10.03.2018 Mortia laitettiin lopulta pois vanhuuden vaivojen vuoksi.

Mortia VH16-018-1952

Nimi	Mortia "Mortia"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	145cm, ruunikko	Meriitit	Ch, YLA2, KTK-II, SLA-I, KRJ-II, ERJ-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 18.08.2016, 28v satunnainen (4v 08.09.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 100cm / 100cm

30.11.2016 pikku kaunokaisemme kirjattiin P-suunnalle 77 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.

16.05.2017 Mortialle myönnettiin Championin arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.

15.08.2017 pieni ja ihanamme nappasi KRJ-II -palkinnon.

30.11.2017 pikkunäppärämme jatkoi kakkoslinjaansa pokatessaan ERJ-II -palkinnon.

30.11.2017 kakkoslinja tuplana; Mortia-neidin hieno 89,5 pisteen YLA2 -palkinto jatkoi hyvää kakkosriviä.

20.01.2018 pikkuruunikkomme teki meidät jälleen ylpeiksi tullessaan SLA-I -palkituksi.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Mortiassa meni nappiin kaikki, oikeasti. Pikkuneiti on kaunis, yleispätevä ja suht hyväkapasiteettinen pienhevonen, jolla on luonteessaan lähinnä plussia. Seurallinen, kiltti, älykäs ja oppivainen, helppo käsitellä ja ratsastaa, sopivan herkkä, eteenpäinpyrkivä ja rohkea.. Mortiaa olisi äärettömän helppo kehua vaikka koko päivä.

Seuraa, huomiota ja rapsutuksia rakastava ruunikko on hyvän käytöksen perikuva, joka toimii niin konkareiden kuin aloittelijoiden, aikuisten ja (pikku)lasten käsissä. Mortia seuraa uteliaana muiden tekemisiä, muttei koeta livahtaa karsinastaan tai turhaudu käytävällä seisomiseen. Tympeätkin hoitotoimenpiteet (raspaus ja silmätipat lähinnä) tamma kestää tympeä ilme naamallaan sen enempää kiukuttelematta. Harjattavana oleminen on Mortian mieleen, erityisesti jos sitä harjaa ja rapsuttaa kunnolla harjantyvestä tai ryntäistä. Myös pesarilla ruunikko viihtyisi vaikka koko päivän, virtaava vesi on Mortiasta äärettömän mielenkiintoista seurattavaa. Eläinlääkäriltä ja kengittäjältä tamma saa aina taputuksia sekä jonkin herkun, kiitoksena äärettömän hyvästä käytöksestä.
Mortia on reipas kävelijä, joka tulee nätisti taluttajansa vierellä, mutta nappaa kyllä matkaevästä jos tilaisuus sellaiseen on. Vaikka ruunikkoa taluttaisi toisen hevosen kanssa, ja kaveri näkisi pieniä vihreitä miehiä, Mortia ei hyppää siihen kelkkaan vaan pysyy tyynen rauhallisena. Lastaus ja kuljetus sujuvat samaan helppoon tapaan; pienhevonen on helppo lastata ja kuljettaa yksin tai kaverin kanssa, niin kopissa kuin rekassa.

Laadukkaat, näyttävät ja tahdikkaat liikkeet, hyvä tasapaino, helppo koottavuus, eteenpäinpyrkimystä. Ruunikkomme toimii hyvin niin koulu- kuin esteradoilla, se on reipas, nöyrä ja rehellinen työmyyrä, joka taipuu talutusratsuksi yhtä hyvin kuin kisapeliksi. Tamma on kevyt kädelle, nopeasti ja tarkasti reagoiva hevonen, joka ei kuumu, kerää pöllöenergiaa tai keskity ulkoisiin ärsykkeisiin.
Helppo A -tasolle asti koulutettu Mortia on tasaisen hyvä suorittaja, jonka kanssa on harjoiteltu vähän laukanvaihtoja sekä avoja ja sulkuja ravissa. Vaativiin luokkiin pikkutammasta ei kuitenkaan ole. Valmennuksia ajatellen Mortia on vähän tylsä, sillä kun ei ole isompia heikkouksia, vaan kaikki kertaalleen opittu sujuu hyvän ratsastajan kanssa kuin vettä vain. Mortia sietää aika hyvin selässä heiluvaa ratsastajaa, naputtavaa kantapäätä, puristavia polvia tai vahvaa kättä, mutta kun tamman sietokyky loppuu, ruunikko alkaa ensin kiemurrella ja vastustella apuja, sitten tekee täysstopin.

Mortian hyppytekniikka ei ole täydellinen (jalat saisivat nousta vielä paremmin ja ponnistus olla voimakkaampi), mutta täysin riittävä metrin ratojen ruusukejahtiin. Tamma käyttää hyvin selkäänsä, löytää ponnistuspaikat itselleen ja harvemmin haparoi askelissaan. Rehellisenä, rohkeana hyppääjänä tamma ei kiemurtele tai himmaile, vaan menee reippaasti esteelle ja yli tai kieltää kunnolla ”joopaseipäs” -arvuuttelun sijaan. Harvemmin Mortia kieltää, vain jos lähestyminen on sysipaska; Mortia luottaa ratsastajaansa sekä omiin kykyihinsä sen verran, että tämän kanssa uskaltaa ottaa lyhyempiä tai vinoja lähestymisiä. Tamma on ketterä, nopeajalkainen hevonen, joka loistaa etenkin uusinnoissa sekä sarjaesteillä.
Maastossa pienhevonen toimii hyvänä vetohevosena, on tyytyväinen porukan keskellä ja pitää perää vaikka vähän säikymmän hevosen takana ottamatta itse kierroksia. Mortia toimii maastossa yhtä hyvin kuin kentällä nauttien yhtä lailla rennoista käyntireissuista, pitkistä laukkasuorista kuin ravurin perässä käsihevosena ravaamisesta.

Hyvät hermot sekä esiintymishalu yhdistettynä karismaan, niistä Mortia on tehty. Kisapaikoilla tamma tuntuu vain paranevan siitä, mitä se jo kotioloissa on. Käsiteltävyys tai ratsastettavuus ei muutu mihinkään, Mortia ei kerää ylimääräenergiaa, steppaile tai edes huutele muille hevosille, joskus vähän hörisee jollekin komealle oripojalle. Tammasta huomaa, miten se nauttii kisatilanteista, niiden jännityksestä sekä yleisöstä, ja laittaa itsensä likoon joka ikinen kerta. Mortian kanssa kisaa oikeasti ilokseen, vaikkei joka kerta ruusuketta mukaan tarttuisikaan.

Sukutaulu

i. Volkan Memori KTK-III sph, m, 143cm	ii. Volkari evm, sph, m, 145cm	iii. Konkari evm, sph, m, 146cm
		iie. Volketti evm, sph, m, 145cm
	ie. Mirenka evm, sph, rn, 141cm	iei. Turkka evm, sph, rn, 139cm
		iee. Meirami evm, sph, rt, 142cm
e. Selkouni ✝ KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sph, rn, 145cm	ei. Selkokieli evm, sph, vrn, 147cm	eii. Selkäsauna evm, sph, rnkm, 148cm
		eie. Satakieli evm, sph, rn, 145cm
	ee. Surumieli evm, sph, rn, 144cm	eei. Puolimieli evm, sph, rn, 146cm
		eee. Surunmurtama evm, sph, rn, 143cm

Jälkeläiset

s. 13.10.2016 sh-t. Mortemia, i. Malkamäen Verneri, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 27.11.2016 sph-o. Kallohonka, i. Kuuma Ku Hella Kutosella, om. Enni, VRL-09601
s. 23.01.2017 sh-o. Harmorhia, i. Harmoivale, om. Susiraja
s. 04.09.2017 sph-t. Mortalia, i. Tiilikan Hukkahöttö, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta). Vamppi on edellisellä omistajallaan kisannut täydet sijoitukset.

Valmennukset

14.05.2017 Kouluvalmennus, valmensi Sorel

Kevät on todellakin alkanut tehdä tuloaan ja urakalla. Viime viikolla lunta tuprutti lähes joka päivä, satoi ja paistoi. Tänään oli erittäin kaunis ilma, aurinko paistoi ja linnuilla oli kevät rallit menossa. Olin saapunut Susirajaan valmennus tehtäviin ja tänään vuorossa oli ruunikko ponitamma. No eihän se nyt ihan poni ollut, suomenpienhevonen vain mutta onhan se nyt poni. Tiesin tammasta jotain, kuulemma todella taitava ja näyttävä paketti. Katsotaan mitä tapahtuu.

Astelin kentälle sämpylä kädessäni. Ratsastaja oli juuri kiipeämässä satulaan ja todella näyttävän näköinen tamma seisoi valppaana paikoillaan. Se katseli minua tarkasti, eikä kiinnittänyt ratsastajan tekemisiin lainkaan huomiota. "Olisiko meidän pitänyt ottaa ilo irti tästä upeasta säästä ja mennä kentälle nauttimaan auringosta, jos siellä ei muita ollut. Näinhän me teimme, ei näin upeaa ilmaa voi olla hyödyntämättä. Ratsukko asteli rennon oloisesti kentällä, pitkillä ohjilla. Keskustelimme kuulumisia ja kesän varsasuunnitelmista, ne todella työstävät monet tallit jopa liiankin paljon. Oli kuitenkin aika jättää höpötys sikseen ja aloittaa valmennus.

Aluksi ratsukko kulki isolla pääty-ympyrällä taivutuksia ulos ja sisälle. Vasempaan kierrokseen tamma tuntui hieman tahmeammalta, joten vasenta kierrosta veryteltiin enemmän. Seuraavana oli vuorossa ympyrällä kaikissa kulmissa takaosan väistöä. Mortia alkoi reagoimaan pohkeeseen todella nopeasti ja ratsukko sai kävellä hetken pitkin ohjin. Mortian liikkeet olivat todella hyvä tempoiset ja sulavat. Ratsukon työskentelyä oli ilo katsella, vaikka välillä jouduin ratsastajaa huomauttamaan istunnasta, joka herkästi kallistui eteenpäin. Kun istunta kallistui eteenpäin, myös hevosen tempo nousi jonkin verran. Mortialla on tasainen ja pehmeä askellus, joka pysyy hyvin kasassa ratsastajan hyödyntäen omaa istuntaa ja kehonhallintaa.

Pienen palauttelun jälkeen teimme avot ja sulut, jotka sujuivat ratsukolta kuin vettä vain. En nähnyt mitään syytä alkaa niitä hinkuttamaan sen enempää. Ravissa keskihalkasijalle tempo harjoituksia ja laukanvaihtoja loppua kohti. Mortialla oli aavistuksen verran oikea laukka voimakkaampaa kuin vasen. Sitä ei helposti onneksi huomaa, mutta ratsukon tehdessä laukanvaihtoja suoraan minua kohti, sen huomaa. Olisi hyvä harjoittaa vasenta laukkaa enemmän, jotta tämä pienikin ero saataisiin nipistettyä sieltä pois. Lopuksi laukassa ja ravissa tehtiin kahdeksikkoa, joka taivuttaa hevosta mukavasti. Aivan loppuun pyysin löysäämään ohjat kokonaan ja ratsastamaan hevosta niin, että se ravaisi koko selällään kantaen. Kevennys paino sai nyt olla selkeästi eteenpäin. Mortia oli aluksi ihmeissään, mitä siltä vaaditaan ja tamma vain nosti ravinsa vauhdikkaaksi juoksuksi. Kyllä lopulta ratsastaja sai hevosen rentoutumaan sen verran, että loppu venytykset sujuivat hyvin. Tässä on todella taidokas ja näyttävä ratsukko, jota oli todella ilo päästä valmentamaan ja seuraamaan!

29.05.2017 Estevalmennus, valmensi miivi

Jo kurvatessani auton Susirajan parkkipaikalle manasin sitä, että paikan maneesisuunnitelmat eivät nähtävästi olleet edenneet sitten viime kerran. Joka kerta Susirajassa käydessäni seisoin sateessa ja manasin sitä, että ennen kuin maneesisuunnitelmat olisivat muuttuneet ihka oikeaksi maneesiksi, en tallilla kävisi. Joka kerta jouduin syömään sanani, vaikkakin säätiedostusta tarkkaan tutkien. Ja tietysti joka kerta, kun Takapajulaan asti etelästä raahauduin, satoi. Kaatosade ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan kentällä verryttelevää ratsukkoa, jonka hevososapuolena kulki hyvärakenteisen näköinen, ruunikko pienhevostamma.

Mortia kulki jo nyt hyvin, vaikka ratsukko oli aloittanut vasta ravailemisen. Se oli nätisti ratsastajansa pohkeiden välissä, ratsukko ravaili kulki hieman uran sisäpuolella, eikä tamma juuri yrittänyt valua takaisin uralle. Jo ravissa pistin ratsukon ylittämään toisella pitkällä sivulla sokeripalojen avulla koottuja kavaletteja, jotka olivat vinolla linjalla toisiinsa nähden, mutta molempien hyppysuunta suoraan kohti lyhyttä sivua. Ensimmäiselle kavaletille tuli lähestyä suorassa linjassa lyhyttä sivua kohden, kavalettien välissä kulkea suora linja seuraavalle (no, vinohan se oli mutta kohti kavalettia) ja kavaletin kohdalla ratsukon tuli jo edetä suoraan kohti lyhyttä sivua, jossa valvoin ratsuko suoruutta. Tehtävä oli hyvin ratsastajaansa kuuntelevalle Mortialle helppo nakki, joten ratsukko pääsi suorittamaan samantyyppistä tehtävää kunnollisilla esteillä, vaikkakin välimatkat olivat reippaasti isompia, askellajina laukka ja hyppyjen laskeutumiset ja ponnistukset vaativat tilaa.

Hypyt olivat aluksi hieman ehkä haparoivia, mutta lähtivät sujumaan hyvin parin kerran jälkeen, ja valmennuksen lopussa erinomaisesti. Kehuinkin vuolaasti läpimärkää ratsukkoa ennen pakenemistani pois kaatosateesta.

11.06.2017 Kouluvalmennus, valmensi Aino H.

Narri oli ennen valmennuksen alkamista soittanut ja sanonut, että hevonen pitikin vaihtaa johonkin toiseen: ja näinpä suunnitelmat kariutuivat. Olin valmistautunut kohtaamaan taas järisyttävän komean ja vaikean susirajalaisen kohtaamiseen, mutta valvovan silmäni alle pääsikin supersuloinen Mortia-tamma. Tamma oli kuulemma ehkä yksi tallin kilteimpiä, joten päätimmekin keskittyä enemmän narrin ratsastukseen kuin pikkutamman virheisiin, kun niitä ei paljoa edes ollut. Kun saavuin paikalle, oli narri jo verrytellyt tammansa ja valmistautunut hikirääkkiin – niinpä pystyimme aloittamaan heti kun sain tungettua kentälle muutaman puomin. Mortia puksutti menemään tyytyväisenä eteenpäin puomien yli, ja narri tehtävä oli vain istua ravissa tiiviisti kiinni satulassa. Ratsastajalla oli tämän kanssa paljon ongelmia, vaikkei ratsunsa ravi mitään suurinta ollutkaan. Laukassa sama onnistui hieman helpommin, joten päätimme työstää päivän valmennuksessa paljon ravia!

Harjoitusravissa kaksikko sai kulkea suuria ja pieniä voltteja, hieman niitä vaihdellen ja muunnellen. Mortia rupesi jo hetken päästä näyttämään oikein pätevältä, tamma kokosi itsensä ja otti takapään toimintaan mukaan melkein automaattisesti. Narrille tuli hiki aika äkkiä, mutta toisaalta hän jaksoi vielä hetken ennen taukoa. Tauon jälkeen kaksikko sai vielä työstää hieman laukkaa, joka oli kummallekin oikein luonnollinen askellaji. Kun narri pysyi satulassa kiinni laukassakin niin volteilla kuin urallakin, suunnittelimme loppuun vielä rennon eteen-alas-ravipätkän, jonka Mortia handlasi myös suorastaan kunnialla. Kiitimme kumpikin taputuksin superisti suorittanutta tammaa, joka ei epäröinyt yhdelläkään tehtävällä narrin ohjeita!

12.07.2017 Estevalmennus, valmensi Crimis

Narrin ja Vihanneksen jälkeen valmennettavakseni saapui Lissu Mortian kanssa. Heidän kanssaan oli tarkoitus hypätä tänään esteitä, joten olin rakennellut esterataa valmiiksi narrin ja Vihanneksen tehdessä loppujäähdyttelyjä. Ponikokoinen Mortia oli jo verryttelemään saapuessaan reipas ja iloinen – täydellinen vastakohta tahmaiselle ja kiukkuiselle Vihannekselle. Luojan kiitos! Seurailin ratsukon alkukäyntejä, voltteja, pysähdyksiä, peruutuksia, ravipätkiä ja -ympyröitä hyväntuulisena. Mortia näytti toimivan kuin ajatus.
Kun verryttelyt oli tehty, pyysin Lissua ottamaan laukkaa ja tulemaan kolmen pystyn jumppasarjalle. Mortia laukkasi rytmikkäästi, juuri sopivalla reippaudella ja täydellisen suoran lähestymisen tehden. Korkeutta oli alkuun 60cm, mikä ylittyi näpsäkältä tammalta tuosta noin vain. Nostimme esteet samantien 80 senttiin, eikä edelleenkään mitään ongelmaa. Mihin tämä ratsukko valmentajaa edes tarvitsi? Vaikeutin vähän alkuperäistä rataa, jotta saisimme tarkoituksellisen haasteellisia teitä. Jos Mortian hyppäämisessä ei kerran ollut moittimista, voisimme keskittyä tiukkiin käännöksiin. Pian sain huomata, että Mortialla oli todella hyvä tasapaino ja sen laukka oli hyvin säädeltävissä. Enemmän sainkin keskittyä tsemppaamaan Lissua, joka joutui ehkä aavistuksen mukavuusalueensa ulkopuolelle inhottavalla radallani.
”Kato mihin oot menossa! Käännä jo, napakat avut”, huusin Lissulle, joka oli juuri laskeutunut edelliseltä esteeltä, mutta käännös oli tehtävä jo heti. En voinut olla virnistämättä ilkikurisena, kun Lissu joutui todella pistämään kaiken keskittymiskykynsä peliin, jotta olisi saanut ratsastettua radan niin kuin pitikin. Tiet meinasivat alkuun helposti karata liian pitkiksi, mutta loppua kohti aloimme saamaan jo hyvin nättejä suorituksia. Upea poni, eikä ratsastajassakaan nyt oikeasti moittimista ollut.

09.11.2017 Estevalmennus, valmensi SV

Mortia tepasteli pätevä ilme kasvoillaan puomisarjan yli.
"Hyvä! Nyt voisin nostaa puomit esteiksi, niin tullaan vähän tasapainoharjoituksia", selitin virnistäen ja korotin innarivälein asetellut esteet noin kuusikymmentä senttisiksi ristikoiksi. "Saat tulla tämän tehtävän siten, että pidät toisen kätesi selän takana. Yritä mennä ihan piikkisuoraan eteenpäin."
Lissu tuijotti minua epäilevä ilme punaisilla kasvoillaan, mutta nosti siitä huolimatta terävän laukan, päästäen toisen kätensä vapaaksi muutamaa askelta ennen viiden esteen innaria. Mortia jatkoi nöyrästi eteenpäin, vaikka selässä tapahtuikin jotain. Pikkuinen ruunikko vaikutti erittäin rehdiltä hyppääjältä, joka näytti etenevän ilman ratsastajan apuja, lähes automaattisesti.
"Hienoa, Lissu! Pysyit tosi hyvin hevosen mukana, vaikka toinen käsi ei ollutkaan tasapainottamassa istuntaa. Sulla on selvästi todella hyvä keskivartalon tuki satulassa", kehaisin ja muutin harjoitusta. "Kävele vaan jokunen minuutti sen kanssa, niin rakennan teille seuraavan tehtävän."
Rakensin kevyen lumisateen alla kolmen, noin 80 senttisen esteen muodostaman ympyrätreenin. Asettelin esteet pystyiksi, jotka sijoittuivat suurelle ympyrälle.
"Nyt voit tulla tämän harjoituksen. Yksinkertaisesti sanottuna voit vain hypätä nämä esteet kaarevalla uralla, mutta se ei ole kuitenkaan niin helppoa. Saat taivuttaa Mortiaa mahdollisimman paljon, mutta yritä silti pitää sen keskittyminen esteiden ylittämisessä banaaniksi taipumisen sijaan", selostin ja jäin katselemaan ratsukon suoritusta.
Lissu ratsasti lähestymisen ensimmäiselle esteelle hiukan huolimattomasti, mutta kiltti Mortia hyppäsi silti, vaikkakin aivan liian läheltä. Toiselle pystylle lähestyminen oli siis aivan mahdoton hyppäämisen kannalta, joten tamma kieltäytyi fiksuna hevosena.
"Tule heti uudelleen! Keskity, Lissu. Osaat kyllä ratsastaa paremminkin", ärähdin Lissun kysyessä siitä, että jäivätkö aamukahvit väliin.
Naikkonen tuli tehtävän uudelleen, paljon paremmalla menestyksellä.
"Todella hyvä! Nyt voit tulla tämän radan, minkä olen rakentanut tähän valmiiksi", sanoin tyytyväisenä. Selostin seitsemästä esteestä koostuvan radan kulun. Siihen kuului kolmoissarja, kaksoissarja, muuri sekä muista esteistä erillään oleva trippeli.
"Okei, tule vaan!" kehotin.
Ratsukko suoritti radan sujuvasti. Teissä olisi ollut parantamisen varaa, Lissu nimittäin tuppasi oikaisemaan jokaisen linjan, mutta sarjat sujuivat oikein hyvin.
"Kiitos valmennuksesta, teillä meni oikein hyvin!" kehuin tunnin päätteeksi.

Päiväkirja

13.07.2017 Pohdintaa, heijastelua, sitä sun tätä, kirjoitti Lissu T.

Niin se aika rientää! Meidän pienestä rimppakinttuisesta varsanrääpäleestämme on kasvanut kaunis, palkittu, kilparadoilla ja jalostuskäytössä menestynyt tamma. Missä välissä tämä kaikki oikein tapahtui? Kun Mortia syntyi, oli selvää, että tämä pikkuinen jää kotiin. Olisimme me ruunikon rääpäleen pitäneet, vaikka se olisi ollut ori, tamma vain oli lottopotti. Vieläpä ruunikko! Syystä tai toisesta olimme toivoneet Seljan emälinjan jatkajaksi uutta ruunikkoa, jollaisen me saimmekin. Ja millaisen!

Mortia on lunastanut odotuksemme jokaisella osa-alueella. Kaunis, korrekti, kompakti, kaikin puolin oikein hyvännäköinen pienhevonen (Champion, PKTK-II erittäin hyvillä 77 pisteellä), mukavasti kapasiteettia kumpaankin ”perus”lajiin (heA/100cm) ja kapasiteettia todistamassa 40 sijoitusta niin este- kuin kouluradoilta. Oikeasti hyvä luonne, ei vain kaunisteltuna ruusunpunaisten lasien läpi, vaan oikeasti. Mortia on seurallinen, ihana, hyväkäytöksinen, reipas rohkea hyvä ratsastaa. Melko täydellinen paketti jatkamaan Seljan kavionjäljissä! Melko täydellinen paketti muutenkin, vaikka omaani tässä kehunkin.
Meidän tuurillamme olisi kuvitellut, että viimeistään jalostuskäytössä suorastaan epäilyttävän hyvä pikkuhevosemme paljastuu maanantaikappaleeksi, vaan mitä vielä; Mortia on aina tiinehtynyt helposti, varsomiset ovat sujuneet kuten kuuluukin ja tamma on ollut hyvä emä. Periyttäjänä Mortia on ollut ainakin yhtä hyvä emänsä; kaksi KTK-II -palkittua varsaa, yksi KTK-III, kaikilla sijoituksia koulu- ja esteradoilta, kapasiteetti heB-A/100-110cm -välillä. Luonnollisesti oritkin ovat vaikuttaneet jälkikasvuun, ei ihan kaikkea kunnia kärsi Mortialle antaa. Vaikka mieli vähän tekisi.

Kaiken kaikkiaan olemme älyttömän ylpeitä Mortiastamme. Sekä hämmentyneitä tästä ajan nopeasta kulumisesta; piakkoin (pian ja pian, riippuen ties kuinka monesta asianhaarasta) ruunikko ilmoitetaan laatuarvosteluihin. Vastahan me opetimme Mortian satulaan, otimme ensimmäiset hypyt, sijoituimme ensimmäisen kerran..

14.10.2017 Sileätreeni syyssateessa, kirjoitti Lissu T.

Syksyn ruskainen väriloisto luo upeat puitteet maastoretkille. Tai siis loisi, ellei sataisi. Koko ajan. Ainakin tänään taivas tuntuu revenneen, lätäköitä kasautuu sinne tänne eikä kuivia kohtia oikein löydy. Maneesittomuutta tuli kirottua kerta jos toinenkin tämän päivän aikana.
Kiroaminen, itkeminen tai mikään muukaan ei auttanut, hevoset piti liikuttaa. Maastoilu ei todellakaan houkutellut, kaikki liikutettiin kentällä. Mortian kohdalla päivän liikutus tarkoitti sileätreeniä.

Sää veti mielen mustaksi, mutta Mortia sai suupieleni taas ylöspäin. Tamma oli oma, ihana itsensä jo tallissa, ja viimeistään alkukäyntien aikana hyräilin tyytyväisenä jotain ärsyttävää korvamatomainosbiisiä. Sääli, että Mortia on niin pieni ja minulla on sen verta pitkät jalat, etten viitsi ratsastaa tällä joka päivä. Kurakeli ei paljoa Mortiaa haitannut. En tehnyt tamman kanssa mitään kovin ihmeellistä, asetus- ja taivutustehtäviä, voltteja laajoja kaaria kiemurauria kolmella ja neljällä kaarella, vähän pohkeenväistöjä, siirtymisiä. perusjuttuja. Mortia toimi älyttömän hyvin, kuten aina, se oli kevyt avuille, reagoi miellyttävän herkästi, kantoi itsensä rehellisesti ja otti takaosan mukaan. Vaikka kastuimmekin melko hyvin reilun tunnin sileäjumppamme aikana, minua hymyilytti. Mikäs tässä on näin hienolla hevosella ratsastaessa!

Kurainen kenttä tietenkin aiheutti roiskeita jalkoihin ja mahanaluseen, joten treenin jälkeen pikkukaveri pääsi pesulle. Käärittyäni Mortian ihanaan mustanoranssiin kuivatusloimeen tekaisin ratsulleni ämpärillisen melassivettä ja tiputin porkkananpaloja tamman ruokakuppiin. Melassivesi katosi hirveän ryystämisen kera yhdessä hujauksessa.

18.11.2017 Treeniä treeniä, kirjoitti Lissu T.

Kuun lopussa Mortialla onkin jännät paikat – pikkuneiti lähtee YLA:n tuomareiden eteen! Mortian lisäksi myös Höntti ja Kokko lähtevät arvosteltavaksi. Mortian käytös ei huoleta minua lainkaan, mutta nämä kaksi muuta sankaria.. No, sen näkee sitten, millaisen sirkuksen susirajalaiset saavat aikaiseksi.
Tuleva laatuarvostelutilaisuus on tietenkin antanut minulle hyvän (teko)syyn ostaa uudet suitset kunnon bling bling -otsapannalla. Samaan kuormaan tuli tilattua muutamat kisahanskat, pari raippaa, loimia.. Ja tätä minä perustelen sillä, että isossa tallissa nyt vain tarvitsee vähän isompaa kasaa valkoisia satulahuopia kuin pienemmässä. Valitettavasti en keksinyt mitään porsaanreikää, jonka perusteella olisin tilannut Mortialle uuden kisahuovan. Lohdutin itseäni tilaamalla ihan syötävän söpön, kettukuvioisen sisätoppiksen neidille.

Sulateltuaan päiväheinänsä Mortia pääsi koulutreeniin. Tamma oli pirteä, eteenpäinpyrkivä heti alussa, minkä vuoksi olin jo alkukäynneissä vakuuttunut siitä, että tämä treeni menisi nappiin. Pieni (räntä)lumisadekaan ei pilannut iloista mieltäni.
Mortia asettui ja taipui hyvin, suoristui ongelmitta, vastasi apuihin hienosti. Ei jumeja tai epäpuhtauden häivääkään. Hierojan voisi silti varata ensi viikon lopulle, eihän se koskaan pahaa tee.
Ratsastin paljon askelta pidentäen ja lyhentäen, asetin ruunikkoa molempiin suuntiin, tein pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa, kiemurauria kolmella ja neljällä kaarella. Kaarten symmetrisyydessä oli kyllä toivomisen varaa, hyi minua. Tamma askelsi reippaasti, kevyen oloisesti, takaosa polki aktiivisesti, vatsalihakset tekivät töitä. (Hevosella enemmän kuin minulla, valitettavasti.) Keskiaskellajeja, koottuja askellajeja, lisättyjä askellajeja. Laukanvaihtoja käynnin kautta, suuria pääty-ympyröitä vastalaukassa, loivia kiemurauria ravitempoa vaihdellen. Mortian kanssa treenatessa aika kului kuin siivillä, niin mukavaa oli ratsastaa hevosella, jonka kanssa yhteistyö soljui saumattomasti.