Kielletään Kaikki VH16-018-1482

30.03.2018 Päivi lopetettiin alati pahentuneiden hammasvikojen vuoksi. Pikkuluokkien pullamössötammaa jää kaipaamaan koko talliväki.

Nimi	Kielletään Kaikki "Päivi"	Kasvattaja	Hannele Torpantaus, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	151cm, rautiaankimo	Meriitit	YLA2, SLA-I, KERJ-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 15.05.2014, 24v satunnainen (4v 15.07.2014)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he C / 70cm / 60cm / aloittelija

30.12.2017 huvin ja urheilun vuoksi YLA-tilaisuuteen ilmoitettu Päivi sai 90 pistettä ja YLA2 -palkinnon.

25.02.2018 Päivi jatkoi vahvalla kakkoslinjalla saadessaan KERJ-II -palkinnon. Pisteitä kertyi 95,5.

20.03.2018 kakkoslinja murtui, kun Päivi sai rotunsa laatuarvostelusta SLA-I -palkinnon.

© KKJ

Luonnekuvaus

Periaatteessa Päivi on hirvittävän kiva hevonen; tasainen, rauhallinen, kenen tahansa käsiteltävissä oleva tamma, joka ei ehkä kapasiteetillaan vakuuta, mutta pärjää pikkuluokissa. Käytännössä kimo on laiska, työtä vieroksuva ahmatti, jonka elämän suurin intohimo on ruoka, oma, naapurin tai oikeastaan kenen tahansa sapuska. Palvelualttius loistaa poissaolollaan, samaten eteenpäinpyrkimys, ja välillä koko hevonen - jos Päiviltä pyydetään sen mielestä liikaa, hevonen saattaa tehdä uukkarin ja palata talliin (tai mikä todennäköisempää, hölkätä johonkin syömään).

Mikäli Päivillä on vähänkään heinää tai muuta ruokaa turpansa edessä, sitä ei tarvitse sitoa kiinni hoitamisen ajaksi. Ei oikein muutenkaan, kimo ei varmasti lähde mihinkään, kun sitä hoidetaan ja rapsutellaan. Luonnollisesti Päivi laitetaan ketjuihin aivan kuten muutkin hevoset. Tamma on uskomattoman pitkämielinen kaiken mahdollisen suhteen, se ei korvaansa lotkauta, vaikka samalla käytävällä olisi tappelu (ihmisten tai hevosten) pystyssä. Lapset saavat nykiä korvia tai kiskoa hännästä, koirat ja kissat voivat kaikessa rauhassa juoksennella jaloissa, eikä Päivi sano mitään, korkeintaan huokailee. Mikään hoitotoimenpide ei tuota ongelmia, tämä on niitä hevosia, jotka katsovat hoitajan sisälle raahaamaa, käynnissä olevaa lehtipuhallintakin "jaa tällainen päivä" -asenteella. Kunhan Päiviä muistaa rapsutella, etenkin korvien takaa ja ryntäistä, tamma on onnellinen. Herkkujen syöttäminenkään ei (hevosen itsensä) mielestä ole lainkaan paha juttu. Kaikki harjauksesta raspaukseen, loimituksesta rokottamisiin, varustamisesta pesemiseen ja niin edelleen sujuu ongelmitta.
Päivi on talli hitaimpia talutettavia, tammalla ei koskaan ole kiire mihinkään, vaan aina ehtii kävellä vielä vähän hitaammin. Tai pysähtyä tämänkin voikukkatupsun kohdalle syömään. Hevosia, joita kuka tahansa voi rauhassa talutella ilman pelkoa, että hevonen jyrää ylitse. Lastaus ja purku sujuvat samaan, verkkaiseen tahtiin, matkustaminen (ihan sama, oliko kyseessä se äärimmäinen kapea ja pimeä puolilaiton traikunviritys vai iso, valoisa hevosrekka) sujuu leppoisissa merkeissä yksin tai kaverin kanssa. Tosin heinien loppuessa Päivi kuopii tuohtuneena lattiaa sen kaksi-kolme kertaa, jonka viitsii ja jaksaa.

Kapasiteetiltaan melko vaatimaton kimo mennä puksuttelee eteenpäin tasaisen varmasti, yleensä etupainoisena, takaosa tie miten kaukana perässä huidellen. Päivillä ei ole järin suurta mielenkiintoa kantaa itseään, liikkua aktiivisesti tai hakeutua, saati pysyä, minkään valtakunnan muodossa. Rehellinen peräänanto on pikkuihme, jonka johdosta tekisi kerta toisensa jälkeen pitää kakkukahvit talliporukalle. On Päivissä toki hyvätkin puolesta; se ei stressaa tai jännitä, ei näe mörköjä tai pieniä vihreitä miehiä, ei ala riekkua kun tuulee/sataa/aurinko paistaa väärältä korkeudelta.. Päivi voisi olla hirvittävän hyvä perhehevonen, jonka kanssa vain humputellaan ja puksutellaan ilman mitään tavoitteita. Ongelmia ilmenee vasta, kun kimolta koettaa vaatia jotain.
Liikkeidensä puolesta pikkutamma on yllättävän kiva; keskinkertainen laukka, mutta oikein hyvät käynti ja ravi. Koulutyöskentelyn (tai työskentelyn ylipäätään) vaatimaa kärsivällisyyttä, nöyryyttä tai palvelualttiutta Päivistä ei kuitenkaan löydy, mikä vuoksi treenit ovat osin tappelua, osin tasapainottelua sen suhteen, mitä Päiviltä kärsii vaatia ennen kuin se vetää herneen nokkaan ja poistuu paikalta. Kirjaimellisesti. Poistumisia lukuun ottamatta tamma ei käyttäydy millään tapaa huonosti, se ei pukittele tai muutenkaan riehu, ei kiukuttele vaikka sitä repisi suusta tai selässä hyppisi puolet Mymmelin lapsista. Rehellinen työnteko, jossa pitää oikeasti liikkua aktiivisesti ja käyttää lihaksiaan, on kuitenkin aivan liikaa, Päivi kieltää sen, eikä tahdo toimia. Tammalla on hyvät ja huonot päivänsä, joskus kärsii hinkata kouluohjelmaa pari tuntia, joskus kimo katoaa saman tien, kun ryhtiä pitäisi korjata tai suorittaa lyhytkään pätkä pohkeenväistöä.

Päivillä hyppääminen on jotain, mitä moni ihminen on katunut. Sen sijaan, että kimo heräisi esteillä, tapahtuu täysin päinvastainen eli täydellinen nukahdus. Tamma laukkaa käsijarru päällä etupainoisena, hyppää löysästi nippa nappa esteen yli (mitäs sitä turhia ilmavaraa jättämään, kun pitäisi ponnistaa kunnolla..). Pikkuesteillä, etenkin yksittäisillä, Päivillä on heti enemmän yritystä, sillä on ihan OK hyppytekniikka ja laukkakin rullaa paremmin, vaan auta armias kun estekorkeus nousee tai vielä pahempaa, kivan yksittäispystyn sijaan pitää hypätä rataa! Sehän käy ihan työstä ja koska Päivi on kieltänyt työt itseltään, ei tämä tämmöinen tule kysymykseenkään. Päivin kanssa tarvitaankin hyviä hermoja, päättäväisyyttä ja sitkeyttä, että tamman saa pungettua radan läpi sen sijaan, että hevonen lähtee ratsastajasta välittämättä jolkottelemaan lähimmälle ruohotupsulle syömään. Meno on täysin samanlaista maastoesteillä. No, ainakaan Päivi ei kyttää tai kiellä, se vain.. jolkottelee ohi, jos hyppääminen ei sillä hetkellä huvita.
Puhdas rata Päivin kanssa saa aikaan sellaisen suuruudenhullun kaikkivoipaisuusharhan, että itäisen naapurimaahan hyökkääminen ja sen valloittaminen laidunmaaksi alkaa vaikuttaa aivan killerihyvältä idealta.
Maastossa Päivi on ihan ässä, jos ei kaipaa sitä vauhdikkainta ratsua. Varmajalkainen, mitään säikkymätön tamma puksuttelee tasaisen varmasti eteenpäin oli sää millainen tahansa. Jos kuski ei pidä varaansa, Päivi pitää omalupaisia ruokataukoja tai ainakin ottaa matkaevästä jonkin puun oksista. Toimii yksin ja porukassa, johto- ja perähevosena.

Jos ei muuta, niin ainakaan Päivi ei stressaa. Kisahommat eivät sitä hirveästi kiinnosta suuntaan tai toiseen, mieluiten kimo pysyisi kopissa/rekassa mussuttamassa heiniä. Lapsikin käy Päivin kisahoitajaksi, tamma ei tasan ota yhtään ylimääräistä askelta mihinkään suuntaan tai käyttäydy huonosti.
Välillä työnvieroksujaamme tulee kummasti energiaa, ja jos Päivi jossain on joskus ollut edukseen, niin kisoissa. Rimanalituksia ("voimaton liike, etupainoinen" -tyylisiä huomautuksia kouluarvostelussa, aikavirheitä esteillä ja maastossa) tulee valitettavan usein, tasaisia, hyväksyttyjä suorituksia kaukana kärjestä aika paljon. Mutta niinä kertoina, kun kimon saa valtaansa joku näyttämisenhalu ja voitontahto, Päivin kanssa on kaikki rahkeet olla se suurin, kaunein ja voitokkain. Se aloittelijaluokan voitto on kuulkaa paljon siinä kohtaa, kun edelliset treenit päättyivät siihen, että hevonen läksi kesken pohkeenväistön lähipellolle syömään kuskaten ratsastajaparkaa kuin märkää rättiä.

Sukutaulu

i. Menipä Taas evm, sh, trt, 149cm	ii. Oliko Pakko evm, sph, trt, 148cm	iii. Ihanko Meinaat evm, sph, rt, 148cm
		iie. Repomimmi evm, sph, trt, 147cm
	ie. Pahoin Palo evm, sh, prt, 156cm	iei. Pensaspalo evm, sh, prn, 159cm
		iee. Melko Blingi evm, sh, vkk, 153cm
e. Hallahilla evm, sh, rtkm, 152cm	ei. Tuhkatuisku evm, sh, mkm, 154cm	eii. Kruununkuura evm, sh, rtkm, 155cm
		eie. Nokimaali evm, sh, m, 150cm
	ee. Vadelmaija evm, sh, prt, 150cm	eei. Jolkotellen evm, sh, rt, 152cm
		eee. Tyrniina evm, sph, prt, 148cm

Jälkeläiset

s. 27.07.2016 sh-o. Kerta Kiellon Päälle, i. Koivuniemen Herra, om. Dimma / VRL-08204
s. 05.11.2016 sh-t. Kielletään Kekri, i. Veljesviha, om. Crimis (VRL-10480)
s. 18.09.2017 sh-t. Kiukustutti, i. Ähäkutti, om. Susiraja
s. 06.01.2018 sh-o. Kielletään ES, i. Tosi-Jonne, om. mori-mori (VRL-11325)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

02.07.2016 Estevalmennus, valmensi varpu.

Tänään valmennettavakseni olin saanut Päivi-tamman, joka oli jo ratsastajansa kanssa verrytellyt kentällä hieman ravipuomien kanssa. Tänään treenin tarkoituksena olisi harjoitella esteratsastuksen perusteita, niin että ratsukon yhteistyö lähtisi toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ratsukko näytti hyvin verrytelleeltä, joten pyysin heitä tulemaan kohti ensimmäistä tehtävää. Tehtävä oli suhteutettu väli kolmella laukalla ja lähestyminen ensimmäiselle esteelle ravissa. Nyt haettiin reipasta, tahdikasta ja tarmokasta ravia, että saataisiin laukka nousemaan. Laukan tuli taas olla hyvin etenevää ja tahdikasta, että se kolme laukka-askelta olisi realistinen. Päivi kompuroi kohti ensimmäistä estettä, jatkoi hypättyään ravissa ja sai vielä laukan nousemaan yhden askeleen ajaksi ennen poistumista tehtävästä. Pyysin hieman napakkuutta ratsastajalta, joka patisti hevostansa hieman enemmän. Nyt laukka nousi heti ensimmäisen esteen jälkeen, mutta meno oli tahmean oloista. Esteet olivat vielä pieniä, joten nyt hevonen tulisi herätellä kunnolla, jotta isojen esteiden kanssa ratsukko ei jäisi pulaan. Nyt pyysin jo lähestymisen laukassa ja nostin esteitä hieman. Vielä kolmella laukalla mentiin ja pikkuhiljaa alkoi jo rytmi ja tarmokkuus parantua. Hieman Päivi oli vielä etupainoinen, joten esteiden noustessa se joutui hieman pulaan, mutta ratsastaja korjasi hevosta hienosti ja tuosta kimosta, alkuun niin tahmeasta, tammasta alkoi löytyä jo omaakin moottoria. Pyysin samaa tehtävää vielä hieman kootummalla laukalla, mutta kuitenkin hyvällä moottorilla ja sitähän ratsukko minulle tarjosi. Vielä on hieman raaka hevonen ja hyppäämisen aikana tulisi miettiä hevosen eteenpäinpyrkivyyttä.

11.07.2016 Kouluvalmennus, valmensi Magnetie

Tänään olin lupautunut valmentamaan Kielletään Kaikki –nimistä tammaa, tutummin Päiviä. Toivoin, että nimi ei olisi enne mistään itsepäisestä juntturasta, joka taistelisi vastaan koko ajan. Nähdessäni siis Päivin löntystävän kentällä laiskasti olin hyvin iloinen ja helpottunut. Jossain mieleni taka-alalla takutti pieni häiritsevä ajatus siitä, kuinka Päivi saattaisikin olla patalaiska perästä työnnettävä muuli.

Valitettavasti ajatukseni osui osittain oikeaan. Päivi kyllä vaihtoi askellajia pyynnöstä, mutta ravi oli hirvittävän etupainoista ja koko hevosesta tuli mieleen ratsastuskoulun automaattiponi, joka kyllä lönkyttää vaikka maailman ääriin, mutta kouluratsastuskilpailuihin ei tuolla muodolla olisi mitään asiaa. ”Ratsasta se reippaaksi ja kunnolla eteen! No niin, nyt puolipidätettä tulemaan. Hyvä! Myötää vähän”, kiljuin. Heti kun Päivi sai vähän lisää tilaa, se lössähti samaan muodottomaan hölkötykseen ja ravasi kentän portille, johon tamma pysähtyi korvat luimussa eikä suostunut liikahtamaan tuumaakaan. Minä marssin portille ratsukon perässä ja nykäisin tammaa ohjista, mutta Päivi vain katsoi minua ”luuletko minun hievahtavankaan” –ilmeellä. Nyin tammaa ohjaksista ja tuijotin sitä hetken tyhmänä, ennen kuin mieleeni tuli hakea raippa.

Pahaksi onneksi palatessani raipan kanssa Päivi oli jo kiertämässä kenttää säyseän ja viattoman näköisenä. Heristin raippaa tammalle ja pyysin pitkin hampain ratsukkoa siirtymään raviin. Päivi nappasi kentän reunalta tupun ruohoa suuhunsa ja siirtyi raviin juuri kun olin valmis tujauttamaan tammaa raipalla takamuksille. Kostoksi kiusasin tammaa volteilla ja ympyröillä ja siirtymisillä – ja olinpahan salaa hiukan tyytyväinen nähdessäni, että kaiken sen automaattipuksutuksen alta löytyi kuitenkin kaunis, tahdikas laukka ja aivan pikkiriikkisen parempi ryhti ja hevosen oma moottori. Saatoin siis lopettaa valmennuksen valheellisen onnistumisentunteen kera, olinhan saanut tammasta ainakin liikettä irti.

31.08.2016 Kouluvalmennus, valmensi Hapero

Parivalmennukseen saapuivat tänään narri ja Lissu ratsuinaan narrilla Hirttovalkea eli Hirvi ja Lissulla Kielletään Kaikki eli Päivi. Päivän agendana oli suorittaa ensin lyhykäinen alkuverryttely vähän omaan tahtiin, itse seurailisin lähinnä toimintaa vierestä ja korjailisin ratsastajien mahdolliset istuntavirheet. Tarkoituksena oli tehdä vähän siirtymiä sekä askellajien välillä että niiden sisällä, luonnollisesti kummankin hevosen omalla tasolla kaikissa askellajeissa.
Lissu joutui alkuverkassa tekemään huomattavasti enemmän töitä kuin kanssavalmennettavansa ja tuskaiset hikikarpalot näkyivät ratsastajan ohimolla aika pian. Päivillä oli kuulemma normaaliakin tahmeampi päivä ja se olisi paljon mielummin napottanut keskellä kenttää seuraamassa tallipihan tapahtumia kuin tehdä töitä. Valmennuksen tarkoitus muuttui aika pikaisesti lähinnä muotoon "yritä saada aikaan edes kolme hyvää askelta".
Siirryimme aika pian tekemään siirtymisiä toiveena saada Päivi edes vähän hereille ja painopiste etujaloilta kohti takajalkoja. Alkuun sai vähän ruoskia Lissua istunnasta, sillä helposti tahmean hevosen kanssa jää itse puskemaan ties miten - eikä voi vaatia hevoselta ryhdikästä ja hyvää liikkumista, jos itse on miten sattuu. Muutama napakka siirtyminen peruutuksesta vähän ylireagoiduilla avuilla raviin sai Päivin heräilemään koomastaan sen verran, että pystyimme tekemään ainakin muutaman minuutin oikeasti töitä. Tappiin asti ärsytettynä Päivillä oli oikeastaan aika kivan näköinen ravi ja ympyrällä sitkeästi taivutellen saatiin paino pois etujaloilta. Hevoselle en tänään antaisi erityistä kiitosta, mutta sen sijaan ratsastajalle erittäin kärsivällisestä ja sitkeästä työstä kymmenen pistettä ja porkkanamerkki!

15.09.2016 Maastoestevalmennus, valmensi Sippe

Päivän viimeinen valmennus Susirajassa oli maastoestevalmennus Päivi -tammalle. Narri haki tamman sisään, ja kiinnitti sen pesukarsinaan. Päivi alkoi välittömästi torkkua, eikä välittänyt edes ohi kävelevistä, huutelevista oreista tai muusta hälinästä - tamma korkeintaan höristi välillä korviaan äänten suuntaan.
Kun Päivi oli saanut kaikki varusteet päälleen, kävelimme ulos tallista. Narri nousi selkään ovenpielessä olevalta jakkaralta, ja joukkomme lähti kopsuttelemaan kohti syksyistä metsää ja maastoesterataa. Matkan aikana Narri ravaili ja laukkaili Päivillä, jotta saisi tahmeahkon oloiseen hevoseen vähän eloa.

Pian saavuimme ensimmäisen hypättävän esteen luokse. Este oli kapea tukki, jonka hyppääminen vaati ratsukolta tarkkuutta. “Pidät sen hevosen tukevasti pohkeiden välissä ennen sitä hyppyä, kuvittelet sellaset tiiliseinät teiän sivuille et pääsette lähestymää oikein keskelle ja suoraan! Hyvä, super!” kehuin ratsukkoa, kun este ylittyi varsin jouhevasti ja hyvällä tyylillä. “Vähä voit ottaa aktiivisemman laukan ennen estettä, muuten tosi hyvä!” Tarkkuuseste hypättiin vielä toistamiseen, jonka jälkeen jatkoimme matkaa.

Seuraava este oli porraseste, jossa oli neljä porrasta. “Tähän otat kunnolla vauhtia, ettei sit hyytyis heti alussa! Muista et sillä vauhdilla pitäs jaksaa tonne ylös asti”, neuvoin Narria, joka nosti Päivillä laukan ja käänsi tamman kohti estettä. Laukka tökki hieman, ja kuten olin odottanutkin, pysähtyii Päivi esteen puoleenväliin. Se meinasi hypätä vielä kolmannenkin portaan lähes paikaltaan, mutta jäikin sitten seisomaan takaset kakkosportaalla, etuset kolmosportaalla hauskan näköisesti. Narri ohjasi tamman alas, ja lähestyi estettä uudestaan. Nyt ratsastaja sai aktiivisilla ja napakoilla avuilla pidettyä laukan temmon ylös asti, ja kehuin ratsukkoa vuolaasti. Hyppäsimme vielä joitakin yksittäisiä esteitä, ennen kuin lähdimme takaisin kohti Susirajaa.

12.11.2016 Maastoestevalmennus, valmensi Tuulia T.

Saapuessani maastoesteradalle johtavalle polulle narri jo odottelikin minua rautiaankimon suomenhevostamman kanssa, jonka nainen esitteli Päiviksi. Maastoesteradalle johtavaa polkua kävellessämme nainen kertoi ratsunsa olevan melkoinen laiskiainen esteillä ja tulevan helposti etupainoiseksi, joten päätinkin pysytellä maastoesteradan helpoimmissa esteissä. Aloittaisimme tukkiesteellä, joka ei ollut kovinkaan korkea ja sopisi näin ollen hyvin lämmittelyesteeksi. Narrille sanoin, että hänen tulisi ajaa ratsuaan voimakkaasti eteenpäin ja aivan esteen keskelle, jolloin todennäköisyys siihen että kimo tamma lähtisi kiertämään esteen ympäri vähenisi. Nainen tekikin työtä käskettyä ja ohjasi kimon tammansa kohti valitsemaani tukkiestettä tasaisessa laukassa, joka olisi voinut pyöriä paremminkin, mutta kaksikko pääsi kuitenkin virheettä tukkiesteen yli, vaikka tyylissä olisikin ollut sanomista. Kimo suomenhevonen nimittäin hyppäsi tukkiesteen yli aivan estettä hipoen ja mielestäni maastoesteillä olisi hyvä jos hevonen jättäisi hieman enemmän ilmavaraa itsensä ja esteen väliin. Neuvottuani narria kuinka asian voisi korjata siirryimme eteenpäin maastoesteradalla. Toiseksi esteeksi valikoitui vedellä täytetty kapea hauta, jonka yli ratsukko voisi hypätä yhdellä isolla hypyllä. Tällä esteellä narrilla ja hänen ratsullaan oli vaikeuksia oikean ponnistuspaikan valinnassa, mutta annettuani muutaman vinkin alkoivat oikeat ponnistuspaikatkin löytyä. Kaksikon hypättyä esteen yli onnistuneesti muutamia kertoja siirryimme seuraavalle esteelle, joka oli melkein vesiesteen vieressä oleva eräänlainen aita. Tämä este ei tuottanut kaksikolle lainkaan vaikeuksia lukuun ottamatta yhtä kertaa, jolloin narrin huomio hieman herpaantui mistä kimo suomenhevonen otti kaiken hyödyn irti menemällä esteen ympäri eikä yli. Narrin kuitenkin terästäydyttyä olivat loputkin hypyt hyviä. Vilkaistuani nopeasti kelloani huomasin sen olevan aika jo lopetella, joten huikkasin narrille että harjoitus olisi tältä kertaa purkissa ja voisimme lähteä kävelemään tallille päin.

03.12.2016 Estevalmennus, valmensi Satunen

Saavuin kylmänä talviaamuna Susirajan kentälle valmennuspuuhiin, pitkästä aikaa itse jalat tukevasti maankamaralla. Tämä laittoikin minut pohtimaan, mitä ihmettä keksin ratsukolle tehtäväksi, mutta kyllä sieltä pääkopasta muutama kohtuullinen idea saatiin kuitenkin irti. Niinpä Päivi-tamman selässä kiikkuva Lissu siirsi kimonsa raviin. Ratsukon verrytellessä ehdimme jutella tärkeistä jutuista ja meikäläinen sai raahattua esteet paikoilleen.
Koska Päivi on jo varsinainen konkari ja kaiken nähnyt, ei hän jaksanut innostua ensimmäisistä hypyistä ja laukanvaihdoista. Lissu kertoi tamman olevan varsinainen laiskapata, joten säästin erikoisesteen ja radan lopputunnille. Kun ratsukko oli hypännyt muutamat yksittäiset ja laukanvaihdotkin olivat tulleet puomin päällä näppärästi, nostin korkeutta hieman ja hoputin Lissun ratsastamaan kolmen esteen linjalle.
Esteiden välissä tilaa oli sen verran, ettei haitannut jos ensimmäinen hyppy ei mennyt nappiin. Päivin suhteen kuitenkin tuntui, ettei toinenkaan este sujunut - eikä muuta kuin uudestaan vain. Tärkeää olikin, että Lissu pitikin jalat kiinni, pyllyn penkissä ja mielen avoimena, jolloin saimme kimoon lisää rohkeutta (ja vauhtia, joka ei muuten tullut helpolla...).
Lopputunnista Lissu sai ensin ratsastaa erikoisen aaltoesteen yli muutaman kerran, jonka jälkeen vedin hatusta jonkinmoisen radan kaltaisen kierroksen koko kenttää käyttäen. Tässä vaiheessa valmennusta alkoi ratsukon meno näyttää varmemmalta, ja kuinka ollakaan aaltokummajainen ei tuottanut parivaljakolle minkäänlaista huolta! Vaikka Lissun henkinen jaksaminen saattoi käydä äärirajoilla tamman ollessa jopa normaalia pahemmin nukuksissa, palkittiin kärsivällisyys lopulta rentoon laukkaan ja mainioihin hyppyihin! Ratsukko sai lopetella kevyeen raviin pitkillä ohjilla.

14.12.2016 Kouluvalmennus, valmensi Anna-Katriina Syvähelmi (Lissu T.)

Valmennettavanani oli Lissu helppo C -tasoisen kenttätammansa Päivin kanssa. Minulle oli etukäteen kerrottu kaunistelematon totuus siitä, millainen etupainoinen, takaosaansa laahaava ja motivaatiopuutteinen hevonen tämä Päivi oli. Siksi odotin päivän perustreeniltä enemmän ratsastajalta kuin hevoselta. Verryttelyn aikana Päivi ei esitellyt ainakaan parhaita puoliaan liikkuessaan tahmeasti jalkojaan ja takaosaansa laahaten huomattavan etupainoisena. Takaosan, oikeastaan koko hevosen, aktivointi tulisi olemaan melkoinen haaste.

Verryttelyjen jälkeen aloitimme treenin pysähdyksillä ja peruutuksilla; reipas, aktiivinen käynti, siisti pysähdys, aktiivinen peruutus. Päivin ryhti oli hieman parantunut, takaosakin oli saapunut tallista kentälle, mutta hevosen muoto oli edelleen pitkä ja etupainoinen. Samalla, kun Lissu työsti reippaampaa käyntiä, nainen sai työstää lyhyempää muotoa ja rehellisesti eteenpäinpyrkivää hevosta. Ilmeestä päätellen pyysin ihmeitä. Pysähdykset olivat harjoituksen parasta antia; hyvin valmisteltuja ja aikanaan tehtyä. Peruutuksista puuttui tarmokkuus, kimo askelsi hyvin laiskasti, eikä eteenpäin liikuttu yhtään sen ripeämmin.
Päivin hieman herättyä ja Lissun kaivettua muutaman siedettävän pätkän asiallista käyntiä ja peruutusta ratsukko sai esitellä minulle harjoitusravia ja -laukkaa. Päiviltä puuttui edelleen eteenpäinpyrkimys, ja Lissun alkaessa vaatia tammaltaan vähän enemmän Päivi otti valtavan sivuloikan ja spurttasi kohti tallia. Ratsukko palasi hetken kuluttua, ratsastaja tulipunaisena.
Loppuvalmennuksen ajan pyrimme saamaan Päiville hyvän fiiliksen ja rentoutta, sekä vähän aktiivisempaa liikettä; takaosan alle tuominen, parempi muoto sun muut saivat jäädä toiseen kertaan. Vaikka ratsukko on kisannut ja menestynyt, työsarkaa on vielä reippaasti jäljellä.

Lue päiväkirjaa