Marrasmieli VH15-018-0186
| Nimi | Marrasmieli "Marsu" | Kasvattaja | Ratsutila Elonkorjuu, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 169cm, rautias | Meriitit | VIR MVA Ch, YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 01.01.2015, 25v satunnainen (3v 07.01.2015) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttäratsastus va B / 120cm / 100cm / CIC1 |
15.04.2015 Marsu kiikutettiin huutelemaan muille oreille kantakirjaustilaisuuteen. Pisteitä sille kertyi 70 ja palkinnoksi KTK-II eli juuri haettu!
21.07.2015 Marsulle myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimi!
25.09.2017 raudikko palkittiin KERJ-I -palkinnolla.
30.09.2018 ori edusti pitkästä aikaa, tällä kertaa Yleislaatuarvostelun tuomareiden edessä. Kotiin Marsu palasi YLA1 -palkittuna! Lisäksi orilla oli parhaat tekstipisteet yhdessä toisen osallistujan kanssa.
20.11.2018 Upea Marsumme edusti viimeisen kerran kotinsa laatuarvostelussa, emmekä olisi voineet olla iloisempia ja ylpeämpiä Marsun saadessa SLA-I* -palkinnon.
Rakennekuva © VRL-02070, ratsastuskuvat © ransu.kuvat.fi / CC BY-NC 3.0
Luonnekuvaus
Olimme pitkään selailleen myyntipalstoja ja huudelleet hiljaisen myynnin hevosia orista Marrashovi. Mieluiten olisimme ottaneet varsan siitä ja omasta tammastamme, mutta harmiksemme komistus oli jo poistunut jalostuskäytöstä hyvin ansaitulle eläkkeelle. Varsojakaan ei tuntunut olevan myynnissä, ei julkisesti, ei hiljaista myyntiä huudellessa ja kaikki omistajatkin vastasivat kieltävästi kun kyselimme, olisiko hevonen jollain summalla myynnissä.
Koko Susiraja raikasi riemunkiljuntaa, kun myyntipalstoille ilmaantui ilmoitus "Myydään marrashovilainen suomenhevos ori kilpailu ja siitos käyttöön. varusteet mukaan. ei koe-aikaa eikä osa-maksua. soita 053946430". Suoraan hevostalli.netin markkinoiden sakokaivosta! Normaalisti emme olisi moiseen ilmoitukseen koskeneet pitkällä tikullakaan - nyt soitimme ja sanoimme, että pakkaa hevonen tällöin ja tällöin saapuvaan autoon, jonka kuljettajalla on rahat ja valtakirja ostaa hevonen nimiimme.
Tarina lyhyesti, Marsun kanssa tehtiin joka ikinen hevosen ostossa tehtävä virhe. Ilmoituksessa ei ollut hevosesta mitään tietoja - ei luonnetta, ei sukua (paitsi isä), ei kuvaa, ei ikää... ei mitään. Emme käyneet katsomassa hevosta, emme pyytäneet lisätietoja, emme tehneet ostotarkastusta, lähetimme vain auton hakemaan hevosen kotiin.
Autosta purkautui niin komea ori, ettei sitä edes kestä, mutta se luonne... Emme yhtään ihmettele omistajan kiirettä päästä hevosesta eroon. Ilkeä se ei missään nimessä ole, mutta herkkä ja kovaluontoinen hevonen samassa paketissa on jotain, mitä kannattaisi vältellä. Pertillä ei ole Marsun kanssa niin mitään ongelmia, meillä senkin edestä.
Herkkä, mutta kova hevonen, eli mahdollisimman ikävä yhdistelmä. Marsun luonne ei tosiaan ole se kultaisin tai helpoin, sitä ei voi komentaa lujaa, koska se on niin herkkä, mutta sitä ei voi toisaalta kohdella liian pehmeästi ja namipaloilla lahjoen, koska se on niin kovaluontoinen. Keksipä siinä sitten toimivat yhdistelmä pitää hevosta! Ori arvostaa omaa rauhaansa karsinassa ja tarhassa, ja vaikka sen luonne onkin ikävä yhdistelmä kahta toisiinsa huonosti sopivaa ominaisuutta, se on kuitenkin ehdottomasti käsiteltävissä, kunhan käsittelijä vain tietää, mitä tekee. Marsu on jokseenkin itseään alleviivaava luonne, joka tekee aina selväksi, että on paikalla ja on kaikista hienoin. Orimaisia tapoja löytyy (joskus vähän liikaakin), mutta kaikeksi onneksi se tosiaan pysyy lapasessa. Suurimman osan aikaa nyt ainakin.
Omaa tilaansa ja rauhaansa karsinassa arvostava Marsu kannattaa ottaa käytävälle ketjuihin kaikkien työn sujuvoittamiseksi. Karsinakäytöksestä oria ei valitettavasti voi ihan kehua, sillä omassa karsinassaan se uhittelee ja kuopii etusillaan aika lailla jatkuvasti. Päälle Marsu ei suorastaan tule, ellei karsinassa pyytele anteeksi olemassaoloaan, mutta kaikkien kannalta sujuvampaa on vain ottaa se ketjuihin käytävälle. Myös käytävällä seistessään Marsu saattaa kukkoilla ja kuopia, jolloin sille on todettava napakasti, ettei sellainen käytös ole sopivaa. Jos orin antaa jatkaa toimintaansa, se vain innostuu lisää ja jyrää lopulta käsittelijänsä ylitse. Mikäli sitä kieltää liian lujaa, se vetää kierrokset nollasta sataan ja innostuu jälleen lisää. Jämäkkä, itsetietoinen, rauhallinen ihminen pärjää Marsun kanssa oikein hyvin, koska ori tietää ettei se saa tahtoaan läpi - joskaan se ei estä Marsua yrittämästä uudelleen ja uudelleen. Eläinlääkäri rauhoittaa orin rutiinisti, sillä vaikka se ehkä menisi muutenkin, homman sujuvoittamiseksi rauhoitus on parempi ratkaisu, kengittäjä pärjää, kun toimii määrätietoisesti ja rauhassa.
Taluttaessa Marsulle kannattaa varalta laittaa ketju turvan päälle, energisempinä päivinä suuhun tai suosiolla orikuolain matkaan. Ori osaa kulkea narun nokassa nätisti, kun taluttaja on valppaana, eikä anna orin ottaa askeltakaan mihinkään muualle kuin taluttajan määräämään suuntaan. Marsua on välittömästi kiellettävä, jos se alkaa lainkaan röyhistellä rintaansa tai venkoilla, koska muuten seurauksena on todennäköisesti pystyyn hyppivä, lapasesta karkaava ori. Koppin Marsu kävelee, jos taluttajakin menee eikä vain harkitse menevänsä, matkustajana ori on kokenut ja rauhallinen.
Marsua vaivaa krooninen nöyryyden puute. Yhteistyöhalua on kyllä, sekä yritteliäisyyttä, mutta nöyryys loistaa poissaolollaan majakan lailla. Ori on äärettömän herkkä ja tarkka avuista, eikä sen kanssa oikein kannata tehdä virheitä. Marsu ei anna mitään anteeksi, jos sitä nyppää suusta, se on sitten siinä se pohkeenväistö, jos sitä tökkää turhan napakasti kylkeen pohkeella, se lähtee lapasesta vaikka suussa olisi mikä norsujarru ja selässä istuisi Bull Mentula siitä ohjasta vetämässä. Raudikon kanssa tuhertaa vuorotellen hikeä ja vuoroin itkua, koska se ei yksinkertaisesti toimi, jos kaikki palikat eivät ole ehdottomasti tasan paikallaan. Marsun kanssa ei kuitenkaan tarvitse huolestua perusasioista kuten eteenpäinpyrkimyksestä, taipumisesta ja jarrusta sinällään - jos avut ovat kunnossa, ori tekee mielellään mitä pyydetään.
Kun palikat saa Marsun kanssa kohdalleen, tekee mieli itkeä jälleen. Se tosin johtuu siitä, että kun ori alkaa tehdä toitä, se antaa todellakin kaikkensa ja tekee töitä, kuin huomista ei olisi. Mitä vain siltä keksii pyytää, sen Marsu tekee - lisää, kokoaa, pidentää, lyhentää, väistää, avaa, sulkee... Kaikki helppojen luokkien asiat sujuvat kuin tanssi. Marsu on se hevonen, joka toimii ajatuksella, kun on toimiakseen. Yleensä se tosin vaatii enemmän kuin ratsastaja kykenee antamaan, mutta onpa niitä onnistumisen hetkiäkin ja niiden vuoksi sen kanssa jaksaa vääntää.
Marsulla on erinomainen hyppytyyli ja sen kanssa pärjää parhaiten, kun selässä ei tee oikein mitään. Totta kai sileätyöskentelyn, laukan perus tahdin ja temmon sekä linjojen tulee olla kunnossa, jotta hyppy osuisi kohdilleen, mutta Marsu hoitaa muutoin homman kyllä kotiin. Kunhan sitä ei häiritse, sitä kääntää lempeästi ja vihjaillen, ei päätä kahta askelta ennen estettä, että nytpä lyhennetään! Kovista otteista saa huomata hevosen olevan täysin poissa kontrollista, eikä Marsun kanssa auta selittely "kun esteradalla tulee tilanteita!!" Tuleehan niitä, mutta ei se Marsua kiinnosta. Parhaimmillaan ori on kuitenkin katseen suunnasta kääntyvä erinomaisessa temmossa etenevä aikaluokkien rusettihai, joka pesee myös puoliverisillä lattioita jos niikseen tulee.
Maastoillessa Marsussa on hieman enemmän virtaa kuin kentällä ja sen kanssa saa olla tarkkana, ettei se sinkoa laukkaan koska "hei sä ajattelit et laukataan, jes nyt mennään". Valitettavasti rentoja maastolenkkejä ei orin kanssa oikein ole, paitsi että se on tarkka ratsastuksen laadusta, siitä tulee kaikkea "säikkyvä" säpsyjä ja hyppijä, mikäli se ei joudu tekemään samalla töitä. Maastoesteillä Marsu on parhaimmillaan, sillä on nopeutta, ketteryyttä ja voimaa selviytyä kiinteistä esteistä vaikka silmät kiinni. Toisaalta se osaa myös kieltää, jos on tarvis, orin kanssa ei koskaan ole jouduttu esteen sekaan tai kaaduttu.
Kisapaikalla saa olla tarkkana, ettei Marsu unohda olevansa narun nokassa tai ratsastettavana ja käytä kaikkea aikaansa ja energiaansa kukkoiluun ja esiintymiseen. Jos ori saa tilaisuuden, se huutaa, huitoo ja hyppii pystyyn. Jälleen kerran - itsetietoinen, rauhallinen ja jämäkkä ihminen saa pidettyä Marsun näpeissään, kun vain kieltää oria kaikista kielletyistä toimista napakasti, mutta ei lujasti. Siitä huolimatta kontakti muihin hevosiin kannattaa pitää vähäisenä, samoin verryttelyajan muiden hevosten joukossa. Muutoinkin Marsua kannattaa verkata melko maltillisesti, sen verran, että hevonen on (toivottavasti) avuilla ja pari hyvää hyppyä. Suorituksen hyvyys tai huonous riippuvat paljolti siitä, saako ratsastaja ratsastettua oria avuille vai eikö saa - kunnolla suorittaessaan Marsu on erinomainen kisapeli.
Sukutaulu
| i. Marrashovi evm, sh, tprn, 164cm |
ii. Marraskaski evm, sh, m, 156cm |
iii. Marraslintu evm, sh, trt, 151cm |
| iie. Tulitikkutyö evm, sh, trn, 156cm | ||
| ie. Verikreivitär evm, sh, rt, 158cm |
iei. Jaloaate evm, sh, rt, 155cm | |
| iee. Verikanerva evm, sh, m, 162cm | ||
| e. Tuskantuuli evm, sh, rtkm, 160cm |
ei. Ismarko evm, sh, rtkm, 161cm |
eii. Punatuli evm, sh, prt, 157cm |
| eie. Kyymäen Isapella evm, sh, rtkm, 160cm | ||
| ee. Halunroihu evm, sh, vrt, 158cm |
eei. Tahtotila evm, sh, rt, 159cm | |
| eee. Lieskatar evm, sh, rt, 156cm |
i. Marrashovi, tummanpunaruunikko 164cm korkea komea, ryhdikäs, erinomaisin tyypein varustettu ori. Sillä oli väljä pään ja kaulan liittymä, hyvä voimakas ylälinja, joka koostui lihaksesta eikä ihrasta, pyöreä, sopusuhtainen runko, hieman laskeva lautanen. Etusissa oli erittäin lievää vasikkapolvisuutta, takasista ei löytynyt moitittavaa. Kavioaines oli hieman haurasta, mutta ei vaikuttanut käyttöön hyvällä kengityksellä ja kengittäjällä. Marrashovi liikkui erinomaisesti, elastisesti, irtonaisesti ja aktiivisesti. Se keri etusillaan jonkin verran käynnissä, mutta muutoin liikkeet olivat varsin suorat. Ori hyppäsi erinomaisella tyylillä ja se keräsikin niin parhaan askellaji- kuin estehevosenkin tittelit sekä kolmi- että nelivuotiaana laatuarvostelusta. Kasvattajakisan estevoitto napsahti kuusivuotiaana, koulupuolelle oria ei niinkään laiteltu. Marrashovin luonne oli tosin kova, karjas, mutta se ei kuitenkaan sietänyt liian kovaa käsittelyä. Harva ihminen tuli orin kanssa toimeen ja lopulta omistaja otti sen kotitalliinsa, jotta käsittelijöiden määrä olisi pysynyt minimissä eli yhdessä. Marrashovi kilpaili esteitä 120cm luokissa, kenttää se kisasi kaksi kautta CIC1-tasolla - molemmat lajit sujuivat hyvällä menestyksellä. Marrashovi kirjattiin ratsusuunnalle ykkösellä.
Marrashovi periytti erinomaisia käyttöominaisuuksiaan ja sen heikkotasoisemmatkin varsat ovat kapasiteetiltaan yltäneet minimissään metriin tai helppoihin luokkiin koulussa ja kenttäradalla. Valitettavasti ori siirsi eteenpäin myös luonnettaan, eivätkä marrashovilaiset sovikaan harrasteratsuiksi tai ratsastuskouluiksi, saati täti- tai lapsiratsuiksi vaan lähinnä ammattilaisten kilpailijoiden käsiin.
ii. Marraskaski, musta 156cm korkea oli ryhdikäs ratsutyyppinen ori. Sen pitkä tuuheajouhinen harja riitti yksinään hurmaamaan monia katsojia, puhumattakaan sen esiintymiskaristamasta. Sillä oli kevyt, pyöreä runko, lievästi alakaulaa, väljä pään ja kaulan liittymä, hyvä säkä ja loivahko lautanen. Etujaloissa sillä oli pystys vuohiset, muutoin ne olivat hyväasentoiset, samoin kuin takajalat. Kavioaines kului hieman tavallista nopeammin, mutta hyvä kengitys ja kavionhoito pitivät ne käyttökunnossa vuosia. Marraskaskella oli erinomainen liike, etenkin laukka, joka oli irtonaista, elastista ja hyvin säädeltävää. Käynnissä ori hivutti takaa ja se oli hieman jännittynyttä, ravi oli pitkää ja lennokasta. Ori hyppäsi oikein hyvällä tyylillä, kolmivuotiaana laatuarvostelu meni hieman penkin alle, nelivuotiaana Marraskaski valittiin parhaaksi estehevoseksi. Kasvattajakisan se voitti estepuolella, koulupuolella napsahti viides sija. Kovaluonteinen, itsepäinen ori ei ollut se helpoin käsitellä saati ratsastaa kuumuvuutensa vuoksi, mutta CIC1-radat kenttäpuolella sujuivat vailla ongelmia sopivan ratsastajan löydyttyä. Ori kilpaili viisi ehjää kautta ja se kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle ratsusuunnalle. Ura päättyi jännevammaan, josta Marraskaski kuntoutettiin jalostuskäyttöön.
Ori periytti luonnettaan ja erinomaisia ratsuominaisuuksiaan, samoin ryhtiään ja jalkojaan, myös kavioitaan. Marraskasken varsat ovat pääasiassa este- tai kenttäratsuja vaativammilla tasoilla, joka tädin harrastepeleiksi ne eivät luonteensa puolesta sopineet. Orijälkeläiset ovat usein olleet hankalampia, mutta myös laadukkaampia kuin tammajälkeläiset.
iii. Marraslintu 151cm korkea tummanrautias oli hyväntyyppinen, sillä oli pyöreä syvä runko, matala säkä, loiva lapa, pyöreä lautanen. Etuset olivat hyväasentoiset, kintereet käyrähköt. Liikkeet olivat hyvät, suorat, joskaan eivät kovin näyttävät. Marraslintu oli luonteeltaan isälinjansa tavoin melko kova ja itsepäinen, mutta käsiteltävissä ja ratsastettavissa. Se kilpaili 110cm radoilla ja CIC1-tasolla kenttää ja se palkittiin kantakirjassa R-suunnalle I-palkinnolla. Ori periytti kapasiteettiaan ja luonnettaan etenkin orivarsoilleen, tammavarsat olivat vähemmän kovaluonteisia.
iie. Tulitikkutyö, tummanruunikko 156cm korkea tamma oli rakenteeltaan kelvollinen, mutta hyvä suorittaja ja hyväsukuinen. Tyypit olivat hyvänpuoleiset, kaula lyhyehkö, säkä lyhyt, selkä pithkähkö, lanne kantava, jalat muuten hyväasentoiset, mutta etuset olivat suppuvarpaiset. Liikkeet olivat matalat, etuset kerivät sekä käynnissä, että ravissa. Tulitikkutyö hyppäsi kuitenkin hyvällä tyylillä metriä ja kilpaili sekaisin esteitä ja kenttää helpossa luokassa, joskin enemmän harrastementaliteetilla kuin suoranaisena kilparatsuna. Luonteeltaan tamma oli melko leppoisa, mutta itsepäinen jotain päähänsä saadessaan. Tamma varsoi vain yhden varsan, josta tuli erinomainen kenttäratsu.
ie. Verikreivitär oli kaunis läsipäinen punaraudikko, korkeutta 158cm. Sillä oli oivallinen tammaleima ja hyvä ratsutyyppi, pitkä säkä, pystyhkö lapa, pitkähkö runko, pitkähkö lautanen ja vennohkot vuohiset, muuten sen jalka-asennot olivat oikein hyvät. Vapaana esitettynä Verikreivittären liike oli suoraa ja elastista, mutta se jännittyi helposti esitettynä sekä maasta, että selästä käsin. Tamman paras askellaji oli ehdottomasti ravi, jota oli helppo ratsastaa paljon paremmaksi. Luonteeltaan Verikreivitär oli tammamainen tamma, otti helposti nokkiinsa eikä sietänyt minkäänlaista komentelua tai pakottamisen yritystä. Ratsuna se oli helposti kuumuva ja herkkä, mutta erinomainen suorittaja oikeissa käsissä, antoi aina itsestään kaiken suorituseensa. Tamma kilpaili päätoimisesti kenttää CIC1-tasolla, sillä käytiin tekemässä muutama koulurata helppo B/A -tasoilla, mutta jo suorituksista huomasi, ettei Verikreivitär ollut mikään suoranainen kouluratsu. Sitä ei koskaan kantakirjattu, sillä omistaja epäili, ettei tamma toimisi kunnolla koeratsastajan kanssa. Se kilpaili aktiivisesti aina 14-vuotiaaksi asti, ennen kuin etusista löydettiin kulumaa.
Verikreivitär teki kilpauransa jälkeen kolme varsaa, jotka perivät tammalta sekä liikettä, että kapasiteettia. Luonteeltaan ne eivät jääneet miksikään helpoiksi hevosiksi, mutta mahdottomia niistä ei yhdestäkään tullut. Kaikki varsat kilpailevat kenttää CIC1-tasolla. Verikreivitär lopetettiin viimeisen varsan vieroituksen jälkeen, sillä se ei kestänyt enää aktiivikilpakäyttöä eikä sen pää kestänyt oloneuvoksen elämää.
iei. Jaloaate 155cm korkea rautias sukkajalka oli hyväntyyppinen, sillä oliloiva lapa, sopusuhtainen vankka runko, hyvät jalat, mutta kaikissa neljässä jalassa vennot vuohiset. Jaloaate oli hyväluonteinen käsitellä, mutta ratsuna kuumuva ja kärsimätön. Se kilpaili esteitä 110cm radoilla, koulukapasiteetti riitti helppoon B:hen, mutta orilla ei koskaan kilpailtu muuta kuin esteitä. Jaloaate oli siitoskäytössä melko suosittu (reilut 40 varsaa), mutta se oli heikonpuoleinen periyttäjä.
iee. Verikanerva, äärettömän kaunis musta tamma, varsin kookaskin (162cm). Tähtipäisellä tamma oli erinomainen tammaleima, samoin ratsuleima. Pitkähkö avo runko, jyrkähkö lautanen, hajavarpaiset etuset, takaset lievästi pihdissä. Suorituskykyä rakenne ei kuitenkaan missään nimessä vähentänyt, sillä tamma hyppäsi 120cm esteitä ja kilpaili CIC1-tasolla kenttää. Luonteeltaan se oli tammamainen, kuumuva hevonen, mutta äärettömän hyvä suorittaja. Se palkittiin R-suunnalle ensimmäisellä palkinnolla ja tamma varsoi viisi erittäin hyvää suorittajavarsaa.
e. Tuskantuuli, suurehko (160cm) rautiaankimo oli rakenteeltaan kevyehkö, sillä oli hieman alakaulainen kaula, syvä pyöreä runko, huipukas jyrkkä lautanen, suorat etuset, käyrähköt kintereet, lyhyehkö vuohiset takasissa. Tuskantuuli liikkui luonnostaan ylämäkeen, ravi oli sen paras askellaji, laukka valui vähän passitahtiseksi, mikäli tammaa ei pidetty hyvässä lihaskunnossa. Käsitellessä se oli niitä suomenhevosia, joiden vuoksi jotkut pitävät koko rotua juntturana, tamma myös arvosti omaa rauhaansa eikä pahemmin välittänyt ylimääräisestä lääppimisestä tai lässytyksestä. Ratsastettavuudeltaan Tuskantuuli oli kuitenkin hyvä, joskin hieman laiskahko: sopivalla eteenratsastuksella ja motivoinnilla se suoritti kuitenkin ihan kilpailuissa asti vaativa B -luokissa sijoittuen ja voittaen, vaikka puoliveriset veivätkin avoimissa luokissa tikkareita nokan edesä. Tamma hyppäsi kelvollisella tyylillä, mutta nosti jalkojaan melko heikosti mistä seurasi kolauttelua. Se kuitenkin kilpaili kohtalaisen hyvällä menestyksellä 90cm luokissa sijoittuen, jopa voittaen. Tuskantuuli kantakirjattiin oikein hyvällä lausunnolla ratsusuunnalle, I-palkinnolle.
Tuskantuuli sai vanhoilla päivillään neljä varsaa. Se periytti varsoilleen kapasiteettiaan ja laukkaansa, hyppytyyli ja rakenne periytyivät enemmän isän puolelta. Tuskantuuli ei juurikaan periyttänyt luonnettaan, mutta se luonnollisesti opetti omia tapojaan varsoilleen jonkin verran. Kaikki tamman neljä varsaa, kaksi oria ja kaksi tammaa, ovat kilpailukäytössä este- tai kenttäratsuina (110cm + CIC1).
ei. Ismarko, rautiaankimo 161cm korkea ori oli rakenteeltaan varsin sopusuhtainen, joskin ehkä aavistuksen verran enemmän juoksija- kuin ratsutyyppinen. Pitkäjalkaisella orilla oli kuitenkin kaunis kaareva kaula, sopusuhtainen lihaksikas runko, korkea säkä, pitkähkö runko ja pitkähkö lanne, lyhyehkö lihaksikas lautanen. Etuset olivat hieman hajavarpaiset ja sapelihakuiset, takaset olivat hyväasentoistet. Ismarko opetettiin kyllä raviajolle ja sillä ajettiin jopa hiittiä, mutta oikeita ravilähtöjä se ei juossut. Ei edes opetus- tai koelähtöä. Orilla oli kohtalaisen hyvä liike, ei mitenkääs erityisen loistava ja upea, mutta ei missään nimessä huonokaan. Se kilpaili kouluratsastuksessa helppo A -radoilla hyvillä prosenteilla, esteillä se ylsi 90cm radoille. Hyppytyyli Ismarkolla oli oikein hyvä, se käytti selkäänsä ja takasiaan hyvin, etuset olisivat voineet nousta huomattavasti terävämmine. Luonteeltaan ori oli heman yrmeä ja sulkeutunut, mutta muuten oikein mukava, hyväluonteinen hevonen jonka työmotivaatio oli kohdillaan, kunhan se töiden vastapainoksi sai olla kokonaan vapaalla ihmisten seurasta. Ismarkoa ei koskaan kantakirjattu omistajan kiinnostuksen puutteen vuoksi.
Ismarko sai sekalaisen joukon varsoja sekalaisen tammajoukon kanssa. Osaa kiinnostivat oikeasti orin hyvät ominaisuudet, toisia kiinnosti sen kimo väri. Ismarko ei ollut mikään huippuperiyttäjä, sen jälkeläisissä on varsin kirjavaa joukkoa: yksi muistuttaa isäänsä, toinen ei, kolmas toimii kilpahevosena, neljäs ratsastuskoulussa, viides perhehevosena.
eii. Punatuli, osuvasti nimetty punarautias 157cm korkea ori oli hyväntyyppinen, sillä oli korkea säkä, sopusuhtainen runko, lyhyehkö lautanen. Takaset olivat pihdissä, etusissa oli sapelia ja pystyt vuohiset. Liikkeitä ei juuri voinut kehua, Punatuli kilpaili helppo B -ratoja koulupuolella, mutta melko vähän (lähinnä hyväksyttävien tulosten saamiseksi). Estepuolella ori menestyi paremmin, se kilpaili hyvällä menestyksellä avoimia 100cm luokkia. Yrmyluonteinen Punatuli sai parikymmentä varsaa, kaikki oikein hyviä kilpa- ja harrastehevosia, jos kohta eivät mitään maailmanmestareita.
eie. Kyymäen Isapella, rautiaankimo 160cm korkea tamma oli juoksijasuvusta, juoksijatyyppinen. Sillä oli pitkähkö avo runko, laskeva lautanen, hajavarpaiset etujalat ja hyvät takajalat. Kyymäen Isapella oli luonteeltaan kiltti ja hyväntahtoinen, paljon sietävä. Se toimi parempana ratsastuskouluhevosena niin sanotusti, vaikka tasoltaan se jäi vaatimattomasti helppo A ja 90cm. Kyymäen Isapellalla teetettiin ratsastuskoulussa kaksi varsaa, joista toinen myytiin ja toinen pidettiin työn jatkajana ratsastuskoulussa.
ee. Halunroihu 158cm korkean vaaleanraudikon tammaleimassa oli puutteita, ratsuleima oli kohtalainen. Sillä oli hieman alakaulainen kaula, matala, piirteetön säkä, syvä vankka runko, kantava lanne, hyväasentoiset etujalat ja käyrät kintereet. Halunroihun paras askellaji oli sen käynti, jossa se liikkui hyvin selkäänsä käyttäen, pitkin irtonaisin askelin. Ravissakaan ei ollut juuri vikaa, liike oli kenties hieman matalaa, mutta muuten oikein kelpo ravia. Laukka oli heikoin askellaji, nuorena, huonossa lihaskunnossa tamma ei saanut juuri ylläpidettyä sitä ja laukka oli muutenkin etupainoista, takapäähän voimaa ratsastamalla kuitenkin parempaa kuin muutoin. Halunroihu oli luonteeltaan melko epämiellyttävä hevonen, periaatteessa ihan kiltti, mutta kaikkea kyttäävä vilkkusilmä johon ei voinut luottaa sitäkään vähää, kuin hevoseen yleensä. Ratsuna se oli kuitenkin "ihan ookoo", teki, mitä pyydettiin, ei vastustellut, mitä nyt näki mörköjä ja pieniä vihreitä miehiä. Halunroihu kilpaili kenttäratsastuksessa helppoja luokkia melko hyvällä menestyksellä, koulua se kilpaili aina silloin tällöin helppo B -tasolla (helppo A -rata olisi mennyt, mutta omistaja ei koskaan kisannut niitä), vaikka kouluradoilla menestys jäikin heikoksi.
Halunroihu sai aikanaan kaksi varsaa, sen tammavarsa tuli enemmän isäänsä kuin emäänsä ja se myytiin kilpailukäyttöön. Orivarsa sen sijaan oli suorastaan syntymäruuna, hyvärakenteinen ja -liikkeinen kyllä, mutta erittäin karjas ja epämiellyttävä luonteeltaan. Ruunana siitä tuli kuitenkin hyvä parempi harrastehevonen uudelle omistajalleen.
eei. Tahtotila, raudikko ori (159cm) oli komea ratsuori, sillä oli pitkä säkä, syvä pyöreä runko, loiva lautanen, hyvät etujalat ja piirteettömät kintereet. Se sai jaksi jälkeläistä nuorena oman omistajansa tammojen kanssa, mutta se ruunattiin nuorena kivesongelmien vuoksi. Tahtotila toimi valjakko- ja estehevosena, se kilpaili valjakkoa vaativalla tasolla ja hyppäsi 90cm esteitä. Ruuna oli kiltti, monipuoleinen ja yhteistyöhaluinen, mutta aika ajoin siitä löytyi yllättävää itsepäisyyttä. Kahteen varsaansa se jätti monta hyvää ominaisuuttaan, huonoja vähemmän.
eee. Lieskatar, raudikko 156cm korkea tamma oli kaunis kuin karamelli, sillä oli hyvänmuotoinen kaula, piirteetön säkä, sopusuhtainen runko, lyhyehkö lautanen, vennot vuohiset jokaisessa jalassa ja käyrät kintereet. Lieskattaresta haettiin valjakkohevosta, mutta se potki kärryjen edessä eikä liikkunut eteenpäin. Niinpä tamma myytiin estekäyttöön, jossa se pärjäsi hyvällä hyppytyylillään 110cm radoilla. Tamma varsoi kaksi kertaa, yhden varsan nuorena, toisen uudella omistajallaan. Molemmat perivät emänsä rakenteen ja säikyn luonteen. Lieskatar jouduttiin lopettamaan pian toisen varsansa jälkeen sen saatua suolikierteen.
Jälkeläiset
s. 31.01.2016 sh-t. Anopinkauhu, e. Leskenlempi, om. VRL-11124
s. 13.06.2016 sh-o. Marrasmurha, e. Veripihka, om. Susiraja
s. 08.11.2016 sh-t. Kelopuutarha, e. Hirsipuutarha, om. dookie VRL-04373
s. 20.03.2017 sh-o. Mielenrouta, e. Unihuuru, om. Kemiina VRL-02815
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KERJ - 44 sijoitusta joista 8 voittoa | VSR & tarinakisat - 6 sijoitusta joista 0 voittoa |
|
12.03.2015 Lamoca CIC1 2/30 02.05.2015 Huvitutti CIC1 1/40 04.05.2015 Huvitutti CIC1 1/40 22.05.2015 Rohkelikko CIC1 3/30 23.05.2015 Rohkelikko CIC1 1/30 23.05.2015 Mörkövaara CIC1 5/30 30.05.2015 Rohkelikko CIC1 4/30 30.05.2015 Pirunportti CIC1 1/40 04.06.2015 Pirunportti CIC1 1/40 13.06.2015 Taikakuun Kartano CIC1 3/40 17.06.2015 Taikakuun Kartano CIC1 4/40 17.06.2015 Pirunportti CIC1 1/30 21.06.2015 Muiston Suomenhevoset CIC1 3/30 22.06.2015 Muiston Suomenhevoset CIC1 5/30 23.06.2015 Muiston Suomenhevoset CIC1 2/30 25.06.2015 Whispering Heaven CIC1 2/29 27.06.2015 Muiston Suomenhevoset CIC1 3/30 05.07.2015 Rohkelikko CIC1 2/22 05.07.2015 Littleness CIC1 1/30 05.07.2015 Taikakuun Kartano CIC1 2/40 05.07.2015 Muiston Suomenhevoset CIC1 2/30 06.07.2015 Littleness CIC1 3/30 10.07.2015 Littleness CIC1 2/30 10.07.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 5/40 11.07.2015 Muiston Suomenhevoset CIC1 1/30 11.07.2015 Claridge Stud CIC1 3/30 12.07.2015 Mörkövaara CIC1 5/30 12.07.2015 Naukaisu CIC1 2/29 14.07.2015 Mörkövaara CIC1 5/30 15.07.2015 Mörkövaara CIC1 5/30 16.07.2015 Mörkövaara CIC1 4/30 17.07.2015 Mörkövaara CIC1 3/30 19.07.2015 Mörkövaara CIC1 2/30 20.07.2015 Muiston Suomenhevoset CIC1 4/30 21.07.2015 Muiston Suomenhevoset CIC1 4/30 23.07.2014 Prime Sporthorses CIC1 2/30 25.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset CIC1 4/28 28.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset CIC1 3/28 29.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset CIC1 4/28 30.07.2014 Prime Sporthorses CIC1 3/30 06.08.2015 Rohkelikko CIC1 2/30 09.08.2015 Rohkelikko CIC1 4/30 10.08.2015 Brentwood Warmbloods CIC1 7/52 27.08.2015 Holmberg CIC1 3/30 |
31.12.2017 Susiraja VSR Cup CIC1 4/20 31.01.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 3/24 31.03.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 2/68 31.08.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 7/57 30.09.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 5/48 01.04.2017 Stall Sjöholm va B 4/4 tarina! 28.09.2017 Adina helppo 2/6 tarina! |
Valmennukset
16.10.2016 Kouluvalmennus, valmensi VP
Susirajan kentälle päästyäni minua vastassa oli äärettömän mahtavan näköinen suomenhevosori ratsastajansa kanssa. Lissu kertoi minulle Marsun olevan ulkoisesta habituksestaan huolimatta melko hankala ratsu toisinaan huonon motivaation vuoksi, joten valmennusviikonlopun ensimmäiseksi päiväksi kaavailimme hyvin perusasioihin painottuvaa työskentelyä. Ratsukko oli ehtinyt jo työskentelemään käynnissä ja ravissa, joten pääsimme aloittamaan valmennuksen tehokkaasti alusta asti. Alkuun halusin ratsukon tulevan keskihalkaisijalle ravissa, suoristavan ja lähtevän tulosuuntaan melko jyrkkää pohkeenväistöä. Alkuun Marsu olisi painanut täyttä häkää ratsastajansa apuja vastaan eikä se olisi millään halunnut kuunnella ratsastajansa väistättäviä pohjeapuja, mutta hartaan neuvonnan ja ratsastuksen muuttamisen myötä Lissu sai Marsun toimimaan hyvin pienin avuin. Valmennusta jatkettiin ravissa ja laukassa temponmuutoksia tehden, jonka myötä saimme orin vielä paremmin kahden pohkeen ja ohjan väliin - ja itseasiassa täytyy myöntää, että sitä hymähti itsekin kun ratsastaja loisti orin selässä kuin Naantalin aurinko ja huudahti hevosen etuosaa siirtäessään "täähän on ihan mieletöntä, en muista koska viimeksi olisin saanut ratsastettua tätä näin pienin avuin!" Pienten välikäyntien jälkeen harjoittelimme vielä hetken kokorataleikkaa-linjalla laukanvaihtoja askeeleessa. Alkuun Lissu joutui tekemään ihan todenteolla orinsa selässä hommia jotta sai vaihdot puhtaaksi, sillä Marsu tarjosi mielellään epäpuhtaita vaihtoja niin sanotusti kaksiosaisena. Valmennuksesta jäi tänään kuitenkin positiivinen kuva; alun jyrävaihde saatiin kanavoitua pois itse työntekoon ja ratsastaja tuntui saavan useita oivalluksia orinsa oikeaoppiseen ratsastamiseen.
17.10.2016 Estevalmennus, valmensi VP
Eilinen hyvin perusteellisesti tehty sileäntyöskentely oli selkeästi tehnyt tehtävänsä, sillä Marsu tuntui olevan heti alusta alkaen paremmin ratsastajansa apujen välissä. Se ravasi ja laukkasi alkuverryttelyitä ratsastajansa alla tahdikkaasti melko lennokkain askelin ja se kantoi itseään hyvässä ryhdissä. Varsinaisille esteille verryttelimme tänään pääty-ympyrällä, johon olin sijoittanut kaarevalle uralle in and out väleillä viisi puomia. Tämän tehtävän tarkoitus oli jumpata hevosen takapäätä sekä selän lihaksistoa, jonka lisäksi halusin Lissun saavan oria vielä paremmin sisäpohkeen ympäri ja hiljalleen pehmenemään niskastaan. Marsu laukkasi energisesti eteenpäin, ja pääsimme useasti siihen tilanteeseen että Lissu sai vain nauttia orinsa kyydissä - liekö sitten esteratsastus orille mieluisampaa kuin sileäntyöskentely. Molemmat suunnat läpikäyneinä ja pienten välikäyntien jatkoimme valmennusta viisikaarisella kiemurauralla, jonka keskihalkaisijoille oli asetettu pystyesteet. Viisikaarista kiemurauraa tultaessa halusin Lissun pääsevän orinsa ympärille niin, että hän voisi ratsastaa hevosta kaarteissa aktiivisesti ja ennen estettä suoristaa orin esteen päällä tehtyä laukanvaihtoa varten. Pääosin tehtävä sujui rytmikkäästi ja Marsu löysi optimaaliset ponnistuspaikat saadessaan ratsastajalta tasaisen tuen tehtävän sisällä etenemiseen. Valmennuksen loppua kohden tulimme esteet vielä vinoilla lähestymisillä niin että esteen päällä vaihtui laukka, mutta kaarteet tehtiin todella todella pieninä - lähes olemattomina. Tämä tehtävä toi esiin hyvin määrätietoisen orin luonteen, sillä se hilpasi heti esteen ohi kun ratsastaja paineisti oria liikaa. Kun Lissu malttoi antaa orille selkeät raamit eikä häirinnyt sitä liikaa, oli myös tämä tehtävä sujuva kokonaisuus.
04.03.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Helka J.
Katselin narrin ja Marsun verryttelyä maastoesteradan läheisellä pellolla hieman sekavin ajatuksin – pitäisikö tässä nyt komentaa hevosta vai ratsastajaa? Marsu ravasi suoraan eteenpäin kun narri yritti kääntää sitä, mutta kun narri oli tehnyt virheen ja pyytänyt oriita liian terävästi kaartamaan oikealle. Kuulin hiljaista kiroilua ja yritin pidätellä naurua. Hetken tappelun jälkeen ratsukko palasi pellon toisesta päästä taas luokseni ja muutaman laukkakierroksen jälkeen uskallettiin lähteä itse radalle. Etsiessäni hyvää paikkaa narri hyppäsi Marsulla muutaman alkuhypyn, jotka näyttivät sujuvan ihan hyvin. Kun huutelin radan järjestystä, niin huomasin Marsun innostuvan narrin pienimmistäkin avuista ja ratsastajan höpisevän oriille jotain epämääräistä, joka sai sen korvat heilumaan villisti. Kumminkin ihan kunnialla esteet ylitettiin, sillä narri ratsasti hevosen kevyesti esteeltä toiselle ja antoi sen valita ponnistuspaikan, jotka Marsu löysi jopa yrittämättä turhia. Toiseen suuntaan otettuna välikävelyiden jälkeen meno vaan parani ja samalla parani narrin avut, istunta ja oma hyppääminen – hevosessa ei ollut paljoa korjattavaa enää kahden uuden toiston jälkeen, joten loppuvalmennus meni enimmäkseen narrin vahtimiseen ja ratsukon menon ihastelemiseen. Lopuksi pyysin ratsukkoa ylittämään banketin pariin otteeseen ja ah – kyllä valmentajan silmä lepää kun ratsukolla menee hyvin. Marsu oli todella hyvällä tuulella eikä narrikaan mitenkään huonolla tuulella ollut, hän suorastaan hymyili ravaillessaan komean hevosensa kanssa, ja loppujen lopuksi valmennus päätettiin kaikkien ollessa hyvin iloisia, valmentaja mukaan lukien.
23.04.2017 Kouluvalmennus, valmensi Tuulia T.
Seuraava valmennettavani oli narri yhdessä Marsu oriinsa kanssa, mutta kaksikko ei kuitenkaan vielä ollut saapunut kentälle pääteltyäni valmennuksemme Lissun kanssa, joten siemailin termarista teetä siinä odotellessani. Pian narri saapuikin kentälle taluttaen muassaan kookkainta ikinä näkemintäni suomenhevosta. Saatuani hämmästyksestä auki loksahtaneet leukaperäni taas yhteen tervehdin narria iloisesti, jota ällistykseni näytti hieman naurattavan. Narrin kivuttua rautiaan oriinsa selkään annoin hänelle ohjeeksi lämmitellä oriaan suurella keskiympyrällä pysähdyksiä, temmonvaihdoksia ja siirtymisiä tehden. Kookas ori vastasi heti hyvin ratsastajansa apuihin ja kaksikon työskentelyä olikin suoranainen ilo seurata. Ori tosin ei vaikuttanut kovinkaan helpolta ratsulta, sillä pari kertaa narrin antaessa pohjeavut hieman napakammin raudikko jätti tekemisen sikseen. Kaksikko sai lopulta kuitenkin lämmiteltyä pienistä kiukutteluista huolimatta, jolloin annoin heille tunnin ensimmäisen tehtävän. Tänään harjoittelisimme kouluratsastusta ja kaksikon ensimmäisenä tehtävänä olisi puolivolttien tekeminen kootussa laukassa, siten että RI-kirjainten kohdalla tulisi 10m puolivoltti vasemmalle ja heti perään IS-kirjainten kohdalla puolivoltti oikealle. Ennen kuin pääsitte varsinaisesti aloittamaan korjasin kuitenkin Marsun laukkaa aktiivisemmaksi, sillä ori laukkasi hivenen tahmean näköisesti eteenpäin. Puolivoltit kaksikolta kuitenkin luonnistuivat ongelmitta, joten vain muutaman toiston jälkeen siirryimme jo seuraavaan tehtävään. Tunnin toisena tehtävänä halusin teidän tekevän kootussa ravissa sulkutaivutusta toisella pitkällä sivulla lyhyiden sivujen keskelle voltit ja toiselle pitkälle sivulle avotaivutusta. Voltit eivät teille tuottaneet minkäänlaisia vaikeuksia, mutta sekä avo- että sulkutaivutuksissa ori olisi saanut taipua hivenen enemmän, mutta huomautettuani sinulle asiasta korjasit sen itsenäisesti, jolloin taivutuksennekin alkoivat näyttää kokolailla paremmilta. Saitte kuitenkin toistaa tehtävän useampaan otteeseen ennen kuin olin suoritukseenne täysin tyytyväinen ja annoin teille luvan siirtyä käyntiin.
27.04.2017 Estevalmennus, valmensi eepu
Saapuessani Susirajan kentälle odotti minua siellä narri ja pää pystyssä kaahottava Marsu. Päässäni liikkui hetken aikaa ajatus, että tuleekohan tästä mitään muuta kuin sanomista. Kuitenkin hetken sileä työstön jälkeen ja ratsukon yhteistyön alkaessa pelittään kunnolla niin ori alkoi toimia kuin unelma. Ensimmäiset verryttelyesteet sujuivat ongelmitta ja Marsu tekikin parhaansa jokaisella hypyllä, pitäen huolen ettei jalat varmasti kolahda yhteenkään puomiin - olihan meno vähän koomisen näköistä, kun hevonen ylittää pienet esteet kuin ne olisivat vähintään metrin korkuisia. Narri laukkasi muutaman kierroksen hevosensa kanssa, ja saikin siihen paremman kontaktin. Ratsukko hyppäsi verryttelyesteet vielä muutamaan otteeseen ja nyt meno näyttikin paremmalta. Narri sai Marsun hyvin lyhentämään laukkaansa ennen estettä ja näin hyppykään ei ollut liioiteltu.
Nostelin esteet vähän päälle metrin korkeuteen ja ratsukko saisi treenata erilaisia lähestymisiä. Peruslähestymiset sujuivat mutkatta, narri vain istuskeli selässä ja myötäsi oikeassa kohdassa. Tiukempien kaarteiden jälkeen huomasin, että Marsu puskee hieman ulos mikä vaikeuttaa lähestymistä. Kerroin narrille huomioni ja seuraavalla kerralla hän osasikin pitää ulkopohkeen paremmin kiinni, jolloin hevonen pysyi suorempana ja hyppy oli parempi. Laitoin vielä lopuksi kavaljetteja kiemuraiselle uralle, ja pyysin ratsukkoa tulemaan sen muutaman kerran. Marsu kyllä tajusi homman nimen, mutta ihmetteli kavaljetteja parilla ekalla kerralla. Narri kuitenkin rohkaisi ratsua joka kerralla ja pian ori nosteli jalkojaan oikein kauniisti, kiemuranuran silti säilyessä kiemurana.
08.07.2017 Estevalmennus, valmensi Siguri
Olin pitkästä aikaa päässyt valmentamaan maastoesteille, ja erittäin onnistuneen päivästä teki ori, joka hyppi hyvin, kulki eteenpäin moitteetta ja kuunteli ratsastajaa. Toki Marsu oli hevonen, jonka kanssa sai myös hermot kireälle, mutta tänään selässä oli osaava ratsastaja, joten kaikki sujui juuri kuten oli tarkoituskin.
Alkulämmittelyt hoidimme sileällä pienten ristikkojen parissa, minkä jälkeen suuntasimme maastoesteradalle. Lähdimme ensin liikkeelle portaista, joita ratsukko sai suorittaa omaan tahtiin ensin rauhassa ajatuksen kanssa ja sitten hieman reippaammin. Ratsastajalla oli todella hyvä istunta, jonka ansiosta Marsu pysyi rauhallisena ja eteenpäinpyrkivänä, eikä se laittanut missään vaiheessa vastaan. Ratsukko pelasi hyvin yhteen, ja heidän työskentelyä oli ilo katsoa.
Portaiden jälkeen lähdimme ylittämään muutamaa radan alkupään estettä, jotta ratsukko pääsi kunnolla vauhtiin, ja sen jälkeen lähdimme suorittamaan koko rataa yksi este kerrallaan. Ratsukko lähti aloitusviivalta, suunnisti kohti tukkia ja hypyn jälkeen hidasti. Samoin tehtiin hautojen ja kapeiden esteiden kohdalla. Mikäli esteellä tuli jotain sanomista - yleensä askelten määrästä ja pituudesta - pyysin ratsukkoa hyppäämään esteen uudestaan.
Kun esteet oli käyty läpi yksi kerrallaan, pyysin ratsukkoa aloittamaan radan alusta ja suorittamaan sen loppuun asti minun ottaessa aikaa. Kaikkia esteitä en pystynyt katsomaan, mutta jäin risteykseen, josta pystyin seuraamaan ratsukon yleistä liikkumista. Marsu lähti alkulaskennan jälkeen erittäin hyvään laukkaan ja se suuntasi jokaiselle esteelle korvat hörössä. Myös ratsastaja oli täysillä mukana, ja minä katsoin ihaillen heidän menoaan. Maalissa he eivät olleet aivan tavoiteajan mukaan, mutta esteet olivat muuten sujuneet ratsastajan mukaan hyvin.
Pyysin heitä suorittamaan radan vielä kertaalleen, minkä jälkeen pääsimme siirtymään takaisin tallin kentälle. Toisella kierroksella vauhtia tuntui olevan vielä vähemmän, mutta se meni täysin Marsun väsymyksen piikkiin. Jokainen este kuitenkin hypättiin huolellisesti ja motivoituneesti, joten en voinut kuin kehua ratsukkoa.
Kentällä teimme vielä muutamia ravitehtäviä ja puomiharjoituksia, jotta hevonen pysty rentoutumaan kunnolla maastoesteiden jäljiltä. Hiljalleen pyysin kuitenkin ratsastajaa siirtymään pitkin ohjin käyntiin ja taputtamaan Marsua kaulalle erinomaisesta käyttäytymisestä ja yrittämisestä.