Luuhohka VH17-018-0623
| Nimi | Luuhohka "Honka" | Kasvattaja | Team Pelottavat Luurangot, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 163cm, tummanrautias | Meriitit | VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 31.01.2017, 28v satunnainen (3v 21.02.2017) |
Painotuslaji, koulutustaso | yleispainotus va B / 110cm / 100cm |
20.04.2017 Honka kirjattiin R-suunnalle 75 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.
05.07.2017 Hongalle myönnettiin upea VIR MVA Ch näyttelymenestyksensä johdosta.
28.02.2018 järjestetty esteratsastuksen laatuarvostelu toi Hongalle 104 pistettä ja ERJ-I -palkinnon.
15.05.2018 raudikko palkittiin KRJ-II -palkinnolla. Tulos hieman harmittaa, joten Honka menee uusimaan.
20.05.2018 komistuksemme edusti rotunsa laatuarvostelussa, ja tulokset aiheuttivat riemunkiljahduksia; 106 pistettä ja SLA-I*!
25.06.2018 Honka uusi KRJ-palkintonsa komeasti 105,5 pisteen KRJ-I:ksi.
Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Luonnekuvaus
Honka on oman arvonsa tunteva, herkkä kilpuri, mutta vallankin asiallinen. Kyllä sen kanssa saa muistaa orin olevan ori, mutta turhia raudikko ei röyhää tai pompi pystyyn. Asiallinen ja järkevä ori, joka ei pahemmin hellittelyhetkistä välitä, vaan arvostaa enemmän omaa rauhaansa. Silloin sitä voi sitten olla mukava ja hyvä hevonen, kun töitä on tarkoitus tehdä. Hongalla on hieno työmoraali, eikä se oikein halua viettää vapaapäiviä vaan niiden jälkeen sillä on vähän sellaista surullisenkuuluisaa pöllöenergiaa, joka purkautuu typerehtimisenä.
Kurat pois, kamat niskaan ja menoksi. Kun Hongan kanssa ei turhia jää pussailemaan, se on asiallinen ja mukava käsitellä. Ori hoidetaan käytävällä kaiken varalta, koska ihanat tammat saattavat saada sen hieman unohtamaan ihmisen. Muutoin raudikko ei oikeastaan rajoja venytä, mutta se alkaa helposti huudella, ja jos sitä ei kiellä kiljumasta, se jatkaa steppailuun ja siitä etusella komentamiseen. Kun käytökseen puuttuu aikanaan, Honka hiljenee ja tyytyy seisomaan nätisti paikallaan odotellen töihinlähtöä. Kaikki perushoidolliset toimenpiteet sujuvat ongelmitta, samoin kuin klippaukset, letitykset ja kenkäykset. Ei orilla ole mitään ongelmaa pidemmänkään session kanssa, kunhan se sisältää oikeasti tarpeellisia asioita eikä lässytystä. Eläinlääkäriin raudikko suhtautuu epäluuloisesti. Perusasiat, kuten tarkastukset ja rokotukset, sujuvat, kunhan joku on työntämässä Hongan suuhun porkkanaa. Ilman ruokapalkkaa se ei suostu pysymään paikallaan sekuntiakaan.
Taluttaessa ketju turvan päällä on vakiovaruste, mutta enemmänkin kaiken varalta kuin oikeaan tarpeeseen. Vain tammojen ensimmäiset kiimat saavat Hongan oikeasti vähän unohtamaan paikkansa, mutta napakka komento saa sen asettumaan. Muutoin ori on asiallinen talutettava, tulee vieressä hyvin ja vaikka sitä vähän stepatuttaisi, se ei koskaan tule ihmisen päälle. Honka lastautuu lähettämällä kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään. Tammojen kanssa se ei oikein osaa matkustaa nätisti vaan kuopii ja huutelee, mutta orit tai ruunat eivät aiheuta minkäänlaista reaktiota.
Honka ei ole kenen tahansa ratsu, koska se on säpäkkä, kuumuva, vaativan tason kisapeli. Vikansa siinäkin on, mutta ei hyvää päivää miten hienoa sillä on päästä ratsastamaan! Herkkä ja reaktiivinen ori tuntuu selkään noustessa Ferrarilta: moottori hyrrää valmiina kiihdyttämään, ohjaus on viritetty huippuunsa ja jarrukin pelaa. Hongan ratsastettavuudessa vaatimus tuleekin omassa osaamisessa. Isoja apuja ei missään nimessä saa käyttää, koska sillä meinaa olla vähän kerrasta poikki -mentaliteetti virheiden suhteen. Pienet epätarkkuudet ja heilahdukset Honka hyväksyy armeliaasti, mutta jos ratsastaja nykäisee sitä suusta (vaikka vain vahingossa), ori ei siedä. Ja sen tapa paeta asioita on valitettavasti ylöspäin, joten kahdella jalalla keikkuva Honka on näky, josta muistoa ei välttämättä tarvitse etsiä kaukaa. Ei se nyt joka päivä kimpoile kahdella koivella, mutta valitettavasti useammin kuin se Pertti Perushevonen.
Monilahjakas Honka on joka tapauksessa enemmän kouluratsu. Sillä on erinomainen liike, jota on helppo ratsastaa eteen, taakse, sivulle, ylös, alas, voltille ja kiemuralle. Vähän liioiteltua kenties, mutta ori on joka tapauksessa erittäin lahjakas kouluratsu. Sen kanssa melkein kaikki tuntuu yksinkertaiselta, jos nappulat vain saa paineltua oikein ja oikeassa järjestyksessä.
Vaikka enemmän koulupuolen peli, on Honka - kuten todettua - monilahjakkuus. Se hyppää hyvällä tyylillä ja on tarkka jaloistaan, mitä nyt ori välillä vähän liioittelee hypyissään. Se kuumuu esteillä helposti, mikä tekee hyppäämisestä tietenkin jokseenkin haastavaa. Kierrosten noustessa myös vauhti nousee ja liian suuret pidätteet eivät tule kysymykseen. Liian pitkä pidäte aiheuttaa saman ilmiön, Honka pakenee vääräntyyppistä, huonoa apua ylöspäin. Rauhallinen, määrätietoinen ja mielellään vähän jopa liikkeen taakse jäävä ratsastaja saa orista irti parasta hyppyä. Liikkeen taakse jääminen on toki hieman epätyypillinen apu, ja haastavaa toteuttaa oikein, mutta aavistuksenomainen hitaus ratsastajan puolelta saa orin hidastamaan tahtia itsekin.
Maastossa Honka ei ole rennon kävelyn ystävä. Se kyllä kävelee, mutta jossain kohtaa lenkkiä alkaa se ravitepsuttelu - niinpä orin kanssa tehdäänkin vain maastomaastoja, ei rentoilukävelyitä, jotka suoritetaan kävelytyskoneessa. Honka toimii jonossa ja yksin aivan yhtä hyvin, sen kanssa voi lähteä maastoon niin ori- kuin tammaseurassakin.
Kisapaikalla, kuten voi olettaa, Honka on pääasiassa mitä asiallisin kaveri, mutta se saattaa vähän olla tammojen perään. Jämäkkä ihminen, joka pärjää orin kanssa kotona pärjää sen kanssa myös kisapaikalla. Honka ei niin merkittävästi muutu, vaikka hevosten paljous saattaakin hieman nostaa kierroksia. Se näkyy kuitenkin yleensä lähinnä pienenä steppailuna narun nokassa - raudikko ei silti tule koskaan päälle, vaan se hötkyilee ihan omalla paikallaan ihmisen vieressä. Verkassa voi olla vähän vaikeampaa saada Honka keskittymään kuin kotona, mutta kärsivällisesti töitä tekemällä se kyllä pääsee suoritukseen hyvässä vireessä.
Sukutaulu
| i. Pihkakieli evm, sh, sysrt, 160cm |
ii. Havuhuikka evm, sh, trt, 164cm |
iii. Kuuskulaus evm, sh, tprt, 159cm |
| iie. Luulaulu evm, sh, trt, 157cm | ||
| ie. Syyssonaatti evm, sh, tprt, 158cm |
iei. Ilveiltama evm, sh, prt, 156cm | |
| iee. Nuottinoita evm, sh, trt, 160cm | ||
| e. Varjokajo evm, sh, rt, 156cm |
ei. Haamuhohka evm, sh, vrt, 159cm |
eii. Aaveennähnyt evm, sh, rt, 161cm |
| eie. Kokkokipuna evm, sh, rn, 159cm | ||
| ee. Hämärtyen evm, sh, trt, 161cm |
eei. Kummastuskarkelo evm, sh, prt, 159cm | |
| eee. Yövalot evm, sh, rt, 164cm |
i. Pihkakieli, lähes musta sysirautias liinaharjainen ori oli 160cm korkea ryhdikäs, hyväntyyppinen ori. Sillä oli pitkä kaula, lyhyt pyöreä runko, jyrkähkö huipukas lautanen. Etuset hieman hajavarpaiset, takasissa käyrähköt kintereet ja pitkät vuohiset. Etujalkojen liike oli suora, takasten ahtaanpuoleinen käynnissä, ravissa etuset meloivat ja takasten liike väljeni hieman. Pihkakielellä oli erittäin tasapainoinen laukka ja yleisesti ottaen sillä oli jo varsana erinomainen tasapaino liikkeessään. Pihkakieli myytiin nelivuotiaana viisinumeroisella summalla vaikka sillä ei ollut erityisen hyviä tuloksia varsanäyttelyistä eikä se ollut osallistunut laatuarvostelukarsintoihin. Ori kuitenkin myytiin asiansa osaavalle kasvattajalle, joka löi sen ratsutukseen. Vaativa B -tasolla koulua kilpaillut Pihkakieli oli näyttäväliikkeinen, menestyi loistavasti ja voitti suomenhevosten koulumestaruuden kolmesti sekä oli kerran mukana SM-joukkuekullalla. Hyppääminen ei sujunut siltä aivan yhtä hyvin, mutta 90cm luokista käytiin hakemassa muutama nollarata todistamaan, että kyllä ori esteidenkin yli pääsi. Pihkakieli oli herkkä, säpäkkä hevonen, rohkea kuin mikä, mutta ehdottoman tarkka omasta kohtelustaan. Ori kantakirjattiin R-suunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Pihkakieli sai 140 jälkeläistä, jotka perivät isältään erityisesti liikettä koulupuolelle, hyvää tasapainoa sekä ryhdikkyyttä. Ori myös siirsi luonnettaan eteenpäin varsin tehokkaasti ja sen herkkyyden vuoksi osa pitää sen varsoja aivan vitipäinä. Valitettavasti Pihkakieli periytti myös alttiutta kesäihottumaan, mikä näkyy erityisesti sen tammavarsoissa.
ii. Havuhuikka 164cm tummanrautias ori oli hyväntyyppinen hevonen, komea katsella. Sillä oli syvä pyöreä runko, lyhyehkö selkä ja pitkä laskeva lautanen. Orin etujalat olivat hyväasentoiset, kintereet taas käyrähköt. Ori liikkui nuorena suorin, irtonaisin liikkein sekä käynnissä, että ravissa, myöhemmällä iällä se sai kintereisiinsä kukkopatit ja nosteli niitä korostetusti, mikä ei tosin sen käyttöä juuri haitannut. Havuhuikka kävi pääasiassa shownäyttelyissä ja mätsäreissä nuorella iällään, virallisia näyttelytuloksia ei löytynyt ja sen kolmivuotislaatuarvostelusuorituskin päättyi keskeytykseen orin kaaduttua esteen joukkoon ja loukattua itsensä lievästi. Havuhuikassa oli kuitenkin laatua, joka näkyi kauas ja se laitettiin ratsutukseen ulkomaille asti. Takaisin saatiin vaativa A -tasoinen suomenhevonen, joka osasi kyllä hypätä, mutta ei oikein halunnut tehdä sitä. Ori oli luonteeltaan erittäin palveleva ja motivoitunut, mutta enemmän yhden-kahden ihmisen hevoinen kuin kaikkia ilolla selässään kantava jokapaikanhöylä. Havuhuikka kilpailikin oman ratsastajansa kanssa pitkään ja menestyksellisesti. Sitä ei koskaan kantakirjattu estekokeen pakollisuuden vuoksi, sillä omistaja ei halunnut kiusata hevostaan.
Nelisenkymmentä jälkeläistä jättänyt Havuhuikka tiinehdytti kehnosti, mutta sen varsat olivat erinomaisia koulupuolen hevosia. Esteille niitä ei oikein edes laiteltu, mutta tasoltaan ne meinasivat olla kaikkea aina maahankaivetuista ristikoista metrisiin ratoihin. Luonneperiyttäjänä ori ei ollut mitenkään kummoinen.
ie. Syyssonaatti oli kaunis tummanpunarautias tamma (158cm), korrektirakenteinen ratsuhevonen, mutta työisänsä vaikutuksen vuoksi hieman massiivisempi kuin ihannoitu kevyt urheiluhevonen. Sillä oli kuitenkin pitkä niska, hyvänmuotoinen, joskin hieman leveästi liittynyt kaula, tiivis runko ja huipukas lautanen. Etuset olivat hieman kokkapolviset, takajalat taas hyväasentoise. Syyssonaatti liikkui yllättävän kevyesti ollakseen niin raskastyyppinen, joskin se oli kaikissa askellajeissa melko etupainoinen. Tamma osallistui viisivuotiaana laatuarvosteluihin hankittuaan kvaalit helppo C -koululuokista ja sai siellä kehuja erityisesti hyvästä liikkeestään ja ratsastettavuudestaan. Vaikka lahjoja olisi riittänyt varmasti vaativa B -luokkiin asti, Syyssonaatti pysyi perheensä yleishevosena ja siitostammana. Se ei paljoa kenttää nähnyt, vaan tamman tärkein työ oli olla perheen maastoratsu ja ajeluhevonen, sekä pyöräyttää joka vuosi uusi varsa maailmaan. Vaikka perhehevosena toimikin, Syyssonaatti oli luonteeltaan yllättävä valinta sellaiseen: herkkä ja hieman kuumuva, arvokkuutta huokuva rouva, joka opetti perheen lapsillekin miten kohdellaan hevosta reilusti ja pehmeästi.
Syyssonaatti jätti kaksitoista varsaa varsin erilaisista orivalinnoista. Se jätti hyvää ratsuhevosen rakennetta ja orista riippuen sekä kevyempää, että raskaampaa tyyppiä. Varsat olivat hyväliikkeisiä ja herkkiä luonteeltaan, osa hyppäsi erinomaisesti ja osa hieman huonommin /(Syyssonaatti itse oli varsin kelvollinen hyppääjä, mutta ei juuri innostunut sellaisesta hommasta).
e. Varjokajo 156cm korkea raudikko oli kaunis tamma, hieman matalajalkainen, mutta muuten varsin korrekti tyypeiltään. Sillä oli Kaareva kaula, pyöreähkö runko, jyrkkä lapa, kantava lanne. Sääret olivat ohuet kaikissa jaloissa, etujalat olivat kuitenkin muuten hyväasentoiset, takajalat olivat pihtiset. Takasten liikkeet olivat ahtaat sekä käynnissä, että ravissa, mutta muuten Varjokajo liikkui varsin korrektisti, joskin sen liike oli matalaa ja mitäänsanomatonta. Tahdikasta yhtä kaikki, joten kyllä tamma eteenpäin pääsi myös ratsastaja selässään. Varjokajolla ei koskaan paljoa kouluratsastusta harrastettu, sillä olisi riittänyt kapasiteettia helppo A -tasolle, mutta parin helppo C -luokan ja B-merkin kouluohjelman jälkeen tamma ei juuri nähnyt kouluaitoja niiden sisäpuolelta. Sen sijaan sen kanssa keskityttiin hyppäämiseen ja siitä innokasluonteinen hevonen piti kovasti. 110cm ratoja startannut Varjokajo menestyi hyvin, vaikka sen luonne ei ollut mikään helpoin: innokkuutta leimasivat tammamaiset kiukunpuuskat, kun hevosta innosti enemmän kiukuttelu ja pystyynhyppiminen kuin töiden tekeminen ihmisen kanssa. Myöskään käsitellessä tamma ei ollut se helpoin tapaus, mutta huomattavasti mukavampi kuin ratsain kiukutellessaan. Varjokajo kantakirjattiin R-suunnalle kolmannella palkinnolla.
Varjokajo teki elämänsä aikana kolme varsaa, jotka myytiin varsin myöhäisellä iällä. Hyvien orivalintojen ansiosta niistä tuli varsin monilahjakkaita hevosia, jotka kuitenkaan eivät luonteeltaan olleet todellakaan jokatädin kisapuksuja. Leimaavaa oli erityisesti tapa paeta epämiellyttäviä asioita kahdelle jalalle, vaikka ilkeitä varsat eivät olleet.
ei. Haamuhohka oli 159cm korkea vaaleanrautias ori. Sillä oli hyvät tyypit, pitkähkö kaula, pyöreä vankka runko, pihkähkö lanne ja loiva lautanen. Jalka-asennot olivat hyvät, ainoa vika meinasi olla aavistuksen siroissa etusäärissä ja hajavarpaisissa takasissa. Orin liikkeet olivat suorat kaikissa askellajeissa, mutta erityisesti käynti meinasi olla hieman jäykkää ja se laukkasi suorin jaloin. Haamuhohka menestyi kelvollisesti nelivuotiaana laatuarvostelukarsinnoissa ollen ensimmäinen ei-finaaliin karsiutunut. Sitä kehuttiin erityisesti sen hyvästä, rennosta hyppytyylistä ja erinomaisesta kyvystä korjata omat virheensä. Haamuhohka ei koulupuolella ollut mikään ihmeellinen hevonen, se suoritti kyllä helppo A -tasolla kohtalaisesti, mutta jäykkyys liikkeissä ei koskaan täysin poistunut ei ratsastamalla, levolla, hieromalla, tutkimalla tai pahalla tahdolla. Niinpä se toi ruusukkeita kotiin, jos luokan taso ei ollut kummoinen, mutta oikeasti hyvässä seurassa se jäi auttamatta palkinnoilta. Varsinaisena toimenaan Haamuhohka hyppäsi ja paljon hyppäsikin. 110-120cm avoimia luokkia kilpaillut ori menestyi esteillä erinomaisesti ja sijoittui varsin usein. Ori oli rauhallinen, oman arvonsa tunteva käsitellä, mutta ratsuna siinä oli vipinää kavioissa välillä vähän liiaksikin asti.
Haamuhohkaa tarjottiin ulkopuoliseen jalostuskäyttöön rajatusti, joten sen jälkeläismäärä jäi melko pieneksi. Kahdeksantoista varsaa saanut ori osoitti olevansa hyvä esteperiyttäjä, mutta muuta kuin hyppykykyä siltä ei erityisemmin kannattanut etsiä. Erityisesti emänisänä se kuitenkin toimi erittäin hyvin, sillä tammavarsat periyttivät sen parhaita puolia paremmin eteenpäin kuin orivarsat.
ee. Hämärtyen oli kaunis, kookas (161cm) ja suurilinjainen tummanrautias. Se oli kevyttyyppinen, pitkäkaulainen tamma, jolla oli pyöreä runko, kantava lanne. Etujalat olivat sapeliset, takaset melko hyväasentoiset kuristuneita kintereitä lukuunottamatta. Liikkeet olivat suorat, irtonaiset ja tahdikkaat. Hämärtyen varsoi ensi kertaa nelivuotiaana, joten se osallistui nelivuotiaiden laatuarvostelukarsintaan vasta viisivuotiaana. Tamma nimettiin karsinnan parhaaksi askellajihevoseksi, mutta se sijoittui vasta kolmanneksi eikä pienessä karsintapaikassa päässyt varsinaisiin sijoituksiin tai finaalipaikkaan. Hämärtyen hyppäsi kohtalaisella tyylillä, mutta etupainoisesti ja hieman laiskasti. Se kyllä suoriutui 90cm radoista kelvollisesti, mutta esteradat eivät olleet ihan sen ominta juttua. Tamma kilpaili pääasiassa koulua helppo A -luokissa, satunnaisesti vaativaa B:tä ja sen lisäksi sillä harrastettiin valjakkoajoa noviisiluokissa. Muutama vaativa luokka käytiin korkkaamassa, mutta noviisiluokkiin palattiin ensisijaisesti omistajan, ei hevosen vuoksi. Hämärtyen oli oikukas ja tammamainen luonteeltaan, varsinainen pikkuprinsessa ja oman elämänsä Täydellinen Yksilö, joka Ei Ole Koskaan Väärässä.
Hämärtyen jätti vain yhden varsan, sillä se lopetettiin kesken kisauransa tamman katkaistua etujalkansa kaatuessaan valmennuksessa. Sen ainoa tammajälkeläinen muistutti luonteeltaan erittäin paljon emäänsä, mutta oli huomattavasti parempi hyppääjä.
Jälkeläiset
s. 01.03.2017 sh-t. Kalmaliljoja, e. Ruusuraivo, om. mori-mori (VRL-11325)
s. 14.01.2018 sh-o. Valvehoure, e. Unihuuru, om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| ERJ - 42 sijoitusta joista 11 voittoa | KRJ - 41 sijoitusta joista 12 voittoa |
|
01.05.2017 Gateaway 110cm 2/40 01.05.2017 Namyshill 110cm 4/40 01.05.2017 Hopeapaju 110cm 1/40 03.05.2017 Riekontorppa 110cm 1/40 03.05.2017 Gateaway 110cm 2/40 03.05.2017 Kaunovaara 110cm 2/40 04.05.2017 Huhtala 110cm 2/40 04.05.2017 Rebellion 110cm 4/40 04.05.2017 Kingsfall 110cm 2/40 04.05.2017 Tuiskula 110cm 1/40 04.05.2017 Riekontorppa 110cm 1/40 05.05.2017 Riekontorppa 110cm 3/40 05.05.2017 Hopeapaju 110cm 3/40 05.05.2017 Hopeapaju 110cm 5/40 06.05.2017 Kaunovaara 110cm 5/40 06.05.2017 Tuiskula 110cm 6/40 06.05.2017 Gateaway 110cm 1/40 07.05.2017 Riekontorppa 110cm 2/40 07.05.2017 Namyshill 110cm 4/40 07.05.2017 Hopeapaju 110cm 6/40 07.05.2017 Gateaway 110cm 3/40 07.05.2017 Tuiskula 110cm 1/40 07.05.2017 Kaunovaara 110cm 4/40 07.05.2017 Kingsfall 110cm 1/40 07.05.2017 Huhtala 110cm 1/40 08.05.2017 Huhtala 110cm 6/40 08.05.2017 Rebellion 110cm 2/40 08.05.2017 Namyshill 110cm 1/40 09.05.2017 Huhtala 110cm 2/40 10.05.2017 Rebellion 110cm 5/40 10.05.2017 Kingsfall 110cm 6/40 10.05.2017 Huhtala 110cm 1/40 10.05.2017 Gateaway 110cm 5/40 10.05.2017 Namyshill 110cm 3/40 14.07.2017 Belja Trakehners 110cm 5/30 16.07.2017 Belja Trakehners 110cm 5/30 17.07.2017 Belja Trakehners 110cm 4/30 24.09.2017 Zurück 110cm 3/30 25.09.2017 Zurück 110cm 3/30 25.09.2017 Zurück 110cm 1/30 29.09.2017 Zurück 110cm 3/30 30.09.2017 Zurück 110cm 4/30 |
25.04.2017 Fiktio va B 2/40 26.04.2017 Fiktio va B 4/40 27.04.2017 Fiktio va B 1/40 01.05.2017 Kärmeniemi va B 3/72 05.05.2017 Teilikorpi va B 3/40 07.05.2017 Teilikorpi va B 1/40 07.05.2017 Teilikorpi va B 3/40 08.05.2017 Teilikorpi va B 5/40 09.05.2017 Fiktio va B 5/40 13.05.2017 Teilikorpi va B 2/40 15.05.2017 Fiktio va B 3/40 16.05.2017 Teilikorpi va B 5/40 16.05.2017 Huvitutti va B 7/50 17.05.2017 Fiktio va B 4/40 20.05.2017 Teilikorpi va B 1/40 20.05.2017 Huvitutti va B 1/50 22.05.2017 Huvitutti va B 3/50 24.05.2017 Huvitutti va B 1/50 16.06.2017 Cadogan Ponies va B 4/30 18.06.2017 Cadogan Ponies va B 5/30 19.06.2017 Cadogan Ponies va B 1/30 21.06.2017 Cadogan Ponies va B 1/30 26.06.2017 Cadogan Ponies va B 1/30 12.07.2017 Ros Cirein va B 2/30 16.07.2017 Ros Cirein va B 4/30 20.07.2017 Ros Cirein va B 3/30 23.07.2017 Ros Cirein va B 2/30 23.07.2017 Ros Cirein va B 3/30 28.07.2017 Ros Cirein va B 1/30 11.08.2017 Runoratsut va B 2/40 16.09.2017 Maanan Suomenhevoset va B 1/30 24.09.2017 Maanan Suomenhevoset va B 2/30 25.09.2017 Maanan Suomenhevoset va B 4/30 02.10.2017 Ketola va B 1/30 03.10.2017 Ketola va B 5/30 04.10.2017 Ketola va B 5/30 10.10.2017 Team J&K va B 2/36 12.10.2017 Team J&K va B 6/36 13.10.2017 Mörkövaara va B 5/30 14.10.2017 Mörkövaara va B 5/30 19.10.2017 Mörkövaara va B 1/30 |
| VSR - 3 sijoitusta joista 0 voittoa | |
|
31.10.2017 Susiraja VSR Cup va B 8/68 31.12.2017 Susiraja VSR Cup 110cm 6/40 31.03.2018 Susiraja VSR Cup 110cm 7/84 |
Valmennukset
23.08.2017 Kouluvalmennus, valmensi miivi
Aiemmin päivällä pitämäni valmennus oli sujunut paremmin kuin hyvin, ja odotin mielenkiinnolla, millainen tästä valmennuksesta tulisi. Ainakin valmennettava ori oli komea, jos ei muuta, totesin ratsastajan marssittaessa Hongan kentälle. Eikä valmennuksesta ihan katastrofiakaan taitaisi tulla, sen verran kivalta ori ainakin näytti ratsastajan keikkuessa sen selässä alkukäyntien ajan.
"Treenailtaisiin tänään laukanvaihtoja ja vähän vastalaukkaa siinä samalla", kerroin ratsukolle heidän verrytellessä. Honka rennosti ravaillen ratsastajan alla ja kuunnellen pienimpiäkin apuja. Myös laukka lähti pyörimään oikein kivasti, vaikka ratsastaja saikin ottaa siitä vähän vauhtia pois. Niin kovassa vauhdissa, kuin ensimmäiset laukat olivat, ei Hongalla olisi toivoakaan suorittaa kouluradalle soveltuvia, siistejä laukanvaihtoja. Kun Hongan laukka oli työstetympää, sai ratsukko aloittaa kunnon työskentelyn vaativan silmäni alla.
Honka selvästi osasi asiansa, ja vaadin ratsukolta virheetöntä työskentelyä. Rupesin melkein liian ankaraksi huomautellessani virheistä, mutta halusin osaavalta ratsukolta heidän tasoistaan työskentelyä. Nyt oltiin valmennuksessa, ja kuten kilpailutilanteessakin, halusin ratsukon pyrkivän myös nyt parhaimpaansa.
Vastalaukkaosiot sujuivat alusta asti lähes moitteettomasti. Pieniä epätarkkuuksia teissä ja nostoissa esiintyi, mutta pyydetty laukka nousi joka kerta, eikä Honka yrittänyt helpottaa tehtävää pyrkimällä vaihtamaan laukan itsenäisesti. Laukanvaihtojen kanssa ratsastaja sai säätää alkuun. Honka ja ratsastaja osasivat homman hyvin, mutta yhteispeli ei meinannut pelata ja päädyin puistelemaan päätäni. Parin vähemmän onnistuneen yrityksen jälkeen ratsukon yhteispeli lähti sujumaan paremmin, niin pääsin aloittamaan täydellisyyden vaatimisen ratsukolta.
22.01.2018 Kouluvalmennus, valmensi Jenna S.
Tämän päiväiseen valmennukseen tepasteli aivan julmetun upean näköinen suomenhevosori Honka ratsastajansa kanssa. Ratsastaja kertoi, että yllättävien menojen vuoksi Hongalla oli ollut eilen vapaapäivä ja se oli onnistunut keräämään itselleen ylimääräistä pöllöenergiaa. Ei se mitään, tämän päiväinen aiheemme sopii tähän erittäin hyvin!
Aloitimme alkukäyntien jälkeen valmennuksen kevyessä ravissa. Honka vaikutti jännittyneeltä ja kyttäili hiukan ympärilleen. Kehotin ratsastajaa tekemään molemmilla pitkillä sivuille pohkeenväistön keskihalkaisijalle, suoristus ja väistö takaisin uralle. Muistutin ratsastajaa välisuoristuksen tärkeydestä sekä rauhallisuudesta. Uralta pois ja takaisin -väistöt ovat hyviä jännittyneen hevosen tehtäviä, sillä siinä hevonen joutuu reagoimaan nopeasti molempiin väistättäviin pohkeisiin. Tässä kuitenkin rauhallinen ratsastaja on kaiken a ja o, jotta saadaan hevosestakin rauhallisempi.
Väistöt alkoivat pian sujua hyvin. Honkakin alkoi pikkuhiljaa vetristyä ja kuunteli selkeästi ratsastajaansa koko ajan paremmin ja paremmin. Kehotin ratsastajaa nostamaan laukan ja ratsastamaan molempiin suuntiin kevyessä istunnassa reipasta, pyörivää laukkaa. Seuraavaksi otettiin mukaan hienoista askeleen lyhentämistä ja pidentämistä laukassa, edelleen kevyessä istunnassa. Vähän testaillaan, onko se hevonen siellä kuulolla ja reagoiko se apuihin välittömästi ja hyvin. Sitten olikin lyhyiden välikäyntien vuoro.
Välikäyntien jälkeen oli vuorossa pieni koulurata, jonka olen koonnut Vaativan B:n “oikeista” kouluohjelmista. Pieni ratani sisälsi 8 metrin voltin ravissa, avo- ja sulkutaivutusta ravissa, koottua ravia, lisättya ravia, koottua laukkaa, 3 erillistä laukanvaihtoa ja lisättyä laukkaa. Tämän tehtävän parissa saimmekin kulutettua hyvän tovin. Ratsukon yhteistyö näytti tasapainoiselta ja hyvältä alusta alkaen, mutta pääsimme hiomaan huippuunsa erityisesti siirtymiä sekä taivutuksia.
Loppuverryttelyn aikana pohjustin huomista estevalmennusta sekä puutuin ratsastajan pienenpieniin istuntavirheisiin natsimeiningillä. Hienoa työskentelyä ja edistystä läpi koko valmennuksen!
23.01.2018 Estevalmennus, valmensi Jenna S.
Aloitimme valmennuksen pitkillä alkukäynneillä. Honka käveli reippaasti ja rennosti minun rupatellessani ratsastajan kanssa. Alkuverryttelyissä kehotin keskittymään erityisesti orin kuuliaisuuteen, apuihin vastataan nyt eikä vasta kolmen askeleen päästä. Paljon siirtymiä, taivutteluja sekä tietysti kehuja hevoselle onnistuneesta tehtävästä. Laukkaverryttelyyn otin mukaan pitkälle sivulle laukkapuomit, joiden avulla lyhensimme ja pidensimme laukka-askelta. Honka alkoi pikkuhiljaa kuumumaan, joten välikäynnit tulivat hyvään saumaan.
Välikäyntien jälkeen lähdettiin ottamaan laukkaa haltuun. Koska Honka ilmeisesti kuumuu esteillä kovin, on tärkeää, että ratsukon yhteisymmärrys on sujuvaa alusta alkaen. Kehotin ratsastajaa nostamaan laukan ja ratsastamaan esteistunnassa ympäri kenttää. Pyysin kuvittelemaan itsensä ratsastamaan 120cm korkuisia esteitä ja antamaan Hongan laukata sellaisen radan vaatimaa vauhtia. Tuntuu aluksi kauhean kovalta vauhdilta, mutta muistutin luottamaan siihen, että tämä on sitä hevosen parasta laukan rytmiä, jossa hevosen on helpoin edetä. Vielä parit lyhyet kokoamiset väliin, muutamat lämmittelyhypyt pystyesteellä ja olimme valmiita esteradalle!
Aivan oikein, tavoistani poiketen olin tälle valmennukselle suunnitellut ihan kokonaisen esteradan. Normaalisti tykkään valmennuksissani pilkkoa asiat pienemmiksi ja keskittyä yhdessä valmennuksessa yhteen tai kahteen hiottavaan asiaan. Esteratani koostui kahdeksasta eri esteestä ja kymmenestä hypystä. Siellä oli aina niin se erikoinen vesieste, kolmoissarja sekä vaikeasta kulmasta lähestyttävä kapea portti. Annoin ratsastajan ensin käydä kävelemässä radan läpi, jonka jälkeen keskustelimme hetken siitä, miten se kannattaisi ratsastaa. Ja sitten tositoimiin. Rata sujui heti ensimmäisellä kerralla mielestäni hyvin, kuten tällaiselta vanhalta konkariparilta voi odottaakin. Toisella kertaa Honka alkoi selvästi kuumumaan enemmän, johon ratsastaja reagoi pidätteillä ja liikkeen kokoamisella. Kehotin uskaltamaan Hongan laukata omaa tahtiaan, keskittymällä hyviin lähestymisiin ja suoristamiseen ennen estettä. Tämä auttoi hieman, ja viimeisellä hyppykerralla Honka kuunteli jo erittäin paljon paremmin pidättävääkin apua esteiden välillä, hienoa!
Loppuverryttelyssä kehotin ratsastamaan isoja kahdeksikkoja ja loivia kiemurauria puolipitkin ohjin. Hevonen rennoksi, pyöreäksi eteen ja alas. Kiitos valmennuksesta!
14.03.2018 Kouluvalmennus, valmensi Crimis
Uusi viikko ja uudet valmennettavat. Palasin taas Susirajaan, jossa valmennettavanani olivat tällä kertaa narri ja Luuhohka eli Honka. Upea tummanrautias kulki loistavalla eteenpäinpyrkimyksellä jo alkuverryttelyissä, joita saavuin seuraamaan loskaisen kentän laidalle. Tänään valmentaisin ratsukkoa sileällä ja huomenna esteillä.
Tästä ratsukosta huomasi heti, että yhteistyötä oli hiottu – varmasti kohtuullisen ajan kanssa. Narri liikutti aavistuksen lantiotaan ja puristi millisekunnin ajan pohkeillaan, ja Honka lähti rytmikkääseen raviin. Sitten narri käänsi orin ympyrälle, pysäytti lähtöpisteessä ja käski hevosen takaisin liikkeelle, tällä kertaa suoralle uralle. Ohjia hädin tuskin edes tarvitsi käyttää, kun Honkaa sai ratsastettua niin hyvin pelkällä istunnalla. En voinut kuin ihailla ratsukon harmonista työskentelyä ja miettiä, mitä täällä edes teinkään – taas.
No, päädyimmekin tekemään rataharjoituksen tasolla Vaativa B. Minä lähinnä tuomaroin suoritusta ja huomautin, jos jossain oli parantamisen varaa. Radalle tultiin harjoitusravissa, pysähdyttiin tervehtimään allekirjoittanutta ja siirryttiin takaisin harjoitusraviin oikeaan kierrokseen. Honka ravasi reippaasti korviaan ratsastajan suuntaan käännellen. Avot, sulut ja puoliympyrät sujuivat täsmällisesti. Narrin avut olivat huolellisia ja selkeitä, ja hevonen taipui kauniisti pohkeen ympärille.
Laukkaan Honka lähti voimakkaasti, ja hetken narri saikin hakea kunnollista tuntumaa takaisin. Haastavaa siitä teki se, että Honka kuulemma ottaisi liian isoista pidätteistä nokkiinsa. Kun hevonen oli pienen säätämisen jälkeen takaisin siististi apujen välissä, kokosi narri hevosen keskilaukkaan ja käänsi ympyrälle. Honka kokosi, taipui ja vaihtoi laukkaa suorastaan rutiininomaisesti. Tämä ratsukko kyllä selviäisi kouluradalla ongelmitta.
15.03.2018 Estevalmennus, valmensi Crimis
Edellisenä päivänä olin valmentanut narria ja Honkaa sileällä; tänään olisi esteiden vuoro. Kouluradalla ratsukon yhteistyö oli ollut lähes moitteetonta ja Honka oli liikkunut upeasti, joten odotukseni olivat melko korkealla – yleispainotteisesti kilpailevasta hevosesta kun kuitenkin oli kyse. Narri oli verkannut orin itsenäisesti, kun minä olin rakentanut rataa. Saadessani esteet valmiiksi kehotin naista nostamaan laukan. Ilmeisesti Honka otti esteistä vähän ekstravirtaa jo nähdessään ne, sillä se lähti erittäin lennokkaaseen laukkaan. Tiesinhän minä, ettei orilta eteenpäinpyrkimystä puuttunut, mutta tämä oli jo toisella tasolla kuin edellispäivän treeneissä.
”Hevonen apujen väliin ennen estettä”, sanoin tiukasti. Narri käänsi orin voltille ja teki pidätteitä – Hongan mielestä liian kovakouraisesti. Ori hypähti takasilleen, mutta laskeutui onneksi pian alas narrin höllätessä ohjastuntumaa silmiään pyöräytellen.
”Arvon herra Honkaa pitää käsitellä silkkihansikkain”, nainen puuskahti ivallisesti kääntäessään orin uudestaan voltille. Ratsukko tuli esteelle nyt jo paremmin hallitussa laukassa, ylitti sen turhankin suurella ilmavaralla ja suuntasi seuraavalle.
”Hyvä”, ehdin jo kehua, kun Honka nosti uudestaan kierroksia ja narri sai taas pidätellä herra herkkähipiäistä varoen. Oikeastaan koko treeni meni niin. Honka kuumui, narri yritti parhaansa mukaan pitää orin apujen välissä saamatta sitä suuttumaan; ja kun kaikki napit olivat kohdillaan, Honka hyppäsi upeasti. Hypyt olivat välillä jopa liioiteltuja, mistä aikaradalla rokotettaisiin – mutta ainakaan puomit eivät kolisseet.