Kaamoskertomus VH15-018-0755

11.04.2017 Tomppamme saateltiin viimeiselle matkalleen. Kaipaamaan jää koko talliväki.

Nimi	Kaamoskertomus "Tomppa"	Kasvattaja	Reino Sammeli, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	156cm, tummanpunaruunikko	Meriitit	Ch, YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 06.06.2014, 27v satunnainen (3v 06.09.2014)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.12.2015 ori saatiin viimein kirjoihin ja kansiin. R-suunnalle kirjattu Tomppa sai muikeat 71p. ja KTK-II -palkinnon!

23.03.2016 Tompalle myönnettiin Champion-arvonimi näyttelymenestyksen johdosta.

01.04.2016 Tompalle myönnettiin jälkeläisluokka C.

25.09.2016 ruunikkoa esiteltiin KERJL:n tuomaristolle. Kotiinviemisiksi irtosi 104p. ja KERJ-I!

20.11.2016 komistuksemme osallistui rotunsa laatuarvosteluun saaden kotiinviemisiksi 102 pisteen tuoman SLA-I -palkinnon!
Hyvät tyypit ja leima. Ok pää, täyteläinen ylälinja, aavistuksen leveähkö kaula, lyhyehkö ja piirteikäs säkä, hyvät lavat! Runko ok, vahva takaosa, jyrkkä lautanen. Etujalat sapelihtavat ja etusääret näyttävät supistuneilta, pystyt vuohiset, käyrähtävä kinner.

30.03.2017 kenttähirmumme sai uuden korean sulan hattuunsa; YLA1 102 pisteellä!

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, estekuvat © SN

Luonnekuvaus

Tomppa tuli vastaan kasvattajakilpailussa estepuolella. Olimme etsimässä kerrankin tarkoitushakuisesti uutta lahjakasta hyppääjää Susirajaan ja mikäpä olisikaan ollut parempi paikka löytää nuori lupaus. Silmä kovana katselimme tarjontaa ja puistelimme päätämme: lahjakkaita lupauksia toki riitti, mutta ei mitään sellaista, jonka olisimme oikeasti halunneet ostaa. Lopulta radalle laukkasi ruunikko, herasilmäinen ori joka kiinnitti huomiomme ripeällä radallaan ja hyvällä hypyllään. Tietenkään mielenkiintoamme ei lisännyt se, että Kaamoskertomus otti ja voitti koko kasvattajakilpailun estepuolen...
Tietoa etsittyämme olimme ainakin me myytyjä: Kaamoskertomuksella oli mielenkiintoinen sukutaulu. Isän puolen suku suoritushevosia, mutta eivät kovin hyviä periyttäjiä kun taas emälinja oli tuottanut nuoria estelupauksia toisensa jälkeen. Ori itse oli nimetty lupaavimmaksi nuoreksi estehevoseksi niin kolmi- kuin nelivuotiaanakin nuorten laatuarvosteluissa. Varsanäyttelyissä ori sai poikkeuksetta kakkosta.

Koska Kaamoskertomus ei periaatteessa ollut myynnissä jouduimme taivuttelemaan omistajaa pitkän aikaa ja sen jälkeen maksamaan siitä pienen omaisuuden. Olimme kuitenkin hypätä pöksyistämme innostuksesta kun Tomppa vihdoin saapui Susirajaan - lahjakas, hyväluonteinen ja toivottavasti emälinjansa tapaan periyttäjä!

Tomppa ei ole millään lailla ilkeä, eikä edes hermojaraastava tapaus, vaikka se onkin melkoinen pojanviikari jonka korvien väli on jäänyt sinne kultaiseen nuoruuteen. Orilta löytyy jatkuvasti pilkettä silmäkulmasta, mutta se ei kaikeksi onneksi pidä suurista ja ilkeistä tempauksista - ennemminkin se heittelee harjoja ja repii kavereilta riimua päästä. Keskenkasvuisena viikarina Tompan on välillä pakko kokeilla sille asetettuja rajoja, mutta se ei vaadi kuin pienen näpäyksen palatakseen ruotuun. Reipas, aina töihin valmis hevonen on mahdottoman seurankipeä tapaus, jota pitäisi aina myös jaksaa hoitaa ja rapsuttaa. Orimaiset kotkotukset puuttuvat tältä hevoselta kokonaan, jos se jotain pörhisteleekin, se on ennemminkin mallia "minäpäs olenkin hieno, katsokaa minua, sinä tai sinä ette ole hienoja vaan minä olen hieno!".

Kunhan hoitajalla riittää huumorintajua, Tompan kanssa pärjää vallan mainiosti. Välillä ruunikkoa joutuu vähän komentamaan, kun se kuopii tympääntyessään seisoskeluun tai pureskelee ketjuja, joissa on kiinni, heittelee harjoja tai kiskoo loimia alas, mikäli yltää niihin. Orilla tuntuu riittävän huumorintajua sekä valitettavan vähän malttia vain seistä paikoillaan. Ori kyllä nauttii harjattavana ja rapsuteltavana olemisesta, mutta jotain virikkeitä pitäisi olla! Kaikki hoitotoimenpiteet kuitenkin onnistuvat ongelmitta, ainoastaan riimua laitettaessa hoitajaa saattaa tympiä, kun ori nappaa riimun suuhunsa eikä meinaa päästää irti. Pesari on paras paikka ikinä, suihkut ja suoraan letkusta juominen ovat Tompalle arjen kultamokkahetkiä. Eläinlääkäri ja kengittäjä joutuvat välistä komentamaan Tomppaa (paikoillaan seisoskelua pitkiä aikoja ei ole ruunikon pala kakkua), muutoin suomenhevonen on erittäin hyväkäytöksinen asiakas.
Koska Tomppa on keskenkasvuinen viikari, sen on välillä taluttaessakin kokeiltava, saako se sittenkin tulla lapa edellä päälle tai mennä syömään. Oria on kiellettävä kerran ja kunnolla, jotta se uskoo, mikään "äläpäs nyt viitsi"-ei toimi vaan Tomppa olettaa saavansa tehdä, mitä huvittaa. Kun johtaja vain on selvä, tulee Tomppa nätisti narun nokassa mukana. Traileriin mennessä on sama, ruunikko saattaa kokeilla, onko sen ihan pakko lastautua, mutta kun on, niin sitten on, eikä hevonen tee asiasta numeroa.

Ruunikko ei missään nimessä ole vaikea ratsu, mutta sen verran omanarvontuntoinen tapaus ori on, ettei se tee mitään ratsastajan puolesta. Kun satulassa istuu ihminen, joka tietää, mitä tekee ja ratsastaa siistein, selkein ja jämäköin avuin, Tomppa on aivan mahtava ratsu. Epäselvät tai ronskit avut saavat orin joko tekemään täysstopin tai nakkelemaan persusta, turhan roisit pidätteet tai suuhun kiinni jääminen aiheuttavat myös pysähdyksiä, esteillä kieltämisiä. Orilla on huikea työmotivaatio, ja vaikkei siltä suoranaista nöyryyttä löydy, niin hyvän ratsastajan kanssa hevonen haluaa tehdä yhteistyötä, etenkin hypätessä. Tällä hevosella on ilo ratsastaa, minkä lisäksi ruunikko on varsinainen silmänilo - ne liikkeet, ne liikkeet, etenkin ravi.
Kouluratsastus ei ole Tompan mieleen, pojanviikari orin sisällä kitisee, miten tylsää pohkeenväistön hiominen on. Hevonen lusmuilee herkästi, jos saa tilaisuuden (takaosa ei ole ihan mukana, ori ei kanna päätään itse, liike on laiskaa, kulmaan ei mentykään kunnolla ym.). Kun Tompalle tekee selväksi, että nyt treenataan eikä pelleillä, ori kyllä alistuu hiomaan koulujuttujakin. Monipuoliset tehtävät, puomien apuna käyttäminen ja Tompalle mieluisien tehtävien tekeminen (takaosakäännös, laukkatehtävät) pitävät orin mielenkiintoa yllä. Myös pellolla/maastossa treenaaminen tekee ihmeitä ruunikon kiinnostukselle; pohkeenväistö ei ole puoliksikaan niin tympeää, kun sen tekee kentän sijaan vaihteeksi metsätiellä.

Esteillä Tomppa on ehdottomasti parhaimmillaan, sillä on erinomainen tekniikka ja hyvä tasapaino. Ori ei ole aloittelijan hevonen, sillä sillä on oikein hyvä imu esteille ja se on liikeissaan sulava ja ripeä. Tekniset radat eivät ole mikään ongelma Tompalle, jonka laukan säätely pelaa erinomaisesti ja joka kääntyy pienemmässäkin mutkassa sujuvasti - kunhan on ensin ratsastettu avuille. Pahimmillaan ori toki on pohkeen edessä säntäilevä pojanviikari, joka taipuu vain kaulastaan ja hyppää esteet kuin kenguru. Avuille ratsastettu Tomppa on kuitenkin erittäin miellyttävä hevonen, joka toimii parhaimmillaan melko pienin avuin, ja kunhan ratsastaja tuo sen hyvin esteelle ori hyppää sulavasti kuin kauris - kunhan ratsastaja myös istuu hypyssä mukana ja häsläämättä. Jos ratsastaja on liikkeen edessä, ori kieltää, jos liikkeen takana, ori pudottaa.
Kun matka kääntyy pois tallin pihalta, Tomppa innostuu. Se pitää kovasti maastoilusta ja on siellä sen kanssa koulukiemuratkin sujuvat huomattavasti paremmin, kunhan samaa asiaa ei hinkkaa joka kerta eikä aina samassa kohdassa. Ori ei pidä pitkistä käyntimaastoista ollenkaan, vaan alkaa "säikkyä" ja "säpsyä" kaikkea mahdollista. Maastossa Tomppa hyppää omaan varmaan tyyliinsä, mutta on kenties hieman yli-innokas ja kaipaa toppuuttelua. Veteen ei ruunikko mene aivan yhtä sujuvasti kuin muille esteille, ja siihen se kannattaakin tuoda ravissa.

Kisoissa ori on viilipyttymäisen rauhallinen eikä stressaa, mutta pitää kyllä melua itsestään - Tomppa kunnostautuu kerta toisensa jälkeen huutelemalla muille hevosille ja hörisemällä minkä kerkeää. Onneksi ori hiljenee saadessaan ratsastajan selkäänsä, mutta käsihevosalueen elämöinti on välillä surkuhupaisaa kuunneltavaa.
Verryttelyissä ja radalla ruunikko on samanlainen kuin kotonakin, Tomppa ei ole säpäkämpi, tahmeampi tai mitään muutakaan. Etenkin (maasto)esteillä hevonen tekee tappotarkkoja, hyviä suorituksia, kunhan ratsastaja tietää mitä tekee. Komealiikkeinen hevonen on katseenkääntäjä myös kouluradoilla. Kunhan ratsastaja osaa hommansa, Tompan kanssa on kaikki mahdollisuudet hakea ruusuke poikineen kotiin - hevosen kapasiteetista tai yhteistyökyvystä sijoitus ei jää kiinni.

Sukutaulu

i. Lemmenyö evm, sh, trt, 160cm	ii. Yötön Yö evm, sh, m, 156cm	iii. Yötähti evm, sh, m, 162cm
		iie. Aunitar evm, sh, vrt, 154cm
	ie. Hyvälempi evm, sh, rt, 155cm	iei. Huhkamon Huovi evm, sh, rt, 157cm
		iee. Lemmikki evm, sh, vrn, 155cm
e. Kaamosvilja evm, sh, rn, 153cm	ei. Kaamoskuoro evm, sh, rn, 152cm	eii. M.L. Kaipia evm, sh, rt, 160cm
		eie. Kaamoskuri evm, sh, prn, 150cm
	ee. Viljakka evm, sh, vrt, 155cm	eei. Vikaari evm, sh, vrt, 157cm
		eee. Pakkas-Akka evm, sh, trt, 153cm

Jälkeläiset

s. 07.03.2015 sh-t. Leskenleimu, e. Leskenlempi, om. Riella (VRL-01744)
s. 15.04.2015 sh-o. Surunsyöjä, e. Sahansaattaja, om. dookie (VRL-04373)
s. 25.06.2015 sph-o. Turmeltajan Mörönsyötti, e. Kalmiina, om. Fiona (VRL-08736)
s. 07.03.2015 sh-t. Maahanlaskija, e. Sahansaattaja, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

02.10.2015 kouluvalmennus, valmensi annika

Päivän toinen valmennettavani oli Tomppa-ori, jonka kanssa oli tarkoitus hieman tuuppailla. Saavuin kentälle haettuani toisen kupin kahvia pysyäkseni hereillä, sillä eihän se kello ollut kuin hieman yli kymmenen aamulla, herranjestas! Pidin pintani ratsastajan kitinästä huolimatta, että tänään tehtäisiin käyntijuttuja hieman enemmän, ja loppuun muutama ravitehtävä - ehkä. No, ratsukon kanssa aloiteltiin jo loppuunkulutetuilla pysähdys-peruutus-liikkeelle -harjoituksella, joka sujui alkuun vähän niin ja näin. Ori ei meinannut millään malttaa pysähtyä, saatikka olla siinä ihan paikoillaan muutaman sekunnin ajan. No, ratsastaja kuitenkin tiesi, mitä tehdä, ja saatiinkin sitten loppujen lopulta kivoja suorituksia niin uralla, kuin pituushalkaisijallakin, sekä R-S-linjallakin pari hassua. Tomppa ilmeisesti osasi, kunhan sitä ei liikoja mennyt häiritsemään suorituksen aikana, pienet avut riittivät ilmeisen hyvin. Tehtävä oli loppujen lopuksi aika helppo tälle ratsukolle, mutta silti, jatkettiin helpolla linjalla. Tehtiin kahdeksikkoa, jonka keskivälissä suoristuksen aikana tehtiin pysähdys ja liikkeellelähtö. No, eikä siinä vielä kaikki, vaan kahdeksikon "pallojen" kohdalla oli tarkoitus asettaa hieman avoon hevosta, ja se olikin aavistuksen verran haastavaa kaarevalla uralla, mutta onnistui kuitenkin sitten hienosti, kun Tomppa vaan tajusi, että mitäs siltä nyt sitten oikein haettiin. No, se siitä sitten. Me ruvettiin seuraavaksi tekemään käynnissä hieman väistöjä pituushalkaisijalla, sekä myös uralta pois ja takaisin uralle. Ori oli varsin kypsä tähän turhaan kävelemiseen ja jahkailuun, mutta kyllä se kuitenkin teki mitä pyydettiin. No, kun saatiin väistöt sujumaan, joka tapahtui varsin nopeasti, oli aika lopetella silä osin ja valmistautua seuraavaan valmennukseen seuraavana päivänä. Tompan ilme oli näkemisen arvoinen, kun kävelin pois kentältä sen kahvikuppini kanssa.

03.10.2015 kouluvalmennus, valmensi annika

Seuraavanakin päivänä oli tarkoitus pitää Kaamoskertomus-orille valmennus, ja siellä ratsukko jo kävelikin kun saavuin paikalle - mitenkäs muutenkaan kuin kahvikupillisen kanssa. Tänäänkin meillä oli tarkoituksena tehdä hieman koulutuuppailuita, alkuun käynnissä, mutta tällä kertaa lupailin ottaa myös sitä ravia mukaan kuvioihin - ja laukkaa. Alkuun parit pysähdykset ja peruutukset, jotta huomasin, että ori oli kuulolla - ja olihan se. No, tehtiin muutamat voltit ja ympyrät, joiden jälkeen siirryttiinkin sitten raviin. Tänään oli tarkoituksena orin kanssa hieman nostaa ylälinjaa, ja saada ori liikkumaan paljon rehellisemmin selän läpi. Ja sen huomasi ravissa, että se turpa oli siellä aika lähellä ryntäitä, missä sen ei todellakaan pitänyt olla. No, tehtiin volttia voltin perään, molempiin suuntiin ja muistuteltiin sisäkädellä, välillä nostaen ja välillä löystäen ohjasta, että orin tulisi itse kantaa itsensä, ei se olisi ratsastajan tehtävä. Sieltä se vähän nousi, joten tehtiin myös ravi-pysähdys-ravi, joka aktivoisi hieman takapäätä työskentelemään, muutamaan otteeseen. Ori liikkui hyvin, mutta se ryhti ei sieltä muuttunut tarpeeksi, joten yhdistettiin harjoituksiin myös väistöt ja avot harjoitusravissa, jossa otettiin sitten hieman enemmän ylöspäin vieviä apuja. Ja sieltähän se ryhti rupesi löytymään, joten oli aika ottaa sitten vielä laukat kumpaankin suuntaan. No, sinne se ryhti sitten menikin, joten samanlaisen työn jouduitte tekemään laukassa taivutellen ja muuten, että se ryhti sieltä löytyi, ja meno näytti omaan silmääni siedettävältä. Sitten saitte ravailla itsenäisesti loppuravit, ja oli aika sanoa kiitos ja hei.

17.01.2016 estevalmennus, valmensi Víva

Aamu oli erittäin sumuinen, kun Narri saapui suomenhevosorinsa Tompan kanssa kentälle. Tervehdin tuttua ratsukkoa hyvän tuulisesti samalla, kun pystytin kentälle 110cm korkuista rataa. Sillä aikaa Narri sai alkaa verryttelemään Tomppaa itsenäisesti. Katselin aina välillä kuinka ratsukko verrytteli kevyissä tunnelmissa. Kaksikolla ei näyttänyt olevan erimielisyyksiä vauhdista saatikka sitten siitä, että minnepäin sitä mentiin. Hetken päästä olin saanut koottua kentälle kuuden esteen radan, johon kuului perus pystyjä että oksereita. Ratakaan ei sinänsä ollut mitenkään vaativa, lukuunottamatta paria tiukkaa mutkaa, jotka tulisi ratsastaa tarkasti. Siirryin lopulta ratsukon puoleen, jotka verryttelivät edelleenkin mukavissa merkeissä. Lopussaan pyysin Narria ottamaan Tompan kanssa pari harjoitushyppyä. Tomppa vaikutti oikein reippaalta ja kuuliaiselta tapaukselta, joka nosti laukan nöyrästi. Hetkessä kaksikko oli hypännyt jo ensimmäiset kaksi estettä, joita ratsukko sai hypätä jonkin aikaa, kunnes käytiin rata läpi. Sen jälkeen Narri sai lähteä suorittamaan Tompan kanssa rataa. Ratsukko laukkasi reippaasti, mutta tasaisesti eteenpäin hypäten ensimmäiset kaksi pystyestettä kevyesti yli - ja jatkaen sitten matkaansa okserille. Tomppa pärskähteli tyytyväisenä, samalla ponkaisten itsensä okserin yli, tullen lopulta kevyesti takaisin maan kamaralle. Pyysin Narria hiljentämään hiukan vauhtiaan ja katsomaan nyt seuraavat esteet tarkasti, sillä ratsukko saapui ensimmäiselle melko vaativalle esteelle, sillä sen jälkeen tulisi kääntyä melko näppärästi oikealle ja hypätä edessä oleva pystyeste. Narri otti neuvosta vaariin ja samalla ratsukko saapuikin esteelle. Tomppa hyppäsi esteen yli reippaasti, jonka jälkeen kaksikko kääntyi hieman viiveellä oikealle, jolloin Tomppa joutuikin sitten hyppäämään esteen liian aikaisin. Silmänräpäyksessä sekä Narri että Tomppa olivat käyneet maistamassa kentän pohjaa, jolloin menin nopeasti ottamaan Tompan kiinni samalla, kun Narri selvitti pökerryksissä olevaa päätäänsä. Hetken kuluttua Narri nousi takaisin Tompan selkään ja rata lähdettiin suorittamaan uudelleen. Tällä kertaa ratsukko suoritti radan kuitenkin ongelmitta, jolloin päätettiinkin sitten lopetella valmennus. Narri sai loppuverrytellä Tompan itsenäisesti, kun minä taas siirtelin esteet pois kentältä.

20.03.2016 estevalmennus, valmensi Minja E.

Kello lähenteli vasta aamu yhdeksää saapuessani jälleen Susirajaan. Mikä hitto sillä muijalla oli ongelmana, että valmennukset oli pidettävä niin aikaisin - omat aivoni olivat toimintakunnossa vasta kello yhdestä eteenpäin. En kuitenkaan voinut tuottaa pettymystä kellon ajasta huolimatta, joten matkalla olevalta huoltsikalta iso ämpärillinen kahvia mukaan ja ei muuta kuin valmentamaan. Maneesilla minua oli vastassa aivan ylipirteä Lissu ja tämän komea ruunikko, Tomppa, jotka olivat jo hyvällä mallilla verryttelyiden suhteen. Heti ensitöikseni kasasin päivän esteet ja istuuduin sitten kahvikuppini kanssa maneesin reunalle seurailemaan valmennettavieni verkkoja. Ensivaikutelma orista oli aivan toinen kuin tämän naiskaksikon muista hevosista - se oli reipas ja kuuliainen, eikä ollenkaan sellainen EnMäHalua -junttura kuin muut. Olin positiivisesti yllättynyt, että Susirajastakin löytyi edes yksi täysijärkinen nelijalkainen.

Homman nimi oli erikoisesteet ja lähestymiset - olihan tämä uljasratsu sentään kenttäpeli. Ensin tarkoitus oli lähestyä kaunista vesimatto-aalto -viritelmääni, eikä tuo tuntunut olevan mikään ongelma. Niinpä nostin kiltisti takamukseni penkiltä ja rynnistin nostamaan estekorkeutta metriin. Toiselle pitkälle sivulle olin rakentanut hyvin epämääräisen kolmen sarjan esteen. Ensimmäiset kaksi oli pystyesteitä, joiden päällä oli rivissä satulahuopia ja alla kartioita. Viimeisenä oli okseri, josta löytyi kaikkea mahdollista materiaa, jota olin maneesista vain löytänyt - satulahuopaa, kukkia, vesimatto, kartioita, aivan kaikkea. Annoin ratsukolle luvan tulla tämän rakennelman ja olihan se selvästi erikoinen - jopa peloton Tomppa katsoi sitä hämmästyneenä, mutta ylitti sen kuitenkin ongelmitta. Jatkoimme samoilla esteillä, vaihdellen kuitenkin tehtäviä, kunnes kello alkoi olemaan sitä luokkaa, että valmennus alkaisi olla loppusuoralla. Ratsukko aloitti loppuverryttelyt samalla, kun itse aloin laiskasti raahaamaan estekalustoa takaisin paikalleen.

12.06.2016 maastoestevalmennus, valmensi yaren

Yllätyin valtavasti siitä, minkälainen hevonen minua odottikaan vastassa, kun saavuin Susirajaan. Enhän minä sille mitään mahtanut, että odotin aina ehdottomasti kaikkein pahinta kyseiselle tallille saapuessani ja tsemppasin itseäni henkisesti koko automatkan. Nyt minun oli vain myönnettävä, että kaikki luuloni olivat osoittautuneet täysin vääriksi – Lissukin oli jopa hyvällä tuulella! Nainen oli aloittanut jo lämmittelyt kentällä Tomppa-nimisen ratsunsa kanssa ja varmasti oli jo aavistellut etukäteen, että tulisin nauttimaan tämänkertaisesta treenistä. Liekköhän yritti ketku muistuttaa minua välillä siitä, miten mukava heille oli saapua…

Alkulämmittelyt menivät hyvinkin kepeästi lähinnä kuulumisia vaihdellessa ja eipä minun juuri tarvinnut mitään korjauskehotuksia sanoa, niin napakasti ja selkeästi Lissu siellä Tompan selässä ratsasti. Ori tuntui olevan omistajansa käsissä sulaa vahaa ja kummastakin selkeästi näki, että he nauttivat yhteistyöstä. Ja kyllä vain, minäkin olin aivan myyty nähdessäni ruunikon upeat liikkeet! Ilmavasti hevonen nosteli jalkojaan ja eteni uralla juuri oikealla tempolla. Ulkopuolinen olisi saattanut erehtyä luulemaan, ettei Lissu tehnyt selässä mitään, sen verran taidokkaasti hän puolipidätteet suoritti ja ratsasti ratsuaan istunnallaan.

Varsinainen työ alkoi siinä vaiheessa, kun pääsimme vihdoin maastoesteradalle. Ei sillä, etteikö Tomppa ja Lissu olisi edelleen suoriutuneet varsin taidokkaasti, mutta ori alkoi vasta tässä vaiheessa heräilemään kunnolla ja osoittamaan vieläkin enemmän kiinnostuksen merkkejä työskentelyyn. Jopa liiankin innokkaasti, sillä askel alkoi jo venymään pihatieltä pois kääntyessä ja esteiden alkaessa häämöttämään edessä. Aloittelimme pienen vesisateen saattelemana pienellä tukkiesteellä, jossa sain hiukan esimakua kaksikon estetyöskentelystä. Pyysin Lissua pidättämään vielä hitusen voimakkaammin lähestymisessä, mutta muuten meno oli varsin tottuneen ja varman näköistä. Tukilta siirryimme hiukan isommalle risuesteelle ja siitä vielä tarkkuusesteelle, jossa halusin testata ratsastajan keskittymistä entisestään. Lissu ei tässäkään tilanteessa hätkähtänyt tippaakaan ja lähestyminen osui napakymppiin. Pienintäkään haparointia ei tuntunut tulevan missään vaiheessa ja varmoin askelin Tomppa ylitti tämänkin esteen. Aina välillä ori kokeili onneaan ja nopeutti vauhtiaan kuin vaivihkaa, mutta joka kerta Lissu huomasi yrityksen ja katkaisi sen samoin tein. Kylläpä olisi minunkin kelvannut tuon hevosen selkään kavuta!

23.06.2016 kouluvalmennus, valmensi VP

Itsenäisen alkuverryttelyn aikana huomasin melkein heti, että Tomppa on hieman laiska reagoimaan apuihin ja se mielellään luisti tehtävistä esimerkiksi punkemalla kulmasta ulos sisälapa edellä. Hyvin pian keskeytin verryttelyn, ja pyysin ratsukkoa siirtymän keskiympyrälle itseni ympärille. Pyysin, että ratsukko ratsastaisi ympyrällä siirtymiä ravin sisällä niin, että kootussa ravissa hevosen niska on ylhäällä ja se joutuu väistämään sisätakajalalla vatsan alle ja lisätyssä ravissa hevosen ulkolapa otettaisiin hallintaan pienellä, muutaman askeleen vasta-asetuksella. "Napauta sitä raipalla hiukan sinne taakse, jotta se ottaisi sisätakajalan mukaan. Juuri näin, nyt vain olet itse tarkkana että et jää roikkumaan sisäohjaan vaan palkitset hevosta pienellä myötäämisellä. Kyllä, juuri näin, hyvä!" Kehuin ratsukkoa ja jatkoin ohjaamista: "Nyt kun sillä on sisätakajalka alla, myötää ihan inan kädellä ja ratsasta pohkeella eteen ja vaadi reaktio eteenpäinlähdöstä. Sitten otat muutaman askeleen vasta-asetuksella ulkolavan mukaan ja pikkuhiljaa alat kokoamaan hevosta uudelleen pitämällä aktiivisuuden mielessä."

Välikäyntien aikana hevoselle tarjottiiin puolipitkä ohja jotta se pystyi venyttämään kaulaansa, ja hevosta pidettiin jatkuvasti hereillä käynti - pysähdys - käynti siirtymillä, jossa ratsastaja pääsi palkkaamaan hevosta oikeasta reagtiosta pohkeeseen. Kun suurimmat puhinat oli puhistu, ratsastettiin hevonen uudelleen aktiiviseksi takapäälleen, ja tehtiin muutamia vastalaukan nostoja käynnistä suoralla uralla. Tässä tehtävässä hevosta haluttiin vain tarkkaavaisemmaksi avuille joka onnistuikin hyvin. Hevonen teki hyvät siirtymät, laukkasi tasapainoisesti ja tuntui olevan hyvin tyytyväinen laukatessaan. Vastalaukkaharjoitusten jälkeen palattiin valmennuksen ravitehtävään, jota jatkettiin samanlaisena laukassa. Vaikka viimeiset ravitoistot olivat hyviä, oli Tomppa huomattavasti parempi laukassa - se oli tyytyväisen näköinen, ja antoi huomattavasti helpommin periksi laukassa. Laukassa hevosta päästiin kehumaan jopa upeista niiauksista kootusta laukasta lisättyyn laukkaan siirtymissä, joka tuntui sekä ratsastajasta että valmentajasta oikealta lottovoitolta alkuun nähden.

Valmentajan loppukommentti: Paljon tehokasta käynti- ja ravityöskentelyä kotitehtäväksi, laukassa hevonen on parhaimmillaan jolloin hevosta päästään kiittämään hyvästä työstä. Alkuun tahmean jähmeän oloinen, mutta lopuksi oli jo hyvin reaktiivinen ja hereillä olevan oloinen. Myös askellajien vapaus sekä eteenpäinpyrkimys parani huomattavasti loppua kohden.

30.06.2016 kouluvalmennus, valmensi VP

Viime valmennuksessa ongelmaksi koostui hevosen laiska reagointi apuihin sekä tehtävistä luistaminen esimerkiksi poikittamalla tai kaatumalla sisäpohjetta vasten. Hevonen saatiin heräteltyä aktiivisilla tehtävillä, joten teema pidettiin myös tänään samanlaisena. “Tomppa on ollut ihan kiva ratsastaa viime valmennuksen jälkeen, tuntuu, että sain siihen uusia vaihteita ja ollaan tehty paljon samoja juttuja, mitä viime valmennuksessakin. Ja nyt oon oikeasti vaatinut, että se vastaa pohkeeseen!” Ratsastaja naureskeli kuulumisia kysyttäessä.

Alkuverryttelyn aikana ratsastettiin käynnissä ja ravissa S-kiemurauraa, jonka jokaiseen kaarteeseen ratsastettiin kymmenen metrin voltti. Tässä tehtävässä päästiin käsiksi hevosen kylkiin, ja samalla pystyttiin huolehtimaan, että se etenee hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä eteen. Tomppa näytti viime kertaiseen verrattuna huomattavasti energisemmältä, joka oli valmentajan silmällä pelkkä ilo. “Nyt Tomppa ravaa hyvin eteen, tässä on sellainen ravi, jolla saisi jo pisteitä kouluradalla. Aseta volteille vielä huolellisemmin ja asetusta vaihtaessa suorista rauhallisesti. Näyttää sille, että siltä olisi joku lihasjumi auennut, se on jotenkin paljon tyytyväisemmän näköinen jo heti aluksi.” Alkuverryttelyä jatkettiin pian laukassa, jossa tehtiin pelkkää loivaa S-kiemurauraa ratsastamalla muutama askel vastalaukkaa kaarevalla uralla. Tässä sait ratsastettua Tompan oikein hyvin takajaloilleen, sehän näytti ihkaoikealta kouluhevoselta joka pärjäisi kilpailuissa puoliveristenkin seassa!

Välikäyntien jälkeen lähdettiin ratsastamaan lisää laukkaa vastalaukka-aiheisella teemalla. Tehtävänä oli ratsastaa pitkä sivu, ennen lyhyen sivun kulmaa tehdä täyskaarto ja ratsastaa puoliympyrä, jatkaa vastalaukkaa aina lyhyen sivun kulmaan asti ja tehdä huolellinen ravisiirtymä. Tässä Tomppa saisi olla hieman enemmän koottuna takajalkojen päällä, ja sinun tulisi ratsastaa aktiivisella jalalla eteen varsinkin puoliympyrällä, sillä muuten vastalaukan laatu saattaa kärsiä turhan paljon ja hevosesta tulla kevyen sijaan vahva. Pidä koko tehtävän ajan tasainen myötäasetus: Suorista vasta, kun olet päässyt puoliympyrän jälkeiselle pitkälle sivulle. “Jaa, oikein! Nyt Tomppa näyttää ihan tolkuttoman hyvälle, pyöräytä itse hartioita taakse ja istu parempaan ryhtiin!”

Valmentajan loppukommentti: Tänään ratsukko suoritti erittäin mallikelpoisesti ja näytti sille, että moni palanen oli loksahtanut kohdalleen. Jos viimeksi askellajien vapaus sekä eteenpäinpyrkimys oli hyvä valmennuksen loppua kohden, oli se tänään jo jotain tosi upeaa. Tästä on erittäin hyvä jatkaa tulevaisuudessa!

24.07.2016 estevalmennus, valmensi Jenny R.

Saavuin lyhyen tauon jälkeen valmentamaan Susirajaan ja tällä kertaa valmennettavanani oli ruunikko suomenhevosori Kaamoskertomus ratsastajineen. Tomppa oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten pyysin narria suorittamaan alkuverryttelyt itsenäisesti, samalla kun jäin seuraamaan ratsukon menoa. Tomppa oli selvästi tänään hyvin energinen ja säntäili vähän mihin sattuu. Narrilla oli orissa pitelemistä kun se keksi milloin mitäkin, mutta ratsastaja oli sen verta kokenut tapaus, että hän sai orin energian pikkuhiljaa keskitettyä verryttelemiseen ja tuleviin tehtäviin. Narri kehitti Tompalle avotaivutustehtäviä, asetuksen vaihtoja, sekä muuta mukavaa mihin orin oli käytettävä kaikki keskittymisensä. Narri ratsasti Tomppaa hienosti eteenpäin ja ratsukko näyttikin mallisuorituksia verryttelyesteillä.

Tänään hyppäsimme sarjaa, joka koostui yhdestä innarista ja pystyesteestä. Tarkoitus oli antaa hevosen itse selvitä tehtävästi, jossa turha säätäminen vain haittaisi hevosen suoritusta. Koska Tomppa oli hyvin verrytelty ja läpiratsastettu, se hyppäsi todella kepeästi ja tasapainoisesti pienet esteet joita asetin, joten korotin esteitä kepeästi lähelle metriä, sekä pystyesteeseen laitoin puomijohteet niin, että puomien päät miltei osuivat toisiinsa esteen keskellä. Tämä saa hevosen hyppäämään pyöreällä selällä.
Tällä kertaa tämä ei kuitenkaan onnistunut; Tomppa otti sätkyt viimeisestä pystystä ja lähti sivuloikalla esteen ohi, narrin lentäessä loistokkaasti esteen sekaan. Kun mitään ei käynyt, otettiin sama uudelleen, mikä sujui pienellä ratsastuksella loistokkaasti. Loppuverryttelyjen aikana Tomppa näytti ihan tyytyväiseltä, vaikka yksi este olikin epäonnistunut. Loppuverrytteilyissä ori näytti mukavan rennolta ja ravasi pitkin askelin narrin keventäessä orin pois.

21.08.2016 estevalmennus, valmensi Siguri

Aloitimme Tompan kanssa päivän valmennuksen erilaisilla laukka- ja ravitehtävillä. Ori oli todella nopeasti rentoutuvaa sorttia, ja vain kymmenen minuutin alkuverryttelyjen jälkeen se kulki ratsastajan avuilla peräänannossa. Hevosen liikkumista oli niin ilo katsoa, että minua jopa hieman harmitti, että olin luvannut valmentaa oria esteillä kouluratsastuksen sijaan.

Niinpä me lähdimme lämmittelemään jumppasarjoilla, jotka koostuivat pienistä ristikoista. Ratsukko näytti jo ensi hetkestä lähtien hahmottavan askeleet ja etäisyydet hyvin, joten annoin heidän lämmitellä omaan tahtiin ja rakensin samalla itse kentälle esteradan, jolla suorittaisimme päivän päätehtävät.

Kun ratsukko oli tarpeeksi vetreä, esittelin heille kokoamani radan. Se koostui yksittäisistä pystyesteistä sekä parista sarjaesteestä, ja radalla oli tarkoitus harjoitella sekä askeleen pidentämistä että lyhentämistä. Ratsastaja lähti ohjaamaan hevosta ensimmäiselle esteelle, joka ylittyi leikiten. Toiselle esteelle lähestyminen tuli hieman huonosti, mutta siitä huolimatta Tomppa hyppäsi esteen. Ratsastaja ymmärsi nopeasti, että hänen täytyi pitää radalla jatkuvasti huolta askelpituuksista, eikä tasapaksua laukkaa hyväksytty missään kohtaa. Muutaman epävarman lähestymisen ja hyppäämisen jälkeen rata alkoikin sujua jo paremmin.

Tunnin saldo oli viisi kieltäytymistä - joista kolme oli täysin ratsastajan omia virheitä - sekä vain kaksi pudottamista. Vaikutti siltä, että Tomppa mieluummin kielsi esteet kuin lähti epävarmaan hyppyyn, mikä taas aiheutti enemmän työtä ratsastajalle. Joka tapauksessa valmennus sujui kaikin puolin niin hyvin, että pyysin ratsastajaa suorittamaan pitkät loppuverryttelyt (- toinen syy kunnon verryttelyille oli se, että sain katsoa orin kaunista liikkumista -) ja siirtymään sitten käyntiin pitkin ohjin. Ratsukko jäi seurakseni kentälle, kun siivosin esteet pois, ja lopulta lähdimme yhdessä takaisin tallille.

Lue päiväkirjaa