Kurjenpesä

Nupun Suklaatiikeri "Tikru"

Perustiedot

Meriitit

Kuvat © Stjarna

Tausta

Marenkimyrsky, yksi suosikkitammoistani, oli näyttänyt kyntensä kilpakentillä ja oli aika suunnitella sille ensimmäistä varsaa. Etsin oreja monelta eri tallilta, sillä minulla oli melko tiukat kriteerit tulevan varsan isälle. Oriin tuli olla kilpaillut kenttää, sillä tuli olla itseäni miellyttävä suku mieluiten Taikakuun Kartanon hevosilla höystettynä, ja joku perusrautiasta erikoisempi värikin olisi plussaa. Kärmeniemessä asuvaa Kärmeniemen Ohi-Ota olin ihastellut moneen otteeseen, mutta ori oli vielä kovin nuori. Olin jo heittämässä kirvestä kaivoon, kun päätin ottaa Mattyyn yhteyttä ja kysyä suoraan Ohion tilanteesta. Jännitin vastausta sormet ristissä, ja puhelimen ilmoittaessa saapuneesta viestistä kirjaimellisesti hyökkäsin sen luo. Matty kertoi sivujen perusteella pitäneensä kovasti tammastani, mutta tutkivansa sitä myöhemmin vielä tarkemmin. Kun joitakin päiviä oli kulunut kysyin Mattyltä, oliko hän tehnyt päätöksensä. Ja olihan hän! Ohi-O voisi astua Marenkimyrskyn hieman "erikoistapauksena", vaikka olikin vielä itsekin melko nuori ja vasta aloittelemassa kilparatsun uraa. Vajaata vuotta myöhemmin ihastelin tallissa suloista, rohkeaa, ruunikoksi paljastunutta tammavarsaa - Nupun Suklaatiikeri oli syntynyt.
- kasvattaja

Tikru muutti Kurjenpesään yhdessä useamman muun suomenhevosen kanssa Nuppulanharjun harventaessa hevosrivejään toiminnan muutoksen vuoksi. Tämän(kään) tamman kohdalla minun ei tarvinnut kamalan pitkään pohtia, jätänkö tarjouksen vaiko en; kilpaillut, terve ja hyväsukuinen tamma, vallan passeli rakenne vaikka tuskin tulisi napsimaan luokkavoittoja näyttelykehistä. Määrätietoinen, rohkea persoona, hienoisena miinuksena taipumus pukitteluun. Ei kuitenkaan mitään niin isoa ja raskauttavaa, että olisin jättänyt tarjouksen tekemättä.

Tarjoukseni hyväksyttiin, teimme kauppakirjat ja järjestin Tikrun(kin) kuljetuksen. Kurjenpesään tamma saapui tyynenä ja rauhallisena, ottamatta lainkaan kierroksia sille äkäisen pomottelevasti huutavista puoliveritammoistani. Tikru saapui, asettui taloksi kuin ei koskaan olisi muualla asunutkaan ja sillä tiellä olemme edelleen. Arki sujuu rattoisasti kotitreenien, valmennusten ja cupkisaamisen muodossa. Uintiretki siellä, hetki laidunlomaa täällä, rentoja maastoretkiä, varsahaaveita. Tikru oli nappiostos.

Luonne

Tikru on pienestä pitäen ollut hyvin määrätietoinen ja rohkea hevonen. Siinä missä muut hevoset lähtevät lepattavan muovipussin nähdessään kiireesti pakoon, Tikru kävelee korvat hörössä lähemmäs tutkimaan tarkemmin. Villihevosena Tikru ei siis todennäköisesti selviäisi sekuntiakaan - mutta toisaalta, miksipä sen pitäisikään.

Hoitaessa Tikru on vähän huvittava, mutta toisaalta myös rasittava hevonen. Hoitajansa riemuksi se tykkää heitellä harjoja ilmaan ja levitellä kaikki löytämänsä tavarat hujanhajan - ja kaiken lisäksi se on vielä oikea karkaamisen maailmanmestari! Tikru vaatii paljon virikkeitä ympärilleen ja tylsistyessään se alkaa itse keksiä tekemistä, esimerkiksi karkailua. Tamma osaa avata lähes solmun kuin solmun, ja se on monta kertaa yllätetty ryömimästä laitumen lankojen ali. Mikäli hoitaja kuitenkin jaksaa viihdyttää Tikrua eikä jätä sitä yksin, ei tamma järjestä sen kummempia tempauksia. Tikru on helppo varustaa, joskin suojia laittaessa se saattaa nostella jalkojaan kärsimättömästi.

Ratsastaessa Tikru on hieman hitaasti lämpeävä mutta pohjimmiltaan kuitenkin melko reipas, ja jostain syystä emän sekä emänemän taipuvaisuus pukitteluun on periytynyt myös sille. Tamma vaatii pitkät alkuverryttelyt, jotta saa moottorinsa kunnolla käyntiin ja pystyy tekemään ratsuna parhaansa. Tikru on todella herkkä jalalle, ja ratsastajan koputellessa neidin kylkiä hänen mielestään edes hieman liikaa, lentää peräpää varsin kevyesti ilmaan. Tamma on siitä rasittava, että pukitellessaan se vetää päänsä surutta alas, eli toisinaan pukeissa voi olla hankala pysyä mukana.

Esteillä Tikru on melko omatoiminen ja osaa pitkälti itse katsoa oikeat paikat esteille. Se hyppää hyvällä tyylillä ja on tarkka jaloistaan - puomit eivät siis tämän tamman kanssa kovin helposti kolise. Tikru ei rataesteillä kiellä kovinkaan helposti, ja ne harvat sen kanssa sattuneet kiellot ovat pitkälti tulleet ratsastajan yrittäessä ohjata hevosen hyppäämään oikeasti mahdottomasta tiestä. Maastoesteillä Tikru on mukava hevonen, sillä se laukkaa tasaisen varmasti pitkiäkin pätkiä eikä säiky turhia. Kiinteitä esteitä hypätessä Tikru on selvästi varovaisempi kuin rataesteillä, ja kieltää helpommin. Maastossa ratsastajan täytyykin tukea tammaa enemmän ja auttaa oikean paikan löytämisessä.

Tikru on hyvä lastata ja kuljettaa, eikä stressaa turhia. Kilpailuissa se osaa käyttäytyä, eikä pistä pystyyn minkäänlaisia esityksiä.
Luonne © ex-omistaja Sippe, kiitos!

Sukutiedot

Jälkeläiset

23.08.2022 sh-t. Kurjen Kermakakkukärsimys e. Taikakuun Ristiseiska

Kilpailutulokset

Nupun Suklaatiikeri kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

09.05.2017 Haavelaakso irtoSERT (tuom. vaapu.)

VSR CUP 2 sijoitusta joista 1 voitto
30.06.2022 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup 100cm 1/31
31.07.2022 Susiraja VSR Cup helppo 2/23

Päiväkirja & valmennukset

22.05.2022 Kouluvalmennus Tikru & Aino, valmentajana Irene Raine (VRL-14959), Kuuvuori
Manner-Suomen-reissu oli tällä kertaa pitänyt sisällään kilpailujen lisäksi myös valmennusturneen, joka päättyisi Pöytyälle, tarkemmin sanottuna Kurjenpesään. Kevään vehreydessä ja auringon helotuksessa jopa Pöytyä sai hymyn huulille. Etenkin, kun touhukkaan oloinen ruunikko suomenhevonen marssi kentälle päivän ensimmäisenä ratsukkona. Aino kipusi selkään samalla kun tenttasin perustiedot: Tikru oli jo startannut kenttää ja vähän rataesteitäkin. Tämän päivän agendalla oli oma leipälajini, eli kenttäratsastusta tukeva koulupainotteinen valmennus.
"Ota vaan ohjat saman tien käteen ja lähde hakemaan terävästi pohkeesta eteen, ihan niin että tuntuu kuin lähtisi ravaamaan - mutta ei aivan. Pidä ohjat ihan hiljaa ja pidä istunnalla käynti. Älä kuitenkaan purista polvilla." Aino teki työtä käskettyä ja Tikru käveli tomerasti. "Anna alkuun vähän pidempää ohjaa: anna sen venyttää. Katso että oma jalka on rento ja mahdollisimman pitkä."
Työskentelyä jatkettiin kevyessä ravissa. Kehotin Ainoa kiinnittämään huomiota kulmiin ja tulemaan pitkät sivut hiukan uran sisäpuolella, jotta ulkoavut varmasti menisivät heti alkuunsa läpi. Pohkeen käyttö jätettiin ihan minimiin Tikrun vetäessä komeat protestipukit.
"Siinä keventäessäkin voit istunnalla vaikuttaa tosi paljon paitsi askeleen pituuteen myös tempoon - kokeile lyhennyksen kautta hiljennellä kohti kulmia ja taas kulmista päästä ravi isommaksi."
"Jää sitten harjoitusraviin ja isolla kahdeksikolla hae siirtyminen käyntiin ihan vaan istunnalla siinä lenkkien välillä. Ja takaisin raviin - arvasitkin varmaan, jo, lähinnä istuntaa hyödyntäen."

Kannoin kentälle parit maapuomit ja kavaletit.
"Täällä pääty-ympyrällä ylitetään viuhkamaisesti kaksi puomia, kavaletti, kaksi puomia. Ajatuksena on tulla isossa ravissa, mutta hallitusti. Pitkä sivu laukassa poissa uralta, keskelle voltti jolla ylitetään taas pari puomia, laukassa kulmaan ja siirtyminen takaisin harjoitusraviin. Toisella pitkällä sivulla saat aikaa kasailla pakettia kuntoon."
Tämä osoittautui vallan hyväksi ajatukseksi, sillä ensimmäiset kerrat Tikru lähinnä keräsi kierroksia kaikesta mitä Aino teki ja heitti koko touhun ihan leikiksi. Hiekka vaan pöllysi kun ruunikko heitti takapäätään komeaan kaareen.
"Homma vaan takaisin haltuun ja matka jatkuu", tokaisin, "pidä kädellä pää ylhäällä ja varmista ettei ne omat jalat tee mitään ylimääräistä. Näin herkkien kanssa on tosi tarkkaa, ettei yhtään purista. Jalka on lähellä kylkeä mutta kuitenkin irti."
Homma alkoi sujua muutaman epäonnistumisen jälkeen. Koska tekemistä oli paljon, joutuivat molemmat keskittymään ihan tosissaan. Lisäsin Ainolle haastetta pitämällä pohkeenkäytön ihan minimissä.

Kun homma sujui kertaalleen nappiin, annettiin Tikrulle pitkät ohjat.
"Ei nyt mitään maatamullistavaa tehty, mutta perusasiat ovat ihan yhtä tärkeitä, ellei tärkeämpiä", sanoin kävellessäni loppupalautteen ajan ratsukon vierellä. "Edistystä tuli tosi hyvin siinä miten sait vähennettyä pohjetta ja hallittua enemmänkin istunnalla. Tosi hieno tamma!"

12.03.2023 Tikrun tilannekatsaus
Valitettavasti Tikru on lukeutunut hevosiin, joiden selkään en ole itse ehtinyt ties kuinka pitkään aikaan. Aion kyllä raivata kalenteriini tilaa minun ja Tikrun yhteisille koulukiemuroille, todennäköisesti jonkun vakivalmentajani valvovien silmien alla. Tällä hetkellä Tikru on kuitenkin vuokraajan käytössä, ja mikäli tämä vuokraaja, Reetta, haluaa jatkaa syksyllä sopimustamme joko Tikrusta tai jostain toisesta hevosesta, pidän hänet Kurjenpesässä enemmän kuin mielelläni! Ihana ihminen, jalat maassa, hevosia kauniisti ja järkevästi käsittelevä sekä siististi ratsastava ihminen. Mikäli Reetta haluaisi, hän saisi kilpaillakin Tikrulla, mutta ainakaan toistaiseksi hän on ollut paljon kiinnostuneempi pelkästä valmentautumisesta itsenäisen ratsastuksen ohella. Eikä kilpaileminen tietenkään mikään pakko ole, se on vain vaihtoehto, jota mielelläni vuokraajille tarjoan.

Tälle kesää Tikru on jo päässyt monet kerrat uimaan, ja tamma meneekin niin varmasti veteen, että se on ollut jokusen kerran vetohevosena minun ja naapureitteni vähemmän rohkeille hevosille. Uintireissujen lisäksi Reetta valmentautuu aktiivisesti, käy joko minun tai naapureitteni kanssa porukkamaastoissa, treenailee itsenäisesti. Olen pitänyt kaksikolle istuntatunteja liinassa, antanut luvan osallistua vikellys- ja jousiammuntakursseille.. Reetan energia on tarttuvaa, ja olemme monet kerrat ratsastaneet peräkanaa samoja puomitehtäviä.
Tikrukin viihtyy Reetan kanssa mainiosti. Kaksikko tuntuu olevan samalla aaltopituudella, sinä määrin, että pikkutamman huvittavat ja vähän rasittavatkin piirteet ovat Reetan mielestä ainoastaan huvittavia. Hänen kanssaan Tikru on myös älyttömän rento ja tyytyväinen, enkä muista Reetan koskaan harmitelleen pipariksi mennyttä treeniä, vaikka hiottavia kohtia onkin löytynyt sekä epäonnistumisia analysoitu kahvikupposten äärellä. Välillä tamma hirnuu jo kaukaa tarhastaan tervehdyksen lempi-ihmiselleen, joka en todellakaan ole minä. Tässä valossa en osaa oikein edes harmitella, etten ole ehtinyt itse Tikrun selkään, sillä se on nyt erinomaisissa käsissä.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen