Kuvagalleria

Misääri VH13-018-0950

15.09.2013 Missimme pääsi ensimmäisiin missikisoihinsa, suomenhevosvarsojen laatuarvosteluun. Mukaan tarttui SV-I pistein 52,3. Missi oli tilaisuuden paras kolmivuotias.

05.11.2013 oman elämänsä teinihomokuningatar vietiin kantakirjattavaksi, ja ori kirjattiin ratsusuunnalle KTK-II-palkinnolla pistein 77. Ori sai tilaisuuden korkeimmat pisteet.

30.11.2014 ruunikkomme sai jälleen feimiä, kun kärräsimme orin ERJ:n ylimääräiseen laatuarvostelutilaisuuteen. Pistesaalis oli 107,5p. eli odottamamme ja toivomamme ERJ-I!

20.02.2016 erityishieno Missimme kävi esiintymässä erityishienosti SLA-tuomareiden edessä. Pistesaaliiksi kertyi lopulta 106 ja se taas palkinnoksi muutettuna tarkoitti SLA-I* - järkky, miten hieno heppa meillä on!

25.02.2016 Missin viimeinen virstanpylväs, yleislaatuarvostelu, antoi orille kauniin tasaluvun. 100 pistettä ja YLA1 -palkinto tarkoittivat skumppaa meille, porkkanoita hienolle Missillemme!

Luonnekuvaus

Missin ego on aivan yhtä paisunut kuin sen isällä, ori osaa, tietää ja on paras kaikessa. Siitä huolimatta se on huomionkipeä pikkupoika, joka kiipeää vaikka puuhun kun tarpeeksi rakastaa. Ego Missillä saattaa olla kuin Mr. Miehellä, mutta se on parantumaton hienohelma, jonka jokaisen jouhen pitää olla jatkuvasti ojennuksessa ja joka saa hirvittävän kohtauksen, mikäli joutuu kävelemään kuralätäkköön. Missistä ei ota kukaan selvää, onko se oman elämänsä kuningatar vai sittenkin epäilyttävän herkkä ja naismainen metroseksuaalimies. Oli kumpaa oli Missi on ärsyttävyydestään huolimatta suuri ja hieno persoona, jonka kanssa on (ainakin silloin tällöin) mahtava työskennellä.

Ehdottomasti mukavimmillaan Missi on, kun sitä hoitaa, silloin sen ego ja kaikkitietävyys eivät tule niin esille. Ori rakastaa huomiota ja on koko ajan kerjäämässä sitä, rapsutuksia sille pitäisi jaella esimerkiksi koko ajan ja kaikkien. Toki ulkonäöstä ja muodista tarkka metroseksuaalimme vaatii pikkutarkkaa otetta ja käsittelyä, etenkin kun varusteita valitaan, mutta sitä lukuunottamatta se on kuin paraskin halinalle - mitä enemmän rakkautta, sen tyytyväisempi hevonen on. Missi pitää harjata tarkasti kokonaan ja jouhetkin selvittää, jotta se ei mökötä rumaa ulkonäköään, yksikin kurapaakku tai väärin jäänyt karva on maailmanloppu, jota ei voi kestää missään olosuhteissa. Ori protestoi tammamaisella vinkunalla ja hännän huiskinnalla sekä silmien pyörittelyllä, mikäli on jäänyt mielestään liian vähälle huomiolle, liian likaiseksi tai varusteet eivät ole voimassaolevan muodin mukaiset.
Missi tulee mukana kuin lemmenkipeä koiranpentu, kunhan sitä ei koeta pakottaa kuralätäkköön tai muuhun epämiellyttävän likaiseen paikkaan. Ori tosin alkaa egoistiksi heti, kun näkee tammoja tai toisen orin, silloin siitä tulee kukkoileva, pikkurilli pystyssä esittävä komistus. Näky on tosin lähinnä naurettava, kun hevonen pörhistelee kuin mikäkin Musta Ori, mutta pilaa vaikutelman vinkumalla kuin kiimainen tamma. Ota tästäkin sitten selvää.

Neuroottisen tarkka sekä oman, että ratsastajansa työn suhteen, isoegoinen, neitimäinen ja miellyttämisenhaluinen. Paketti on juuri niin omituinen, kuin miltä se kuulostaakin. Periaatteessa Missi haluaa miellyttää ratsastajaansa, jotta sitä rakastettaisiin, mutta se on aivan liian egoistinen tehdäkseen niin suorilta. Koska toki osaa jo kaiken ja ratsastajan tulisi rakastaa sitä vain senkin vuoksi. Missi vaatii pilkuntarkkaa, jämäkkää ratsastamista, jotta hevosesta saisi mitään irti, se vetää heti narttumaisen itkupotkuraivarin kun sitä alkaa ratsastaa suurpiirteisesti tai liian kovin ottein. Orille pitää tehdä selväksi, kumpi tässä määrää, mutta sille ei voi asiaa ilmaista liian kovaa tai se järkyttyy ja alkaa vinkua ja potkia tammamaiseen tyyliinsä. Missillä ratsastaminen on toki elämys, kun hevonen kuuntelee tarkasti kaikkea, mutta se kuuntelee jo vähän liiankin tarkasti. Kaiken pitää sujua just eikä melkein, ori ei hyväksy yhtäkään virhettä tai se alkaa heti kiukutella.
Koulu, esteet, maasto, mikään ei ole Missin kanssa toista helpompaa. Ori on hyväliikkeinen, taipuisa ja potentiaalinen kouluratsu, mutta sen kanssa hinkkaaminen on vain liian vaivalloista, jotta siitä täysipäiväistä kouluvääntäjää saisi. Hevonen turhautuu ja kiukustuu aivan liian helposti ja kokonaisen kouluradan suorittaminen Missillä vaatiikin työtä enemmän kuin pitäisi. Esteet eivät toki sitä paljoa helpompia ole, mutta koska ori niistä nauttii, niitä sen kanssa kehtaa harrastaakin. Missillä on potkua persauksessa ja hyvä tyyli, eikä sillä hyppääminen jätä ketään kylmäksi. Tosin se, että hevonen ylipäätään hyppää vaatii niin neuroottisen tarkkaa ratsastusta ei juuri ilahduta vaikka hevosella olisi miten hauskaa hypätessään.
Maastoon Missin kanssa ei kannata oikeastaan lähteä, hevonen ei yhtään tykkää ja kiukuttelee varmasti koko matkan. Orin mielestä maastossa on likaista, siellä voi tarttua risuja häntään ja oksiin, se on jatkuvasti hermostunut ja pälyilee ympärilleen. Missi säpsyy vähän kaikkea ja kaikkia, se aika mikä säpsymiseltä jää meneekin sitten jokaisen risun, hiekanjyvän ja mutapisaran väistelemiseen.

Kisapaikoilla Missin ego paisuu entisestään, samaten orin vaatimukset kaiken suhteen. Missin käsittely on tarkkaa puuhaa eikä ihan kuka tahansa saa akkamaisesti kiukuteltua suomenhevosta varustettua ja taluteltua käsihevosalueella.
Verrytteleminen ei ole yhtään sen mukavampaa, Missi on omasta mielestään niin pätevä, ettei sen tarvitse verrytellä tai treenata lainkaan. Ori keskittyy helposti tammoille huutelemiseen ja muuhun epäolennaiseen, ja hevosta joutuu välillä muistuttamaan aika rumasti kuka komentaa ja kenen pillin mukaan mennään.
Radalla Missi on valitettavan epätasainen suorittaja. Huomiosta ja parrasvaloista nauttiva ori saattaa keskittyä keekoilemiseen ja huomion kalasteluun suorituksen sijaan, ja silloin homma menee aivan pipariksi ja sijoituksista on turha haaveilla. Keskittyessään Missi tekee hyvää jälkeä, se kanavoi energiansa suoritukseen, ei kuumu ja tekee pilkuntarkkaa, miltei neuroottista työtä niin esteillä kuin kouluradoilla.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Missi ei ole yleisesti tarjolla jalostukseen.

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

11.01.2014 estevalmennus, valmensi Pöpi
Missiksi kutsuttu suomenhevosori oli kertakaikkisesti kiinnostava valmennettava. Ratsastajaltaan se ainakin vaati paljon, sillä kun ratsastaja pyysi oriaan hiukan liian vahvoilla pohkeilla liikkeelle, Missi hypähti taakse ja kiljaisi kuin mikäkin kidutettu lintu. Kun ori saatiin rauhoitettua, ratsastaja osasi itse säädellä apujensa voimakkuuksia. Missi kulki oikein sievästi, mutta huomasin selkeästi kuinka tarkkoja apuja sen hallitsiminen vaati. Neuvoin ratsastajaa rentoutumaan ja vetämään syvään henkeä. Kun ratsastajan jäykkyys oli kadonnut, pyysin ratsukkoa ravaamaan. Tammamainen suokki kulki pää pystyssä, valppaana ja tarkkaavaisena. Mitään huomautettavaa en löytänyt, sillä ratsastaja oli rentoutunut, ja käytti nyt apujaan erittäin pehmeästi. Sillä aikaa kun ratsukko ravasi, kokosin kentälle kaksi pystyä, ja yhden okserin, kaikki yhdeksi isoksi sarjaksi. Kooltaan esteet olivat 90-110cm korkeita.
Missi sai ratsastajineen ottaa vielä ennen esteitä hiukan laukkaa keskiympyrällä. Laukka nousi sopivan pehmein avuin, ja jatkui juuri niin kauan kunnes ratsastaja pyysi oria hidastamaan. Kun ratsukko sitten pääsi hyppäämään, tulikin ongelmia. Ilmeisesti lähestyminen ei ratsun mielestä ollut tarpeeksi hyvä, sillä Missi hypähti sivulle juuri ennen ensimmäistä estettä. Ratsastaja lensi komeasti maahan, mutta hypähti heti pystyyn. Kävelin ottamaan Missin kiinni, ja ratsastaja päättikin nousta heti selkään ja yrittää uudelleen. Tällä kerralla hän ratsasti orin todella suoralla reitillä, ja yli päästiin kaikista kolmesta. Samaa hypättiin vielä muutaman kerran, minkä jälkeen oli aika jo alkaa loppuverkata. Missi on oiva hevonen osaavalla ratsastajalla, joten kannattaa vain jatkaa harjoittelua.

19.01.2014 estevalmennus, valmensi alhippa
Ratsukko sai tehdä itsenäisen verryttelyn kaikissa askellajeissa kasatessani itse valmennuksessa käytettävät esteet kentälle. Missi oli selkeästi tänään täynnä puhtia ja intoa sillä ratsastaja sai ratsastaa oria enemmän takaisin kuin eteen. Hieman pientä hienosäätöä sileällä suoritimme yhdessä ennen hyppäämisen aloittamista, joka pääasiassa koski hieman pidätteitä ja istunnan tehokasta käyttöä jarruna. Verryttelyhypyt aloitettiin kahdeksikolla kahden pystyesteen voimin, jossa ratsukon tuli edetä hallitussa temmossa ja melko pienin huomaamattomin hypyin. Alkuun ori oli turhan innokas ja hypyt olivat loikkauksia, mutta orin tasaantuessa ja ratsastajan hieman pidättäessä oria paremmin alkoi sujuva esteiden ylittäminen lähes huomaamattomasti. Tästä siirryimme suoraan suhteutettuun esteväliin okserin ja pystyesteen voimin. Väliin mahtui vaihtoehtoisesti joko 4 hieman venytettyä laukka-askelta tai 5 hieman lyhennettyä laukka-askelta. Pyysin ratsukkoa suorittamaan tehtävän 5 laukka-askeleella, joka parilla ensiyrittämällä tuotti selkeästi vaikeutta ja aiheutti puomin kolkaisut pystyesteellä. Ratsastajan ottaessa oria vielä paremmin takaisin, varsinkin istuntaa apunakäyttäen, hyppääminen alkoi sujua mallikkaasti ilman ongelmia. Missin tämän päivän reippaan mentaliteetin vuoksi päädyimme unohtamaan välin ratsastamisen pidennetyllä askeleella ja sen sijaan hyppäsimmekin kaksoissarjaa, jonka molemmat osat olivat oksereita. Ensimmäinen okseri hieman matalampana, väliin kaksi laukka-askelta ja jälkimmäinen okseri sitten 15cm isompana. Ratsukon tehtävänä oli saada aikaan hallittu ja rauhallinen lähestyminen ensimmäiselle esteelle ja sujuvat askeleet esteiden väliin, jotta ponnistus jälkimmäiselle okseri onnistuisi hyvin. Ensimmäisellä yrittämällä jälkimmäinen okseri tuli rytinällä alas, mutta seuraaviin yrityksiin Missi itsekin oli selkeästi varovaisempi ja hyppäsi sarjan tyylipuhtaasti. Viimeisin hyvin sujuneisiin hyppyihin oli hyvä lopettaa valmennus. Palautteen annoin samalla, kuin ratsukko jäähdytteli itsenäisesti ravissa ja käynnissä. Ratsukon työskentely on selkeästi hyvää, vaikka ei vielä täysin saumatonta. Ratsastajalla itsellään on hyviä ominaisuuksia, mutta etenkin istunnan parempaan käyttöön kannattaa kiinnittää tulevaisuudessakin huomiota.

02.02.2014 estevalmennus, valmensi Pöpi
Missi olikin minulle tuttu hevonen. Valitettavasti. Muistin kyllä edelliskerrasta minkälaista tuskaa sen valventaminen oli, mutta se pitäisi nyt vain kestää. Olinkin aivan täysin valmis heittämään hanskat tiskiin siinä vaiheessa kun narrin ratsastama ori päätti ruveta kiukuttelemaan. Ilmeisesti sen ratsastaja oli "antanut liian kovan pohjeavun", vaikka omasta mielestäni se oli ollut varsin normaali.
Kun alkulämmittelyt oli hoidettu pitkän, tuskaisen taistelun jälkeen, kokosin jonkinlaista jumppasarjaa Missiä ja narria varten. Esteet eivät olleet mitään kummoisia, suurin niistä oli 80cm korkea, mutta tarkoitus olisikin vain saada Missi kunnialla läpi esteistä. Tai siis yli. Ei missään nimessä läpi!

Pyysin ratsukkoa ottamaan hiukan laukkaa ennen esteille tuloa. Tietenkin taas ratsastaja teki Missin mielestä jotain "väärin" ja ori tyssäsi paikalleen potkimaan ilmaa. Käskin ratsastajaa potkaisemaan sen ihan ronskisti liikkeelle, unohtamatta raipan käyttöä. Kyllähän se siitä sitten laukkaan lähti, mutta pää pilvissä ja kuolaimia purren.
Kun ratsukko oli laukannut siedettävästi yhden kierroksen, pyysin heitä ottamaan esteet ravissa. Ratsastaja hikoili itsensä puolikuoliaaksi yrittäessään ratsastaa mahdollisimman pikkutarkasti, mutta yli päästiin ja se on ainut asia mikä loppupeleissä merkitsee. Kehuin ratsastajaa sinnikkyydestä, ja käskin heitä tulemaan nyt laukassa. Laukka olikin sitten asia erikseen. Missi päätti sitten ruveta kiukuttelemaan, ja kiertelemään esteitä. Ensimmäisen jumppaesteen se hyppäsi hyvin, mutta otettuaan yhden laukka-askeleen kohti seuraavaa, hevonen kääntyi äkisti, ja ohitti esteen täpärästi. Sekä minä että ratsastaja kirosimme vuolaasti, mutta toinen yrityskerta tuottikin jo parempaa tulosta. Hevonen hyppäsi esteet laukassakin, ja tätä toistettiin muutamaan otteeseen. Kun hyppyjä oli harjoiteltu vielä jonkin aikaa ja radasta suoriuduttu tarpeeksi monta kertaa kunnialla, annoin ratsukolle luvan siirtyä uralle ravaamaan. Olihan se mennyt ihan hyvin, kyllä Missi vielä tulisi pärjäämään esteradoilla. Ehkä.

16.03.2014 estevalmennus, valmensi Susanna
Pidettyäni pienen kahvitauon Lissun ja Viehättävän Unettoman valmennuksen jälkeen oli aika siirtyä harjoituttamaan seuraavaa ratsukkoa, narria ja Misääriä. Narrin taluttaessa Missiksi kutsutun orin maneesiin huokaisin salaa: jo toinen neitimäinen ori valmennettavana ja vielä yhden päivän aikana. Toisaalta, Missi oli kyllä hieno hevonen kaikin puolin, ei kai minulla muuten seisoisi omassa tallissani sen jälkeläistäkään.

Narrin verrytellessä Missiä rakensin taas hiki hatussa esterataa. Koska Missi oli kokenut esteratsu, oletin lähestymisten ynnä muiden olevan ratsukolle helppoja. Niinpä rakensin ympäri maneesia yksittäisiä tehtäviä, joiden avulla harjoiteltaisi askelten säätelemistä. Pitkällä sivulla oli pysty ja okseri, joiden väliin mahtui joko neljä isohkoa laukka-askelta tai viisi suht normaalia laukka-askelta. Toiseen päätyyn tein ympyrälle matalan innarin, joka taas tuli selvittää ilman kokonaisia laukka-askeleita esteiden välissä. Selitettyäni tehtävän narrille ratsukko aloitti työskentelyn ympyrällä. Ensin ratsukko hyppäsi innarin keskeltä esteitä, jolloin Missin ei tarvinnut lyhentää eikä venyttää askeleitaan. Kun tämä ei odotetustikaan tuottanut mitään vaikeuksia, ratsukko sai tehtäväkseen hypätä innaria joka toisella kierroksella mahdollisimman läheltä ympyrän keskipistettä, jolloin tuli lyhentää laukkaa, ja joka toisella mahdollisimman kaukaa ympyrän keskipisteestä, jolloin taas haasteena oli säätää laukka riittävän pitkäksi selvittääkseen esteet ilman ylimääräisiä askeleita esteiden välissä. Missillä oli ensin vaikeuksia keskittyä tehtävään ja narrin apuihin, mutta orin kolauteltua jalkojaan puomeihin kyllästymiseen asti se silmin nähden skarppasi ja tehtävä alkoi sujua. Ratsukon työskentelyä oli ilo katsella, kun haastava tehtävä näytti sujuvan kuin tanssi ja ratsastaja ja ratsu selvästi puhalsivat yhteen hiileen.

Onnistuneen ympyräharjoituksen jälkeen siirryimme hiomaan askelpituuksia pitkän sivun pystylle ja okserille. Annoin jälleen tehtäväksi hypätä joka toisella kierroksella esteet reippaassa, isossa laukassa neljällä askeleella ja joka toisella kierroksella lyhyessä laukassa viidellä askeleella. Parin yrityksen jälkeen Missi sai taas juonesta kiinni, minkä jälkeen ratsukon työskentely näytti jälleen varmalta eikä alun hapuilusta uudella tehtävällä ollut enää tietoakaan. En voinut kuin myhäillä tyytyväisenä, että neitimäisyydestä huolimatta tallissani seisoi fiksun orin - toivottavasti vähintään yhtä fiksu - jälkeläinen. Ääneen vain kehaisin narria hyvästä ratsastuksesta ja ylistin hienoa oria, jolla oli varmasti ollut tänään ilo ratsastaa: niin toimivalta ratsukon yhteistyö oli vaikuttanut. Tämä ori pääsisi vielä pitkälle!

13.04.2014 estevalmennus, valmensi venlis
"Joo otetaankos sitten lisättyä ravia lävistäjällä.." kiljuin ohjeita maneesin katsomon puolelta. Suomenhevosori Missi koikkelehti vaarallisen innostuneen näköinen, olihan kyseessä estevalmennus. Ratsastaja oli tulenpunainen, rasituksesta tai kärsimyksestä, kuka tietää. Itsestäni ratsastus näytti hieman kärsimysnäytelmältä, ainakin alkuverryttelyn aikana. Lävistäjän jälkeen päästiin kuitenkin tositoimiin. Hyppäsimme jumppasarjaa. Missi hyppäsi suomenhevoseksi todella hyvin, huomasi että takamoottorista löytyi potkua. Ori oli aivan haltioissaan, ja sitä joutui hieman toppuuttelemaan, ettei poika olisi käyttänyt kaikkia voimiaan heti alussa helppoihin esteisiin. Korotimme sarjaa kerta kerralta, ja nopeasti valmennuksemme alkoi muuttua korkeushyppykilpailuksi. Missi ei ainakaan pannut pahakseen, minun kirkuessa innostuneena "jee, tulkaa vielä kerran!!!" kun hevonen hyppäsi kerta kerralta hienommin. Metrin lähestyessä alkoi hevoselta kuitenkin kärsivällisyys loppua. Ratsastajan komentaessa innotonta oria uudestaan sarjalle päästi Missi kimeän inahduksen ja loikkasi pukkicapriolelevadella melkein metrin ilmaan. Missi oli kiukustunut kuin ampiainen, ja lepyttely ei oikein tuntunut tepsivän. Niimpä jumppasarjamme jäi siihen. Hyppäsimme loppuun vielä okseria ja isoa pystyä, ja siirryimme sitten yhä loukkaantuneen orin kanssa loppuverkkaan.

26.10.2014 estevalmennus, valmensi yaren
No mutta kyllä, Missi oli hevonen, joka kyllä osasi hypätä. Hassua oli kuitenkin se, että jos en olisi nähnyt hevosen mahan alle, olisin voinut olla ihan varma, että tamma se oli. Kiljukaula tuntui saavan slaagin pienemmästäkin liian painokkaasta hipaisusta ja Narri ei saanut tehdä yhtään virhettä ratsastaessa tai Missi aloitti teinidraamakuningattaren shown. Näin kentällä seistessä meno lähinnä nauratti, mutta tiesinhän minä, ettei se ratsastajaa paljon miellyttänyt. Narri näytti purevan niin tiukkaan hammasta, että naamakin alkoi jo punehtumaan! Koitin hillitä naurunpyrskähdyksiä ja kohta meitä oli jo kaksi suu tiukasti supussa, tosin täysin eri syistä. Olin kuitenkin iloinen siitä, että Missi selvästi nautti hyppäämisestä ja loikkikin aropupun lailla, mutta vain silloin, kun Narri malttoi pysyä rauhallisena ja vakaana. Jos häntä alkoi yhtään jurppimaan joku asia, Missi otti siitä heti tulta alle ja kohta oli kaksi kiukuttelijaa. Aika osuva pari, se minun täytyi myöntää, mutta tämähän on taas niitä asioita, joita ei Narrille kerrota. Vaikka tilanteessa olikin oma viihdearvonsa, minun tehtäväni oli saada tilanne hallintaan ja muistutella Narria siitä, miten siellä hevosen selässä oikein käyttäydyttiin. "Nainen, nyt ryhdistäydy! Meillä on jo yksi neiti täällä esteradalla ja se riittänee", tokaisin veikeästi, mutta Narri ei selvästikään ollut kovin vitsituulella tai ainakaan hän ei tarttunut minun huumoripläjäykseeni. Nainen kuitenkin otti neuvosta vaariin ja koitti parhaansa mukaan rauhoittaa itsensä ohjaten orin ties kuinka monennen kerran esteradan ensimmäiselle esteelle. Hoplaa, yli kyllä mentiin oikein sievästi ja toivoa sopi, että sama meininki jatkuisi loppuun asti. Missi unohti heti omat teiniangstinsa, kun Narri alkoi keskittymään vain ja ainoastaan siihen hetkeen, kunnioittaen ratsuansa. Huomasin jopa hymyn pilkahduksen hänen huuliltaan, kun viimeinenkin este oli hypätty, eikä Missi ollut keksinyt mitään typerää neiteilyä. Tämä kertoi taas siitä, että ratsastajan piti vain oppia elämään ratsunsa kanssa, vaikka hevonen olisi ollut kuinka transsukupuolinen tahansa.

04.12.2015 estevalmennus, valmensi annika n.
Missi-hevoselle ja ratsastajalle oli tänään määrä pitää estevalmennus. Mielessäni oli kuva kuvankauniista tammasta, mutta putosin pilvilinnoistani aika pahanpäiväisesti, kun mulle kerrottiin, että Missi on ori, ja vielä ruunikko sellainen. No, alkujärkytyksen ja pienen pohdinnan, että mahtoiko nimen keksijä olla ihan selvin päin, jälkeen päästiin aloittelemaan valmennus. Tehtiin aluksi pieni herättely sileällä ravi-pysähdys-ravi -siirtymisten avulla, ja sitten taivutteluita, joiden jälkeen laukka-pysähdys-laukka -siirtymisiä. Missi heräsikin oikein hyvin, ja päästiin aloittamaan hyppelytehtävät. Ori oli melko kuuma, ja sen kanssa jouduttiin tekemään useita voltteja tehtävien välissä, sillä se jostain syystä kuumui kauheasti. No, saatiin kuitenkin kivoja suorituksia, jotka kelpasivat jopa minulle. Pienten alkuhyppyjen jälkeen aloiteltiin varsinaisesti ensimmäinen tehtävä, joka oli siten, että lävistäjille (hieman eri kohtiin) olin laittanut esteet, pienehköt pystyt, ja oli tarkoitus tehdä "kahdeksikkoa", eli aina esteen päällä laukanvaihto. Missi keskittyi aika hyvin, ja tempokin pysyi kohtuuden rajoissa, ja saatiin oikein kivoja suorituksia - ori hyppäsi hyvällä tekniikalla ja vaihtoi laukan ratsastajan pyynnöstä aina esteen päällä. Kerran vaihto ei onnistunut, mutta pari askelta esteen jälkeen ori vaihtoi kuitenkin - se taisikin olla erittäin osaava! Vaikka nimestä en nyt sitten niin tiennyt.. No mutta kuitenkin, käveltiin ihan hetki, jonka jälkeen oli tarkoitus ratsastaa vähän sarjoja. Olin koonnut yhden kolmen esteen sarjan, ja yhden kahden esteen sarjan, ja jokaiseen väliin tulisi vain yksi tai kaksi laukka-askelta ennen hyppyä. Tehtävä vaatisi siis aikamoista tarkkuutta. Tehtävät oli sijoiteltuna kentän "pitkille sivuille", mutta kuitenkin uran sisäpuolelle. Aloitettiin kahden esteen sarjasta, joka sujui hyvin, kun korkeus ei ollut vielä maksimissa. Toistettiin pari kertaa, käveltiin välissä pari kierrosta, ja sitten otettiin kolmen esteen sarjaa maksimikorkeudessa, eli metrisenä. Ekalla kerralla otitte A- ja C-osalta puomit matkaan, mutta toisella ja kolmannella kerralla saatiin puhdas suoritus. Valmennus meni osaltanne siis oikein hyvin!

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: verryttelyä, puomitreeni
tiistai: vapaa
keskiviikko: koulua
torstai: esteitä
perjantai: verryttelyä (kentällä / maastossa)
lauantai: koulua
sunnuntai: esteitä

Hoito-ohjeet
Hikisenä pesu ja fleeceloimi päälle.

Varusteet
Ratsastaessa yleissatula, tavalliset suitset alaturpahihnalla ja kolmipaloilla.
Hypätessä estesatula, tavalliset suitset alaturpahihnalla, kolmipalat, panssarivyö ja jännesuojat etusiin.