Verjhorha VH17-018-0269

22.08.2020 Horna lopetettiin.

Nimi	Verjhorha "Horna"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	158cm, punaruunikko	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I*
Syntynyt, ikääntyminen	s. 13.01.2017, 24v satunnainen (4v 10.02.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he B / 110cm / 100cm / helppo

20.09.2017 Hornanhenkemme kirjattiin R-suunnalle 72 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.

28.08.2018 ruunikollemme myönnettiin Championin arvonimi.

20.01.2020 Horna aloitti vuoden iloisella yllätyksellä; SLA-I*!

© Fiktio, ravikuva © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Horna on jälleen kerran näitä vähän vähemmän kukkaisia ja ruusuntuoksuisia luonteita. Suoritushevonen se kyllä on, siitä ei ole epäilystäkään, mutta erityisesti kotioloissa tammaa voi parhaalla tahdollakin kehua ainoastaan siedettäväksi. Joskus jopa oikein ruusunpunaiset lasit nokalla ihan mukiinmeneväksi. Nöyryyttä nolla, yhdessä tekemisen meininkiä viisi, suorittajaa viisikymmentä ja loput sata ihan vain pahaa tahtoa ja kiukkuilua. Asiaa eivät ainakaan auta Hornan hankalahkot kiimat, joihin apua on etsitty kuin Graalin maljaa konsanaan. Harmillisesti, kuten esikuvansakin, se apu vain on tähän päivään mennessä pysynyt piilossa.

Tällä kertaa hevosemme nimi ei ole mikään harhaanjohtava "jekkujekku", kuten vaikkapa Pimulla ja Missillä (oreja molemmat) tai Nosturilla (pienhevonen, ei mikään kirahvi). Hornan nimi on välillä turhankin kuvaava, etenkin tamman ollessa kiimassa. Ruunikon lohikäärmeen syöstessä tulta koetamme häiritä Hänen Kiukkuisuuttaan mahdollisimman vähän. Kiimalääkityksestä, wanhan kansan jipoista tai mistään muustakaan ei ole ollut apua.
Jos kiimassa kiukkuiseksi pedoksi muuttumista ei oteta lukuun, Horna on.. no ei itse asiassa ole, tämä tamma on aika paskamainen tapaus vuoden jokaisena päivänä. Parhaimpinakin päivinään vain kohtalaisesti käyttäytyvä kenttäpelimme on hapannaamainen kiukkuiita, jonka etupää puree, takapää potkii ja kyljet liiskaavat. Näistä(kin) syistä Horna hoidetaan aina käytävällä, aina turvakengät jalassa; varpaitaan saa ihan oikeasti varoa, Horna tuntuu ihan tähtäävän kaviotaan varpaille tai ainakin jalkapöydälle. Alati kuopiva, ketjuja syövä, päätään viskova, näykkivä ja joskus myös potkiva hevonen hoidetaan mahdollisimman ripeästi ilman yhtään ylimääräistä harjanvetoa tai jalkojen nostoa. Klippausta, kengitystä, eläinlääkärin visiittejä sun muita inhottavuuksia varten vaaditaan ihan vähintään huulipuristin, joskus rauhoitus, pahimpina päivinä molemmat. Kaikesta tapakasvatuksesta, positiivisesta vahvistamisesta, komentamisesta, hyvällä pahalla rahalla uhkailusta, lahjonnasta ja ties mistä huolimatta Horna on yksinkertaisesti huonokäytöksinen, äkäinen hoidokki, jota saa oikeasti varoa.
Taluttaessa Horna koettaa puskea lapa edellä taluttajansa kumoon, rynnätä karkuun tai ihan vähintään näykkiä tai talloa varpaat. Horna talutetaan ketju tai orikuolain suussa, raippa tukevasti toisessa kädessä. Joka ovesta ja portista ruunikko rynnii sisään tai ulos, jokainen rasahdus on tekosyy sivuloikkiin, laukkaspurttiin tai pystyynhypyn yrittämiselle, taluttajaa ei tarvitse uskoa.. Samanlaista tahtojen taistelua on myös tamman lastaus ja purku. Matkustaminen sujuu yllättävän hyvin (paitsi kiimassa, silloin neiti kiljuu ja ryskää minkä kerkeää), kunhan mahdollinen matkaseura ja Horna eivät yllä toisiinsa. Mutta se lastaus. Tässä on elikko, jota lastataan joskus toista tai kolmatta tuntia, kun mokoma ei vain mene koppiin, kun ei halua. Raipat liinat ruokahoukutin edellä menevä kaveri, kaikki on kokeiltu, vaan kun ei niin ei.

Miksi ihmeessä Horna sitten edelleen on tallissa sen sijaan, että jatkaisi uraansa lihajalosteena? Tamma on suorittaja, isolla ässällä, huutomerkillä. Jos koulupuoli olisi hieman paremmissa kantimissa, Horna pesisi kaikki CIC1-tasolla. Nyt samainen puhdistustoimenpide suoritetaan helpossa kenttäluokassa. Eteenpäinpyrkivä, työteliäs, voitontahtoinen, rohkea - ratsuna Hornassa on ominaisuuksia, joita voi kehua, jopa ylistää. Tietenkään lohikäärme ei ole maagisesti helppo, kiva, yhteistyöhaluinen ratsu, sehän olisi aivan liian helppoa. Horna kuitenkin on paljon valmiimpi keskustelemaan asioista ratsastajan kanssa.
Paperilla Hornasta saa taiottua kelpo kouluratsun; kolme puhdasta, tasaista, tahdikasta, elastista ja hyvin säädeltävää askellajia, melko hyvä koota, herkkä istunnalle. Ja vähän kaikelle muullekin. Hornan kanssa ei käsi tehdä yhtään virhettä, sillä ruunikko kiskaisee herneen nenään nopeammin kuin ratsastaja ehtii sanoa "oho". Vetäessään palkokasvin sieraimeensa Horna aloittaa kiihdytysajot ja/tai pukkirallin. Muulloinkin kuin kiukustuessaan suomenhevostamma reagoi isosti ja nopeasti. Vaikka Hornan selässä istuisi millainen olympiaratsastaja, koulutreenistä ei välttämättä tule mitään, jos neitiä ei satu huvittamaan. Jokin sileätyöskentelyssä tuntuu kaivelevan Hornaa, emmekä ole ainakaan vielä keksinyt, onko kyse tietyistä liikkeistä vai kouluratsastuksesta ylipäätään. Maanantaina kuin unelma lisättyä ravia liihotellut kenttährimu saattaa tiistaina kieltäytyä ottamasta ensimmäistäkään perusravista poikkeavaa askelta. Olemme haikein mielin hyvästelleet haaveet helposta A:sta sekä tasaisen hyvästä koulutreenikaudesta.

Tärkein yksittäinen asia, joka Hornalla hypättäessä on muistettava, on älä tee pidätteitä ohjalla vaan istunnalla. Muuten ruunikko kestää normaali (puoli)pidätteet kuten muutkin hevoset, muttei hypätessä, ehei. Istunta pidättää, ohja on hiljaa, suuntamerkit sallitaan. Horna ei kestä yhtäkään ohjaspidätettä, saati suuhun kiinni jäämistä; pukittelu sekä pystyynhyppiminen ovat taattuja molemmissa tapauksissa. Kun tämän seikan pitää mielessä, loppu sujuu hyvällä siistillä perusratsastuksella. Lohikäärmeemme osaa hypätä vaikka yksinkin, ponnistuspaikat löytyvät ja tamma välttelee puomeihin koskemista viimeiseen asti (pienikin hipaisu puomeihin = (pikku)pukki esteen jälkeen). Nopea, ketterä hevonen kykenee melko pieniin reitteihin, vaikkei ihan samoihin kuin hurjapäiset poniratsastajat pienine kurvi-ihmeineen. Lisäksi Hornalla on nopea, terävä ponnistus ja hyppy, tamma venyy pitkien esteiden yli vaivatta ja laukkaa on helppo säädellä, vinot tai lyhyet lähestymiset eivät haittaa, jalat nousevat, kaulan ja selnä käyttö on OK (tekniikka ei ole virheetön, mutta hyvä ja täysin riittä 100-110cm esteille). Toinen "mutta" ovat liian lähelle tulevat lähestymiset; Horna ei lähde tekemään pystyhyppyjä, vaan kieltää surutta ponnistuspaikan tullessa liian lähelle estettä (vaikka aika usein näissäkin tilanteissa esteen yli pääsisi vielä kunnialla). Tamma kieltelee myös silloin, jos ratsastaja nukahtaa selkään eikä tee omaa osuuttaan työstä. Maastoesteillä Horna toimii kuten rataesteilläkin. Vesiesteet ovat hirmumme lemppareita, veteen mennään aina reippaalla laukalla (joskus iloloikan kera) vettä komeasti roiskutellen. Mielikuvituksimmatkaan esteet eivät aiheuta sydämentykytyksiä, ikisuosikkimme silakkajohteet sekä possutukit menevät siinä missä tylsät perusjohteet ja maalaamattomat maastoesteet.
Kiimaisena Horna kiukuttelee tienvarren postilaatikoille, metsän kiville ja kannoille, vinkuu vastaantulijoille, kiemurtelee ja mitäköhän vielä. Kentällä Horna toimii kiimassakin (joskin sielläkin kaikki on huonosti eikä treenaamisesta välttämättä tule mitään), maasto on ehdottoman perseestä lohikäärmeen ollessa kiimassa. Muulloin ruunikko suorastaan rakastaa metsässä samoilua, puroissa kahlailua sekä pelloilla laukkaamista. Mieluiten yksin, kaverit eivät yleensä ole kivoja. Etenkin Telma, Timppa, Suukko, Sirpa sun muut vahvempitahtoiset tammat ovat ihan tyhmiä eikä Horna halua kulkea niiden kanssa.

Joka ikinen kerta, kun lähdemme Hornan kanssa kisoihin tai näyttelyihin, saamme paheksuvia sekä sääliviä katseita hevosenpukuisen lohikäärmeemme käytöksen vuoksi. Horna ei todellakaan ole vieraskorea yksilö, jonka käytös muuttuu miellyttäväksi heti, kun se poistuu kotipihasta. Käsihevosena tamma on aivan yhtä epämiellyttävä, ratsuna yhtä toimiva (tai huonosti toimiva, kuskista riippuen) kuin kotonakin. Jos jotain hyvää pitää keksiä, niin Horna ei stressaa matkustamista tai vieraita paikkoja/hevosia, minkä lisäksi ruunikolla on valtava kilpailuvietti.

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Luurankopokeri ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, ERJ-I, KERJ-I sh, m, 155cm	ii. Misääri ✝ YLA1, SLA-I*, KTK-II, ERJ-I sh, rn, 155cm	iii. Tiilikan Patajätkä ✝ YLA3, SLA-I, ERJ-III, KRJ-II sh, klm, 153cm
		iie. VIR MVA Ch Platinamuru KISS YLA2, KTK-II sh, rt, 156cm
	ie. Hunajaruoto ✝ YLA2, KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KERJ-I sph, tprt, 138cm	iei. Kalavaras ✝ YLA1, SLA-I, ERJ-II, KERJ-II sh, prn, 156cm
		iee. VIR MVA Ch Hunajapyrstö KTK-III sph, trt, 139cm
e. Verjrunoi ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KERJ-II sh, rn, 154cm	ei. Voiei ILO ✝ YLA2, KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KRJ-II sh, prt, 158cm	eii. VIR MVA Ch Fiktion Rajakreivi ✝ YLA2, KTK-II, SLA-I, ERJ-I, ERL-II sh, tprt, 158cm
		eie. Sylitanssi NP sh, rt, 156cm
	ee. Verjnärri ✝ YLA2, SLA-I, ERJ-I sh, vrn, 158cm	eei. Moon Verjnuarmu YLA1, SLA-I, ERJ-II sh, rtkm, 155cm
		eee. Joogin Wiirikehrääjä ✝ YLA2, KTK-III, SLA-I, ERJ-I sh, rn, 159cm

Jälkeläiset

s. 00.00.0000 s(p)h-skp. Nimi, i. Nimi, om. Omistaja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

18.11.2017 Estevalmennus, valmensi miivi

Kokosin esterataa kuraiselle kentälle. Välttelin parhaani mukaan asettamasta esteitä paikoille, jotka vaatisivat lätäköiden keskeltä päräyttämistä, mutta se ei täysin onnistunut, koko syksyn jatkuneet sateet tekivät hyväpohjaisestakin kentästä pakosti suon. Suohon tottunut Horna ratsastajineen kiersi tottuneesti suurimmat lätäköt ja teki voltteja niiden ympärille alkuverryttelyissä. Rapa vain roiskui ratsukon nostaessa verryttelylaukkaa. Heidän verryttelynsä näytti hyvältä, ja pikkuhiljaa jo nyt kuran peittämä ratsukko pääsi siirtymään esteiden puolelle. Osa esteistä vaati jättimäisen lätäkön (tai se taisi olla lähempänä lammen tai jopa järven määritelmää) keskeltä laukkaamisen, joten ratsukko pääsi menemään sieltä jo ensimmäisen hypyn lähestymisessä, esteistä ei tulisi mitään, jos Horna päättäisi pelleillä lätäkön takia. Laukatessaan suoraan lätäkköön tamma nyrpisti selvästi nenäänsä, mutta kulki nätisti sen läpi kohti estettä ja hyppäsi kauniilla kaarella sen yli.

Tamma kulki ylipäätään esteillä ihan nätisti. Se hyppäsi esteiden yli nätisti niin kauan kuin ratsastaja hoiti oman tonttinsa neidin työskentelyä häiritsemättä. Kerran Horna ilmaisi mielipiteensä esittelemällä kevyttä takapäätään, ratsastajan tasapaino oli horjahtanut hypyssä ja tämä ottanut ohjista turhan kovasti kiinni. Tässä tamma oli osoittanut hevosen aivojen yksinkertaisuuden, ihan itse se oli ratsastajan horjahtamisen aiheuttanut ottamalla sellaisen kamelinloikan, että ihme, että ratsastaja ei maannyt keskellä tuota vesilätäköksikin kutsuttua järveä. Puistelin päätäni ja jatkoin valmennusta. Se kului ilman sen suurempia kommervenkkejä, Horna hyppäsi hyvin ja ratsastaja yritti häiritä tammaa mahdollisimman vähän, mutta kuitenkin ratsastaa samalla. "Ihan kivastihan tää valkku näin kokonaisuutena meni", kommentoin valmennuksen lopussa.

02.12.2017 Kouluvalmennus, valmensi Jan-Erik Vuorviheriö (Lissu T.)

"Keskivartalo tiukkana, sisäpohje tukee. Vähän rauhallisempi ravi, nyt Horna vain kiihdyttelee eikä työskentele kunnolla. Käyntitehtävät ja ensimmäiset raviväistöt sujuivat hyvin, nyt kokoat itsesi ja hevosesi!" Lissun ja Hornan työskentely oli alkanut lupaavasti, mutta herkkä, kipakka tamma otti nopeasti nokkiinsa ratsastajansa unohduttua matkustamaan. Raviin ilmestyi tahtirikkoja, tamman kaula nousi ja selkä laski, meno oli yksinkertaisen hirveän näköistä.
"Hyvä, syvä kulma, ja pitkällä sivulla hyvä tasainen harjoitusravi. Puolipidäte, noin, lavat lähemmäs toisiaan ja hartiat taakse.. parempi, hyvä kulma, pidä tämä ravi. Lyhyellä sivulla pääty-ympyrä."

Teetin paljon ympyröitä ja laajoja kaaria, temponvaihteluita ja hieman siirtymisiä askellajien sisällä ja välillä käyttäen maapuomeja niin suorilla kuin kaarevilla linjoilla. Päivän päätehtävä oli lopulta laukkatehtäväkimara; kahdeksikko laukassa viidellä laukkapuomilla. Puomien kaariväli 5 laukka-askelta, laukanvaihto aina kahdeksikon liitoskohdassa. Lisäksi suora linja puomien välillä seitsemällä laukka-askeleella, ja tällä suoralla linjalla ratsukko sai aloittaa. Suoralla uralla kaikki meni kuten pitikin; askelia tuli seitsemän, Horna laukkasi hyvin etenevää, tahdikasta laukkaa takaosa kunnolla alle polkien, Lissu istui keskellä satulaa paremmassa ryhdissä ratsastaen kaikin puolin siististi hevosta kuunnellen. Hivenen hassusti kahdeksikko tuotti ongelmia naisen valuessa helposti sisäjalan puolelle ja päälle, mitä Horna protestoi kiihdyttämällä, kuolainta puremalla sekä päätään viskomalla.
"Ryhdi, korjaa itsesi suoraan, sinä valut ja Horna ei kestä sitä. Kahdeksikon ympyrät jäävät aika soikioiksi, ja laskitko laukka-askelia? Tämä oli nyt aivan pannukakku. Se keskivartalo tiukkana, keskity, ratsasta. Etkä paikkaa tätä puristamalla polvillasi, etsi istuinluusi!"

Oikeaan kierrokseen Lissu ratsasti huomattavasti paremmin kuin vasempaan. Sinänsä simppeli tehtävä paljasti laiskotelleen, kurinpalautusta ja kuntokuuria kaipaavan ratsastajan sekä kipakan hevosen, joka reagoi etenkin istunnan virheisiin välittömästi kaahaamalla ja heittämällä koko tehtävän mäkeen. Lopettelimme valmennuksen muutamiin suoran uran simppeleihin siirtymätehtäviin, joiden jälkeen ratsukko sai loppuverrytellä. Lissu sai kyllä kuulla kunniansa heikosta ratsastuksestaan.

Lue päiväkirjaa