Kurjenpesä

Mörkövaaran Vampyyrivahti "Vyyhti"
✝ 14.05.2020

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

Ilmeisesti suomenhevoset ja vuonohevoset ovat rotuja, joille antaa pikkusormen vain huomatakseen menettävänsä koko kätensä. Tai siltä minusta ainakin tuntuu. En vieläkään koe pitäväni kummastakaan edellä mainitusta rodusta enemmän kuin puoliverisistä, ja silti tallissa on pystyharjojen sekä perisuomalaisten ylivalta. Tätä ylivaltaa vahvistavat kaksi mörkövaaralaista nuorta, Vampyyrivahti ja Jokeriina.

Mörkövaara juhli 11-vuotista taivaltaan, ja tarkoitukseni oli osallistua juhlahumuun lähinnä katsojana, Pietulle ja mahdollisesti Lempolle morsmaikkuja katsellen. Myytävissä pikkumöröissä oli kuitenkin kaksi hevosta, joista sain saman tien "tuo sopii minun käteeni" -fiiliksen. Toinen näistä varsoista oli komea, piirtopäinen ori Vampyyrivahti, joka esitteli emänsä vierellä melkoisen lennokkaita liikkeitä. Tutustuin sukuun, vakuutuin meriiteistä, tein tarjouksen Vampyyrivahdista ja Jokeriinasta. Molemmat lähtivät matkaani, ja nyt pohdin, minne ihmeeseen ne haaveet laumasta GP-tason puoliverisiä oikein jäivät.

Luonne

Vyyhti on vähän mutkikas, konstikas kaveri, oikea erilaisten luonteenpiirteiden vyyhti. Siitähän se lempinikin juontaa juurensa. Punainen suomenratsuni kyllä käyttäytyy pääpiirteittäin siivosti, huonosta käytöksestä tätä hevosta ei turhan usein joudu moittimaan (onneksi!). Sen sijaan Vyyhti on välillä todella sulkeutunut ja vastaanottamaton, vaikka juuri edellisenä päivänä oli hyvin avoin ja seurallinen. Tammikuun aloittelijaystävällinen tädinkuljetin voi olla koko helmikuun omalle varjolleen silmiään muljautteleva sähköjänis, jonka kyydissä ei joka muori pysy. Vyyhti taisi imeä emänsä maidosta vähän turhankin ailahtelevan luonteenlaadun.. Onneksi ori ei koskaan ole aggressiivinen tai oikeasti vaarallinen, vaikka välillä onkin säpsyvinään ja säikkyvinään mörrimöykkyjä tallin nurkalla.

Aluksi olin hirveä huolissani hevosesta, joka yhtenä päivänä oli melko seurallinen ja ympäristöstään kiinnostunut, toisena taas melkein apaattinen. Ajan myötä totuin siihen, että orini on vähän omanalaisensa, ailahtelevainen persoona. Mitään ’salama kirkkaalta taivaalta’ -tyylisiä mielenmuutoksia Vyyhdissä ei ole, eikä ori nyt joka ikinen päivä ole täysin erilainen kuin eilen. Vaihtelua kuitenkin on.
Hyvin, hyvin harvoin raudikolle sattuu uhmakkaita päiviä, jolloin se testaa hermojani sekä omia rajojaan. Uhmapäivinä herra ei varmasti liiku pyydettäessä, vasta käskettäessä, jalat eivät nouse, kuolaimiakaan ei huvita ottaa suuhun joten suu ei aukea.. ja niin edelleen. Yleensä Vyyhti kuitenkin käyttäytyy kuten hyvätapaisen, hyvin opetetun hevosen kuuluukin. Toisinaan ori on sosiaalisempi (se nauttii rapsutuksista, on kiinnostunut tekemisistäni, saattaa höristäkin), toisinaan taas ori ei reagoi yhtään mihinkään eikä kiinnostu mistään, ellei ole pakko. Suihkepullojen, saksien, klippauskoneen sun muiden kanssa saa touhuta rauhassa, ne eivät hetkauta herraani sen enempää kuin harjatkaan. Korviin koskemisesta Vyyhti ei erikoisemmin pidä, mutta antaa kuitenkin leikata korvakarvat, laittaa korvahupun ja muutenkin kosketella korviaan, vaikka orin ilme meneekin melko nyrpeäksi. Pesupaikalle raudikko kävelee rauhallisesti, eikä se ahdistu liian viileästä vedestä, kylmäysletkuista tai oikein mistään muustakaan. Hyvin järkevä, kaikkeen käsittelyyn tottunut hevonen, kaiken kaikkiaan.
Talutettaessa Vyyhti sentään on joka päivä samanlainen; kohtalaisen ripeästi kävelevä, siivokäytöksinen hevonen, joka ehkä hörähtää tammoille. Muihin oreihin (edes alati kukkoilevaan Shaahiin) mörköori ei jaksa kiinnittää mitään huomiota. Säikähtäessään Vyyhdillä on ikävä taipumus olla ylidramaattinen liioiteltuine sivuloikkineen; riimunnaru on yleensä melko kireänä, ja taluttaja on vaarassa lentää mukana raudikon ilmaistessa, että kyllä, hän nyt säikähti. Toki eihän hevonen säikähtämiselleen mitään voi, vaan vähempikin poukkoilu riittäisi. (Ratsastajan kanssa Vyyhti nimittäin säpsähtää, ottaa ehkä puolikkaan askeleen ja se oli siinä.)
Vyyhti ei mene traileriin, piste. Rekkaan ja muihin isompiin kuljetusvälineisiin herra kävelee ongelmitta, mutta traileriin raudikkoa ei tunnu saavan ei hyvällä, pahalla, rahalla eikä kaikilla käytettävissä olevilla apuvälineillä. Joten Vyyhti matkustaa rekassa – ja nätisti matkustaakin, hiljaa ja sievästi heiniään mutustaen, vaikka olisi yksin tai miten kahelin matkakumppanin kanssa.

Jos nyt ei ihan jokainen päivä tai viikko, niin ainakin jokainen kuukausi Vyyhdin selässä on kohtalaisen erilainen. Tiedä sitten, mitä tämän hevosen päässä liikkuu, kun toisinaan ori muistuttaa pomminvarmaa tuntipuksua, pian joka suuntaan vinkoilevaa puolivilliä kaikesta säikkyjää ja seuraavaksi ollaan uppiniskainen, paikoillaan seisova, mistään hiemahtamaton junttura. Että ottaa tästä nyt sitten selvää.
Perusväittämänä Vyyhti osaa ja pystyy. Loput onkin sitten kiinni kaiketi kuun ja tähtien asennosta sekä viime vuoden horoskoopista. Suurimman osan ajasta Vyyhti on onneksi ihan asiallinen ratsu; melko tarkka avuista, mutta yhteistyökykyinen, eteenpäinpyrkivä, vähän korostuneen herkkä ja reaktiivinen, mutta osaavan ihmisen ratsastettavissa ilman ongelmia. Sitten on niitä kertoja, kun raudikko kyttää jotain nurkkaa silmänvalkuaiset vilkkuen, ahdistuu violettivalkeasta pystyesteestä (muut värit ja esteet ovat ihan OK), puskee lapa edellä hi maratonradan estealueista.. Mikäli huonosti käy, työnteko on tosissaan työntekoa, työn ja tuskan takana olevaa puolipakottamista herran tehdessä ihan mitä sattuu. Tai jättäessä tekemättä.

Vyyhti on ihan kelpo peli niin kouluratsuna kuin valjakkohevosena. Se osaa asioita perushyvin (heA/noviisi), mutta sillä on mielettömän liikkeet, hyvä ryhti ja helppo koottavuus. Kaiken mennessä kuten pitääkin ori suorittaa käynti- ja laukkaosuudet hyvin, raviosuudet erinomaisesti, eikä kompastele, kiirehdi tai koeta luistella tehtävistään. Välillä Vyyhti näkee pikku-ukkoja eikä voi keskittyä, toisinaan raudikolla tuntuu olevan niin paljon pöllöenergiaa, että se syö hevosen kaiken keskittymisen. Mutta vaikka Vyyhti kuinka niskuroisi tai olisi turhankin menevä, se ei koskaan pukittele, hypi pystyyn tai laukkaa kaahota ilman mitään tolkkua. Jokin tolkku orin menossa on aina, ihmeellisimpinäkin kausina.
110cm rataesteillä ja 100cm maastoesteillä hyppäävä Vyyhti joko hyppää hyvin, tai.. jättää hyppäämättä. Kakis vaihtoehtoa. Orin hyppytyyli on hyvä ponnistuksesta jalkatekniikkaan, siinä ei ole moittimista. Tavallisesti ori etenee hyvässä laukassa esteeltä toiselle turhia kyttäämättä tai kieltämättä. Ihmekausinaan Vyyhti kuitenkin keksii tehdä täysstopin joko yhdelle tietylle esteelle, estetyypille (esim. pelkille pystyille) tai ihan joka ikiselle esteelle. Eikä ori muuten mene yli vaikka kuinka sitä komentaisi. Kun kaikki pelaa Vyyhti liikkuu nopeasti ja ketterästi, hyppää puhtaasti ja selkeästi nauttii siitä, mitä tekee.
Maastoilusta muodostuu aina elämys, joko hyvässä tai pahassa. Oikeasti Vyyhti on maasto- ja liikennevarma kaveri, mutta on niitäkin päiviä nähty, kun postilaatikot tai iät kaiket samalla paikalla nököttänyt kanto ovat orille liikaa ja kotiin on päästävä ihannythetisamantien.

Voi, miten minä toivonkaan, että Vyyhti edes yleisön edessä käyttäytyisi aina edukseen! Tietenkin se on aivan liikaa pyydetty ja toivottu; piirtopäinen suomenhevoseni käyttäytyy vieraissa paikoissa yhtä ailahtelevaisesti kuin kotonakin. Yksissä kisoissa äärettömän keskittynyt, hyvällä fiiliksellä suorittava hieno kilparatsu, toisella kerralla se sähköjänis, jonka säpsähdykset ovat ehkä pieniä sivuaskelia, mutta vauhti muuten turhan vauhdikasta joka tädille.

Sukutiedot

Jälkeläiset

20.11.2018 sh-o. Kryptankylmä e. Tiilikan Liisi om. Sonja.P (VRL-06588)
01.02.2018 sh-t. Kurjen Vampyyrinvalkea e. Elohiljan Kalmankaunis om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

17.08.2018 Menestynyt mörköorhi
Ilokseni ja ylpeydekseni Vyyhdistä kasvoi juuri sellainen lahjakas yleishevonen kuin toivoinkin. Orin suku on täynnä menestyneitä, palkittuja hevosia, joilla on mittavat kilpanäytöt kolmesta neljään lajiin, lajilaatuarvostelupalkintoja, rotulaatuarvostelupalkinto, kantakirjapalkinto.. Eikä raudikkoni ole jäämässä yhtään huonommaksi. Kantakirjakelpoisuuden Vyyhti nappasi heti ensimmäisistä näyttelyistään, kantakirjaus toi 74 pisteen RKTK-II -palkinnon. Vielä yksi irtoSERT, ja voin anoa orille Championin arvonimen!

Vaikka olen luonnollisesti ylpeä hevoseni näyttelymenestyksestä ja kantakirjapalkinnosta, kaikkein eniten mieltäni lämmittävät Vyyhdin sijoitukset. Etenkin koulu- ja valjakkosijat, sillä ne olen ratsastanut tai ajanut ihan itse. (Orin este- ja kenttästartit ovat jonkun Susirajan henkilökunnan ratsastamia, yleensä Lissun tai narrin.) Aina tämän hevosen persoonasta ei ota selvää, eikä jokainen treeni todellakaan suju hyvin, mutta siksi ne sijoitukset niin hyvältä tuntuvatkin, niiden eteen on oikeasti nähnyt vaivaa ja tehnyt töitä!
Vyyhti on menestynyt etenkin koulu- ja estekentillä. Myös kenttäkisoista mörköhevoseni on palannut ruusukkeiden kanssa. Valjakkosijoja on kaikista vähiten, mutta toisaalta en ole kovin moniin valjakkokisoihin osallistunutkaan. Kaiken kaikkiaan Vyyhdin kilpaura tuntuu jokaisen siihen sijoittamani euron arvoiselta!

Vaikka startteja on tulossa ties kuinka paljon, olen jo pohtinut orin jalostuskäyttöä. Onkohan Vyyhti sukunsa kaltainen periyttäjä, seuraavan polven suoritushevosten tekijä? Kun katsoo Vyyhdin sisarpuolia sekä orin vanhempien sisarpuolia, voi todeta mörköorin taustalla olevan tasavahvoja kilpa- ja jalostushevosia, jotka ovat periyttäneet kapasiteettiaan (ja korrektia, kestävää rakennetta) seuraavalle sukupolvelle. Toivon tosissani, että Vyyhti osoittautuu samanlaiseksi! Toki ruunaus on aina vaihtoehto, jos orista ei jalostushevoseksi ole, mutta harmittaisihan se. Aika paljon.

31.01.2019 Kouluvalmennus, valmensi reibili
Saavuin pitkästä aikaa Kurjenpesän kentälle, jossa Aino oli jo orinsa Vyyhdin kanssa suorittamassa alkuverryttelyjä. Tervehdin Ainoa saamatta kuitenkaan vastausta takaisin, Ainon täysi keskittyminen taisi juuri silloin olla hevosessa, joka näytti siltä että karkaisi alta hetkenä minä hyvänsä, eikä kuullut minua. Arvelin, että ori olisi saattanut olla ehkä hetken lomaillut, koska se liikkui kovin hätäisesti ja keskittyi kaikkeen muuhun kuin ratsastajan antamiin ohjeisiin.
Tästä sain taas loistavan tekosyyn turvautua jälleen kerran siirtymisiin ja käskyttää ratsastajaa tekemään siirtymisiä käynnissä ja ravissa, jotta oria saataisiin hieman paremmin kuulolle. Pikkuhiljaa meno alkoikin rauhoittua, Vyyhti rentoutui ja liikkui nyt hyvin käyttäen hienosti koko kroppaansa. Tänään ajattelin pitäytyä ratsukon kanssa ihan perusasioissa, eli keskityttäisiin hevosen suoristamiseen. Tehtävää suoritettiin ratsastamalla keskihalkaisija, jonka jälkeen hevonen käännettiin vasemmalle asettaen ja taivuttaen hevosta kulmissa ja suoristamalla se heti käännöksen jälkeen. Pitkän sivun puolivälistä ratsukko kääntyi kohti vastakkaisen puolen pitkää sivua ja jälleen asetten ja taivuttaen hevosta käännöstä varten ja suoristamalla se käännöksen jälkeen. Tehtävä suoritettiin ensin käynnissä, jonka jälkeen samaa rataa hinkattiin vielä ravissakin. Ravissa hevonen suoristui hiukan kehnommin kuin käynnissä, mutta paransi pikkuhiljaa, mitä enemmän tehtävää oltiin tehty. Lopuksi halusin nähdä saman tehtävän suoritettuna laukassa, eikä ratsukolla ollutkaan mitään ongelmia sitä suorittaa.
Valmennuksen lopuksi kehaisin kuinka komea ori Ainolla oli käsissään ja jätin sitten ratsukon suorittamaan loppuverryttelyt itsenäisesti.

11.02.2019 Vieraskuski, kirjoittanut Ilona
Tänään oli edessä varsin mielenkiintoisen oloinen tuttavuus, suomenhevosori Vyyhti nimittäin. Ainon kertoman mukaan orilta löytyi aivan tasan joka päivä uusia puolia ja vinkeitä, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Tallista Vyyhtiä ei löytynyt, karsina oli tyhjä, joten orin täytyi olla vielä tarhassa. Tähyilin tarhoissa nuokkuvia hevosia sitä oikeaa etsien ja viimeisestä yrittämästäni sen lopulta bongasin. Nappasin riimunnarun käteeni ja viheltelin hevoselle, joka kääntyikin katsomaan minua. Selkeästi sitä vähän epäilytti tuntematon tyyppi, mutta uteliaisuus vei voiton ja komea raudikko asteli hillitysti kohti tarhan porttia. Sopiva parin metrin rako ja siihen Vyyhti jämähti seisomaan. Kiltisti se seisoi paikoillaan kun narun kiinnitin sen päitsiin, ja lähdimme suuntaamaan kohti tallia.
Kiinnitin Vyyhdin käytävälle, sillä kyllähän kaikki tietää että erityisesti tuntemattomien hevosten kanssa on ennemmin vähän turhankin varovainen. Vyyhti ei juuri kiinnittänyt huomiota kun pyörin sen ympärillä laittaen sitä ratsastuskuntoon. En oikeastaan ollut saanut orista vielä mitään irti, lähinnä olin vain todennut sen asialliseksi ja komeaksi katsella. Aikomuksenani oli tehdä ihan perus sileäntyöskentelyä ja toivoin saavani sieltä paremman kuvan siitä mitä tämä herra oli miehiään. Suitset vielä päähän ja omat saappaat jalkaan, ja sitten suuntasimmekin jo kohti kenttää. Matkalla ilmeisesti paikkaansa vaihtanut kukkaruukku sai valtaisan sivuloikan aikaan, ja lähellä oli etten loukannut itseäni siinä rytäkässä. Tiukensin vähän otettani ohjista ja loppumatka sujui moitteitta.
Alkukäyntien jälkeen kokosin ohjat käteeni ja totesin Vyyhdin olevan varsin herkkäsuinen kaveri. Se vaikutti yhteistyöhaluiselta ja reippaalta, kun testailin muun muassa pysähdyksillä ja väistöillä orin käyttöohjeita. Siirryimme siitä sitten ravityöskentelyyn ja sain todeta saavani tehdä tänään istuntani kanssa tosissaan töitä, Vyyhti nimittäin reagoi aivan jokaiseen istuntani muutokseen voimakkaasti. Kun sain oman istuntani rentoutettua, huokaisi hevonen allani ja rentoutui sekin. Laukka nousi näppärästi pienillä avuilla ja se oli heti alkujaan hyvin takaosan päällä. Kokoamiset tuntuivat olevan tälle hevoselle helppo nakki, ja niitä laukassa sitten tulikin tehtyä. Vieläkin omasta istunnastani ja keskivartalonhallinnasta piti olla tarkka, jotta homma pelitti. Todettuani Vyyhdin oikein kivaksi ja hyvin koulutetuksi ratsuksi, löysäsin ohjia ja annoin sen venyttää lopuksi kaulaansa niin laukassa kuin ravissakin. Kevyt hiki oli tullut meille molemmille, kun siirryimme loppukäyntien pariin.

27.08.2018 Kuntokuurille
Vyyhti on ollut pidemmän ajan vähän kevyemmällä liikutuksella. Ei aivan oloneuvoksena, muttei tätä ole kyllä ihan peruskuntokaudeksikaan kehdannut sanoa. Kalenterini on ollut aivan täynnä valmennuksia, kisareissuja, nuorten laittelua ja tiedä mitä, että tämmöinen eläkeori on valitettavasti jäänyt vähän sivuosaan. Enkä ole viitsinyt laittaa työntekijöitänikään liikuttamaan Vyyhtiä jokusta juoksutusta enempää, tästä hevosesta kun ei ikinään tiedä, millä tuulella se on ja miten yhteistyö sujuu.

Nyt sen yhteistyön kuitenkin pitäisi sujua, sillä tälle syksyä, ehkä jo ensi kuussa, Vyyhti lähtee näytille Suomenhevosten laatuarvostelun tuomareiden eteen. Edessä on kuntokuurin lisäksi myös omien hermojeni rauhoittelua; Vyyhti on kyllä kokenut esiintyjä, mutta ailahtelevaisuutensa vuoksi todella epäluotettava. Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa piirtopää esiintyi edukseen käyttäytyen moitteettomasti koko päivän, mutta muistan muutamiakin kisareissuja, kun herran askel oli turhankin lennokas eikä mikään mennyt perille.. niitä reissuja ei ole yhtään ikävä.
Palasin eilen viikonlopun ja maanantain käsittäneeltä kisareissulta Famonan kanssa. Liikuttamattomana seissyt Vyyhti pääsi tänään heti aamusta kentälle pyörimään; kävin kaikki askellajit läpi, asettelin ja taivuttelin, ei mitään ihmeellistä. Orilla oli tänään niitä parempia päiviään, se vastasi apuihini hienosti tehden kaiken mitä pyysin. Vertyminen kesti vähän tavallista pidempään, taidan tilata hierojan käymään orin läpi. Vyyhti tuntui kuitenkin hyvältä kaikissa askellajeissa, jahka vertyi, se asettui ja taipui ongelmitta, suoristui nätisti, takaosa tuli alle. Tästä on oikein hyvä jatkaa esiintymiskunnon rakentamista.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen