Pottuuntunut Pelvoitus VH17-018-2187

16.03.2020 Pottu-pappa laukkasi ikivihreille niityille. Oria jää kaipaamaan koko talliväki.

Nimi	Pottuuntunut Pelvoitus "Pottu"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154cm, tummanrautias	Meriitit	SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 19.11.2017, 29v satunnainen (3v 10.12.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 100cm / 90cm / helppo

20.02.2019 Pottu edusti elämänsä ensimmäistä kertaa laatuarvostelussa. Suomenhevosten laatuarvostelusta kotiutui SLA-I -palkittu ori!

25.02.2020 kenttämopomme söpösteli kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa, vieläpä erittäin onnistuneesti. Pottu palkittiin KERJ-I -palkinnolla!

© SN

Luonnekuvaus

Pottu on söpö kuin mikä. Nimestään huolimatta se ei ole pelvoitus, eikä sitä potuta - ikinä. Isänsä ja isänisänsä jalanjäljissä kulkeva Pottu on maailman suloisin runopoika. Vähän ujonpuoleinen, hitaahkosti lämpiävä ori kyselee kyllä välillä, voitaisiinko töiden sijaan syödä. Se ei kuitenkaan koskaan jää vänkäämään vaan on hyvillä mielin tekemässä töitä tuttujen ihmisten kanssa. Vieraat saavat Potun sulkeutumaan kuoreensa ja vetäytymään karsinannurkkaan. Ei se koskaan mitään pahaa tee, mutta ei toisaalta tule ovelle tai tarhan portille vastaan, ei työnnä turpaansa hellästi naamalle eikä hörise pehmeästi. Vieraiden kanssa Pottu tekee kaiken, mitä pyydetään, mutta ilman sielua ja sydäntä, kun taas tutut ihmiset saavat kaiken sen rakkauden - ja sitä on paljon.

Uusien ihmisten kanssa Pottu on kaukana korskeasta orista (ei sillä, että tämä tapaus olisi sellainen koskaanikinä). Vieraita arasteleva ja ujosteleva ori seisoo paikoillaan hieman epäluuloisen oloisena, katsellen uutta ihmistä arvioivasti. Tutun hoitajan seurassa Pottu muuttuu seuralliseksi, uteliaaksi haliponiksi, joka nauttii kaikenlaisesta huomiosta, hörisee ja on niin ihana pieni heppakirjojen seurahevonen, ettei paremmasta väliä! Uudet ihmiset joutuvat puuhastelemaan Potun kanssa jonkun tovin, että ori tohtii aloittaa jutustelun sekä huomion hakemisen. Koskaan ori ei ole tungetteleva, se pyytää rakkautta hyvin nätisti. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, vaikka esimerkiksi klipperin ääntä Pottu saattaa vähän arastella. Mikään ei suoranaisesti pelota tai inhota, joskin kaikki piikitykset ja lääkitykset ovat vähän ikäviä. Pottu on joka tapauksessa niin kengittäjän, eläinlääkärin, hierojan kuin hoitajien suosikkihevosia, ihana hyväkäytöksinen herrasmies.
Naamalle lennähtänyt koivunlehti saattaa järkyttää, samaten katolta tipahtavat lumet. Tarhassa pöllöilevät kaverit saavat Potun vain epäluuloiseksi ja arastelevaksi. Taluttajansa vierellä nätisti kulkeva raudikko saattaa kyllä säpsyä vaikka sun mitä, muttei koskaan rynni päälle tai tee mitään paria sivuaskelta kummempaa. Kävelijänä Pottu meinaa olla vähän hitaanpuoleinen, maisemia ihmettelevä haahuilija.
Kaikkein kapeimpiin trailereihin Pottu ei suostu, muuten on aivan sama, millaiseen traikkuun tai rekkaan oria lastaa. Pottu tulee nätisti perässä tai menee kyytiin vaikka lähettämällä, mikäli narun nokassa on tuttu ihminen. Matkustaminen sujuu rauhallisissa merkeissä, yksin tai porukassa; Pottu on mallikelpoinen matkustaja.

Vaikka Potulla on mahtava työmotivaatio ja se rakastaa olla tutuille ihmisille mieliksi, sen ensimmäinen reaktio on hieman kysellä, olisiko silti mukavampi vain laiskotella. Selkään kiipeävät vieraat saavat huomata orin olevan tahmea ja raskassoutuinen - se tekee kaiken pyydetyn eikä viivyttele sen kanssa, mutta silti siinä on jotain, mikä saa ajattelemaan ettei tämä nyt suju oikeasti hyvin. Tuttujen kanssa tilanne on paljon, paljon parempi. Pottu toki mielellään toimii säästöliekillä, jos vain saa, mutta kun tuttu ihminen siltä pyytää kunnolla liikkumista eteen, hyvää taivutusta ja nättejä siirtymisiä ei ori voi olla enempää mukana. Nöyrä, kuuliainen Pottu ei alkukyselyjen jälkeen koskaan vastustele eikä edes kyseenalaista apuja. Se menee ja tekee mukisematta, pyydettiin siltä sitten helppoa tai vaikeaa asiaa, uutta tai vanhaa juttua.
Pottu toimii loistavalla motivaatiolla, kun selässä on se tuttu ja turvallinen ratsastaja. Se toimii pehmeillä, kevyillä avuilla herkästi ja nöyrästi, tekee heti eikä turhia kysele. Ratsastajan täytyy olla tarkkana, ettei anna ristiriitaisia tai kovia apuja: ori säikkyy liian kovia pyyntöjä ja menee helposti samanlaiseen lukkoon kuin vieraiden ihmisten kanssa. Sama ilmiö toistuu ristiriitaisten apujen kanssa - Pottu ei ymmärrä eikä pysty toteuttamaan pyyntöjä kunnolla, joten sille tulee hätä.

Erikoiset esteet ja jännät johteet saavat Potun hieman pörisemään epäilevästi ja lähestymiset saattavat olla vähän kiemurtelevia. Kieltokin on mahdollinen, jos ratsastaja ei pidä etenemistä tarpeeksi reippaana ja jättää orin yksin. Muutoin se kyllä hyppää nätisti ja ihan kelpo tyylillä. Pottu ei sen kummemmin ime esteille, mutta ei myöskään hidastele tai kangertele ellei kyseessä ole jänskä este. Sen kanssa täytyy huolehtia kunnollisesta eteenpäinpyrkimyksestä ja hyvistä linjoista - Pottu hyppää huonommastakin paikasta, liian läheltä tai kaukaa (ja yleensä vielä puhtaasti!) mutta vinot lähestymiset ovat sen mielestä sellaisia, että niille voisi vaikka kieltää.
Maastossa Pottu on hyvän mielen heppa! Sillä voi lähteä rentoon käyntimaastoon, reippaalle laukkalenkille tai ajamaan hölköttelyä. Ori toimii yksin ja porukassa, vaikka yksin se saattaa hieman pörähdellä hyvin hyvin jännittäville pusikoille. Pottu ei suorastaan säiky juuri mitään - hirvet, yllättäen ilmestyvät traktorit tai kiihtyneet täti-ihmiset toki säikyttävät sivuloikkiin ja pieniin spurtteihin - mutta se tuijottelee epäluuloisesti ja pörisee. Ori hyppää maastoesteitä nätisti, niitä se ei yleensä edes tuijottele yhtä paljoa vaikka niissä olisi jänniä muotoja tai kuvioita. Pottu etenee reippaasti ja maastoesteillä se osaa hypätä myös vinoja linjoja.

Kisapaikoilla Pottupoikaa meinaa hieman jännittää, ja ori hakee tukea tutuista, turvallisista ihmisistä. Kunhan oria rapsuttelee ja rauhoittelee toimien itse (korostetun) rauhallisesti, Pottukin pääsee yli ramppikuumeestaan. Ori ei ole se kaikkein tasaisin suorittaja (joskus jännitys jää vähän päälle), mutta suurimman osan ajasta Pottu on kisoissa samanlainen kuin kotosallakin. Ihana, ihana, ihana.

Sukutaulu

i. Pihkaantunut Pelvoitus ✝ YLA3, SLA-I, KERJ-II sh, vprt, 155cm	ii. Pieni Pelvoitus ✝ SLA-I, KERJ-I sh, vrt, 166cm	iii. Pikkuinen Pelästys evm, sh, klrt, 153cm
		iie. Tullee Sotkua evm, sh, rtkm, 160cm
	ie. Leskenlempi ✝ SLA-I, KERJ-II, KRJ-II sh, prn, 155cm	iei. Lemmentyö evm, sh, vrt, 153cm
		iee. Sulhonsurma evm, sh, rt, 152cm
e. Kiukustutti ✝ SLA-I, KERJ-I sh, trt, 155cm	ei. Ähäkutti ✝ SLA-I*, ERJ-II, KRJ-II sph, trtkrj, 144cm	eii. Himskatti evm, sh, trt, 150cm
		eie. Kanervaksi evm, sph, trtkrj, 141cm
	ee. Kielletään Kaikki ✝ YLA2, SLA-I, KERJ-II sh, rtkm, 151cm	eei. Menipä Taas evm, sh, trt, 149cm
		eee. Hallahilla evm, sh, rtkm, 152cm

Jälkeläiset

s. 21.02.2018 sh-o. Mököttävä Mörkö, e. Valkyria, om. PJ (VRL-14469) / Kievarinkuja
s. 01.11.2019 sh-o. Puuhastava Pelvoitus, e. Turmeltajan Pottupuutarha, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

13.12.2017 Kouluvalmennus, valmensi Penelopeia

Pottu-orin kanssa oli tänään tarkoitus treenailla hieman kouluratsastuksen parissa, joten aloitimme aivan yksinkertaisilla pysähtymisillä ja siirtymisillä käynnin ja ravin välillä. Ori tuntui ensin tarjoavan meille hieman sellaista puolivakavaa löntystelyvauhtia, mutta muutaman napakamman pohjeavun siivittämänä oriin saatiin vähän eloa. Mitä pidemmälle alkuverryttelyssä päästiin sitä paremmin ori tuntui kuuntelevan ratsastajaansa, ja yhteistyö lähti pelittämään toden teolla. Kun ori oli ensin herkistetty avuille näiden yksinkertaisten siirtymistehtävien kautta, lähdimme tekemään muutamia väistöjä. Pohkeenväistöt ori suoritti hyvinkin vaivattomasti, mutta kun siirryimme tekemään sulkutaivutuksia seurasi pientä erimielisyyttä apujen kanssa ratsukon välille. Ratsastaja oli ollut hieman hätäinen pyytäessään oria sulkutaivutukseen, ja siitä hämilleen menneenä ori päätti jäädä paikalleen jumittelemaan. Kun ratsastaja hellitti ohjasta ja ratsasti muutamia askelia käyntiä vapaasti eteen ennen uutta yritystä saatiin tilanne nollattua, ja uudella yrittämällä tehtyä avut äskeistä selkeämmin. Nyt myös Pottu sai homman ideasta kiinni, ja pääsimme tekemään muutamia nättejä avo-, ja sulkutaivutuksia. Lopputunnin ajan keskityimme työstämään laukkaa. Teimme ensin hieman säätelyharjoituksia etsien laukkaan uusia vaihteita, välillä ratsastaen reippaasti eteen lisäystä ajatellen, ja sitten ottaen laukkaa reilusti pois kohti kootumpaa askellusta. Ori oli hyvin kuolaimella ja vastasi ratsastajan apuihin hienosti, joten lähdimme vielä työstämään muutamia yksittäisiä laukanvaihtoja käynnistä, sekä vastalaukkaa. Teimme vastalaukkaharjoituksia pienissä pätkissä erilaisten ratsastusradan teiden lomassa, pyrkien samalla tekemään laukanvaihdot sujuvasti ja viiveettä käynnin kautta. Ori tarjosi muutamaan otteeseen kaarteessa väkisin myötälaukkaa, mutta kun keskityimme ratsastajan vakaaseen istuntaan ja laukkaa ylläpitävään pohkeeseen alkoi vastalaukkakin sujua ilman rikkeitä.

18.12.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Penelopeia

Pottu-oria valmensin tänään toistamiseen, tällä kertaa maastoesteiden parissa. Ratsukko teki nopean mutta tehokkaan sileänverkan melko itsenäisesti, jonka jälkeen lähdimme tulemaan lämmittelyhypyiksi yksittäistä tukkiestettä. Orilla ei juurikaan ollut sellaista palavaa imua esteelle mitä joillakin estetykeillä tapasi, joten ratsastajan tuli muistaa olla kokoajan tukemassa menoa jalalla, jotta eteenpäinpyrkimys pysyisi yllä. Kun verkkaesteellä ei ilmennyt suuria vaikeuksia, lähdimme aloittelemaan varsinaista hyppäämistä. Aivan ensiksi treenasimme pientä simppeliä radanpätkää, jossa ei erikoisia pelote-esteitä vielä ollut. Kolmesta tukista ja yhdestä risusta koostuva radanpätkä oli sinällään teknisesti melko yksinkertainen, mutta selväksi tuli että ori oli vietävä melko suoralla linjalla esteelle. Yksi kielto nimittäin tuli kun lähdin pyytämään ratsukolta melko vinoa tietä, ori ei selkeästi ollut aivan sinut niiden kanssa. Hieman hienosäädetymmällä lähestymisellä esteen yli päästiin vaivatta, joten Potun kanssa ei ehkä kannattaisi alkaa kikkailla ajan kanssa ja riskeerata vinoilla lähestymisillä. Päivän ensimmäinen varsinainen erikoiseste oli hauta, jolle tulikin muutamakin pysähdys. Ori suhtautui hautaan hyvin epäilevästi, ja lähti jo hyvissä ajoin hidastamaan vauhtia esteelle lähestyessä. Napakalla ja päättäväisellä ratsastuksella Pottu kuitenkin saatiin lopulta yli, ja ensimmäisen hypyn jälkeen este ei ollutkaan enää yhtään niin kauhistuttava. Myös pituusesteiden koristuksille ori löysi pörisemisen aihetta, mutta itse esteet eivät sinällään ongelmia aiheuttaneet. Mielestään jännittäville esteille ori hyppäsi jopa liioitellulla ilmavaralla, mutta muuten perustekniikkakin oli kyllä ihan hyvin orilla hallussa. Sen suurempia vaikeuksia ei valmennuksen aikana kuitenkaan enää kohdattu, ja muutamista kielloista huolimatta päivän meno oli kyllä oikein hyvää. Ratsukossa näin paljon potentiaalia myös maastoesteradoille, jos ratsastaja vaan muisti hoitaa oman osuutensa ja tukea oria jännittävissä tilanteissa.

25.04.2018 Kouluvalmennus, valmensi Lissu T.

"Herättele Pottua kunnolla, se kulkee edelleen puoliteholla. Tee pitkillä sivuilla askeleen pidennystä ja lyhennystä ravissa, lyhyillä sivuilla pikkupätkät käyntiä ja takaisin raviin." Sarlotta oli halunnut kouluvalmennuksen (tai ainakin ohjatun koulutunnin) Potun kanssa, joten seisoin kentän laidalla ohjeistamassa kokenutta ratsukkoa perusasioissa. Sarlotan pyytäessä rautiaalta orilta vähän aktiivisempaa ravia sekä muutoksia askelpituudessa, Pottu totesi olevansa töissä tehden kaiken ratsastajansa pyytämän ilman hangoittelua tai kiukuttelua.
"Noin, parempi, pidä tämä yllä. Huomaatko, miten Potun takaosa työntää paremmin jo nyt, kun pyysit reippaampaa ravia? Tämä hevonen on vähän mukavuudenhaluinen, se tekee tasan sen verran töitä kuin pyydetään jos jos ei pyydetä, niin humputellaan."

Sarlotta ratsasti pyytämiäni tehtäviä molempiin kierroksiin. Porun verryttyä ja heräiltyä pyysi seuraavaa tehtävää, simppeliä pohkeenväistöä keskihalkaisijalta uralle (ensin oikealle, sitten vasemmalle, taas oikealle..). Kuten yleensä, Sarlotta ratsasti todella varmasti ja siististi. Välillä leuka valahti rintaan ja nyrkit lähtivät kääntymään vaakatasoon; näistä jouduin huomauttamaan useampaan kertaan. Pohkeenväistö kuitenkin sujui hyvin; etuosa ja takaosa kulkivat yhtä matkaa, Potun askel oli reipasta, eikä ori taipunut liiaksi. Tehtävä suoritettiin ensin käynnissä, sitten ravissa, enkä pyytänyt kuin jokusen toiston. Mitä sitä valmista enempäänsä hiomaan.
Työskentely jatkui ravissa; siirtymiset keskiravista lisättyyn raviin ja takaisin lävistäjällä. Ratsukon työskentelyä oli mukava katsoa; hyvä keskiravi (takaosa työnsi tarpeeksi, askellus ei sortunut liioitteluun), hyvin valmisteltu ja sujuva siirtyminen lisättyyn raviin, joka esitettiin sopivasti vapaammassa muodossa hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä. Eihän Pottu se näyttävin hevonen ole, mutta tuttu luottokuski-Sarlotta sai orista irti sen parasta, tasaisen hyvää esiintymistä.

"Siirrytään laukkatehtäviin. Nosta se leuka rinnasta ja pyöräytä hartiat taakse, noin, parempi. Pidä katse siellä minne menet, Potun niska pysyy siinä missä se on tuijottamattakin."
Laukkatehtävät olivat keskiympyrä keskilaukassa sekä vastalaukkaa loivasti kaarevalla uralla pitkää sivua myötäillen. Sarlotta skarppasi hienosti omien helmasyntiensä kanssa laukkatehtävissä; minun ei tarvinnut enää huomauttaa leuasta tai nyrkeistä, naisen hartiatkin pysyivät paremmin paikoillaan kun rintaan painunut leuka ei vetänyt yläkroppaa kasaan. En päässyt kyllä huomauttamaan mistään muustakaan; Sarlotta valmisteli tehtävät hyvin, Pottu vastasi saamiinsa apuihin erinomaisesti, yhteistyö oli varmaa ja sujuvaa. Orin laukka pyöri, keskilaukka oli juuri sitä mitä pitikin, keskiympyrä piti muotonsa molempiin kierroksiin. Vastalaukka sujui yhtä jouhevasti kuin myötälaukkakin ilman kiihdytyksiä, hidastuksia tai muitakaan ongelmia.
"Eipä sinua paljon tarvinnut neuvoa tai ohjeistaa, todella hyvää, varmaa työskentelyä! Tee loppuverkat itseksesi ja muista kehua Pottua, se teki hyvää työtä."

07.05.2018 Estevalmennus, valmensi Assi

Harvinaisen lämpimänä toukokuisena päivänä saavuin pitkästä aikaa Susirajaan, jossa valmentaisin Narria ja minulle uutta tuttavuutta Pottua. Nimi enteili mielenkiintoista valmennusta, mutta onneksi kentällä lämmitteli Narrin kanssa aivan normaalilta näyttävä suomenhevosori, jonka ulkonäkö ei ainakaan perunaa minun silmääni muistuttanut. Juttelimme perinteisesti hetken ratsukon historiasta ja päädyimme, että tänään treenattaisiin sarjoja. Lämmittelynä alkuravien jälkeen otimme tänään kavaletteja hieman lyhyillä väleillä, jotta Potun piti hieman nostaa selkäänsä ja lyhentää itseään. Alkuun Narri ei aivan saanut rytmiä osumaan ja Pottu hieman kolisutteli puomeihin, mutta parin paremmin läpi viedyn puolipidätteen jälkeen Potun selkä nousi ja takapää aktivoitui, jolloin lyhyet välit eivät tuottaneet enää ongelmaa. Lähdimme tämän jälkeen ensimmäiseen varsinaiseen tehtävään, joka oli kolmen esteen sarja, jossa keskimmäinen este oli hieman matalampi mutta hämäävä pysty, kun taas ensimmäinen ja viimeinen pysty olivat korkeampia, mutta hevoselle paremmin hahmotettavissa olevia alapuominsa ansiosta. Ensimmäisellä yrityksellä Narri itse tuudittautui ensimmäinen hypyn onnistuessa hieman vain matkustamaan, minkä vuoksi keskimmäiselle ratsukko ajautui turhan lähelle, jolloin viimeiseen väliin tuli puolikas askel ja hyppy oli lähes tasajalkahyppy. Tästä koko ratsukko tuntui ottaneen opikseen, sillä seuraavalla kerralla Narrin muistaessa pitää jalkansa kiinni ensimmäisen pystyn jälkeen myös keskimmäinen hyppy tuli hyvään paikkaan. Viimeisen esteen jälkeen Pottu halusi lähteä takaisin uralle valumaan, ja Narri sai muistuttaa oriaan, että suora linja on haluttu menosuunta. Tulimme lopuksi samaa tehtävää vielä hieman korotettuna, jolloin suora hevonen ja linja korostuivat, sillä keskimmäinen pysty näytti Potun mielestä turhan pelottavalta yhtään vinosta lähestymisestä katsottuna ja saimme yhden kiellonkin. Narri kuitenkin korjasi ohjeiden mukaan ratsunsa täysin suoraksi ja muisti vielä olla itse hereillä Potun mahdollisesti epäröidessä ja näin saimme linjan sujumaan mallikkaasti. Tähän oli hyvä lopetella ja lähteä kävelemään maastoon loppukävelyt.

Lue päiväkirjaa