä ihan vain vaihtoja askellajista toiseen. Käynti-ravi-käynti ja päätyihin pysähtymiset. Ei kovin hankala homma. Aura nosti näppärästi ravin, meno näytti tasapainoiselta kunnes tuli hidastamisen aika. Tamma jyräsi eteenpäin vaikka pidätteet kovenivat. Käskin ratsastajaa jatkamaan ravissa. Ei tästä tulisi mitään, jos tamman suussa olisi pakko roikkua jo ensimmäisessä hidastuksessa. Teetin sittenkin ravihommia. Vauhdin lisääminen ja pieni hidastaminen tuntuivat toimivan, joten muutaman kierroksen tätä tehtyään ratsukko alkoi jo vaikuttaa yhteistyökykyiseltä. Pyysin hidastamaan käyntiin. Tällä kertaa Aura totteli. Se käveli reipasta vauhtia ja saimme seuraavan harjoituksen aikana nähdä muutaman kelposuorituksen aiheesta pohkeenväistö. Tamma näytti painavan melkoisesti kädelle, joten helppoa ei Auran kanssa työskentely varmasti ollut. Seuraavaksi otettiin sama homma, mutta ravissa. Aura mennä juoksi miten halusi. Sitä ei kiinnostanut väistellä, joten se teki vähän mitä sattuu. Käskin hidastamaan uudestaan käyntiin. Uusi kokeilu. Aura loisti pohkeenväistöissä. Ravissa se ei vain halunnut enää kuunnella annettua tehtävää.

Suunnanvaihto. Sen jälkeen uudestaan ravia. Aura toimi niin kovemmassa kuin hiljaisemmassakin vauhdissa. Se kääntyi nätisti ympyrälle, kiemurainenkin ura onnistui ilman ongelmia. Tamma näytti edestä nyt pikkuisen kevyemmältä. Pohkeenväistössä se kuitenkin heitti homman ihan leikiksi. Se kiihdytti vauhtia eikä keskittynyt ollenkaan. Käskin hidastamaan vauhtia reilusti. Nyt tamma hädintuskin ravasi, mutta pohkeenväistö toimi. Tätä etanaravipohkeenväistöä tehtiin niin monta kertaa, että pikkuhiljaa saatiin vauhtia normaalille tasolle. Nyt näytti hyvältä! Tässä oli mennyt niin paljon aikaa, että annoin ratsastajaparalle luvan lopettaa hommat tähän. Paljoa ei saatu aikaiseksi, mutta ainakin se mitä haluttiin onnistui lopulta.

19.04.2017 Estevalmennus, valmensi rukkanen

Ajelin uudemman kerran valmentamaan Ruusuraivoa. Tällä kertaa jouduin estevalmennuksen pariin. Edessäni oli siis kaksi isoa haastetta, hevonen ja laji. Aura oli jo ratsastajineen kentällä ja aloin kasata paria pikkuestettä. Ratsukko lämmitteli sillä aikaa, ravi näytti suht hyvältä vaikka tamman ohjattavuudessa oli selkeästi parannettavaa. Muutaman pikkuesteen kasattuani aloitimme valmennuksen. Ensimmäisenä tehtävänä oli puomiharjoitus. Ei estettä vaan pelkkiä puomeja. Aura suhtautui tähän tympeästi. Se ravasi puomien yli hälläväliä asenteella. Tamma kiemursi eikä oikein suostunut kuulolle. No ravipuomeja mentiin niin pitkään kunnes Aura meni niistä edes kerran suorassa. Tähän kului hetkinen ja ratsastaja näytti jo nyt hikoilevan tuskaisena. Kuulin takaraivossani sen kuinka raakeasti omistajat olivat Auraa kuvailleet ja mietin, että miksi ihmeessä olin täällä valmentamassa kun en olisi tuolla selässä pärjännyt puoliksikaan yhtä hyvin. Helppoahan se oli täältä alhaalta huudella. No, seuraava harjoitus saatiin aluille ja Aura kohti pientä ristikkoa. Ravilla lähestyminen, esteen jälkeen laukkaa ja laukalla seuraavan esteen yli. Hidastus takaisin raville ja seuraavalle esteelle, jonka jälkeen takaisin laukkaan. Auran mielestä oli kivempaa mennä koko rata pelkällä laukalla. Se ei suostunut hidastamaan raville, meni kyllä hidasta ja kaunis laukkaa, mutta ravia emme saaneet radan aikana nähdä ollenkaan.

Nostin esteiden korkeutta muutaman kierroksen jälkeen. Tamma hidasti raville uralle päästessään. Käskin ratsastajaa tehdä muutamia ympyröitä, taivuttaa tammaa kunnolla, jos se vaikka kuuntelisi paremmin. Ohjattavuus tuntui olevan melkoisen hukassa radalla. Aura päätti mistä mennään ja kuinka, ratsastajan työ oli vain pysyä selässä. Pieni herättely oli siis paikallaan. Seuraava yritys ja Aura totteli pikkuisen paremmin. Ratsastaja näytti silti yrittävän hampaat irvessä hidastaa laukasta raviin. Tällä kertaa se onnistui, mutta näytti vaikealta. Aura pyöritteli selkeästi silmiään. Sitä ei kiinnostanut hidastella kesken hyvän radan. Esteet ylittyivät nätisti, tyyli oli molemmilla hyvä, mutta ratsastajalla ei ollut juurikaan kontrollia hyppypaikan suhteen. Vaihdoimme esteiden järjestystä, mutta Aura mennä puksutti haluamaansa suuntaan eli sitä aikaisempaa reittiä. Käskin ratsastajaa hieman tulistumaan tammalle. Se oli saatava oikealle esteelle. Jos tamma yrittäisi mennä muualle olisi se pysäytettävä kokonaan.

Niin alkoi taistelu suunnasta. Tamma pysähtyi, mutta ei suostunut menemään haluttuun suuntaan. Se keuloi pikkuisen ja yritti kiukuta. Hetken taistelun jälkeen se lähti oikeaan suuntaan. Kenguruloikalla se meni kohti estettä ja hyppäsi yli. Nyt rata saatiin suoritettua oikeassa järjestyksessä vaikka tyyli kärsikin pahasti. Seuraavalla kerralla Aura kuunteli paremmin. Se pyöritteli silti silmiään ärtyneenä, mutta hyppäsi oikein. Annoin ratsastajan mennä rataa parhaaksi havaitsemallaan reitillä, katsoin vierestä ja tuumailin, että tämähän menee nyt ihan kivasti. Väliin tuli pikkuisen omituisia loikkia, mutta ei paha. Esteet ylittyivät kuitenkin puhtaasti ja vauhtiakin pystyttiin nyt säätelemään paremmin. Aura näytti silti painavan kädelle aika vahvasti. Eiköhän se tällä kertaa riittänyt. Loppukäyntien aikana raivasin esteet pois.

11.07.2017 Kouluvalmennus, valmensi Ireth

Kentälle kiiruhtaessani Aura jo jallitti ratsastajaansa 6-0, ja ravasi tappavan tasaista vauhtia uralla. Kyllähän se ympyröille kääntyi ja suuntaakin vaihtoi, mutta tahti, se ei muuttunut mihinkään. Pohjeavut menivät hieman läpi, mutta pidätteet eivät sitäkään vähää. Kun yritimme yhdessä saada tammaa muuttamaan ravin tahtia se vain lisäsi vauhtia ja tuumasi piutpaut kaikelle muulle. "Jaha, tällaista..." jupisin itsekseni kun koitin miettiä millä ihmeellä saisimme Auran kuuntelukorvat auki. Ratsastajalta sain varmistuksen, että tällainen tamma on aina. Se ei merkittävästi kohottanut mielialaani.

Päätin ohjeistaa ratsukkoa tulemaan kolmikaariselle kiemurauralle ja tekemään jokaiseen kaarteeseen niin pienen voltin kuin mahdollista, jos edes se saisi raudikkoa muuttamaan ravinsa tempoa. Tämä toimikin toivotulla tavalla ja suorilla pätkillä askel jo hieman pitenikin, mikä oli todellinen työvoitto. Pitkällisen taistelun jälkeen myös suunnitellut pysähdykset lyhyiden sivujen keskelle onnistuivat, ainakin kun valmistelun aloitti jo puolessa välissä kiemurauraa. Hyvin tamma kuitenkin taipui tehtävällä ja kantoi itseään mainiosti, eikä se alun jälkeen ignoorannut pohjeapujakaan kertaakaan.

Lisättyämme laukkaharjoitukset mukaan Aura näytti hetkittäin ihan oikealta kouluratsulta. Ei kuuliaiselta tai herkältä, mutta ainakin se teki pyydetyt asiat. Laukkavoltit pitkän sivut alussa ja lopussa olivat täsmällisiä ja laukka-askel voimakas, muttei liioitellun pitkä. Yllättävän hyvin tamma myös suostui hidastamaan raviin aina ennen kiemurauraa, vaikka vähän kiireiseksi menikin. Kaiken kaikkiaan valmennus meni alkuongelmien jälkeen varsin hyvin. Olin todella tyytyväinen sekä ratsastajan että ratsun työskentelyyn, kumpikin yrittivät selvästi parhaansa - vaikka aluksi Aura yrittikin parhaansa mukaan päinvastaista kuin ratsastaja.

Lue päiväkirjaa