Harmoivale VH15-018-1065
| Nimi | Harmoivale "Valhe" | Kasvattaja | Susiraja, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 155cm, voikko | Meriitit | VIR MVA Ch, YLA1, KTK-II, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 15.04.2015, 20v satunnainen (3v 06.05.2015) |
Painotuslaji, koulutustaso | yleispainotus he A / 100cm / 100cm / helppo |
20.10.2015 tarjosimme voikkoamme kantakirjaan, ja jestas, mikä riemu palkintojenjaossa repesi - 71p. ja KTK-II!
05.03.2017 Valheelle myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimi!
25.04.2017 kultajouhi nappasi KERJ-I -palkinnon muikealla 108,5 pisteen tuloksella.
30.07.2017 orin meriittilista sai lisäpituutta ERJ-I -palkinnon myötä.
15.11.2017 Valhe pyörähti KRJ:n laatuarvostelussa saaden KRJ-II -palkinnon.
30.03.2018 YLA1, AP1 115,5 pisteellä. Jaettu parhaat rakennepisteet (20/20p), parhaat tekstipisteet (39/40p). Veti ihan sanattomaksi.
Hauska päiväkirja kuvineen päivineen!
20.04.2018 Valhe päätti laatuarvostelunsa komeasti SLA-I -palkintoon.
YLAn vuoden 2018 korkeimmilla pisteillä palkittu hevonen (jaettu 1. sija)
Rakenne- ja pääkuva © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, ratsastuskuvat © Vibaja
Luonnekuvaus
Harmon ja Veelan kimppaanlyöminen oli pitkällisen harkinnan tulos. Meitä arvelutti kovasti, millainen varsa tuloksena olisi; pelkäsimme kuollaksemme, että saisimme toisen Harmon.
Totta kai tuloksena oli toinen Harmo. Ei yhtä fiksu, mutta rutkasti sikapossumpi. Että kiitti vain.
Voikko oripoika näytti jo pikkuvarsana hyvältä. Kasvaessaan ja kehittyessään ori komistui komistumistaan, mutta valitettavasti Harmoivaleeksi nimetty hevonen paljastui totaalisen röyhkeäksi porsaaksi, joka ei komentamista uskonut kuin hetkellisesti. No, itse tämä tehtiin ja itse tämän kanssa elämme, mutta kismittää silti. Pakko myöntää, että tämän kanssa otettiin jalostuksellista takapakkia luonteessa. Rakenne kyllä parani, kapasiteetti on samaa kuin isällä (hyppäisi edes enempi!), mutta se luonne... Valhe oli vuosikkaana niin hirveä, että ellei se olisi fiksuuntunut orilaitumella (sai sopivasti kavereilta turpaan ja tajusi, ettei ole maailman napa ja yksinvaltias), meillä olisi nyt käsissämme porsasteleva ruuna.
Valhe oli tavallista pidempään ajohommissa, Pertti kun tuli yllättävän hyvin juttuun porsaamme kanssa. Ratsutusvaiheessakin Pertti oli iso apu, ja alkuun orin ratsastaminen olikin enemmän montétyylistä kuin ns. tavan ratsastusta. Nuorten luokat jäivät Valheen kanssa välistä, mutta aivan sama sille – hidas eteneminen ja pitkä kärrykausi tekivät orin pääkopalle niin paljon hyvää. Ajohevosen lihaksiston kehittyminen ratsuhevosen lihaksistoksi otti oman aikansa, mutta oli se sen arvoista.
...tosin Valheen alakaula olisi saanut jäädä välistä. Meillä ei ole hajuakaan, miten mokoma on onnistunut sellaisen kehittämään, mutta alakaulaa sillä perhana vie on.
Valhe on porsas. Ori ei missään nimessä ole pohjimmiltaan ilkeä hevonen, mutta sillä on suht vakavia auktoriteetti- ja asenneongelmia. Helposti pitkästyvä, eläväinen hevonen kehittelee omaehtoista tekemistä – usein solmujen ja lukkojen availua, karkureissuja, loimien ja päitsien tuhoamista – aina kun kokee kyllästyvänsä, eikä tämän kanssa tunnu auttavan mikään muu kuin niin reipas liikutus, että heikompaa hirvittää. Valhe ei meinaa uskoa ei hyvällä eikä pahalla, kun sitä komentaa, sen verran luupäinen mokoma on. Ori on parasta pitää kiireisenä, niin se ei tylsisty eikä ala porsastelemaan.
Siinä, missä Valheen isää Harmoa saatetaan kutsua huomisen ruoaksi, on Valhe itse tämän päivän pihvi-illallinen. Asenne- ja auktoriteettiongelmainen ori otetaan käytävälle kahta puolta kiinni, sillä muuten se on karsinassaan täysin mahdoton hoitaa. Se uhittelee, kuopii, potkii seiniä, tulee kylki edellä kohti, karkaa tilaisuuden saadessaan ja niin edelleen ja niin edelleen. Ori on käytökseltään täysi sika, vaikka sitä miten komentaisi, se ei usko hyvällä eikä pahalla. Niinpä Valhe vain köytetään kahta puolen kiinni, harjataan pikaisesti sille koko ajan komentoja äristen ja varustetaan mahdollisimman nopeasti. Periaatteessa kaikki toimii orin kanssa, kun se vain on kiinni, hoitaja ei pelkää sitä ja komentaa (vaikka se kuuroille korville kaikuukin) ja muistaa olla varovainen jalkojen ja hampaiden kanssa. Asiakseen ei voikko pure tai potki, mutta sen kerran kun se tapahtuu, on hyvä olla valmiina. Eläinlääkärin käyntejä varten Valhe rauhoitetaan, sillä muutoin sille ei voi tehdä edes tarkastusta, kengittäjän kanssa se käyttäytyy, koska tietää muutoin saavansa pajavasarasta.
Taluttaessa orille laitetaan ketju suuhun, otetaan hanskat, piiska ja kypärä mukaan. Valhe on siitä rasittava hevonen, että se saattaa kävellä ihan kiltisi vieressä kunnes yhtäkkiä keksii ryysätä päälle, loikata pystyyn tai kiskoa toiseen suuntaan. Kunnon komento, tarvittaessa piiskan kanssa, ja ori kävelee ehkä jälleen kunnolla - kunnes keksii jälleen jotain typerää. Lastaus on oma operaationsa, välillä ori kävelee koppiin kuin vanha tekijä, toisinaan se vedetään liinoilla ihan vetämällä. Matkustus itsessään sujuu hyvin, Valhetta ei stressaa, mutta se kuljetetaan yleensä yksin, sillä se kiusaa vieressään olevia hevosia.
Tämä hevonen vaatii liikuntaa, ja paljon – vapaapäivät tuntuvat nousevan saman tien päähän, mikä saa Valheen hillumaan seuraavana päivänä kuin minkäkin kevätvarsan. Orille ei missään tilanteessa saa antaa periksi, ei kertaakaan, ei pienessäkään asiassa, tai voikko porsastelee minkä kerkeää (eikä ihan heti lopetakaan). Reipas liikunta, aivopähkinät ja jämäkkä, lähes upseerimainen ratsastaja, sekä säännölliset kärrytreenit, ovat avaimet Valheen kanssa pärjäämiseen. Pelkkä ratsastaminen käy pitkässä juoksussa tylsäksi, joten orin kanssa ajetaan, hiihtoratsastetaan ja peuhataan kaikkea perustyöskentelystä poikkeavaa niin paljon, kuin ikinä mahdollista. Ori on liian eläväinen, testaileva sikapossu aloittelijoiden ratsuksi. Valhe tarvitsee ratsastajan, joka tietää, mitä tekee, ja joka ei hätkähdä hevosen jämähtäessä paikoilleen tai kiukutellessa muuten. Valhe saattaa pukitella, muttei nouse pystyyn.
Valheen ravi on herkästi tikuttavaa Singerravia ja laukka reipasta kaahaamista, joten vauhdin säätely on erittäin tärkeää, samaten orin ratsastaminen rennoksi ja kunnolla avuille. Pidätteet eivät läheskään aina mene läpi. Kun Valheen saa toimimaan, se ei ole maailman herkin tai reaktiivisin hevonen, mutta se toimii siisteillä avuilla eikä koko ajan ehdottele omia, vaihtoehtoisia liikkeitä tilalle. Eteenpäinpyrkimys orilla on erinomainen, eikä virta lopu kesken, työmotivaation herättäminen vain on haaste.
Valhe lähtee todella herkästi loikkimislinjalle, kun sen päästää esteille. Milloin se loikkii innostuksen vuoksi, milloin se säikkyy jotain johdetta, jota se ei ole koskaan ennen pelännyt. Ori on palautettava välittömästi ruotuun sen aloitettua turhan pomppimisen tai se jatkaa sitä koko treenin ajan eikä millään rauhoitu. Kuten sileälläkin, periksi antaminen on voikon kanssa kuolemaksi. Valheen kanssa on aivan turha alkaa treenata mitään perus yhden laukka-askeleen sarjaa, sillä vaikka selässä istuisi millainen upseeri, ori kyllästyy moiseen ja alkaa sikailla. Rataa se ei aina tarvitse, mutta erilaisia vaihtelevia kavaletti- ja estetehtäviä esimerkiksi ravisiirtymisten, askelpituuden säätelyn ja volttien kanssa, jotta toimimiseen on mahdollisuuksia. Valhe osaa kyllä hypätä, sitä ei voi kiistää, mutta se vaatii pelkän hyppäämisen lisäksi aivotyötä ja jämäkkää ratsastusta - kuten sileälläkin.
Monipuolinen maasto on Valheen kanssa parasta. Pelkkä pellolla laukkaaminen tai metsätiellä ravaaminen saavat orin pomppimaan ja riekkumaan, mutta kun maasto vaihtelee tarpeeksi - esimerkiksi maastoesterata, ensin pelto, sitten metsäpolku, sitten hiekkaranta, sitten umpipuska - on Valhe oikeastaan mukava ratsu. Se liikkuu hyvin eteen, mutta ei ryöstä, ei säiky mitään eikä edes rieku, kun sillä on tarpeeksi ihmeteltävää. Kaupassa käynti Valheen kanssa esimerkiksi on aina yhtä mukavaa. Maastoesteet ori ylittää sujuvasti, ne ovat sen mielestä mahtavan eri näköisiä kuin rataesteet ja hyppytyyli ei metsässä ainakaan huonone.
Kisapaikoilla Valhe huutelee kurkku suorana tammoille ja pörhistelee muille oreille. Voikko ei meinaa nahoissaan pysyä, kävely muuttuu ajoittain raviksi ja ori haluaisi kovasti tunkea muiden iholle. Yleensä Valhetta talutellaankin hyvän matan päässä muista, että se malttaa kävellä jotenkuten, eikä keskity vain elostelemiseen.
Verryttelyissä Valheesta pitää saada ratsastettua ylimääräistä virtaa pois sekä kanavoitua loput työntekoon, että suorituksesta tulee jotain. Kaiketi orissa on jotain vieraskoreutta, sillä vieraissa paikoissa (oli yleisöä kaksi ihmistä tai puoli pitäjää) se on yhteistyökykyisempi, porsastelee vähemmän ja pelittää muutenkin paremmin. Kunhan sen ylimääräisen kisajännitysenergian purkaa, Valhe on oikeasti aika killerihyvä kisapeli. Oi, jos ori olisi miellyttävä ratsu kotonakin..!
Sukutaulu
| i. Harmoiri ✝ YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I sh, vkk, 162cm |
ii. Hurmos evm, sh, vkk, 163cm |
iii. Huikas evm, sh, rt, 165cm |
| iie. Muste evm, sh, vkk, 156cm | ||
| ie. Karmri evm, sh, trt, 159cm |
iei. Valtapeli evm, sh, tprt, 161cm | |
| iee. Karmivainen evm, sh, prt, 157cm | ||
| e. Univelka ✝ SLA-I, KERJ-I sh, tprt, 159cm |
ei. Velkoja evm, sh, rn, 160cm |
eii. Perinnönjako evm, sh, m, 162cm |
| eie. Vellamoveitikka evm, sh, rt, 150cm | ||
| ee. Tuutulaulu evm, sh, rtkm, 155cm |
eei. Taikahuilu evm, sh, vkk, 157cm | |
| eee. Hyvänpäiväntuttu evm, sh, rtkm, 153cm |
ii. Hurmos oli voikko, korkeutta siltä löytyi 163cm ja rakenne oli ainakin isästään parantunut. Liittymät olivat paremmat, jalka-asennot olivat paremmat vaikka etupainoisuus jäi ja takaosaan olisi toivonut enemmän pyöreyttä. Korrekti rakenne jäi siis uupumaan, mutta antoi jo toivoa paremmasta jalostusvalintojen mukaan. Liike ei päätä huimannut, Hurmos sai helppo B –radoilla aikaan kelvollista jälkeä. Esteille kapasiteettia sen sijaan jo oli, metrin radat sujuivat enemmän tai vähemmän hyvin. Yleensä se riippui vain siitä, miten paljon oria huvitti asiaa tehdä. Isältä periytynyt viitsimättömyys yhdistyi Hurmoksessä hieman turhan älykkääseen luonteeseen ja ori tiesikin kaikki tavat vältellä työntekoa, jos ei halunnut tehdä. Hyvää jälkeä se kuitenkin sai aikaan silloin, kun sen sai motivoitua tekemään hommiaan. Yllättävää kyllä, Hurmos saatiin kantakirjattua peräti toisella palkinnolla, vaikka se saikin melkoisia moitteita luonteestaan. Hyvät tulokset kilparadoilla ja kantakirjauksen kouluradan hyvät prosentit kuitenkin kompensoivat testiratsastuksessa ilmenneitä ongelmia.
Vaikka Hurmoksella oli todellista annettavaa suomenhevosjalostukseen, se sai tammoja valitettavasti lähinnä värinsä vuoksi. Ori sai elämänsä aikana 42 jälkeläistä joista valtaosa (reilu 30) tehtiin värivarsoina. Hurmoksen tietoisella valinnalla saatiin varsoille terveyttä jalkoihin ja hyviä kavioita sekä estekapasiteettia. Valitettavasti orin varsat ovat olleet hieman liian fiksuja tapauksia, joten kodilla on ollut todella suuri merkitys niiden suorittamisen kannalta.
iii. Huikas, rautias 165cm korkea ori oli ryhdikkäämpi kuin puoli kylää, mutta rakenteeltaan mielenkiintoinen esitys. Se oli etupainoinen, puikulaperseinen, ahdasliittymäinen hevonen, etuset hakivat sapeliin ja takaset jäivät suoriksi kintereistään. Jalkojen terveys oli kuitenkin isän lailla hyvä, ja kaviot olivat kovat ja hyvänmuotoiset. Siinäpä ne syntymästä tulleet kehuttavat asiat oikeastaan olivatkin. Laiskanpuoleinen ja mukavuudenhaluinen luonne eivät olleet suoritushevoselle toivottava ominaisuus, lisäksi Huikas oli isänsä lailla hyvin karjas ori. Se myytiin vuotiaana asiantuntevampiin käsiin, joka kovin halusi siitä tehdä jotain. Luovasti pakottamalla uusi omistaja saikin koulutettua hevosen helppo B –tasolle, hyppyä siltä löytyi 90cm alueluokkiin. Uudessa kodissa Huikasta käsiteltiin sen vaatimalla tavalla, hevonen joutui tekemään töitä, eikä sen annettu sikailla orimaisesti vaan turpaan tuli saman tien, kun pallit nousivat päähän liiaksi. Huikas saatiin myös kantakirjattua, palkinto oli vaatimattomasti kolmonen, mutta suvun, suorituskyvyn ja luonteen huomioon ottaen se oli kelpo saavutus.
Ketään ei yllättänyt se, ettei Huikas ollut edes varsinaisesti jalostuskäytössä – sen näytöt olivat vaatimattomat ja rakenne antoi paljon toivomisen varaa. Se teki kuitenkin viisi varsaa eri tammojen kanssa, tulokset olivat hieman vaihtelevia. Luonnetta Huikas periytti hieman liian hyvin, varsojen alakaula kehittyi mallikkaasti ja etenkin koulupuoli oli vaatimatonta. Kolme varsoista kuitenkin päätyi hyppäämään metrin ratoja, joten huonomminkin olisi voinut mennä.
iie. Muste, voikko suomenhevostamma, ei ollut oikein minkään näköinen, mutta hypätä hevonen osasi. 156-senttiseksi kasvanut tamma oli ikäluokkansa kahdenkymmenen lahjakkaimman hyppääjän joukossa, ja nuorten luokissa voikko teki tasaisen hyviä, siistejä suorituksia kuumuvasta luonteestaan huolimatta. Hevosta kierrätettiin pikkukisoista ja mätsäristä toiseen, mikä teki hyvää tamman hermoille ja keskittymiskyvylle. Muste oli hieman jukuripää käsitellä, mutta ratsuna huomattavasti helpompi; kunhan hevosen energian sai kanavoitua työntekoon ja pidätteet ratsastettua läpi, Muste oli etenkin esteillä mahtava ratsu. Herkkä, sopivan säpäkkä – kunhan ei kuumunut liikaa -, rohkea ja yhteistyöhaluinen tamma suoritti esteradan toisensa jälkeen hyvällä tyylillä niin kotona kuin kisoissa, kunnes laitumella ollessaan loukkasi etusensa ja esteura oli siinä. Muste kirjattiin ratsastettavuuskokeella, ja se sai kehuja yhteistyökyvystään, eteenpäinpyrkimyksestään sekä laukastaan. Tammalla oli pyöreä, sopusuhtainen runko, erinomaiset jalka-asennot, hieman pystyt lavat ja lautaset sekä lyhyehkö, mutta hyvin kiinnittynyt kaula. Kantakirjauksen jälkeen Muste jäi oloneuvokseksi ja varsoja tekemään.
Muste ehti elämänsä aikana tehdä 12 varsaa, joista jokaisesta koetettiin saada jonkin sortin voikkoa. Tamman omistajan onneksi Muste ei ollut mikään rakenneperiyttäjä, vaan se antoi varsoilleen erinomaisen laukan ja hyppytekniikan sekä kapasiteettia 100-110cm esteillä. Hyppylahjakkuuden mukana tosin tuli kuumuva, energinen luonne, eivätkä Musteen varsat sovi rentoon harrasteluun. Tamma lopetettiin 24-vuotiaana ähkykierteen vuoksi.
ie. Karmri oli syvänsävyinen, läsipäinen tummanrautias liinahtavin jouhin, korkeutta tammalla oli 159cm. Rakenteeltaan tuo oli lähisuvustaan huolimatta jo varsin ratsumainen: tyypit ja leimat olivat hyvät, runko syvä ja pyöreä, joskin hieman lyhyt, kaula pitkä ja jalka-asennot hyvät. Kaulan liittymä runkoon oli hieman leveä ja alhaalle asettunut, lautanen oli huipukas, mutta muuten Karmri oli oikein hyvärakenteinen suomenhevostamma. Käynti oli pitkää ja irtonaista, kunhan tamma rentoutui, mutta sortui toisinaan jännittyneeseen töpötykseen. Ravissa Karmri ei enää levittänyt kuten isänsä, mutta täysin suoriksi sen raviliikkeitä ei voinut sanoa, laukka oli tahdikasta, letkeää ja irtonaista, joskin edelleen vaatimatonta. Karmri kilpaili aluetasolla helppoa A:ta ja treenasi kotona vaativaa B:tä, estepuolella se kilpaili metrin luokkia kansallisissa luokissa hypäten väliin myös pari puhdasta, mutta sijoittumatonta 110cm rataa. Tamman hyppytyyli oli varsin hyvä, ja se kilpaili jonkin verran myös kenttää tutustumisluokissa - kapasiteettia olisi ollut pidemmälle, ratsastajalla ei ollut uskallusta. Luonteeltaan Karmri oli kujeileva, älykäs, innokas oppimaan uutta, hyvin vilkas ja eläväinen, mutta kiltti. Tamma kehitti häiriökäytöstä turhautuessaan, mutta aktivointipallo karsinassa ja paljon ulkoilua pitivät sen tyytyväisenä elämäänsä. Karmri kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle ratsusuunnalle erinomaisin käyttöpistein.
Valitettavasti siinä, missä Karmrin omistajan tavoitteet kilpakentillä olivat varsin realistisia oli homma jalostuspuolella enemmän sinne tänne sohimista hienon värin perässä. Tamma varsoi kolme varsaa eri värioreista, kaksi näistä olivat voikkoja, yksi oli rautias. Onneksi periyttäjänkykyäkin löytyi, Karmrin kolme jälkeläistä perivät emältään oikein hyvän kapasiteetin, mutta myös luonnetta: ne eivät ole sopineet missään vaiheessa pihankoristeiksi vaan kuten emänsä, tylsistyminen ja älyllisten haasteiden puute ovat saaneet ne häiriökäyttäytymään.
iei. Valtapeli, tummanpunarautias, 161cm korkea ori oli selvää parannusta molempiin vanhempiinsa ja tuntui rakenteensa puolesta perineen vain niiden hyvät ominaisuudet: sillä olivat hyvät tyypit ja leimat, se oli ryhdikäs, sopusuhtainen ja pyöreärunkoinen, kaula oli pitkä ja kaareva, lapa loiva, selkä ja lautaset olivat hyvät, samoin jalka-asennot. Miinuspuoliakin toki oli, orin pään ja kaulan liittymät olivat ahtaat, se oli vielä hieman etupainoinen, vuohiset olivat pitkät ja ori kehitti helposti alakaulaa. Käynti oli helposti jännittynyttä, Valtapeli levitti takaa ravissa heti, kun sitä pyysi eteenpäin ja laukka oli tahdikkuudestaan huolimatta hieman vaatimatonta. Missään nimessä ori ei kuitenkaan ollut huono hevonen, vaan se oli hyvin helppo kouluttaa vaativa B -radoille ja se hyppäsi vaivatta metrin ratoja, joskin tyylissä olisi ollut hiomista. Valtapeli oli luonteeltaan älykäs, innokas ja vilkas, kiltti ja hyvätapainen, mutta helposti tylsistyvä. Ori kaipasi paljon rajoja ja rakkautta sekä tekemistä, jotta ei olisi alkanut käyttäytyä huonosti, ratsastaessakin sille sai tarjoilla paljon hommia ja mieluiten aivopähkinöitä, jotta se olisi toiminut kunnolla. Omistaja löysi sen kanssa varsin toimivan reseptin ja menestyikin orin kanssa oikein hyvin niin koulu- kuin esteradoillakin. Valtapeli kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle kisanäyttöjensä perusteella.
Valtapeliä käytettiin harmillisen vähän sen kykyihin nähden, sillä monia epäilytti orin suvun ravuri- ja työhevosveri. Ori periytti rakennetta hyvin, sen varsat olivat korrektimmanpuoleisia ratsuja (tietenkin myös tammasta riippuen). Valitettavasti se suorityskyky ei siirtynyt eteenpäin aivan yhtä hyvin, vaikka päteviä kilpahevosia Valtapeli jättikin. Myös luonne periytyi, tammasta riippumatta orin jälkeläiset olivat vilkkaita ja älykkäitä hevosia. Jälkeläisiä Valtapelille jäi kolmisenkymmentä.
iee. Punarautias Karmivainen, 157cm korkuinen tamma, toimi ikänsä vähän parempana harrasteratsuna. Helppo B/100cm –tasoilla kotona ja harjoitus-/seurakisoissa suorittanut hevonen oli vilkas, meneväinen tapaus, jolla oli enemmän energiaa ja intoa kuin taitoa. Liikkeiltään Karmivainen oli vaatimaton, vaikka askelissa olikin hyvä yliastunta, eteenpäinpyrkimystä löytyi enemmän kuin hyvää, tahdikasta liikettä – askellajista riippumatta. Käynti oli hieman hätäistä, ravissa ja laukassa tuli innokkuuden vuoksi tahtirikkoja, laukka oli koko tamman iän ajan voimatonta takaa. Hyppytyyli oli kohtalainen, estesilmää raudikolla ei ollut ollenkaan, vaan ratsastaja joutui tekemään kaiken työn. Tammalla oli kaunis, ilmeikäs pää, mutta muuten Karmivainen oli ns. perusputte pikkuvikoineen; lyhyt niska, hyvin asettunut, joskin lyhyehkö kaula, sopusuhtainen, pyöreä runko, sapelihakuiset etuset ja hyvät takaset, hieman jyrkät lavat. Harrastehevoseksi Karmivainen oli kuitenkin omiaan, se oli pohjattoman kiltti, seurallinen ja oppivainen hevonen, joka teki kaiken siltä pyydetyn ja vähän enemmänkin, kunhan sen sai rauhoittumaan. Hevonen ei säikkynyt mitään, lähti aina innolla töihin ja jaksoi hioa samaa asiaa vaikka maailman tappiin.
Karmivainen ei ollut periyttäjä, millään muotoa. Tamma teki kolme varsaa, kaikki kantakirjaoreista. Yhdestäkään Karmivaisen varsasta ei tullut harrastekisapeliä kummempaa; perushyviä hevosia myös kisakäyttöön, muttei ikäluokkansa tai rotunsa huippua millään tavoin. Varsojen rakenne- ja käyttöominaisuudet, samaten luonteet, peilasivat aina isiä, emä ei antanut käytännössä mitään. Kaikin puolin kestävä, hyvässä kunnossa pysynyt tamma eli 33-vuotiaaksi.
ei. Velkoja oli ruunikko 160cm korkea ori, rakenteeltaan ei mikään kaunokainen tai priimaluokkaa, mutta suorittajana oikein hyvä. Matalaryhtinen, tanakka ori, jolla oli hieman turhan lyhyt kaula ja etusissa oli lievää sapelisuutta, mutta rotu- ja sukupuolileima olivat erinomaiset, runkokin oli oikein hyvä jos nyt ei loistava. Liikkeet olivat hieman matalahkot, mutta liikemekaniikka oli loistavassa kunnossa, eikä liikkeen mataluus omistajaa kiusannut sillä Velkojaa laitettiin johdonmukaisesti eniten estepuolelle. Helppo B -kouluradoilta ori kävi pokkaamassa pari 55% tulosta, kenttäpuolella se sai hyväksyttyjä tuloksia helppo A -tasolta lähtien. 110cm radat sujuivat paremmin kuin hyvin ja kenttäpuolella Velkoja kävikin kilpailemassa pari kautta CIC1-tasolla. Lopun uraansa ori hyppäsi kansallisia esteitä, sillä oli kisahevosen luonne ja sydän - Velkoja oli luonteeltaan erittäin kiltti, kaikkien kaveri, aina innokkaana lähtemässä töihin ja tekemässä hommia, mutta kilpailuissa tarpeeksi säpäkkä ja kuumuva tehdäkseen aikaratsastuksessa hyvää jälkeä. Ruunikko kantakirjattiin kakkosella, näytöt olisivat riittäneet ykköseen, mutta rakennepisteisiin tuli sen verran kutosta, ettei ykköstä herunut.
Velkojaa käytettiin paljon vaihtelevalla menestyksellä, tamma tuntui jäävän todella helposti sen alle. Kaikki varsat perivät hyvän hyppytekniikan, vaikka kapasiteetti vaihteli runsaastikin. Rakenteeltaan sen varsat olivat pääasiassa hieman tanakampia, pääasiassa oikein hyväluontoisia ja säpäköitä kilpahevosia, liikkeiltään hyviä, mutta vaatimattomia.
eii. Perinnönjako, musta, 162-senttinen suomenhevosori, oli omistajansa ylpeydenaihe. Ori oli matalaryhtinen, hieman raskastekoinen hevonen, joka paikoillaan ollessaan ei näyttänyt yhtikäs miltään. Liikkuessaan Jakaja oli kuitenkin upea, orilla oli korkeat, tahdikkaat ja näyttävät liikkeet, joita koulutuomarit ylistivät. Parhaimmillaan musta oli kuitenkin esteillä, hevonen kisasi aluetasolla helpon A:n lisäksi 100-110cm ratoja, kantakirjauksen estekokeessa korkein ylitetty este oli 130cm okseri. Perinnönjako oli tasaisen rauhallinen, herrasmiesmäinen hevonen, joka oli kenen tahansa käsiteltävissä. Hyvähermoinen, rauhallinen ja nöyrä hevonen oli sopivan säpäkkä kisatilanteissa, jotta tulosta syntyi, ja ori ottikin parina vuonna aluemestaruudet esteillä. Vaikka hevosen jalka-asennoissa olikin sanomista (sapelit etuset, kiverät kintereet), jalkaterveys oli erinomainen, ja Perinnönjako kesti aktiivista kisakäyttöä ongelmitta, eikä se oikeastaan koskaan jäänyt kunnolla eläkkeelle vaan kilpaili vanhoilla päivilläänkin vielä seurakisojen ristikkoluokkia.
KTK-II –palkittu, kilpailuissa tammanomistajiin vaikutuksen tehnyt Perinnönjako on jättänyt vähän yli sata jälkeläistä. Ori on periyttänyt vahvasti rakennettaan – niin hyviä kuin huonoja puolia – sekä estekapasiteettiaan, Perinnönjaon komeat liikkeet eivät valitettavasti periytyneet kovin hyvin. Luonnettaan ori ei periyttänyt käytännössä ollenkaan, varsat saivat luonteensa emänsä suvulta. Perinnönjako kuoli kunnioitettavassa 37 vuoden iässä.
eie. Vellamoveitikka oli rautias 150cm korkea suomenhevosten suomenhevonen: se oli ratsuksi hieman tanakka, mutta kaunis, hyvärunkoinen ja hyväjalkainen tamma, jolla oli erinomainen sukupuoli- ja rotuleima. Vellamoveitikan polviin asti kasvanut liinaharja ja kauniit silmät herättivät paljon huomiota, ja vaikka rakenteessa oli virheensä - etupainoisuutta, hieman lyhyt kaula, huipukas lautanen... - ei monikaan takertunut niihin. Tamman liikkeet olivat hyvät, suorat ja mukavat istua, noin koulupuolen suhteen ne olivat hieman turhan matalat, mutta raudikkoa saattoi ratsastuksella saada edes jonkin verran näyttämämmäksi. Helppo A -seuraluokissa Vellamoveitikka sijoittui useastikin, aluetasolla se harvoin pääsi ruusukkeille, mutta prosentit olivat hyviä. Metrin radat eivät olleet tammalle mikään ongelma ja se kilpailikin ensisijaisesti esteitä aluetasolla, muutaman tuttarin kenttäluokankin kävi raudikko korkkaamassa. Luonteeltaan Vellamoveitikka oli ystävällinen, energinen hevonen, jonka työmotivaatio oli aina kohdillaan.
Vellamoveitikka jäi kantakirjaamatta, mutta omistaja teetti sillä kuitenkin neljä varsaa. Treenaajana omistaja oli varsin pätevä, mutta jalostusvalinnat menivät enemmän meiningillä "tuo on hauska hevonen, laitan sillä". Vellamoveitikka periytti kuitenkin ihan mukavasti rakennettaan ja luonnettaan, sen varsoista oli hyvin estepuolelle vähintään metrin radoille, koulupuoli sujui vähän vaihdellen.
ee. Tuutulaulu oli rautiaankimo tamma (155cm), joka oli no... mielenkiintoinen. Emä työhevonen, isä honkelikonkeli, joten rakenteeltaan Tuutulaulu oli jotain erittäin mielenkiintoista sekasotkua niiden välistä. Sen jalat olivat pitkät ja hoikat, kaula lyhyt ja kevyt, runko syvä, pyöreä ja vankka, takaosa pieni ja lautanen luisu. Jalka-asennot olivat kelvolliset, pitkät vuohiset ja pihtiset takaset, mutta eivät vakavasti. Liikkeiltään Tuutulaulu oli jo oikein kelvollinen, käynti oli pitkää ja matkaavoittavaa, joskin ahdasta ja tamma hivuttikin käynnissä takasiaan, ravi oli matalanpuoleista, mutta mukavan irtonaista, laukassa oli jo lennokkuuttakin. Tuutulaulu myytiin jo kaksivuotiaana omistajalle, jota kiinnosti tehdäkin hevosella jotain - helpon B:n ratoja suorittanut tamma inhosi kouluratsastusta yli kaiken joten sillä keskityttiin enemmän esteisiin, hyvä kapasiteetti ja tyyli takasivat menestystä 90cm alueradoilta, seurakisoissa se hyppäsi myös metrin ratoja välillä jopa sijoittuen. Tuutulaulu oli kiltti hevonen, ratsuna hieman turhan kiireinen ja aika ajoin levoton, motivaatio oli kohdallaan lähinnä silloin, kun tehtiin tammalle mieleisiä asioita. Se kuitenkin nautti hyppäämisestä, joten sitä ei juuri koetettu pakottaa nauttimaan koulupuolesta. Kimo kantakirjattiin ratsusuunnalle kolmospalkinnolla.
Tuutulaulun omistajaa kiinnosti värin lisäämisen sijaan laadun parantaminen ja tamma varsoikin neljä varsaa oikein laadukkaista esteoreista. Vain yksi peri kimovärin, mutta tamman varsat ovat kaikki keskimääräistä parempia hyppääjiä, kaksi kenttäpuolen varsaa ja kaksi puhtaasti estepuolen varsaa. Motivaatio on kaikilla parempi kuin emällään, mutta ne kaikki ovat myös hieman levottomia ja kiireisiä luonteeltaan.
eei. Taikahuilu oli isohko voikko, korkeutta orilla oli 157cm, eikä se ollut suoraan sanottuna millään mittarilla rakenteeltaan kunnollinen. Pitkäjalkainen, hontelo ori, jonka kaula oli alhaalle liittynyt ja kevyt (ja aina alakaulainen), lavat olivat pystyt, runko kapea ja avoin, lautanen luisu. Jalka-asennot olivat kelvolliset, mutta vuohiset olivat turhan pitkät ja kintereet olivat melko suorat. Liikket orilla olivat kuitenkin lennokkaat ja oikein kehityskelpoiset, vaikka erityisesti takaa ahtaat. Nuorempana Taikahuilu kiersi ahkerasti varsa- ja show-näyttelyitä, vaikka menestystä tulikin erittäin nihkeästi. Kolmivuotiaana se pääsi laatuarvostelufinaaliin (kahden osallistujan karsinnoista), ja sen hyppytyyliä kehuttiin, nelivuotiaana se jäi karsintoihin, mutta hyppytyyliä kehuttiin edelleen. Viisivuotiaana se kävi hankkimassa kvaalit estepuolelta, sai jälleen kehuja hyppytyylistään ja kehityskelpoisista liikkeistään, mutta ei sen kummempaa. Helppo B ja 90cm tasoinen ori myytiin kuitenkin kuusivuotiaana eteenpäin, valitettavasti se päätyi omistajalle, jota kiinnosti lähinnä värikasvattaminen eikä hevosten jalostaminen. Luonteeltaan Taikahuilu oli kiltti, mutta hieman kärsimätön ja kiireinen ori, joka stressasi turhan helposti.
Taikahuilua tarjottiin surutta jalostukseen vain värinsä vuoksi ja sillä onkin kolmenkymmentä varsaa, joista noin kymmenen on oman omistajan tammoista tehtyä. Orin voitiin katsoa periyttävän hyppytyyliä ja vilkasta luonnetta, mutta koska tammojen laatu ja periytyskyky oli hyvin epätasaista, ei ole täysin varmaa mikä tuli emältä ja mikä isältä. Taikahuilu kuoli 12-vuotiaana aortan repeämiseen.
eee. Hyvänpäiväntuttu, rautiaankimo 153cm korkea tamma oli raskas, työhevostyyppinen tamma, jossa oli kyllä vikansa, mutta myös hyvät puolensa. Ratsuna se olisi ollut vitsi, mutta laatu- ja sukupuolityyppi olivat työhevoselle hyvät, runko oli syvä, pyöreä ja vankka, lautanen pitkä ja reisilihaksisto oli hyvä. Takaset olivat pihdissä, muuten Hyvänpäiväntutun jalat olivat hyvät ja suorat. Liikkeet olivat matalat ja mitäänsanomattomat, mutta pitkät ja suorat. Luonteeltaan tamma oli kiltti, mutta nöyryys puuttui kokonaan. Hyvänpäiväntuttu teki hyvin töitä silloin kun sitä itseään huvitti, jos sitä ei kiinnostanut, se vaikka poistui paikalta päästäkseen niistä eroon. Tammalla ratsastettiin jonkin verran, mutta sen taso oli maksimissaan helppo B (hyvänä päivänä), esteitä kokeiltiin 60cm korkeudella. Pääasiassa Hyvänpäiväntuttu kuitenkin oli vain kotona sen omistajan omassa pikku kotitallissa eikä sillä edes harkittu kilpailemista, olihan se kimo. Sen verran omistaja sen kanssa kävi kotipihan ulkopuolella, että kantakirjasi tamman ajokokeella työhevossuunnalle, palkinnoksi se sai kolmosen.
Pääasiassa Hyvänpäiväntuttu teki varsoja, joita sillä on kahdeksan, sen omistajan kolmesta eri väriorista. Laadusta ei kannattanut puhua, kolme kevyen voikon kanssa tehtyä varsaa, jotka olivat ihmeellisiä epämotivoituneita honkelikonkeleita, kaksi päistärikön kanssa tehtyä, molemmat kuolivat orin periyttämiin suolisto-ongelmiin ja pari hieman laadukkaampaa mustan orin kanssa tehtyä varsaa, joilla oli jopa kelvollinen, joskin raskas rakenne. Pääasiassa tamman varsat päätyivät ratsastuskouluihin, pari niistä päätyi asiallisille omistajille kilpakenttiä koluamaan.
Jälkeläiset
s. 19.06.2015 sh-t. Kieronvalhe, e. Kierontuma, om. Fiona (VRL-08736)
s. 08.07.2015 sh-o. Vaniman Heroiitti, e. Mörkövaaran Tulisielu, om. Anniina N. (VRL-09182)
s. 11.02.2016 sh-t. Tuuliviiru, e. Itäviima, om. coupie VRL-11889
s. 30.01.2016 sh-o. Kahvipannupetos, e. Kahvintuska, om. Kielokorven Kartano alaera VRL-13283
s. 23.01.2017 sh-o. Harmorhia, e. Mortia, om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| ERJ - 43 sijoitusta joista 9 voittoa | KRJ - 40 sijoitusta joista 5 voittoa |
|
17.05.2015 Moondance 100cm 3/40 17.05.2015 Moondance 100cm 1/40 18.05.2015 Moondance 100cm 2/40 20.05.2015 Joogin Suomalaiset 100cm 4/30 21.05.2015 Moondance 100cm 5/40 22.05.2015 Moondance 100cm 1/40 23.05.2015 Solo 100cm 5/30 23.05.2015 Marshmallow Miniatures 100cm 4/30 26.05.2015 Marshmallow Miniatures 100cm 1/30 27.05.2015 Marshmallow Miniatures 100cm 2/30 27.05.2015 Joogin Suomalaiset 100cm 3/30 28.05.2015 Marshmallow Miniatures 100cm 5/30 29.05.2015 Solo 100cm 2/30 07.06.2015 Whispering Heaven 100cm 3/30 09.06.2015 Whispering Heaven 100cm 3/30 09.06.2015 Moondance 100cm 5/40 10.06.2015 Runoratsut 100cm 2/30 11.06.2015 Amoriini 100cm 2/30 11.06.2015 Moondance 100cm 6/40 14.06.2015 Moondance 100cm 3/40 15.06.2015 Kuuralehdon Hevostila 100cm 2/30 17.06.2015 Kuuralehdon Hevostila 100cm 3/30 17.06.2015 Rohkelikko 100cm 1/40 19.06.2015 Rohkelikko 100cm 4/40 20.06.2015 Kuuralehdon Hevostila 100cm 3/30 21.06.2015 Rohkelikko 100cm 2/40 21.06.2015 Rohkelikko 100cm 2/40 24.06.2015 Rohkelikko 100cm 5/40 29.06.2015 Rohkelikko 100cm 1/37 01.07.2015 Runoratsut 100cm 1/30 02.07.2015 Mörkövaara 100cm 1/30 05.07.2015 Mörkövaara 100cm 2/30 06.07.2015 Runoratsut 100cm 2/30 07.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 5/28 08.07.2015 Runoratsut 100cm 2/30 09.07.2015 Mörkövaara 100cm 1/30 10.07.2015 Runoratsut 100cm 4/30 10.07.2015 Runoratsut 100cm 2/30 12.07.2015 Runoratsut 100cm 1/40 12.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 4/28 13.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 4/28 15.07.2015 Runoratsut 100cm 4/40 16.07.2015 Runoratsut 100cm 2/40 |
20.05.2015 Vanima he A 3/30 22.05.2015 Vanima he A 1/30 24.05.2015 Delmenhorst he A 6/40 26.05.2015 Delmenhorst he A 1/40 27.05.2015 Vanima he A 2/30 29.05.2015 Vanima he A 4/30 06.06.2015 Rohkelikko he A 2/30 07.06.2015 Delmenhorst he A 2/40 07.06.2015 Rohkelikko he A 3/30 08.06.2015 Rohkelikko he A 5/30 08.06.2015 Rohkelikko he A 1/30 09.06.2015 Moondance he A 4/40 09.06.2015 Moondance he A 3/40 10.06.2015 Moondance he A 4/40 11.06.2015 Moondance he A 3/40 12.06.2015 Fiktio he A 2/30 13.06.2015 Fiktio he A 3/30 15.06.2015 Moondance he A 6/40 16.06.2015 Fiktio he A 5/30 16.06.2015 Runoratsut he A 5/30 18.06.2015 Kuuralehdon Hevostila he A 4/40 18.06.2015 Rohkelikko he A 1/30 19.06.2015 Rohkelikko he A 5/30 23.06.2015 Kuuralehdon Hevostila he A 2/40 26.06.2015 Kuuralehdon Hevostila he A 2/40 29.06.2015 Kuuralehdon Hevostila he A 2/40 30.06.2015 Allim’s Sporthorses he A 7/50 30.06.2015 Allim’s Sporthorses he A 1/50 01.07.2015 Allim’s Sporthorses he A 5/50 01.07.2015 Mörkövaara he A 2/30 03.07.2015 Runoratsut he A 3/30 05.07.2015 Mörkövaara he A 3/30 05.07.2015 Allim's Sporthorse he A 6/40 06.07.2015 Mörkövaara he A 5/30 06.07.2015 Mörkövaara he A 5/30 06.07.2015 Allim’s Energy he A 6/50 06.07.2015 Runoratsut he A 2/40 08.07.2015 Runoratsut he A 4/40 09.07.2015 Allim’s Energy he A 6/50 11.07.2015 Allim's Sporthorse he A 3/40 |
| KERJ - 38 sijoitusta joista 8 voittoa | VSR & tarinakisat - 6 sijoitusta joista 1 voittoa |
|
06.06.2015 Littleness helppo 5/27 14.06.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 6/27 15.06.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 6/27 16.06.2015 Pirunportti helppo 1/30 18.06.2015 Pirunportti helppo 3/30 24.06.2015 Littleness helppo 4/16 02.07.2015 Rohkelikko helppo 1/22 06.07.2015 Taikakuun Kartano helppo 4/40 07.07.2015 Rohkelikko helppo 3/22 08.07.2015 Mörkövaara helppo 4/30 10.07.2015 Mörkövaara helppo 2/30 10.07.2015 Rohkelikko helppo 3/22 14.07.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 1/40 24.07.2014 Prime Sporthorses helppo 2/30 25.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset helppo 4/30 30.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset helppo 1/30 30.07.2014 Prime Sporthorses helppo 5/30 01.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset helppo 4/30 06.08.2015 Kilpailukeskus Reiter helppo 1/30 06.08.2015 Whispering Heaven helppo 1/23 09.08.2015 Whispering Heaven helppo 3/23 09.08.2015 Kilpailukeskus Reiter helppo 2/30 19.08.2015 KK Force helppo 2/27 22.08.2015 Holmberg helppo 3/30 23.08.2015 Holmberg helppo 5/30 25.08.2015 Holmberg helppo 2/30 26.08.2015 Holmberg helppo 2/30 01.09.2015 Mörkövaara helppo 2/40 06.09.2015 Mörkövaara helppo 6/40 08.09.2015 Mörkövaara helppo 5/40 09.09.2015 Mörkövaara helppo 4/40 10.09.2015 Mörkövaara helppo 5/40 13.09.2015 Mörkövaara helppo 4/40 15.09.2015 Mörkövaara helppo 3/40 17.09.2015 Vennamo helppo 4/30 02.10.2015 Mörkövaara helppo 1/30 03.10.2015 Mörkövaara helppo 3/30 07.10.2015 Mörkövaara helppo 2/30 |
20.06.2015 Mallaspuro he B 1/6 tuotosluokka 20.11.2016 Kuuramaan hevostalli he B 3/4 tuotosluokka 01.04.2017 Stall Sjöholma he A 3/6 tuotosluokka 31.03.2017 Susiraja VSR Cup 100cm 9/158 30.04.2017 Susiraja VSR Cup 90cm 7/103 31.12.2017 Susiraja VSR Cup 100cm 6/63 31.01.2018 Susiraja VSR Cup 100cm 8/64 31.03.2018 Susiraja VSR Cup he A 10/126 |
Valmennukset
10.05.2015 Kouluvalmennus, valmensi kuristaja
Valhe ei ollut helpoimmasta päästä, mutta onneksi selkään oli ripustettu osaava ja kokenut ratsastaja, joten toivoin parasta ja pelkäsin pahinta. Alkuverryttelyissä selvästi Valhe testasi, että onko ratsastaja ihan hereillä ja yrittikin kaikin keinon tehdä omiaan, mutta onneksi luonteenlujuutta oli narrilakin ja homma saatiin toimimaan oikein hyvin alkuverkoista lähtien. Narri tunsi varmaan Valheen paremmin, kuin minä joten oikeastaan tunti meni siihen, että minä huutelin mitä tehdä ja narri piti huolen, että ori myös teki sen.
Alkutunnista aiheena oli ihan vain perus siirtymisiä, pysähdyksiä ja väliin tupaten pääty-ympyröitä ja voltteja eri askellajeissa. Lisättyjä askellajeja myös katsoimme läpi, jotka kyllä Valheesta irtosi oikein näpsäkästi ja sulavastikin. Tässäkin vaiheessa valmennusta ajoittain koitti ori tehdä omiansa tai laittaa vähä ripeämpää askellusta tehtäviin, mutta puolipidätteillä ja kovalla kurilla saatiin tämäkin vaihe aloilleen taas.
Lopputunnista siirryimme hiukan vaikeimpiin tehtäviin, jotka luulisin orinkin suorittavan ihan kunnialla, koska alkutehtävätkin olivat menneet näppärästi. Katsoimme hieman vastalaukkaa, sekä avo- ja sulkutaivutuksia. Jouduimmekin jumppauttamaan hetken oriita ennen kuin saimme nättejä taivutuksia aikaiseksi. Vastalaukassa taasen Valhe meinasi ihan omin päin vaihtaa laukan oikeaksi, koska piti päästä täysiä eteenpäin. Onneksi Valhe oli jo lopputunnista sen verran jo kuulolla, että saimmekin kumminkin hillinnällä aikaiseksi monta hienoa pätkää vastalaukkaa, joissa ei vauhtiakaan ollut liikaa tai orin omia kommelluksia.
Lopuksi pyysin antamaan Valheelle pitkät ohjat ja tekemään hieman itsenäisiä loppuverryttelyjä, sekä ravailemaan kenttääkin ympäri pitkillä ohjilla, että Valhe saisi venyttää hieman itseänsä. Muutos oli huomattava, kun alkutunnista niin vauhdikas ori jaksoi nyt mennä lepsuhkoin raviaskelin turpa lähestulkoon maata hipoen.
17.05.2015 Kouluvalmennus, valmensi Uppe
-No niin rauhoitupas taas itsekin siellä selässä. Älä nyt herrantähden lähde siihen orin vauhtiin mukaan, sähän annat sille oikeen lisää pökköä pesään tuolla hätiköimisellä! tiuskaisin ratsastajalle, joka tuntui käyvän vähintäänkin yhtä ylikierroksilla pohkeenväistö-tehtävän aikana kuin alla kiireisesti väistävä hevonenkin. -Jokainen raviaskel on oma suuri maailmansa, tunne jokainen askel, ymmärrä se rytmi ja hiljennä itse jos ei vauhti miellytä. Et voi lähteä siihen mukaan matkustamaan ja olla että okei nyt mennään näin. Ei, sanot sille hevoselle että hidasta tai itke ja hidasta. Noin, parempi väistö siinä, ohjeistin eräänkin kerran ratsastajaa. Raviväistöjen lisäksi työstimme ratsukon kanssa mallikasta hallittua laukkaa suoralla uralla, mikä tuotti oman vaikeutensa vauhdinsäätelyyn. Valmennus oli valmentajan puolesta täynnä sanoja hitaampaa, pidätä, rauhassa, ei noin, hei oikeasti nyt, älä anna sen juosta ja ratsastajan puolesta prrr ja prkl. En voi kuitenkaan kiistää etteikö ratsukossa olisi tapahtunut parannusta loppua kohden ja pakko kyllä sanoa että on siinä ainakin sisukas ratsastaja orilla!
21.05.2015 Estevalmennus, valmensi Uppe
Alkuvalmennus meni siihen, että ratsastaja kirmasi ylienergisellä hevosella kenttää ympäri laukaten, sillä en halunnut alkaa työstää esterataa jos minun pitäisi antaa neuvoja Valheen kaltaiselle maantiekiitäjälle. -No niin olisikohan se nyt valmis hyppäämään, pohdin ja teetin ratsukolla kokeeksi kolmella ympyrällä sijaitsevia esteitä radalla, joka sisälsi paljon suunnanmuutoksia. -Mä lisään nyt tänne väleihin vielä puomejakin ja etenkin tähän pitkälle sivulle oikein jopa puomilinjan, niin siirryt sitten aina tässä kohti raviin ja tasaat puomien avulla tilanteen ennen seuraavaa laukannostoa ja ympyrää, ohjeistin. -Voisko tonne toisellekin sivulle lisätä? ratsastaja toivoi muutaman kierroksen jälkeen ja pian kiikutin puomeja toisellekin pitkälle sivulle avuksi. Ratsastaja selkeästi tykästyi tehtävään ja pyysi aina rohkeasti uutta kierrosta. -Tää tuntuu niin helkutin hyvältä ratsastaa, että pakko todistella ettei tää oo unta! ratsastaja intoili ja teki hyviä suorituksia tehtävän parissa kerta toisensa perään. Välikäyntien jälkeen tehtiin kentän keskelle neliötä, jonka jokaisella sivulla oli este. Neliöltä poikettiin välillä päätyihin tekemään puomilinjoja ympyröillä. Tämäkin tehtävä otti hyvin tuulta alleen ja ylienergisestä sähläristä alkoi pikkuhiljaa muovautua oikeastaan jopa ihan mukavan hallitusti liikkuva esteratsu, joka malttoi kuunnella (vaikkei nyt ehkä ihan täydellisesti). Ratsastajan kanssa pidettiinkin pitkä loppupalaveri valmennuksen loppupuolella ja pohdittiin voisiko tällaisista tehtävistä todella olla näin paljon hyötyä tämän hevosen kanssa vai oliko tämä silkkaa sattumaa, että Valhe oli niin hyvä ratsastaa.
26.05.2015 Estevalmennus, valmensi Yogi
Viheltelin tyytyväisenä ratin ääressä, sillä tiesin että kohta olisin perillä. Ajomatkaa oli takana jo parisen tuntia ja kilometrejä enemmän kuin mitä nopeusrajoitusten mukaan kuuluisi olla, mutta silti mieleni oli vireä ajaessani Susirajan parkkipaikalle. Pysäköityäni autoni puolihuolimattomasti kahden ruudun väliin, löysin tieni kentälle läpi tutun tallipihan. Kentällä Lissulla näytti olevan jonkinlainen tahtojen taisto meneillään voikon orin kanssa, joka peruutti itsepäisesti kun Lissu yritti saada sitä kulkemaan eteen. Seuraavaksi Lissu yritti pysäyttää orin kokonaan, mutta se singahtikin eteen, siirtyen taidokkaasti laukkaan. Mietin että jestas, tuolla reaktiivisuudella ja notkeudella tuosta hevosestahan saisi vaikka minkälaisen koulumestarin. Kun Lissu oli saanut orinsa pysähdyksiin viereeni, vaihdoimme kuulumiset ja kävimme läpi päivän suunnitelman.
Lissun lämmitellessä hevostaan jotakuinkin oikein päin, minä kasasin lämppäsarjaa parista ristikosta ja tavallisesta matalasta pystystä. Asetin esteet radan pituussunnan poikki ja halusin että ratsukko menisi radan lopussa vuoroin oikeaan kierrokseen laukassa ja vuoroin vasempaan kierrokseen ravissa, palaten alkupäähän ja jatkaen esteet kussakin askellajissa, niin että askellaji taas vaihtui radan päädyssä. Valhekin lopetti hetkellisesti pelleilyt kiinnostuttuaan tästä uudesta tehtävästä ja ensimmäiset kymmenen minuuttia menivätkin todella mallikkaasti. Siinä vaiheessa kun kierroksia oli jo takana useampi, alkoi hevonen kuitenkin taas pelleilemään ja vetämään pientä pukkia askelten väliin, jolloin totesin että lämmittelyt olivat sitten siinä, hevonen kaipasi selkeästi lisää haastetta.
Korotin radan pituussunnan poikki olevia kolmea estettä ja lisäsin kummallekin puolelle maneesia pituussuunnan uralle yhden esteen. Oikeassa kierroksessa oli pituuseste ja vasemmassa muuri. Ratsastettava tie ja kulmat olisivat todella ahtaat laukassa, mutta halusin pitää sen näin, jolloin ratsukon olisi keskityttävä kokoajan eikä tilaa ylimääräiselle poukkoilulle olisi. Nyt ratsukko jatkaisi samaan malliin, eli maneesin ovipäädystä suorassa linjassa radan poikki, päädyssä vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle eli pitkällä ympyrällä kummankin radanpuoliskon ympäri. Valheen pelleilyt loppuivat kuin seinään kun se pääsi kokeilemaan tätä rataa ja häntä vispasi keskittyneesti kulmissa.
Valmennuksen edetessä korotin radan maksimikorkeutta 100 senttiin asti. Tässä vaiheessa Lissu sai orin todella kuulolle ja yhteistyö oli melkein moitteetonta. Pudotuksien jälkeen ratsastaja sai kyllä hieman tehdä työtä, kun ori hermostui ja heilautteli takakavioitaan protestina ja teki pienen ryntäyksen eteenpäin. Olin kuitenkin todella tyytyväinen ratsukkoon kun valmennus läheni loppuaan. Madalsin uralla olevia esteitä ja annoin parivaljakon jatkaa rataa pelkästään isolla uralla, jolloin esteitä oli vain kaksi hypättävänä. Valhe hyppäsi loppuverkkana matalat esteet hieman laiskasti, sillä treeni oli selvästi ollut sillekin raskas. Korjasin lopulta viimeisetkin esteet pois ja ohjasin vielä parivaljakon loppuverryttelyt. Pienen rupattelutuokion ja palautteen jälkeen kipitin takaisin autolleni, sillä tiesin että kilometrejä olisi vielä paljon edessä.
25.06.2015 Kouluvalmennus, valmensi annika n.
Seuraavana päivänä pääsin taas valmentamaan, tällä kertaa hevosena oli komea voikko suokkiori, Valhe. Teitte alkuun verryttelyksi paljon siirtymisiä, pysähdyksiä, peruutuksia ja voltteja sekä pääty-ympyröitä. Ohjeistin pitämään kantapään oikealla paikallaan, ja nyrkit pystyssä, ja myötäykseksi riitti vain nyrkin avaus, ja taas jatkettiin. Pikkuhiljaa ori saatiin paremmin takaosan päälle, ja sen liike sai enemmän lennokkuutta. Olin varsin tyytyväinen. Huomasin kuitenkin, että oria piti koko ajan ratsastaa, ja muistutella, että nyt tehtiin töitä, ei ole päivätorkkujen aika. Seuraavaksi tehtäväksi valikoituikin pohkeenväistöt ravissa ja käynnissä. Ensin otettiin alle parit onnistuneet väistöt käynnissä molempiin suuntiin. Valhe suoritti täysillä, kun sitä vaan muisti ratsastaa. Pohkeenväistöä pyrittiin tekemään pituushalkaisijalta uralle asti, ja pari saatiikin siis onnistumaan hyvin! Ravissa tehtiin samaa, ja tämä vaikutti olevan helpompaa Valheelle. Sen ravi oli muutenkin todella vahvan oloista, ja se ravasi varmasti ja mielellään. Ravitehtävillä siis jatkettiin. Tehtiin lävistäjillä lisäyksiä, ja ori lisäsikin oikein mallikkaasti, askel pidentyi ja vauhti lisääntyi. Mahtavaa! Seuraavaksi tehtiin pitkillä sivuilla avoa ravissa, tämäkin sujui oikein hienosti, ori taipui hyvin ja tempo ja tahti säilyivät. Et vaatinut montaa askelta, mutta niiden muutaman askeleen pitikin olla lähestulkoon täydellisiä. Saatiin yksi kympin suoritus, jollaisia toivoin, että pääsette tekemään joskus kouluradallekin. Sitten ravailtiin vähän pidemmässä muodossa löysemmällä ohjalla keventäen, ja ori liikkui todella mielellään. Omasta mielestäni oikein onnistunut valmennus kaikin puolin.
04.07.2015 Estevalmennus, valmensi Víva VRL-13593
Ensimmäiset sanani oli voi jum.. kun Narri saapui vauhdikkaan suomenhevosorinsa Valheen kanssa maneesiin. Olin jäädä tuon ratsukon alle, mutta viime hetkellä sain hypättyä sivuun ja huokastua, etten joutunu tommosen möllikän alle. Tuon kohtauksen jälkeen sain vain katsoa loikkivaa ratsukkoa, kun Valhe pomppelehti minne sattuu, Narrin yrittäessä pysäyttää ylienergistä adhd pupuaan. Lopussaan ratsukko pysähtyi seinää päin ja Narri pahoitteli tapahtunutta. Heilautin vain kättäni ja pyysin häntä alkuverryttelemään orinsa itsenäisesti, kun minä taas painelin katsomon puolelle turvaan. Hetken aikaa se Valhe vielä yritti pomppia, mutta Narri pisti tuolle hölmölle käyttäytymiselle pisteen, jonka jälkeen sitä kuljettiinkin nöyränä mammanpoikana eteenpäin. Katsoinkin että Narri verrytteli Valheen kunnolla, jotta orin ylinmääräinen energia oltaisiin heitetty pois. Vasta sen jälkeen uskalsin päästää kaksikon hyppäämään paria 100cm korkuista pystyestettä. Ratsukko lähestyi esteet reippaissa tunnelmissa, eikä hypyissä nyt kovin paljon ongelmia ilmennyt- jos nyt ei noita Valheen ihmeellisiä kenguru hyppyjä laskettu mukaan. Pikku hiljaa Valhe kuitenkin alkoi käyttäytyä siivosti myös esteillä, jolloin Narrillakin oli helpompi mennä hyppyihin mukaan. Ratsukon hypättyä esteitä jonkun aikaa, siirryttiin hieman erikoisemmalle radalle, johon siis kuului perus pystyjen, oksereiden ja trippelien sijaan muuri, laatikko- ja lankkueste. Käytiin rata Narrin kanssa läpi, ennen kuin hän sai alkaa hyppäämään sitä Valheen kanssa. Hetken päästä ratsukko lähtikin viipottamaan itse varmoin elein kohti rataa. Radan jokainen este hypättiin reippaasti ja korvat hörössä yli, eikä pieninkään epävarmuus iskenyt kummankaan naamalle. Lopussaan tuo ehkä liiankin helppo rata oli suoritettu, ja siihen oli sitten aika lopetella valmennus.
13.10.2015 maastoestevalmennus, valmensi mori-mori
Olin kuulemma lupautunut jälleen valmentajaksi. Tosin en muista itse tälläistä missään vaiheessa luvanneeni, mutta Lissun tarpeeksi vakuuteltuaan löysin itseni jälleen Susirajan kentän laidalta notkumasta.
Tälläkertaa kentällä alkuverryttelyjä suorittivat Lissu ja voikko suomenhevosori Valhe. Nainen väitti kovasti käyneensä eilen piiitkällä kärrylenkillä orin kanssa, mitä ei olisi heti uskonut katsoessaan Valheen tikitysravia ja yleistä kiukuttelua. Verryttelyesteen virkaa toimittanutta pikkupystyä oli pakko tuijottaa ja hieman säpsyäkin (OMG, estetolppa), mutta onneksi Lissu palautti Valheen nopeasti takaisin ruotuun.
Pikkuhiljaa siirryimme maastoesteradalle, mistä Valhe löysi välittömästi kaikkea jännää - jänniä puita, jänniä pensaita, jänniä esteitä... you name it. Lissu yritti pitää orinsa paikallaan sen aikaa, että olisin selittänyt tämän päivän tehtävän, mutta koska Valhe löysi kokoajan uutta jännää ja kirjaimellisesti pyöri paikoillaan, päätin huutaa tehtävänantoa parivaljakon kiertäessä tutkimassa esteitä.
Aloitimme ihan perus tukilla joka ylittyi ongelmitta sen pari kertaa, kunnes neljännen hypyn kohdalla ori viimein hoksasi, että tässähän hypätään maastoesteitä. Vauhdinsäätelykyvyn kadottua lähestyminen esteelle oli mitä oli, hyppy lähti uskomattoman kaukaa ja esteen jälkeen ratsukko laukkasi pierupukkilaukkaa auringonlaskuun. Laskin hitaasti kymmeneen ja ratsukon palatessa viimein takaisin, pidin Lissulle pikaluennon aiheesta periksiantamattomuus, auktoriteetti ja kersantti Tankero. Luentoni meni ilmeisesti perille, sillä seuraavan kerran auringonlaskuun laukatessaan nainen kirosi kuin rekkamies.
Koska emme voineet päättää valmennusta tämmöiseen sikailuun orin osalta, päätimme hypätä tukkia niin kauan kunnes a) ratsukko suorittaa sen puhtaasti ilman kiukuttelua, kaahailua ja pukittelua tai b) Lissu putoaa selästä ja halvaantuu. Tähtäsimme ensimmäiseen.
Ratsukon ylitettyä esteen rauhassa muutamaan otteeseen päätimme siirtyä takaisin kentälle tekemään loppuverryttelyjä. Kauttaaltaan hikinen ja pörisevä ori suostui loppukäyntien aikana jopa kävelemään tikitysravin sijaan, vaikkakin tuulessa heiluvat puskat kentän päädyssä olivat edelleen tuijottamisen arvoisia.
Kaikenkaikkiaan ihan onnistunut treeni, vaikkakin aikaa meni aivan liian paljon Valheen kaahaamisen rajoittamiseen ja auringonlaskusta takaisin ratsastamiseen. Miten näin pienellä hevosella voi olla näin paljon energiaa?