Kuvagalleria

Tiilikan Patajätkä VH13-018-0520

Luonnekuvaus

Pätkä on varsinainen egoisti. Se on omasta mielestään suurin, paras ja kaunein - ihan aina. Orin kanssa pärjääminen vaatii hienotunteisuutta ja herkkävaistoisuutta, sitä on osattava yhtä aikaa mielistellä ja komentaa, muuten yhteistyöstä tulee pelkkä lässähtänyt kohokas. Haastavasta varsasta povataan haastavaa aikuista, mutta toisaalta Pätkä on väläytellyt myös valtavaa potentiaalia joten sen kanssa kannattaa ehdottomasti nähdä sen vaatima vaiva. Ori on myös parantumaton pusutteluponi, se on niin itserakas, että rakastaa kaikkea huomiota, oli se sitten hyvää tai huonoa - huonot huomioijat eivät vain ymmärrä Hänen Korkeutensa erinomaisuutta. Pätkän egoa ei voi loukata yksinkertaisesti yhtään mikään, sen asennetta ei muuta mikään, korkeintaan sille nousee päähän, jos sitä liiaksi kehuu.

Hoitajalla on parempi olla järkyttävän iso ego (tai kovat luulot itsestään), Pätkältä kun löytyvät molemmat. Ori uhittelee ja elostelee hyvin herkästi on yksi röyhkeä kukkopoika, jonka valtakuntaan eli karsinaan sinä kehtasit tunkea nokkasi. Pätkää saa ja pitääkin komentaa, vaikka se vetääkin herneen nenäänsä siitä, mutta ainoastaan vähän rosnkimpi komentaminen ja ärähtely saavat orin asettumaan ja käyttäytymään.
Taluttaessa on parasta muistaa, että kukkopoika on kukkopoika; Pätkä saattaa hillua menemään, tepastella ja riekkua esitellessään omaa erinomaisuuttaan. Tarpeeksi kova kuri ja reippaalla tahdilla käveleminen vähentävät Pätkän hillumistarvetta, vaikkei se mihinkään katoakaan, ori kun on niin olevinaan - leija mikä leija, ja Pätkällä on aina bileet ja tukka hyvin.

Oria ei voi selästä käsin komentaa millään, sillä kaikki käskyt valuvat toisesta korvasta sisään ja samaa kyytiä tulevat toisesta ulos, eihän Hänen Erinomaisuuttaan voi komentaa. Pätkä tarvitsee mielistelyksi naamioitua komentoa. Kaikkien onneksi sen päätä ei järki turhan paljoa pakota - ego vie aivan liikaa tilaa -, joten se ei hoksaa hyvin naamioitua nöyrää pyyntöä todellisuudessa käskyksi. Tämä vaatii ratsastajalta tiettyä tasapainottelua, mutta kuten sanottu, ori ei ole mikään ruudinkeksijä joten turhan paljoa ei itse tarvitse pähkiä saadakseen Pätkää toimimaan. Ryhdikäs ja komealiikkeinen ori on upea näky tehdessään asioita kunnolla ja sehän tekee, jos vain sillä saa ihalua ja huomiota. Mikäli yleisö puuttuu vaatii hevonen hieman enemmän maanittelua tehdäkseen asiat kunnolla, ilman yleisöä se muuttuu venkoilevaksi teinipojaksi joka kyselee "onks ny ihan pakko?" Kyllä on, ja kun sen saa ujutetua Pätkän mieleen se toimii loistavasti.
Hyvällä tekniikalla hyppäävä Pätkä ei ole esteiden kanssa turhan kiireinen, ennemminkin vähän tahmainen. Ori ei loista, eikä tule loistamaan aikaratsastuksessa, siltä puuttuu se tietty kiilto silmistä ja terhakkuus olemuksesta kun siirrytään hyppäämään. Se on kuitenkin perusvarma, kunhan sitä muistaa laittaa kulkemaan tarpeeksi. Ja tehdä sen komentamatta, heti kun Pätkää ei Hänen Egoistisen Korkeutensa mielestä maanitella ja mielistellä tarpeeksi se lyö liinat kiinni eikä varmasti mene edes maapuomin yli. Maastossa jopa laiska, Pätkän kanssa ei tarvitse ainakaan pelätä käsistä lähtemistä, mutta eipä sen kanssa saa mitään jännittävääkään aikaiseksi. Korkeintaan keskustelun siitä, mennäänkö ratsastajan vai Pätkän haluamaan suuntaan.

Kisapaikoilla Pätkän ego paisuu kuin ilmapallo eikä oria voi komentaa senkään vertaa kuin kotona. Suomenhevonen kuvittelee olevansa paras ja upein ja saavansa sen vuoksi käyttäytyä miten ikinä huvittaakaan, eli yleensä aika huonosti. Pätkä steppaa, riekkuu, saattaa koettaa loikkia pystyyn talutettaessa ja puskee lapa edellä sinne ja tänne. Jostain kumman syystä kovin moni ei halua taluttaa oria kisapaikoilla.
Verryttelyssä Pätkä on parempi saada toimimaan, sillä jos ori ei verkassa asetu se ei tee sitä radallakaan. Orilla on vahva tahto ja harhakuvitelma siitä, että se tietää mitä tekee. Ratsastajalta vaaditaan jämäkkyyttä, ettei hevonen pääse hyppimään silmille, ja taitoa saada ori suosuteltua yhteistyöhön. Aivan liian monta kertaa Pätkä on päässyt rynnimään läpi verryttelyn ja suorituksen.
Jos Pätkän saa toimimaan se on näyttävä ja hieno kisakaveri, jonka kanssa on kaikki mahdollisuuden sijoittua. Jos sen saa toimimaan.

Sukutaulu & -selvitys

i. Ch Pormestari on komea musta suomenhevosori, jolta löytyy korkeutta 158cm. Raamikkuutensa ansiosta ori on Ch- ja KTK-III -palkittu. Vahvaluontoinen ori ihastuttaa ja vihastuttaa, muttei jätä ketään kylmäksi. Monipuolisesti kisannut ori on pärjännyt etenkin kouluratsastuksessa ja on KRJ-II -palkittu.

e. Ikihelmi on sievä, 150cm korkea rautias suomenhevostamma. Yleispainotteinen tamma on ystävällinen ja luotettava kaveri, josta löytyy opetusmestari ja kisatykki samasta paketista. Myös Ikihelmi on kisannut varsin monipuolisesti ja kuten Pormestarikin, myös Ikihelmi on pärjännyt parhaiten koulukentillä.

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

27.07.2013 estevalmennus, valmensi minttu
Saapuessani paikalle oli ratsukko jo lämmitellyt, ja pääsimme suoraan esteiden kimppuun. Omaan silmääni Pätkä vaikutti hiukan tahmaiselta, joten pyysin ratsastajaa käskemään hevosta eteen reippaasti jotta hevonen virkistyisi hiukan. Aloitimme valmennuksen verkkaesteellä, jota hypättäisiin muutamaan otteeseen molempiin suuntiin jotta hevonen saataisiin kunnolla kuulolle. Merkkinä kääntymisestä oli tötsät jotka oli tarkoitus kiertää ulkokautta, ja tarkoituksena oli alusta asti tarkkailla hevosen tekniikkaa ja ratsastajan istuntaa. Ratsastaja ratsasti erittäin siististi ja eleettömästi, joskin hevonen tuntui aina välillä selkeästikkin hyytyvän.
"Saisit pyytää sitä hevosta liikkumaan vähän vauhdikkaammin", huomautin, ja ratsastaja teki niinkuin käskettiin. Pätkä protestoi vauhdinlisäystä päänheittelyllä, mutta tarmokkaalla ratsastuksella meni hevonen yli esteestä. Ratsukon ylitettyä este muutamaan otteeseen olin jo suhteellisen tyytyväinen ja lähdimme hyppäämään rataa. Jälleen oli merkkeinä tötsät ja jokaisen esteen väliin oli laskettu askeleet, joilla olisi este hypättävä. Ratsastaja oli saanut hevosesta hyvin vauhtia, ja radan alkupuolisko meni hyvin.
"Yksi, kaksi, kolme, neljä, hyppy, jes!", hihkuin laidalta tarkkaillen hyväksyvänä suoritusta. Aina välillä oli muutama tökkivä hyppy joko kääntymisten tai askelmäärien vuoksi, mutta loppua kohden suoritus parantui huimasti. Hienoa!

14.08.2013 kouluvalmennus, valmensi Gibran
Hienovaraisin ja lempein avuin Lissu lämmitteli Pätkää tullessani paikalle. Olin kuullut että Pätkän kanssa pitää työskennellä ovelasti, jotta siitä saa kaiken irti. Lissu ilmeisestikin taisi tämän, sillä ori liikkui mukisemetta hänen allaan. Seurailin heidän menoaan hetken aikaa kentän reunalta ja päätin, sitten että tänään harjoiteltaisiin keskikäynnin kokoamista, lisättyä käyntiä ja lopuksi laukanvaihtoja käynnin kautta. Pyysin Lissua tekemään muutaman voltin ja aloittamaan sitten käynnin kokoamisen. Aluksi ohjeet olivat ilmeisesti liian komenteluvivahteisia Pätkälle ja tämä ei ottanut puolipidätteitä kuuleviin korviinsa. Sanoin Lissulle, että kävelee lyhyen sivun ihan normaalisti ja aloittaa uudelleen. Nyt alkoi löytymään se oikeanlainen tuntuma hommaan ja Pätkä käveli oikein hienoa koottua käyntiä polkien hienosti alleen. Taas hetki keskikäyntiä ja sitten taas koottiin.

Seuraavaksi kokeiltiin lisättyä käyntiä. Vaihdettiin suuntaa ja Lissu teki tähänkin muutamat voltit ennen kuin aloitti tehtävän. Pätkä pidensi hyvin askeltaan, mutta loppujen lopuksi se voisi olla vielä hieman avoimempaa ja rennompaa. Lissu kokosi hevosen ja käveli hetken matkaa, kunnes taas otti pätkän lisättyä käyntiä. Nyt meno näytti hyvin rennolta ja askellus oli pitkää ja tasaista. Kehotin Lissu taputtamaan Pätkää kaulalle ja suorittamaan tehtävän vielä kahteen kertaan. Tämän jälkeen siirryttiin laukkaan. Pätkä oli ensin vähän yli-innokas ja Lissu sai hetken aikaa rauhoitella sitä, jotta laukka saatiin pyörimään tasaisesti ja rauhallisesti. Kun laukka oli muutaman kierroksen jo näyttänyt hyvältä Lissu siirsi orin kahdeksikolle. Tässä olisi tarkoitus suorittaa laukanvaihdot käynnin kautta. Lissu siirsi Pätkän käyntiin, asetti ja siirsi takaisin laukkaan. Ensimmäinen kerta sujui yllättävän mutkattomasti. Toinen kerta puolestaan meni vähän viiveellä, mutta tämä saatiin ensimmäisen veroiseksi kun valmistelut tehtiin hieman paremmin. Kokonaisuudessa Pätkä käyttäytyi varsin fiksusti koko valmennuksen ajan ja väläytti upeita liikkeitä pitkin valmennusta.

12.09.2013 estevalmennus, valmensi Nelli
Lissun ja Pätkän saapuessa radalle en tajunnut saaneeni eteeni vaikeasti valmennettavan ratsukon. Suomenhevonen vaikutti jähmeän tahmealta ja tuntihevosmaisen laiskalta tapaukselta, johon saisi lisää virtaa terävillä pohjeavuilla ja oikein ajoitetultta raipan napautuksella. Enempää väärässä en olisi voinut olla...

Ratsukon verrytellessä kävi selvästi ilmi, ettei tämä herra ollut mikään tavallinen tuntihevonen. Se vaikutti osaavalta, mutta erittäin itsetietoiselta tapaukselta ja Lissu sai maanittelemalla maanitella reaktiot siitä esiin. Pätkä ei selvästikään tulisi valmennuksen aikana tekemään mitään mitä ei haluaisi. Laitoin ratsukon hyppäämään ensiksi matalan pystyesteen omalla tahdillaan. Ori laukkasi vetelästi eikä tuntunut innostuvan esteiden yli pomppimisesta. Lissu sai kuin saikin pötkylän esteen yli ja ratsastajan päättäväinen ilme sai minut purskahtamaan nauruun. *"Näytät ihan siltä et vaikka kannat Pätkän ton esteen yli jos on pakko!"

Aloimme heti ensimmäisenä keräämään puhtia orin laukkaan ja aluksi se tottelikin hyvin ratsastajaansa. Lissu osasi taitavasti juonitella oikeat reaktiot Pätkältä ja kun laukka saatiin pyörimään kunnolla, olikin se hienoa katseltavaa. Tällä uudella laukkatahdilla esteen ylitys sujuikin jo huomattavasti sujuvammin, vaikka Pätkästä huomasikin ettei se pitänyt mitään kiirettä. Seuraava este oli hieman korkeampi okseri ja ratsukko ylitti senkin hieman tahmeasti, mutta kuitenkin huomattavasti paremmin kuin aluksi. Kehotin Lissua napauttamaan oria kevyesti raipalla, jotta takapäähän saataisiin enemmän eloa.

No, siitähän se show syntyikin sitten. Pätkä rupesi temppuilemaan oikein kunnolla. Takapäähän kyllä tuli eloa, mutta pieni pukki ei onneksi Lissua hetkauttanut. Takajalkojen heittelyn jälkeen ori hidasteli laukkaansa ja tiputtikin sen lähes raviin, ennenkuin Lissu ehti komentaa oria päättäväisesti. Radan seuraava este lähestyi ja pyysin ratsukkoa tekemään ympyrän korjatakseen laukkansa uudestaan ripeämmäksi. Pätkähän ei tähän suostunut vaan käytännössä juoksi estettä päin pysähtyen viime senteillä sen eteen - Lissu harjassa roikkuen.

Opastin ratsukon laukkaamaan ensin uraa pitkin ja siirtymään siitä ympyrälle, jolla laukkaan pitäisi saada lisää virtaa. Oria eivät Lissun pyynnöt tuntuneet aluksi kiinnostavan ollenkaan, mutta lopulta laukka oli taas kunnossa. Hyppäsimme vielä muutaman kerran aikaisemmat esteet ja ratsukko pitikin hyvän tahdin laukassa. Viimeisen onnistuneen hypyn jälkeen annoin Lissulle luvan siirtää ratsunsa ravin kautta käyntiin.

30.12.2013 estevalmennus, valmensi mori-mori
Tänään suuntasiin Pösön keulan kohti Susirajaa tarkoituksenani käydä valmentamassa Lissua ja Pätkää rataesteillä. Minun onnekseni kenttä ei näyttänyt ankkalammelta saatika jäiseltä sellaiselta, suunnitelmia ei siis tarvinnut muuttaa.

Alkuverryttelyissä Pätkä liikkui hieman tahmeasti, ja sainkin patistella Lissua pyytämään orilta reippaampaa askellusta. Tehtyään tarpeeksi voltteja, siirtymisiä ja temmonvaihteluita Lissu saikin Pätkän näyttämään enemmän esteratsulta kuin lehmältä, vaikkakun oria sai edelleen enemmänkin pyytää eteenpäin jarruttelun sijaan.

Tarkoituksenamme oli treenata tänään pientä rataa, minkä vuoksi olin kasannut kentälle huimasta viidestä esteestä koostuvan radan - pysty, okseri, muuri sekä pystyn ja trippelin sarja. Korkeutta esteillä ei ollut kuin 60cm, mutta tarkoituksena olikin tänään saada Pätkä liikkumaan enemmän eteenpäin kuin ylöspäin.
Vauhtia orilta ei löytynyt nimeksikään - vaikka Lissu kuinka yritti pyytää orilta reippaampaa laukkaa, oli meni lähinnä hökyttelyä. Esteet tosin ylittyivät hyvin eikä koko treenin aikana taidettu tiputtaa yhtäkään, mutta sitä sellaista estehevoselle suotavaa terhakkuutta ei nähty. Ehkä ori vaatii enemmän yleisöä loistaakseen?

Loppuvaiheessa Pätkää alkoi totaalisesti tympimään koko tunnin kestänyt hoputus ja komentaminen ja se peruutti kentän nurkkaan kököttämään (ja mököttämään). En tiedä kumpi meistä karjui kovemmin, minä vai Lissu, mutta viimein ori saatiin liikkumaan ja Lissu pääsi tekemään loppuverryttelyjä.
Pätkä hyppää hyvällä tyylillä, mutta vauhtia kaivattaisiin hitusen paljon enemmän.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
ma: esteitä
ti: maastoon
ke: vapaa
to: koulua
pe: puomeja
la: esteitä
su: koulua

Hoito-ohjeet
Fleeceloimi jos hikinen/pesty.

Varusteet
Ratsastaessa yleis- tai estesatula, tavalliset suitset kolmipaloilla ja jännesuojat joka jalkaan.