Marrasmurha VH16-018-1331

19.09.2019 rakas, korkeaan ikään ehtinyt maatiaisferrarimme saateltiin viimeiselle matkalleen. Rauski oli iästään huolimatta vielä virkeä, hampaat olivat toki alkaneet antaa periksi. Uljasta punaista jää kaipaamaan koko talliväki.
NimiMarrasmurha "Rauski" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri165cm, tummanrautias MeriititVIR MVA Ch, YLA1, KTK-I, SLA-I*, KERJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 13.06.2016, 28v
satunnainen (3v 04.07.2016)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 120cm / 100cm / CIC1

30.07.2016 Rauskipoika kirjattiin R-suunnalle komealla pisterivillä ja palkinnolla 22 + 18 + 19 + 19 = 78p KTK-II.

VIR MVA Ch myönnetty 21.08.2016.

20.06.2018 Rakas, rakas Rauskimme lähti korottamaan kantakirjapalkintoaan, ja kotiin palattiinkin 81 pisteen KTK-I -palkitun ratsukantakirjaorin kanssa!

25.10.2018 ori sai uuden sulan hattuunsa KERJ-I -palkinnon myötä.

30.04.2019 uljas punaisemme edusti Yleislaatuarvostelun tilaisuudessa järjestäen todellisen jymy-yllätyksen! Rauski nimittäin putsasi pöydän; YLA1 ja AP1 114,5 pisteellä sekä parhaat rakenne-, kilpailu- ja tekstipisteet.

20.08.2019 itku ei ollut narrillakaan kaukana (Lissu tietenkin vetisteli minkä kerkesi), kun rakas punaferrarimme palkittiin SLA-I* -palkinnolla! Pisteitä Rauski sai huimat 111.

YLAn vuoden 2019 korkeimmilla pisteillä palkittu hevonen

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Marsu tuotti meille tavattomasti päänvaivaa, muutenkin kuin olemalla.. no, Marsu. Emme millään meinanneet löytää sille sopivaa tammaa, jonka kanssa tehdä Susirajaan jäävä varsa. Omat tai ystävien tammat eivät muka sopineet tarpeeksi hyvin yhteen orin kanssa, joten asia ei edennyt puusta pitkälle.
Kun Susirajaan ostettiin pino uusia hevosia, kenttätamma Veripihka oli täydellinen morsmaikku Marsulle. Tämä kuningasidea tuli tosin käsitellessämme aivan muiden hevosten kuin Marsun jälkeläisiä.

Rikan kantoaika sujui hyvin, mitä nyt narrilla paloi useaan kertaan käpy Lissuun, joka oli varma, että varsa syntyisi kaksipäisenä tai siinä olisi muuten jotain vikaa. Kaikki sujui kuitenkin hyvin siemennyksestä varsomiseen. Tuloksena oli komea, reipas ja rohkea orivarsa, joka jo ensimmäisillä ulkoiluillaan veti melkoista rallia kauas emästään. Ei paljoa ulkomaailma tätä nuortaherraa pelottanut.

Marrasmurhasta - kotiväen kesken Rauskista - toivottiin yhtä hyvärakenteista suorittajaa kuin vanhempansa, mielellään vähän helpommalla luonteella kuin isänsä on. Iän myötä Rauski vain komistui, se osoittautui erittäin miellyttäväksi ratsuksi eikä luonne ollut niin vahva kuin Marsulla. On Rauskissakin välillä turhan alleviivattua orimaisuutta, mutta kokonaisuuden voi tiivistää sanontaan "pojasta polvi paranee".

Rauski, pojasta polvi paranee -hevosemme, on mitä upein komistus ja ainakin jos hyvänä päivänä kysytään, mitä miellyttävin ratsu. Se ei ole yhtä kovaluonteinen eikä itseään alleviivaava kuin isänsä, mutta ei valitettavasti myöskään mikään unelmien satuhevonen joka liihottelee avuistasi eteenpäin täydellisesti ja osaa aina ignoorata virheesi ja kelvottomat otteesi. Rauski on itsetietoinen työmyyrä, joka haluaa miellyttää ihmistä niin kauan, kun ihminen on sille miellyttävä. Kovempia otteita ori sietää jonkin verran, perustelluista syistä (esimerkiksi pystyyn hyppäävää Rauskia saa kyllä komentaa surutta, sen sijaan tammalle hörähtävää Rauskia ei) - Rauskiin päteekin hyvin sanonta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Aina uuden ihmisen hoidettavana ollessaan Rauski testaa ja koettaa pomottaa saadakseen selville, vaaditaanko siltä sille opetettuja käytöstapoja vai voiko se venyttää rajojaan. Mikäli orille antaa yhtään periksi, voi olla varma, ettei Rauski tulevaisuudessakaan kuuntele komentoa vaan tekee surutta miten itse tykkää. Esimerkiksi suulla härppimistä ei sallita ollenkaan, Rauski alkaa aivan liian herkästi näykkiä, joten ketjujen/riimunnarun/pipon yms. syöminen sekä taskujen kohniminen ovat pannassa. Kavioita puhdistettaessa, pinteleitä käärittäessä sekä suojia laitettaessa raudikko saattaa nykiä jalkaansa testatakseen, saako tehdä niin. Kun orille pitää kuria, ei Rauski ole sen kummempi kuin ratsastuskoulun luottoponi; rauhallinen "kaikki käy" -hoidokki, joka korkeintaan irvistelee, jos ei pidä jostakin. Rauski kuitenkin on fiksu hevonen, se tietää rajansa sekä sen, että kaikki inhottavakin menee nopeammin ohi kun käyttäytyy. (Arka ihminen ei kyllä saa annettua esimerkiksi matolääkettä; ennemmin ori ohittaa inhottavat asiat, jos siihen on mahdollisuus.) Reilulla kohtelulla sekä reippaalla harjantyven rapsuttelulla Rauskista saa mukavan hevosystävän. Eläinlääkäri ja kengittäjä osaavat hommansa, eikä heillä ole koskaan ollut mitään ongelmia punaisen puskaferrarimme kanssa.
Taluttaessa Rauski ei ole oikeastaan hevosta kummempi, mutta siltä on pakko sietää tiettyjä oritapoja joita kaikilta ei voisi sietää. Rauskin pitää saada höristä ohimeneville tammoille, ja jos joku on pissannut tielle, siitä pitää haistaa. Mikäli raudikko ei saa näihin lupaa, alkaa sellainen pään ja etuosan viskely, kiilaus ja sikailu, että varomattomampi taluttaja on kumossa. Sen sijaan orilta ei tarvitse sietää etujalalla huitomista, miehekästä huutamista, eikä kiskomista mihinkään suuntaan. Kun nämä asiat pitää mielessään, ei Rauskin kanssa tule ongelmia. Ori lastautuu hyvin ja matkustaa tammojen kanssa tiukalla narulla sidottuna, muiden orien kanssa Rauskia ei voi kuljettaa.

Pahimpina päivinä Rauski on lähinnä ärsyttävä ratsastaa, mikä on sekin erittäin hyvin parannettu vain yhdessä sukupolvessa isään nähden. Ori on kyllä avuista tarkka, eikä suostu sietämään räikeitä virheitä (puristava jalka, kiskova ohja, nyppiminen, mitä näitä nyt on), mutta pienemmät erheet se suopeasti jättää huomiotta, kunhan niitä nyt ei joka toisella askeleella tule. Rauski ei myöskään tee mitään vain siitä ilosta, että saa tehdä, vaan se pitää oikeasti laittaa töihin apuja käyttämällä. Napakka, mutta kevyt ote on orin kanssa johtaa ehdottomasti parhaisiin tuloksiin. Asiakseen Rauski ei kiukuttele tai hankaa apuja vastaan, joten sen kanssa kannattaa (omien apujen tarkastamisen lisäksi) miettiä kunnolla, mistä vänkäily voi johtua.
Parhaina päivinä Rauski on oikeasti todella miellyttävä ratsastaa, sillä sillä on yhteistyökyvyn lisäksi isältä puuttuvaa nöyryyttä. Sen esille kaivaminen vaatii toki sitä, että ratsastaja kohtelee oria kunnioittavasti, mutta kun sen saa esille on raudikko yksi parhaista ratsuistamme. Se on herkkä, työteliäs ja tekee mitä vain siltä keksii pyytää. Orin heikoin kohta on lisääminen, huolimattomasti tehtynä ne ovat vain kaahaamista, eivät lisäämistä, ja lisäyksestä saa pitää huolen vaikka huolellisesti tekisikin. Sen sijaan kokoaminen, avot ja sulut ovat Rauskin ehdoton vahvuus.

Hypätessä ori toimii samoin kuin sileällä. Vaikka hyppääminen on ehdottomasti parasta, mitä Rauski tietää, se ei estetreeneissäkään anna mitään ilmaiseksi vain silkasta hyppäämisen riemusta. Raudikko kyllä löytää ponnistuspaikat itsekseen, on ketterä ja varmasti paremmalla tasapainolla varustettu kuin puoli muuta tallia. Rauski menee ja tekee tasan niin hyvin kuin sitä ratsastaa ja kohtelee. Rumaan ratsastukseen Rauski vastaa heittämällä hanskat tiskiin ja kieltäytymällä hyppäämästä. Ratsastuspuolen ollessa kunnossa ori tuntuu hyppäävän vaikka taloja, korjaavan ratsastajansa virhearvioita ponnistuspaikan suhteen ja ylittämällä puomit niin naurettavan kevyesti, että alla voisi kuvitella olevan puoliverisen. Ainakin me markkinoimme Rauskia sellaisena pelinä. Raudikon hyppykapasiteetti sekä hyvä hyppytyyli ovat kuitenkin faktoja, perstuntumasta nyt voi aina väitellä. Ori ei mene väkisin esteen yli tai sekaan, vaan kieltää kyllä lähestymisen ollessa oikeasti huono. Reippaudestaan ja innostaan huolimatta hevonen ei kuumu, kerää kierroksia tai ala vetää omaa show'taan; lähtökohtaisesti raudikko tahtoo työskennellä ihmisen kanssa, ei yksin. Maastoesteillä Rauski toimii kuten rataesteillä.
Maastoilu Rauskin kanssa on suorastaan terapeuttista. Parhaiten ori toimii ollessaan yksin tai jonkun totaalilapasen ruunan kaverina, vaikka kyllä maastoilu tamman tai orinkin kanssa onnistuu. Rauskissa ei ole ollenkaan ufotutkijan vikaa, se ei kyttäile puskia tai säpsy olemattomia, vaan suhtautuu tyynesti kahisevaan tuulipukukansaan sekä pusikosta pyrähtäviin fasaaneihin.

Hyvähermoisena kaverina Rauski ei sano juuta eikä jaata kisapaikkojen hälinään tai jännittyneeseen tunnelmaan. Jännittävä ratsastaja voikin olla toinen juttu, ja sekin vain, jos jännitys vaikuttaa apujen käyttöön, istuntaan ja niin edespäin. Yleensä ori toimii ja käyttäytyy vieraissa paikoissa samoin kuin kotonakin, joten mitään isompia ongelmia ei pitäisi ilmetä. Vieraille tammoille ori kyllä huutelee vähän suuremmalla innolla kuin tutuille, eikä putteferrari siedä muita oreja turhan lähellä itseään. Nämäkin ovat asioita, jotka eivät vaikuta mihinkään, kun ne tiedostaa ja pysyttelee Rauskin kanssa sopivan matkan päässä muista.

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Marrasmieli
YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
sh, rt, 169cm
ii. Marrashovi
evm, sh, tprn, 164cm
iii. Marraskaski
evm, sh, m, 156cm
iie. Verikreivitär
evm, sh, rt, 158cm
ie. Tuskantuuli
evm, sh, rtkm, 160cm
iei. Ismarko
evm, sh, rtkm, 161cm
iee. Halunroihu
evm, sh, vrt, 158cm
e. VIR MVA Ch Veripihka
YLA1, KTK-I, SLA-I*, KERJ-I
sh, prt, 160cm
ei. Verijalava
evm, sh, prn, 163cm
eii. Veripetos
evm, sh, tprn, 165cm
eie. Rantaveen Taarna
evm, sh, vrt, 155cm
ee. Nokinuora
evm, sh, prt, 157cm
eei. Nokihiisi
evm, sh, vrn, 161cm
eee. Stilettiviiva
evm, sh, trt, 156cm
Näytä / piilota sukuselvitys

ii. Marrashovi, tummanpunaruunikko 164cm korkea komea, ryhdikäs, erinomaisin tyypein varustettu ori. Sillä oli väljä pään ja kaulan liittymä, hyvä voimakas ylälinja, joka koostui lihaksesta eikä ihrasta, pyöreä, sopusuhtainen runko, hieman laskeva lautanen. Etusissa oli erittäin lievää vasikkapolvisuutta, takasista ei löytynyt moitittavaa. Kavioaines oli hieman haurasta, mutta ei vaikuttanut käyttöön hyvällä kengityksellä ja kengittäjällä. Marrashovi liikkui erinomaisesti, elastisesti, irtonaisesti ja aktiivisesti. Se keri etusillaan jonkin verran käynnissä, mutta muutoin liikkeet olivat varsin suorat. Ori hyppäsi erinomaisella tyylillä ja se keräsikin niin parhaan askellaji- kuin estehevosenkin tittelit sekä kolmi- että nelivuotiaana laatuarvostelusta. Kasvattajakisan estevoitto napsahti kuusivuotiaana, koulupuolelle oria ei niinkään laiteltu. Marrashovin luonne oli tosin kova, karjas, mutta se ei kuitenkaan sietänyt liian kovaa käsittelyä. Harva ihminen tuli orin kanssa toimeen ja lopulta omistaja otti sen kotitalliinsa, jotta käsittelijöiden määrä olisi pysynyt minimissä eli yhdessä. Marrashovi kilpaili esteitä 120cm luokissa, kenttää se kisasi kaksi kautta CIC1-tasolla - molemmat lajit sujuivat hyvällä menestyksellä. Marrashovi kirjattiin ratsusuunnalle ykkösellä.
Marrashovi periytti erinomaisia käyttöominaisuuksiaan ja sen heikkotasoisemmatkin varsat ovat kapasiteetiltaan yltäneet minimissään metriin tai helppoihin luokkiin koulussa ja kenttäradalla. Valitettavasti ori siirsi eteenpäin myös luonnettaan, eivätkä marrashovilaiset sovikaan harrasteratsuiksi tai ratsastuskouluiksi, saati täti- tai lapsiratsuiksi vaan lähinnä ammattilaisten kilpailijoiden käsiin.

iii. Marraskaski, musta 156cm korkea oli ryhdikäs ratsutyyppinen ori. Sen pitkä tuuheajouhinen harja riitti yksinään hurmaamaan monia katsojia, puhumattakaan sen esiintymiskaristamasta. Sillä oli kevyt, pyöreä runko, lievästi alakaulaa, väljä pään ja kaulan liittymä, hyvä säkä ja loivahko lautanen. Etujaloissa sillä oli pystys vuohiset, muutoin ne olivat hyväasentoiset, samoin kuin takajalat. Kavioaines kului hieman tavallista nopeammin, mutta hyvä kengitys ja kavionhoito pitivät ne käyttökunnossa vuosia. Marraskaskella oli erinomainen liike, etenkin laukka, joka oli irtonaista, elastista ja hyvin säädeltävää. Käynnissä ori hivutti takaa ja se oli hieman jännittynyttä, ravi oli pitkää ja lennokasta. Ori hyppäsi oikein hyvällä tyylillä, kolmivuotiaana laatuarvostelu meni hieman penkin alle, nelivuotiaana Marraskaski valittiin parhaaksi estehevoseksi. Kasvattajakisan se voitti estepuolella, koulupuolella napsahti viides sija. Kovaluonteinen, itsepäinen ori ei ollut se helpoin käsitellä saati ratsastaa kuumuvuutensa vuoksi, mutta CIC1-radat kenttäpuolella sujuivat vailla ongelmia sopivan ratsastajan löydyttyä. Ori kilpaili viisi ehjää kautta ja se kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle ratsusuunnalle. Ura päättyi jännevammaan, josta Marraskaski kuntoutettiin jalostuskäyttöön.
Ori periytti luonnettaan ja erinomaisia ratsuominaisuuksiaan, samoin ryhtiään ja jalkojaan, myös kavioitaan. Marraskasken varsat ovat pääasiassa este- tai kenttäratsuja vaativammilla tasoilla, joka tädin harrastepeleiksi ne eivät luonteensa puolesta sopineet. Orijälkeläiset ovat usein olleet hankalampia, mutta myös laadukkaampia kuin tammajälkeläiset.

iie. Verikreivitär oli kaunis läsipäinen punaraudikko, korkeutta 158cm. Sillä oli oivallinen tammaleima ja hyvä ratsutyyppi, pitkä säkä, pystyhkö lapa, pitkähkö runko, pitkähkö lautanen ja vennohkot vuohiset, muuten sen jalka-asennot olivat oikein hyvät. Vapaana esitettynä Verikreivittären liike oli suoraa ja elastista, mutta se jännittyi helposti esitettynä sekä maasta, että selästä käsin. Tamman paras askellaji oli ehdottomasti ravi, jota oli helppo ratsastaa paljon paremmaksi. Luonteeltaan Verikreivitär oli tammamainen tamma, otti helposti nokkiinsa eikä sietänyt minkäänlaista komentelua tai pakottamisen yritystä. Ratsuna se oli helposti kuumuva ja herkkä, mutta erinomainen suorittaja oikeissa käsissä, antoi aina itsestään kaiken suorituseensa. Tamma kilpaili päätoimisesti kenttää CIC1-tasolla, sillä käytiin tekemässä muutama koulurata helppo B/A -tasoilla, mutta jo suorituksista huomasi, ettei Verikreivitär ollut mikään suoranainen kouluratsu. Sitä ei koskaan kantakirjattu, sillä omistaja epäili, ettei tamma toimisi kunnolla koeratsastajan kanssa. Se kilpaili aktiivisesti aina 14-vuotiaaksi asti, ennen kuin etusista löydettiin kulumaa.
Verikreivitär teki kilpauransa jälkeen kolme varsaa, jotka perivät tammalta sekä liikettä, että kapasiteettia. Luonteeltaan ne eivät jääneet miksikään helpoiksi hevosiksi, mutta mahdottomia niistä ei yhdestäkään tullut. Kaikki varsat kilpailevat kenttää CIC1-tasolla. Verikreivitär lopetettiin viimeisen varsan vieroituksen jälkeen, sillä se ei kestänyt enää aktiivikilpakäyttöä eikä sen pää kestänyt oloneuvoksen elämää.

ie. Tuskantuuli, suurehko (160cm) rautiaankimo oli rakenteeltaan kevyehkö, sillä oli hieman alakaulainen kaula, syvä pyöreä runko, huipukas jyrkkä lautanen, suorat etuset, käyrähköt kintereet, lyhyehkö vuohiset takasissa. Tuskantuuli liikkui luonnostaan ylämäkeen, ravi oli sen paras askellaji, laukka valui vähän passitahtiseksi, mikäli tammaa ei pidetty hyvässä lihaskunnossa. Käsitellessä se oli niitä suomenhevosia, joiden vuoksi jotkut pitävät koko rotua juntturana, tamma myös arvosti omaa rauhaansa eikä pahemmin välittänyt ylimääräisestä lääppimisestä tai lässytyksestä. Ratsastettavuudeltaan Tuskantuuli oli kuitenkin hyvä, joskin hieman laiskahko: sopivalla eteenratsastuksella ja motivoinnilla se suoritti kuitenkin ihan kilpailuissa asti vaativa B -luokissa sijoittuen ja voittaen, vaikka puoliveriset veivätkin avoimissa luokissa tikkareita nokan edesä. Tamma hyppäsi kelvollisella tyylillä, mutta nosti jalkojaan melko heikosti mistä seurasi kolauttelua. Se kuitenkin kilpaili kohtalaisen hyvällä menestyksellä 90cm luokissa sijoittuen, jopa voittaen. Tuskantuuli kantakirjattiin oikein hyvällä lausunnolla ratsusuunnalle, I-palkinnolle.
Tuskantuuli sai vanhoilla päivillään neljä varsaa. Se periytti varsoilleen kapasiteettiaan ja laukkaansa, hyppytyyli ja rakenne periytyivät enemmän isän puolelta. Tuskantuuli ei juurikaan periyttänyt luonnettaan, mutta se luonnollisesti opetti omia tapojaan varsoilleen jonkin verran. Kaikki tamman neljä varsaa, kaksi oria ja kaksi tammaa, ovat kilpailukäytössä este- tai kenttäratsuina (110cm + CIC1).

iei. Ismarko, rautiaankimo 161cm korkea ori oli rakenteeltaan varsin sopusuhtainen, joskin ehkä aavistuksen verran enemmän juoksija- kuin ratsutyyppinen. Pitkäjalkaisella orilla oli kuitenkin kaunis kaareva kaula, sopusuhtainen lihaksikas runko, korkea säkä, pitkähkö runko ja pitkähkö lanne, lyhyehkö lihaksikas lautanen. Etuset olivat hieman hajavarpaiset ja sapelihakuiset, takaset olivat hyväasentoistet. Ismarko opetettiin kyllä raviajolle ja sillä ajettiin jopa hiittiä, mutta oikeita ravilähtöjä se ei juossut. Ei edes opetus- tai koelähtöä. Orilla oli kohtalaisen hyvä liike, ei mitenkääs erityisen loistava ja upea, mutta ei missään nimessä huonokaan. Se kilpaili kouluratsastuksessa helppo A -radoilla hyvillä prosenteilla, esteillä se ylsi 90cm radoille. Hyppytyyli Ismarkolla oli oikein hyvä, se käytti selkäänsä ja takasiaan hyvin, etuset olisivat voineet nousta huomattavasti terävämmine. Luonteeltaan ori oli heman yrmeä ja sulkeutunut, mutta muuten oikein mukava, hyväluonteinen hevonen jonka työmotivaatio oli kohdillaan, kunhan se töiden vastapainoksi sai olla kokonaan vapaalla ihmisten seurasta. Ismarkoa ei koskaan kantakirjattu omistajan kiinnostuksen puutteen vuoksi.
Ismarko sai sekalaisen joukon varsoja sekalaisen tammajoukon kanssa. Osaa kiinnostivat oikeasti orin hyvät ominaisuudet, toisia kiinnosti sen kimo väri. Ismarko ei ollut mikään huippuperiyttäjä, sen jälkeläisissä on varsin kirjavaa joukkoa: yksi muistuttaa isäänsä, toinen ei, kolmas toimii kilpahevosena, neljäs ratsastuskoulussa, viides perhehevosena.

iee. Halunroihu 158cm korkean vaaleanraudikon tammaleimassa oli puutteita, ratsuleima oli kohtalainen. Sillä oli hieman alakaulainen kaula, matala, piirteetön säkä, syvä vankka runko, kantava lanne, hyväasentoiset etujalat ja käyrät kintereet. Halunroihun paras askellaji oli sen käynti, jossa se liikkui hyvin selkäänsä käyttäen, pitkin irtonaisin askelin. Ravissakaan ei ollut juuri vikaa, liike oli kenties hieman matalaa, mutta muuten oikein kelpo ravia. Laukka oli heikoin askellaji, nuorena, huonossa lihaskunnossa tamma ei saanut juuri ylläpidettyä sitä ja laukka oli muutenkin etupainoista, takapäähän voimaa ratsastamalla kuitenkin parempaa kuin muutoin. Halunroihu oli luonteeltaan melko epämiellyttävä hevonen, periaatteessa ihan kiltti, mutta kaikkea kyttäävä vilkkusilmä johon ei voinut luottaa sitäkään vähää, kuin hevoseen yleensä. Ratsuna se oli kuitenkin "ihan ookoo", teki, mitä pyydettiin, ei vastustellut, mitä nyt näki mörköjä ja pieniä vihreitä miehiä. Halunroihu kilpaili kenttäratsastuksessa helppoja luokkia melko hyvällä menestyksellä, koulua se kilpaili aina silloin tällöin helppo B -tasolla (helppo A -rata olisi mennyt, mutta omistaja ei koskaan kisannut niitä), vaikka kouluradoilla menestys jäikin heikoksi.
Halunroihu sai aikanaan kaksi varsaa, sen tammavarsa tuli enemmän isäänsä kuin emäänsä ja se myytiin kilpailukäyttöön. Orivarsa sen sijaan oli suorastaan syntymäruuna, hyvärakenteinen ja -liikkeinen kyllä, mutta erittäin karjas ja epämiellyttävä luonteeltaan. Ruunana siitä tuli kuitenkin hyvä parempi harrastehevonen uudelle omistajalleen.


ei. Verijalava oli erinomainen kilparatsu ja jalostushevonen. Suurimerkkinen punaruunikko kasvoi 163-senttiseksi, menestyi jo nuorena jatkaen voittokulkuaan aikuisena. Ainoat karkelot, joissa ruunikko ei sijoittunut välittömästi kärkeen, olivat varsanäyttelyt; Verijalava oli jokseenkin ravurin näköinen. Ryhdikäs, hyvä rotu- ja sukupuolileima mutta tyydyttävä laatutyyppi, lyhyehkö niska, pitkä kaareva kaula, korkea säkä, pitkähkö jyrkähkö lapa, syvä pitkähkö runko, jyrkkä lautanen. Kuivat jalat, etuset sapelihakuiset, takaset pihdissä, erittäin hyvä kaviot. Liikkeet olivat väljät, suorat ja matkaavoittavat, käynti ja ravi melko keskinkertaiset, laukka taas erinomainen.
Ori oli kolmivuotiaana laatuarvostelun kuudes, neli- ja viisivuotiaana neljäs. Kasvattajakilpailun kouluosuudella Verijalava sijoittui taas kuudenneksi, esteosuudella ori taas loisti tullen toiseksi. Ori olikin aina ollut lahjakkaampi esteillä kuin koulussa, vaikka helppo A sujuikin kenttäratsastuksen vaatimusten mukaisesti. Orin ponnistukset olivat vahvat, terävät ja nopeat, hypyt pyöreitä, selän käyttö hieman puutteellista, jalkatekniikka hyvä. Verijalava oli rohkea, taitava estehevonen, joka ei arastellut mitään estetyyppiä. Ruunikko oli muutenkin järkevä kaveri, vähän vahvatahtoinen, mutta käsiteltävissä pahimpinakin nuoruuden uhma-aikoina. Aikuisena orista kasvoi herrasmies, joka kulki nätisti samassa trailerissa tammojen kanssa ja jolla omistajan kouluikäiset lapset opettelivat harrastamaan.
Uransa Verijalava teki kenttäratsuna CIC1-luokissa. Rotunsa kenttämestaruuksiin ruunikko osallistui neljästi (kulta- ja pronssimitali, kaksi neljättä sijaa), minkä lisäksi ori voitti ja sijoittui lukuisissa suomenhevosille rajatuissa sekä avoimissa kenttäkilpailuissa. Hyvät hermot, yhteistyöhalukkuus sekä ylipäätään hyvä asenne työhön tekivät Verijalavasta hyvän kilpahevosen. Kymmenvuotiaana ori kirjattiin R-suunnalle suoraan RKTK-I -palkinnolla.
Jalostuksessa kenttämestaria käytettiin harmillisen vähän sen ravuriemästä johtuen. Verijalavalla on 37 varsaa, jotka perivät isältään etenkin kapasiteettia, mutta myös pitkänmallista runkoa sekä sapelihakuisia (kuitenkin kestäviä) etujalkoja. Ori lopetettiin 24-vuotiaana sen hammaskaluston alkaessa heiketä kovaa vauhtia.

eii. "Erittäin hyvät tyypit ja leimat, ryhdikäs. Pitkä niska, hyvin asettunut kaula, jossa hyvä ylälinja. Korkeahko säkä, vankahko muutoin sopusuhtainen runko, hyvä pyöreä lautanen. Lyhyet etusääret, etujalat kuitenkin hyväasentoiset, takajalat hieman ulkokierteiset. Liikkeet suorat ja väljät, erinomainen yliastunta, kevyt elastinen askel." Veripetos kantakirjattiin R-suunnalle KTK-I -palkinnolla 39 rakennepisteellä liikepisteiden ollessa tasainen, komea rivi yhdeksää. Koeratsastaja kehui herkkää, nöyrää, eteenpäinpyrkivää oria minkä kerkesi, estekokeesta tuli myös komea yhdeksän ("hyvä kapasiteetti ja asenne, pyöreät hypyt, käyttää selkäänsä ja jalkojaan, ponnistuspaikat välillä hakusessa, pelastaa kuitenkin omat sekä ratsastajansa arviointivirheet"). Kaikki varsanäyttelyt ja laatuarvostelut skipannut ori ilmestyi kuusivuotiaana este- ja kouluradoille voittaen ja sijoittuen tasaista tahtia heB-A ja 90-110cm tasolla ennen siirtymistään kenttäratsastukseen pikkuluokkien kautta aina CIC1-radoille.
Tummanpunaruunikko, 165-senttinen Veripetos oli äärettömän rauhallinen, järkevä hevonen, joka toimi kenellä tahansa. Ori ei hätkähtänyt traktoreita, sateenvarjoja tai mielikuvituksellisia johteita. Hyvin työteliäs, itsestään aina kaiken antava ori oli mitä rehellisin luottoratsu niin maastoretkille kuin kilparadoille. Show-näyttelyissä hevonen esiintyi voittajan elkein, ihastutti pitkällä kevyellä ravillaan sekä ryhdillään (vaikkei Veripetos läheskään joka kerta päässyt BIS-kehään). RKTK-I -palkinnon lisäksi ruunikon kirkkaimmat kruunut ovat kolme kenttämestaruusmitalia (kulta, kaksi hopeaa) sekä Jälkeläisvalion arvonimi.
Teräsori eli 32-vuotiaaksi. 87 varsaa jättänyt Veripetos tunnetaan hyvänä ratsuperiyttäjänä; sen jälkeläiset ovat hyväluonteisia, selväpäisiä suoritushevosia, joilla on hyvä kapasiteetti etenkin estepuolelle. Rakennettaan ori periytti heikommin. Veripetoslaiset ovat kuitenkin olleet terveitä, kestäviä käyttöhevosia rakennevikoineenkin.

eie. Rantaveen Taarna ei näyttänyt ratsulta, vaikka olikin ihan pätevä tamma. Matalasukkainen, 155-senttinen vaaleanrautias suomineito kisasi aluetasolla koulua, esteitä ja kenttää (heA/100cm/helppo) menestyen etenkin este- ja kenttäradoilla; kouluradoilla noottia tuli kokoamisesta sekä vaatimattomasta ravista. Hypätä Taarna osasi senkin edestä, ja omistajansa harmittelee edelleen, ettei raudikon kapasiteetti yltänyt pidemmälle. Käynti ja ravi tosiaan olivat vähän matalat ja lyhtyaskeliset, ajoittain kiireelliset, laukka taas oli enemmän ylämäkeen rakentunutta, elastista ja pidempiaskelista. Hyppytekniikka oli lähes moitteeton ponnistuksesta jalkatekniikkaan ja kaikkeen siltä väliltä, eikä kukaan muista Taarnan koskaan pudottaneen ensimmäistäkään puomia.
Kaikkine vikoineenkin ryhdikäs, ilmeikäspäinen Taarna oli sievä; kevyehkö hyvin liittynyt kaareva kaula, pitkähköt jyrkähköt lavat, pitkä pyöreä runko, pitkä jyrkähkö lautanen, suppuvarpaiset etuset, käyrähköt kintereet ja vennohkot vuohiset. Luonteeltaan raudikko peilasi molempia vanhempiaan hieman epäkiitollisena yhdistelmänä. Kaiken mennessä Taarnan mielen mukaan se oli valloittava, hyväntuulinen ja helposti käsiteltävä hevonen, näennäinen "kaikki käy" -tyyppi, joka rakasti työntekoa ja esiintymistä. Emän kipakkuus näkyi, kun pieninkin asia meni toisin kuin Taarna oli ajatellut; se osasi luimia, näykkiä, jyrätä, pukitella, purra kuolaimeen kiinni ja olla muutenkin kamala. Ratsuna siinä oli sopivasti herkkyyttä, rohkeutta ja työmotivaatiota, kunhan ne työt sattuivat olemaan tammalle mieluisia.
Niin vain tamma kirjattiin R-suunnalle KTK-III -palkinnolla. Hyvät orivalinnat (sekä varmasti Taarnan oman isän vaikutus) tekivät paljon; raudikon neljä varsaa ovat kaikki vakavasti otettavia kilparatsuja, joiden rakenne ja liikkeet ovat emää paremmat. Hyppykykyään Taarna periytti vahvasti, luonnetta hieman vaihtelevasti. Tamma lopetettiin suolistovikojen vuoksi 21-vuotiaana.

ee. Nokinuoraa ei juuri Suomessa nähty, sillä tamma muutti jo vuosikkaana Ruotsiin omistajansa mukana. Kaikki suomenhevosten näyttelyt ja laatuarvostelut jäivät välistä. Ruotsin hevospiirit saivat ihastella nuorten hevosten este- ja koululuokissa tavattoman kevyesti, helpon ja vaivattoman näköisesti liikkuvaa suomenhevosta, jonka askelpituus oli suorastaan naurettavan hyvä. Punarautias, 157cm korkea piirtopää osoittautui geeniEurojackpotvoittajaksi kaikilla osa-alueilla; Nokinuora tuntui perineen ainoastaan sukunsa hyviä ominaisuuksia. Liikkeidenkin ainoa huono puoli oli vasemman etusen pieni melominen kovassa ravivauhdissa. Hyppytekniikassa sen sijaan ei ollut moittimista; nopea, varma ponnistus, pyöreä tasapainoinen nopea hyppy, nopea ja hyvä jalkatekniikka, tamma käytti kaulaansa ja selkäänsä kuten pitikin. Iän myötä kouluradat jäivät ja Nokinuora siirtyi 110-110cm esteille sekä helppo/CCI1-kenttäluokkiin tuoden joka ikisistä kisoista ruusukkeen kotiin, yleensä sijoilta 1-3. Tamma olikin tasollaan yksi Ruotsin menestyneimpiä hevosia.
Omanarvontuntoinen, hieman jäyhä ja huumorintajuton "jo nuorena vanhaksi rouvaksi muuttunut" raudikko vaati käsittelijöiltään ripeää, asiallista toimintaa sekä ratsastajiltaan armeijamaista ryhtiä ilman kovaa kättä tai mitään sellaista. Oman arvonsa tunteva hevonen oli kyllä asiallinen, helppo käsitellä sekä äärettömän yhteistyöhaluinen, työteliäs ratsu, joka rakasti kilpailemista eikä antanut maitohappojen tai minkään muunkaan seistä voittonsa tiellä. 14-vuotiaana Suomeen siitosliisinkiin tullut tamma kantakirjattiin saman tien RKTK-I -palkinnolla tuomariston todetessa rakenteesta seuraavaa; "Ryhdikäs, hyvät tyypit ja leimat. Ilmeikäs pää, leveähkö kaareva kaula, piirteetön säkä, loivat lavat, pitkähkö lihaksikas pyöreä runko, pyöreä lautanen. Kuivat, hyvin kestäneet jalat. Etuset hyväasentoiset, käyrähköt kintereet, vennohkot vuohiset."
Ennen Ruotsiin paluuta Nokinuora teki kolme varsaa. Tamma periytti vahvasti hyvälle kilpa- ja työhevoselle sopivaa luonnetta, vikoineenkin hyvää ja kestävää rakennetta sekä kapasiteettia etenkin esteille. Nokinuora onkin äärettömän haluttu nimi ratsusuomenhevosen sukutaulussa. Tamma lopetettiin hammas- ja vatsavaivojen vuoksi 25-vuotiaana.

eei. Vaaleanruunikko, 161cm korkea komistus Nokihiisi oli hieno, ratsutyyppinen suomenhevonen. Sillä oli hyvä ryhti, leveä kaula, pyöreä runko, piirteetön säkä ja loiva lautanen. Orilla oli hyväasentoiset jalat, joskin etusissa vennohkot vuohiset. Etujalkojen liikkeet olivat käynnissä suorat, takajalkojen aavistuksen verran länkisääriset. Käynnissä oli kuitenkin hyvä yliastunta ja ori käytti selkäänsä hyvin. Ravissa se meloi jonkin verran etusillaan, mutta ravi oli erittäin lennokas ja ori työnsi hyvin takaa. Sen paras askellaji kaikesta huolimatta oli laukka, sillä Nokihiisi laukkasi erittäin hyvin, ilmavasti, kolmitahtisesti ja joustavasti. Nokihiiden hyppytekniikka oli myös hyvä: se ponnisti terävästi ja nosti etenkin etusensa nopeasti, selän käyttö oli hyvä, mutta ori olisi saanut avata takaa hieman paremmin. Joka tapauksessa Nokihiisi hyppäsi 110cm ratoja, joskin treenissä sillä tehtiin säännöllisesti myös 120cm ratatehtäviä hyvällä menestyksellä. Koulutustasoltaan ori oli helppo A -tasoinen, mutta se kilpaili pääasiassa kenttäratsastuksessa. Toisinaan orilla kilpailtiin esteratsastuksessa, yleensä muutama rata per kisakaudella. Kenttää se kuitenkin kilpaili CIC1-tasolla ja varsin hyvällä menestyksellä. Luonteeltaan Nokihiisi oli erittäin palveleva ja nöyrä, mutta siinä oli sopivassa määrin tulista omanarvontuntoa kilpahevoselle - ori kyllä teki nöyrästi kaiken pyydetyn, mutta ei sietänyt yhtään epäjohdonmukaista tai epäreilua kohtelua. Ori kantakirjattiin aikanaan R-suunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Nokihiisi oli tarjolla jalostukseen erittäin rajoitetusti ja se sai vain kahdeksan varsaa. Kaikki kuitenkin olivat varsin päteviä suoritushevosia: hyvärakenteisia, hyväliikkeisiä ja hyvähyppyisiä. Erityisesti Nokihiiden tammavarsat olivat haluttua tavaraa markkinoilla, vaikka myös orivarsat suorittivat erinomaisesti. Nokihiisi kuoli jo 17-vuotiaana suolenkiertymään.

eee. Alun perin ravuriksi syntynyt tummanrautias Stilettiviiva (156cm) oli ratsuna tyydyttäväntyyppinen, mutta sillä oli hyvä tammaleima. Sillä oli kaareva lyhyehkö kaula, jyrkkä lapa, korkea säkä, pitkä avo runko ja kantava lanne. Etujalat olivat muuten hyväasentoiset lukuunottamatta sivuttaissiirtymää, takajalat olivat pihdissä. Etujalkojen liikkeet olivat käynnissä hieman kerivät, käynti oli hieman matalaa, mutta irtonaista ja yliastunta oli hyvä, Stilettiviiva ainakin käveli oikein tarmokkaasti. Ravissa se keri edelleen etusillaan jonkin verran, takajalkojen liikkeet olivat suorat. Ravi oli huomattavasti korkea-askelisempaa kuin käynti, mutta ei mitenkään korostetusti. Stilettiviivalla oli hyvä, kolmitahtinen laukka, mikä saattoi olla tietenkin osasyynä siihen, ettei tammasta koskaan tullut ravuria. Se, ja se, että Stilettiviiva oli erittäin laukkaherkkä kovissa vauhdeissa. Muutaman epäonnistuneen opetuslähdön jälkeen tamma laitettiin myyntiin ja se päätyi hevosvälittäjälle, siitä ratsuttajalle ja siitä kenttäratsastajalle. Tamma hyppäsi hyvin, mutta nosteli jalkojaan hieman laiskasti ja saattoi kolautella esteisiin enemmän kuin olisi ollut aivan suotavaa. Metrin radat ja helppo A kuitenkin sujuivat kenttäratsastuksessa vaaditulla tasolla, vaikka Stilettiviiva oli hieman vaatimattomampaa kastia erityisesti kouluradalla. Maastoesteillä tamma nosteli myös jalkojaan hieman paremmin, eikä se juuri kolautellut niitä kiinteisiin esteisiin. Stilettiviiva oli luonteeltaan kiltti, mutta hieman pullava: se ei nähnyt juuri ylimääräistä vaivaa elämässään, mutta ei se kyllä alisuorittanutkaan silloin, kun siltä jotain pyydettiin. Tamma kantakirjattiin toisella palkinnolla R-suunnalle ja se jäi kilpauraltaan pois hankosidevamman vuoksi.
Hankositeen kuntouduttua Stilettiviiva siirtyi siitoskäyttöön. Se teki kuusi varsaa ja periytti näille erityisesti kaunista laukkaansa. Orista riippui paljon, minkä rakenteisia tai luontoisia varsoista tuli. Stilettiviiva opetti niille kaikille kuitenkin hötkyilemättömän suhtautumisensa elämään ja vaikka varsoista tuli selkeästi suoritushevosia, niissä ei ollut hermostuneita tai lyhytpinnaisia yksilöitä. Raudikko lopetettiin hammasongelmian vuoksi 24-vuotiaana.

Jälkeläiset

s. 18.12.2016 sh-t. Lumilempi, e. Hortensian Valhalla, om. Tuulia T. VRL-00084
s. 12.03.2017 sh-o. Makeanmurha, e. Hortensian Hovisalmiakki, om. VRL-03745
s. 30.10.2017 sh-o. Huomenherja, e. Riidenmarja, om. Hazel (VRL-14333)
s. 03.12.2017 sh-o. Marrasvainaa, e. Maahanlaskija, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 40 sijoitusta joista 8 voittoaVSR & tarinat - 6 sijoitusta joista 1 voittoa
15.07.2016 Oakhill CIC1 4/30
17.07.2016 Oakhill CIC1 1/30
19.07.2016 Oakhill CIC1 2/30
24.07.2016 Kärmeniemi CIC1 6/40
29.07.2016 Kärmeniemi CIC1 3/40
02.08.2016 Hortensia CIC1 1/30
02.08.2016 Ros Cirein CIC1 5/40
04.08.2016 Hortensia CIC1 5/30
04.08.2016 Mörkövaara CIC1 5/40
06.08.2016 Ros Cirein CIC1 5/40
07.08.2016 Mörkövaara CIC1 6/40
07.08.2016 Kärmeniemi CIC1 2/40
08.08.2016 Viisikko helppo 1/25
11.08.2016 Mörkövaara CIC1 1/40
12.08.2016 Mörkövaara CIC 2/40
13.08.2016 Ros Cirein CIC1 3/40
15.08.2016 Mörkövaara CIC1 6/40
16.08.2016 Viisikko CIC1 1/29
17.08.2016 Ros Cirein CIC1 5/40
18.08.2016 Mörkövaara CIC1 3/40
19.08.2016 Huvitutti CIC1 2/40
20.08.2016 Turmeltaja CIC1 3/30
20.08.2016 Oakhill CIC1 4/30
22.08.2016 Oakhill CIC1 5/30
22.08.2016 Oakhill CIC1 5/30
23.08.2016 Oakhill CIC1 5/30
25.08.2016 Metsovaara CIC1 1/33
14.09.2016 Hortensia CIC1 4/30
19.09.2016 Hortensia CIC1 4/30
26.09.2016 Hortensia CIC1 1/30
28.09.2016 Hortensia CIC1 4/30
22.10.2016 Hengenvaara CIC1 5/30
25.10.2016 Overload CIC1 4/30
03.11.2016 Hengenvaara CIC1 2/30
05.11.2016 Hortensia CIC1 3/30
06.11.2016 Hortensia CIC1 3/30
08.11.2016 Hengenvaara CIC1 1/30
12.11.2016 Vähäpelto CIC1 3/30
16.11.2016 Hengenvaara CIC1 4/30
18.11.2016 Hengenvaara CIC1 3/30
30.09.2016 Fiktio VSR Cup CIC1 5/87
28.02.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 7/49
30.04.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 3/60
30.11.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 4/29
31.07.2019 Susiraja VSR Cup CIC1 1/48

20.11.2016 Kuuramaan hevostalli he A 4/6
30.11.2016 Micram Raceponies he C 2/5
21.12.2016 Jukola 80cm 5/7
01.04.2017 Stall Sjöholma he B 4/5
28.09.2017 Adina helppo 3/6

Valmennukset

28.02.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Jaana K.

Olin jo ennen Susirajaan saapumista suunnitellut tehtävät, mitä tänään tehtäisiin ja pyytänyt, että tallilla laitettaisiin maastoesteet valmiiksi omille pakoilleen ja niin, että jalkaisin oli helppo pysyä mukana. Tallille saapuessa tallityöntekijä huikkasi, että ratsukko oli jo mennyt pellolle lämmittelemään, joten suuntasin kulkuni sinne. Tervehdin ratsukkoa saapuessani paikalle ja kyselin ratsastajalta vähän hevosesta. Tänään käytäisiin erityisesti pituus- ja nousuesteitä, sekä vesiesteitä läpi. Vedessä oli pelkästään hyppy veteen, mutta este oli kyllä mahdollista hypätä toisestakin suunnasta, jos niikseen sattuisi tulemaan.

Aloitimme suhteellisen matalilla esteillä, ja Rauski tuntui ensin pistävän hanttiin minkä ehti. Ratsastaja kuitenkin jaksoi hölmöilevän hevosen kanssa hyvin ja muutamien hyppyjen jälkeen alkoi orikin jo toimia ihan kivasti. Välillä se kielsi parille esteelle, mutta käskin ratsastajaa ottamaan hypyt heti uusiksi ja kannustamaan hieman enemmän hyppäämään. Rauski uskalsi luottaa ratsatajaansa enemmän ja alkoi hyppäämän oikein mukavalla tyylillä! Pituusesteellä ori venyi erinomaisesti, eikä kolinat olleet lähelläkään.

Siirryttiin vähän haastavampiin ja korkeampiin esteisiin, sekä päästiin kokeilemaan vesiestettä. Aluksi sielläkin Rauski kielsi, mutta taas käskin kannustamaan hevosta vähän enemmän ja pian ori hyppäsikin onnistuneesti yli. Siitä näki, ettei tilanne sitä kyllä erityisesti miellyttänyt ja häntä viuhtoi kiukkuisesti, mutta hevonen suoritti kuitenkin tehtävän mukisematta ratsastajan tukiessa ratsuaan erinomaisesti. Yhteistyö alkoi sujumaan moitteetta, joten päätettiin ottaa vielä kertaalleen koko rata ja siitäkin ratsukko suoriutui hyvin. Käskin kehua hevosta ja jäähdytellä sen hyvin, jonka jälkeen huikkasin heipat ja suuntasin autolleni.

14.07.2017 Kouluvalmennus, valmensi Siguri

Tänään koitti jälleen päivä Susirajassa, kun pääsin viettämään valmennusta osaavan ja hyvätapaisen hevosen kanssa. Rauski oli ratsastajansa kanssa jo lämmittelemässä kentällä, kun saavuin paikalle. Jäin katsomaan vierestä, kun ori suoritti kiemurauria kerta toisensa jälkeen erinomaisesti kääntyen ja käyttäen takajalkojaan aktiivisesti. Hienoa liikkumista, ei voinut muuta sanoa!

Tämän päivän aiheena oli ratsastajan ja hevosen tasapaino laukkatehtävissä. Ennen varsinaisiin tehtäviin siirtymistä kävimme kuitenkin läpi siirtymisiä ja ympyröitä, jotta ratsukko pääsi kunnolla vauhtiin ja minä näin, että perusasiat olivat heillä kunnossa. Laukkatehtävää lähdimme tekemään niin, että ratsukko teki pitkälle sivulle ympyrän ja jatkoi sitten uraa pitkin suoraan. Kuten hieman epäilinkin, ympyrän jälkeen suoristamisen myötä Rauski tuntui menettävän tasapainonsa ja meinasi tiputtaa raville. Ratsastajan tärkein asia oli pitää sisäavut vielä suoralle asettumisenkin jälkeen ja sitten hiljalleen suoristaa hevonen.

Jatkoimme ympyrän ja suoran parissa jonkin aikaa, ja ratsastajakin tuntui pääsevän paremmin jyvälle apujen kanssa. Hiljalleen uralle siirtyminen alkoi sujua erinomaisesti tasapainoisessa laukassa, joten annoin ratsukon kävellä hetken aikaa pitkin ohjin. Seuraavana oli vuorossa vastalaukka, jota teimme loivalla kiemurauralla. Ratsukon tuli kulkea myötälaukassa, jolloin kiemurauran jälkimmäinen kaarre kuljettiin vastalaukassa. Rauski nosti erittäin tottuneesti hyvän laukan ratsastajan pyynnöstä, ja ratsastaja osasi pitää tämän hyvin maltillisena sekä rauhallisena. Myötälaukka sujui erittäin hyvin, eikä vastalaukkakaan kovin huonosti mennyt. Uralle palatessa tasapainoa jouduttiin hieman hakemaan, mutta muutamien toistojen jälkeen myös tämä alkoi sujua paremmin. Ratsastajan tuli kiinnittää huomiota erityisesti istuntaansa, jonka tuli jatkuvasti pysyä laukan suunnan mukaisena.

Tunnin lopuksi jäimme vielä työskentelemään keskiympyrälle, jolla teimme hieman asetuksia sisälle päin. Ne sujuivat ihan hyvin, mutta hieman jo väsyneenä Rauski ei saanut enää takajalkojaan toimimaan yhtä aktiivisesti kuin alkutunnista. Ratsastaja kuitenkin jaksoi ratsastaa kunnolla eteen loppuun saakka kumpaankin suuntaan, kunnes lopulta annoin ratsukolle luvan levähtää pitkin ohjin ja kävellä uralla hyvän aikaa, jotta Rauski palautuisi kunnolla energiaa vaatineesta tunnista.

21.10.2017 Kouluvalmennus, valmensi Crimis

Lokakuisena launtaina saavuin taas Susirajaan valmentamaan, tällä kertaa narria ja Marrasmurhaa. Järkyttävän komea punarautias vei sydämeni heti. Kookas ori käveli reippaasti ja korviaan ratsastajan suuntaan käännellen, vaikka kyseessä oli vasta alkukäynnit. Ensilumi leijaili hiljaa kentän hiekkaan, kun kiristin kaulahuiviani ja tervehdin lämmittelevää ratsukkoa. Narri alkoi tehdä käynti-ravisiirtymisiä ja ympyröitä sekä käynnissä että ravissa. Katselin ratsukkoa tarkkaavaisena ja sain todeta, että heidän yhteistyönsä pelasi loistavasti. Rauski oli hyvin kuulolla.

”Hyvä, tuo sitten keskihalkaisijalle ja aletaan kokoamaan oria muotoon”, ohjeistin. Kokoaminen sujui Rauskilta luontevasti, ja sainkin pian ihailla hyvää keskikäyntiä. Pyysin narria ottamaan pohkeenväistöä ensin oikealle uraa kohti ja sitten vasemmalle, takaisin keskihalkaisijalle.
”Keskity, nainen! Runko suorana ja takapää mukaan”, muistuttelin narria. Ehkä syksyn pimeys vaikutti tuohonkin, tuumailin peittäessäni omaa haukotustani. Pienen hiomisen jälkeen väistöt sujuivat kuitenkin moitteetta ja siirryimme tekemään samaa ravissa. Rauskia ei pimeys tuntunut väsyttävän, sillä se liikkui hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä ja teki juuri niin kuin narri pyysi – ei vähempää, muttei enempääkään.

Väistöjen jälkeen aloimme tekemään lisäyksiä sekä käynnissä että ravissa. Narri ei ilmeisesti vieläkään ollut täysin hereillä, sillä Rauski nosti kiihdytysvaihetta sen sijaan, että olisi pidentänyt askeltaan.
”Älä päästä sitä karkaamaan apujen välistä! Työstä jokaista askelta”, painotin narrille. Huolellinen ratsastus ja useat toistot menivät kuitenkin perille, ja lopussa olimme kaikki tyytyväisiä. Rauski sai laukata rennosti ympyrällä ennen lopppujäähdyttelyä, jonka jälkeen se pääsi mutustamaan iltamurojaan tallin lämpöön.

14.11.2017 Estevalmennus, valmensi Penelopeia

Tänään valmensin raudikkoa Rauski-oria esteradan hyppäämisen salojen parissa. Aloitimme kuitenkin aivan perinteisellä sileänverryttelyllä, jossa ratsukko sai etsiä hyvää ja toimivaa yhteistyötä. Rauski liikkui oikein aktiivisesti eteenpäin jo ensimmäisillä raviaskeleilla, eikä siis tuntunut missään nimessä olevan laiskaa tekoa. Laukannostot ori teki myös napakasti ja täsmällisesti, se tuntui reagoivan apuihin todella kuuliaisesti. Lähdimmekin sen suurempia miettimättä ottamaan ensimmäisiä verryttelyhyppyjä alle. Rauski lähestyi kahta pienikokoista pystyä hyvässä ja tasapainoisessa laukassa, ja selvitti ne sulavan vaivattomasti. Muutaman toiston jälkeen totesinkin ettei näiden verryttelyesteiden hinkkaamisessa ollut mitään järkeä, kun ratsukko selkeästi oli valmis jo haastavampiin tehtäviin. Lähdimmekin siis hyppäämään ensin osia radasta, aloittaen kolmen esteen pätkällä jossa oli ensin suhtetettu pysty-okseri linja ja sitten hieman vinolla lähestymisellä yksinäinen pysty. Rauski hyppäsi esteet sujuvasti, mutta kun ratsukko oli tekemässä tiukanpuoleista tietä yksinäiselle pystylle jäi ratsastaja pitämään kaarteessa todella paljon kädellä. Kovasta ja vetävästä kädestä nyrpistyneenä ori pysähtyikin esteen eteen, joka valitettavasti oli jo kaukaa ennakoitavissa. Uudella yrittämällä teroitin keveää tuntumaa, ja sitä että ratsastaja ei estäisi oria etenemästä, Vaudin kanssa ei nimittäin ollut ongelmia, joten ei ollut mitään syytä jäädä nyppimään energistä laukkaa pois lähestymisessä. Kun ratsastaja piti suuhun keveän tuntuman ja antoi kädellä orille tilaa laukata, sujui lähestyminen ja hyppy huomattavasti paremmin. Tässä vaiheessa ratsukko saikin tulla koko esterataa, johon kolmen aiemman esteen lisäksi kuului myös sarja, ja okseri. Kolme ensimmäistä estettä sujuivat nyt harjoittelun tuloksena hyvin, ja sarjallekin päästiin turvallisesti kun ratsastaja muisti kevyen käden. Pientä hidastamista oli nähtävissä sarjan jälkeen, mutta kun huusin äänekkäästi ratsastajaa päästämään oria etenemään viesti meni perille, ja okserikin ylitettiin kaikesta huolimatta. Ratsukko tuli radan vielä toistamiseen, tällä kertaa pyrkien siihen ettei välihuudoille olisi tarvetta. Nyt hypyt sujuivatkin jo kokonaisuutena oikein mainiosti, laukka eteni ja ratsukko toimi yhteisymmärryksessä keskenään. Sen pidemmittä puheitta Rauski saikin jo alkaa ravailla pidemmällä ohjalla loppuravien merkeissä.

26.03.2019 Estevalmennus, valmensi Lissu T.

”Keskivartalo tiukkana ja jalka aloillaan, sisäpohje tukee kaarteissa.” Sarlotta ratsasti kyllä hyvin, ja tasan tarkkaan tiesi nämä asiat, mutta muistutin jo osin muistuttamisen ilosta. Nainen ratsasti Rauskia varmoin otteen niin yksittäisillä verryttelyesteillä kuin kolmen esteen tasainnarilla (korkeutta hurjat 60cm).
”Hyvä reipas, tasainen laukka, pidä tuo. Nostan innarin keskimmäistä estettä kymmenellä sentillä, saat tulla sen vielä kerran. Älä anne katseesi laskea, muista ryhti ja hartioiden paikka.”

Sarlotan työskentelyä katsoi kyllä ilokseen. Nainen ratsasti varmoin ottein, kuunteli hevosta, sai Rauskin työskentelemään todella hyvin. Rautias ori liikkui kevyen, helpon näköisesti hypäten kaikki eteensä tulevat esteet ammattilaisen elkein, hyvällä tyylillä, kevyesti ja vaivattomasti.
”Seuraavaksi yksittäinen pysty, siitä pitkä loiva kaari tuolle pysty – okseri -linjalle, siinä on kolme laukka-askelta, suunnanvaihto ja silakkajohdepystylle. Voit tehdä pitkän tai lyhyen tien, ei sen väliä.” Ratsukko aloitti tehtävän tasaisen varmasti; hyvä, pyörivä laukka, suora lähestyminen pystylle, ponnistus oikeasta kohdasta. Pysty – okseri -linjalle Sarlotta kuitenkin kiirehti ja teki virhearvion vaatien Rauskilta vielä puolikkaan askeleen ennen pystylle ponnistamista. Hyppy tuli aivan esteen juureen, ja vaikka orin onnistuikin kammeta itsensä puhtaasti esteen ylitse laukan tahti oli kadonnut, ponnistus ja hyppy okserille olivat aivan hirveät ja ratsukon yhteisistä korjausyrityksistä huolimatta takapuomi lähti Rauskin takasten mukana. Silakkajohteelle Sarlotta ratsasti pitkän, loivan tien, ja ehti sen aikana korjata laukan kuntoon. Hyppy silakkajohteiselle esteelle olikin yhtä hyvä kuin ensimmäinenkin hyppy. ”Linja uusiksi. älä lähde liikahiomaan valmista pakettia; se puolikas askel oli aivan turha.”

Siistin linjan jälkeen lisäsin rataan yhden pystyesteen ja muurin. Linjamöhläyksestään sisuuntunut Sarlotta ei tehnyt enää yhden yhtä virhettä; en voinut motkottaa edes rintaan painuvasta leuasta! Este toisensa jälkeen ylittyi tasaisen varmasti. Sarlotan ryhti pysyi hyvänä, nainen myötäsi esteillä riittävästi antaen Rauskille tilaa kaulansa ja selkänsä käyttöön. Rauskin hypyt olivat totutun nopeita, pyöreitä ja vaivattomia, pituusesteillä hevonen venyi hyvin. Pääosin pitkiä linjoja ratsastanut Sarlotta teki treenin lopuksi muutamia lyhyempiä, vinompia linjoja, nekin ongelmattomia.
”Sinulla on hyvä estesilmä, mutta välillä jäät ylianalysoimaan. Esteradalla tilanteet tulevat ja menevät todella nopeasti, on reagoitava ja tehtävä päätös NYT, ei kohta. Otat kuitenkin virheistäsi heti opiksi, kohtelet hevosta todella hyvin, ja tiedät kyllä mitä teet. Loppuverryttelehän itsenäisesti; huomenna hyppäät jollain vähemmän lahjakkaalla hevosella.”

Lue päiväkirjaa