Huvitutin Nokikorva VH16-018-2079

19.09.2019 Korppu nukahti ikiuneen. Kaipaamaan jää koko talliväki.

Nimi	Huvitutin Nokikorva "Korppu"	Kasvattaja	Huvitutti, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	158cm, punaruunikko	Meriitit	KTK-II, SLA-I, KRJ-II, ERJ-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 06.09.2016, 26v satunnainen (4v 27.09.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 110cm / 100cm

30.11.2016 pikku söpöläisemme kirjattiin R-suunnalle tasan 70 pisteellä KTK-II -palkinnolla.

20.10.2018 pikku epähapanKorppumme kävi hurmaamassa suomenhevoslaatuarvostelun tuomarit ja sai SLA-I -palkinnon pyöreällä sadalla pisteellä.

30.12.2018 kultakorppumme esiintyi koulujaoksen laatuarvostelussa edukseen tullen palkituksi KRJ-II -palkinnolla.

28.02.2019 juhlimme neljän hevosen ERJL-menestystä. Yksi palkituista oli Korppu, tuore ERJ-II -tamma.

© VRL-06066

Luonnekuvaus

Ihana, seurallinen, ymmärtäväinen, fiksu, nöyrä ja rehti työmyyrä, luottoratsu, maastomopo, kisatykki, ystävä - meidän Korpusta löytyy vain hyvää sanottavaa. Ensimmäinen Huvituttilaisemme on syötävän suloinen, ihanaluontoinen hevonen, jonka kanssa kaikki tuntuu sujuvan kuin tanssi. Hyväkäytöksinen, suurisydäminen pikku Muumimamma piristää pehmeällä hörinällään, ja viimeistään ratsastustuokio (oli se sitten kevyttä maastopuksuttelua tai tavoitteellisempaa treeniä) nostaa suupielet korviin.

Korppu on juuri sellainen hevonen, jonka korvissa voi roikkua ja joka puolelta häplätä. Tamma ei suorastaan rakasta klippaamista, korvakarvojen siistimistä tai niskasiilin leikkuuta, mutta se protestoi vain hieman luimimalla ja aika ajoin heiluttamalla päätään. Ihan vähän vain, tehdäkseen selväksi, että hän nyt ei vain tykkää tästä. Sen kummemmin Korppu ei kuitenkaan asioihin sano vastaan vaan hyväksyy ne asenteella mitä nopeammin tehty, sitä nopeammin ohi. Kuka vain voi hoitaa tammaa miten päin vain ja tamman hurjin teko on yleensä astua askel, jos noin perus harjailusta ja varustamisesta puhutaan. Korppu tosin protestoi myös satulavyön nykimistä kireäksi, mutta ei sitäkään muutoin kun laittamalla korvat takakenoon ja viskomalla hieman päätään. Potkimista tai puremista ei tamman kanssa tarvitse pelätä, eikä edes rokottaminen tai raspaaminen vaadi sen kummempia toimenpiteitä.
Ihanainen ruunikko kävelee mihin tahansa kenen tahansa perässä, löysällä narulla ja niin kiltisti, että sitä melkein luulee ulkoiluttavansa pelkkiä päitsiä hevosen sijasta. Korppu ei edes harkitse, että se väkisin kiskoisi taluttajansa puskaan, mutta totta kai se nappaa tien viereisestä pusikosta pikku suupalan siinä kävellessään, jos sen vuoksi ei tarvitse hidastaa. Autoon tamma kävelee luottavaisesti vaikka lähettämällä, eikä sitä haittaa matkustaa yksin, eikä kaverin kanssa, oli heinää tai ei.

Vaikka ratsastamaan lähtö miten tympisi, Korpun kanssa siitä jaksaa innostua. Pikku-Korppu nostaa korvat höröön aina ihmisen nähdessään, ja tajutessaan pääsevänsä liikkumaan ruunikko on suorastaan täpinöissään. Korppu kyllä käyttäytyy aina erittäin hyvin, myös silloin kun on niin intopiukeaa, ettei meinaa kengissään pysyä. Menohaluistaan huolimatta Korpulta luonnistuvat niin talutusratsun kuin aran ihmisen opetusmestarin vastuulliset tehtävät. Tamma suhtautuu töihin innolla, tarmolla ja tarkkuudella; mitä ikinä Korpulta pyytää, se tekee. Tältä hevoselta ei tarvitse vaatia, käskeminen on aivan ylimitoitettua, pyyntö riittää. Epävarmat ja epäselvät avut tamma ymmärtää tulkiten niitä kärsivällisesti, ronskit avut se sietää protestoimatta.
Kaikki helppojen luokkien asiat hallitseva Korppu on parhaimmillaan näyttävä, kevyesti liihotteleva "koulutuomari arvostaa" -maininnan saava unelmaratsu. Vaatimattomimmillaankin ruunikko on perushyvä ratsu, jonka tasapaino on luonnostaan hyvä, eikä etupainoisuus ole koskaan ollut Korpun ongelma. Tamma kantaa itsensä hyvin, tekee mielellään töitä, oli se sitten vain uran kiertämistä possujunassa tai kunnon työskentelyjä. Avot, sulut ja lisätyt askellajit ovat Korpun bravuureita, keskiaskellajeja on joutunut vähän työstämään, samaten laukanvaihtoja käynnin kautta - Korppu vaihtaa laukat aika herkästi suorilta. Muuten ihan kiva juttu, mutta jos ohjelmassa pyydetään vaihtoa käynnin kautta, se käynnin unohtaminen on vähän voi voi. Mutta Korppu kyllä osaa ja tekee, ja jos ei ensimmäisellä, toisella tai kymmenelläkään kerralla suju, tammaa ei ärsytä toistaa, hioa ja petrata uudestaan ja uudestaan.

Esteillä Korppu on puhjennut kukkaan vasta iän myötä. Kun tammaa opetettiin, se oli hieman arka (edelleenkin oikein massiiviset, omituisen muotoiset/väriset johteet saavat tamman vähän varuilleen), ponnistuspaikat eivät meinanneet osua kohdilleen ja Korppu liioitteli hypyissään. Nykyään haparointia ja liioittelua näkyy hurrrjan jännillä esteillä, tai jos Korppu on oikein väsynyt, se koettaa paikata väsymystään valtavilla loikilla (ei tarvitse nostaa jalkojaan). Nykyään Korppu on varma, hyvä ratsu, joka alkukankeuksien jälkeen suorittaa 110cm radoilla ongelmitta. Laukan säätely on helppoa, Korppu osaa katsella ponnistuspaikkoja itsekseenkin, vaikka tekee etenkin innareilla ja sarjoilla välillä virhe-arvioita. Ihan aloittelijoiden kanssa Korppu toimii parhaiten yksittäisillä esteillä ja suoraviivaisilla radoilla, vähänkään teknisemmillä tehtävillä on hyvä, että kuski on kokenut eikä vain luota, että hevonen hoitaa. Kyllähän Korppu hoitaa, yleensä kotiin asti. Korppu harvemmin pudottaa tai tekee niin pahoja arviointivirheitä, että joutuu kieltämään vaikkapa sarjan B-osalle, mutta niin voi käydä. Kykyä ja kapasiteettia on, esteillä Korppua syö edelleen itsevarmuuden puute. Onneksi kokemusta tulee koko ajan lisää, ja jokainen hyvä rata pönkittää ruunikon itsetuntoa. Eiköhän Korpusta saa ajan kanssa opetusmestarin myös esteille!

Kisoissa Korpulla menee lujaa. Tamma on niin intopiukeana, että saattaa vähän steppailla ja huudella muiden hevosten perään. Mitään sen kummempaa ei tapahdu, intojännyydestään huolimatta Korppu pysyy omana fiksuna, helposti käsiteltävänä itsenään. Vaan onhan se nyt hienoa päästä kotipihaa pidemmälle, muiden hevosten sekaan isolle kirkolle olemaan esillä!
Ratsastettavuuden suhteen ruunikko pysyy samanlaisena. Vaikka suomineidolla miten on jännää, ratsastajan kuunteleminen ja työnteko ovat se ykkösjuttu, päällimmäinen asia tamman mielessä. Korppu on kaikin puolin kiva kisakaveri, jonka kanssa on aina hauskaa. Satavarma ruusukekone ruunikko ei ole, enemmänkin tasaisen varma suorittaja. Kokeneen ratsastajan kanssa ruusukkeet ovat toki käden ulottuvilla, niin este- kuin koulupuolella, ja tavoitteena onkin saada soma ruusukerivi satulahuoneeseen myös Korpun kisasuorituksista.

Sukutaulu

i. Villahaan Nokihuikka KTK-II, ERJ-I sh, rt, 158cm	ii. Aapelin Nappi sh, rt, 158cm	iii. Aapeli evm, sh, rt, 158cm
		iie. Nokaliina evm, sh, prt, 155cm
	ie. Hippunen sh, rt, 153cm	iei. Reissumies evm, sh
		iee. Hissunkissun evm, sh
e. Huvitutin Ruu KTK-II sh, rn, 154cm	ei. Kuninkaansurmaaja KTK-III sph, hprn, 145cm	eii. Kuninkaantekijä evm, sph, tprn, 148cm
		eie. Vainoaja evm, sph, hprn, 140cm
	ee. Prinsessa Ruusunen sh, rt, 157cm	eei. Metsänruhtinas evm, sh, trt, 163cm
		eee. Tuhkimo evm, sh, rtkm, 151cm

Jälkeläiset

s. 12.03.2017 sh-o. Harmohaituva, i. Harmorhia, om. Milja (VRL-00692)
s. 08.05.2018 sh-t. Nokisiipi, i. Runon Hömötiainen, om. mori-mori (VRL-11325)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

29.10.2016 Estevalmennus, valmensi beeko

Susirajan maille kauniina lauantai aamupäivänä, kun ruskan värit olivat kauneimmillaan. Olin tulossa valmentamaan Huvitutin Nokikorva nimistä suomenhevostammaa. Tallista löytyikin kaunis punaruunikko, jota oltiin kovasti jo varustamassa tulevaa koitosta varten. Juttelin samalla niistä haasteista, joita Korpulla oli esteiden kanssa ollut. Olin etukäteen suunnitellut pari erilaista harjoitusta, josta päätin ottaa jumppasarjoja sisältävän harjoituksen käyttöön, jotta Korpun kanssa saataisiin harjoiteltua yhteistyötä ratsastajan kanssa ponnistuspaikan kanssa sekä hyppytekniikan hiomista.
Ratsukko lähti kentälle suorittamaan alkuverryttelyitä, kun hain itse kupillisen kahvia ja siirryin myös kentälle rakentamaan tarvitsemamme esteet. Ihan alkuun toiselle pitkälle sivulle rakentui kolme laukkapuomia sekä kolme kavalettia innariväleille niin, että puomien ja kavalettien väliin tuli kolme laukka-askelta. Hetken kuluttua ratsukko ilmoitti olevansa valmis ja Korppu näyttikin liikkuvan hyvin tasapainoisesti ja olevan ratsastajalla hienosti ylös koottuna. Aloitimme oikeaan kierrokseen, jotta puomit tulivat ensimmäisenä vastaan. Laukkapuomit eivät tuottaneet suurta haastetta vaan Korppu ylitti ne hyvinkin sujuvasti. Ensimmäiselle kavaletille tamma pääsi hyppäämään liian kaukaa ja kavalettisarja meni melkoiseksi läpi rämpimiseksi. Toiselle yritykselle ratsastaja pidätti tammaa hieman ennen kavaletteja, jotta se malttaisi ottaa täydet kolme laukka-askelta. Ensimmäinen kavaletti sujui oikein mainiosti, toisella rytmi rikkoontui ja viimeisestä selviydyttiin taistellen päätyen ristilaukkaan, jonka tamma kyllä korjasi hienosti itse. Muutama kierros toistoja ja saatiin aikaiseksi puhdas suoritus. Oli aika vaihtaa vasempaan kierrokseen, nyt kavaletit tulisivat ensin. Suunnattomalla innolla tamma tuli ensimmäiselle kavaletille ja taas päädyimme lähinnä rämpimään jokaisen puomin yli. Kun kavaljetti sarja rikkoi rytmin täysin, ei pakettia ehditty kolmessa askeleessa kasata vaan myös puomit kolisivat aavistuksen. Onneksi tässäkin kokenut ratsastaja sai avustettua tammaa niin, että muutamien yritysten jälkeen alkoi onnistua oikein mallikkaasti.
Ratsukko teki hetken itsenäisesti ravityöskentelyä erilaisia ympyröitä, voltteja ja uria kentällä tehden kun muutin harjoitusta nopeasti niin, että se sisälsi ensin kavaletin ja sen jälkeen ristikon ja kaksi pystyä. Aloi-timme siitä, että vain kavaljetti ja ristikko oli pystyssä, mutta pystyjen puomit olivat vielä maassa. Pari ker-taa suoritimme sarjan näin ennen kuin ensimmäinen pystyistä nostettiin ylös. Joka kerta kun ratsastaja muisti antaa riittävää tukea Korpulle lähestymisissä ja ponnistuspaikan valinnassa, tamma suoriutui maini-osti, mutta heti jos ratsastaja unohtui keskittymään vain omaan suoritukseensa, muuttui suorittaminen rämpimiseksi rytmin rikkoontuessa. Lopulta koko sarja oli pystyssä ja joittenkin suoritusten jälkeen alkoi puhtaita suorituksia tulla peräjälkeen yhteistyön toimiessa lähes moitteetta.
Lopuksi ennen loppuverryttelyitä nostimme vielä ratsastajalta jalustimet kaulalle ja keskihalkaisijalla oli kuuden kavaletin sarja, jonka ratsukko sai vetää yhteistyössä muutamaan otteeseen. Lopulta punakasvoi-nen ratsastaja ja väsytetyn oloinen suomenhevonen päästettiin ravailemaan loppu verryttelyitä. Siivottuani kentältä käyttämämme tarvikkeet, kävelin jo talliin juomaan toisen kupin kahvia sekä odottamaan ratsukkoa antaakseni muutamia sanoja palautetta valmennuksesta kokonaisuudessa. Lähinnä olin poiminut esille asioita, joihin he voisivat kiinnittää huomiota työskennellessään, jotta onnistuneita suorituksia tulisi useammin. Kaiken kaikkiaan ratsukon työskentelyyn saattoi olla hyvin tyytyväinen, sillä ratsastaja pystyi auttamaan Korppua niissä asioissa, jotka olivat sille vaikeita, sekä tamma ratsuna pyrki tekemään parhaansa joka kerta.

12.11.2016 Estevalmennus, valmensi Tuulia T.

Lopetellessani valmennustamme Lissun ja Senssin kanssa huomasin narrin saapuneen kentän laidalle ruunikon suomenhevostamman kanssa joka näytti enemmän kuin valmiilta ryhtymään töihin. Huikkasin kaksikolle, että he voisivat jo tulla kentälle ja narri teki työtä käskettyä pysäyttäen ratsunsa kentän keskelle. Narrin päästyä ratsunsa Lissu ja Senssi olivat jo suoriutuneet loppuverryttelyistään ja poistuneet kentältä, jolloin saatoin kiinnittää huomioni täysin edessäni olevaan ratsukkoon. Narri esitteli ratsunsa Korpuksi ja kertoi tammalla olevan vaikeuksia innareilla sekä sarjoilla. Niinpä päätin tehdä kaksikolle alkulämmittelyksi in-out kavaletti harjoitteen siten että ensin olisi puomi sitten yhdeksän metriä ja kavaletti-kavaletti minkä jälkeen yhdeksän metriä ja harjoituksen päättävä puomi. Ennen harjoituksen aloittamista annoin kaksikon kuitenkin lämmitellä hetken sileällä kaikissa askellajeissa. Korpun verryttyä mielestäni riittävästi aloitimme kavaletti harjoituksen, jolla tamma vaikutti alkuun hieman epävarmalta. Narrin rohkaistua tammaa hieman kaksikon meno muuttui kuitenkin varmemman näköiseksi ja harjoituskin alkoi sujua paremmin. Kaksikon selvittyä harjoituksesta puhtaasti muutamaan otteeseen annoin heille luvan hetken kävellä uraa pitkin, sillä aikaa kun selitin heille tunnin seuraavan tehtävän. Toisena tehtävänä olis kolmoissarja, joka koostui kolmesta okserista. Halusin teidän ensiksi ottavan kaksi isompaa laukka-askelta esteväleissä, minkä lähdettyä sujumaan toistaisimme tehtävän kolmella laukka-askeleella. Kahdella laukka-askeleella tehtävä sujui heti hyvin, joten siirryimme pian tekemään tehtävää kolmella laukka-askeleella. Aluksi Korppu ei olisi halunnut lyhentää askeltaan riittävästi, mutta huomautettuani narrille asiasta nainen korjasi asian nopeasti. Pian kaksikko jo tekikin tyylipuhtaita suorituksia kolmoissarjalla, jolloin annoin narrille luvan siirtää ruunikon ratsunsa raviin, missä he saivat vielä tulla muutamien kavalettien yli loppuverryttelyksi ennen kuin annoin narrille luvan siirtää Korppu käyntiin. Kaksikon käveltyä kentän ympäri muutaman kierroksen ohjeistin narria pysäyttämään ratsunsa kentän keskelle.

13.11.2016 Kouluvalmennus, valmensi Tuulia T.

Saapuessamme kentälle narrin ja Korpun kanssa odotin että narri kipusi tammansa selkään ennen kuin aloin selostaa mitä halusin kaksikon tekevän alkulämmittelyksi. Alkulämmittelyjen aikana halusin narrin teettävän ruunikolla ratsullaan paljon temmonvaihdoksia eri askellajeissa sekä joitain volttikahdeksikkoja. Kaksikon lämmiteltyä hyvän aikaa kaikissa askellajeissa annoin narrille luvan siirtää ratsunsa käyntiin siksi aikaa kun selitin heille tämän kertaisen tuntimme teeman. Tänään harjoittelisimme kootusta ravista pysähtymistä sekä peruutuksiin siirtymistä. Aloittaisimme pysähtymisharjoituksella siten, että tekisitte kunkin sivun keskellä pysähdyksen, jossa teidän pitäisi pysyä viisi sekuntia ennen kuin siirtyisitte takaisin koottuun raviin. Aloillaan seisominen tuotti Korpulle aluksi hieman vaikeuksia, mikä saattoi johtua siitä että istuit aluksi jäykästi satulassa, mutta korjattuasi istuntaasi rennommaksi malttoi tammasikin seistä paremmin aloillaan. Pysähdys harjoituksen lähdettyä sujumaan saitte luvan kävellä pari kertaa kentän ympäri ennen kuin pyysin teitä siirtymään takaisin raviin. Seuraavaksi harjoittelisimme peruutuksiin siirtymistä suoraan ravista mikä tuotti teille hieman hankaluuksia. Korppu olisi mieluusti pysähtynyt ensin ja lähteä siitä peruuttamaan, mutta lopulta sait ruunikkosi siirtymään peruutukseen suoraan ravista. Peruutukset itsestään sujuivat teiltä heti hyvin samoin kuin peruutuksesta raviin lähdöt. Peruutuksien ja pysähdyksien lähdettyä sujumaan hyvin erikseen halusin teidän vielä lopuksi tekevän harjoituksen, jossa pysähtyisitte kunkin sivun keskelle ja peruuttaisitte sitten viisi askelta ennen siirtymistä takaisin koottuun raviin. Tämä harjoitus lähti sujumaan teiltä heti hyvin, mutta neuvoin teitä tekemään joitain pieniä korjauksia, jolloin suorituksestanne tuli vieläkin sujuvamman näköinen. Toteutettuanne harjoitteen muutamaan otteeseen oppikirjamaisella tyylillä annoin sinulle luvan siirtää ruunikon ratsusi käyntiin ja aloittaa loppuverryttelyt. Loppuverryttelyiksi halusin teidän tekevän vielä joitain voltteja ja kiemuroita ennen kuin annoin teille luvan kaartaa pysähdyksiin kentän keskelle.

31.12.2016 Kouluvalmennus, valmensi Satu

Jälleen olin Susirajan tiluksille saapunut valmennuspuuhiin uudenvuoden aattona. Solakka mutta suurikokoinen Korppu liikkui ratsastajansa alla heti alusta lähtien rennosti, ja tamman työmoraali ihastutti valmentajan ikihyviksi. Ohjeistin Lissun aloittamaan taivuttelun ja lyhyet pohkeenväistöt käynnissä, vaikka he olivatkin jo alkuverryttelyt ehtineet tekemään. Tämän jälkeen ratsukko sai siirtyä jälleen raviin ja ravailla hetken ympäriinsä ennen työnteon aloittamista.
Raviväistöissä Korppu jätti takaosansa liiraamaan ties minne, joten jäimme siihen kiini hetkeksi. Lissun piti totisesti ratsastaa pohkeensa läpi. Onnistuneiden pohkeenväistöjen jälkeen ryhdyimme työstämään laukkaa, jota olikin suunnitteluvihkoni täynnä tämän päivän osalta. Lissun nostaessa ruunikkonsa laukkaan he ensin availivat paikkoja muutamalla kierroksella maneesia ympäri, jonka jälkeen he ryhtyivät kokoamaan sitä. Ratsukko teki kolmikaarista kiemurauraa käynnin kautta tehtävien laukanvaihtojen kera. Vaikka olin kuullut käyntivaihdoista huonoa, Korppu oli hyvin kuulolla ja parin työnteko näytti helpolta.
Laukkaväistöjen lävistäjäuralla mennessä nappiin, ehdin jo pohtia keksisinkö mitään harjoitusta joka oikeasti koituisi näile kahdelle työnteoksi. Vielä lopuksi tehtävät vastalaukat eivät kuitenkaan antaneet ratsukolle niin helposti anteeksi, ja sille tielle jäimme niitä treenaamaan. Korppu rikkoi kaarteessa herkästi raville, mutta uskoin sen johtuvan lähinnä ratsastajan epätasapainoisuudesta satulassa - sen korjattuamme saimme myös hevoseen kaivattua suoruutta. Niin hevonen kuin ratsastaja olivat innoissaan työnteosta ja jaksoivat yrittää loppuun asti, joka tietenkin teki valmentajan tyytyväiseksi. Laukkavääntöjen jälkeen Lissu antoi ratsulleen pitkät ohjat ja ravaili hetken ympäri maneesia meidän samalla kerratessa valmennuksen pääkohtia. Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen ratsukon suorittamiseen.

19.01.2017 Kouluvalmennus, valmensi yaren

”Ottaisitko vielä meidät treeniin?” kuulin tallin uumenista juuri, kun olin selvinnyt narrin kanssa vauhdikkaasta maastoestevalmennuksesta ja olin hakeutumassa toimistoon ryöstämään röyhkeästi itselleni kahvia tai jotain muuta lämmikettä. Lissu talutti luokseni hyvin punasävyisen ruunikon suomenhevosen ja katsoi minua oikein anovasti. ”Saat kahvin kanssa pullaakin, jos tulet. Sellaisia oikein isoja ja pehmoisia…” Lissu arvasi aikeeni ja vetosi juuri oikeaan paikkaan. Miten tästä olisi voinut kieltäytyä…

Onneksi keli oli nollassa, joskin lumi tuppasi pakkautumaan tuon tuosta Korpun kavioihin ja tamma joutui välillä varomaan askeliaan. Se positiivinen seikka tässä kuitenkin oli, ettei kyseessä ollut ilmeisesti tällä kertaa mikään supervaativa tapaus, vaan ihan keskiverto fiksu suomenhevonen, jonka kanssa voisi syntyä ihan mukavakin treeni. Lissukin tuntui istuvan satulassa rennosti, mikä kertoi minulle yleensä jo aika paljon. Korppu tuntui olevan rivakka askelissaan, mutta pysyi kuitenkin koko ajan kuulolla ja haki jo alusta lähtien oikeaa muotoa liikkumiseensa. Se tarjosi selkeästi omaa osaamistaan, eikä pimittänyt sitä loppumetreille asti. Erittäin hyvä ominaisuus susirajalaisessa hevosessa! Lisätyt askellajit sujuivat alusta loppuun oikealla tempolla ja niitä seuraavat takaosakäännökset eivät nekään olleet mikään mahdottomuus suorittaa. Tällä kertaa en halunnut lähteä liiaksi työstämään taka- ja etuosakäännöksiä, mutta pikaisella silmäyksellä ne olivat hyvin tällä ratsukolla hallussa.

Laukan kohdalla sai olla tarkkana. Halusin nimittäin nimenomaan saada laukanvaihdot kulkemaan käynnin kautta, mutta sehän ei enää ollutkaan niin yksinkertainen juttu. Korppu tarjosi helposti vaihtoa jo suorilta, mikä ei toki sinällään ollut mikään huono juttu, mutta eihän me nyt ihan sitä haettu… Useiden toistojen jälkeen Korppu kuitenkin osoitti jälleen oman yhteistyökykynsä voiman ja tarjosi lopulta sitä, mitä halusimme. Laukat nousivat kauniisti ja meno pysyi hallituissa rajoissa. Tähän olikin hyvä alkaa lopettelemaan, olihan kaksikko sentään hoitanut homman niin hienosti kotiin! Ja pullat ja kahvit odottelivat jo…

Lue päiväkirjaa