Leskenlempi VH15-018-0480

Rakas pullatammamme laukkasi vihreämmille niityille 01.12.2016 26-vuotiaana. Lellua jää kaipaamaan koko talliväki.

Nimi	Leskenlempi "Lellu"	Kasvattaja	Kristiina Honkala, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	152cm, punaruunikko	Meriitit	SLA-I, KERJ-II, KRJ-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 19.07.2014, 26v satunnainen (4v 31.10.2014)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he B / 90cm / 90cm / tuttari

15.04.2016 Lellukka sai KRJ-II -palkinnon tasan 90 pisteellä. Mehukestien paikka!

04.07.2016 tammalle myönnettiin Jälkeläisluokka C.

25.08.2016 Lellu sai uuden sulan hattuunsa; 97 pisteen tuloksella saatu KERJ-II. Haleja, pusuja ja rapsutuksia ihanaiselle.

20.11.2016 oli vuorossa rotulaatuarvostelu, jossa Lellu pärjäsi loistavasti - 104 pistettä ja SLA-I!
Ok laatutyyppi, hyvä tammaleima. Hyvä hyppytyyli, jättää ilmavaraa, rohkeannäköinen hyppääjä. Eteenpäinpyrkivän näköinen. Liikkeitä hankala arvostella laukkakuvan perusteella, missä on ilmassa. Osassa kuvissa tuhdin näköinen, muuten oikein hyvännäköinen kenttäpeli.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Lellu oli kenties vähän vikaostos. Ostimme sen toiselta puolelta Suomea kuvien perusteella. Tamma oli ratsastuskoulun tuntihevosena, mutta sen sukutaulu ja hyppykuvat vakuuttivat meidät niin hyvin, että halusimme sen Susirajaan. Saimme maanitella omistajaa pitkään ja hartaasti, jotta hän olisi suostunut myymään meille Lellun, joka oli kuulemma kaikkien tuntilaisten suosikki. Hui hai! Tuntihevosia nyt löytää Virosta sun muualtakin niin helposti, ettei mitään rajaa, mutta hyväsukuinen suomenhevostamma? No, niitä löytyy Suomesta juu. Joka tapauksessa sovimme kaupat ja Lellu saapui viikon kuttua kaupoista meille.
Sukutaulu pysyi yhtä vakuuttavana kuin ennenkin, hyppytyyli ei mihinkään muuttunut ja rakennekin oli oikein kelvollinen. Sen sijaan Lellun lempeä ilme ja vaatimaton liike saivat meidät miettimään, monennenko sian olemme ostaneet säkissä.

Lellu on niin kiltti ja rauhallinen, ettei oikein edes uskoisi ja siitä huomaa helposti miksi se on ratsastuskoulun suosikkiainesta. Koulupuolella tamma menee ja tekee asiat nätisti, kunhan ratsastaja siltä osaa pyytää. Se antaa anteeksi virheet, puksuttaa aloittelijoilla menemään varmasti kuin kiskoilla, kokeneemmat joutuvat oikeasti ratsastamaan, että saavat jotain irti, mutta saavat irti kun osaavat. Vaikka yksikään hevonen ei ole sataprosenttisen luoettava on Lellun luottoprosentti ainakin 99, sillä se on juuri se ratsastuskouluhevonen jolla kuka hyvänsä uskaltaisi tehdä mitä tahansa.
Ja me leivoimme siitä sitten kilparatsun. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Ruunikko on huomion- ja seurankipeä hevonen, niitä nelijalkaisia, jotka hirvittävän mielellään osallistuisivat hoitotapahtumaan. Lellu tahtoisi nuuhkia läpi joka harjan, pintelin, suojan ja hoitajansakin useampaan kertaan. Lisäksi tamma kuikuilee jatkuvasti sinne, minne hoitaja menee tai mitä tekee - usein kavioita puhdistava hoitaja pääsee Lellun turvan tönittäväksi, kun tamma koettaa niin kauheasti nähdä, mitä tapahtuu. Ylitsevuotava uteliaisuus ja seurallisuus purkautuu jatkuvana kontaktina, pään syliin tunkemisena, rapsutuksiin vastaamisena sekä pehmeällä hörinällä. Jos jaksaa tätä, Lellu voi olla irti karsinassaan tai käytävällä, eikä hevonen lähde mihinkään. Mikäli kaipaa hetken rauhaa uteliaalta turvalta, kannattaa tamma laittaa käytävälle kiinni. Kaikki hoitotoimenpiteet, myös ne inhottavat (rähmän putsaaminen silmäkulmista, korvakarvojen leikkaus, rokotukset) sujuvat ongelmitta, Lellu vain puristaa silmänsä kiinni kuin toivoen ikävän asian olevan siten nopeammin ohitse. Eläinlääkäri ja kengittäjä kehuvat aina fiksua suomipullaa, ja kaikki lähitienoon lapset haluavat tulla harjaamaan "sitä isoa kilttiä lihapullaa".
Talutettaessa Lellu on verkkainen tarkkailija, joka moikkaa muut hevoset ja tallikissan läpi hirnumalla. Lellu on uskomattoman äänekäs hevonen, vähän kuin elokuvahevonen; hirnuu ilman mitään syytä. Pikkulapsikin voi taluttaa Lellua, tamma ei koskaan tee pahojaan, rynni tai kiirehdi. Korkeintaan tamma jää mussuttamaan voikukkia.
Lastaaminen, matkustaminen ja kopista pois sujuminen sujuvat samalla rutiinilla kuin kaikki muukin. Lellu on ihastuttavan mutkaton, helppo hevonen, ja toimiikin usein kaverihevosena kun nuoria totutetaan matkustamiseen.

Lellu on todellakin ratsastuskoulun luottopolle, sellainen, jonka selkään nakataan pelkäävät aloittelijat, hysteeriset tädit ja ne, jotka eivät vain opi mitä eroa on pohkeella ja ohjalla. Ruunikko on se leppoisa tammamamma, josta löytyy sata kiloa ylimääräistä rauhallisuutta kantaa selässään jokainen ratsastaja uraa pitkin turvallisesti kulmia hieman oikoen ja ystävällisesti tulkiten epämääräisiä apuja parhaansa mukaan. Lellun kärsivällisyys ei lopu koskaan ja kaikki ristiriitaiset avut se antaa anteeksi, toimien parhaansa mukaan oikein.
Vaikka tammalla ei hirvittävän paljoa kapasiteettia tai lennokkaita liikkeitä olekaan, se on omalla tasollaan oikein pätevä peli. Lellu kulkee oikein päin vain vaadittaessa ja se haastaakin ratsastajansa pyytämään asioita oikein. Osaavat ihmisen kanssa, joka osaa vaatia tammalta reilulla otteella saa Lellun kulkemaan peräänannossa ja tekemään kaikki asiat täsmällisen pyydetysti. Helppouden illuusio onkin pettävä, sillä tamma tekee vain, ja vain jos siltä pyydetään millintarkasti oikein. Lellu ehkä antaa anteeksi virheet, mutta se ei anna yhtäkään asiaa ilmaiseksi - turhaa työtä tamma ei tee.

Hypätessä Lellulta meinaavat jarrut hukkua, kun tämä massa lähtee vyörymään kunnolla, se myös vyöryy. Vaarallisen lujaa ei tamma kulje, siitä ei tule mitään kaahottajaa, mutta pidäte meinaa olla välillä sellainen asia, ettei tamma halua kuunnella sitä. Lapsikin voi kuitenkin hypätä turvallisesti ruunikolla, jos ei pelkää vauhtia, sillä Lellu kuuntelee suuntaohjeet kiltisti, sillä on erinomainen hyppytyyli, se näkee ponnistuspaikat ja korjaa ratsastajan virheet. Tamma tosin on hidas, vaikka jarrut puuttuvat, ja sen hitaampi sen on, mitä vähemmän ratsastaja auttaa ponnistuspaikoissa ja mitä huonompi tällä on tasapaino. Nopeat radat ovat mahdollisia vain, kun ratsastaja on sataprosenttisesti tilanteen tasalla.
Mitä taas tulee maastoiluun on Lellu myös siellä se luottoratsu, jonka kanssa tärinäpolvitätikin uskaltaa lähteä laukkamaastoon - laukkasuoran alussa etunenässä ollut tamma saattaa olla suoran lopussa viimeisenä. Lellu suhtautuu maastoiluun rennosti ja lupsakkaasti niin kauan, kun ei hypätä. Maastoesteillä siinä on samaa vikaa kuin esteillä, vaikka vauhti ei päätä huimaa, ei jarruja ole. Se on kuitenkin turvallinen ratsu myös maastoesteille hyvän hyppykykynsä ja estesilmänsä ansiosta. Lellu on hevonen, joka tuskin koskaan tulee osumaan yhteenkään maastoesteeseen.

Kisoissa tamma on täsmälleen samanlainen, kuin se on kotonakin; rakastettava, helposti käsiteltävä kullanmuru ja tasaisen hyvä puurtaja. Lellulla on usein kisahoitaja joku naapurin tyttö, joka haluaa opetella hevostelemista, sillä ruunikko on niin lauhkea ja helppo opetushevonen. Käsihevosalueellakin tamma tuntuu nukahtavan pystyyn, vaikka joku kanssanelijalkainen hilluisi kahdella jalalla.
Koulukiemurat sujuvat samaan, tasaiseen tahtiin kuin kotosallakin, rata- ja maastoesteillä jarrut hukkuvat ja vauhtia löytyy. Lellu on se tuloslistan keskivälin hevonen, hyvä, muttei paras. Tämän kanssa joka ikinen sijoitus on ansaittu hyvällä ratsastuksella, sillä itsekseen Lellu ei suorita, eikä se ole mitenkään karismaattinen tapaus. Hyvän ratsastajan kanssa tulostakin syntyy, aloittelevat ratsastajat saavat hyvää kisakokemusta.

Sukutaulu

i. Lemmentyö evm, sh, vrt, 153cm	ii. Lemmentaika evm, sh, prt, 153cm	iii. Lemmenleikki evm, sh, rt, 152cm
		iie. Hiievvaemo evm, sh, rt, 156cm
	ie. Kaihonkatsanto evm, sh, rt, 151cm	iei. Visionerri evm, sh, rt, 153cm
		iee. Kaihonkaivo evm, sph, klrt, 144cm
e. Sulhonsurma evm, sh, rt, 152cm	ei. Myrkkykeiso evm, sh, klm, 153cm	eii. Viskibasso evm, sh, klm, 156cm
		eie. Haavankirvel evm, sh, vkk, 149cm
	ee. Miestennielijä evm, sh, vprt, 155cm	eei. Miehenmalli evm, sh, trt, 163cm
		eee. Maailmannäkijä evm, sh, vrt, 150cm

Jälkeläiset

s. 07.03.2015 sh-t. Leskenleimu, i. Kaamoskertomus, om. Riikinneva / Riella VRL-01744
s. 02.06.2015 sh-o. Renginrakkaus, i. Kostamus, om. bagteeri (VRL-13413)
s. 13.07.2015 sh-o. Hautarauha, i. Murha-Kustaa, om. VRL-02189, Heili
s. 07.10.2015 sh-o. Pihkaantunut Pelvoitus, i. Pieni Pelvoitus, om. Susiraja
s. 31.01.2016 sh-t. Anopinkauhu, i. Marrasmieli, om. Laura VRL-11124
s. 15.02.2016 sh-t. Katkera Kaaso, i. Hesperi Hesekiel, om. annika n VRL-10352

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

19.04.2015 maastoestevalmennus, valmensi Víva

Käskin Narria työstämään Lellua hieman enemmän, sillä tamma tuntui laahaavan takasiaan maata pitkin. Mikäli ratsukko haluaa vielä tänään nähdä maastoesteet, niin on tuohon tammaan saatava ainakin enemmän liikettä. Eihän sitä esteiden hyppääminen muuten onnistuisi, jos hevonen laiskottelee, eikä viitsi edes nostella jalkojaan kunnolla. En todellakaan halua nähdä puomeihin kompastuvaa ratsukkoa, vaan ratsukon, joka on täydessä vauhdissa, kiitäen esteeltä toiselle. Kun Narrin ja Lellun meno alkoi näyttää hieman paremmalta, päätettiin siirtyä itse esteille, koska muuten koko valemnnus menisi turhaan voivotteluun. Tänään ratsukolla olikin luvassa tukkiesteen, risuesteen ja tarkkuusesteen hyppäämistä, joten todellakin toivoin, että kumpikin osapuoli oli nyt vireessä ja valmiina hyppäämään vaikka avaruuteen asti, jos tilanne sen sallii. Ennen kuin päästin Narrin ja Lellun hyppäämään, niin katsottiin alkuun esteet, jotka kaksikko saisi ylittää. Kun homma oli hanskassa, niin annoin ratsukolle luvan lähteä ylittämään ensimmäisiä esteitä. Ensimmäisen esteen hypättyä meno alkoikin näyttämän melko vauhdikkaalta, eikä tuohon tammaan meinannut löytyä sitten millään enää jarruja. Narrilta pääsi ärräpää jos toinenkin, eikä mikään tuntunut auttavan tuohon kuolaimista kiinni napanneeseen hevoseen. Pitkän jaarittelun ja yrittelyn jälkeen alkoi Lellu taas nöyrtyä Narrin tahtoon, jolloin vauhtikin saatiin hidastettua minimiin. Minä se sain moljottaa leipäluukku auki, kun tuohon takasiaan laahustavaan hevoseen tulikin vauhtia kerrakseen. Kaikesta huolimatta annoin ratsukon hypätä esteet loppuun, jonka jälkeen ratsukko sai mennä estepläjäyksen vielä kerrakseen. Tällä kertaa Narri hallitsi tilanteet, jolloin myös esteiden hyppääminen sujui ongelmitta, vaikka jarru tuntui olevan vieläkin hieman ruosteessa. Valmennuksen loputtua päästin Narrin loppuverryttelemään Lellun itsenäisesti.

17.05.2015 estevalmennus, valmensi Sofia W.

Itsenäisten alkuverryttelyjen jälkeen aloitimme varsinaisen valmennuksen vastalaukkaharjoitteilla, sillä niitä oli luvassa enemmän kuin sielu saattoi sietää. Myönnettäköön tähän väliin, että olin viettänyt unettoman yön miettiessäni teille sopivaa valmennusohjelmaa (koska tietenkin olin fiksuna jättänyt senkin homman ihan viime tippaan). Siinä neljän aikaan aamulla alkoi iskeä epätoivo, sillä olin saanut rustattua paperille vasta yhden harjoituksen, joka sekin oli kaiken lisäksi liian vaikea Lellun koulutustasoon nähden. Näin ollen suolsin väsyneiden aivojeni ainokaiset tuotokset nopeasti paperille ja painuin pehkuin; vastalaukkaharjoituksia niin kauhea määrä että näkisitte niistä painajaisia vielä ensi kesänäkin.

Oikein hävetti jo heti alkuunsa laittaa teitä vääntämään vastalaukkatehtäviä serpentiineillä ja kiemuraurilla kun tiesin, että luvassa oli vielä samaista herkkua täyskaarroilla ja ympyränvaihdoilla. Kauhukseni nämä kaikki olivat teille niin helppoa perushuttua, etten kehdannut vaatia kovinkaan montaa toistoa per harjoitus. Lellun tasapaino oli erinomaisen hyvä, minkä lisäksi se oli notkea ja reagoi nopeasti antamiisi apuihin. Sinä puolestasi olit mukautuva ja annoit pieniä mutta selkeitä apuja, joiden mukaan Lellu osasi toimia. Vastalaukan ongelmat tulevat tavallisesti esiin erityisesti kaarteita ratsastettaessa, mutta teillä ei ollut pienintäkään hankaluutta edes sillä osa-alueella. Koska olitte niin murskaavan hyviä näissä harjoitteissa, oli minun pakko kehittää näiden jälkeen ihan extempore jotain muuta täyteohjelmaa, jottei valmennus jäisi ihan vajaamittaiseksi.

Oli kiusallista huomata, että olit selvästi vähän hämmentynyt siitä, kun ilmoitin teennäisen reippaasti että nytpä sitten harjoitellaankin ratsastusleikkejä. Taisit ihan kysyäkin, että eikö me tultu tänne treenaamaan eikä pelleilemään. Onneksi sain selitettyä tarpeeksi uskottavasti jotain liibalaabaa siitä, kuinka nämä leikit paransivat tasapainoa ja ratsukon keskinäistä yhteistyötä. Loppupeleissä teillä vaikutti olevan ihan hauskaakin, kun saitte vähän vaihtelua ainaiseen umpitosissaan veren maku suussa valmentautumisen vastapainoksi. Ensimmäinen leikki oli perinteinen matka maailman ympäri ensin käynnissä ja sitten ravissa. Otimme myös muutaman kerran kapteeni käskee eri askellajeja vaihdellen ja lopuksi vielä pujoteltiin pariin kertaan. Tämän jälkeen kello olikin jo loppukäyntejä vajaa pykälässä ja saatoin helpottuneena todeta mielessäni, että ihan mukavastihan tämä valmennus lopulta saatiin purkkiin.

14.06.2015 koulua, valmentaja ratsastaa, valmensi et ratsasti Ciara VRL-12454

Huomasin taas ajaneeni pitkästä aikaa Susirajaan. Parkkeerasin autoni parkkipaikalle, jossa tallin toinen omistaja Lissu olikin jo vastassa. Olin tullut pitämään Lissulle ja hänen tammalleen Lellulle valmennusta, mutta ennen sitä pääsisin itse kapuamaan tamman selkään. Lissu vei minut talliin, jossa ruunikko tamma jo meitä odottelikin. Harjasimme pikaisesti tamman, joka nukkui alahuuli lerpallaan ja välillä päätti tehdä lähempää tuttavuutta kanssani. Lissu kertoi Lellusta kaikenlaista, miten se oli Susirajaan päätynyt ja millainen se oli ratsastaa. Tamma kuulosti olevan aivan kuin ratsastuskoulujen lempihevoseni minun ollessa vielä ala-asteella kokematon ratsastuskoululainen.

Harjattuamme tamman Lissu kävi hakemassa Lellun varusteet ja minä kipaisin autolta hakemassa kypärän ja saappaat. Sillä aikaa, kun tungin saappaita jalkaan, oli Lissu ehtinyt varustaa Lellun valmiiksi ja pääsimme kentälle, jonne aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Elohopea oli kivunnut varmasti hellelukemiin ensimmäisiä kertoja tänä kesänä. Lissu roikkui toisessa jalustinhihnassa kun ähkin itseäni pikkuruisen tamman selkään. Lellu tuntui ihanan pyöreältä omiin puoliverisiini verrattuna. Kiristin satulavyön ja pidensin jalustimia reiällä itselleni sopiviksi ja puristin sitten kevyesti kantapäilläni tamman kylkiä jotta saisin sen liikkeelle. Lellu kuunteli kiltisti apujani kun ohjasin sen uralle.
Samaan aikaan minun ratsastaessa Lissu rakenteli kentälle esteitä estevalmennusta varten. Keräsin ohjaa tuntumalle ja aloin tekemään kiemuroita ja voltteja esteiden ympäri. Lellu toimi melkein moitteetta, se oli vain hieman jäykkä oikeaan kierrokseen. Kävelyiden jälkeen pyysin tamman raviin ja kohta ravasimmekin supertasaista ravia. Käänsin Lellun kummassakin päädyssä ympyrälle ja pitkillä sivuilla tein loivaa avotaivutusta. Vasempaan avot sujuivat heti hyvin, mutta oikeaan kierrokseen vaadittiin vähän lämmittelyitä jotta sain tamman asettumaan rehellisesti. Kumpaankin suuntaan ravaamisen jälkeen siirryin C-päätyyn ympyrälle ja pyysin tammaa nostamaan laukan. Lellu siirtyi tasaisesta ravista tasaiseen laukkaan kuin sormia napsauttamalla. Kerrankin ratsastus tuntui helpolta! Lellu sai ensin laukata vähän pidemmällä laukalla ennen kuin pyysin sitä hiukan korkeampaan muotoon. Laukassa tein molempiin suuntiin loivaa avotaivutusta. Lellu ei ensin halunnut ymmärtää tehtävän ideaa, mutta pian se laukkasi oikein nättiä avotaivutusta.
Hidastin tamman käyntiin ja hyppäsin alas selästä, jotta Lissu voisi nousta Lellun selkään ja voisimme aloittaa estevalmennuksen.

14.06.2015 estevalmennus, valmensi Ciara VRL-12454

Valmiiksi lämmitelty Lellu sai vielä hetken kävellä ratsastajansa Lissun kanssa. Kun Lissu oli hetken kävellyt ja ravannut tammansa kanssa sekä ottanut muutaman laukannoston, pääsimme aloittamaan valmennuksen. Ensimmäiseksi tulimme jumppasarjaa, jonka esteet olivat vain puomikasoina toistaiseksi. Lissu ja Lellu suorittivat neljän puomin linjan moitteetta, vaikka Lellulta alkoikin pikkuhiljaa löytyä vauhtia. Nostin esteet noin 40 cm korkeiksi ja pyysin ratsukkoa uudestaan. Lellu katsoi itse lähes täydellisesti ponnistuspaikat, kunhan Lissu vaan ohjasi sen esteelle.
"Uudestaan, keskelle estettä!" huusin Lissulle kentän toisesta päädystä. Uudella yrittämällä ratsukko pääsi sarjan yli hypäten keskeltä esteitä. Nostin sarjan vielä noin 60 senttiin ja pyysin tulemaan uudestaan, - tällä kertaa toisesta suunnasta. Ratsukon lähestyminen näytti hyvältä, mutta valitettavasti viimeisen esteen puomi putosi kolisten kannattimiltaan Lellun takajalkavirheen takia.

Seuraavaksi hyppäsimme laineen yksittäisenä ennen radan hyppäämistä. Lellu ei katsonut erikoista estettä yhtään vaan hyppäsi puolimetrisen esteen yli leikiten. Valmennuksen lopuksi hyppäsimme viiden esteen radan. Ensin aloitettiin jumppasarjalta, joka oli nyt nostettu 70 senttiin. Sitten jatkettiin lävistäjälle, jossa oli kolmen laukan linja. Seuraavalla pitkällä sivulla oli yksittäisenä laine, josta jatkettiin toiselle lävistäjälle neljän laukan linjalle. Jumppasarjan Lissu ja Lellu suorittivat hyvin. Kaarteessa Lellulta alkoi löytyä vauhtia ja Lissu saikin muutaman kerran pidättää tammaa jotta se mahtuisi kolmen laukan linjaan hyvin. Odotetusti vauhdin takia linjan toiselle esteelle ratsukko tuli vähän pohjaan. Käskinkin Lissua ottamaan Lellun vaikka pysähdyksiin asti ellei se ala kuunnella pidätettä. Laukkaa pitäisi myös vähän koota ja ottaa takajalkoja enemmän alle. Loppurata sujuikin todella hyvin ilman pudotuksia ja nostin lopuksi koko radan lukuun ottamatta jumppasarjaa 80-90 senttiin. Alkurata näytti todella hyvältä, mutta viimeisen linjan ensimmäisen esteen Lellu otti alas. Pyysin tulemaan viimeisen linjan uudestaan, ja nyt kun se sujui puhtaasti, oli hyvä lopettaa valmennus. Aloin keräilemään esteitä pois kentältä samalla, kun Lissu loppeverkkaili tammaansa. Lellun karva oli kostunut hiestä, mutta ei ihmekään tällaisen valmennuksen jälkeen, kun oli hellettäkin.

27.06.2015 estevalmennus, valmensi Jenny R.

Päivän toinen valmennettava oli punaruunikko suomenhevostamma Leskenlempi aka Lellu. Sillä välin kun narri suoritti alkuverryttelyjä, tein kahdeksikolle esteen keskelle, niin että ratsukko joutuisi vaihtamaan laukkaa aina hypätessään esteen. Aluksi Lellulla oli aivan liikaa vauhtia ja se meni esteen yli hieman huolimattomasti: hyppyjä tuli välillä kaukaa ja välillä hieman liian läheltä. Neuvoin narria ohjaamaan tammaa loppuun saakka, eikä antaa sen itse päättää mistä se hyppää. Muistutin narria myös pidätteistä, koska kuulemani mukaan tammalla oli tapana hukata jarrut kesken matkan. Hetkeksi jätettiin ne vaihdot pois ja ratsukko meni samaa estettä pelkästään ympyrällä, jotta saataisiin Lellu hyppäämään tasaisemmin. Narri piti tamman hienosti kuulolla koko ajan eikä laskenut Lellua hirmuista kiitoa esteelle, vaikka se olisi niin tahtonut. Kun ympyrällä hyppääminen onnistui, ratsukko alkoi mennä kahdeksikkoa. Nyt kun Lellu oli paremmin kuulolla, pystyttiin keskittymään myös vaihtoihin. Ratsukko vaihtoi laukat hyvin, vaikka välillä mentiinkin vahingossa vastalaukkaa. Seuraavaksi otettiin ratsukon kanssa tiukkoja kääntymisiä. Ratsukko laukkasi hetken, jotta narri sai taas tamman kuulolle ja sitten he alkoivat tulla tiukan käännöksen tehtävää. Alkuun tuli muutama huonompi lähestyminen, mutta Lellu hyppäsi nekin taitavasti kolauttamatta puomia. Muutamien toistojen jälkeen, lähestymiset alkoivat onnistua, mutta kerran tuli tilanne, jossa Lellue ei päässyt edes hyppäämään. Tilanteessa narri hieman horjahti, mutta tasapainotteli satulassa kuitenkin hienosti. Kiireessä tulikin kuitenkin liian tiukka käännös ja tamma kielsi. Seuraavalla yrityksellä ratsukko kuitenkin onnistui jo varsin mallikkaasti. Valmennuksen loppuun ratsukko hyppäsi vielä muutamaan otteeseen 60cm korkean esteen.

Lue päiväkirjaa