Verjnärri VH14-018-0404

Tamma ei ole ilkeä tai pahantahtoinen hevonen, mutta se on käskevä ja tarkka omasta tilastaan. Vellin voi hoitaa huoletta karsinassa, jos osaa vain pitää puolensa sitä vastaan. Muualla hieman arka ja uusia asioita jännittävä tamma on karsinassaan reviiritietoinen johtajatamma, joka ei suvaitse alempiensa tunkeutuvan omalle alueelleen. Vellin luokse on asteltava kuin Euroopan omistaja, jotta hevonen huomaa saman tien kumpi tässä ottaa sen johtajan paikan. Epävarmoja ihmisiä tamma komentaa vaikka hampailla jos ei muuten saa tahtoaan läpi, mutta jos ihminen käyttäytyy johtajan tavoin Velli on tyytyväinen. Se oikeastaan kaipaakin johtajaa enemmän kuin haluaa olla johtaja, joskin Velli kovasti tykkäisi olla alfatamma.
Velli on oikein hyvä talutettava, sillä se tulee mukana kuin koiranpentu jos vain ihminen käyttäytyy edelleenkin kuin omistaisi koko maailman. Vellille on luonnollista seurata johtajaa. Koppiin se astelee hieman varovaisesti ja vaatii kaverin matkustaakseen nätisti, mutta kun kaveri on mukana ja valmiina kopissa tamma on kokenut matkantekijä.

Velli osaa olla haastava ratsu, vaikka osaava tuntiratsastajakin pärjää sen kanssa - mikään ammattilaisratsastaja ei tarvitse olla. Ruunikolla on paha tapa testata ratsastajaansa sen suhteen, saako se perseillä/laiskotella ja jos saa, niin miten paljon. Mikäli Velliltä ei vaadi mitään se ei vahingossakaan tee mitään, ja jollei ratsastaja ole tarkkana tamma menee siitä, mistä aita on matalin tai sitä ei ole ollut ollenkaan.
Koulupuolella Velli taipuu jopa helpon B:n asioihin, eikä siitä saa näyttävää kouluratsua tekemälläkään. Koululiikkeet ovat ruunikolle pakkopullaa, ainoastaan laukan sisäisistä siirtymisistä sekä pohkeenväistöstä Velli pitää. Ratsastaja joutuu alati herättelemään Velliä, potkimaan tammaan vähän eloa ja ryhtiä. Tamman saa kyllä jonkinnäköiseen muotoon, eri asia, pysyykö muoto yllä ilman kädenvääntöä. Vakavampaan koulutreenaamiseen Vellistä ei ole, tamma on klassinen "tällä mennään vain estekoulua" eli hiotaan enimmäkseen niitä koulujuttuja, joista on suora hyöty esteradalle. Ja sitä pohkeenväistöä.
Esteillä tammalla on niin paljon enemmän virtaa, ettei sitä uskoisi siksi kouluratojen laiskiaiseksi, joka Velli on. Herkästi kuumuvalla tammalla on valtava imu esteelle, Velli rakastaa hyppäämistä ja menee mielellään lähes minkä tahansa esteen yli. Erikoisemmat johteet saattavat vähän jännittää ja niihin pitää tutustua etukäteen, sillä pelottavan esteen kohdalla Velli kieltää satavarmasti ja ampaisee täyttä laukkaa toiseen suuntaan. Ratsastajan rohkaisu ja esteeseen tutustuminen auttavat, eikä etukäteen nuuskitulle esteelle yleensä tule kieltoja. Ponnistuspaikat ovat välillä hakusessa, Velli saattaa innoissaan hypätä liian aikaisin, mutta muuten tamman ratatekninen osaaminen on hyvää ja varmaa.

Vaikka kuljetus itsessään ei jännitä, niin määränpää on aina huisin jännä paikka, ja Velli tuleekin kopista/rekasta ulos huterin jaloin kuin mikäkin jäälle eksynyt bambi. Jännittynyt hevonen huutelee kavereille ja steppaa paikoillaan, mutta kyllä sille varusteet saa nakattua päälle. Käsihevosalueella tamma sentään osaa käyttäytyä, mitä nyt kiljuu menemään ja saattaa ravisteppailla, mutta pysyy lapasessa ja kuuntelee taluttajaansa.
Verryttelyissä Vellin kanssa saa tehdä paljon töitä, että jännittyneen tamman saa rentoutumaan ja rentoutuneen tamman tekemään töitä. Kotosalla ruunikko on huomattavasti simppelimpi ratsastaa kuin kisoissa, ja verryttelyjen sujuminen määrittelee aika pitkälti tulevan suorituksen. Jos Velliä ei saa ratsastettua mihinkään muotoon ja ruotuun verryttelyissä ei suorituksestakaan tule yhtikäs mitään. Jos verryttely menee hyvin yleensä suorituskin menee, kunhan tamma keskittyy ratsastajaansa ja työntekoon eikä yleisön (ja tuomariston, hui apua!) jännittämiseen.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

29.05.2014 Estevalmennus, valmensi cirus
Lissu oli saapunut estevalmennukseeni Velli-tammallaan. Velli vaikutti varsin vireältä ja esteet nähtyään alkoi ihan käydä kierroksilla. Lissu saikin rauhoitella tammaa, joka polki lennokasta ravia, käyden välillä hieman vahvaksi kädelle. "Puolipidätteitä, rauhoita kädet ja laske niitä vähän alemmaksi", ohjeistin Lissua. I-kirjaimen kohdalla oli pysty, joka oli tarkoitus hypätä pääty-ympyrällä. Tamma hyppäsi esteen vauhdikkaasti, mutta puhtaasti. Kentällä oli pari muutakin estettä, toisessa aaltolankut ja toisessa portti. Erikoisesteet jännittivät tammaa, joten Lissu antoi Vellin käydä tutkimassa esteitä aivan lähietäisyydeltä ennen niiden hyppäämistä. Sitten aloitimme hyppäämisen. Velli oli asiasta kuitenkin erimieltä, ja pysähtyi mielenosoituksellisesti muutamaa metriä ennen estettä. Toisella yrityksellä Velli otti portille kunnolla vauhtia, Lissun jarrutteluista huolimatta. Ehkä Velli ajatteli ettei este ehdi purra jos sen hyppää tarpeeksi kovaa ja korkealta. Lissun käänsi Vellin kohti aaltolankkuestettä. Velli näytti hetken siltä, että se yrittää taas kieltää, mutta loppujen lopuksi hyppäsi esteen, kun Lissu rohkaisi sitä. Lopuksi ratsukko hyppäisi metrisen radan. "Pidä pohkeet kiinni. Se kyllä menee yli jos sinä niin päätät", sanoin Lissulle joka urheasti taisteli Vellin kanssa radan läpi. Loppuverkan aikana kertasimme vielä hyvin onnistuneita, ja vielä treenaamista vaativia asioita.

31.05.2014 Estevalmennus, valmensi Dora
Velli oli ihastuttavan helppo valmennettava. Tamma toimi heti alusta alkaen reippaasti, meni mielellään puomeja ja hyppäsi ristikotkin leikiten. Sen hyppytyyli oli myös todella puhdas eikä ratsastajan tarvinnut paljoakaan mitään korjailla. Lissu kuitenkin pysyi kokoajan hereillä hevosensa selässä eikä unohtunut missään vaiheessa nukkumaan, vaikka Velli varmaan olisi yksinkin osannut handlata nämä hyppyhommat. En ratsukkoa siis pitkään kiduttanut yksittäisillä esteillä vaan päästin heidät radan kimppuun. Rata koostui parista pystystä, vähän tiukemmasta ratsastustiestä okserille ja parin laukka-askeleen suorasta pystylle josta piti kaartaa loivasti sivuun kaksoissarjalle ja sitten hypätä ensimmäisenä hypätty pysty uudelleen. Esteiden aloituskorkeus oli 80cm. Suoritus alkoi räväkästi ja Velli imi hyvin esteille, porhaltaen oikein innoissaan eteenpäin. Ensimmäisten hyppypaikkojen kanssa oli ehkä hiukan hakemista, mutta Velli suoriutui silti radasta oikein mallikkaasti. Ratsukko hyppi rataa ja minä lähinnä nojailin vain aitatolppaan sekä välillä nostelin esteitä. Mitään suuria ongelmia ei tällä parivaljakolla ollut ja sain siis valmentajan ominaisuudessa lähinnä laiskotella ja väliin huudella kehuja tai jotain pikkuvinkkejä. Esteetkin nousivat Vellin omalle tasolle saakka alta aikayksikön. Valmennus sujui minusta erittäin hyvin ratsukolta, eikä tämä parivaljakko paljoakaan hiomista suorituksiinsa tarvitse!

04.06.2014 Estevalmennus, valmensi Sofia W.
Suomenhevostamma Velli vaikutti tänään vähän pahantuuliselta valmennukseen saapuessanne. Olit etukäteen kertonut, että Velli saattaa kuumua ihan mahdottomasti esteitä nähdessään, joten katsoin viisaammaksi pistää puomit paikoilleen vasta hetkeä ennen hyppäämään lähtemistä. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi siltä osin, ettei ruunikko osoittanut mitään vouhotuksen merkkejä. Huono vain, ettei Velli osoittanut itse asiassa minkäänlaista mielenkiintoa tai ylipäätään reagoinut oikeastaan mitenkään mihinkään. Tamma kulki kuin se kuuluisa täi tervassa niinä hetkinä, kun ylipäätään suostui liikahtamaan paikoiltaan. ”Ei tää yleensä oo ihan tämmönen”, huikkasit ilmeisen tuskastuneena ratsusi selästä yrittäessäsi vimmaisesti herätellä sen motivaatiota. Katsoin parhaaksi kyhätä kentän keskustaan pari verryttelyestettä, jos tamma niistä saisi vähän puhtia pyttyyn – ja minkä asenteenmuutoksen ne saivatkaan suokissa aikaan! Velli oli ihan kuin eri hevonen matalat esteet nähdessään. Vouhkaamaan se ei sen pahemmin ruvennut, mutta sai kummasti lisää intoa lähteä suorittamaan alkuverryttelyitä. En tiedä johtuiko innosta vai mistä, mutta Vellin hyppytyyli oli jo näillä pienillä verkkaesteillä suorastaan liioitellun lennokas. Esteet ylittyivät kovaa ja korkealta ja pari kertaa hypättiin ihan liian läheltä, josta seurasi luonnollisesti puomin putoaminen. Saattoi johtua innostuksesta tai sitten Vellillä oikeasti oli jonkinmoisia hankaluuksia ponnistuspaikan arvioimisessa. Olipa sitten kummin päin hyvänsä, niin tamma selkeästi tarvitsee apuasi hyppypaikan valitsemisessa. Ennen loppuverryttelyjä hyppäsimme muutamaan otteeseen viisi noin 100 cm korkuista estettä ratana, ja tässä kohdin Velli pääsi kaikkein parhaiten tuomaan taitonsa esille. Tamman hyppytyylissä ei ollut moitteen sijaa. Vauhtia riitti, mutta Velli pysyi kuitenkin koko ajan hallinnassa ja jotakuinkin kuulolla.

11.06.2014 Estevalmennus, valmensi Susanna
Aurinko porotti kuumasti Susirajan kentän yläpuolella, ja ukkosta oli selvästi ilmassa. Lissu verrytellessä ratsuaan Verjnärriä eli Velliä rakentelin pientä esterataa valmennusta varten. Olin valinnut esteiksi mahdollisimman erikoisennäköisiä ja riemunkirjavia esteitä, ja kaiken kruunasi vesieste, jota vain harvoin pääsin harjoituttamaan rataesteradalla. Nyt sellainen oli kuitenkin saatu rakennetuksi Susirajan tyttöjen kanssa, joten siitä piti totta kai ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti.

Ratsukko liikkui hyvin kentällä, ja Velli katseli kiinnostuneena esteitä. Kun sekä hevonen että ratsu olivat vertyneet, kehotin Lissua tuomaan tamman ihmettelemään jokaista estettä vähän lähempää. Vellin ilmeistä näki, kuinka se ensin jännitti lähes jokaista estettä, mutta Lissun rohkaisemana se onnistui selättämään pelkonsa... kunnes ratsukko pääsi vesiesteelle: Velli laski turpansa veteen ja samantien teki täyskäännöksen karauttaen täyttä laukkaa vesihirviötä karkuun. Niinhän siinä kävi, että Lissu-parka lensi yllättävän käännöksen ansiosta korkeassa kaaressa vesihautaan. Kun Velli oli päässyt kauemmas ja huomasi, kuinka sen ratsastajalle oli käynyt, se muuttui silminnähden hätääntyneeksi. Eihän säikähtänyt tamma tietenkään mitään pahaa ollut tarkoittanut eikä ainakaan kastellut ratsastajaansa tahallaan. Lissu kömpi sadatellen vesihaudasta ja mutisi käyvänsä äkkiä hieman kuivattelemassa itseään. Yrittäessäni saada Velliä kiinni kentällä - tamma taisi jännittää minuakin, kun olin sille uusi ihminen, ja juoksi karkuun - se yhtäkkiä suunnisti suoraan kohti vesiestettä ja suureksi yllätyksekseni kävi matalaan vesihautaan makuulle. Hevonen oli varmaan päättänyt ottaa ratsastajastaan mallia ja käydä vesihaudassa vilvoittelemassa näin kuumana päivänä, kun ratsastajakin oli kävellyt tiehensä ja tätä piti nyt odottaa. Kun Lissu palasi pyyhkeen kanssa ja hitusen kuivempana kuin lähtiessään, saimme kaksin kiskottua Vellin ylös vedestä. Märkä tai ei, Lissu hyppäsi satulaan ja ilmoitti ratsukon jatkavan tehtävää vaikka sitten märkänä, mutta nyt olisi aika harjoitella. Niinpä ohjeistin ratsukkoa hyppäämään ensin jokaisen esteen muutamaan kertaan kuin tutustuakseen niihin vielä uudestaan, ja lopuksi ratsukko saisi hypätä koko radan. Perusteellinen tutustuminen esteisiin oli tehnyt tehtävänsä, sillä Lissu ja Velli selvisivät esteistä mallikkaasti. Vesiesteen kohdalla Lissu joutui patistelemaan tammaansa eteenpäin - Velli oli tainnut keksiä, että kylvyn lisäksi vesihautaa saattoi käyttää myös juomiseen. Päättäväinen eteenpäin ratsastaminen kuitenkin tuotti tulosta ja vastahakoinen Velli hyppäsi vesihaudankin hienosti. Pyysin ratsukkoa hyppäämään radan vielä toiseen kertaan, jotta vesiestekin saataisi hypättyä yhtä sujuvasti kuin muut radan esteet. Sitten oli aika päästää ratsukko loppuverryttelyyn: Pelkäsin kuumuudesta kärsivän ratsukon saavan vielä lämpöhalvauksen, joten molemmat oli saatava juomaan pikimmiten. Kaiken kaikkiaan valmennus meni oikein, sillä saimme valmennukselle asetetut tavoitteet saavutettua, ja lisäksi kulunut tunti oli vaiherikkaampi kuin valmennukset yleensä. Myös Velli oli osoittautunut hyvin sympaattiseksi tammaksi, joka ei kyllä jättänyt ketään kylmäksi. Oikein antoisa vierailu Susirajassa siis jälleen kerran!

02.07.2014 Estevalmennus, valmensi Pinja K.
Alkulämmittelyssä Velli ei paljoa moottoriaan käyttänyt. Toisaalta tämä saattoi olla hyväkin asia, koska esteille päästyään Vellillä oli heti alkuun hyvä laukka. Kaikki muut esteet menivät radalla esimerkillisesti, mutta erikoisesteen kanssa oli hieman ongelmia. Velli selvästikään pitänyt hieman pelottavimmista esteitä. Tamma tuli kuitenkin hyvin mielin katsomaan erikoisestettä ja hyppäsikin tämän jälkeen kyseisen esteen, vaikka ratsastaja sai olla melkoisena tukena. Velli alkoi hieman sähläämään kun esteet nousivat. Tiukissa kaarteissa jäivät hyppypaikat hieman hakuseen ja tammalla oli milloin missäkin välissä ristilaukka. Pyysin ratsastajaa ratsastamaan huolellisemmin ja viemään pidätteet huolellisemmin läpi. Muistutin myös, että pohkeen täytyy olla lähellä, jotta pidätteet menevät oikeasti läpi. Rauhallisempi rata onnistui kokonaisuudessaan paljon paremmin. Välillä Vellillä oli ehkä liikaa aikaa miettiä miltä mikäkin este näyttää ja mitä pelottavaa kaikissa erikoisemmissa oli, mutta ratsastajan tuella tamma hyppäsi kaikki esteet. Loppuverryttelyssä Velli sai venyttää kaulaansa ja hypätä vielä parit hyvänmielen kavaletit.

16.07.2014 Estevalmennus, valmensi Tea
Erikoisen värinen tamma laukkasi ympäri kenttää satunnaisesti pientä ristikkoa hypäten. Oli huvittavaa katsoa kuinka ennen ristikkoa vauhti kasvoi vähintään pykälällä. Moikkasin nopsaan ratsukkoa ja jäin kentän laidalle katselemaan heidän lämmittelyään. Velli näytti erittäin holtittomalta ja siltä, että se lähti lapasesta aina ennen estettä. Jatkoimme pitkällä sivulla sijainneen ristikon kanssa harjoittelua, joten lisäesteille ei ollut tarvetta. Käskin pysäyttämään tamman ennen estettä ja lähestymään ravissa. Ensimmäisellä kerralla Velli meni tavalliseen tapaansa ohjekuuroksi ja hyppäsi yli aivan normaalisti kaahottaen. Lisäsin ohjeisiin, että tekee voltteja niin kauan, että tamma pysähtyy. Ympyröitä pyörittiin erittäin kauan ennen kuin tamma kyllästyi ja pysähtyi. Tai en nyt tiedä voiko sitä pysähtymiseksi laskea, mutta edistystä sekin oli. Este oli vaivaiset 30cm korkea, joten pysähdyksen lähelle tullessa pystyisi sen ylittämään käynnissäkin. Parivaljakko pyöri kymmenkunta kertaa voltteja ja edistys näkyi. Paikalla olemisen aika vaihteli muutamasta sekunnista kymmeneen. Loputa saimme Vellin pysymään paikoillaan huimat 20 sekuntia ja pysähtymään ilman voittoja. Se oli erittäin hieno saavutus niin lyhyessä ajassa. Nostin esteen 90cm korkeuteen ja käskin hypätä sen hillitysti laukassa puolipidätteitä tehden. Ensimmäiset kerrat menivät hienosti, mutta sitten Velli alkoi koettelemaan rajoja ja lisäämään vauhtia. Käskin olemaan erittäin tiukka ja määräämään tahdin, jotta tamma ei yhtään lipsuisi. Se toimi ja Velli hyppäsi loput tunnista erittäin siististi ja rauhallisesti. Saimme hienosti kerrottua Vellille, että on mahdollista lähestyä rauhallisemminkin. Vaikka rauhallisemminkin olisi päässyt tärkeintä oli, että tamma pysyi ratsastajan avuilla ja kuunteli.

06.08.2014 Estevalmennus, valmensi Grille
Valmennettavani oli tänään Velli, hieman erikoisemman värinen suomenhevonen. Alkuverryttelyssä Velli yritti laiskotella ja karata ratsastajan apuja minkä ehti Sitä ei selvästikään huvittanut tehdä tänään töitä, mutta ratsastaja ei antanut muita vaihtoehtoja. Pääty-ympyröitä tehdessä Velli asettui hyvin sisään ja askeleenpidennyskin onnistui pitkillä sivuilla. Laukassa haettin hyvää eteenpäin pyrkimystä ja reipasta askelta. Pikku hiljaa Vellikin heräili ja laukka sai ihan uudenlaista tahtia. Ensimmäiseksi hypättiin muutamaa ristikkoa, Velli haki melko hyvin itse paikan ja hyppy luonnistui sulavasti. Korotin lyhyellä sivulla olevaa estettä 70cm:iin ja annoin luvan tulla sen hillityssä laukassa. Nopean kaarteen jälkeen tuleva este oli aluksi hankala Velille ja se lähti hyppyyn hieman turhankin uhkarohkeista paikoista. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin ja muutaman kerran jälkeen ei ongelmia enää ollut. Korotin pystyä 20cm ja laitoin siitä hyvän matkan päähän samankorkuisen okserin. Korkeammat esteet saivat Vellinkin syttymään eikä alun laiskasta ja haluttomasta hevosesta ollut enää tietoakaan. Vellistä näki, että sillä harjoitellaan ja kilpaillaan ahkerasti estepuolella, joten nostin molemmat surutta aina 110cm:iin asti. Tamma hyppäsi mukisematta ratsastajan pyynnöstä, eikä sitä tarvinnut kuin ohjata seuraavalle esteelle. Lopuksi ratsukko sai ravailla ympyröillä ja kiemuroilla rennosti, jotta saataisiin reippaahko Velli rauhoittumaan.

15.08.2014 Estevalmennus, valmensi yaren
Velli olikin minulle täysin uusi tuttavuus. Siellä se mennä viuhtoi kentällä Lissu selässään, kun minä kurvasin ties monennetta kertaa Susirajan pihaan autollani ja maleksin kohti hiekkakenttää. Lissu kyllä totesi minun päästyä heidän luokseen, että ei tamma yleensä puhkunut näin paljon intoa alkuverryttelyissä, mutta silloin kun esteitä oli näköpiirissä, se ei voinut oikein hallita intoaan. Naureskelin tammalle, jonka häntä pyöri kuin helikopterin propelli ja joka otti sivuloikkia tuosta esteiden suuntaan. Lissulta valui hiki jo tässä vaiheessa pitkin otsaa ja hänen käsistään alkoi ilmeisesti loppua voimat. Hän ei ollut kuitenkaan luovuttajatyyppiä, joten vaikka kädet verillä hän olisi jatkanut maailman tappiin asti. Minä pudistelin päätäni huvittuneena ja annoin heille luvan hypätä ensimmäistä estettä hetken aikaa. Voi luoja sitä vauhtia, mitä Velli veteli, kun Lissu ohjasi sen kohti estettä! Siinä se vain paineli minkä kintuistaan pääsi ja loikkasi aropupun lailla esteen yli, tuosta noin vain. Melkein olisi voinut jo luulla, että joku maaginen voima veti hevosta puoleensa noissa esteissä ellen olisi tiennyt paremmin. Matka jatkui muita esteitä kohti, ihan minulta saadun luvan kanssa, eikä meno siitä paljoa hiljentynyt. Yritin kyllä koko ajan tolkuttaa Lissulle, että nyt samperi soikoon sitä vaihdetta vähän pienemmälle ja kaasujalan hölläystä, mutta ilmeisestikin vauhti ei ollut kovinkaan vakaasti naisen itsensä päätettävissä. Tottahan toki siinä vielä niin kävi, että vauhdin ollessa hurjimmillaan, tamman piti totta kai keksiä säikähtää yhtä hyvinkin tavanomaista okseria, ilmeisesti puomit olivat liian kirkkaan väriset ja häikäisivät raukan silmiä, ja se löi jarrun pohjaan sellaisella voimalla, etten taas meinannut uskaltaa katsoa. Liian myöhässähän se tuli ja ratsukko rymähti suoraan päin estettä. Puomit vain lentelivät sinne tänne ja hölmistyneen näköinen tamma oikoi jalkojaan esteen seassa. Lissu oli kuin ihmeen kaupalla pysynyt selässä, mutta häneltä vuoti nenästä verta sellaisella paineella, että olisi voinut kuvitella jonkun antaneen hänelle kunnolla turpaan. Ilmeisesti tuossa hötäkässä hän oli lentänyt osittain kaulalle ja iskenyt kasvonsa Vellin kaulaan. Taas se tuttu kirosanalitania, jonka olin kuullut täällä vieraillessani jo useampaankin otteeseen. Luikin varovaisesti heidän luokseen ja nostelin puomeja pois tieltä päästäkseni katsomaan, miltä hevosen jalat mahtoivat näyttää. Pari pientä vekkiä siellä täällä, mutta muuten kaikki näytti ainakin päällisin puolin olevan kunnossa. Käskytin verisen Lissun painumaan sisätiloihin tyrehdyttämään verenvuotoaan ja lähdin taluttamaan alistuneen oloista Velliä pitkin kaviouraa. Eiköhän tämä ollut tällä kertaa tässä... Pieni hihitys alkoi painamaan päälle, kun eräänlainen shokki alkoi laukeamaan, eikä asiaa parantanut se, kun kohta takaisin lampsiva Lissu yhtyi tähän.

03.09.2014 Estevalmennus, valmensi Melle
Pyöreä vaaleanruunikko suomenhevostamma kipitti laiskanpulskeasti uralla saapuessani pitämään lupaamaani valmennusta Susirajaan. Paikka oli minulle entuudestaan tuttu, mutta ratsu oli tällä kertaa aivan uusi tapaus, joten vaihdoimmekin heti alkuunsa narrin kanssa muutaman sanasen uudesta tuttavuudesta. Vellin ilme piristyi heti kun kyhäsin kentän reunalle kolme maapuomia laukka-askeleen väleillä. narri oli ehtinyt jo lämmitellä tamman ennen saapumistani, joten pyysin häntä nostamaan suoriltaan laukan ja tulemaan puomit, jotta näkisin hieman millä asenteella ratsu mahtoi olla liikkeellä. Velli näyttikin todella positiiviselta tapaukselta, eikä puomien kanssa ollut suurempia ongelmia. Puomit nostin pikkuhiljaa ristikoiksi ja tällöin ratsukko sattui aivan ihmeellisiin hyppypaikkoihin. Pyysin narria odottamaan pitkin jaloin ja syvälle satulaan istuen ennen estettä ja nyt Vellikin malttoi odottaa hyppyyn lähtemistä hieman kauemmin.
Tänään harjoittelimme jumppasarjaa sekä kolmoissarjaa, sillä pohdin niiden auttavan ainakin hitusen Vellin taipumukseen lähteä hyppäämään erikoisista paikoista.

Jumppasarja ja kolmoissarja sujuivat hienosti pieninä pystyinä, joten päätin nostaa esteet pikkuhiljaa aina 90cm saakka. Muutaman kerran Velli teki kamalan suuria loikkia kaukaa esteille, mutta narri oli ilmiselvästi tottunut ratsunsa menoon ja Vellikin osasi taiteilla koipensa esteistä yli pudottamatta niitä.
Loppuun ratsukko tuli viellä pienen radan pätkän 100cm korkeudella ja sainkin ihastella varsin energistä sekä iloisen näköistä menoa pitkin kahdeksan esteistä rataani. Lopetimme onnistuneeseen suoritukseen ja Vellin hypytkin hahmottuivat loppua kohden paremmiksi.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: vapaa
tiistai: kevyt koulutreeni
keskiviikko: pikkuesteitä (max. 70cm)
torstai: esteitä
perjantai: kevyt verkkatreeni
lauantai: esteitä
sunnuntai: kevyt verkkatreeni

Hoito-ohjeet
Fleeceloimi jos hikinen tai pesty.

Varusteet
Ratsastaessa estesatula, meksikolaiset suitset kolmipalakuoslaimella, rintaremmimartingaali, romaani, panssarivyö ja jännesuojat joka jalkaan.