Kuvagalleria

Kalavaras VH13-018-1462

15.02.2013 Varvas käytettiin suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa ja sieltä napsahti arvioksi SV-I! Käytöskokeessa ori oli neljäs, mutta se oli koulukokeen paras! Varvas pääsi yllättämään kaikki ja sai toki porkkanoita ansionsa mukaan.

Varvas kärrättiin muutaman muun kopukkamme kanssa 30.11.2014 järjestettyyn ylimääräiseen ERJ:n laatuarvostelutilaisuuteen. Ilo oli ylimmillään, kun ruunikkomme sai 93,5 pistettä ja ERJ-II -palkinnon!

25.07.2015 järjestetty KERJ:n laatuarvostelutilaisuus antoi taas aihetta juhlia Varvasta; 99p. eli KERJ-II! Hiano hölmöläinen.

20.08.2015 Varvas osallistui SLA-tilaisuuteen. Kokonaispisteiksi tuli komeat 101,5p. alie SLA-I. Kyllä oria taas suukoteltiin ja rapsuteltiin minkä kerkesimme, hianohianohiano Varpuli!
Hyvä rotunsa edustaja, sopiva tyyppileima. Aavistuksen etupainoinen, ok kaula ja nätti pää. Sopusuhtainen runko, hieman olematon säkä, hyvä loiva lapa. Jalat kuivat, melko hyväasentoiset etujalat, takajalat suorahkot, ja pystyt vuohiset. Kaunis väriltään.

25.08.2015 Varvas vietiin viimeinkin YLA-tuomareiden eteen olemaan idiootti. Ori kuitenkin paukutteli sieltä pisteitä 99 YLA1 ja lisäksi se oli AP2! Emme olisi voineet olla pienestä tyhmyristämme enää yhtään ylpeämpiä!

Luonnekuvaus

Varvas on vähän tyhmä. Eikä valitettavasti niin vähääkään, sillä on pitkät piuhat, se ei tajua, se on keskittymiskyvytön, liian helposti innostuva idiootti, joka on perinyt vanhemmiltaan lähinnä ne huonot puolet ja hyvin vähän hyviä puolia. Varpaan pään sisällä ei tapahdu yhtään mitään, siellä aivosolu etsii toista ja hillosipulit tanssivat sambaa. Kuitenkin huolimatta siitä, että joka kerta kun Varvas astuu askeleen se talloo varpaasi, kun se näkee jotain mielenkiintoista sen vähäkin ajatustoiminnan yritys katoaa ja siitä, että se ei yksinkertaisesti vain tajua, ori on rakastettava idiootti. Kyllä, joka päivä joku sanoo, että tämän hevosen olisi parempi olla kilometritehtaalla jo ennen syntymäänsä kaikki pitävät kynsin hampain kiinni, jos joku tosissaan ehdottaa Varpaan laittamista makkaraksi.
Ei, kukaan ei tiedä, miksi Varvas on loppujen lopuksi niin rakastettava. Siinä on hyvin vähän sellaisia piirteitä, jotka antaisivat anteeksi orin suunnattoman typeryyden.

Oria hoitaessa suosittelemme olemaan jumalattoman nopea, sillä niin on Varvaskin. Hevosta ei voi sitoa kiinni, sillä se hyörii, pyörii ja hyvä kun ei voltteja tee, joten Varvas vain sotkeutuisi naruun, sotkisi sen sinuun ja saisi vetopaniikkikohtauksen siinä ehtiessään. Vaikka ruunikko periaatteessa pitäisikin haleista ja rapsutuksista, ei niitä voi jäädä kovin paljoa jakelemaan hevoselle, joka ei paikoillaan pysy. Kiltti tämä sentään on, joten kaiken mahdollisen hoitamiseen, varustamiseen, eläinlääkärin ja kengittäjän hommiin liittyen voi tehdä ihan huoletta. Täytyy vain olla nopea, ettei Varvas ota ja lähde kohti uusia seikkailuja kesken vuohiskarvojen siistimisen.
Taluttaessa Varvas meni jo, ainakin henkisellä tasolla. Fyysisesti ori koettaa kipittää menemään sinne, tänne, tuonne ja takaisin, joten tämän hevosen kanssa hanskat ovat tarpeen ja pelastavat kämmentesi ihon. Varvas talutetaan aina ketju suussa ja pahimpina hepulipäivinä raipan avustuksella, ettei ori mene ja jyrää taluttajaansa. Ei Varvas ilkeyttään jyrää, se vain ei välttämättä muista, ettei ole yksin.
Varvas on hyvin helppo lastata, ori kun menee koppiin / rekkaan onnesta soikeana tutkimaan, mitä siellä on. Kunhan Varpaalla riittää jonkin näköistä tekemistä matkan ajaksi - ruokaa, jonkin näköinen pallo tai vastaava lelu, matkaseuraa - niin kaikki on hyvin. Tylsistyessään Varvas alkaa tanssahtelemaan ja tuntuu tulevan kopista läpi, koska hänellä on tyyyyyylsääää. Loppujen lopuksi hyvin helppo hevonen lastata ja kuljettaa.

Harvemmin sitä tulee istuttua niin idiootin hevosen selkään kuin Varvas. Olettaen, että sen selkään ylipäätään pääsee, sillä kun jalkasi on jalustimessa, ori on taivaanrannassa ja sen pään sisällä soi nonstoppina iloinen yksisarvismusiikki. Varvas kuljettaa itsensä maailmaan, jossa kaikki on kaunista ja yksisarviset oksentavat sateenkaaria, joten se ei keskity yhtään asiaan. Mielenkiintoiset ja kivat asiat herättävät oria tähän maailmaan, sellaisiksi lasketaan mm. esteet, puomit, tötteröt, raipat, hanskat, sinun sormesi ja nenäsi, jotka voi syödä. Nekin tuntuvat menevän Varpaan tajuntaan vain suodattimen läpi, sillä hyvin todennäköisesti jos laittaisit Varpaan eteen puomin, joka on täynnä piikkejä se olisi kiva asia senkin jälkeen, kun ori on tökännyt turpansa täyteen reikiä. Kukaan ei ymmärrä, miten orilla voi ratsastaa. Siksi toisekseen, se on yleensä ennemminkin selässä istumista ja parhaan toivomista kuin suoranaista ratsastamista. Varpaasta irtoaisi näyttävää, karismaattista liikettä, mutta se ei keskity. Avut joutuu aina antamaan korostetusti, hevosta on lähes pakko ratsastaa vähän rumemmin, jotta se tekisi edes sinne päin. Lienee sanomattakin selvää, ettei Varpaalla ole kovin mielekästä alkaa ratsastaa koulua.

Esteitä Varvas sitten osaa hypätä senkin edestä, sen silmät säihkyvät ja korvat nousevat pystyyn kun näköpiirissä on yhtäkään puomia. Valitettavasti hyppy- ja aivokapasiteetti eivät kohtaa keskittymiskyvyttömyydestä puhumattakaan. Esteillä parasta tulosta syntyy yllättävää kyllä, kun menee mentaliteetilla "kyllä Varvas hoitaa". Ori ei ole ruudinkeksijä, mutta jotenkin jännällä tavalla se aina löytää oikean askeleen paikan eikä se kyllä kolauttelekaan puomeihin vaan leiskauttaa yli komeasti ja korkealta. Varpaalla pitää esteillä olla suussa norsujarru ja ratsastajalla ruista ranteessa, mutta sille riittää, kun vauhtia muistaa pidättää - suussa ei tarvitse roikkua koko aikaa. Myös suuntaohjeet ovat kova sana, eipä tämä idiootti löytäisi oikeaa reittiä, vaikka sille olisi lyöty mikä kujanjuoksu eteen. Varvas osaa eksyä myös suoralla linjalla.
Kun Varvas ottaa ja lähtee maastoon, silloin ryteikkö ryskyy! Mikään puska ei ole orille liian tiheä eikä mikään jorpakko liian syvä. Maastoilu Varpaan kanssa luo jännitystä elämään, sillä vauhtia sillä riittää yli tarpeen. Varmajalkainen hevonen tuo siitä huolimatta itsensä ja ratsastajan turvallisesti kotipihaan tai maaliin, kunhan ratsastaja päättää reitin. Jos orin ohjastaa umpipuskaan, se menee umpipuskaan, se juoksisi päin vaikka hiidenkiveä, jos sitä ei käännä muualle. Varvas menee eikä meinaa, eikä se oikein pidätteitä malta kuunnella kun maastoon pääsee. Kiittäkää siis sitä, joka jostain syystä antoi orille koivet, joilla se ei kompuroi.

Varpaalle menee kisapaikkojen jännitys heti päähän, ori kuvittelee olevansa norsun kokoinen ja saavansa kaikkien huomion heti eikä kohta. Kun kaikki eivät tapitakaan Varvasta ori kiljuu ja steppaa minkä kerkeää, ja hoitajaparka saa taas tapella orin kanssa, että se pysyy paikoillaan. Varvas on vielä rauhattomampi hoitaa kisapaikoilla kuin kotona, ja selkään kipuaminen on aivan oma operaationsa.
Verryttelyissä Varpaan huomion saaminen ja keskittymsikyvyn teroittaminen on vielä pidemmässä kuusessa kuin kotona. Yleensä Varvas vain haahuilee menemään, tekee verryttelyhypytkin aivan omin päin ja aiheuttaa yleistä pahennusta käytöksellään. Ratsastaja saa hävetä ja joutuu käyttämään todella ronskeja apuja, että Varvas edes havahtuu siihen tosiseikkaan, ettei teekään suoritustaan yksin.
Radalla ori on yleensä vähän paremmin kuulolla ja menossa mukana, haluaahan Varvas olla upein ja paras, ja ilmeisesti se selässä roikkuva apina on avainasemassa menestyksen suhteen. Varvas on kisoissa hivenen terävämpi ja fiksumman oloinen ratsu kuin kotona, mutta ei se erityisen näyttävä kilparatsu ole. Enemmänkin Varvas on se sympaattinen, kiireinen hölmö, joka kerta toisensa jälkeen saa huomautuksia liiasta kiireellisyydestä, mutta kehuja yritteliäisyydestään. Ori tekee aina parhaansa, eri asia vain, tarjoaako ori sellaisia liikkeitä tai sellaista rataa kuin ratsastaja halusi.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Varvas ei ole enää tarjolla jalostukseen.

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

18.05.2014 Estevalmennus, valmensi yaren
Tätä valmennusta olin odottanut oikeastaan yllättävän paljon! Olin nähnyt Kalavarkaan nimen useaan otteeseen tuloslistojen kärkipäässä ja nähnyt sen osallistuneenkin samoihin kilpailuihin minun kanssani. Nyt oli hauskaa osallistua sen valmennukseen ja vielä valmentajan roolissa. Lissu oli tällä kertaa pompannut tämän orin selkään ja Varpaan silmät tuntuivat kiiltävän pelkästä innosta, kun se tajusi pääsevänsä taas hyppäämään. Olin pystyttänyt kentälle melko perinteisen esteradan pystyine, oksereineen ja sarjoineen. Olin tehnyt jopa yhden muurinkin, toki pelkkiä elementtejä apunani käyttäen. Varpaalle tuntui olevan kuitenkin aivan sama, mitä rata sisälsi, kunhan se vain pääsisi hyppäämään ja toteuttamaan omia mieltymyksiään. Lissu aloitti orin kanssa verryttelyn, mutta oli melko nopeasti valmis. Lissu kertoi käyneensä alkuun pienen maastolenkin lämmittelyksi minua odotellessaan, joka nopeuttikin paljon meidän valmennuksen aloittamista. Kun verryttelyesteen ylityksen olivat muutamaan otteeseen menneet moitteitta, tosin Lissun käytettyä hyvinkin vahvaa jarrua, oli aika antaa orhille lupa siirtyä haluamilleen esteille. Annoin ratsukolle tällä kertaa luvan päättää itse haluamansa järjestyksen esteiden hyppäämisen suhteen ja kun Lissu oli tehnyt päätöksensä, lähti hän vauhdikkaan laukan saattelemana kohti ensimmäistä estettä, joka oli pysty. Varvas kiihdytti kiihdyttämistään, mutta Lissu käytti hyvin puolipidätteitä hyväkseen ja kuunteli kuuliaisesti myös minun ohjeitani. Hyppy oli sulava ja pian kaksikko jo lähestyikin uutta estettä, joka oli tällä kertaa monen mielestä jännittävä muuri. Varvas ei kuitenkaan jännittänyt sitä ollenkaan, ponnisti vain kevyesti yli ja jatkoi matkaa. Turpa meinasi ensiksi johdattaa ihan päinvastaiseen suuntaan minne Lissu halusi, mutta kääntyihän se sitten, kun osasi vain pyytää. Rata jatkui näin aina loppumetreille asti ja välillä minusta tuntui siltä, että olin kisakatsomossa ja katsoin vain kilpasuoritusta. Niin vähän minun tarvitsi korjaavia kommentteja antaa ja päätinkin laittaa ratsukon vielä uudestaan hyppäämään saman radan. Tälläkin kertaa homma sujui kummankin osapuolen osalta mukisematta ja tähän olikin hyvä lopetella tämän päivän treenit.

01.06.2014 Estevalmennus, valmensi Jasmin
Aloittelin valmennusta kentällä. Aluksi tulisi hypätä pysty, sitten okseri, jonka jälkeen tulee kolmoissarja ja sitten vielä pysty. Varvas hyppäsin 100cm pystyn hienosti. Okseri meni siltä oikein sujuvasti. Sarja onnistui, mutta ensimmäinen este sarjasta tuli hypättyä liian aikaisin, joten kaikki esteet menivät juuri ja juuri, kun piti hypätä joko liian aikaisin tai liian myöhään. Ratsukko kääntyi ja matkasi kohti pystyä. Pysty meni orilta hienosti. Lopuksi harjoittelimme vielä tuota sarjaa. Ensimmäinen yritys hypättiin liian läheltä estettä. Toisella yrityksellä sarja menikin jo oikein hyvin. Annoin ratsukon lopetella onnistumiseen.

16.06.2014 Estevalmennus, valmensi yaren
Jälleen kerran minulla oli mahdollisuus päästä työskentelemään Varpaan kanssa. Lissu oli tälläkin kertaa orin selässä eli tämän valmennuksen pystyi ottamaan kunnon uusintaottona. Tällä kertaa olin pyrkinyt rakentamaan entistä kummallisempia esteitä kummankin päänmenoksi, sillä vaikutti kuitenkin siltä, ettei Varvas liiemmin antanut pelon voittaa itseään. Jopa Lissu näytti järkyttyneeltä minun lankku-, sianselkä-, viuhka- ja kolmoissarjaesteistäni. Varvas sen sijaan tuntui vain kiihtyvän entisestään, eikä olisi millään malttanut mennä rauhassa alkuverryttelyitä, vaikka Lissu kuinka yritti saada hetkellisesti sen ajatukset toisaalle. Lissu oli silminnähden hermostunut, vaikka olikin varmasti näitä esteitä hypännyt ennenkin, mutta minun täytyi hieman rauhoitella häntä ja vakuutella, etten tekisi mitään sellaista, josta en ratsukon uskoisi selviytyvän. Onneksi Varpaaseen moinen hermoilu ei tuntunut tarttuvan ja Lissukin alkoi päästä hermostuneisuudestaan eroon, kun laitoin heidät ylittämään näin alkuun ihan perinteistä pystyä. Varvas touhotti eteenpäin minkä kerkesi ja oli joka kerta vähällä lähteä kaahottamaan jollekin lähimmistä esteistä. Kun olin aivan varma siitä, että kumpikin oli tarpeeksi lämmitellyt, niin fyysisesti kuin henkisestikin, selitin nopeaa tempoa radan kulun ja annoin kaksikolle lähtöluvan. Lissu lähti hieman epävarmasti liikkeelle pitäen liian kovaa kättä, joka sai orin vain enemmän kiihdyksiin. Se lähestyi ensimmäistä estettä varsin korkealentoisella laukalla ja hyppäsi sen yli tyylillä ja varmasti. Lissu ei ollut aivan mukana hypyssä ja unohti hetkellisesti esteen jälkeen ohjata Varvasta seuraavalle. Ori lähestyi mielivaltaisesti kohti sianselkää ja viime hetkellä Lissu palasi tähän maailmaan minun huutojeni seurauksena ja sai ohjattua hevosen seuraavaksi tarkoitetulle lankkuesteelle. Tuon hypyn jälkeen alkoi nainenkin vihdoin ja viimein rentoutua, ja radan loppuun asti hän jaksoikin tsempata ja ratsukko suoriutuikin niin hyvin, että kilpailuissa olisi varmasti päässyt ruusukkeille!

22.06.2014 Estevalmennus, valmensi Pierre
Varvas hölkytteli jo alkuverryttelyssä kentälle kantamieni puomien läpi, vaikka ne eivät kohonneet maanpinnasta sentin vertaa. Sain näyttää orille kädestä pitäen, että maasta löytyy ylitettäviä esineitä tästä, tuosta ja tuolta. Tämä ei kuitenkaan riittänyt orille, jonka äo-taso olisi alle sata vaikka kahdella kertoisi, vaan jouduin asettamaan puomien molempiin päihin kartiot, jotta puomit erottaisi hiekasta helpommin. Saimme ensimmäisen haasteen suoritettua, sillä Varvas astui maahan asetettujen puomien yli – ei enää pitkä matka metrin esteisiin.

Harjoittelimme valmennuksessa pääasiassa lähestymisiä, sillä niiden kanssa oli ongelmia jo puomeja ylittäessä. Ratsukko suuntasi aluksi pitkän sivun varrella olevalle sarjalle. Varvas kääntyi hieman kankeasti mutkaan ja tuli ensimmäiselle esteelle vinossa. Ratsastaja kuitenkin suoristi orin nopeasti heti esteen jälkeen, mutta Varpaalle tuntui olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa pysyä suoralla uralla. Hypyt olivat kuitenkin varmoja eikä tiputuksia tai edes kolahduksia tullut, vaikka ori liikkuikin laiskasti.

Nostimme estekorkeutta hieman, ja otimme väliin myös yksittäisiä esteitä. Yritimme saada Varvasta liikkumaan myös piirun verran reippaammin ja sitkeän yrittämisen jälkeen sinnikkyytemme palkittiin, sillä ori taisi lopulta saada kovalevynsä toimimaan ja vauhtia saatiin lisää. Vauhdin lisääntyessä hypyistä tuli ilmavampia, mutta meno ei äitynyt kuitenkaan liian rajuksi. Ratsastaja joutui antamaan ratsulleen hieman erityisvapauksia, sillä - ihme kyllä - Varvas tuntui hoitavan hommat paremmin ratsastajan jättäessä tämän hyppyjen ajaksi rauhaan. Lopussa teimme vielä laukkaharjoituksia kaarevalla uralla, ja niiden jälkeen ratsukko aloitti itsenäiset loppuverryttelyt.

01.07.2014 Estevalmennus, valmensi bertta
Kaikkea sitä nyt pitikin luvata, Varpaalle ja ratsastajalleen estevalmennus, ei luoja! Mitähän nyt tästäkin tulee...
Turhaan kuitenkin panikoin, sillä ainakin alkukäynneissä satulaan nousemisongelmaa lukuun ottamatta Varvas ja ratsastajansa kävelivät hienosti, vaikka Varpaasta olenkin paljon huhuja kuullut. Ja idioottiko muka... Pyh! Ravia mentiin taas vähän reippaammalla tahdilla, ja vaikka pyysin tekemään aina pitkillä sivulla pysähdykset, ja kentän lyhyillä sivuilla pääty-ympyrät, jolloin mietin jo, että olikohan muut aivan oikeassa Varpaan tyhmyyden suhteen. Kyllä, se todellakin oli faktaa!

Estehyppyjä harjoiteltiin aluksi vain rauhallisesti kavalleteilla. Hienosti kyllä hyppäsivät, vaikkakin pari hyppyä taisikin valua vähän pikkuesteen reunan puolelle. Esteille Varvas kyllä näytti soveltuvan, mutta ainakin alkulämmittelyjen perusteella ei niinkään kouluratsuksi.
Kun kavalletit näyttivät edes jotenkuten onnistuvan, siirryttiin hyppäämään kaarevaa linjaa, jonka tiesin jo valmiiksi olevan ainakin Varpaalle, saatikka sitten orin ratsastajallekin hiukkasen vaikeampi tehtävä. Mutta eihän esteetkään ollut kuin vähän päälle 70 cm korkeita... Mutta hyvin tietysti selvittiin parista alkuprobleemasta huolimatta! Yllättävän hienostihan se Varvas hyppäsi, ja ratsastajakin oli juuri sopivasti mukana. Aina välillä vauhtia oli vähän liikaa, ja sainkin huomauttaa sitä melko useaan kertaan.
Seuraavaksi käskin ratsukkoa hyppäämään pienen radanpätkän, missä ensin olisi pitkällä sivulla kavalletit, sitten 75 cm korkealla halkaisijaesteellä suunnanvaihdos, jonka jälkeen pitäisi vielä jotenkin ohjata Varvas toisen pitkän sivun linjalle. Vähän oli radassa mutkittelua, mutta en päättänyt enää enempää sakottaa, ja ajattelin vain, että tällä selvä - hyvään suoritukseen on hyvä lopettaa!

15.07.2014 Maastoestevalmennus, valmensi Sofia W.
Tämänpäiväisen valmennuksen – maastoesteitä pystyesteisiin painottuen – pääosassa oli sympaattinen, joskin kovin kiireisen oloinen suomenhevosori Varvas. Ori malttoi lönkytellä laiskanpulskeasti maastopolkua eteenpäin tasan siihen asti, kun huomasi ensimmäisen esteen häämöttävän vähän matkaa etäämpänä. Silloin sitten alkoikin semmoinen sähellysshow, ettei pahemmasta väliä! Varvas steppaili into pinkeänä paikallaan pidättäessäsi sitä ja pörisi ja pärisi kärsimättömästi joka suuntaan. Kun ori viimein sai itsehillintänsä jotakuinkin taas kasaan, annoit sille luvan lähteä liikkeelle. Toista kehotusta ei todellakaan tarvittu! Varvas ponkaisi matkaan kuin sähköjänis unohtaen kokonaan sinut ja vimmaiset apusi menon hillitsemiseksi. Ihmeen hyvin selviydyitte kuitenkin olkipaaliesteestä, pari ylimmäistä kortta vain vähän pölähti kookkaan etukavion pyyhkäistessä niitä kevyesti.

Rata koostui tavanomaisemmista esteistä kuten risuesteestä ja juuri edellä mainituista olkipaaleista sekä enemmän tai vähemmän kummallisemmista viritelmistä (esim. räikeän neonvärisiksi maalatusta tynnyririvistöstä), mutta Varvas paahtoi niiden kaikkien läpi kuin Pendolino konsanaan; vauhtia oli villin veikkaukseni mukaan se parisen sataa kilometriä tunnissa, mutta meno oli lievästä holtittomuudestaan huolimatta kuitenkin jotakuinkin tasaista, koska Varvas osoittautui kiitettävän varmaksi jaloistaan. Huomasin myös, että ori osasi arvioida oikean ponnistuspaikan enimmäkseen ihan omin päin. Pariin otteeseen se tosin kiihdytti himpun verran liian likelle estettä ja kaipasi selvästi apua sinulta jalkojensa asettelemiseen. Osasit ottaa tämän hienosti huomioon ja tukea ratsuasi.

Tasaisella olevat esteet oli teille ilmeisen helppoa vain paahtaa läpi ilman sen suurempaa huolta huomisesta. Tämä vähän hämmästytti minua siinä mielessä, että pystyesteet pitäisi hypätä hallitusti eikä välttämättä niin mahdottomassa tempossa. En kuitenkaan katsonut aiheelliseksi puuttua, sillä hurja vauhtikin on vain hyvä etu kilparadoilla sillä edellytyksellä, että paketti pysyy kasassa ainakin valtaosan ajasta. Ja teillä se pysyi, kiitos nopean reaktiokykysi ja varman ratsastuksesi.
Ylämäessä olevat pystyt olivat teille pienimuotoinen kompastuskivi. Varvas porhalsi niille suin päin sinuun ja taitoihinsa luottaen, mutta ei sitten oikein osannut hahmottaa vastaantulevia esteitä vaan tuntui aina oikein yllättyvän siitä, että ne tulivatkin kohdalle jo niin pian. Toisin sanoen ori ajautui liian lähelle näitä esteitä, jolloin hyppääminen hankaloitui kohtuuttomasti. Vaikka ylämäen esteille suositetaan ratsastamaan reippaasti eteen, kehotin kuitenkin sinua hillitsemään oriin menoa piirun verran, jotta sille jäi aikaa ponnistuspaikan valitsemiseen. Tämän neuvon jälkeen hyppääminen ylämäkeenkin alkoi käydä varsin nätisti.

25.07.2014 Estevalmennus, valmensi Marjaana
"Miten hevonen voi ohjautua väärälle esteelle kesken sarjaesteen?!" huusin kolmannen epäonnistumisen jälkeen. Kalavaras oli jälleen tyynen rauhallisesti kaartanut sarjaesteen toisen osan ohitse kohti vähän matkan päässä olevaa toista estettä ratsastajan kiskoessa ohjista. Ei tästä tule mitään, mutisin, mutta jatkoin silti. "Pidä se tuntuma suuhun alastulossakin, ja itsesi suorassa" tokaisin ratsastajalle. Sarjan jälkeen olisi kaarros oikealle, mutta ratsastaja ennakoi sitä liikaa jo sarjan välissä - ja hevonen luuli että pitäisi mennä jo.

Lopulta käskin ratsastajan katsoa kokoajan ulkokaarteen suuntaan, ja rääkäisin joka kerta, kun hän katsoi kohti väärää estettä. Tällä tavalla ja ylitus lopulta onnistui, vaikkakin hevonen näytti hämmentyneeltä. Tunnin aiheena olivat alunperin olleet erikoisesteet: sarjat, innarit, haudat sun muut. Ratsukolla ei tuntunut kuitenkaan olevan ongelmia niiden suhteen. Kunhan vauhti pysyi hanskassa, Varvas hyppäsi mitä vain. Sen sijaan sarjat, joiden väli oli tavallista pidempi, olivat ongelma ratsastajalle.

Valmennus otettiinkin siis hevosen kannalta lihaskuntotreeninä: paljon jumppasarjoja, ja matalampia hyppyjä. Sen sijaan ratsastajaa ruoskittiin enemmältikin siitä, että hän jätti hypyn alastulossa hevosen yksin ilman mitään tuntumaa, jolloin hevonen rynnisti mihin sattui. Ratsastajan olisi pitänyt olla nopeampi reaktioissaan, eikä yrittää kääntää hevosta takaisin oikeaan suuntaan vasta sitten, kun oltiin jo kaukana. Tunnin päätteeksi hevonen oli hiessä, mutta ratsastajakin oli oppinut olemaan ennakoimatta liikaa!

28.09.2014 Estevalmennus, valmensi Veera R.
Tällä kertaa olin saapunut Susirajaan valmentamaan omassa saippuakuplassaan viihtyvää Varvasta ja narria, joka oli aikaisemmin kertonut orista sen verran, että välillä se tuntuu olevan aivan omissa maailmoissaan, mutta esteillä ori kuulemma näyttää taitonsa. Ori ratsastajineen oli jo maneesissa alkukäyntejä menossa, kun saavuin sinne. Aloin heti maneesiin saavuttuani raahaamaan puomeja paikoilleen, samalla ratsastajan kanssa muutaman sanan Varpaasta vaihtaen. Aluksi rakensin toiselle pitkälle sivulle ravipuomit joiden viereen kannoin jo valmiiksi puomit, että ne voitaisiin myöhemmin nostaa kavaleteiksi ja siitä kunnon esteiksi. Toiselle sivulle rakensin pienen ristikon ja pääty-ympyröille laitoin muutaman tötsän, että ympyröistä tulisi varmasti tarpeeksi isoja. Saatuani kaiken valmiiksi jäin seuraamaan ratsukon verryttelyjä. Narri ravasi Varpaalla juuri ja kehotin tätä tekemään molemmissa päädyissä pääty-ympyrät ja sitten kun Varvas tuntui olevan kunnolla hereillä niin tulemaan ravipuomit ja pienen ristikon toisella sivulla. Hetken aikaa ratsukko vielä ravaili, ennen kuin he lähtivät lähestymään ravipuomeja. Varvas ajatteli ilmeisesti, että puomienkin ylitse tuli loikata, sillä kaksi ensimmäistä puomia ylittyi kerralla ja loput se sitten kiersikin. Ratsastajakin hieman hämmentyi orin loikasta, mutta päättäväisenä käänsi orin takaisin puomeille ja tällä kertaa ori ravasi puomien ylitse ilman ongelmia, ehkä kuitenkin hieman hämmentyneenä. Ratsukko tuli puomeja ja ristikkoa hetken aikaa lämmittelynä. Sitten kasasin puomeista kavaletit ja ristikon nostin pystyksi. Nyt kavaletit piti yhä tulla ravissa, mutta pystyn sai tulla laukassa. Varvas suoriutui tästä tehtävästä melko hyvin ja nyt se selkeästi alkoi heräilemään ja saamaan otetta siitä, että mikä maa ja mikä oli homman nimi. Keskityimme tänään Varpaan kanssa lähinnä näihin puomi- ja kavalettiharjoituksiin, joten emme mitään suurempia esteitä rakentanut ollenkaan.

06.10.2014 Estevalmennus, valmensi Dalmiina
Jo ensimmäisiltä ristikoilta huomasi, että Varpaalla (Varvas - lempinimi jolle tulen aina hymyilemään) on hyvä hyppytyyli. Ori sai helposti asetettua askeleensa kolmen esteen sarjalle. Varpaassa oli kuitenkin kova ohjaaminen. Monen esteen vikana oli juurikin se, että ori oli vinossa. Silti Varvas ylitti kaikki esteet mallikkaasti. Yritimmekin keskittyä löytämään suoruutta. Suoruutta lähdimme hakemaan sarjalta, mikä olli osoittautunut Varpaalle helpoksi joten nyt se voisi keskittyä vain suoruuteen. Ilmeisesti Varvasta kiinnosti kaikki kentän esteet, koska se olisi lähtenyt haahuilemaan ties minne, jos sitä ei olisi pitänyt kunnolla pohkeiden välissä. Kyllä se sieltä nopeasti suoristukin. Seuraavaksi menimmekin rataa, ensin 90 cm korkuisina. Varvas hyppäsi esteet suurella ilmavaralla ja korvat tötteröllä. Nostin radan metriin, mikä ei Varpaalle ongelmia tuottanut. Varvas oli paljon suorempi ja keskittyneempi, mitä aluksi. Metrin rataan lopetimme ja lopuksi loppuverkat.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: kevyt koulutreeni
keskiviikko: pikkuesteitä (max. 70cm)
torstai: maastoesteitä
perjantai: kevyempi koulutreeni
lauantai: maastoon
sunnuntai: esteitä

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi jos hikinen tai pesty.
Taluttaessa ketju suuhun.

Varusteet
Ratsastaessa estesatula, meksikolaiset suitset pelhamkuolaimella, rintaremmimartingaali, jännesuojat joka jalkaan ja hypätessä panssarivyö.