Verjrunoi VH14-018-1561

Kunnioitettavan korkeaan ikään ehtinyt Noita löytyi 13.08.2017 kuolleena tarhastaan. Kiukkutamma jätti suuren hevospersoonan mentävän aukon talliin.

Nimi	Verjrunoi "Noita"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154cm, ruunikko	Meriitit	YLA1, KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KERJ-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 06.09.2014, 32v satunnainen (4v 20.09.2014)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he B / 110cm / 90cm / helppo

05.11.2014 Noita raijattiin suomenhevosten kantakirjaustilaisuuteen tamman vastusteluista huolimatta. Pisteitä kertyi R-suunnalle tarjottuna 75p., palkinnoksi pamahti näinollen KTK-II. Vaikka miten paskasti Noita käyttäytyikin olemme siitä ylpeitä kuin mitkä!

30.04.2016 Noita palkittiin ERJ-I -palkinnolla. Pisteitä kertyi mukavat 104.

28.12.2016 noitaneidolle myönnettiin Jälkeläisluokka C.

30.03.2017 Noita napsi yleislaatuarvostelusta 104,5 pistettä ja YLA1 -palkinnon.

20.07.2017 ruunikko näytti hapanta naamaa SLA:n tuomareille napaten silti 98 pistettä sekä SLA-I -palkinnon.

25.07.2017 tamma sai viimeisen sulan hattuunsa KERJ-II -palkinnon myötä.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Meidän Noita on vähän.. persoonallinen. Tamma on kyllä kaunis kuin karamelli ja pätevä esteratsu, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta neidin esitellessä luonteenlaatunsa naisellisen aistikkaita vivahteita meitä kiinnostaa tamman ulkonäköä enemmän sen yhteensopivuus paikallisen leipomon ruisleivän päälliseksi.

Kas tässä hevonen, joka voi kiukutella ihan mistä tahansa. Suomenhevosneitimme on tammamainen herkkis, joka saattaa kiskaista palkokasvin nokkaansa, jos sitä harjaa väärällä harjalla tai hännänselvitysaineen suihkepullo pitää liian kovaa ääntä. Oli hoitotoimenpide mikä tahansa, sille päälle sattuessaan Noita löytää asiasta jotain vikaa alkaen osoittaa mieltään. Tamma luimii, näykkii ilmaa (ja jos et pidä varaasi, nappaa käsivarresta kiinni – joskin lopettaa heti, kun komennetaan), nostelee jalkojaan tai vaihtoehtoisesti liimaa ne lattiaan. Korva- ja vuohiskarvojen siistiminen on aivan hanurista, harjaa ei saisi ohentaa tai nyppiä, herran jumala jos menet ja peset nisiä..! Noita ei tykkää, Noita ei suostu, Noita siis kiukuttelee ja vinkuu kuin pistetty sika. Helpoimmalla pääsee, kun ottaa tamman käytävälle ja koettaa ignoorata ruunikon kiukuttelut, joille ei yleensä ole mitään järkevää syytä. Noita on ihan yhtä ärsyttävä, ”en leiki sun kanssa” –asenteella toimiva hevonen myös kengittäjän ja eläinlääkärin kanssa, mutta kertaakaan Noita ei ole jäänyt hoitamatta. Kova kuri ja tammamaisuuksien ymmärtäminen / huomiotta jättäminen toimivat aika pitkälle, vaikka Noita onkin hevonen rasittavimmasta päästä.
Taluttaessa Noita on perässä vedettävää mallia, ainoastaan ollessaan kiimassa (tai jos paikalla on oikein paljon väkeä) ruunikko on uhitteleva, lapa edellä jyräämistä testaava pöljäke. Noidan kyllä saa talutettua kuka tahansa, joka on tarpeeksi jämäkkä, sillä narun nokassa tamma kyllä uskoo pelkällä äänellä komentamista. Jos Noita yrittääkin näykkiä, kevyt läimäisy kaulalle tai ryntäille muistuttaa, ettei ihminen ole purulelu.
Lastaaminen, kuljetus ja purkaminen sujuvat rutiinilla. Noita menee koppiin hitaasti ja vetelehtien, mutta menee kuitenkin. Matkustaminen sujuu nätisti, kunhan heiniä riittää ja kopista tamma tulee ulos yhtä vetelehtien kuin menee sinne.

Noidalta puuttuu kaikki nöyryys ja palvelevuus, yhteistyökyvykkyyskin vaihtelee päivän mukaan, joten hevosen motivointi on välillä haastavaa. Tamma kyllä osaa, yleensä se ei vain viitsi eikä halua. Herkkänä kukkasena ruunikko vetää herneen nenään hyvin pienistä asioista, välillä ihan vain siksi, että voi. Vakaakätinen, kärsivällinen ihminen saa Noidastakin houkuteltua irti hyvää liikettä ja ne asiat, joita haluaa, se vain vaatii paljon – tämä hevonen ei anna yhtikäs mitään ilmaiseksi.
Kouluratsastus ei ole Noidan laji, tamma taipuu helppoon B:hen ja siihenkin vähän väkipakolla. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen, että kouluvääntö on Noidalle pakkopullaa, eikä tamma välitä ollenkaan pohkeenväistöistä tai muustakaan, mikä vihjailee koulurataa. Kyllähän Noidan saa taipumaan koulutreeniinkin – ainakin silloin tällöin. Kaikki herkkäsieluisen tamman vinkeydet tulevat parhaiten esiin sen vältellessä koulutyöskentelyä. Milloin on mystistä ontumaa, milloin pohkeen käyttö aiheuttaa vinkunaa ja takamuksen nakkelemista, milloin kentän nurkat ovat ihan saamarin pelottavia.. Noita keksii keinot väistellä itse asiaa. Yleensä hevonen huijataan pohkeenväistötreeniinkin maastolenkkien aikana, metsässä tai pellolla koulukiemurat eivät ole ihan niin tympeitä.

Esteillä tamma on parhaimmillaan, oli kyse rata- tai maastoesteistä. Noita saattaa hypätessäkin protestoida turhan roiseja tai ”turhan roiseja” apuja keventämällä etu- tai takaosaansa, kumman nyt kokee mielekkäämmäksi. Hypätessä ruunikko on hirvittävän tarkka ratsastajan kädestä, ja jos kerran jäät tamman suuhun kiinni hypyn aikana, voit olla varma, että seuraavan esteen ylität yksiksesi. Noidalla on hyvä hyppytekniikka, varmat liikkeet ja silmää radoille (ponnistuspaikat löytyvät itsestään, ratsastajan pikkuvirheiden paikkaus onnistuisi, jos elikko suostuisi), ja fiksuna hevosena Noita jättää hyppäämättä, jos askel ei kerta kaikkiaan sovi, tulokulma on kerta kaikkiaan paska tai muuta vastaavaa.
Maastoesteillä Noidan varovaisuus on kultaa, tamma on niin varma maastoesteillä kuin hevonen voi olla. Ratsastettavuudeltaan ruunikko ei muutu mihinkään suuntaan.

Kaikista luonteensa vinkeyksistä huolimatta Noita on kisapeli parhaasta päästä. Ruunikko tuntuu antavan kisapaikoilla paljon enemmän anteeksi, valtaosa herkkispiirteistä ja tamamaisesta kiukuttelusta jää kotiin ja tilalla on rautahermoinen, voitontahtoinen kisapeli. Kelpaa! Noidasta löytyy sopivasti herkkyyttä ja ronskiutta, kun radalla pitää mennä ja tehdä tulosta, eikä elikko ota nokkiinsa oikein mistään, kun sillä on yleisöä. Oi, jos Noita olisi kotikentälläkin yhtä upea kuin kisoissa..!
Käsihevosalueella ruunikko tuntuu kasvaneen kokoa parikymmentä senttiä ja noin sata kiloa, minkä lisäksi tamman asenne on aika pitkälle ”muut väistävät”. Punainen rusetti on hännässä ihan syystä, Noita saattaa monottaa turhan lähelle tunkevia lajitovereitaan. Jämäkällä käsittelyllä ja ”minä muuten komennan” –asenteella tamma on kuitenkin simppeli taluttaa uhittelustaan huolimatta.
Verkassa ja radalla mennään, eikä meinata. Jokin kisapaikkojen tunnelmassa, yleisössä tai tiedä missä tekee Noidasta ihan parhaan suorittajan, jonka herkkyys kanavoituu oikein reaktiivisuudeksi sen iänikuisen kiukuttelun sijaan. Noita on ruusukekilvoissa yhteistyöhaluisempaa kuin kotona, eikä hevosesta oikein keksi pahaa sanaa, kun kisasuorituksista puhutaan. Ihan ideaali, kolikon päällä kääntyvä, nopea, herkkä ja näyttävä hevonen.

Sukutaulu

i. Voiei ILO ✝ YLA2, KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KRJ-II sh, prt, 158cm	ii. VIR MVA Cha Fiktion Rajakreivi ✝ YLA2, KTK-II, SLA-I, ERJ-I, ERL-II sh, tprt, 158cm	iii. Ruhtinas ✝ YLA2, KTK-III, SLA-III sh, trt, 158cm
		iie. VIR MVA Cha Heiskun Hilkka ✝ KTK-III, ERL-III sh, rt, 158cm
	ie. Sylitanssi NP ✝ sh, rt, 156cm	iei. Lollipoppi ✝ YLA2, KTK-II, SLA-II sh, rt, 154cm
		iee. Pikku Pirihuora ✝ YLA2, KTK-III sh, rt, 157cm
e. Verjnärri ✝ YLA2, SLA-I, ERJ-I sh, vrn, 158cm	ei. Moon Verjnuarmu YLA1, SLA-I, ERJ-II sh, rtkm, 155cm	eii. Verjvala ✝ YLA3 sh, rtkm, 156cm
		eie. Pohjolan Tuuli-Kuiskaus sh, rtkm, 157cm
	ee. Joogin Wiirikehrääjä ✝ YLA2, KTK-III, SLA-I, ERJ-I, SV-II sh, rn, 159cm	eei. VIR MVA Cha Ikuisuuskehrääjä KTK-II sh, m, 157cm
		eee. Wilma&Wilhelmiina SLA-I, ERJ-II sh, vrt, 161cm

Jälkeläiset

s. 16.02.2015 sh-o. Tarinankertoja, i. Taikakuun Taavetti, om. Jenny (VRL-12948)
s. 15.12.2015 sh-t. Mennentullenpalatessa, i. Fiktion Alvari, om. Ireth (VRL-03777), Viisikko
s. 13.01.2017 sh-t. Verjhorha, i. Luurankopokeri, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

15.02.2015 estevalmennus, valmensi bertta

narri ja ruunikko suomalainen, erittäin herkkänokkaisen näköinen tamma Noita aloittivat heille pitämäni estevalmennuksen itsenäisillä alkukäynneillä ja -raveilla, jotka mentiin tällä kertaa kentän toisen lyhyen sivun pääty-ympyrällä vähän kootummassa ravissa. Samalla ratsukko teki myös pysähdyksiä ja siirtymiä. Kun oltiin narrin kanssa saatu Noita hyvin kuulolle (tai noh, vähän paremmin kuulolle kuin alussa se oli), ratsukko sai tehdä parit laukannostot ja siirtyä vasta sitten hyppäämään kentän keskiosaan kokoamaani kolme estettä sisältävää jumppasarjaa.
Olin laittanut ne kaikki sarjan kolme estettä aluksi vain noin 80 senttimetrin korkuisiksi, mutta kun muutama hyppykerta sujui ihan kohtalaisen hyvin, korotin sarjan viimeistä estettä vajaa kahdellakymmenellä sentillä suuremman korkuiseksi. Tämän jumppasarjan hyppäämisen jälkeen päätin pistää narri ja Noita hyppäämään vielä vähän aikaa kahta ristikkoestettä ympyrällä. Välillä Noita pukitteli kun narri jäi tamman suuhun kiinni, mutta muuta ns. vakavampaa ei sitten tapahtunutkaan!

07.06.2015 estevalmennus, valmensi Víva VRL-13593

Valmennettava ratsukko verrytteli melko verkkaisissa tunnelmissa, minun saapuessani maneesiin. Toisinaan ratsukolla oli selvästi paljon erimielisyyksiä sitä, että miten mennään ja kumpi sitä oikein määrää. Katselinkin kuitenkin tuon kaksikon menoa ihan mielenkiinnosta, samalla kun pystyttelin maneesiin 110cm korkuisia esteitä. Lopulta Narri oli näyttänyt Noidalle, että kumpi sitä määrää ja laittanut tamman samalla ruotuun. Siitä huolimatta noita kuitenkin näytti hapantanaamaa ja yritti jatkuvasti livistää avuilta ja olla kaikkea muuta kuin kuuliainen ja miellyttämishaluinen ratsu. Lopussaan alettiinkin hyppäämään kaksikon kanssa alkuun 80cm korkuisia esteitä, korottaen niitä lopulta 110cm korkuisiksi. Ratsukko hyppäsi esteet ongelmitta. Kaksikko lähestyikin esteet reippaasti, mutta tasaisesti, hypäten ne lopulta hienolla hyppytyylillä, jossa oli hieman ilmavaraakin. Parin muun hypyn jälkeen ratsukko sai pientä hengähdystaukoa, jolloin kokosin maneesiin pienen 110cm korkuisen radan, johon kuului perus pysyjä ja oksereita. Ennen kuin päästin Narrin hyppäämään Noidan kanssa, niin käytiin rata nopeasti läpi. Senpä jälkeen ratsukko saikin lähteä suorittamaan rataa, ja lähtihän ne melko reippaissa tunnelmissa matkaan. Ratsukko lähestyi radan esteet tasaisesti, hypäten ne kepeästi yli. Narri katsoi tiet huolellisesti ja että vauhti ei ollu liian vauhdikasta. Lopulta ratsukko hyppäsikin viimeisen esteen. Ratsukko sai paljon kehuja hyvästä yhteistyöstä ja Narri saikin mennä radan Noidan pari kertaa uudelleen, kunnes lopeteltiin valmennus tuohon hyvään lopputulokseen. Narri saikin verrytellä Noidan itsenäisesti, kun minä taas aloin siirrellä esteitä pois maneesista.

28.06.2015 estevalmennus, valmensi annika n.

Luulin päässeeni hetkeksi pois siitä, että koko ajan pitäisi ravata jossain valmentamassa. No, nyt kuitenkin otin vastaan suuremman luokan urakan valmentaa Susirajan hevosia. Ratsukko olikin kävelemässä jo alkukäyntejä, kun saavuin paikalle. Tänään mietin, että hypitään ihan turvallisesti kentän aitojen sisäpuolella, ehkä ensi kerralla sitten maastossa. Alkuverryttelyksi tehtiin paljon siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, sekä tehtiin kaarroksia toisensa perään, jotta saatiin Noita pyöristymään, ja paremmin avuille. Tehtävät sujuivat suhteellisen hyvin, ja aloitettiin hyppääminen tehtävällä, jossa oli ensin ravipuomit, joiden perään n. 60cm ristikko. Tehtävää tultiinkin siis ravissa, ja ensimmäisellä kerralla ravipuomien kohdalla askeleet eivät aivan osuneet, joten pidensin hieman välejä, ja seuraavalla kerralla onnistuikin hyvin. Ristikkokin muutettiin lopulta pystyksi, joka oli n. 80cm korkea, sillä tamma ei juurikaan hiffannut, että sellaisten kääpiöesteidenkin yli pitäisi hypätä ;) No, pari onnistunutta suoritusta, ja vaihdettiin tehtävää, joka oli ensin pääty-ympyrällä hypättävä pysty, jonka jälkeen lävistäjälle n. 100cm pystylle, jonka päällä laukanvaihto, ja sitten toisella pääty-ympyrällä oleva ristikko. Ensimmäisellä kerralla mentiin vähän vastalaukassa, ja hieman liian hitaassa tempossa, mutta toisella kerralla meno näytti jo paljon paremmalta. Kolmannella kerralla saatiin onnistunut vaihto esteen päällä, ja ympyröilläkin säilytettiin sama tempo. Voin siis sanoa, että onnistunut suoritus. Loppuun tultiin vielä sarjaa, pysty-pysty-okseri, joiden korkeus oli 100cm. Ratsukko suoritti erittäin hienosti vaaditun tehtävän, ja loppuun otettiin vielä laukkaa kevyessä istunnassa, tehden paljon isoja ympyröitä.

09.07.2015 maastoestevalmennus, valmensi dookie

Narrin ja ruunikkotamma Noidan alkuverryttelyt olivat olleet melko huvittavaa katsottavaa. Ratsukon eteneminen oli melkoisen töksähtelevää, eikä yhteisymmärryksestä ollut tietoakaan - Noita oli selvästi taas näitä hevosia, joita ei vaan oikein kiinnosta ihmisen mielen mukaan meneminen. Tai oikeastaan mikään muukaan. Ratsukon vihdoin saatua verryteltyä, pääsimme siirtymään maastoesteradalle. Koska aurinko suosi pitkästä aikaa läsnäolollaan, ajattelin sisällyttää valmennukseen vesiesteen banketin ja perusesteiden mukaan.

Komensin ratsukon ottamaan muutamat lämmittelyhypyt matalilla tukkiesteillä, jotta saisin jonkinmoisen käsityksen Noidan hyppytyylistä ja suhtautumisesta maastoesteisiin. En yllättynyt, kun totesin tämänkin tamman olevan mallia "yksikin virheliike, niin saat hyppiä itseksesi", sekä myös melko herkkä vetämään hernepellon nenäänsä. Ruunikon takapuoli osoittautui yllättävän kevyeksi, kun narri erehtyi pamauttamaan pohkeella liian lujaa. Satunnaisista kiukkukohtauksista huolimatta Noita osoittautui hyväksi hyppääjäksi - kunhan sitä ei häirinnyt tai komentanut liikaa.
Lämmittelyhyppyjen jälkeen ohjasin ratsukon banketille, jota ennen oli risueste ja kaarevalla linjalla mökkieste. Mökki ylittyi ongelmitta, ja ratsukon ylittäessä risuesteen naurahdin ruunikolle, joka veti melkoisen loikan esteen yli - edes sen häntä ei hipaissutkaan yhtäkään risua, jotka toki antoivat yläosasta melko hyvin periksi. Noita oli selvästi hyppääjä sieltä varovaisemmasta päästä, joka ei toki ollut mitenkään huono juttu. Banketille tullessaan Noita hyppäsi sulavasti ensimmäisen portaan sulavasti alas, mutta narripa ei ehtinyt kunnolla mukaan, josta aiheutui tahaton horjahdus taakse ja ohjista nykäisy. Noita veti samantien liinat kiinni, hyppäsi takajaloilleen, ja veti banketin toisen portaan melkoisella rykäyksellä alas. Tällä kertaa ratsastaja kellahti tamman kaulalle, joka käytti tilaisuuden hyväksi ja lennätti takapuoltaan komeassa kaaressa. Samassa ratsastaja huomasi istuvansa hevosensa jalkojen juuressa, samalla kun Noita poukkoili ohjien päässä mulkoillen kuskiaan "hähää, siitäs sait" -ilmeellä. Syvän huokauksen saattelemana kipitin ratsukon luokse, kysäisin naiselta olotilan, ja kaiken ollessa kunnossa punttasin narrin takaisin pörisevän ruunikon satulaan. Käskin ratsukkoa tulemaan saman tien uudestaan, ja muistuttelin koko matkan banketille, että myötää mielummin hitosti liikaa kuin yhtään liian vähän. Seuraava yritys sujuikin huomattavasti nätimmin, ja tällä kertaa kuski pysyi hypyissä hyvin mukana. Kehuin ratsukkoa, ja käskin tulemaan vielä uudestaan. Tämäkin kerta sujui hyvin, joten saatoin lisätä vesiesteen mukaan.

"Rataan" kuului siis risueste, mökki, banketti alas, tukkieste, ja vesiallas matalilla sisään- ja uloshypyillä. Annoin ratsukolle luvan aloittaa radan, ja alkupään esteet sujuivatkin oikein mutkattomasti. Noidan laukatessa kohti bankettia, jännitin hieman itse, mutta sain kokea helpotuksen tamman loikkiessa esteen alas ongelmitta. Vesiestettä lähestyessään muistutin narria pitämään laukan tahdin maltillisena, jotta Noita ehtisi katsoa, mihin se on hyppäämässä. Ruunikko kuitenkin oli toista mieltä, ja se painoi melko lailla ratsastajansa kättä vastaan, johon narri vastasi lukemattomilla pienillä pidätteillä. Hieman turhan reippaasta vauhdista huolimatta Noita kuitenkin pääsi vesialtaaseen ja sieltä pois ketterästi ja helposti, eikä se jaksanut esteen jälkeenkään kiukutella, vaikka kuski jäi taas hypyssä pieneksi hetkeksi suuhun kiinni. Kehuin ratsukkoa vuolaasti, ja komensin tulemaan radan vielä uudestaan. Tälläkin kertaa parivaljakko suoriutui tehtävästä hyvin, vaikka Noita ehtikin esteiden välissä ottamaan pukkiaskeleita. Hyvän suorituksen jälkeen lopettelimme maastoesteillä, ja siirryimme takaisin kentälle loppuverryttelyiden pariin.

03.10.2015 maastoestevalmennus, valmensi lottis

Olin pitämässä Susirajassa valmennusviikonloppua ja vuorossa oli suomenhevostamma Noita, jolle koulun vääntäminen oli omistajien mukaan todellista pakkopullaa. Sen kyllä huomasin saman tien, kun ratsukko oli alkuun verryttelemässä maneesissa minun vielä hörppiessä iltapäiväkahviani katsomon puolella. Ratsastaja sai tehdä kaikin voimin töitä, jotta tamma pysyi edes jonkin asteisessa muodossa ja liikkui eteenpäin. Jo Noidan ilmeestä pystyi päättelemään paljon, tamma nimittäin näytti todella ärsyyntyneeltä ja tympääntyneeltä. Ajattelin pitäväni tänään suhteellisen kevyen treenin kaksikolle keskittyen ihan yksinkertaisiin perusasioihin ja sitten huomenna toisimme harjoitteluun lisää haastetta. Tarkoituksena oli alkuun mennä kolmikaarista kiemurauraa, hakien Noidalle hyvää asetusta taivutuksissa.

Ensin aloitimme ihan vain käynnistä, joka sujui melko hyvin vaikka tamma pisti ratsastajalle hanttiinkin. Muutamien toistojen jälkeen siirryimme raviin, jolloin ratsastaja sai todellakin tehdä töitä, jottei Noita lähtisi täysin käsistä kaahailemaan. Ravi oli puolipidätteistä huolimatta turhan reipasta, ja neuvoin ratsastajaa pidättämään tammaa istunnan avulla. Tästä oli hieman apua mutta kyllä Noidalla menohaluja olevan vaikka muille jakaa. Vaihdoimme kierroksen suuntaa ja jatkoimme harjoitusta harjoitusravissa. Raviin siirryttäessä tamma lähti kuin tykinammus laukaten ja ratsastajalla oli täysi työ saada hevonen takaisin hallintaansa. Pyysin ratsukkoa siirtymään ravin kautta käyntiin ja siirtymällä tämän jälkeen raviin uudelleen seuraavalla kierroksella niin, että ratsukko pystyisi suorittamaan kiemurauran hallitummin. Tällä kertaa siirtyminen oli jo rauhallisempi, Noita kai oli saanut päästellä ylimääräiset höyryt edellisellä yrittämällä. Nyt suoritus näytti kohtuullisen hallitulta mutta asetuksessa oli parantamisen varaa. Jatkoimme harjoittelua vielä jonkin aikaa, ennen kuin oli loppukäyntien aika. Huomenna luvassa olisi pääasiassa laukkaan painottuvaa harjoittelua.

10.10.2015 maastoestevalmennus, valmensi lottis

Seuraavan päivän koittaessa pidin valmennuksen heti aamupäivästä, jotta iltapäivällä jäi aikaa vielä muihin valmennuksiin. Ratsukko oli juuri aloittanut lämmittelyn, kun saavuin maneesiin. Noita näytti tänään entistä tympääntyneemmältä, tamma tuntui saaneen yliannostuksen kouluratsastuksesta jo eilen. Tänään tarkoituksena olisi treenata laukkaympyröitä pääty-ympyrällä, katsotaan miten harjoitus lähtee sujumaan. Luultavasti joko tamma säntäilee ja hätiköi taikka sitten se ei jaksa tehdä mitään. Ratsukko oli jo lämmittelyiden loppusuoralla, kun kävin asettamassa alkuun apukartioita täydellisen ympyrän saamiseksi. Ensin harjoittelimme lyhyitä laukkapätkiä ja taivuttelimme tammaa volteilla sekä käynnissä että ravissa, jotta ratsukko olisi sopivan vetreä harjoitukseen. Noita oli tänään suhteellisen ratsastajaystävällinen, se ei ainakaan vielä ollut yrittänyt mitään temppuiluja, ainoastaan näyttänyt minulle hapanta naamaansa.

Kun aloitimme harjoituksen, ratsukko nosti laukan pitkänsivun puolesta välistä jonka jälkeen siirtyi pääty-ympyrälle laukassa. Ainakin heti ensimmäisellä kerralla ratsastajan oli todella hankala pitää Noitaa ympyrällä, sillä tamman lapa meinasi karata koko ajan ympyrän keskelle päin. Annoin ratsastajalle hieman apukeinoja siihen, ettei Noita lähtisi puskemaan lapa edellä keskelle. Toinen kerta sujui jo paremmin ja ratsukon laukka näytti oikein lennokkaalta ja eteenpäin vievältä. Toistimme harjoitusta vielä muutaman kerran ennen suunnan vaihtoa. Toiseen kierrokseen Noidan laukka hieman hyytyi ympyrällä, joten pyrimme hakemaan siihen lisää matkaa voittavaa askelta. Pikku hiljaa pienen purnaamisen ja väännön jälkeen ratsukko alkoi näyttää jopa hyvältä yhdessä työskennellessään, sillä Noidan ilmekin oli jo hieman laantunut. Tähän oli hyvä lopettaa valmennus ja siirtyä loppukäyntien pariin.

27.12.2015 estevalmennus, valmensi dookie

Ihastuttavan Sipuli-tamman kouluvalmennuksen jälkeen oli vuorossa narri ja toinen, vähän vähemmän ihastuttava ruunikkotamma Noita. Olin valmentanut kyseistä tammaa kerran aikaisemmin maastoesteiden parissa, ja tänään oli vuorossa rataesteet. Noidan ja narrin alkuverryttelyt olivat yksi vitsi; tamma vuoroin pukitteli tai loikkasi pienesti takajalkojensa varaan sen protestoidessa liian "kovia" apuja, kun narri huitaisi ruunikon takapuolta tai tökkäsi pohkeella aavistuksen liian vahvasti. Loppua kohden Noita alkoi jo hieman rentoutumaan, eikä kyydissä istuva narri viitsinyt kiusata tammaa enempää vaatimalla taipumista ja pieniä väistöpätkiä kummempia asioita.

Alkuverryttelyn ja välikäyntien aikana olin kasannut maneesin hiekalle kahdeksan estettä: pitkien sivujen sisäpuolille kolmen ja neljän esteen sarjat, toisella puolella ristikko-pysty-portti ja toisella pysty-okseri-pysty-pysty, sekä toisen lävistäjän alkuun yksittäinen pysty. Tänään tarkoituksena oli harjoitella laukan säätämistä esteiden välissä, ja ratsukon hypätessä vielä verkkahyppyjä selostin narrille, miten esteiden väleissä tuli ratsastaa: kolmen esteen sivulla ensimmäiseen väliin neljä laukka-askelta eteen ratsastettuna, seuraavaan viisi lyhemmällä laukalla, neljän esteen sivulla kaksi ensimmäistä väliä kolmella laukka-askeleella eteen ratsastettuna ja viimeinen pysty-pysty -väli yhdellä laukka-askeleella. Lävistäjän esteeltä tuli ratsastaa kuuden normaalitempoisen laukka-askeleen väli kolmen esteen pitkän sivun keskimmäiselle esteelle.
Verkkahyppyjen jälkeen ratsukko pääsi aloittelemaan tehtävää, joka alkoi kolmen esteen sivulta, jatkui lävistäjän pystyltä keskimmäiselle pystylle, ja siitä neljän esteen sivulle. Ensimmäiset yritykset jäivät vain yrityksiksi, kun Noita ei viitsinyt pistää riittävästi töppöstä toisen eteen, ja askeleet eivät sopineet toiselle esteelle. Parin uusintakerran jälkeen ratsukko pääsi jatkamaan ensimmäiseltä sarjalta eteenpäin, vaikka jälkimmäinen viiden askeleen väli mentiinkin neljällä... Lävistäjä pystyineen ylittyivät helposti ja ongelmattomasti, mutta neljän esteen sarjalla ruunikon laukka jäi taas liian lyhyeksi, ja Noita iski jarrut pohjaan ensimmäisen esteen jälkeen. Käskin narria huomauttamaan tammalle heti eikä kohta, jos askel ei pidentynyt pyydettäessä. Tästä Noita tosin kiukustui, mutta tyytyi pukittamaan kärttyisesti ennen hyppyä.
Yhteensä neljän kiellon jälkeen ratsukko pääsi kuin pääsikin tehtävän kokonaisuudessaan läpi, mutta askeleet eivät tosiaan olleet mukautuneet suunnitellusti väleihin. Niimpä ratsukko sai toistaa tehtävää useamman kerran, ennen kuin Noita viitsi oikeasti kuunnella narrin apuja askelpituuksien suhteen. Kun väleihin alkoi löytymään oikeat askelmäärät, pääsin korottamaan esteitä alkuperäisestä 60cm korkeudesta aina yhdeksäänkymmppin asti, jolloin Noidan hyvä hyppytekniikka pääsi loistamaan kunnolla. Tässä vaiheessa ratsastajan naama alkoi jo uhkaavasti punoittaa ja puuskutus oli sen verran vaikuttava, että ratsukko sai siirtyä loppuverryttelyiden pariin. Vaikka aloitus ei ollutkaan säväyttänyt sujuvuudellaan, loppua kohden ratsukko suoriutui tehtävästä kunniallisesti ja ennen kaikkea oikeilla askelmäärillä.

Lue päiväkirjaa