Susiraja

Ähäkutti VH16-018-1225

21.12.2017 Häkä jouduttiin lopettamaan suolenkiertymän vuoksi. Ori lähti aivan liian aikaisin. Kaipaamaan jää koko talliväki.
NimiÄhäkutti "Häkä" KasvattajaÄkkikaivon Talli, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenpienhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri144cm, tummanrautias sabino MeriititSLA-I*, KRJ-II, ERJ-II
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 09.02.2016, 18v
satunnainen (3v 01.03.2016)
Painotuslaji,
koulutustaso
yleispainotteinen
he A / 100cm / 80cm

30.08.2017 99,5 pistettä ERJ:n laatuarvostelussa saanut Häkä toi tilaisuudesta mukanaan ERJ-II -palkinnon.

30.10.2017 Häkäpalleromme sai SLA-I* -palkinnon 105 pisteellä!

15.12.2017 sabinomme palkittiin KRJ-II -palkinnolla. Pisteitä orille kertyi 92,5.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Häkään törmäsimme selatessamme netin myyntipalstojen myytäviä suomenhevosia. Kohtuuhintainen, hyväsukuinen ja kivan näköinen hevonen kiinnitti huomiomme, pikkuori olisi sukunsa puolesta loistava lisä Susirajan hevoskatraaseen. Harvinaista kyllä, emme soittaneet suuna päänä myyjälle, vaan pohdimme asiaa hetken; Häkä oli myynnissä loukkaantuneena, sillä sen omistajalla ei ollut resursseja kuntouttaa. Ilmoituksessa ei puitu asiaa sen enempää, sanottiin vain, ettei vamma ollut vakava, paranemisaika vain oli pitkähkö.
Jännevammahan se siellä. Eikä edes mitenkään erikoisen paha. Tiedä sitten, mikä se resurssien puute oikein oli, ei ne jännevammat nyt mitään rakettitiedettä ole, kun vähän laittaa siihen vaivannäköä... Niin tai näin, sovimme käyttävämme orin eläinlääkärin tarkistuksessa, ja jos jännevamman lisäksi ei löytyisi muuta, pikkuherra tulisi Susirajaan.

Eläinlääkäri antoi - sitä jännevammaa lukuun ottamatta - puhtaan paperit, me maksoimme orin ja haimme sen kotiin. Kuntoutuksen ja peruskuntokauden jälkeen Häkä oli taas kunnossa, kintut eivät ole vaivanneet ja sen kanssa on huoletta voinut kisata koulua ja esteitä. Onneksi kyse ei ollut pahasta jänneviasta, me saimme suht edullisesti talliimme kivasukuisen kisapelin, jonka varsat ovat toivon mukaan samanlaisia hienoja yleispelejä kuin isänsä.
Pikkasen vähemmällä jekkujekku-mentaliteetilla, tosin, kiitos.

Häkän nimi ei turhaan tunnu olevan Ähäkutti vaan se elää sen mukaisesti. Se on kyllä oikein kiltti ja nöyrä pikku hevonen, mutta jekkujekku-mentaliteetti on vahva tässä yksilössä, eikä oriin kannata luottaa sitäkään vähää kuin nelijalkaisiin nyt yleensä. Se on energinen, mutta ei onneksi helposti tylsistyvä tai raivostuttava elikko, osaa myös rauhoittua ja rentoutua noin työntekoa ajatellen, ja on aina positiivisella mielellä liikenteessä. Jos Häkä jotain jekkua keksiikin, se on yleensä komennuksella hoidettu, eikä sisällä sen suurempaa draamaa kuin pojankoltiaisten ovikellonsoittotemppu.

Häkä on paras hoitaa kahdelta puolen kiinni, sillä sillä on ruma tapa roplata suullaan ja siitä siirtyä puremiseen. Ori ei sentään ota kiinni kaikesta, mistä saa, tai pure kuin haluaisi irrottaa sormet kädestä, mutta kyllä se nappaisee ihan kunnolla jos saa tilaisuuden. Myös etujalalla komentamista esiintyy, mutta Häkä uskoo kyllä napakkaa ärähdystä ja asettuu siitä. Se ei steppaile noin harjaillessa, eikä kavioita nostaessa, mutta satulan selkään saaminen on välillä työn, tuskan ja monen äänenkorotuksen takana kun Häkä liikkuu ensin kaksi askelta eteen ja sitten kaksi taakse niin, ettei satula vahingossakaan osu edes lähelle sitä oikeaa kohtaa. Eläinlääkäriin ori on jo niin tottunut, että pysyy ruodussa, kengittäjän kanssa on jonkin verran ongelmaa: Häkä kaipaa pumpulit korviinsa, sillä takomisen ääni saa sen levottomaksi, jopa pystyynhyppimiseen asti jos tilannetta ei rauhoita. Pumpuleidenkaan kanssa oria ei voi jättää ketjuihin kengättäväksi vaan sitä pitää pitää narussa rauhallisen, rennon ihmisen toimesta joka rauhoittaa myös Häkää.
Häkä on paras taluttaa ketju suussa. Pikkuori yleensä käyttäytyy moitteettomasti, mutta sillä on ajoittain esiintynyt "minä muuten lähden tonne hippulat vinkuen" -tyylistä käytöstä, mikä on ilahduttavasti jäänyt pois ketjun käyttämisen myötä. Ketju suussaan ori kävelee nätisti, reipastahtisesti taluttajansa mukana koettaen korkeintaan napata matkaevästä puista tai pensaista. Lastatessa täytyy olla jämäkkä ja viedä Häkä aika lyhyellä narulla koppiin, pikkuori on useaan otteeseen jäänyt lastaussillalle jumittamaan todettuaan, ettei ole menossa minnekään. Matkustaminen sujuu ongelmitta yksin tai kaverin kanssa.

Aivan harrastelijan tai aloittelijan ratsu ei Häkä ole, koska se on herkkä ja nopea reaktioissaan, mutta osaavammalle ihmiselle se on erittäin kiva, nöyrä, osaava peli joka tekee kyllä kaiken oikein. Heiluvan, huojuvan ratsastajan kanssa ori on hermostunut kasa lihasta joka sinkoilee sinne sun tänne, mutta kun selässä istuu rauhassa, Häkä on reipas ja eteenpäinpyrkivä ratsu. Sen kanssa hankaluus ei koskaan ole siinä, etteikö se tekisi kuten pyydetty: sen reaktiot ovat vain nopeita, myös suoraan verrannollisia apujen suuruuteen. Mitä isompi apu, sen isompi (ja tietyn pisteen yli mentäessä myös hallitsemattomampi) on Häkän reaktio. Niinpä sen kanssa oppii oikein hyvin istumaan hiljaa, hevosta häiritsemättä ja käyttämään pehmeitä, pieniä apuja - orilta saa kyllä palautteen välittömästi niin huonoon kuin hyväänkin ratsastukseen.
Perusratsastuksessa Häkä on oiva peli kaikin tavoin, mutta onhan silläkin omat kommervenkkinsä. Peruutukset ovat Häkän kanssa aina työn ja tuskan takana, koska se on jännittynyt ja kiireinen kun takaperoin edetään - lisäksi liikkeelle lähtö suoritetaan yleensä loikkaamalla eteenpäin vaikka avut olisivat kevyet. Myös laukanvaihto käynnin kautta tuottaa haastetta, koska siinä pitää edetä liian hitaasti. Muuten ori toimii kuin junan vessa, oli tehtävä mikä tahansa.

Hypätessä ratsastajalta vaaditaan paitsi sitä kuuluisaa kehonhallintaa myös terävyyttä ja pehmeyttä. Häkä on erittäin hyvä hyppääjä, sillä on hyvä tasapaino, mutta ei kykyä sietää ratsastajan virheitä eikä aina malttia odottaa, että este tulee lähelle. Niinpä suurin osa pudotuksista tapahtuu takajaloilla, kun ori on lähtenyt hyppyyn askelta liian aikaisin eikä pysty venyttämään tarpeeksi. Kun selässä muistaa ratsastaa ihan oikeasti eikä vain matkustaa, ei ole mitään heikkoa - käännökset, laukanvaihdot, suhteutetut linjat... you name it! Häkä lopettaa kyllä hyppäämisen heti, kun ratsastaja lopettaa ratsastamisen ja laukkaa vain iloisen reippaasti ja hyppää taas vähän sinne päin (liian kaukaa ja löysästi) sen viimeisen esteen.

Kisapaikoilla Häkä ottaa vähän lisäkierroksia silkkaa innostuneisuuttaan. Hoidokkina pikkuori on kuin ankerias, välillä satulan selkään saaminen ja satulavyön kiristäminen tuntuvat uroteoilta. Käsihevosalueella ori steppailee ja saattaa ottaa jokusen raviaskeleen, kun käveleminen on niin tylsää eikä millään malttaisi madella, seisomisesta puhumattakaan.
Ratsuna ori on aika lailla samanlainen kuin kotonakin, virtaa vain on vähän enemmän, mikä saattaa näkyä ajoittaisena pöllöilynä (hienoinen keuliminen laukassa, ihme sivuloikat). Häkän kanssa pöllöenergian poisverkkaaminen ei toimi, kaikkein parasta on pitää verryttely hyvin lyhyenä ja siitä suoraan radalle; kun ori joutuu tosissaan tekemään jotain, oli se sitten koulu- tai esteradan suorittaminen, raudikon keskittymiskyky paranee heti ja pöllöily loppuu. Häkä ei ole satavarma ruusukekone, mutta kokeneemmalle kuskille kiva kisakaveri joka tapauksessa.

Sukutaulu

i. Himskatti
evm, sh, trt, 150cm
ii. Turkanen
evm, sh, rt, 151cm
iii. Tukkijoen Toivo
evm, sh, vprt, 152cm
iie. Mokomakin
evm, sh, prt, 153cm
ie. Hilivatti
evm, sph, tprt, 146cm
iei. Tilipitappi
evm, sph, prt, 147cm
iee. Himputti
evm, sph, trt, 140cm
e. Kanervaksi
evm, sph, trtkrj, 141cm
ei. Piiskaksi
evm, sph, prt, 143cm
eii. Siivaksi
evm, sph, rn, 145cm
eie. Ruoska
evm, sh, m, 152cm
ee. Kanervaski
evm, sph, prtkrj, 141cm
eei. Missälienee
evm, sh, prt, 149cm
eee. Nokkoski
evm, sph, rtkrj, 147cm
Näytä / piilota sukuselvitys

i. Himskatti on KTK-I -palkinnon ratsusuunnan kantakirjaori. 150-senttinen, tummanrautias hurmuri pärjäsi jo laatuarvosteluissa ollen joka vuosi kärkikolmikossa, kasvattajakisassa ori voitti esteillä ja sijoittui neljänneksi koulussa. Kilpaura jatkui nousujohteisena, Himskatilla kisattiin 100cm esteradoilla sekä heA-vaB -kouluradoilla loistavin tuloksin, orilla on useita ja voittoja ja sijoituksia avoimista luokista sekä muutama seuramestaruus. Lisäksi ori edusti helpommissa luokissa, talutusratsuna ja hiihtoratsastuskisoissa lasten ja nuorten luottoratsuna. Raudikko peri vanhemmiltaan hyvät liikkeet ja komean rakenteen; erittäin hyvät tyypit, ryhdikäs, pitkä niska, pitkä kaareva kaula, loiva lapa, pyöreä kevyehkö runko, pyöreä laskeva lautanen, ej vennot vuohiset, muuten moitteettomat jalat. Liikkuminen on ilmavaa ja vaivatonta, askeleet suorat, elastiset ja tahdikkaat, yliastunta ja lisäykset hyvät. Hyppytekniikka hyvä, selän käyttö vähän puutteellista, hyvä jalkatekniikka. Himskatti on nöyrä, miellyttämisenhaluinen, eteenpäinpyrkivä ja sopivan herkkä ratsu, joka ei kuitenkaan protestoinut ajoittaista kovaa kättä tai satunnaista kantapäillä nakuttelua. Käsitellessä raudikko menee kenellä tahansa, ori on umpikiltti, seurallinen kaikkia rakastava kaveri, joka ei koskaan käyttäydy huonosti ja ikävämmät asiat (rokotukset, raspaus) se sietää silmät kiinni kärsien.
Urjalassa eläkepäiviään viettävä teräsori osallistuu edelleen satunnaisiin tapahtumiin (shownäyttelyt, oriesittelyt), mutta pääasiassa ori vain on shettiskavereidensa kanssa. Himskatilla on vähän yli sata varsaa, joista suurin osa peri isältään hyvää liikemekaniikkaa, hyppykykyä ja ainakin perushyvän rakenteen.

ii. Kaksinkertainen suomenhevosten koulumestari Turkanen oli komea, karismaattinen esiintyjä. 151-senttinen, rautias suomenhevonen näytti kyntensä jo laatuarvosteluissa ollen joka vuosi kärkikolmikossa ja aina lupaavin kouluhevonen, minkä lisäksi ori voitti kuusivuotiaana kasvattajakilpailun kouluosuuden. Hyppylahjojakin olisi ollut metriin asti, mutta Turkasen kanssa keskityttiin kouluun. VaB-vaA -luokissa erinomaisella menestyksellä kilpaillut raudikko liikkui suorin, tahdikkain, elastisin liikkein, yliastunta oli hyvä, lisäykset erinomaiset, etenkin ravi oli kaikin puolin laadukasta. Koulukisojen lisäksi Turkasta näki erilaisissa näytöksissä ja muutamissa show-näyttelyissä, yleensä omistajansa (pikku)pojan esittämänä. Herrasmiesmäinen, aina ja kaikkialla asiallisesti käyttäytynyt ori oli herkkä, nöyrä ja kuuliainen ratsu, joka heitti vaikka voltteja kun nätisti pyysi. Käsiteltäessä Turkanen sopi lastenkin hoidokiksi, hyvähermoinen ja lauhkea ori sieti korvien kiskomisen, hännästä roikkumisen ja mahan alta juoksemisen. Turkanen oli rakenteensakin puolesta hyvä suomenhevonen ja ratsutyypin edustaja; erittäin hyvät tyypit, ryhdikäs, pitkä niska, pitkä kaareva kaula, loiva lapa, sopusuhtainen pyöreä runko, pyöreä lautanen, ventoja vuohisia lukuun ottamatta hyväasentoiset jalat. Ori kantakirjattiin R-suunnalle KTK-I -palkinnolla, ja se sai erinomaiset pisteet jokaiselta osa-alueelta (etenkin koeratsastaja suitsutti Turkasta lausunnossaan).
Huonon tiinehdyttämiskyvyn vuoksi Turkasella on vain nelisenkymmentä varsaa. Orin jälkeläiset ovat hyvärakenteisia ja -liikkeisiä, pääosin erittäin hyväluontoisia käyttöhevosia, jotka ovat tehneet hyviä tuloksia laatuarvosteluissa ja kisakentillä ja toimivat myös ratsastuskoulu- ja terapiakäytössä. Ori kuoli 33-vuotiaana.

ie. Hilivatti (pienimerkkinen tummanpunarautias, 146cm) kiersi nuorempana ahkerasti laatuarvosteluissa (kolmivuotiaana tippui jo karsinnoissa, neli- ja viisivuotiaana kärkikympissä), varsa- ja show-näyttelyissä sekä myöhemmin koulu- ja estekisoissa (heC-heB, jokunen heA, 80-100cm). Loukkaantuminen katkaisi Hilivatin lupaavasti alkaneen kisauran, ja tamma päätettiin laittaa kantavaksi. "Yksi varsa ja takaisin treeniin" ei ihan onnistunut, Hilivatti palasi aktiivitreeniin kolmannen varsansa jälkeen kisaten sen jälkeen lähinnä koulua ja satunnaisesti esteitä. Hilivatti kirjattiin R- ja P- suunnille, molemmille KTK-III -palkinnolla. Tamma oli hyvin sievä, hyvärakenteinen hevonen; erittäin hyvät tyypit, pitkä hieman leveästi liittyvä kaula, loiva lapa, pyöreä pitkähkö runo, pyöreä laskeva lautanen, hyvät etuset, tj lyhyehköt vuohiset. Liikkeet olivat suorat ja väljät, hieman kiireiset, mutta yliastunta oli hyvä, liikkuminen irtonaista ja kevyttä. Tamma hyppäsi hyvällä tyylillä, välillä vähän kiireisesti ja mistä sattui, mutta selkäänsä ja jalkojaan raudikko käytti hyvin. Hilivatti oli sen verran kiireinen ja kärsimätön, ettei sopinut aivan aloittelijoiden käsiin, etenkään ratsuna. Hypätessä Hilivatti kuumui, ja sitä piti ratsastaa hyvin pienin avuin, tai tamma aloitti rodeon. Osaavan ratsastajan kanssa koulu- ja esteradat suoritettiin hallitun vauhdikkaasti, hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä tyytyväisellä hevosella.
Yhteensä kuusi varsaa tehnyt Hilivatti on Jälkeläisvalio. Sen kaikki varsat ovat kantakirjattuja ainakin yhdelle suunnalle, hyvärakenteisia käyttöhevosia niin este- ja kouluradoille. Luonnettaan Hilivatti periytti heikommanpuoleisesti, sen varsat ovat emäänsä tasaisempia. Hilivatti kuoli 25-vuotiaana.


e. Ikänsä harrasteratsuna toiminut Kanervaksi ei ollut ihmeellinen millään osa-alueella, paitsi hyppäämisen suhteen. 141-senttinen, tummanrautias sabinokirjava piehevonen oli varma, hyvätekniikkainen hyppääjä, joka suoritti 110cm ratoja kunnon ilmavaroilla, hyvällä jalkatekniikalla ja eriomaisella selänkäytöllä. Nopea, ketterä pikkutamma voitti ja sijoittui kerta toisensa jälkeen, mutta kouluaitojen sisällä nippa nappa heB-tasoinen Kanervaksi oli rodeoita järjestänyt katastrofi. Helposti tylsistyvä, kujeileva, vähän levoton ja jokseenkin uppiniskainen raudikko ei tehnyt mitään, jos sitä ei huvittanut, vaan ennemmin jumitti, pukitti ja riehui. Käsiteltäessä tamma oli yksi sika, jos sitä ei komentanut, ja komentamisen jälkeenkin pienhevosen oli koeteltava rajojaan. Kanervaksista ei ollut lasten poniksi, eikä sen käytöstä karkailuineen ja loimien repimisineen olisi katseltu hetkeäkään, ellei tamma olisi ollut niin hyvä hyppääjä. Rakenne oli melko tavanomainen, ei huippuhyvä; hyvät tyypit, pitkä pyöreä runko, pitkähkö ylhäälle asettunut kaula, loiva lapa pitkäselkä, pyöreä lautanen. Liikkeet olivat suorat, väljät ja tahdikkaat, yliastuntaa olisi saanut olla enemmän, käynti ja ravi vaatimattomia, laukka perushyvä. Tamma kirjattiin ratsastettavuudella P-suunnalle KTK-III -palkinnolla, R-suunnalle se hyväksyttiin, muttei palkittu.
Kanervaksilla tehtiin sen luonteesta huolimatta neljä varsaa. Emän ilkikurisuus ja energisyys näkyy varsoissakin, mutta lievempänä, ja Kanervaksilaiset ovatkin varsin mukavia pelejä harraste- ja kisakäyttöön. Rakenteensa puolesta ne eivät ole ihmeellisiä, mutta hypätä ne osaavat. Liikemekaniikka ja koulukapasiteetti tulivat yleensä isältä. Tamma lopetettiin 24-vuotiaana selkävaivojen vuoksi.

ei. Piiskaksi teki kilpauransa pääasiassa esteillä, kouluradoilla hevonen nähtiin silloin tällöin. Punarautias, 143-senttinen pienimerkkinen ori kasvoi ja kehittyi hitaasti, se sai varsanäyttelyissä III+ tai II- -palkintoja, eikä viisivuotiaana loistanut laatuarvostelukarsinnoissa. Kilpauransa pienhevonen aloitti yhdeksänvuotiaana edeten pikkukisojen kautta 100-110cm esteluokkiin, joita Piiskaksi kiersi hyvällä menestyksellä. Koulua orilla kisattiin silloin tällöin heB-heA -tasolla 55-60% tuloksilla. Raudikko oli melko vaatimattoman näköinen hevonen hieman ruunamaisen yleisolemuksensa vuoksi, rakenne oli kuitenkin hyvä; hyvät tyypit, pitkä niska, ylös asettunut kaareva kaula, pyöreä vankka runko, loiva lapa, pyöreä lautanen, etuset hieman hajavarpaiset, takaset hyväasentoiset. Liikkeet olivat väljät, tahdikkaat ja joustavat, hyppytekniikka varma ja hyvä, selän ja jalkojen käyttö erinomaista. Ruunamainen olemus oli seurausta ruunamaisen lauhkeasta luonteesta, Piiskaksi sopi kenen tahansa käsiteltäväksi tai ratsastettavaksi nöyrän, umpikiltin ja pitkähermoisen luonteensa vuoksi. Aina ja kaikkialla hyvin käyttäytyvä ori oli niin lähellä pomminvarmaa hevosta kuin olla ja voi, ja vaikka se ratsuna olikin reipas ja eteenpäinpyrkivä, osaamattomamman kuskin kanssa se malttoi hölkätä hidastempoisemmin. Piiskaksi kantakirjattiin P-suunnalle KTK-I -palkinnolla ja R-suunnalle KTK-II -palkinnolla.
33-vuotiaana vanhuuteen kuollut Piiskaksi sai jalostuskäytössään ollessaan tasaiseen tahtiin tammoja, ja orista jäi yhteensä 72 varsaa, suurin osa pienhevosia. Orin tasaisen lauhkea luonne ja hyvä rakenne periytyivät vaihtelevasti, hyppylahjat ja hyvä liikemekaniikka siirtyivät lähes jokaiselle Piiskaksin varsalle.

ee. Punarautias, sabinokirjava Kanervaski oli energinen, ilkikurinen tamma, oikea pieni Vaahteramäen Eemeli. 141cm korkuinen pienhevonen oli aina siellä, missä tapahtui, eikä ollut kerta tai kaksi, kun tamma karkasi tarhasta mennä viilettäen naapurin pellolle syömään. Kanervaski karkasi jokaisen lukon ja solmun takaa, repi omat ja kaverien loimet ja riimut ja järjesti muutenkin äksöniä. Tamma ei sopinut lasten hoidokiksi tai ratsuksi, vaan vaati kokeneemman käsittelijän. Ratsastettaessa reipas, energinen raudikko järjesti ohjelmaa (vaikka sitten pukkilaukkaa) itse, jos ratsastaja ei tosissaan ratsastanut jokaista askelta. Tammalla oli väljät, suorat ja hieman lyhyet liikkeet, hypyt olivat liioiteltua ilmavaraa lukuun ottamatta hyviä, Kanervaski nosti jalkojaan kunnolla ja käytti hyvin selkäänsä. Kisoissa pienhevosella käytiin harvakseltaan, lähinnä seurakisoissa heB/90cm välillä sijoittuen, vaikka raudikolla oli rahkeita heA/100cm asti. Lisäksi tamman kanssa käytiin hiihtoratsastuskisoissa, joissa tamma oli aina kärkikahinoissa mukana. Rakenteeltaan jekkutamma oli melko vaatimaton; tyydyttävät tyypit (hieman juoksijamainen), syvä pitkä kevyt runko, ahdas pään ja kaulan liittymä, kevyt kaula, jyrkähkö lapa, hyvät etuset, käyrähköt kintereet.
Eläkepäivillään raudikko teki kolme varsaa. Kanervaski ei ollut kummoinen periyttäjä, sen varsat ovat hieman vaatimattomia rakenteensa ja liikkeidensä puolesta, estekapasiteetti ja hyppytekniikka kuitenkin periytyivät. Ilkikurinen luonne sen sijaan periytyi jokaiselle varsalle. Tamma lopetettiin 26-vuotiaana jalan murtuman vuoksi.

Jälkeläiset

s. 19.05.2016 sph-t. Tulistutti, i. Mananlieska, om. Dimma / VRL-08204
s. 25.05.2016 sph-o. Turmeltajan Hilikutti, e. Verenpunahilkka, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 26.05.2016 sh-t. Vilikutti, e. Vihavalkea, om. rukkanen (VRL-00583)
s. 05.11.2016 sph-t. Turmeltajan Vilijankaato, e. Halkojatar, om. Beeko (VRL-10767) / Satumaja
s. 18.09.2017 sh-t. Kiukustutti, e. Kielletään Kaikki, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
ERJ - 40 sijoitusta joista 6 voittoaKRJ - 42 sijoitusta joista 5 voittoa
21.06.2016 Heljävirta 100cm 1/40
24.06.2016 Heljävirta 100cm 5/40
25.06.2016 Heljävirta 100cm 4/40
26.06.2016 Kuuralehdon hevostila 100cm 5/40
29.06.2016 Heljävirta 100cm 6/40
11.07.2016 Március 100cm 2/18
12.07.2016 Március 100cm 1/18
12.07.2016 Huvitutti 100cm 3/40
13.07.2016 Heljävirta 100cm 5/30
13.07.2016 Heljävirta 100cm 4/30
14.07.2016 Heljävirta 100cm 4/30
14.07.2016 Március 100cm 4/18
15.07.2016 Március 100cm 4/18
15.07.2016 Heljävirta 100cm 2/30
15.07.2016 Huvitutti 100cm 1/40
15.07.2016 Huvitutti 100cm 2/40
16.07.2016 Huvitutti 100cm 1/40
16.07.2016 Huvitutti 100cm 3/40
16.07.2016 Heljävirta 100cm 3/30
17.07.2016 Március 100cm 4/18
18.07.2016 Március 100cm 1/18
18.07.2016 Heljävirta 100cm 4/30
18.07.2016 Heljävirta 100cm 5/30
19.07.2016 Huvitutti 100cm 5/40
19.07.2016 Március 100cm 2/18
21.07.2016 Koskimäki 100cm 5/40
29.07.2016 Hortensia 100cm 5/40
29.07.2016 Koskimäki 100cm 4/40
30.07.2016 Koskimäki 100cm 4/40
10.08.2016 Viisikko 100cm 3/30
25.08.2016 Eelinniemi 100cm 4/30
29.08.2016 Viisikko 100cm 1/30
10.09.2016 Oakhill 100cm 5/30
11.09.2016 Oakhill 100cm 2/30
16.09.2016 Oakhill 100cm 4/30
01.12.2016 Ventos 100cm 3/30
02.12.2016 Ventos 100cm 4/30
06.12.2016 Ventos 100cm 5/30
07.12.2016 Ventos 100cm 3/30
03.01.2017 Vähäpelto 100cm 4/30
24.06.2016 Viisikko he A 5/40
28.06.2016 Viisikko he A 4/40
02.07.2016 Turmeltaja he A 2/30
03.07.2016 Turmeltaja he A 1/30
04.07.2016 Turmeltaja he A 5/30
06.07.2016 Viisikko he A 2/40
07.07.2016 Viisikko he A 5/40
10.07.2016 Oakhill he A 2/30
11.07.2016 Oakhill he A 1/30
11.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 4/30
11.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 3/30
13.07.2016 Oakhill he A 2/30
13.07.2016 Oakhill he A 5/30
14.07.2016 Heljävirta he A 4/30
14.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 3/30
14.07.2016 Delicate he A 4/40
14.07.2016 Turha he A 5/30
15.07.2016 Turha he A 5/30
15.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 3/30
16.07.2016 Oakhill he A 3/30
17.07.2016 Kuuralehdon hevostila he A 2/30
17.07.2016 Delicate he A 3/40
18.07.2016 Myyränkolo he A 3/30
19.07.2016 Myyränkolo he A 1/30
21.07.2016 Myyränkolo he A 2/30
21.07.2016 Myyränkolo he A 4/30
22.07.2016 Myyränkolo he A 2/30
22.07.2016 Hortensia he A 1/40
24.07.2016 Hortensia he A 5/40
26.07.2016 Hortensia he A 3/40
29.07.2016 Hortensia he A 5/40
03.08.2016 Myyränkolo he A 3/30
03.08.2016 Kuuralehdon hevostila he A 4/40
07.08.2016 Kuuralehdon hevostila he A 4/40
09.08.2016 Kuuralehdon hevostila he A 2/40
10.08.2016 Kuuralehdon hevostila he A 3/40
10.08.2016 Mörkövaara he A 1/30
11.08.2016 Hortensia he A 3/40
12.08.2016 Hortensia he A 4/40
12.08.2016 Hortensia he A 2/40
13.08.2016 Hortensia he A 3/40
22.08.2016 Hortensia he A 3/40
VSR - 5 sijoitusta joista 0 voittoa
31.07.2016 Susiraja VSR Cup he B 4/116
31.10.2016 Susiraja VSR Cup he A 10/154
28.02.2017 Susiraja VSR Cup 100cm 7/105
30.04.2017 Susiraja VSR Cup he A 11/150
30.04.2017 Susiraja VSR Cup 90cm 3/103

Valmennukset

16.08.2016 Kouluvalmennus, valmensi Siguri

Olin kentän reunalla valmiina odottamassa päivän valmennettavaa ratsukkoa, joka saapui pian paikalle. Pienhevosori Häkä asteli kentälle into piukeana, kun taas ratsastaja vaikutti lähes nuokkuvan hevosen selässä. Niinpä laitoin ratsukon todella tekemään keskittymistä vaativat alkuverryttelyt, ja hiljalleen myös ratsastaja heräili.

Lähdimme tekemään orin kanssa tänään itse suunnittelemaani kouluratsastusrataa, joka sisälsi siirtymisiä, eri askellajeja, peruutuksia sekä hieman taivutuksia. Häkä kulki koko valmennuksen ajan todella reippaasti ja energisesti eteenpäin, ja se todella reagoi ratsastajan apuihin - kerran jopa niin kovasti, että kun ratsastaja pyysi tätä pysähtymään, meinasi hän itse lentää selästä alas niin jämäkän pysähtymisen takia. Ratsukko kyllä pelasi yleisesti todella hyvin yhteen, ja ratsastaja osasi istua rauhassa orin selässä.

Tänään orin vahvuuksia olivat ehdottomasti erilaiset laukkatehtävät, kuten kiemuraura, jonka jokaisen kiemuran jälkeen tuli vaihtaa laukka käynnin kautta. Häkä käytti takaosaansa hyvin tahdikkaasti, ja se pysyi hienosti ratsastajan avuilla. Sen sijaan lisätty käynti vaikutti todella hätäiseltä temponlisäykseltä, kunnes ratsastaja uskalsi antaa hevoselle enemmän tilaa liikkua. Ne muutamat avotaivutukset, jotka ohjelmani piti sisällään, sujuivat ihan kohtalaisesti, kunhan ratsukko ensin vain löysi suoran linjan vapaalla uralla.

Teimme lähes koko tunnin ohjelmaa, kunnes oli aika siirtyä loppuverryttelyihin. Annoin ratsukon vielä purkaa ylimääräistä energiaa muutamalla laukkakierroksella, kunnes oli aika siirtyä käyntiin pitkin ohjin. Kehuin ratsukkoa kaikin puolin hienosta valmennuksesta, mutta ratsastajan vireystilaa parantaakseen pyysin ratsastajaa juomaan ensi kerralla kahvia ennen valmennusta.

15.09.2016 Kouluvalmennus, valmensi Sippe

Susirajaan saapuessani Lissu oli juuri taluttamassa päivän ensimmäistä ratsua, sabinoa suomenhevosori Häkää sisälle. Syksyinen tuuli puhalteli lehtiä ilmaan, ja tallinoven edessä hevonen tekikin muutaman ylimääräisen pyörähdyksen ja hypyn saadessaan lehdistä kimmokkeen käyttäytyä huonosti.

Tallissa juttelin hetken Häkää puunaavan Lissun kanssa, jonka jälkeen kysyin voisinko käydä tervehtimässä muitakin hevosia - erityisesti kahden Susirajalaiseni vanhempia. Astuin ulos leveistä tallinovista, ja lähdin käppäilemään suurten tarhojen välissä. Ensimmäisenä bongasin rakkaan Marenkimyrskyni komean, kimon isän Kaamosukkosen. Hetken oria rapsuteltuani huomasin seuraavassa aitauksessa vielä Hairah-Duksen isän, Haamun. Molempien Susirajalaisteni emät löytyivät melko lähekkäin olevista tarhoista, ja erityisesti symppis Hylje keräsikin minulta aimo annoksen rapsutuksia.
Talliin palatessani Lissu oli juuri saanut Häkän valmiiksi. Nainen talutti edelleen lehtiä kyttäilevän ratsunsa kentälle, jossa hän nousi selkään. Ratsukko sai tehdä melko itsenäiset alkuverkat, jotta näkisin miten yhteistyö toimisi ilman neuvoja. Lissu asetteli Häkää ulos ja sisään kaikissa askellajeissa, ja teki paljon erilaisia kiemuroita.

Alkulämmittelyjen jälkeen otin ratsukon keskiympyrälle. Pyysin Lissua nostamaan jalustimet kaulalle, ja hän teki työtä käskettyä. Ratsukon tuli aluksi käynnissä tehdä erilaisia siiirtymiä. Lissu meinasi siirtymisissä ikäänkuin heittää ohjat pois, joten näytin hänelle Häkän ollessa pysähdyksissä, millaisella tuntumalla halusin ohjien olevan kokoajan. Nyt Lissu sai pidettyä ohjissa tuntuman tauotta, joten pyysin häntä tekemään samoja juttuja ravissa. Nyt otettiin mukaan vielä muutama askel väistöä ympyrän toiselle puoliskolle, joten ratsastajalla riitti muistettavaa. Kaiken kaikkiaan valmennus sujui melko hyvin!

12.02.2017 Estevalmennus, valmensi Helka J.

Alkuverryttelyt Lissu oli jo saapuessani hoitanut, oli virkistävää saapua Susirajaan jälleen kerran valmentamaan. Tällä kertaa Lissulla oli allaan supersuloinen kirjavuus, joka kantoi nimeä Häkä. Piekkariori ravasi joko hermostuneena tai hyvin innostuneena vielä viimeisiä verkkoja, kun kasasin kentän keskelle ratsukolle sopivaa rataa. Aloittaisimme helpolla hepanhalllintatehtävällä, sillä Häkällä oli kuulemma paha tapa lähteä hyppyyn liian aikaisin. Lissu oli tällä kertaa itsekin hyvin innoissaan ja minulla oli päivän treenistä jo alkuun hyvä fiilis! Ensimmäisenä laitoin kaksikon ottamaan vain varmuuden vuoksi lämmittelyhypyn muutamaan kertaan, jotta myös samalla näkisin enemmän oriin hyppytyylistä. Toisella hyppykerralla taisin itse huutaa kommenttini täysin väärään kohtaan, kun Lissun keskittyminen herpaantui ja puolikas askel jäi ratsastamatta – sen seurauksena Häkä veti liinat kiinni ja Lissu horjahti oriin kaulalle. Häkä otti äkkinopeudella sivuaskeleen ja jotenkin tyrmäävän sulavasti Lissu heitti kuperkeikan ratsunsa kaulan yli ja laskeutui suoraan jaloilleen. Siinä seisoi sitten ratsu ja ratsastaja kumpikin hieman hölmistyneinä, kunnes nauruhetken kumpikin komennettiin takaisin töihin. Nyt osasin pitää oman suuni kiinni ja Lissu keskittyi satakymmenprosenttisesti ja pystyimme aloittamaan radan työstämisen. Hallintatehtävässä oli kolmen esteen sarja, joiden välit olivat ensin vain parin askeleen ja sitten kuuden askeleen verran. Ensimmäisellä toistolla Häkä hyppäsi täydellisesti, joskin toiselle esteelle se lähti viidennen askeleen jälkeen, mutta päättäväisen ratsastajan kanssa ongelma saatiin karsittua jo kolmannen toiston aikana. Vasempaan suuntaan sarja oli ratsukolle helpompi, välikäyntien jälkeen suunnan vaihtaminen sekoitti pakkaa hieman ja Häkä lähestyi useamman kerran parin asteen verran vinosti ja pudotti puomeja pariin otteeseen. Tämä saatiin kumottua pitämällä uusi tauko ja aktivoimalla laukkaa entistä enemmän ennen edes hyppäämisen miettimistä! Valmennuksesta jäi onneksi kaikille kolmelle hyvä maku, kun lopetettiin kuudennen hyvän, melkein loistavan, toiston jälkeen.

Lue päiväkirjaa