30.08.2020 Harmi lopetettiin ärhäkän ähkyn ja siitä seuranneen suolikiertymän seurauksena.

Harmorhia VH17-018-0293

Nimi	Harmorhia "Harmi"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	155cm, voikko	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 23.01.2017, 19v satunnainen (3v 13.02.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotus he A / 100cm / 100cm / helppo

20.04.2017 Harmi kantakirjattiin R-suunnalle tasan 70 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.

15.01.2018 Harmistuksemme palkittiin KRJ-I -palkinnolla. Pisteitä kertyi 108.

31.01.2018 Harmi ei harmittanut pokatessaan ERJ-I -palkinnon. Kuten KRJ:nkin kohdalla, pisteitä kertyi 108.

25.04.2018 Hyvinkin ei-harmiksemme kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelusta Harmi pokasi palkinnon KERJ-I saaden 105,5 pistettä.

20.05.2020 Kiusankappaleemme onnistui yllättämään meidät totaalisesti - Harmi oli kerrankin paras jossain! 103 pistettä ja SLA-I tilaisuuden parhaana hevosena.

22.05.2020 Emme todellakaan harmitelleet Harmille myönnettyä Championin arvonimeä.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

"Pojasta polvi paranee" - paitsi meidän tallissa. Harmi sai lempinimensä ihan syystä, ori aiheuttaa jatkuvasti huolta, harmia sekä ennenaikaista harmaantumista. Voikon luonteen pohjavire on hyvin samanlainen kuin sen isällä ja isänisällä, emän puoli ei valitettavasti paljoa pelastanut. Mitä nyt toi Harmiin roppakaupalla älykkyyttä, eli nyt meillä on tallissa kohtalaisen älykäs, röyhkeä sikapossu. Menestys kolmessa lajissa paikkaa toki jotain, mutta jos jo seuraava polvi ottaisi edistysaskelia myös luonteen puolella...

Joku kaipaa hermolomaa, meillä kaivataan Harmilomaa. Ei nyt onneksi päivittäin eikä aina edes viikoittain, mutta silti liian usein. Välillä olemme pohtineet Harmin ruunaamista, ja aina luopuneet ajatuksesta; tokkopa ruunaaminen orin perusluonnetta niiiiin paljoa muuttaisi. Ja johan tässä on voikon isän ja isänisän kanssa pärjätty.
Harmin hoksottimet pelaavat harmillisen nopeasti, minkä lisäksi kultaturkki pitkästyy turhankin nopeasti. Tarhaan viedyt kahvapallot sun muut lelut, samaten karsinan lelut, on hankittu syystä. Käytävällä seisoskelu ei todellakaan ole Harmin mieleen, ja jo harjaus-lämmönmittaus-kavioiden puhdistus-loimitus -kombo saa hevosen pitkästymään, mikä näkyy lievimmillään kuopimisena. Oikein pitkästyessään Harmi alkaa porsastella ihan kunnolla kokeillen kaiken mahdollisen etusella komentamisesta näykkimiseen, potkuyrityksistä vaikka istumiseen. Ole ripeä, äläkä anna Harmin säikytellä, komenna jämäkästi ja jatka mitä olit tekemässä. Karsinassa Harmi on vähän lauhkeampi, kun voi keskittyä leluihinsa. Yleisen sikailun lisäksi voikko kokeilee kahlekuninkaan kykyjään saman tien, kun silmä välttää ja tilaisuus koittaa. Ei ole kerta eikä kaksi, kun päitsistään ulos kiemurrellut (MITEN tämä oikein tekee sen?!) Harmi on lähtenyt jolkottelemaan pitkin käytäviä, pahimmillaan pihalle ja kerran naapurin lehmälaitumelle asti. Olisi kai pitänyt jättää se sinne, tuntui viihtyvän. Eläinlääkärin ja kengittäjän visiittejä varten tarvitaan roppakaupalla kärsivällisyyttä sekä huulipuristin, pahimmillaan rauhoittavia. Perus hoitotoimenpiteet sentään sujuvat yleensä hammasta purren ja sadatellen ilman sen kummempia apuvälineitä. Ainoa paikka, jossa Harmi ei kyllästy, on pesari; letkusta tuleva vesi on parasta ikinä, eikä kylmäysletkuissa seisominen tunnu pitkästyttävän ollenkaan. Mikä lie logiikka siinäkin.
Sinä ehkä halusit kävellä tallista tarhaan, mikä Harmin mielestä on lähinnä herttainen sivujuonne hänen ravikoikkaloikkashow’ssaan. Ori ei todellakaan kävele talutettaessa, ellei sitä siltä ihan tosissaan vaadi, muuten mennään ravilla tai jollain, joka muistuttaa riverdancea neljällä jalalla. Suunnastakin saa keskustella, Harmia kun yleensä kiinnostaa kaikki muu paitsi se oma tarha tai mihin nyt oltiinkaan menossa. Kannattaa ottaa raippa mukaan, niin Harmi kävelee paremmin. Ei siksi, että jotenkin kunnioittaisi raippaa, vaan siksi, että keskittyy sen syömiseen. Lastaus ja kuljetus sujuu välillä ongelmitta, välillä hevonen jumittuu lastaussillalle yrittämättäkään liikkua. Matkustamisen kanssa ei ole ongelmia, kunhan elikon ensin saa kyytiin.

Harmi osaa possuilla, laittaa hanttiin ja olla erittäin ikävä. Se on älykäs, ratsastajan virheitä hyväksi käyttävä sika, joka osaa laittaa hanttiin sekä salakavalasti, että suoraan. On aina päivästä kiinni, onko voikko sellainen rautakylkinen ja kovasuinen elikko, joka ei kuuntele pohjetta ja kävelee pidätteen läpi vaikka sen suussa roikkuisi, tai tekisi pieniä (tai isoja) pidätteitä säännöllisin välein. Harmi osaa myös tehdä asiat melkein kuin niin, että ratsastaja on tyytyväinen ja ori nauraa partaansa, kun sen ei ole tarvinnut ottaa askeltakaan peräänannossa tai tuntumalla. Sentään Harmi ei vedä mitään pukkishow'ta tai hypi pystyyn, eikä muutenkaan leiki rodeohevosta - eihän sen tarvitse sellaisiin keinoihin turvautua, kun se osaa sikailla niin monella muulla ja paremmalla tavalla. Orin kanssa repii hiuksia kerran toisensa jälkeen, kun edes periaatteessa kiva treeni ei ota ollakseen oikeasti todella hyvä.
Harmilla on kyllä liikettä ja erityisesti sillä on hyvä laukka, mikäli se vain laukkaa kunnolla eikä könköttele menemään kuin mikäkin ravihevonen, joka ei ole kolmitahtisesta laukasta kuullutkaan. Orin kanssa on todellinen ilo tehdä töitä, jos se vain suvaitsee sellaista tehdä. Se on herkkä ja se verran reaktiivinen, että vaatii selkäänsä osaavamman kuskin. Harmilla vain on se ikävä ominaisuus, että se tekee töitä omilla ehdoillaan: silloin kun sitä kiinnostaa, silloin kun tähdet ovat oikeassa asennossa tai ratsastajan saappaat on kiillotettu oikealla tavalla.

Esteillä sama linja jatkuu. Harmi on hyvä hevonen, joskin vähän selätön hyppääjä, jos sitä vain itseään kiinnostaa hyppääminen. Muutoin se sikailee minkä ehtii - pelkää johteita, juoksee apujen läpi, pomppii ja pysähtelee. Harmin kanssa pääsee kyllä pienten esteiden yli myös sen possuillessa, mutta ei se kovin kauniilta näytä. Sen kanssa täytyy vääntää ja kääntää, jotta se menisi edes oikeaan suuntaan. Hyvinä päivinä, eli silloin kuin oria sattuu kiinnostamaan, se on mainio peli. Älykäs, helppo kääntää, lyhentää ja pidentää. Voikko tuntuu mahtuvan mahdottomista väleistä, kääntyvän mahdottomista kulmista ja hyppäävän linjalta, jolta ei tunnu olevan muuta mahdollisuutta kuin pudottaa puolet puomeista.
Harmilla on maastossa valtavan hauskaa, etenkin jos siltä ei vaadita mitään. Orin kanssa ei oikein voi koettaa tehdä mitään hommia maastossa, koska se johtaa vain pahaan mieleen ja perseilyyn. Totta kai voikolta voi odottaa kävelemistä, ravaamista ja laukkaamista, mutta väistöjä, kokoamista tai vastaavia ei kannata edes pyytää. Harmi liikkuu kuitenkin reippaasti eteenpäin vain pyytämällä ja on varmajalkainen. Voikko toimii kaikkein varmimmin maastoesteillä. Se on fiksu hevonen, maastossa on hauskaa jos ratsastaja vain istuu hiljaa selässä eikä sen suuremmin pyydä kuin ehkä vähän askeleen pidentämistä tai lyhentämistä. Ja koska Harmi on niin fiksu hevonen, se ei todellakaan ole hyppäämässä esteen joukkoon vaan kieltää tarpeen mukaan.

Kisapaikalla tuntuu, että Harmin sikailu kasvaa potenssiin kymmenen. Se voi olla mitä tahansa koikkaloikkashow'sta siihen, että ori nappaa itsensä irti ja järjestää rivitanssiesityksen keskellä käsihevosaluetta antamatta kiinni omistajille, hoitajille, kanssakilpailijoille tai toimihenkilöille. Todennäköisesti paikalla oleva jäätelönsyöjä, joka pelkää hevosia kuollakseen ja on tullut vain katsomaan kummilapsensa suoritusta puoliväkisin, on se henkilö, jonka luokse Harmi porhaltaa. Vaikka välillä ori toimii, tuulen suunnasta riippuen, kohtalaisesti tai jopa hyvin, yleensä se aiheuttaa lähinnä harmaita hiuksia ja häpeällistä punoitusta poskille. Mikäli Harmin vain saa radalle asti, se yleensä, yleensä suorittaa radan kohtalaisesti loppuun asti. Esteillä erityisesti, koulupuolella on vähän siinä ja siinä meneekö homma radan suorittamisesta tanssiesitykseksi vai ei.

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Harmoivale ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I sh, vkk, 155cm	ii. Harmoiri ✝ YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I sh, vkk, 162cm	iii. Hurmos evm, sh, vkk, 163cm
		iie. Karmri evm, sh, trt, 159cm
	ie. Univelka ✝ SLA-I, KERJ-I sh, tprt, 159cm	iei. Velkoja evm, sh, rn, 160cm
		iee. Tuutulaulu evm, sh, rtkm, 155cm
e. Ch Mortia ✝ YLA2, KTK-II, SLA-I, KRJ-II, ERJ-II sph, rn, 145cm	ei. Volkan Memori KTK-III sph, m, 143cm	eii. Volkari evm, sph, m, 145cm
		eie. Mirenka evm, sph, rn, 141cm
	ee. Selkouni ✝ KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sph, rn, 145cm	eei. Selkokieli evm, sph, vrn, 147cm
		eee. Surumieli evm, sph, rn, 144cm

Jälkeläiset

s. 16.02.2017 sh-o. Kaunon Virvaliekki, e. Pirunkorven Tango, om. rukkanen (VRL-00583)
s. 12.03.2017 sh-o. Harmohaituva, e. Huvitutin Nokikorva, om. Milja (VRL-00692)
s. 01.07.2017 sh-t. Huvihuuma, e. Kuuralehdon Karnevaali, om. miivi VRL-13320

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

26.03.2017 Kouluvalmennus, valmensi Sissi Hurmevuo (narri)

Olin suostunut lyhyellä varoitusajalla valmentamaan Susirajaan Harmia, vaikka narrin ja Lissun hevoset tuntien se ei välttämättä ollut hyvä idea. En kuitenkaan voinut jättää oman kylän tyttöjä pulaan, joten seisoin pian kentän laidalla katselemassa Sarlotan hikoilua Harmin selässä. Muistin orin isän muutamalta ratsastuskerralta ratsastuskoulun maneesista ja pakko sanoa, että pojasta ei polvi juuri parantunut.
"Ota seis vaikka aitaan!" huudahdin, kun Harmi jatkoi ravailuaan iloisesti Sarlotasta välittämättä. Saatoin kyllä huomata, että orin ongelma ei niinkään ollut kovakylkisyys tai rautasuu, vaan jatkuva ratsastajan jallittaminen.
"Aloitetaan ihan perus käynti-pysähdys-harjoituksella", pyysin, kun Sarlotta sai orin hidastamaan ja pysähtymään.

"Tiivistä istuntaa, vielä, vielä... Pidä pidäte, kyllä se tietää, mitä sen pitäisi tehdä", neuvoin heti alkuun, kun Harmi koki oikeudekseen kävellä Sarlotan tiiviin istunnan ja hyvän, pehmeän pidätteen läpi. Nainen hikoili orin selässä kasvot punoittaen, eikä minun todellakaan käynyt kateeksi. En ollut itsekään ihan tottunut tällaisiin hevosiin, vaan luotettaviin ratsastuskoulun opetusmestareihin, jotka kyllä osasivat huijata ratsastajaa, vaan tekivät silti pyytäessä!
"Hyvä!" kiljaisin riemusta, kun Harmi lopulta pysähtyi! Liikkeellelähtö sujui hyvin pohkeesta ja se oli ainakin orin kunniaksi sanottava, että sen käynti oli hyvää. Voikko askelsi reippaasti, yliastuntaa riitti ja käynnin keinahtelusta saattoi havaita, että se käytti myös selkäänsä askeltaessaan eteenpäin.
"Jatkakaa pysähdyksiä, mutta ota muutama voltti mukaan", ohjeistin Sarlottaa, kun pysähdyksiä oli saatu aikaan muutama lisää. Suorastaan kauniita ne eivät vieläkään olleet, mutta mielestäni oli huimaa edistystä Harmin kanssa, ettei Sarlotta joutunut joka kerta vetokisaan sen kanssa, eikä nainen myöskään joutunut nyppimään Harmia suusta. Ori pysähtyi edelleen aika etupainoisena ja Sarlotta joutui käyttämään paljon kättä, mutta ainakin se pysähtyi parin kolmen askeleen sisällä ensimmäisestä pidätteestä.

"Taidetaan tänään työstää Harmia vain käynnissä", totesin muutaman ensimmäisen voltin jälkeen. Sarlotta ähkäisi selästä olevansa samaa mieltä, kun Harmi puski ulkolapa edellä apuja vasten. Epäilin orin arsenaalista löytyvän enemmänkin temppuja ja vieläpä sellaisia, jotka eivät olisi näin ilmiselviä, mutta tänään tämä oli aivan tarpeeksi! Pysähdykset paranivat kyllä hiljalleen kerta kerralta, kun Sarlotta vain teki kovasti töitä. Harmi kuitenkin tuntui enemmän nauravan äänettömästi yrityksillemme saada se tekemään pysähdyksiä kunnolla. Joka kerta, kun erehdyin pyytämään Sarlottaa kehumaan oria, se leväytti pakan taas auki eikä vahingossakaan tehnyt yhtä hyvää seisahdusta kuin viime kerralla.
"Keskitytäänpä niihin voltteihin. Mä tulen hetkeksi kävelemään vierelle ja auttamaan", totesin myötätuntoisesti katsellessani ratsukkoa.

En laisinkaan epäillyt, ettei Harmi olisi voinut halutessaan possuilla ylitseni, mutta onneksi ori valitsi sen meidän kannaltamme mukavan tien. Kun kävelin voikon ulkolavan kohdalla, sitä kevyesti lavasta painaen ja ulko-ohjasta auttaen alkoi se jopa taipua hieman Sarlotan sisäpohkeen ympärille.
"Muista kuitenkin, ettet puske liikaa sisäpohkeella", ohjeistin samalla, kun jäin kentän keskelle seisomaan ja tarkastelemaan, oliko avullani ollut mitään vaikutusta. Ainakin jonkin verran, hurraa! Harmi suostui olemaan puskematta koko aikaa ulkoapuja vasten, vaikka tuntuikin lähinnä todenneen, että tehdään nyt, kuten arvon leidit haluavat, päästään joskus takaisin tarhaankin! Pakko oli kyllä hieman naurahtaa, harvoin sitä näkee yhtä ilmeikästä hevosta kuin Harmi oli!

"Eiköhän se ala hiljalleen riittää tältä päivältä, lopetetaan nyt, kun Harmikin vielä jaksaa tehdä meille mieliksi." Sarlotta oli saanut ratsastettua orilla muutaman hyvänpuoleisen voltin molempiin suuntiin. Nainen antoikin heti voikolle pitkät ohjat ja taputti sitä kaulalle. Harmi sen kuin pärski juuri sen näköisenä, että voitti juuri lotossa.
"Kiitti kun tulit näin lyhyellä varoitusajalla tätä valmentamaan", toisen hevosen kanssa ohitse pyyhältävä Lissu kiitteli.
"Eipä mitään, mutta kakkukahvit olette velkaa!"

28.10.2017 Kouluvalmennus, valmensi SV

Pellolla pitkin ohjin käyskentelevä Harmi näytti minulle annetuista varoituksista huolimatta varsin harmittomalta hevoselta. Se venytti kultaista kaulaansa pitkälle alas nätissä aamu-usvassa, hentoisen lumikerroksen narskuessa mukavasti orin kavioiden alla. Puten todellinen luonne kyllä paljastui minulle heti, kun todellinen alkuverryttely alkoi. Harmi taivutti kaulansa nätisti kaarelle, ratsastajan hymyillessä "kerrankin tämä poni tuntuu hyvältä" -ilmeellä, vaikka todellisuudessa voikon takajalat olivat unohtuneet talliin, eikä selän pyöreydestä ollut tietoakaan. Harmi osasi selvästi petkuttaa ratsastajaansa, mutta yksikään väärässä muodossa otettu askel ei jäänyt minulta huomaamatta. "Nyt laitat sen töihin! Pelkkä kaulan taivuttaminen kaarelle ei riitä", huudahdin äkäisesti.
"Jäivätkö aamukahvit juomatta?" Lissu voihkaisi yrittäessään epätoivoisesti taivuttaa Harmia, joka näytti suorastaan nauravan saadessaan laittaa hanttiin oikein kunnolla.
Käskin ratsukkoa tekemään muutamat käyntiväistöt, jotta Harmi aktivoituisi takaa edes hiukan. Yritykseksihän tuo jäi, mutta annoin Lissun siitä huolimatta nostaa laukan.
"Saat tehdä tähän isoa kahdeksikkoa! Vaihda keskellä laukka parin käyntiaskeleen kautta, niin katsotaan, josko Harmi alkaisi kiinnostua apujesi kuuntelemisesta", selostin tehtävän.
Ori teki oikein pontevia laukannostoja, mutta laukka tuppasi hiipumaan heti muutaman askeleen jälkeen, jolloin siirtymisistä tuli hiukan löysiä. Lissulla tulikin kiire koota Harmi seuraavaa nostoa varten kolmen askeleen sisällä, mutta tuo onnistui siinä yllättävän hyvin.

"Hienoa työtä! Voisimme nyt yrittää saada Harmiin lisää eteenpäinpyrkivyyttä lisäyksillä. Anna sen kävellä jonkin aikaa, jonka jälkeen voit alkaa tulla ravilisäyksiä diagonaalilla", sanoin.
Ratsukko aloitti tehtävän muutaman minuutin kuluttua. Lisäykset olivat alkuun hiukan vaisuja, mutta lopulta Lissu uskalsi pyytää Harmia reippaammin eteen, jolloin voikko heräsi nopeasti.
"Hyvä. Ole vain tarkkana, ettet ota ravia takaisin liian aikaisin. Sen ehtii tehdä hyvin vain hiukan ennen kulmaa nyt, kun Harmi on paremmin tuntumalla", muistutin. "Voit tulla samaa laukassa. Nosta laukka ympyrällä ja ratsasta liike ahkeraksi sen aikana, jonka jälkeen voit kääntää huolellisesti tehdyn kulman jälkeen lävistäjälle. Ok?"
Lissu nyökkäsi ja nosti napakoilla avuilla laukan. Hän teki nopeat temponvaihdokset voltin aikana, ratsastaen sitten niin syvälle kulmaan, kuin laukassa vain on mahdollista.
"Ja nyt vaan eteen, eteen ja eteen. Pohje lähellä, rakenna laukkaa pidemmäksi kevyellä muistutuksella kannuksella. Juuri noin, hyvä! Harmihan alkaa näyttämään ihan kouluratsulta", virnistin. "Tämä riittää tältä erää, olisi ilo päästä valmentamaan teitä tulevaisuudessakin?"

31.10.2017 Estevalmennus, valmensi SV

Kenttä oli yksi puomeista sekä tolpista koostuva sekasorto. Oli pituusestettä ja lankkua, tarkkuusestettä ja innaria. "Tänään harjoitellaankin uusintateitä ja tarkastetaan kapeilla lankkuesteillä, että onhan se hevonen ihan varmasti pohkeen välissä", selitin ja otin hörpyn höyryävästä kahvistani.
Lissu oli iloiseksi yllätyksekseni verrytellyt valmiiksi, joten pääsimme aloittamaan tositoimet heti.
"Saat tulla ensin tätä neljän esteen innaria. Saamme sillä toivon mukaan Harmin kevyeksi edestä, ainakin kouluvalmennuksessa se ruukasi painua laiskottelumielessä hiukan etupainoiseksi", sanoin. "Otetaan tähän pieni twisti mukaan. Saat nostaa jalustimet kaulalle, jotta nähdään myös sinun tasapainosi laita."
Ratsukko nosti terävän laukan, joka eteni mukavassa rytmissä. Harmi tuotiin hiukan liian lähelle innarin ensimmäistä estettä, mutta ori hyppäsi kaikki esteet puhtaasti, huonohkosta sisääntulosta huolimatta. Lissukin pysyi hypyissä hyvin mukana.
"Uskalla päästää Harmi lähtemään vähän kauempaa. Uskoisin, että se on sillekin mukavampi tapa hypätä, jotta tahti ei hyydy", selostin, nostaen esteitä kertaalleen. "Okei, tule tämä vielä kerran, niin muutetaan sitten tehtävää."
Toinen kerta meni paljon paremmin. Harmi pääsi hyppäämään optimaalisista paikoista jokaiselle neljälle esteelle.

"Saat ottaa jalustimet takaisin jalkaan", naurahdin nähdessäni Lissun kärsivän ilmeen. "Kokeillaan sitten vähän uusintateiden ratsastamista. Saat tulla ykkösesteenä tuon kapean ja matalan lankun, jonka jälkeen käännät tiukasti tuolle hiukan korkeammalle pystylle. Muista pitää Harmi hereillä esteiden välissä, jotta se huomaa, ettei edessä olekaan niin kamalan pieni lankku, vaan lähes metrin korkea pystyeste. Käännä sitten vähän pidemmällä tiellä trippelille, että saat ratsastettua laukkaa enemmän eteen. Muuten Harmi ei ikimaailmassa pääse noin leveän esteen yli. Okei, tule vaan!"
Harmi nosti reippaan laukan. Se käänsi korvat tiukasti höröön ja eteni turhankin lujaa kohti lankkua. Linjasta tuli hiukan mutkitteleva, mutta Lissu sai kuin saikin orin keskelle estettä.
"Ota kiinni!" huudahdin. "Käännä jo."
Tie valui ehkä hiukan liian pitkäksi, mutta ainakin Harmi sai aikaa koota itsensä hyppyyn. Lissu ratsasti ohjeitteni mukaisesti enemmän eteen pystyn jälkeen. Harmi pääsi ponnistamaan trippelille hyvästä paikasta, mutta hyppy jäi reippaasta vauhdista johtuen hiukan laakeaksi, jonka vuoksi jokin kavio kolahti takimmaiseen puomiin. Se pysyi kuitenkin kannattimillaan.
"Ihan hyvä, Lissu. Nostan näitä esteitä vähän, ratsasta kutakuinkin samalla tavalla kuin äsken, mutta ole huolellisempi teiden kanssa", sanoin.
Ratsukko suoritti radanpätkän oikein tyylikkäästi, jonka jälkeen pystyin jättämään parivaljakon hyvillä mielin loppuverryttelemään.

02.11.2017 Kouluvalmennus, valmensi Mercy L

Ihana aamuyhdeksän kouluvalmennus alkoi viileissä merkeissä. Lämpötila kieppui jossai nollan pahemmalla puolella ja lunta oli pari senttiä pehmentämässä jäätynyttä kenttää. Voikko suomenhevonen istui koleaan, mutta kirkkaaseen maisemaan kauniisti. Lissu käveli pitkin ohjin reippaan näköisen hevosen kanssa.
"Okei, olen mietiskellyt hieman tämän valmennuksen teemaa ja päädyin painottamaan ravityöskentelyä ja siistin kokonaisuuden ylläpitämistä", kerroin. Lissu nyökkäsi ja rupesi keräämään ohjia käsiinsä. Harmin meno kiihtyi saman tien ja pian ori porhalsi lähes juoksukäyntiä menemään.
"Aloitetaan nyt ihan sillä, että saamme Harmin liikkumaan järkevään tahtiin ja oikeaan suuntaan", sanoin. Lissun puolipidätteet eivät näkyneet menevän läpi, joten päätin puuttua asiaan pätemällä omaa centered riding -roskaani.
"Eli nyt se kiitää menemään omaa vauhtiaan ja sinä seuraat sitä. Koita saada se liikkumaan sinun tahtiasi hidastamalla sitä istunnalla siten, että "rikot" käyntiä painonsiirroilla hieman luonnollisesta keinahduksesta myöhässä", selitin. Sain vastaukseksi hieman kysyvän ilmeen, jota seurasi pian tuuttu "häh"-kommentti. Kiirehdin puolijuoksua hiihtämään orin viereen ja rupesin selittämään istuntatyöskentelyä juurta jaksaen.
"...eli käytännössä "tönäiset" sitä selkään istuinluullasi väärään aikaan. Se saa useimmat hevoset kuulolle paremmin. Eli nyt, nyt, nyt..." ohjeistin. Pian ymmärrys levisi Lissun kasvoille ja Harmi käänsi karvakorvansa taaksepäin sekä hidasti tahtiaan.
"Noniin, hyvä. Voimme aloittaa. Varo vain, ettet rupea edistämään", sanoin. Verkkatehtävänä oli saada Harmi liikkumaan haluttuun suuntaan rauhallisesta työskentelyravissa. Homma meni metsään jo ravin nostossa.
"Ota kiinni ja takaisin käyntiin", huokaisin. Harmi näytti nykivän Lissun kättä ja istuntaa vastaan aika reilusti, mutta suostui silti hidastamaan.
"Nyt kun se on noin reippaalla päällä, voit kokeilla ravin nostamista vain sillä, että käytännössä ajattelet alkavasi keventää", ohjeistin. Lissu näytti hieman epäilevältä, mutta teki ohjeeni mukaan. Harmi kyseenalaisti uudenlaiset avut heti, mutta pienen keskustelun jälkeen tarjosi löysän näköistä ravia.
"Jes! Kehu!" huudahdin. Saman tien Harmi karkasi taas liian kovaan menoon.
"Kevennys! Sait sen luulemaan, että haluat pidempää kauhomista. Varo, ettei kevennys lähde edistämään, vaan anna liikkeen "pompauttaa" sinut ylös satulasta. Laskeutuminen on se vaativa vaihe, kun siihen tarvitaan lihaksia. Gravity is a bitch", sanoin. Lissu haki hieman ensin oikeaa rytmiä, mutta pian onnistui saamaan aikaan haluamamme tuloksen. Harmi eteni nyt letkeää, mutta silti aktiivista ravia.
"Nyt voit sitten ottaa omaa verkkaa, jotain mitä ratsusi tai oma ratsastuksesi tuntuu tänään tarvitsevan", sanoin epämääräisesti. Tarkkailin ratsukkoa hiljaisesti hetken, parin minuutin päästä muistutin vielä suunnan vaihdosta.
"Joo ihan hyvä. Vauhti pysyy aisoissa, mutta meno tähän uuteen suuntaan näyttä tuskaiselta", kommentoin. Annoin ratsukon verrytellä uuteen suuntaan hetken, odottaen vetristymistä. Sitä ei kuitenkaan kuulunut, joten päätin puuttua asiaan. "Joo tämä suunta onn ehdottomasti heikompi", sanoin.
"Yleensä ei ole ollut", Lissu huikkasi hengästyneenä.
"Joten se on todennäköisesti sinä", mutisin huiviini. Kohdistin laserkatseeni Lissun istuntaan, syynäten erityisesti kevennystä ja jalkojen asentoa. "Hei nainen, kuinka monta vuotta olet keventänyt ylävartaloa kiertäen?", kysyin.
Lissu huikkasi jotain "häh" tapaista, joten päätin pysäyttää ratsukon eteeni.
"Okei, kierrät ylävartaloasi hieman vasemmalle, kun kevennät. Se voi tuntua joissain tilanteissa hyödylliseltä, mutta se on aika sama kuin ristikkäinen ohjasote. Yleinen tapa, josta ei ole yhtään mitään apua. Eli keskity nyt keventämään suorassa. Jos se ei tunnu auttavan, koita nojata oikealle hieman. Se ainakin tasapainottaa." Ratsukko lähti uuteen yritykseen valvovan silmäni alla. Ohjeeni ei selvästi oikein auttanut, kun nyt Lissun istunta näytti lähinnä irvikuvalta äskeisestä.
"Ota vain ihan rauhassa ja keskity siihen, että kevennys tuntuu sellaiselta pehmeältä ja rauhalliselta. Jos tuo tapa ei tunnu oikealta, koita hieman "polkaista" oikealle, ihan kuin koittaisit saada satulaa kääntymään", ohjeistin. Nyt alkoi meno näyttämään jo aika hyvältä. Kääntyminen helpoittui istunnan oikaisemisen myötä ja Harmi ei näyttänyt enää niin harmistuneelta, vaikka se joutuikin kunnolla töihin. Annoin Lissun tehdä töitä ja miettiä saamiansa uusia työkaluja hetken, joten seurailin menoa vain sivusta. Harmin liikkeet paranivat kierros kierrokselta, ori alkoi näyttämään jo erittäin hienolta.
"Sitten tehtävään. Teehän niin, että otat keskihalkaisijalle ja menet pohkeenväistöä takaisin uralle niin, että suunta vaihtuu. Siitä nostat vasemman laukan, tulet lyhyen sivun läpi pitkän sivun puoliväliin laukassa, josta siirryt keskiympyrälle ja raviin. Ravissa ympyrä loppuun ja lyhyen sivun keskeltä taas halkaisijalle. Käännöksessä käyntiin ja tehtävä alusta", selitin. Onneksi tehtävä oli aika tavallinen, joten Lissu muisti sen ensimmäisestä kerrasta. Käyntiosuus lähti tahdikkaasti ja rauhallisesti, mutta Harmi lähti karkaamaan alta pohkeenväistössä.
"Sama juttu kuin aiemmin, istunta töihin. Ei mitään kilpavetoa, vaikka se tuntuisiki kivalta", muistutin. Harmi ei enää suostunut keskittymään väistöön ja juoksi totaalisesti Lissun apujen läpi.
"Joo jatka vain, ei se siitä ihmettelemällä rauhoitu", ohjeistin. Laukannosto oli nätti ja osui pisteeseen. Ympyrän kaarella Harmi lähti taas karkaamaan vinon kuskin ansiosta. "SE PAINOPISTE...!" muistutin äänekkäästi. Aika lailla samalla hetkellä homma katosi lapasesta ihan täysin. Harmi painoi päänsä alas ja ilmeisesti puri kuolaimeen. Lissu onneksi tunsi hevosensa ja sai sen melko nopeasti takaisin ruotuun. Pudistin päätäni ja huokaisin.
"On se aika mahdottoman herkkä hevonen", sanoin. Lissu nosti laukan uudestaan ja nyt muisti olla antamatta liian äkkinäisiä istunta-apuja. Harmi ei tällä kertaa sanonut sopimusta irti, joten laukat menivät oikein nätisti. Siirtymä raviin meni nätisti kokoamisen kautta ja käyntiin siirtyminen oli nätti ja rauhallinen.
"Oikein hyvä. Alku ja loppu nätti. Mikä meni pieleen siinä välissä?" kysyin.
"Ööm en muistanu ylläpitää istuntaa, vaan se unohtui", Lissu pohti.
"Juuri näin, mutta nyt on paljon uutta asiaa tullut. Se on ihan normaalia ja eiköhän se muistu, kun opit käyttämään näitä uusia työkaluja tiedostamatta", myönsin. Uusi kierros lähti myös hyvin. Lissu näytti keskittyneeltä ja Harmi hieman ilkikuriselta. Pohkeenväistö lähti hyvin, mutta muuttui kiireiseksi.
"Rauhassa! Älä kiihdytä apujasi, koska sitten Harmikin kiihtyy", sanoin. Lissu ehti nopeasti korjaamaan ja Harmi suoritti liikkeen loppuun kiitettävästi. Nyt meno pysyi oikein nättinä. Harmi jopa rupesi hakemaan muotoon.
"Oikein! Sitten voit ottaa ihan loppuverkkaa omaan tahtiin", kehuin. Katselin ratsukon menoa ja se näytti jo aika oppikirjasta vetäistyltä. Kun Lissu otti käyntiin, annoin vielä loppupalautteen.
"Mitä korjattavaa on vielä? Totuttelu uusiin asioihin ja niiden käyttämiseen. Teidän yhteistyössä on vielä kehitettävää. Mitä hyvää? Istuntasi on muuten nätti ja et tee mitään ylimääräistä. Tunnet Harmin kuin omat taskusi ja tiedät sen metkut. Allasi on nyt aika tyytyväisen näköinen voipallo", sanoin.
Avitin viltin vielä orin pepulle ennen lähtöäni. Rapsutin otuksen hikistä kaulaa ja kysyin vielä Lissun fiilikset.
"Meni kyllä todella hyvin. Harmi tuntui tänään vastaanottavaiselta ja innokkaalta, joka on aika harvinaista", Lissu sanoi.
"Taisi tulla vähän kuuma molemmille? Ihan työsi tulosta taisi olla tuo fiilis. On sinulla hieno ja herkkä hevonen allasi", kehuin vielä.

08.11.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Riella

Kerta toisensa jälkeen saan valmennettavakseni mielenkiintoisia hevosia Susirajasta. Tällä kertaa sainkin vastaani aika kovan luun, mutta loppupeleissä selvisimme kutakuinkin siedettävästi tästä sirkuksesta. En tiedä huvittiko vai sapettiko Lissua enemmän valmennuksen päätteeksi. Eniveis, palataan ajassa taaksepäin eli siitä kuinka tämä kaikki alkoi. Herra Kultaturkki, Harmiksikin kutsuvat (aika osuva vai mitä?) saapui ratsastajan kanssa paikalle askellajissa x, en tunnistanut mutta vaikutti etäisesti joltain ravin ja laukan sekoitukselta. Olin suunnitellut ekaksi esteeksi perus tukkiesteen, joka osoittautui hieman haasteelliseksi koska Harmi kielsi pari kertaa ja muut hypyt olivat sitten jos jonkinmoisia kenguruloikkia. Meinasi jopa valmentajalta loppua ideat kesken, mutta loppujen lopuksi ratsastajan täytyi vain istua hiljaa ja antaa Harmin mennä. Meno vain meinasi olla aika holtitonta, mutta ori tuntui ottavan nokkiinsa pidättämisestä.

Seuraavana vuorossa oli vuorossa alashyppy veteen. Tällä kertaa Harmi oli sitä mieltä, että vedessä oli vähintään joku lochnessin hirviö, joka hänet kitusiinsa vetää jos hän veteen hyppää. Muutaman kokeilun jälkeen Harmi onneksi rohkaistui ja hyppäsi veteen. Ei se kyllä yhtään näyttänyt arvostavan kehuja, koska seuraavalla kerralla hän ei sitten sinne veteen suostunut hyppäämään. Oli myös hyvin lähellä ettei Lissu itse ollut siellä vedessä pää edellä. Lopulta saimme kaksi hyvää ja puhdasta suoritusta alashypyssä veteen. Siirryimme vielä takaisin tukin ääreen, koska Harmin mieli oli näyttänyt muuttuvan paremmaksi, joten loppuun saimme vielä pari oikein kunnollista ja kontrolloitua hyppyä tukille.

Lue päiväkirjaa