Marrasvainaa VH17-018-2188

Nimi	Marrasvainaa "Vaiva"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	160cm, kulomusta	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-I, SLA-I*, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 03.12.2017, 25v satunnainen (3v 24.12.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 120cm / 100cm / CIC1

20.01.2018 ori kirjattiin R-suunnalle KTK-II -palkinnolla pisterivillä 20 + 19 + 20 + 20 = 79p.

20.04.2018 Vaiva uusi kantakirjapalkintonsa R-suunnalle KTK-I -palkinnolla pisterivillä 18 + 21 + 21 + 21 = 81p.

03.06.2018 uljaalle mustallemme myönnettiin VIR MVA Ch:n arvonimi.

31.07.2022 Uljas hermojenkiristäjämme antoi aihetta iloon ja juhlaan; KERJ-I tilaisuuden korkeimmilla pisteillä (111p.)! Kyllä niiden eteen onkin uurastettu.

20.09.2022 vaivannäkömme - sekä Vaiva - palkittiin jälleen; SLA-I* 106 pisteellä!

VSR Rotunäyttelyt LKV2 I-palk. (tuom. Katariina Koivuniemi (alaera))

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, maastokuvat © VRL-11983

Luonnekuvaus

Vaiva on susirajalaismittapuulla valitettavan harvinainen tapaus; tätä hevosta, sen sukua, on ihan tosissaan mietitty ja vähän hampaat irvessäkin jalostettu Suoritushevosta isollä ässällä yhden tähden kenttäluokkiin. Sellaisen me sitten saimme, törkeän komean vieläpä, totta kai taattuun Takapajulatyyliin pikku luonnetwistillä. Koska miksi ihmeessä sitä nyt saisi, hyvästä ja pahasta tahdosta huolimatta, kaikkea haluamaansa samaan pakettiin.

Yhdistelmä oli (ja on edelleen) mielestämme killerihyvä, sellainen, josta olisimme jättäneet tamman kotiin yhtä mielellään kuin orinkin, jonka nyt saimme. Toki Vaivalla on erinomaisen vaikuttava isälinja, sinänsä hykertelemme tyytyväisyyttämme, mutta eipä tuolla suvussa tammaväki kalpene orien rinnalla ollenkaan! Vaivasta tuli sukunsa peili, ryhdikäs, korrektirakenteinen ja hienoliikkeinen, rohkea suoritushevonen, joka ei arastele säätiloja tai erikoisesteitä. Mutta. Se kuuluisa mutta. Lempinimi "Vaiva" ei suinkaan ole mikään nimestä johdettu hassunhauska väännös, vaan ihan käytännön kokemuksen sanelema irvistys. Sillä yksi vaiva tämä elikko osaa olla sen pään ottaessaan. Siinä ei paljoa hieno ryhti tai upea laukka lohduta, kun herra hevonen iskee kavionsa maahan todeten, ettei hän nyt oikeastaan tee yhtikäs mitään ainakaan tämän ratsastajan kanssa, hänen työaikansa on täynnä, lakisääteiset taukonsa pitämättä, vettä ei voi juoda kesähelteistä huolimatta eheiii nesteytettäväksi meneminen tonnin laskuineen on paljon hauskempaa!

-ttu mikä kivireki.

Joskus nimi ei ole enne, vaan toteamus. Vaiva on ihan ansaitsemalla ansaittu lempinimi, ei mikään helppo ja hassunhauska väännös virallisesta nimestä. Alun perin lempinimi oli jotain vallan muuta. No, ei ole enää, Vaiva mikä Vaiva.

Tämän hevosen kanssa hyvät hermot ovat kultaakin kalliimmat. Vaivan kanssa perusasiatkin tuntuvat välillä ylivoimaisilta orin päättäessä, ettei nosta kavioitaan, ei anna mitata lämpöä, ei oikeastaan halua kävellä rekkaan, karsinasta voi rynnätä ulos ja tarhasta tehdä uukkarin takaisin ulos ennen kuin kukaan ehtii sulkea portin.. Vaiva tekee asioista turhankin hankalia, eivätkä mitkään toistot tai kurinpitotoimet uppoa kovin pitkäksi aikaa uljaan mustan umpiluiseen kalloon. Tuntuu, ettei Vaiva yksinkertaisesti välitä, kuka ja miten sitä komentaa. Todella röyhkeä, piittaamaton elikko, täysin oman erinomaisuutensa lumoissa sekä kaikkivoipaisuusharhan vallassa. Vaiva kuvittelee voivansa porsastella miten haluaa, joten Vaivahan porsastelee.
Välillä ori yllättää käyttäytyen ihan asiallisesti, muttei läheskään tarpeeksi usein. Yleensä talliväki vetää pitkää tikkua siitä, kuka orin kanssa joutuu tänään taistelemaan. Jos jotakin hyvää pitää (vähän väkisin) kaivella, niin Vaiva ei pelkää klippauskonetta, suihkepulloja, kaivon kantta tai mitään muutakaan. Se kestää ja sietää kaiken, mikäli sattuu olemaan hyvällä tuulella. Harvemmin on. Kengittäjää vasten voi nojailla tai jalkaa nykiä jatkuvasti, vaikka todistettavasti Vaiva on (kerran tai kaksi..) elämässään käyttäytynyt malliasiakkaan tavoin. Eläinlääkärin kanssa sama farssi. Ja talliväen, aivan liian monena päivässä vuodessa. Voitte vain kuvitella, millaista sikailua Vaiva harrastaa talutettaessa, orikuolaimesta ja raipasta piittaamatta. Kyllä on muuten lystiä viedä tämä sika kisapaikoille kauhisteltavaksi.

Jaa miksi tätä ei ole ruunattu? Suku, suku, suku ja lukemattomat tekosyyt, joskin pohjimmaisena syynä taitaa olla oma tyhmänylpeytemme myöntää, että kaikesta tarkkaan suunnitellusta jalostamisesta huolimatta tuli kasvatettua suoritushevosen sijaan suoritussika.

Sillä suorittaja Vaiva on, jos yhteistyön saa pelaamaan. Se ei olekaan mikään yksinkertainen temppu, mitään satavarmasti toimivaa kaavaa ei vahingossakaan ole. Vaiva toimii todella ailahtelevasti, ratsastajan taidoilla tai tahdonvoimalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ori viis veisaa avuista, mikäli sille päälle sattuu, kun toisena päivänä turhan kova pidäte aiheuttaa täysstopin. Joskus täysstopin aiheuttaa silkka päähänpisto, ei mua oikeastaan huvita eikä kiinnosta tehdä tänään mitään, joten en tee. Järkyttävän raskassoutuinen hevonen, ja mikä ärsyttävintä, oikeasti ihan kapasiteetikas peli! CIC1 kuitenkin.

Jo Vaivan ratsuttaminen sai aikanaan ärräpäät lentelemään sekä porukan kaipaamaan kilpaa jotain zen-mestaria tyynnyttelemään hermoja. Vaiva ei missään nimessä ole tyhmä hevonen, siltä vain puuttuu kaikki nöyryys ja yhteistyöhalu, ja sillä on aivan liikaa omia mielipiteitä vähän joka asiasta. Ratsukoulutus tuntui etenevän epämääräisellä aaltoliikkeellä välillä takapakkia ottaen. Samaa ailahtelevaisuutta näkyy nytkin, aikuisen, koulutetun takapajulanvaivan kanssa. Yhtenä päivänä palaset loksahtavat kohdilleen ja Vaiva loistaa treeneissä, toisena päivänä se puksuttelee kovakylkisenä ja -suisena kaviouraa pitkin asettumatta tai taipumatta ollenkaan. Mikäli edes liikkuu.
Hyvät puolet; ryhdikäs, todella hienoliikkeinen, vahva, älykäs, rohkea ja varmajalkainen. Kuulostaa todella hyvältä. Huonot puolet; ratsastettavuus. Yhtä arpapeliä, kuten todettua. Vaivan kanssa näkee kyllä kaikki onnistumisten ja epäonnistumisten variaatiot. Parhaimmillaan herkkä, nopeasti reagoiva, näyttävä hevonen, tasaisen varma suorittaja kenttäratsastuksen jokaisessa osakokeessa. Pahimmillaan kieltoja joka esteelle, piittaamattomuutta avuista, pukki siellä, vatsan alle potkimista täällä. Tai loistava kenttätreeni, jossa kaikki sujuu kuin tanssi, kunnes jonkun simppelin perusesteen kohdalla herra hevonen vetää lapa edellä puskien esteen ohi kun hyppyfiilis vähän niin kuin katosi. Orin touhussa ei ole mitään logiikkaa, kaikki on rinnastettavissa teini-ikäisen mielen kuohumisiin.

Kaiken tämän vuoksi Vaivan kanssa kilpaileminen on ollut vuoristoratamainen kokemus. Tai ehkä ennemminkin jokin kauhukabinetti. Arjessakin raskas, hankalasti ennustettava, tasan tarkkaan oman päänsä mukaan touhuavan Vaiva ei ole vieraskorea, se sikailee surutta vieraissa paikoissa, vierailla ihmisillä, ollen tasapuolisen kamala kaikille ja kaikkialla. Vaikka tämän kanssa onkin sijoituttu, voitettukin, ei niistä ruusukkeista ole osannut nauttia samalla tavalla kuin vain herkkien tai muulla tavalla haastavien hevosten kanssa saavutetuista ruusukkeista. Vaivaa ei tietenkään motivoi mikään kiitos, kehut, ruoka, huomio, ei yhtikäs mitään. Kisatunnelma, radan adrenaliinipiikki, kaikki sellainen on orille ihan yhtä yhdentekevää kuin kaikki muukin. Se toteuttaa omia visioitaan mistään piittaamatta, oli se visio sitten ratsastajan kuunteleminen tai keskelle vesiestettä seisahtuminen.

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Marrasmurha ✝ YLA1, KTK-I, SLA-I*, KERJ-I sh, trt, 165cm	ii. VIR MVA Ch Marrasmieli ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, rt, 169cm	iii. Marrashovi evm, sh, tprn, 164cm
		iie. Tuskantuuli evm, sh, rtkm, 160cm
	ie. VIR MVA Ch Veripihka ✝ YLA1, KTK-I, SLA-I*, KERJ-I sh, prt, 160cm	iei. Verijalava evm, sh, prn, 163cm
		iee. Nokinuora evm, sh, prt, 157cm
e. VIR MVA Ch Maahanlaskija ✝ YLA1, KTK-I, SLA-I*, KERJ-I sh, vrn, 154cm	ei. Ch Kaamoskertomus ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, tprn, 156cm	eii. Lemmenyö evm, sh, trt, 160cm
		eie. Kaamosvilja evm, sh, rn, 153cm
	ee. VIR MVA Ch Sahansaattaja ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, vrt, 155cm	eei. Metsänviiltäjä evm, sph, tprt, 142cm
		eee. Savitaival evm, sh, vrt, 156cm

Jälkeläiset

s. 15.06.2020 sh-t. Louhenleuku, e. Inarinkruunu, om. Haltiasalo, VRL-13283

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

24.06.2021 Maastoestevalmennus, valmensi Crimis

Miten virkistävää olikaan päästä pois omista nurkista ja valmentamaan. Viime kerrasta oli ihan luvattoman pitkä aika, sillä kotitalli oli pitänyt kiireisenä. Vaan nyt olin tässä, tyytyväisenä hyräillen kaartamassa tuttua pinnoittamatonta tietä Susirajan tiluksille. Lissu istui jo Vaivan selässä kentällä. Normaalisti puhuttaisiin varmaan alkuverryttelystä, nyt tilannetta kuvasi ehkä paremmin sana alkutaistelu. Lissu oli puhelimessa briiffannut, että jumalaisen komea musta osasi olla myös jumalattoman rasittava vänkyrä. Niinpä näytti; ori viittasi kintaalla ratsastajan epätoivoisiin yrityksiin saada sitä liikkumaan eteen. Se huiskautti häntäänsä, viskaisi päätään, otti askeleen sivulle, mutta ei vahingossakaan eteenpäin.
"Sit peruutetaan, paikalleen ei jäädä", totesin jämäkästi ja nojasin kentän puuaitaan, "käytä se raippa HETI, jos se on kuuro pohkeelle. Sun pitää itse nyt olla tosi nopea!" Helpommin sanottu kuin tehty, myönnettäköön.

Tahtojen taistoa käytiin tovi, ja Lissu oli kovin tuskastuneen näköinen ja kuumissaan jo siinä vaiheessa, kun pitkäksi venähtäneistä alkuverkoista siirryttiin vihdoin maastareille. Niin, hyppäämään tässä oltiin tultu. Ainakin sekä ratsastaja että hevoset olivat saaneet hyvän lämmön päälle – huomattavasti vähemmällä rasituksella olisi toki päästy, jos hevonen olisi suvainnut kuunnellut alusta asti, mutta kun Vaivan piti tehdä kaikesta niin perhanan vaikeaa.

Nyt ori oli kuitenkin huomattavasti pehmeämpi kuin aluksi ja sitä kovin kehuttua liikettä alkoi hiljalleen löytyä. Maastoesteet nähdessään vastahankaisen hevosen mielentila tuntui loksahtavan lopullisesti tekemisen meininkiin, luojan kiitos.
"Ai tänään herra on sitä mieltä, että hyppääminen on kivaa", Lissu puuskahti. Ei siitä kuulemma koskaan tiennyt. Hyvä näin! Ori oikein imi esteille korvat hörössä voimakkaalla laukalla. Nyt Lissu sai lähinnä ohjata hevosen oikeisiin paikkoihin ja nauttia erinomaisista hypyistä, vähän pidättää ja myödätä oikeissa kohdissa. Orin kierrokset alkoivat nousta, ja lopulta sitä sai ruveta jo jarruttelemaan, ettei ruvettu kaahaamaan liikaa. Niin, millähän logiikalla.
"Tän sit pidätte, niin hyvä tulee", mä virnistin ojentaessani läkähtyvälle Lissulle vesipulloa, kun ratsukko oli parkkeerannut pellon laitaan hyppyjen päätteeksi. Nainen pyöritteli silmiään.
"Kato vaan, niin seuraavissa kenttäkisoissa tää kieltää ekalle esteelle."

09.05.2022 Muisteloita, hölinää, kirjoittanut Lissu T.

Vaiva ei ole ensimmäinen haastavampi hevonen tällä tontilla, mutta etenkin orin ollessa nuorempi mokoma tuntui tekevän ihan tosissaan töitä ansaitakseen lempinimensä, tai kenties saadakseen sen korotettua joksikin vielä vähemmän mairittelevaksi mitä Vaiva on. Kovapäinen, vahvatahtoinen, tavattoman lahjakas pitämään päänsä sekä ignooraamaan.. no, kaiken, sen pään ottaessaan. Vaiva on aivan varmasti Susirajan historian haastavimpia oreja.

Ratsukoulutus oli yhtä takapakkia ja tahtojen taistelua. Oli päiviä, joina Vaivalle ei käynyt yhtikäs mitään, päiviä, jolloin osa asioista oli OK ja loput ehdottoman ei sekä päivä, jolloin kaikki sujui. Niistä hyvistä päivistä sitten otettiinkin aina syöksykierretakapakki ja vähintään kaksi askelta taaksepäin. Ori ei pelännyt, ollut kipeä ti mitään muutakaan, kaikki vaihtoehdot puntaroitiin, käytiin läpi, tutkittiin. Uljas mustamme vain oli vähemmän uljasta päättäessään, ette tänään oikeastaan kiinnitä huomiota kääntäviin apuihin sitten ollenkaan vaan jatkaa suoraan kääntyen vasta sitten ko hänelle itelleen passaa. Peruutusten kanssa sitä vasta kättä väännettiinkin.. Ylipäätään ihan peruskäytöstapojen opetteluun, kertaamiseen ja ylläpitoon siitä ratsutuksesta nyt puhumattakaan meni paljon pidempään kuin monen muun kovakallon kohdalla – jopa meidän siunatun yksinkertaiset hölmöläisemme, kuten Inari, hoksasivat jutun juonen nopeammin! Toki Vaivan kohdalla kyse ei ollut hitaasta sytytyksestä tai ymmärryksen puutteesta vaan hevosen yksinkertaisesta päätöksestä jättää ihminen huomiotta ja tehdä just miten ite tykkäsi. Aika usein se tarkoitti kaiken ihmisen pyytämän tekemättä jättämistä.

Koska me Susirajassa olemme tunnetun kovapäistä sakkia (ainakin minä ja narri olemme), ei Vaivankaan kanssa annettu periksi tai edes ruunattu mokomaa (tokkopa se olisi tämmöisen syntymävaivan kanssa edes auttanut). Vielä mitä, mehän olemme käyttäneet tätä jalostukseen! Toistaiseksi yhden varsan verran, juurikin hölmöläis-Inarin kanssa. Yhdistelmästä syntynyt tammavarsa matkasi Haltiasaloon Katariinan hoteisiin, ja jösses, kuinka hieno Louhenleuku onkaan! Ja fiksu! Eikä yhtään tämmöinen kivireki kuin isänsä! Olen jo useamman kerran puhunut narrille, miten Vaivasta tehdään toinenkin varsa, jos ei Susirajaan niin sitten minulle yksityiseksi riesaksi ja vaivaksi.

06.07.2022 Puomien ja ratsastajan mielenterveyden ahkeraa tuhoamista (estevalmennus), valmensi Enna Reinivuo

Hitokseen komea musta ori, tahdikas ja hyväryhtinen. Ennen kuin pääsin lähemmäs kenttää, ajattelin mielessäni et vau, tästä tunnista tulee erinomaisen hyvä, jos noin näyttävää kaveria pääsee valmentamaan. Vaan mitä vielä. Päästyäni kentän laidalle huikkasin Lissulle moikat, joka tiuskaisi morot takaisin. Heti perään sain pahoittelut, ettei äänensävy ollut tarkoitettu minulle, vaan ratsulle. Vaiva oli orin nimi, ja oikein osuva nimi olikin. Kauempaa niin ylvään näköinen ori väänsi hampaat irvessä ja korvat luimussa ratsastajansa apuja vastaan, eikä ratsastajankaan ilme sen hehkeämpi ollut. Tämä oli taistelutanner, johon valitettavasti jouduin ottamaan osaa.

Alkuverryttelyn aikana Vaiva rikkoi kaksi puomia. Kaksi. Eipä ne kavaletit kovinkaan haastavia olleet, vaikka viuhkana ympyrällä olivatkin. Vaan Vaiva päätti hypätä kahden yli ja siitä kolmannen päälle ja kuului kunnon räsähdys. Lissu oikein kihisi raivosta ja varmaan vähän häpeästäkin, mikä oli todella harvinainen näky. Vaiva taas oli sangen ylpeä suorituksestaan, jatkoi rytmikästä laukkaa uralla niin muikean näköisenä sillä välin, kun vaihdoin hajonneen puomin tilalle uuden. Seuraavaksi Vaiva päätti, ettei vaivaudu ylittämään enää yhtäkään kavalettia, johan se jo hyppäsi niiden yli. Se kiemurteli, väisteli, jopa pysähtyi ensimmäisen kavaletin eteen. Aloin pikkuhiljaa yhtyä Lissun raivoamiseen, alkoi tämän mustan orhin sekoilu mennä tunteisiin jo valmentajallakin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Vaiva voimalla astui tarkasti mitaten toisenkin kavaletin puomin hajalle, päätimme pitää pienen rauhoittumistauon.

Vaiva ja Lissu kävelivät pitkin ohjin, tympääntyneen näköisinä kumpikin ja minä rakensin esteitä. Pohdin hetken, että tänään olisi pitänyt lähteä maastoesteille, ne eivät menisi niin helposti rikki. Toisaalta, se saattaisi olla liian vaarallista menoa itse kullekin. Rakensin trippelin, yhden muurin, kahdesta pystystä sarjan ja yhden portin. Aloitimme portista, mille Vaiva kielsi ensimmäiset kolme kertaa. "Nyt jo se raippa käyttöön!" komensin Lissua, joka näytti siltä, että haluaisi olla missä tahansa muualla, paitsi ratsunsa selässä. Neljäs kerta toden sanoi ja Vaiva aivan äkkiyllättäen (näytti nimittäin siltä, että kielto tulee taas) hyppäsi aivan järkyttävän suurella loikalla esteen yli. Lissu ei todellakaan ehtinyt tähän leiskautukseen mukaan ja hetken hypyn jälkeen tasapainoilikin ratsunsa kaulalla. Vaiva ei onneksi ehtinyt käyttää tilaisuutta hyväkseen, kun Lissu kampesi itsensä nopeasti takaisin satulaan. "Tulkaapas vielä uudestaan", totesin ja Lissu haki ryhtinsä takaisin. Nyt hyppy meni jopa ihan hyvin, ei valittamista.

Tämä ori osasi kyllä ainakin sata erilaista tapaa vastustella ratsastajansa apuja. Lissu käski eteen, Vaiva kääntyi ympäri. Lissu yritti kääntää voltille, Vaiva pukitti ja stoppasi. Sain tunnin aikana kuulla sata ja yksi uhkausta siitä, että Vaiva lähtee valmennuksen jälkeen makkaratehtaalle. Ja melkein yhtä monta kertaa sain kuulla kuinka Vaiva oikeasti osaa olla tosi taitavakin välillä. Tänään en saanut nähdä Vaivalta minkäänlaista yhteistyökykyä, mutta siitä huolimatta taistelimme tunnin loppuun asti. Vaikka olisi varmaan pitänyt lopettaa siihen, kun Vaiva käytännössä ryskäsi muurista läpi ja hajoitti päivän kolmannen puomin sarjan toisella osalla. Tässä vaiheessa Lissu parahti, kuinka ori vie hänet vararikkoon, kohtahan täytyy ostaa aivan uusi estekalusto, kun mitään ei ole enää jäljellä tämän tunnin jälkeen.

Koko tunnin aikana saimme nähdä yhden käden sormilla laskettavan määrän hyviä - tai edes siedettäviä - hyppyjä. Kun vihdoin saimme Vaivan ylittämään trippelin ilman kiemurteluja tai puomien pudotteluja, päätimme lopettaa siihen. Lissu oli aivan naatti, Vaiva näytti siltä, että olisi valmis vielä kolmanteenkin erään. Sentään Lissu ei pudonnut, vaikka muutaman kerran kävikin vähän turhan läheltä. Tämä valmennus tuntui olevan yhtä tyhjän kanssa - kukaan ei oppinut mitään eikä kenellekään tullut hyvä mieli. Paitsi ehkä Vaivalle, joka kuitenkin sai päivän saldoksi kolme hajonnutta puomia. Kyllähän nyt sillä saavutuksella kehtaa kerskua.

08.07.2022 Vaiva vaivaa minua vaivaamasta päästyään, kirjoittanut Lissu T.

Toissapäiväisessä estevalmennuksessa Vaiva esitteli jälleen sylikaupalla syitä, jotka olivat myötävaikuttaneet sen vähemmän mairittelevaan lempinimeen. Pari puomiakin meni säpäleiksi. Siinä hetkessä kyllä harmitti ja tuli kirottua, mutta kuluvaa käyttötavaraahan ne ovat. Tyytyväinenhän tässä pitää olla, kun osumaa ottivat puomit eivätkä vaikka hevosen jänteet tai minä itse (meinasin muutaman kerran tipahtaa).
Koko heinäkuun alun Vaiva on koetellut rajojaan ja hermojamme ihan urakalla. Ihan yksinkertaistenkin asioiden kanssa on joutunut venyttämään hermojaan, eikä Vaiva tuttuun tyyliin ole ottanut kuuleviin korviinsa kehotuksia nostaa se koipensa ja pitää se ylhäällä varpaiden tallomisen sijaan, asettuminenkaan ei oikeastaan ole kiinnostanut taipumisesta puhumattakaan ja sitten kun äkkiä, varoittamatta herra suvaitsee taipua, tulos on banaanimutka josta ei ihan hetkeen suoristutakaan. Aivan kuin joku mieltään osoittava, tahallaan hankalaksi heittäytyvä, överisti reagoiva teini.

Tuolla se mokoma nyt kiskoo itseensä tyytyväisenä heinää laidunpläntillään oltuaan taas vähän vähemmän yhteistyöhaluinen ratsu tämän päivän koulutreenin yrityksessä. Joskus olen miettinyt ötököiden kiusaavan kaikkia hevosia paitsi Vaivaa, sillä sen täytyy kyllä olla Vaiva, joka kiusaa ötököitä.