09.09.2016 Löysimme Jarrun tarhan aidan alta selkäranka murtuneena - oletamme, että tamma säikähti kesken karkaamispuuhansa. Koska tästä ei enää peliä olisi tullut, hätäteurastettiin Jarru saman tien.

Hunajaruoto VH14-018-1355

Nimi	Hunajaruoto "Jarru"	Kasvattaja	CC.
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	138cm, tummanpunarautias	Meriitit	YLA2, SLA-I, KTK-II, ERJ-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 05.08.2014, 24v satunnainen (4v 15.08.2014)	Painotuslaji, koulutustaso	yleis-/kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1

Pieni ihanaisemme kiikutettiin 05.10.2014 kantakirjattavaksi, ja tammaa tyrkytettiin P-suunnalle. Riemu repesi ja skumppapullo aukesi, kun tulos oli tasan 70p. ja KTK-II!
17 + 17 + 17 + 19 = 70p KTK-II
- Hyvänpuoleiset tyypit, pyöreä tiivis runko, pyöreä jyrkähkö lautanen, leveä kaula.

31.10.2015 Jarru sa uuden, korean sulan hattuunsa ERJn laatuarvostelusta. Pistesaalis oli hieno 104,25 p., joka toi pikkuraketille ERJ-I -palkinnon!

15.06.2016 Jarrulle myönnettiin jälkeläisluokka C.

25.7.2016 Jarru saavutti jälleen uuden etapin elämässään, kun KERJ:n laatuarvostelusta tipahti 104,5 pistettä eli KERJ-I -palkinto.

20.08.2016 pikkuraketti edusti suomenhevosten laatuarvostelussa saaden muikeat 100 pistettä ja SLA-I -palkinnon.

31.08.2016 vuorossa oli YLA, ja saimme taas aihetta iloon ja ylpeyteen; 95 pistettä ja YLA2!

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan. Ratsastuskuvat © Hanna K.

Luonnekuvaus

Jarrun lempinimi on silkkaa ironiaa, koska jarrut jos mitkä pikkutammalta puuttuvat. Kyllähän tätä osattiin jo odottaa, kun isäkin oli mitä oli, vaan siitä huolimatta. Tamma on hirvittävän hyväntuulinen, kiltti hevonen, mutta kun aivokapasiteetti on mitä on..
Kaikki ongelmat, joita tamman kanssa on, johtuvat hevosen energisyydestä ja kiireestä sekä muistin lyhyydestä. Jarru ei yksinkertaisesti malta seistä kovin kauaa paikoillaan eikä muista, ettei voi liikkua, mikäli on kiinni ketjuissa (mistä syystä tammaa ei pidetä ketjuissa, reppana ei muista niitä ja hätääntyy, kun jokin pitääkin kiinni).

Pohjimmiltaan raudikko on kiltti, halinkaipuinen kullanmuru, joka kaipaa omaa pikku hoitajaa hellimään hoidokkinsa piloille. Käytännössä Jarru ei malta seistä paikoillaan tarpeeksi pitkään, että yksikään hoitajatyttö saisi yrittää. Jarru kärsii jatkuvasta tekemisen puutteesta, ja hevonen kaipaakin virikkeitä myös hoitamisen aikana, ettei se ala syömään hoitajansa vaatteita/hiuksia tai omia harjojaan. Pienhevonen hyörii ja pyörii karsinassaan etsiessään tekemistä ja tutkittavaa, eikä hoitajan auta kuin pyöriä mukana. Jarru on sentään umpikiltti, eikä uhittele, luimi, näyki, potki tai liiskaa hoitajaansa seinää vasten. Hoitajan tulee olla ripeä otteissaan, ja kaikki enemmän aikaa vievät hommat (harjan nyppiminen, klippaaminen, peseminen) ovat Jarrun kanssa yhtä tuskaa, kun tamma ei vain malttaisi olla ja seistä. Eläinlääkäri ja kengittäjä päivittelevät kerta toisensa jälkeen tamman kärsimättömyyttä, mutta kyllä hevosen kanssa toimeen tulee, kun osaa asiansa – Jarru ei ole ilkeä tai hankala.
Talutettavana Jarru on siitä reippaimmasta päästä, eikä ole mitenkään erikoista, että pienhevonen lähtee ravaamaan taluttajansa vierellä. Tosin aivan yhtä tavallista on, että hevonen tekee äkkipysähdyksen jonkin helvetin mielenkiintoisen asian vuoksi, kuten sen kannon, joka ohitetaan joka päivä. Jarru on aivan toivoton tapaus, ja sen riimunnarua kannattaa heilutella ihan siitä syystä, että hevonen muistaa olemassa olosi ja tajuaa (ehkä) kävellä vieressäsi tarhaan, tai minne nyt olittekaan menossa.
Trailerissa / rekassa ei voi olla ruokaa, kun Jarrua lastataan, sillä muuten pienhevonen syöksyy rampin ylös kuin raketti. Kopin ollessa tyhjä Jarru kävelee kyytiin nätisti ja ongelmitta. Kunhan Jarrulla on tekemistä (pienisilmäinen heinäverkko, jotain muuta jyrsittävää, matkaseuraa) tamma on ongelmaton kuljettaa. Tylsistyessään raudikko kuopii, kiljuu ja koettaa möykkäämällä kehittää itselleen tekemistä.

Määrätön halu miellyttää ja tehdä oikein ovat Jarrun peruspiirteitä ratsuna, mutta niin valitettavasti on myös suunnaton järjen köyhyys, idiotismi ja kärsimättömyys. Jotenkin pikkutamman päähän ei meinaa millään mennä, että se saisi eniten kehuja juuri tekemällä kuten pyydettyä. Innosta tärisevän pienhevostamman ratsastaminen on kuin pikajunan pysäyttäminen, tai itse asiassa jälkimmäinen lienee mielekkäämpää: kahta pahempaa on istua pinkovan pikkuhevosen selässä kun se viisi minuuttia aikaisemmin teki kaksi askelta kuin unelma. Jarru on sinänsä kevyt ratsu, että se ei voimakkaita apuja tarvitse, mutta aina sen keskittymiskyky ei vain veny kuuntelemaan kevyttä pohkeen painallusta. Niinpä sen kanssa kannattaa aina aloittaa kevyestä ja edetä tarpeen mukaan vahvempaan.
Toimiessaankaan ei Jarrusta kouluratsuksi ole, sillä ei ole tarpeeksi keskittymiskykyä tai malttamista. Kun tamman saa hetkeksi rauhoitettua se tekee muutaman askeleen kuin unelma, ennen kuin koko paketti romahtaa. Ei pikkuhevonen sentään aina lähde juoksemaan alta pois, mutta tekeminen muuttuu hätäiseksi ja jos ratsastaja ei ehdi mukaan, alkaa Jarru tarjoilla kaikkea pohkeenväistöstä laukannostoihin miellyttääkseen. Hyväähän tamma tahtoo, mutta tulos on valitettavan usein huono.

Hyppäämään pääsevä Jarru on mitä tahansa katastrofista pyörremyrskyyn. Onneksi tamma on perinyt isältään paitsi vauhtinsa, kuuroutensa avuille, myös kykynsä löytää ponnistuspaikat mahdottovalta vaikuttavista kulmista. Vaikka Jarrun täydellinen hallitseminen esteradalla on koko lailla yhtä mahdollista kuin se, että osaamme jonain päivänä lentää, sillä uskaltaa kuitenkin hypätä ja välillä se on ihan hauskaakin. Tamma harvemmin kulkee hallittua vauhtia, mutta tarpeeksi paljon pidätteitä tekemällä se ei kaahota ihan niin järjettä. Lisäksi Jarrun hyppytekniikka on hyvä, sillä on estesilmää ja tasapainoa, ponnistuspaikat löytyvät kuin itsekseen oli lähestyminen kuinka vino tai järjetön tahansa. Ymmärrä sitten tätäkin hevosta.
Kun Jarrun kanssa lähtee maastoon, tekee mieli huokaista helpotuksesta. Vaikka innokkuus ei siitä mihinkään vähene, Jarru tuntuu osaavan kanavoida sen aina paremmin muuhun kuin kaahottamiseen. Reippaasti etenevä pikkutamma keskittyy ihastelemaan jännittäviä maisemia sen sijaan, että juoksisi tuli hännän alla. Myös maastoesteillä tuntuu järki olevan paremmin käpälässä: vauhtia toki on, mutta ei liikaa ja Jarrun estesilmä on maastossa yhtä erehtymätön kuin kentällä.

Kisapaikoilla Jarrun menon voisi tiivistää lausahdukseen ”kato äiti, ilman järkeä!”. Tamma on juuri se huonokäytöksinen aasi, joka käsihevosalueellakin vain vinkuu, kiljuu, steppaa, meinaa karata taluttajaltaan ja hilluu kahdella jalalla. Mikäli joku hevosista erehtyy vastaamaan Jarrulle, niin tamma on kahta kamalampi – hänestä pidetään, hän saa huomiota! Kaikki huomio on toki positiivista, myös toisen hevosen kavioista saaminen.
Verryttelyt meinaavat olla ratsastajan itkettämistä. Jarru ei innoltaan malttaisi tehdä töitä ollenkaan, joten simppeleinkin asia meinaa mennä läskiksi, kunnon treenistä puhumattakaan. Kunhan ratsastaja vain jaksaa olla kärsivällinen ja puolipakottaa Jarrun liikkumaan, voi itse suoritus mennä ihan hyvin. Pienhevosen energiaa on todella vaikea kanavoida yhtään mihinkään, tamman on tehtävä se ihan itsekseen. Kenttäkisojen kouluosuus on yleensä suurin kompastuskivi, rata- ja maastoesteillä Jarru tuntuu tekevän parhaat suorituksensa (jotka eivät nekään ole järin loistavia, kun tietää, mihin tälläkin konilla pitäisi pystyä). Ohjia/jouhia rystyset valkeina puristava ratsastaja voi toki olla toista mieltä asiasta..

Sukutaulu

i. Kalavaras ✝ YLA1, SLA-I, ERJ-II, KERJ-II, SV-I sh, prn, 156cm	ii. Konniainen YLA2 sh, rt, 156cm	iii. Remu evm, sh, rt, 158cm
		iie. Änkiäinen evm, sh, prt, 151cm
	ie. Katiska eli Katiska YLA2, SLA-I*, ERJ-I sh, klm, 160cm	iei. Hauki Verkossa evm, sh, rnpäis, 163cm
		iee. Eliminääri evm, sh, klm, 155cm
e. VIR MVA Ch Hunajapyrstö KTK-II ph, trt, 139cm	ei. Hyytävä KTK-III sph, m, 135cm	eii. Pakkanen evm, sph, m, 134cm
		eie. Hallava evm, sph, m, 136cm
	ee. VIR MVA Ch Alaina KTK-II sph, hprn, 140cm	eei. Ruupetti evm
		eee. Suveriina evm

Jälkeläiset

s. 01.11.2014 sph-o. Valvemahla, i. Viehättävän Uneton, om. narri (VRL-06046)
s. 17.02.2015 sh-o. Luurankopokeri, i. Misääri, om. Susiraja
s. 24.06.2015 sph-t. Hunajahaave, i. Noelin Haihatus, om. peikko (VRL-14149)
s. 26.07.2015 sph-o. Ukkosenluoja, i. Ukkos-Tus, om. dookie (VRL-04373)
s. 01.08.2015 sh-o. Hattaravaras, i. Fiktion Pekuri, om. Sachiyo (VRL-11290)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

11.09.2014 Estevalmennus, valmensi bertta

Jouduin kerran tai toisenkin huutamaan kurkku suorana narrin ja hänen tallillaan Susirajassa asuvan raudikon, pienen suomenhevosrotuisen tamman Jarrun vauhdikasta, joskin myös erittäin päättömän näköistä menoa samalla katsellen ratsukolle pidätys- ja rauhoitusohjeita, jotta heidän meno olisi edes vähänkään siistimmän näköistä.
Tänään päätin rakentaa maneesille esteradan, jossa olisi vain melko vähäinen määrä esteitä. Jarru hyppäsi joka ikisen tämän kyseisen radan esteen muita mukisematta, vaikka eihän sen ratsastaja edes päässyt kunnolla hyppyihin mukaan tamman kiitävän vauhdin kanssa! Kehotin ratsukkoa kylläkin tekemään välillä ympyröitäkin radan keskelle, jotta hevonen pysyisi edes kohtalaisen hyvin narrin kontrollissa.
Viimeisen kerran tässä estevalmennusta rataa mentäessä sain yllätyksellisesti kehua niin narria kuin Jarruakin runsaasti! Narri oli ilmeisesti päättänyt tosissaan ryhdistäytyä ja ratsastaa Jarrua siistin ja huolellisen näköisesti.

02.10.2014 Estevalmennus, valmensi misery

Minulle ennestään tuntematon ratsukko verrytteli maneesissa, kun saavuin mallikkaasti myöhässä paikalle. Auraamaton tallitie ja pieni auto oli huono yhdistelmä. Ratsastaja kertoi Jarrun olevan kuuma ja hankala ratsastettava, jolla nimestään huolimatta ei ole jarruja. Niinpä viritin lempiharjoitukseni keskihalkaisijalle - neljä puomia, joiden väliin mahtui jokaiseen kaksi laukka-askelta. Ensimmäiseen väliin kaksi pitkää askelta, toiseen kaksi normaalia ja viimeiseen väliin kaksi lyhyttä askelta.

Pidennetyt askeleet eivät tuottaneet ongelmia, mutta Jarrulta ei jarruja löytynyt ja se kaahotti tehtävän läpi ratsastajaa kuuntelematta. Päätin, että aloittaisimme harjoituksen toisesta suunnasta lyhyillä askelilla. Pyysin ratsastajaa hakemaan sopivan laukan pääty-ympyrällä ennen puomeille tuloa. Jarru lyhensi hyvin laukkaa ja pidensi sitä seuraaviin väleihin. Muutaman toiston jälkeen annoin luvan pienille välikäynneille. Ratsukon kummatkin osapuolet puuskuttivat jo kiitettävästi. Tämän jälkeen jatkoimme tehtävän tekemistä hankalampaan suuntaan - pidennetystä lyhennettyyn laukkaan. Nyt Jarru alkoi olla jo paremmin kuulolla ja sain muutaman hyvän suorituksen.

Lopuksi hyppäsimme vielä linjalla olevia kolmea pystyestettä. Jokaiseen väliin mahtui kolme lyhyttä laukka-askelta. Ensimmäisellä kerralla Jarru kaahotti menemään ja pudotti puomeja urakalla. Toisella kerralla ratsastaja taas mokasi ja kun ensimmäinen ponnistus lähti kaukaa, niin muutkin lähestymiset epäonnistuivat. Kolmas kerta toden sanoi ja ratsukko suoritti linjan hienosti yhteistyössä. Korotin hieman esteitä ja vaihdoimme suuntaa. Tähän suuntaan kaikki sujui hienosti alusta asti. Muutaman toiston jälkeen ratsukko sai loppuverrytellä itsenäisesti. Hevonen sai hieman malttaa mielensä ja kuunnella paremmin. Ratsastaja taas saisi olla ehkä hieman rauhallisempi selässä, jolloin hevonen ei ottaisi siitä turhia kierroksia. Muuten kuski teki hyvää työtä.

23.10.2014 Estevalmennus, valmensi misery

Tänään pääsin taas valmentamaan tuttua ratsukkoa; jarrutonta Jarrua ja sen uhkarohkeaa ratsastajaa. Tällä kertaa olin myös ajoissa ja rakentelin jo rataa, kun ratsukko saapui paikalle ja alkoi verryttelemään itsenäisesti. Jarrulla tuntui olevan virtaa vaikka muille jakaa. Ratsukko sai hypätä muutaman verryttelyesteen, jonka jälkeen aloin kertomaan tulevaa tehtävää.

Aloittelimme erikoisesteiden hyppäämisellä. Ensiksi ratsukko sai tulla pientä vesimattoa, aurinkopressua keltaisilla puomeilla ja muuria. Jarru teki stopin jo kaukaa ensimmäiselle erikoisesteelle silmät pyörien, eikä meinannut suostua menemäänkään lähelle. Ratsastaja oli napakka ja sai talutusavullani hevosen haistelemaan esteitä. Madalsin esteet maahankaivetuiksi ja ratsukko ylitti ne - ei mitenkään kauniilla tyylillä, mutta ylitti kuitenkin. Muutaman toiston jälkeen korotin esteet takaisin 70cm. Ratsukko hyppäsi erikoisesteet hienosti ja he saivat luvan pienille välikäynneille.

Seuraavaksi ratsukko sai tulla koko rataa, jonka korkeus oli aluksi sen 70cm. Ensimmäisenä oli ristikko, samalla linjalla pystyeste, seuraavalla pitkällä sivulla vesimatto, jonka jälkeen tiukka mutka okserille, loivempi kaarre muurille ja lopuksi aurinkopressun ylitys. Ensimmäisellä hyppykerralla ratsukko teki puhtaan, mutta turhankin reippaan suorituksen. Valmentajaa hirvitti välillä niin paljon, että suljin silmäni. Pyysin ratsastajaa keskittymään tempoon ja pitämään Jarrun paremmin hallinnassa. Tehtävä ei ollut helppo, mutta seuraava suoritus oli parempi ja uskalsin katsoa koko ajan. Korotin esteitä 90cm korkuisiksi. Seuraavalla hyppykerralla ratsastaja teki karkean arviointivirheen ja Jarru hyppäsi okserin sekaan. Ratsukko jatkoi suoritusta, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Korjasin esteen ja pyysin tulemaan vielä kertaalleen radan. Ratsukko alkoi selkeästi väsyä, mutta tekivät oikein hienon suorituksen - siihen oli hyvä lopettaa. Tänään meno tasaisempaa ja Jarru oli ehkä aavistuksen paremmin hallinnassa.

13.11.2014 Estevalmennus, valmensi Minttu W.

Saavuin Susirajan maille pitämään Jarrulle ja Lissulle estevalmennusta. Kuultuani muutaman sanasen ratsusta, pystyin vain odottamaan mitä vastassa oli.
Olin ajoissa pystyttämässä kavaletteja päätyihin tuleville volteille. Maneesiin saapui ratsukko, jonka annoin verryttellä itsenäisesti - samalla vakoilisin, millainen Jarru oli.

Ratsukon laukattua pyysin heitä tulemaan ensin pääty-ympyrälle. Selitin tehtävän, jossa laukattaisiin asettamieni kavalettien yli. Lissu nosti laukan. Heidän kierrettyään kerran ympyrän, Jarru ohjautui kavaletille. Se hyppäsi isohkolla loikalla yli. Huutelin laidoilta, että vauhti voisi olla hitaampi, ja askeleet lyhyemmät. Toinen kerta onnistui ensimmäistä paremmin. Muutaman toiston jälkeen teimme suunnanvaihdon. Tähän suuntaan tehtävä sujui kohtalalaisen hyvin, ja Jarru ansaitsi taputuksia.

Pystytin yksinäisen pystyn pitkälle sivulle. Vain pieni pikkupysty. Ratsukko sai ensimmäisellä kerralla lähestyä ravissa, jotta hevonenkin oppisi vähän tavoille. Sen mielestä ei tämä kumminkaan ollut hauskaa. Hyppy kumminkin onnistui, ja seuraavan kerran sai tulla laukassa. Ensimmäisen laukkakerran kaahotuksen jälkeen lähestymiset sujuivat. Suunnanvaihto. Korotin estettä kymmenellä sentillä ylöspäin. Jarru laukkasi hyvällä tempolla esteelle ja teki sulavan hypyn. Pyysin ratsastajaa kehumaan tammaa. Toistojen jälkeen rakensin perään toisen esteen. Ne olivat viiden askeleen päässä toisistaan. Lissun pitäisi hypyn jälkeen saada normaaleja askeleita, jotta seuraavakin hyppy sujuisi. Jarrun saapuessa esteelle askeleet eivät olleet kovasta vauhdista sopivat, joten ensimmäinen hyppy oli kengurun loikka enemmänkin, tällöin myös toinen epäonnistui. Seuraavalla kerralla ratsukin ymmärsi, että eihän se kaahotus auttanut.

Kokosin vielä toisellekin puolelle samanlaiset esteet. Ympäri kenttää laukassa ja muutama ponnistus. Jarru tuskin pysyi nahoissaan huomattuaan loputkin esteet, mutta tähän ratsastaja oli varautunut ja sai hevosen hallintaan. Hypyt tällä ohjelmalla olivat hyviä molempiin suuntiin. Ratsukko sai lopuksi verrytellä itsenäisesti.

19.02.2015 Estevalmennus, valmensi Ireth

Nyt on pakko myöntään, että puolet ajasta minun oli pakko pitää silmiä kiinni - Jarrun meno oli ihan päätöntä, tamman motto tuntui koko valmennuksen ajan olevan "vauhti sata, aivot nolla" ja kylläpä sitä vauhtia sitten olikin. Ihmettelen suuresti, miten se selvisi hengissä jokaisesta esteestä eikä juossut missään vaiheessa edes maneesin seinää päin, eli ilmeisesti jotain Jarrun päässä kuitenkin tapahtui. Ongelmaksi tämän hevosen kanssa ei ainakaan tule se, etteikö sen vauhti riittäisi radoille, jos ratsastaja vain ehtii ohjata oikeille esteille.

Tämän päivän tehtävät olivat varsin teknisiä, paljon haastavia lähestymisiä ja tarkkaa ponnistuspaikan valintaa, joten korkeus ei ollut kuin noin 80cm. Tämän korkeammille en olisi teitä edes uskaltanut päästää, Jarrulla kun ei ollut jarruja lainkaan käytössä. Sen nopeus teki joistakin lähestymisistä vielä vaikeampia kuin olin suunnitellut, mutta kuin ihmeen kaupalla ylititte jokaisen esteen kunnialla, vaikka pari kertaa tamma oli kylki edellä menossa estettä kohti, kun koitit saada sitä hidastamaan kaahotustaan.

Viimeisellä toistolla radalla oli kahdeksan estettä, kolme täyskäännöstä ja yksi pidempi lähestyminen, jonka jälkeen vielä kaksi estettä. Vauhtia oli - arvatenkin - melkoisesti, mutta hallinta näytti toimivan jo paljon paremmin kuin aluksi. Yllättävää kyllä, kaarrokset eivät edes venähtäneet niin mahdottomiksi kuin olisi voinut olettaa ja hypyt olivat hyvin symmetrisiä. Tuo pidempi lähestyminen meinasi tuottaa ongelmia, kun Jarrun vauhti kiihtyi ja kiihtyi, mutta päättäväisillä pidätteillä sait sen pidettyä hallinnassa.

Loppujen lopuksi valmennus sujui teiltä kuitenkin hyvin, vaikka minua henkilökohtaisesti välillä hirvittikin. Hyvin Jarru näköjään hyppää, mutta keskittymiskykyä sillä ei taida olla yhtään, niin sähläävää sen meno välillä oli. Pisteet sinulle rauhallisuudesta!

01.03.2015 Maastoestevalmennus, valmensi Susi T.

Ensimmäinen kerta Susirajassa jännitti ja odotin kauhulla, mitä tuleman pitää. Olin kuullut villejä huhuja ja juttuja tästä mielipuolisesta tilasta, sen kahjoista omistajista ja toinen toistaan hullummista hevosista. Parkkeerasin autoni pihaan ja hetken aikaa istuin miettimässä uskallanko avata ovea ja astua ulos. Katselin kauempana kentällä verryttelevää ratsukkoa ja oletin, että kyseessä oli valmennettavani. Lopulta sain raahattua itseni tärisevin spagettijaloin kentän laidalle ja toivoin, ettei minua huomattaisi, mutta turhaan.
Pienen, vikkelästi liikkuvan suomenhevosen selässä istui nainen, joka hihkui minut kentälle. ”Tää on ihan pirun kiltti, ei ees pure tai potki!” kuului samalla kun astelin kentän keskelle. Voi Luoja minua auta, mihin olenkaan tullut... Ratsukko pysähtyi viereeni, tai niin ainakin luulin, mutta nanosekunnissa hevonen oli jo ottanut muutaman askeleen sivulle ja eteen ja vähän taaksekin. Lopulta nainen sai hevosen pysymään paikoillaan sen aikaa, että kättelimme ja esittelimme itsemme. Samalla, kun minulle selvisi, että hevosen selässä istuu toinen omistaja narri, itse hevonen heilutteli päätään, nyki ohjia, kuopi ja hirnui, hinkkasi päätään jalkaansa jne. Uskomattoman rauhaton olento!

Lähdimme maastoradan suuntaan ja narri ohjasi Jarruksi esittelemänsä hevosen pellolle. Nimenomaan ohjasi, ei ratsastanut, sillä hevonen tuntui määräävän vauhdin ja hyvin pitkälle myös suunnankin. Pellolla narri sai hevosen taas joten kuten haltuunsa ja jatkoi verryttelyä samalla, kun itse etsin oikeaa paikkaa. Pistin merkille hevosen lähes jakomielitautisen luonteen. Välillä se oli kuulolla ja ratsastajan alla kuin ajatus, mutta kolmen askeleen jälkeen se loikki kuin jänis tai ryntäili kuin päätön kana. Mikä ihme tuo olento on?!

Tässä vaiheessa olin heittää toivoni kaivoon ja palata autolle mahdollisimman huomaamattomasti. Ehkä pääsisin täältä vielä elävänä pois. Turhia haaveita moiset, nimittäin kuulin narrin huutelevan ja kyselevän joko aloitetaan. Katsoin vähän aikaa paikallaan pomppivaa kopukkaa ja mutisin jotain myöntävää vastaukseksi.
Noh, aloitetaan sitten. Pellolle ja metsän reunaan olin suunnitellut mukavan radan pätkän, jossa vaadittaisiin vain hieman ketteryyttä, yhteistyötä ja järkeä, joista kahta jälkimmäistä ainakaan ei tältä kaksikolta tuntunut löytyvän hiventäkään. Tukkieste pellolla, vesieste ojan yli ja yksi tukkieste metsän puolella muodostivat mukavan ympyrän.

Pyysin narria ratsastamaan lenkin ja itse seurasin menoa ympyrän keskeltä. Jarru viiletti menemään tukka putkella ja ratsastaja vaikutti lähinnä keskittyvän kyydissä pysymiseen. Lähestyminen ensimmäiselle tukkiesteelle oli niin outo, etten tiedä kuinka he pääsivät siitä yli tai kuinka tyhmä hevosen täytyy olla, että se edes hyppää. Vesiesteen edessä Jarru otti komean sivuloikan ja näihin ilmeisesti tottuneena ratsastajakin pysytteli joten kuten kyydissä. Kun vesieste oli sujuvasti kierretty, lähestyivät he toista tukkiestettä ja odotin jo kauhunsekaisin tuntein, kuinka tässä käy. Yllätyksekseni parivaljakko hyppäsi esteen ongelmitta.
Seuraavalle kierrokselle ohjeistin narria ottamaan tamman napakammin tuntumalle ja ihan oikeasti ratsastamaan sitä. Heti sujui paremmin, vai sanoisinko, vähemmän huonosti. Ymmärrän vallan hyvin miksi narri kaipasi valmennusta.
Muutamilla vinkeillä ratsukosta alkoi kuoriutua suht siedettävän näköinen parivaljakko. Hevonen tekee edelleen omia juttujaan minkä ehtii, ja ratsastaja kiroaa niin, että merimieskin punastuisi, mutta parempaan päin selvästi ollaan menossa. Ja minäkin selvisin hengissä.

23.04.2015 Estevalmennus, valmensi Sachiyo

Tänään valmennettavanani oli sympaattinen pienhevostamma Jarru. Joka kerta, kun näin tamman, ihastuin uudelleen ja uudelleen tämän energiseen luonteeseen. Olin koonnut kentälle muutamia esteitä valmiiksi, kun Jarru ratsastajineen saapui paikalle.

Ratsastaja kertoi, että hän oli ensimmäisiä kertoja tamman selässä ja edellisellä kerralla oli pudonnut Jarrun kaahatessa hieman liian kovaa. Lohdutin häntä kuitenkin sillä, että tämän päivän harjoitukset olisivat todella yksinkertaisia, eikä yllätyksiä niiden suhteen pitäisi tulla. Ratsukko aloitti (tai yritti) alkulämmittelyt ravissa, mutta Jarru oli hieman toista mieltä. Tamman mielestä se oli selvästi jo tarpeeksi lämmin, sillä vauhtia riitti ja kovasti.

Pyysin ratsastajaa kuulolle ja näytin hieman kokoamaani rataa. Se sisälsi kahdeksan estettä, jotka oli aseteltu kaksi peräkkäin suurin piirtein neliön muotoon, eli rata kulki lähes suurella ympyrällä. Ratsastaja nosti laukan ja valmistautui esteille. Jarru kuitenkin innostui heti kun vauhtiin päästiin, eikä ratsastaja ehtinyt kuin ohjata tamman oikeaa esteettä kohti, ja se hyppäsi ilmavasti esteen yli. Ratsastaja kuitenkin näytti hieman säikähtäneeltä, joten keskeytin tehtävän ja muokkasin sitä hieman erilaiseksi.

Jokaisen kahden esteen jälkeen tulisi ratsastaa pieni voltti ulospäin esteistä, eli neliön jokaiseen ulkokulmaan tulisi pieni ympyrä. Hevonen ei voinut tietää tätä etukäteen, joten sen oli pakko hieman kuunnella ratsastajaa. Ratsukko lähti jälleen liikkeelle, tällä kertaa hieman maltillisemmin, mutta voltista ei tullut mitään. Tamma tappeli apuja vastaan ja suuntasi suoraan seuraavalle esteelle ilman volttia. Ratsastaja ei ehtinyt tajuta tilannetta, joten se menetti tasapainonsa, mutta pysyi kuitenkin selässä seuraavan kahden esteen ajan.

Aloitimme koko valmennuksen uudestaan. Laitoin kolme estettä suoralle, joten sekä hevoselle että ratsastajalle ei tulisi mitään yllätyksenä. Ratsastaja nosti jälleen laukan ja suuntasi kohti ensimmäistä estettä. Jarru löysi helposti ponnahduspaikan ja se hyppäsi jokaisen kolmen esteen yli. Ratsastaja teki esteiden jälkeen suuren kaarron ja hyppäsi esteet yhtä mallikkaasti toiseen suuntaan. Lisäsin viimeiseen esteeseen vielä toisen esteen, jolloin siitä tuli okseri. Ratsastaja ohjasi jälleen tamman esteille, ja kaikki kolme hypättiin hyvällä vauhdilla ja puhtaasti.

Esteitä toistettiin muutaman kerran, kunnes ratsastaja alkoi olla jo ihan loppu tamman kanssa. Pyysin sitä antamaan Jarrulle pitkät ohjat ja hengähtämään syvään. Ehkä seuraava valmennus sujuisi paremmin.

Lue päiväkirjaa