Koistilan Harhakuvitelma

18.09.2023 Maastoestevalmennus, valmensi Piia Ihantoja (VRL-10531)

Syksyt on mitä parhainta aikaa maastoilemiseen; ei ole liian kylmä tai kuuma ja niistä koko kesän kiusanneista pirun ötökäistä on vihdoin päästy eroon! Tämä kyseinen maanantai ei kuitenkaan tarjonnut parasta mahdollista antiaan, vaan näimme myös syksyn ja syyssään kurjemman puolen; aina on märkää eikä ulkoa selviä kuivin jaloin. Aamulla näytti vielä siltä, että taivaalta tippuu sateen lisäksi kissoja ja koiria, mutta iltapäivää kohden vesisade laantui ja taivaalta tuli enää kevyttä tihkua. Se ei näyttänyt Lissua saati hänen tämänpäiväistä ratsua Paarmaa haittaavan, joten ei auttanut minunkaan kuin kaivella kumpparit auton takatilasta ja suunnata ratsukon kanssa tallin maastoradalle, jossa hypättiin tänään pientä jumppasarjaa.

Lyhyen siirtymisen aikana Lissu lämmitteli tamman käynnissä ja ravissa, mutta yrityksistä huolimatta tempoon ei tullut juurikaan vaihtelua, vaikka pyysin ottamaan kylkeen pätkät lisättyä sekä koottua ravia. Ehkä hyvällä mielikuvituksella nämä olisi ollut nähtävissä, mutta ei tammasta kyllä pelkkää kouluhevosta kannata haaveilla. Temponvaihtelut eivät ehkä Paarmalle maistuneet, mutta polkua vierustavien puiden oksat senkin edestä - tamma yrittikin napsia maistiaisiksi niitä harvoja lehtiä, jotka eivät vielä olleet karisseet maahan. Maastoradalle päästyämme tamma jätti puuparat rauhaan ja vaikutti ainakin näennäisesti keskittyvän työntekoon. Siitä ei oikein ottanut selvää, että kiinnostiko tammaa oikeasti, vai tekikö se vain kiltisti työtä käskettyä. Esteradalle päästessään sille ei ainakaan syttynyt silmiin intohimoa tai askeliin tullut koreutta, vaan laukka pyöri tasaisen tappavaan tahtiin.

Kolmen tukin sarjaa hypätessämme en osannut sanoa seilasiko ratsukko tuurilla, taidolla vai taidokkaasti tuurilla. Aina he setvivät tiensä tukkien toiselle puolelle ilman kavioiden kolauttelua, mutta tyylipisteissä olisi ollut petrattavaa. Jos askeleeseen ei saatu venytettyä lisäsenttejä niin hevonen ainakin venyi, kun se päätti ottaa ja lisätä hyppyyn vähän pituutta ponnistamalla parille esteelle kunnolla etupeltoon. Lissun ei auttanut yrittää säädellä laukkaa, sillä tamma tuntui löytäneen itselleen hyvän vauhdin edetä, eikä se tehnyt poikkeusta sääntöön koko valmennuksen aikana. Summa summarum, jos tahtoo ratsultaan vakautta ja luotettavuutta selvittää radat ilman pudotuksia, on Paarma oikea ratsu siihen hommaan. Taito- ja nopeusarvosteluissa käskin Lissun valita suosiolla jonkin toisen hevosen ratsukseen.

05.01.2024 Estevalmennus, josta valmentajamme Kimmo Lehto-Virtanen ei ollut haltioissaan

Kimmon ilme kieli kaikesta paitsi vaikuttuneisuudesta. Viimeksi mies oli nähnyt minut Falafelin kyydissä farssimaisen koeratsastuksen yhteydessä, joten mielestäni tasaisen varmasti nätissä ryhdissä ilman hengityselimiin eksyneitä palkokasveja kulkeva hevonen oli valtava parannus! Paarma ei tietysti ole se häikäisevin liikeihme tai häikäisevin.. no, häikäisevin, mutta etu- tai takaosa ei turhia kevene toista enempää eikä matkassa muutoinkaan olisi tiedossa isompia mutkia tai vuoristoratamaisuuksia. Täysin tasaista ja kivaa -
"Sen askel ei veny ei yhtään, yritätkö sinä edes?" Purin hampaitani yhteen ja siinä sivussa poskeani, etten alkaisi soittamaan suutani. Soitin silti, vähän.
"Kuule Kimmo ko minähän sanoin, että Paarman kanssa se mitä tamma tarjoaa on se mitä saat, otat tai jätät. Ei tästä irtoa lisäyksiä, keskiaskellajeja, temponvaihteluita tai oikein.. mitään. Tällä on kolme askellajia, piste."
"Jos vaikka selittäisit vähän vähemmän ja ratsastaisit enemmän?" Kimmo 1, Lissu 0.

Susirajan kenttä oli jälleen täynnään niin rata- kuin maastoesteitäkin, joita Kimmo katseli miltei yhtä kriittisesti kuin minun ja Paarman verryttelytehtäviä. Etenkin jälkimmäiset jättivät selkeästi toivomisen varaa, mikäli Kimmolta kysyttiin, ja kysyttiinhän häneltä kun hänelle valmentamisesta maksoin. Kentän kiertäminen vastalaukassa sai onnekseni huomattavasti paremman vastaanoton kuin epätoivoiset, tuhoon tuomitut yritykseni saada Paarman käyntiä tai ravia hiottua yhtikäs mihinkään raudikon tarjoamasta, mieluisaksi kokemastaan perusvauhdista.
"Hyvä tasapaino, nätit kulmat. Pikkuisen reippaampi laukka, nyt tuo on vähän tommosta humputtelemista."
Tiedä sitten kumpi oli suurempi, Kimmon pettymys vaiko oma nolostumiseni, sillä Paarma oli laukkansa betonoinut ilman neuvotteluvaraa. Niin vasta- kuin myötälaukka rullasivat tismalleen siinä tahdissa, johon tamma oli neljän ensimmäisen laukka-askeleen aikana päätynyt, eivätkä ensimmäiset verryttelyhypyt muuttaneet asiaa mihinkään. Jouduin tosissani miettimään reittivalintoja aivan simppeleillekin verkkaristikoille ja -pystyille, jotta Paarman päättämä askel passaisi mahdollisimman hyvin emmekä hyppäisi aivan liian kaukaa tai vaihtoehtoisesti hirvittävän läheltä estettä. Huteja tuli silti.
"Ihmeen hyvin se korjaa, jos ei muuta", kuulin Kimmon toteavan sävyllä, joka ei aivan välttämättä kielinyt lausahduksen olevan kehu. Päätin silti ottaa sen kehuna.

Yksittäinen pysty, helppo nakki. Matala mutta kapea risueste? Hätäkös tässä, yli vain! Ristikko - pikkutukki - pikkupysty - linja, esteväli kolme laukka-askelta? No, kolme ja puoli tätä Paarman tämänpäiväistä laukkaa tai kolme ja sysihuono ponnistuspaikka, mutta puhtaasti yli. Ei tyylipisteitä. Kimmo kaivoi kaikki oppinsa sekä melkein puuhakirjapuolen tehtävät, niksit, kikkakolmoset ja taikatemput, joilla meidän oli tarkoitus saada Paarman laukkaan jokin muutos ja tamma ylipäätänsä työskentelemään yhtä paljon kuin mitä minä. Minä nimittäin suunnittelin lähestymisiä, ponnistuspaikkoja ja kaikkea sellaisella tunteen palolla, että Kimmokin varmasti kuuli aivojeni raksutuksen. Paarma taas seilasi saamiensa apujen mukaan tyynenä ja vakaana kuin mikäkin jäänmurtaja, täysin huolettomana minkään eteensä osuvan suhteen. Ihme kyllä yksikään puomi ei tippunut kannattimiltaan tai edes kolissut, vakka osa ponnistuksistamme lähtikin totaalisen vikapaikasta erinomaisesta suunnittelu- ja viestintätyöstäni huolimatta. Kimmo ei todellakaan ollut vaikuttunut.
"Kyllä sinä reittejä osaat suunnitella, mutta oletko nyt ihan varma, että tuolla tammalla kannattaa enempäänsä kisata? Sinulla on parempiakin hevosia."
"Mutta ko minä tykkään tästä."
"Eikä siinä mitään, hyvä että tykkäät. Ei se silti tammasta kilpahevosta tee." Paarma se vain hölkkäravasi pää sekä kaula matalalla keikkuen, selkeän rentona sekä tyytyväisenä. Irtonaiset lavat, kivan tasainen askel, ihan hyvää loppuverkkaliikettä. Valmennus itsessään jäi aika kädenlämpöiseksi, vaikken minä rehellisyyden nimissä Paarman kanssa paljoa ollut odottanutkaan. Kivaa tekniikkatreeniä sekä istuntavinkkejä itselleni, Kimmo tietää kyllä mistä puhuu. Taputan tammani kaulaa. Oikeassahan Kimmo on, minulla todellakin on parempia kilpahevosia. Paarma on silti ihan paras!

03.11.2024 Ketään kiinnostamattomia kuulumisia

Kuluneen kesän Paarma sai pitkälti olla rauhassa laitumella vatsaansa kasvattamassa. Syksyllä tamma joutui jättämään hyvästit joutilaalle elämäntyylille töihin palaamisen myötä, ja treenasimme kisakuntoa takaisin aika rauhalliseen tahtiin. Peruskuntokautemme aika pyörimme moneen kertaan Takapajulan ratsastuskoululla kouluvalmennuksissa, muutamaan kertaan kävimme Oulun puolella koulu- tai estevalmennuksessa. Yksikään valmentaja ei ollut erityisen häikäistynyt Paarmasta, vaikka itse olen harvinaisen varma omani erinomaisuudesta. Eihän tämä nyt mikään kiiltävänupea solakansilakka kilpaurheilun toivo ole, etenkään ratsupuolella, vaan ei joka hevosen tarvitse ollakaan. Paarma on erinomainen perushevonen, joille on ihan eri markkinat kuin ruusukehaille. Kävin minä siitä huolimatta lähinnä oikeasti tuttujen valmentajien silmien alla junttipullani kanssa.

Niin paljon kuin syksyä, sen viileänkirpeässä ilmassa tehtyjä maastoretkiä, rakastankin, en malta odottaa talvea. Hiihtoratsastus kutsuu, ja Paarma pääsee vetämään hiihtäjiä perässään! Nyt se on vetänyt kärryjä ja kuormia, lähinnä jotain porkkanasäkkejä tai muuta vastaavaa joita olen hakenut hevospelillä jostain lähialueen talosta. Toiveenani ja tarkoituksenani olisi kisata Paarmankin kanssa työhevosjuttuja vähän laajemmalla skaalalla kuin tähän asti olen tehnyt, minkä vuoksi tamman treenikalenterikin alkaa olla aika iloinen sekametelisotku vähän kaikkea sekaisin. Siltikään tammalle ei kuulu oikeastaan mitään ihmeellistä, eihän tämmöisen kanssa ikinä tapahdu mitään kertomisen arvoista! Hevonen on niin varma kuin olla ja voi, kommelluksetkin sattuvat toisten hevosten kanssa. No, olemme me kertaalleen käyneet lanaamassa ratsastuskoulun kentän hevosvoimin heidän mönkijänsä sanottua sopimuksen irti, ja vaikkei työssä itsessään ollut mitään ihmeellistä niin Paarma paistatteli valtavaa kansansuosiota paikalle saapuneiden oppilaiden keskuudessa.

Toivon tosissani loppuvuoden jatkuvan samoissa arkisen turvallisissa merkeissä, joista ei saa aikaiseksi mitään kertomakirjallisuuden merkkipaaluja, mutta jotka kertovat kaiken olevan hyvin. Paarma on terve, hyvässä kunnossa, oma leppoisa juntti itsensä, joten siltä osin Tuonisen tontilla kaikki on kuten kuuluukin.