Hortensian Valhalla VH16-018-1935

08.02.2018 Halli lopetettiin iän tuomien vaivojen vuoksi. Kaipaamaan jää koko Susiraja.

Nimi	Hortensian Valhalla "Halli"	Kasvattaja	Hortensia, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	157cm, punarautias	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 16.08.2016, 26v satunnainen (4v 06.09.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1

30.11.2016 kaunokaisemme kirjattiin R-suunnalle tasan 70 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla. Hieno Hallimme.

15.10.2017 Hallille myönnettiin Championin arvonimi.

20.12.2017 punainen nirsoneitimme palkittiin SLA-I -palkinnolla. Pisteitä kertyi komeat 104.

18.01.2018 Hallille myönnettiin VIR MVA -arvonimi.

25.01.2018 raudikko palkittiin KERJ-I -palkinnolla.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Halli on harvinaisen nirso tammaneiti, syö kermat kakun päältä ja jättää kakun rauhaan. Välillä raudikon kanssa ollaan helisemässä, kun mokoma ei meinaa syödä, vaikka miten sen sapuskoista koettaa saada maittavammat. Hylkeen ihQubestis ja tarhakaveri, kaksikko vetää rallia ja juorukerhoa ihan kahdestaan välittämättä sen kummemmin tarhan muista tammoista.

Perusilmeeltään vähän kyllästynyt, jopa tyytymätön Halli ei ole sen kummempi hoidokki kuin kukaan muukaan perushevonen. Korviin ei saisi koskea, sellaista röyhkeyttä tamma protestoi kuopimalla ja päätään nakkelemalla, eivätkä verinäytteen otot, rokotukset tai muut neulaa vaativat toimenpiteet ole sen mukavampia (joskus joudutaan käyttämään huulipuristinta, kun arvon neiti ei pidä päätään ja kaulaansa aloillaan). Noin muuten kenttäpelimme toimii kenellä tahansa missä hoitotilanteessa tahansa, Halli ei ole moksiskaan klippereistä, kengityksestä, raspauksesta tai mistään muustakaan. Jos hoitaja vain jaksaa harjata ja hoitaa, raudikon ilmekin pehmenee ja alahuuli alkaa roikkua tamman nauttiessa huomiosta täysin rinnoin. Kiimassa Halli saattaa vinkua ja polkea jalkaa, kun sen takapäätä ja häntää harjaa tai laittaa jalkalenkkejä/häntäremmiä paikoilleen, eikä kiimaisen Hallin kuumeen mittaaminen ole se kivoin homma tamman seilatessa ja stepatessa koko ajan. Koskaan suomineito ei ole potkinut tai purrut, vaikka sitä miten (kiima)kiukuttaisi. Todella tolkku, fiksu hevonen, jolle suomme sen naismaiset oikuttelut.
Talutettaessa Halli kulkee reippaasti taluttajansa mukana, hidastaa ja pysähtyy kun pyydetään ja käyttäytyy muutenkin nätisti. Kiimassa ollessaan tamma saattaa steppailla, jos hoksaa kauempana tarhaavia oreja, mutta sekin jää kun kerran komentaa. Hyvin, hyvin helppo hevonen tässäkin suhteessa. Lastaus, purku ja kuljetus menevät samalla helpolla, vaivattomalla rutiinilla, tamma menee kerrasta kyytiin, tulee rauhallisesti ulos ja matkustaa hyvin yksin tai kaverin kanssa. Tamman nirsous muodostuu ongelmaksi, jos matkaa kohteeseen on paljon tai päivä venyy muuten; vieraassa paikassa Halli on vielä huonompi syömään ja juomaan kuin kotona. Hallin kanssa saakin käyttää kaikki vippaskonstit, että sen saa juomaan, syömisen kanssa sama homma.

Halli on herkkä ratsu, mutta hieman turhankin kanssa. Se ei siedä kovaa kättä, junttaavaa pohjetta saati heiluvaa istuntaa. Tamman selässä on istuttava hiljaa ja yritettävä hienovaraisin vihjein saada se tekemään haluamansa. Halli ei juuri anna virheitä anteeksi, joku satunnainen heilahdus ratsastajalta vielä menettelee - raudikko sanoo toki mielipiteensä siihenkin pukittamalla, mutta ei vielä menetä hermojaan. Jos selässä kuitenkin heiluu kuin heinämies tamma tekee totaalisen stopin, kiskaisee turvan taivaaseen ja juoksee heti sen jälkeen pois alta. Kyllähän Hallia voi ratsastaa myös pohkeella ja ohjalla, kunhan avut pitää kevyinä, mutta painoavuillakin pääsee aivan tarpeeksi pitkälle. Liiankin pitkälle aina silloin tällöin, on hieman turhauttavaa yrittää ratsastaa laukkaa, joka vaihtuu askeleen välein kun oma lantio on jumissa ja heilahtelee puolelta toiselle. Mitä vähemmän Hallin selässä tekee, sen paremmin tamma toimii sillä se turhautuu ratsastajan liikaan puuhaamiseen aivan yhtä lailla kuin liian koviin apuihinkin. Jos raudikko jotain ratsastajalleen opettaa, niin tarkkaa apujenkäyttöä ja oman kehon hallintaa - tai sitten sitä on parempi käydä äkkiä opettelemassa joogatunnilla, jotta Halli ei paiskaisi kentän hiekkaan sitä viidettäkymmenettä kertaa.
Toimiessaan poni onkin sitten sellainen moniosaaja, ettei hyvä tosikaan. Tamma on herkkä, reaktiivinen ja tekee pyydetyt asiat kepeästi, sen liike on suht näyttävää suomenhevoseksi eikä Halli turhia kainostele esiintyessään.

Hallilla riittää kapasiteettia myös estepuolelle ja sen kanssa treenaillaankin sujuvasti metrikympin ratoja. Hallilla on imua esteille ja hyvä, kissamainen hyppytyyli. Ratsastaja saa olla tarkkana, jottei vauhti kasva liialti ja jotta pysyy mukana tamman ketterissä hypyissä. Eikä raudikko valitettavasti ole yhtään sen anteeksiantavampi heilumisen tai minkään muunkaan suhteen; se, että esteradalla saattaa olla hektistä menoa, ei Hallin mielestä ole tekosyy ottaa sitä rumasti suupielestä. Mikä on tietenkin totta. Tamma ei kuitenkaan siedä ihan hirveästi mitään muutakaan esteillä, ratsastajan satunnainen hypystä myöhästyminen on sille isompi kilarin paikka kuin monelle muulle hevoselle.
Maastossa tamma on oma, herkkä itsensä, hieman reippaampi ja saattaa säikkyä äkillisiä asioita. Ei kovin herkästi, eikä kaikkia pienenpieniä lintusia, tamma ei ole suorastaan säikky hevonen, vain reagoiva. Halli hyppää myös maastossa tarkasti ja terävästi. Se ei kiellä kovin herkästi (jos ratsastajan palikat ovat kunnossa), mikä laittaa omat lisäongelmansa hommaan. Toivottomista paikoista tamma ei hyppää, mutta siinä-ja-siinä-paikat ovat Hallin mielestä aina hypättävissä - ratsastaja saattaa olla toista mieltä.

Kisapaikoilla raudikko on pitkälti samanlainen kuin kotonakin, niin käsiteltävyyden kuin ratsastettavuudenkin puolesta. Jos herkkäsieluisen nirsoilijan kanssa pärjää kotona, ei kisatilanne ole sen kummempi. Halli ei ihan hirveästi välitä isompien kisojen hälinästä, vaan vetää koko päivän turpa mutrulla. Raudikko ei kuitenkaan potki muita tai kiukuttele sen isommin, kunhan on hapanta. Hyvän ratsastajan kanssa verkka ja rata sujuvat, eikä kunniakierrokselle pääsy ole mitenkään mahdotonta.

Sukutaulu

i. Ch, VSN Ch Viikinki KTK-II, SLA-I, ERJ-II sh, tprt, 158cm	ii. Jokerin Onni evm, sh, rt, 159cm	iii. T.S Vauhtihirmu evm, sh, rn, 158cm
		iie. Rannan Valo evm, sh, prt, 155cm
	ie. Matkailijatar evm, sh, prt, 157cm	iei. Vanha Kuoma evm, sh, prt, 159cm
		iee. Rukola evm, sh, rn, 155cm
e. J. V. Louhetar YLA2, SLA-II, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II sh, prt, 154cm	ei. Drabackan Ahti evm, sh, trt, 156cm	eii. Finas Oliver evm, sh, trt, 155cm
		eie. Karliina evm, sh, trt, 159cm
	ee. Taikaruno evm, sh, prt, 152cm	eei. Alvan Neptunus evm, sh, prt, 153cm
		eee. Maruna evm, sh, prt, 153cm

Jälkeläiset

s. 18.12.2016 sh-t. Lumilempi, i. Marrasmurha, om. Tuulia T. VRL-00084
s. 23.08.2017 sh-t. Valkyria, i. Turmeltajan Rovioruoja, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta). Vamppi on edellisellä omistajallaan kisannut täydet sijoitukset.

Valmennukset

20.09.2016 kouluvalmennus, valmensi VP

​"Myötää vähän kädellä eteen, mutta pidä kuitenkin tasainen tuntuma sen suuhun. Näin juuri, nyt pääset ratsastamaan sisäpohkeella hieman eteen, mutta muista pitää ulkopohkeen tuki, jottei se lässähdä sisäkylkensä päälle. Jes, hyvä Lissu!" neuvoin ratsukkoa, joka jumppasi loivalla avotaivutuksella. Alkuverryttelyn ja ensimmäisten tehtävien aikana olin saanut melko kokonaisvaltaisen kuvan tammasta; Halli vaikutti varsin kehityskelpoiselta nuorelta suomenhevoselta, mutta se vaati paljon ratsastajaltaan. Heti kun Lissun keskittymiskyky herpaantui ja hän ei ollut täysin ajan tasalla ratsastuksensa kanssa, ​Halli jännittyi kauttaaltaan ja oli hyvin lähellä sitä pistettä, että olisi juossut ratsastajan alta karkuun. Pienten välikäyntien jälkeen jatkoimme hyvin perusteellista työskentelyä kolmikaarisella kiemurauralla, jolloin pääsimme harjoittelemaan elastista asetusten vaihtoa suoristuksien kautta, jonka lisäksi pääsimme harjoittelemaan siirtymisiä tekemällä laukanvaihtoja käynnin kautta. Koko harjoituksen ajan kaarteet olivat todella hyviä; Halli laukkasi aktiivista laukkaa ja asettui hienosti kuljettavaan suuntaan. Sen sijaan siirtymiset käyntiin saivat tamman alkuun hieman hermostumaan ja se jäi mielellään katsomaan ratsastajaansa yläkautta silmiin, mutta kiitos Lissun maltillisen ratsastuksen saimme tamman rentoutumaan myös siirtymisten yhteydessä. Loppujenlopuksi saimme tehtyä kolmikaarista kiemurauraa hyvässä rytmissä rentoutta unohtumatta - heti kun Halli rentoutui, se teki erittäin hyviä siirtymiä sekä laukasta käyntiin, että käynnistä laukkaan. Varsinkin takaisin laukkaan siirtymiset olivat hyviä, sillä energinen tamma kokosi mielellään takajalkansa vatsan alle ja teki hommia eteenpäin päästääkseen.

19.10.2016 estevalmennus, valmensi VP

Kylmä syystuuli sai minut vetämään toppatakin päälleni, jonka lisäksi vedin käteeni nahkarukkaset. Syksy oli saapunut myös Susirajaan; kentälle kävellessäni potkin maassa olevia lehtikasoja ja ihastelin niiden loistavaa värikirjoa. Kentälle päästyäni näinkin jo kouluvalmennuksesta tutun Hallin ja Lissun tekevän ahkerasti hommia ravissa, joten lähdin rakentamaan ripeästi hypättäviä esteitä. Esteitä paikoille laittaessani katselin ratsukon menoa sivusilmällä ja täytyy myöntää, että nuori hevonen näytti vielä paremmalta kun ennen. Sen lihaskunto oli parantunut, ja se näytti myös tasaisemmalta ratsastaa.

Ratsukon tehtyä itsenäiset alkuverryttelyt ja vedettyä hetken happea käynnissä lähdimme ratsastamaan okseri - okseri linjaa, joka oli sijoitettu kaarevalle uralle. Alkuun Halli olisi halunnut edetä melko innokkaasti, joten opastin Lissua istumaan paremmin hevosensa ympäri ja laskemaan käden alas. "Maltti on valttia tämänkin hevosen kanssa. Anna sen edetä, mutta pidä mielessä että sulla on oltava jokainen askel sellainen tunne, että saat pysäytettyä sen kuin seinään." neuvoin ratsastajaa, joka selkeästi pohti nuoren tammansa vauhtia. Erinäisiä linjoja aikamme tultua hyppäsimme muutamaa rataa aina 110cm tasolle saakka. Radat sujuivat tänään oikein mallikelpoisesti; Lissu antoi hevosensa edetä mutta piti sen kuitenkin kontrollissa ja ratsukon eteneminen esteiden välissä näytti helpolta ja mukavalta.​ Eikä itse hyppääminenkään näyttänyt hullummalta; Hallilla oli hyvä hyppytekniikka, ja varsinkin takajalkojen ketterä tekniikka teki minuun vaikutuksen. "Tästä tulee varmasti kokemuksen ja rutiinin myötä ketterä aikahevonen" kuittasin hyväntuuliselle omistaja-ratsastajalle valmennuksen päätteeksi.

13.11.2016 estevalmennus, valmensi Tuulia T.

Lopetellesseni valmennustamme Senssin ja narrin kanssa Lissu saapui kentällä muassaan rautiaan suomenhevostamman kanssa, jonka nainen esitteli Halliksi. Nainen oli jo etukäteen kertonut ratsunsa olevan estevalmennuksen tarpeessa, joten narrin poistuttua kentältä Senssin kanssa aloin rakentamaan esteitä kentän laidalle pinotuista puomeista. Ohjeistin kaksikkoa lämmittelemään sillä aikaa sileällä eri askellajeissa. Aloitin pystyttämällä kaksikolle lämmittelyesteiksi toiselle pitkälle sivulle kavaleteista ja ristikoista jumppasarjan joka muodostui kolmesta ristikosta ja kahdesta kavaletista. Pyysin kaksikkoa tulemaan tehtävän ensin ravissa minkä jälkeen he voisivat tulla tehtävän yli rauhallisessa laukassa. Rautias tamma ei olisi ristikkojen välissä halunnut pysyä ravissa vaan meinasi nostaa jokaisen hypyn jälkeen laukan ja Lissu joutuikin tekemään kovasti töitä pitääkseen ratsunsa ravissa. Muutaman ravi ylityksen jälkeen annoin Lissulle luvan siirtää malttamaton ratsunsa vihdoin laukkaan ja rautias tamma ampaisikin melkoista haipakkaa eteenpäin. Lissu sai ratsunsa kuitenkin pian takaisin hallintaan, jolloin kaksikko saattoi kunnolla aloittaa jumppasarjan harjoittelun laukassa, mikä sujuikin heiltä helpon näköisesti. Muutaman onnistuneen hyppykierroksen jälkeen kehotin Lissua siirtämään suomenhevosensa käyntiin siksi aikaa kun kertoisin heille pystyttämäni kahdeksasta esteestä koostuvan pienen radan. Ensimmäisenä esteenä olisi okseri jolta olisi suora linja lankkuesteelle, mitä seuraisi tiukkakäännös vasempaan pystyesteen ja trippelin muodostavalle kaksoissarjalle. Kaksoissarjalta loiva käännös oikeaan laine-esteelle jolta matka jatkuisi suoralla linjalla portille. Portilta tiukka käännös vasempaan muurille, jonka jälkeen tiukka käännös oikeaan toiselle lankkuesteelle ja radan päättävällä kahdesta okserista koostuvalle kaksoissarjalle. Annettuani kaksikolle lähtöluvan ja he ampaisivat matkaan melkoista haipakkaa. Yllätyksekseni Halli suoriutui radan tiukoista käännöksistä hyvin, mutta kaksoissarjoilla Lissulla oli vaikeuksia mahduttaa ratsunsa sarjanosien väliin, joten kaksikon päätettyä radan ohjeistin Lissua kuinka hän saisi tammansa mahtumaan paremmin kaksoissarjojen suhteutettuihin väleihin. Tämän jälkeen annoin kaksikolle lähtöluvan toistamiseen ja tällä kertaa Lissu sai pidettyä ratsunsa maltillisemmassa temmossa, jolloin se mahtui myös paremmin suhteutettuihin väleihin. Kaksikon ylitettyä maalilinjan annoin Lissulle luvan siirtää ratsunsa ravin kautta käyntiin ja jätin heidät huolehtimaan loppuverryttelyistä itsenäisesti ja suuntasin itse kohti maastoesterataa missä narrin oli tarkoitus odottaa seuraavan valmennettavani kanssa.

25.12.2016 Kouluvalmennus, valmensi Sirpa Talveintaa (Lissu T.)

"Kinkunsulatusjumppaa", Lissu naurahti verrytellessään tämänkertaista ratsuaan harjoitusravissa. Halli-tamma oli edelleen kilpaileva kenttäratsu, jolle Lissu halusi lisää rutiinia sekä vähän preppausta tuleviin kisoihin. Ratsukon verrytellessä itsenäisesti katsoin, miten Halli liikkui ja vastasi apuihin, miten Lissu ratsasti.
"Leuka ylös rinnasta, parempi ryhti", komensin muutamaan kertaan Lissun alkaessa valahtaa satulassa kuin teini pulpettinsa ääressä. Halli oli ilmeisen herkkä hevonen, se reagoi melko nopeasti istunnan muutoksiin sekä käteen.
"Tarkkana käden kanssa, myötää, myötää, pohkeet hyvin, vatsalihakset käyttöön.."

Lissun istunnan sekä jouluruokien sulatuksen ohella lähdimme hiomaan lisättyä käyntiä ja ravia sekä keskiravia ja -laukkaa, ihan vain uraa tai keskihalkaisijaa pitkin ratsastaen. Aloitimme keskiaskellajeilla, ja heti keskiravi tuotti ongelmia.
"Turhan aktiivista, menee kiireiseksi; huomaatko itse?"
"Jep, askel jää aika lyhyeksi."
"Juuri niin, eivätkä jalat ojennu kunnolla. Vähemmän on enemmän, sinulla on herkkä hevonen. Uudestaan." Vähitellen kipittävä, kiireinen ravinykiminen jäi ja näin kunnollista, hyvää keskiravia.
"Ja samoilla asetuksilla keskilaukka", pyysin. Lissu tekikin töitä käskettyä; keskilaukan kanssa ongelmia ei ollut. Lisätyssä käynnissä kiireisyys palasi (tämä oli täysin ratsastajan vika), mikä tarkoitti toistoja, toistoja ja tietenkin ratsastajan virheiden korjaamista. Lisätty ravi taas sujui alkumetreiltä hyvin, Lissu ei sentään toistanut virheitään.

"Vähän pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa, sekä laukanvaihdot käynnin kautta", pyysin, ja ratsukko näytti. Liikkeet sujuivat helpon, vaivattoman oloisesti, joten lopettelimme tältä erää tähän. Lissun loppuverrytellessä kävimme vielä valmennusta läpi ja annoin ohjeita ja palautetta treenistä.

05.01.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Satu

Lissu siirsi Halli-tammansa raviin. Olin jälleen kerran kökkimässä Susirajan maneesissa, paksu vaatekerros ylläni. Ratsukko hoiti alkuverryttelyt maneesin puolella ennen maastoesteille siirtymistä. Muistutin Lissua ratsastamaan pohkeiden ja istunnan avulla sen sijaan, että jäisi suuhun vempaamaan, joka osaltaan saisi tammaa vielä herkemmäksi.

Hienot askeleet Halli omisti, eikä hyppytyylissäkään sanottavaa ollut. Hypytin ratsukkoa tänään maastossa yksinkertaisilla esteillä, ja keskityimmekin enemmän laukan eteenpäinpyrkivyyteen kuin esteiden määrään. Risut ja tukit hoitui ratsukolta näppärästi muutamaa kieltoyritystä lukuunottamatta - ja tästäkin huolimatta Lissu pysyi päättäväisenä eikä antanut ratsulleen päätäntävaltaa.
Vielä ennen paluuta tallille, ratsukko hyppäsi muutaman kerran pienen vesihaudan yli, jonka luo Lissu oli meidät ohjannut. Halli olisi saanut olla vähän paremmin hereillä, mutta toisella yrityksellä ratsukon meno alkoi näyttää hyvältä. Pian lähdimme kohti Susirajan tallia ottaen matkalla muutaman ravipätkänkin (kyllä, valkku juoksi vierellä..).

Lue päiväkirjaa