11.04.2018 Karni lopetettiin hampaiden kuluttua loppuun.

Kuuralehdon Karnevaali VH17-018-0333

Nimi	Kuuralehdon Karnevaali "Karni"	Kasvattaja	Siguri, Kuuralehto, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	163cm, punaruunikko	Meriitit	KTK-III, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 04.12.2016, 25v satunnainen (4v 25.12.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 100cm / 90cm / helppo

25.02.2018 Karni palkittiin KERJ-I -palkinnolla. Pisteitä kertyi 103.

28.02.2018 ruunikkomme kirjattiin R-suunnalle KTK-III -palkinnolla.

20.03.2018 ihanaisemme palkittiin SLA-I -palkinnolla. Etenkin täydet luonnepisteet ilahduttivat.

© Fiktio

Luonnekuvaus

Jo pikkuvarsana Karni oli äärettömän rohkea, reipas ja mutkaton varsa. Uuden oppiminen kävi nopeasti, tamma oli aina hyvin helppo käsitellä, eivätkä uhmaiän kiukuttelutkaan olleet järin suuria. Nykyäänkin Karni on reipas, rohkea ja mutkaton, tajuttoman oppivainen, hyvin hellyydenkipeä ja yksinkertaisesti valloittava hevonen. Tai ainakin me olemme aivan myytyjä. On ihana kävellä tarhan tai laitumen aidalle katselemaan hevosia ja saada saman tien seuraa Karnista, joka haluaa olla seurassa, tahtoo saada huomiota muttei tunge väkisin syliin. Ruunikon kimakka hirnunta, matala hörinä ja pehmeä turpa käyvät tutuiksi kaikille, jotka sen kanssa puuhailevat; Karni tykkää, Karni rakastaa.

Vaikka miten paha päivä olisi, on aina ihana astua Karnin karsinaan ja kohdata heti ensimmäisenä pehmoinen turpa, jonka on ihan pakko antaa turpakarvaisia pusuja naamaan. Ruunikolla ei tunnu olevan huonoja päiviä, minkä lisäksi Karni on aina ihastuttavan ilahtunut tutun ihmisen näkemisestä - se ihana pehmeä hörinä sekä satunnaiset kimeät innokkaat hirnahdukset! Tarhassa ja laitumella tamma on ensimmäisenä ihmistä vastassa, ei puhettakaan, että heinien syöminen voittaisi ihmisen tervehtimisen. Utelias suomineito tahtoo osallistua jokaiseen hoitotoimenpiteeseen, mutta ei väkisin. Tamma kyllä kurottelee kaula pitkällä kohti harjapakkia, kengittäjän työvälineitä sekä eläinlääkärin laukkua, mutta koskaan Karni ei omin nokkineen haistele tai maistele mitään. Vaan voi sitä riemua, kun kengittäjä antaa ruunikon haistella ties kuinka monennetta kertaa kotkauspihtejä! Kiltti, sosiaalinen, huomiota ja paijauksia rakastava kullanmurumme sopii kenen tahansa hoidokiksi, niin lasten kuin arempienkin hevosista kiinnostuneiden. Tamma käyttäytyy moitteettomasti tilanteessa kuin tilanteessa, myös silloin, kun ei tykkää jostakin (korvakarvojen leikkaus, silmien puhdistus, kuumeen mittaus). Hurmaava ilopillerimme saa aina ylimääräisiä taputuksia, kehuja ja joskus herkkujakin niin kengittäjältä, eläinlääkäriltä kuin hierojalta, ja naapuritilan lapset kuskaavat Karnille niin paljon porkkanoita, että odotamme hevosen muuttuvan oranssiksi.
Vaikka kaverit kuinka huutelisivat, koivujen vihreät lehdet huhuilisivat syömään, tuulisella säällä pöhköksi muuttuva kaveri vikuroisi toisella tallityöntekijällä tai ihan mitä tahansa, Karni pysyttelee taluttajansa vierellä kuin uskollinen koira. Korkeintaan tamma vähän steppaa tai ottaa sivuaskelia, jos pelästyy, muttei sen kummempaa. Myös Karnin lastaaminen on naurettavan helppoa - neiti menee mihin tahansa kuljetusvehkeeseen vaikka lähettämällä -, eikä matkustaminen aiheuta stressiä, herneitä nenässä tai muitakaan tunnetiloja. Ruunikko on hyvin rauhallinen matkustaja niin yksin kuin porukassa, vaikka kavereille pitää toki vähän höristä tai singota heinäverkko vieruskaverin naamaan suupalojen välissä.

Kun ratsukseen saa Karnin kaltaisen aina hyväntuulinen, erittäin nöyrän ja työteliään hevosen, joka haluaa tehdä parhaansa ja vähän enemmän, on rohkea, positiivinen ja hyvänen aika mitähän kaikkea vielä, jokainen treeni antaa aihetta hymyyn. Vaikka ruunikolla ei tunnu olevan huonoja päiviä, kaikki ei tietenkään mene aina kuin Strömsössä; tammalla on heikkoutensa, joskus on jumeja, joskus ei vain yksinkertaisesti suju, toisinaan (aika usein..) vika on satulassa keikkuvassa ihmisessä.. Siitä huolimatta, että koulutreeni menisi osin pipariksi, rataesteiden tekninen puoli kampittaa tai maastoesteellä meinataan kaatua, Karnin kanssa on aina hyvä fiilis. Tämänkin kanssa on kaaduttu maastoesteillä (onneksi koskaan ei ole sattunut mitään pikku naarmuja pahempaa), mutta ikinä kaatuminen ei ole jättänyt edes jännitystä, saati pelkoa, maastoesteitä kohtaan. Jotenkin tähän hevoseen luottaa kuin peruskallioon.
Karnilla on hyvät hoksottimet, mikä teki siitä helpon ratsutettavan ja nopean oppimaan uutta. Hyvä työmotivaatio yhdistettynä kivoihin liikkeisiin (melko pitkä perushyvä käynti, tahdikas hyvä ravi sekä erinomainen laukka, joka kyllä saisi mennä vielä enemmän ylämäkeen) tekevät Karnista koulutreenitähden. Kaikki helppojen luokkien asiat sujuvat, ja niiden lisäksi tamman kanssa on harjoiteltu yksittäisiä vaativampia juttuja vaihtelevalla menestyksellä. Ruunikon isoin kompastuskivi on pohkeenväistö, jostain syystä se saa hupsukkamme hämmennyksiin. Avot ja sulut sujuvat ongelmitta, mutta se pohkeenväistö aiheuttaa silloin tällöin kysymysmerkin tai pari Karnin sievän pään päälle. Epäselvien apujen tamma ei anna häiritä itseään; se testaa joitain asioita, ja elleivät ne kelpaa, tamma pysähtyy odottamaan ohjeiden toistamista. Kovaa kättä, perunasäkin lailla heiluvaa ratsastajaa tai muuta sellaista tamma ei arvosta, mutta kilttinä, myötämielisenä hevosena Karni vain näyttää happamalta jättäen protestoinnit muille hevosille.

Karnin hyppytekniikka on ihan perushyvä, ei mikään mahtavin, muttei huonoinkaan. Hypyt ovat sopivan pyöreitä, ponnistus OK, jalatkin nousevat, selkäänsä tamma käyttää pidemmillä esteillä hyvin, perus (pikku)pystyillä vähän laiskemmin. Simppeleillä radoilla sekä innaritehtävillä Karni on luottoratsu, jonka kanssa aloittelevat esteratsastajat voivat turvallisesti opetella hyppäämistä. Tehtävien ja ratojen muuttuessa teknisemmiksi ruunikko vaatii kokeneemman ratsastajan, joka tekee ratkaisut Karnin puolesta. Kaikesta teräväpäisyydestään huolimatta rataesteet ovat Karnille vähän hämmästelyn paikka, eikä sen päässä aina raksuta tarpeeksi nopeasti. Kapasiteettia on metriin asti, eivätkä radat mitään överijärkyttäviä kamikaze-iskuja ole, vaikka Karni tekisikin kaikki ratkaisut esteiden välissä. Ruunikon suurimmat lahjat ovat kuitenkin koulupuolella, se on selvää. Tamma kuitenkin pitää hyppäämisestä suoriutuen tehtävistä erinomaisesti, kunhan saa ratsastajalta selkeät ohjeet vähänkään teknisemmillä radoilla. Mutta niitä innareita Karni loikkisi keskenään vaikka maailman tappiin. Tamma ei kyttää eikä kiellä, oikeastaan ikinä, mikä on vähän huono juttu – tämä hevonen ei tajua, milloin rymistellään esteen sekaan tai vedetään ympäri.
Maastoesteillä tamma on samanlainen kuin rataesteillä, kieltämättömyyksineen kaikkineen. Maastoesteillä Karni on vähän varovaisempi kuin rataesteillä (jalat nousevat paremmin ja hypyissä on enemmän ilmavaraa), mutta kieltoja ei tapahdu juuri koskaan. Tämän takia Karni ja maastoesteet on yhdistelmä, jota kokeilevat vain kokeneemmat ratsastajat. Mikään estetyyppi ei ole liian jännä, vesiesteet ovat ihania, tarkkuusesteille tamma tuntuu osuvan tähtäämättäkin, juuri mikään yllättävä rasahduskahahdusmuuääni tai eteen loikkiva jäniskettutoimarinaapurinlehmä ei saa Karnia hätkähtämään, vähän ehkä pörisemään ja mennä viipottamaan pikkuisen nopeammin. Luottopeli, ainakin tässä mielessä. Siksi perus maastoreissuille ilman hyppäämistä Karnin selkään voi istuttaa melkein kenet tahansa, tamma kyllä hoitaa uunommankin ratsastajan puskista kotipihalle kunnialla.

Karni ei ehkä ole se maailman paras kisahevonen, mutta kuten kaikki muukin, sen kanssa on aivan ihanaa käydä paikoissa. Ja sitä paitsi se ei ole todellakaan huono kisapeli - ainoa vika on, että tammasta puuttuu se oman voitontahdon tuoma terävyys. Karni on kuitenkin mutkaton, rohkea ja innostunut kisakaveri, jonka kanssa elämä sujuu niin tallialueella, käsihevosena kuin ratsunakin. Se rakastaa hoitajaansa odotellessa omaa vuoroa, toimii verkassa hyvin ja radalla tekee kaiken pyydetyn aivan sujuvasti. Etenkin maasto-osuus on mahtava Karnin kanssa, joka etenee rohkeasti ja reippaasti ja hyppää kaiken eteen tuodun epäröimättä. Se, että omaa voitontahtoa ei ole, ei sano, ettei tammalla sijoittuisi - päin vastoin, vaikka terävyys puuttuu, aika usein rekan kojelaudalla komeilee Karnin ansaitsema ruusuke.

Sukutaulu

i. Koistilan Jalo KTK-II sh, prt, 154cm	ii. Jalosydän sh, prt, 164cm	iii. Hurman Jalo evm, sh, rt, 168cm
		iie. Sydänkäpynen evm, sh, tprt, 155cm
	ie. Katinkontti KTK-II sph, prt, 145cm	iei. Koistivaaran Äperö evm, sph, prt, 147cm
		iee. Heinivaaran Yösyöttö evm, sph, vrt, 141cm
e. Saarnituvan Kekriina sh, rn, 158cm	ei. Kekri sh, m, 159cm	eii. Juhlistettu evm, sh, rt, 159cm
		eie. Aron Tähti evm, sh, m, 154cm
	ee. Valetta sh, rt, 157cm	eei. Huiputtaja evm, sh, prt, 160cm
		eee. Viorella evm, sh, vrt, 157cm

Jälkeläiset

s. 29.03.2017 sh-o. Kirottujen Karnevaali, i. Sirkussurma, om. Crimis (VRL-10480)
s. 01.07.2017 sh-t. Huvihuuma, i. Harmorhia, om. miivi VRL-13320
s. 23.03.2018 sh-t. Salmiakkishamaani, i. Salmiakkitsaari, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

03.08.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Viveka

Kylmä tuuli puhalsi vasten kasvojani seistessäni aukealla niityllä. Vedin takkini kauluksia ylemmäksi ja pohdin miksi en ollut ottanut pipoa mukaan. No, kukapa olisi elokuisena aamupäivänä halunnut liikkua pipo päässä. Hypähtelin paikoillani ja odottelin, että ratsastaja saisi laukkapyrähdyksen vedetyksi punaruunikon suomenhevosen kanssa. Olin laittanut ratsukon tekemään itsenäisesti alkuverryttelyn niityllä, jonka aikana olin itse tutustunut Susirajan maastoeste tarjontaan. En puuttunut ratsukon työskentelyyn aluksi, Karni näytti liikkuvan hyvin eteen, mutta sen rytmi olisi saanut olla hitusen parempi. Sanoisin tästä, kun ratsukko siirtyisi hyppäämään maastoesteitä. Olin unohtanut kertoa ratsukolle, että tästä olisi tulossa ensimmäinen valmennukseni ikinä maastoesteiden parissa. Ehkä se ei haitannut, kun minut oli jo toistamiseen pyydetty Susirajan hevosia valmentamaan.
”Karni saisi käyttää aktiivisemmin takajalkoja ja niskaansa. Nyt sen ryhti on hieman matala. Tempo teillä on hyvä laukassa, ja tamma näytti kuuntelevan hyvin apujasi.” Ratsukko sai kommentiksi tehtyään verryttelyt.
Kerroin ratsukolle, että suunnittelin että tänään hypättäisiin ensiksi tukkiestettä, jolta siirryttäisiin sitten vesiesteeseen. Tukkiesteellä halusin saada ensivaikutelman Karnin hyppylahjoista ja vesieste oli ollut ratsastajan toivelistalla, kun sitä oli valmennukseen alkuun tiedustellut.
Ratsukko lähestyi hyvässä tempossa kohti estettä. Muutama metri ennen tukkia, Karni hieman jarrutti askeltaan, mutta ratsastaja ehti reagoida tähän heti ja minun ei tarvinnut muuta, kuin kommentoida hyvästä reaktionopeudesta.
”Karnilla on selvästi varovainen hyppytekniikka, ja samalla nöyrä asenne. Tulkaa nyt hitusen pidempiaskelisella laukalla, jos se auttaisi tuohon pieneen epäröintiin.”
Ratsastaja teki työtä käskettyä ja seuraavat hypyt menivät ratsukolta paremmin. Aluksi olin miettinyt, että olisimme ottanee muutaman hypyn enemmän tukilla. Mutta avoimella niityllä seisominen alkoi palelluttaa, joten kysyin olisiko ok, jos siirtyisimme jo vesiesteen pariin suojaisempaan puunotkelmaan. Kävellessämme kohti seuraavaa treenikohdetta kommentoin näkemistäni pienistä asentovirheistä ja huomioista joita olin tehnyt. Ratsastajan tulisi pyytää rohkeammin Karnia ottamaan pidempi askelista laukkaa, kookkaana tammana sille sopi se selvästi paremmin. Hyppy oli tammalla ihan hyvä, jota ei kyllä enää iäkkäämmällä tammalla lähdettäisi muuttamaan. Ratsastajalle kommentoin nyrkin kiinni pysymisestä ja napakammasta pohkeesta, kun ratsastaja halusi saada ratsunsa aktiivisemmaksi. Muuten ratsukon menoa oli mukava katsoa. Vesiesteellä harjoittelimme veteen lähestymistä ja siitä ylöshyppäämistä. Alkuunsa Karni lähestyi vettä liian hitaassa tempossa ja veteen päästyä sen liike hidastui entisestään. Tätä harjoittelimme ja neuvoin parhaani mukaan ratsukkoa. Vedestä pois tulemisesta ei ollut ongelma, mutta siihenkin tuli selkeää parannusta, kun lähestymisissä pysyin vauhtitempo hyvänä.
”Muistat Karnin kanssa reipas ja ehkä hieman liioiteltu lähestyminen vedelle. Et tuijota itse veteen, vaan sen yli jo minne haluat seuraavaksi olla menossa. Pohje pysyy kiinni, mutta ei naputa turhaan. Nyrkki pysyy kiinni ja johtavaohjas ote lähtee suoraan sivulle, jos vedessä tulee tehdä kaarretta. Nämä taitavat olla tämänkertaisen valmennuksen tärkeimmät pointit, niiden alkuhyppyjen lisäksi.”

20.10.2017 Kouluvalmennus, valmensi Enni

Olin saapunut valmentamaan Susirajaan Lissua ja Karnia. Alkutalven loskasta ja räntäsateesta huolimatta punaruunikko tamma näytti alkukäyntien aikana tyytyväiseltä oloonsa. Pyysin ratsukolta ensimmäisenä käyntiä uralla. Lyhyillä sivuilla oli tarkoitus pysähtyä lyhyen sivun mukaisesti kulmaan. Kulmasta tuli kääntyä pohkeella takaosakäännösmäisesti pitkän sivun suuntaisesti ja siirtyä takaisin käyntiin. Pari ensimmäistä kulmaa meni haparoiden, mutta toistojen myötä tehtävä alkoi sujua mallikkaasti. Ratsukko sai jatkaa käyntityöskentelyä kolmikaarisella kiemurauralla. Jokaisen kaaren kohdalla heidän tuli tehdä voltti. Tehtävä ei tuottanut osaavalle tammalle minkäänlaisia ongelmia.

Ravityöskentely aloitettiin pääty-ympyrällä. Karni oli hyvin kuulolla, joten nopeasti ratsukko pääsi ravaamaan uralle ja tekemään siirtymisiä harjoitusravin ja keskiravin välillä. Lissun ja Karnin yhteistyö näytti oikein hyvältä ja siirtymiset olivat teräviä. Seuraavaksi ratsukko sai tehdä muutamia taivutuksia myös ravissa. Karni taipui oikein nätisti ja reagoi apuihin välittömästi. Tässä vaiheessa valmennusta vuorossa oli lyhyet välikäynnit ennen laukkaan siirtymistä. Ratsukko sai hetken verran laukata vapaasti, ennen kuin pyysin Lissulta muutamia siirtymisiä laukassa. Ne sujuivat odotetusti erittäin hyvin, joten seuraavaksi he pääsivät työstämään vastalaukkaa kahdeksikolle. Ensimmäisellä kierroksella tamma meinasi vaihtaa laukkaa automaattisesti, mutta nopeasti Karni ymmärsi jutun jujun ja laukkasi sulavasti kahdeksikolla. Valmennuksen loppupuolella ratsukko sai vielä tehdä pohkeenväistöä käynnissä. Alkuun tamman jalat eivät meinanneet oikein asettua, mutta Lissun kärsivällisyydellä ja selkeillä ohjeilla Karni oli lopulta suora ja väisti moitteettomasti. Onnistuneen suorituksen jälkeen Lissu pääsi kehumaan ratsuaan ja suorittamaan loppuverryttelyjä.

05.11.2017 Estevalmennus, valmensi Enni

Viime vierailun jälkeen oli satanut lunta ja ollut mukavaa pientä pakkasta, joten kenttä oli oikein hyvässä talvikunnossa estevalmennusta varten. Alkuverkassa tamma näytti oikein hyvältä ja kuunteli apuja tarkkaavaisesti. Alkuverkan ratsukko sai suorittaa pääasiassa itsenäisesti samalla kun suunnittelin itse valmennuksen kulkua. Verkassa ratsukko kävi kaikki askellajit huolella läpi ja taivutteli volteilla ja ympyrällä. Verkan aikana kokosin kentälle jos jonkinlaisia esteitä ja tolppia, joita olisi helppo muokata tehtävien mukaan. Lämmittelyesteenä toimi matala jumppasarja, jonka Karni selvittäisi epäilemättä puoliunissaankin. Ensin ratsukko sai suorittaa sarjan ravissa ja Karni lähinnä asteli puomien yli korkeilla askeleilla. Seuraavalla kierroksella pyysin ratsastajaa antamaan selkeät avut esteille tullessa, jotta Karni saisi edes pienet hypyt akaiseksi. Ensimmäinen este meni jälleen lähinnä askeltamalla, mutta seuraaville esteille ratsastaja ryhdistäytyi ja tamma hyppäsi sulavilla loikilla seuraavat kolme estettä.

Tämän jälkeen korotin jumppasarjaa ja ratsukko pääsi suorittamaan tehtävää laukassa. Lissu ja Karni hyppäsivät sarjan pari kertaa läpi oikein tasapainoisilla suorituksilla, joten seuraavaksi kokosin kentälle pienen radan, joka koostui hiukan alle metrin korkuisista pystyistä sekä yhdestä kahden esteen sarjasta. Lissun kanssa kävimme läpi lähestymisiä ja käännöksiä, sillä rata oli koottu melko pienelle alueelle. Kun he lähtivät suorittamaan rataa, Karni pyöritteli korviaan eikä näyttänyt keskittyvän täysillä. Ensimmäinen kaksi samalla linjalla olevaa pystyä onnistuivat hyvin, mutta seuraavalle pystylle tuleva käännös ja esteelle lähestyminen eivät osuneet ihan nappiin ja Lissu joutui kokoamaan tammaa aika reippaasti, jotta esteestä selvittiin kunnialla. Pienen puomihipaisun jälkeen sekä Karnin että ratsastajan keskittyminen oli selvästi parempaa ja kaksoiseste sujui huomattavasti paremmin. Radan viimeiselle pystylle ratsukko tuli hyvässä laukassa ja lähestyminen osui hyvin kohdilleen, joten valmennus voitiin lopettaa hyvässä tunnelmassa.

Lue päiväkirjaa