Hortensian Hovisalmiakki VH17-018-0264

Vanhuus alkoi jo painaa Hohtoa, joten 05.03.2018 päästimme tamman vihreämmille laitumille.

Nimi	Hortensian Hovisalmiakki "Hohto"	Kasvattaja	Hortensia, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	157cm, musta	Meriitit	SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 07.02.2017, 24v satunnainen (4v 28.02.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 90cm / 90cm / tutustumisluokka

25.01.2018 hemmoteltu kenttäkultamme palkittiin KERJ-I -palkinnolla.

20.02.2018 Hohto edusti rotunsa laatuarvostelussa pokaten 104 pistettä ja SLA-I -palkinnon.

© SN

Luonnekuvaus

Koska Hohto oli "pakko saada"-tapaus, saatoimme lelliä sen hieman piloille jo pikkuvarsana. Tuloksena meillä on suorittaja, joka kiukkuilee kotitallissa minkä ehtii ja joka kuvittelee voivansa kävellä ihmisen päältä. Kilparatoja ajatellen yhdistelmä on tietenkin parempi näin, koska ainakin vieraissa paikoissa ja ratsain Hohto toimii yleensä ihan kelvollisesti, jos ratsastaja vain saa oman mielipiteensä kuuluviin. Vaan tekeehän se kotielämästä hieman haasteellista. Mutta vain hieman, koska onhan tamma nyt aivan ihana, suloinen, kaunis, paras, ja mitä vielä!

Nuorena pihattoelävänä Hohto sai olla oikeastaan miten päin tahtoi, kunhan nyt ei ihan päälle tullut, joten onko kumma, ettei tamma nykyään oikein kunnioita auktoriteetteja. Muita hevosia Hohto ymmärtää väistää (Telma-täti piti pihatossa sen verran hyvää kuria), ihmistä mustajouhinen taas ei kunnioita sitten ollenkaan. Hohto on kehittänyt harhakuvitelman, että saa ja voi kävellä ihmisen ylitse ja tehdä muutenkin mitä tahtoo. Jos ruoka ei ole kupissa hetinyt, tamma kuopii, kiljuu ja potkii seiniä. Luimiminen ja näykkimisyritykset ovat tulleet tutuiksi, samaten kuopiminen, jos Hohto joutuu seisomaan turhan pitkään paikoillaan (kengitys, kylmäys, joskus jo käytävälle kiinnittäminen aiheuttaa kiukuttelua). Kun tammaa komennetaan, turpa menee mutruun saman tien ja pöyristynyt Hohto kiukuttelee kahta kauheammin. Itseppä soppamme keitimme.. Periaatteessa kaikki arkirutiinit, klippaukset, kengitykset sun muut sujuvat, jos ei muuten niin huulipuristimen kanssa. Käytännössä myös niitä sujuvia asioita hankaloittaa Hohto, joka väistelee kuolaimia tai lääkeruiskua, ei nosta jalkojaan, nojaa kengittäjää vasten ynnä muuta sellaista, koska ei halua ja kuvittelee, ettei ole pakko.
Hohtoa taluttaessa saa olla tarkkana, sillä tämä hevonen kävelee surutta ylitsesi, jos haluaa mennä nykimään koivusta oksia tai moikkaamaan kaveria. Yleensä tammaa talutetaan naru turvan ympärillä, se hillitsee Hohtoa aika hyvin jo harkitsemasta mitään muuta kuin taluttajan osoittamaan suuntaan kävelemistä.
Toisinaan lastaus sujuu, toisinaan se on yksi operaatio. Joskus Hohto menee kerrasta kyytiin, joskus saadaan käyttää liinoja, herkkuhoukuttimia ja ties mitä, että hevosen saa kyytiin. Matkustaminen sujuu yleensä hyvin (paitsi jos vieruskaveri komentaa, silloin kiljutaan, kuovitaan ja joskus potkitaan seinää). Kopista/rekasta saatetaan tulla nätisti ulos, joskus rynnitään, toisinaan Hohto meinaa jäädä asustamaan kuljetusvälineeseen. Ota tästäkin sitten selvää.

Mikäli ratsastaja ei ole hereillä tai vaihtoehtoisesti ei ole tarpeeksi päättäväinen, Hohto tekee täsmälleen mitä lystää. Ihme kyllä tästäkin hemmotellusta kiukkuiitasta saa hirmu kivan, toimivan ratsun (tai ainakin jotain sinne päin), kunhan mustajouhiselle tekee selväksi, kenen pillin tahtiin tanssitaan. Liikkuminen on kuitenkin Hohdon mieleen, ainakin enemmän kuin jatkuva tarhassa möllöttely.
Helppoon A:han asti koulukiemurat hallitseva Hohto ei tasan tee mitään, jos huomaa mahdollisuuden laiskotella tai vältellä töitä. Tamma vaatii jämäkän, osaavan ratsastajan, joka ei hätkähdä vaikka suomipulla sattuisikin testaamaan, miten hyvin kuskin persus pysyy penkissä äkkispurteissa, pikkupukeissa tai sivuloikissa. Hohdon testausvaihe ei kuitenkaan kauaa kestä, tamma on ratsuna miellyttävämpi ja säyseämpi kuin muuten. Tai ainakin hieman yhteistyökykyisempi. Peruuttaminen on Hohdon mielestä yliarvostettua, muuten kaikki sujuu juuri niin hyvin kuin tammaa ratsastaa - kunhan sen kiukkuvaihteen yli on päästy.

Hohto nauttii hyppäämisestä, sillä on hirvittävästi virtaa, mutta se ei kaahaa päättömästi. Tamma on kuitenkin vähän vahva kädelle, ja rataesteillä saattaa lähteä hyppyyn vähän liian aikaisin (maastoesteillä tamma tuntuu pitävän ponnistuspaikoista jopa ratsastajaansa paremmin huolta). Kapasiteettinsa puolesta Hohto ei ole tallin ykkösykki (90cm rata- ja maastoesteillä), tekniikkakin on vain perushyvä. Hohdon vahvuus on sen laukassa säätelyvaroineen, ketteryydessä sekä esteälyssä; Hohto näkee ponnistuspaikat (eri asia, välittääkö se niistä..), kykenee korjaamaan ratsastajansa virheitä (jos huvittaa) ja tuntuu pääsevän yli oli lähestyminen miten huono tahansa sekä venyvän joka puomin yli. Jos tamma kolauttaa jalkansa puomiin, seurauksena on pukki tai kaksi. Lyhyet tai vinot lähestymiset eivät haittaa, eivätkä mielikuvituksellisimmatkaan esteet hetkauta - Hohto hyppää mitä vain. Tosin tummaturkkimme ymmärtää myös kieltää, jos hypystä tulisi oikeasti rysähdys esteen ympäri tai kuperkeikka maastossa. On sääli, ettei Hohto ole opetushevosainesta, sillä tamma on äärettömän hyvä peli niin rata- kuin maastoesteillä.
Täysin maastovarma, joskin vähän itsepäinen tapaus - jos Hohto saa päättää, se menee minne tykkää ja ottaa vähän matkaevästä. Käyntimaastot ärsyttävät tammaa suunnattomasti, reippaat ravi- ja laukkalenkit sekä ravureiden käsihevosena toimiminen ovat enemmän neidin mieleen. Hohto toimii yksin ja porukassa, mieluiten peränpitäjänä; tamma ei tykkää siitä, että joku norkoilee sen takamuksen tietämillä.

Kaikesta hemmotellun kakaran kiukuttelusta sekä ajoittaisista ratsastuksellisista mielenosoituksista huolimatta Hohto on kisatykki. Oikeasti. Vieraissa paikoissa, kisojen jännittyneen odottavassa tunnelmassa Hohto on parhaimmillaan. Ei sen käytös edelleenkään ole priimaa, mutta se keskittyminen ja itsensä likoon laittaminen verkassa ja radalla! Tämä hevonen nauttii päästessään yleisön eteen, sen näkee ja tuntee. Joka ikinen kerta, kun Hohdon kanssa on radalla, mustajouhi tuntuu vähintään puolet paremmalta kuin kotikentällä. Sen fiiliksen voimalla jaksaa taas kiukkuiitan seuraavat (aivan itse paapomisellamme aiheuttamat) kiukuttelut.

Sukutaulu

i. Wiljardi KTK-III, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I sh, trt, 159cm	ii. Wiljami evm, sh, trt, 159cm	iii. Aron Vilpas evm, sh, rt, 158cm
		iie. Dagerö Hillevi evm, sh, trt, 159cm
	ie. Halina evm, sh, rt, 155cm	iei. Havun Ilmari evm, sh, trt, 159cm
		iee. Nuokko evm, sh, rt, 157cm
e. Salmiakkikuningatar YLA2, SLA-I, KRJ-I sh, m, 153cm	ei. Salmiakkisoturi evm, sh, rn, 158cm	eii. Salmiakki evm, sh, rn, 158cm
		eie. Vapauden Aate evm, sh, m, 152cm
	ee. Hillevin Taikamatto evm, sh, m, 151cm	eei. Levoton Poju evm, sh, m, 153cm
		eee. Vieras evm, sh, m, 155cm

Jälkeläiset

s. 12.03.2017 sh-o. Makeanmurha, i. Marrasmurha, om. eepu (VRL-03745)
s. 03.07.2017 sh-o. Tatti-T, i. Tiilikan Tattikeisari, om. Kärmeniemet vrl-00816
s. 03.10.2017 sh-o. Salmiakkitsaari, i. Vainajainvalssi, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta). Vamppi on edellisellä omistajallaan kisannut täydet sijoitukset.

Valmennukset

27.12.2017 Kouluvalmennus, valmensi Anna-Katriina Syvähelmi (Lissu T.)

narrin ja hänen tämänkertaisen ratsunsa, kenttäpainotteisen Hohdon, alkuverryttelyt eivät olleet järin mairittelevat. Tammalla tuntui olevan varsin selkeä kuva siitä, mitä se tahtoi tehdä, eikä tämä kuva mennyt yksi yhteen ratsastajan toiveiden kanssa.
”Ota ihan seis, noin. Pyydä käynti, ja ratsasta kohti kulmaa. Takaosa saa laahata, kunhan tuo kiemurtelu loppuisi ja tamma kulkisi suoraan. Sisäpohje pitää vähän vastaan, hyvä. Ja kulmaan, ei siitä vierestä, vaikkei tammalle kelpaisi.. Juuri noin, linja on suora koko lyhyen sivun, taas huolellinen kulma. Jes, Hohtohan alkaa kävellä, se myötää, se vastaa. Pidä tuo. Käsi vakaa ja pehmeä, muista ryhti.”

Samaa vastahankaista kiemurtelua näkyi myös ravissa. Hohdon kiukkukiemurtelu kuitenkin loppui, kun se huomasi, ettei narri antanut sille periksi. Teetin alkuverryttelyissä temponvaihteluita käynnissä ja ravissa, paljon laajoja kaaria ja asetuksen sekä suorituksen kanssa pelaamista. Nyrpeä Hohto vastasi alkuun vähän viiveellä apuihin. narri ratsasti hienosti, tasaisesti ja pehmeästi, mutta ryhti tuppasi välillä valahtamaan. Ratsukon tehdessä pohkeenväistöjä Hohto testaili muutamalla sivuloikalla kesken liikkeen. narri ei kuitenkaan horjunut tai edes yllättynyt, moinen käytös on kuulemma aika tavanomaista Hohdolle. Oikealle väistöt olivat hieman voimattomia, takaosa jäi laahaamaan, vasemmalle väistöt olivat paljon aktiivisempia. Hohdon aiempi kiukkukiemurteli oli tehdä paluun, kun narri alkoi ratsastaa keskikäyntiä ja -ravia lävistäjällä. Kiemurtelupätkiä lukuun ottamatta narri sai ratsastettua Hohdosta hyvää, tahdikasta keskikäyntiä ja -ravia, jossa hevonen oli hyvässä muodossa liikkuen koko kropallaan. Ratsun kyseenalaistaessa tehtävän muoto levisi, takaosa jäi laahaamaan ja suora linjan muuttui juoponmutkiksi.

Ilokseni Hohto ei enää laukassa alkanut temppuilla, vaan toimi alusta alkaen hyvin. Aluksi ratsukko teki kahdeksikkoa, jonka liitoskohtaan tuli laukanvaihto käynnin kautta. Hohdon laukka pyöri hyvin, narri ratsasti siistit siirtymät käyntiin ja aina onnistuneen laukanvaihdon. Laukan tahti pysyi tasaisena, samaten kahdeksikon muoto. Toisena tehtävänä oli vastalaukka puolikkaalla pääty-ympyrällä. Oikeaan kierrokseen Hohto hieman kiihdytteli, vasen kierros oli tammalle selkeästi helpompi, ja laukka pyörikin mukavasti ja kiihdyttelemättä vasempaan kierrokseen. Kertaakaan Hohto ei rikkonut myötälaukalle tai nostanut ristilaukkaa.

02.01.2018 Maastoestevalmennus, valmensi rukkanen

Susiraja, pieni lumisade ja harmaa talvipäivä, mikäs sen parempaa, tuumasin ajasessani auton tallipihaan. Olin lupautunut pitämään maastoestevalmennuksen Hohdolle. Onneksi olin kerrankin runsaasti etuajassa, joten ehdin etsiä tallista sekä ratsastajan että ratsun. Lissu seisoi mustan tamman kanssa käytävällä ja pohdimme hetken aikaa miten tunti toteutettaisi. Maastoesterata oli kuulemma ihan hyvässä kunnossa vaikkakin siellä joutuisi kulkemaan hangessa. Totesimme sen olevan ihan hyvä seikka ja pian suuntasimme yhdessä kohti maastoa.

Hetken käveltyämme osoitti Lissu maastoesteitä. Onneksi tässä kohtaa hanki ei ollut syvää, joten ratsukko pystyi helposti ravaamaan ja laukkaamaan. Tammalla tuntui oleva turhankin paljon virtaa, joten pieni haaste oli hyvästä. Annoin ratsukon lämmitellä hetken aikaa rauhassa, seurasin vierestä kuinka pöllöenergialla varustettu Hohto alkoi muuttu pikkuhiljaa paremmin kuulolla olevaksi. Käskin lähestyä ensimmäistä estettä, jonka pystyi hyvin havaitsemaan lumen keskeltä. Hohto tiesi pääsevänsä hyppäämään ja ryntäsi esteelle hirmuista vauhtia. Käskin Lissun hidastaa, mutta ei siinä ehtinyt mitään enää tekemään kun Hohto ryntäsi esteelle ja sen yli. Ratsukko jatkoi kuin ihmeen kaupalla yhä yhteen suuntaan, joten käskin ottaa esteen uudestaan. Tällä kertaa täytyi keskittyä pidätteisiin!

Uusi hyppy sujui mallikkaasti. Hohto olisi varmasti pukitellut intoaan, jos ei olisi joutunut tekemään hangessa hieman enemmän töitä. Toinen este löytyi pienen matkan päästä, siinä kohtaa hanki oli ohuempi, joten tamma sai paremmin vauhtia ja Lissukin näki ponnistuspaikan hyvin. Lähestyminen meni hyvin, hyppy jotenkuten, mutta alastulossa ratsastajan tasapaino horjahti. Lissu yskäisi hangesta, ei kuulemma ollut pehmeä lainkaan. Otin Hohdon kiinni ja autoin Lissun takaisin satulaan. Hetken hölläämisen jälkeen uusi yritys. Nyt hyppy osui nappiin ja ratsukko sai jatkaa kolmannelle esteelle. Hohto kiri vauhtia, Lissu muisti toppuutella sitä hieman ennen hyppyä ja este ylittyi hienosti! Kehuin ratsukkoa ja annoin käskyn palata ensimmäiselle esteelle, ottaa kaikki kolme estettä putkeen. Hohto innostui tästä entisestään ja pinkoi sen mitä lumisessa maisemassa jaloistaan pääsi. Hieman holtittomia hyppyjä tuli ensimmäiselle kahdelle esteelle, mutta kolmas meni kauniisti yli. Kehut ja loppukäynnit kohti tallia. Kiitin molempia kivasta valmennuksesta, harvoin kouluratsastaja tällaiseen hommaan joutuikaan.

Lue päiväkirjaa