Harmoiri VH14-018-0770
31-vuotias teräspappa, kepposmaakari Harmo nukkui pois 04.07.2016. Koko talliväki jää kaipaamaan eläväistä showmiestä.| Nimi | Harmoiri "Harmo" | Kasvattaja | Huru Akka, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 162cm, voikko | Meriitit | YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 14.01.2014, 31v satunnainen (3v 14.03.2014) |
Painotuslaji, koulutustaso | yleispainotteinen he A / 100cm / 100cm / helppo |
15.10.2015 102,5p. toi Harmolle KRJ-I -palkinnon. Kuohuvaa ja glitterflamingoja kaikille!
30.11.2015 voikko sai uuden sulan hattuunsa, kun se sai komealla 104p. tuloksella ERJ-I -palkinnon. Kyllä tuli juhlittua!
25.02.2016 ori sai uuden sulan hattuunsa, kun kenttälaatuarvostelun tuomarien antamat 103,5 pistettä toivat Harmolle KERJ-I -palkinnon. Kyllä kelpaa hymyillä!
25.02.2016 oli menestyksekäs päivä muutenkin, sillä Harmo sai myös YLA1 -palkinnon komein pistein 103,5. Ori oli myös AP4.
20.04.2016 Harmo sai SLA:n tuomareilta tasan 100 pistettä, joka tarkoitti SLA-I -palkintoa. Meidän hieno ja komia orhi.
© sisäkuvat Hanna K., ulkokuvat kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Luonnekuvaus
Harmossa on karismaa, upeutta ja jotain niin rakastettavaa, että se saa anteeksi aivan kaiken. Peruutti se sitten vahingossa päällesi, heitti se sinut sitten esteen joukkoon ja puraisi sormeasi syödessään porkkanaa - kukaan ei ikinä suutu Harmolle. Ori ei ole missään nimessä pahantahtoinen hevonen, se ei halua satuttaa ketään tai olla ilkeä, mutta se on erittäin humoristinen elikko, jonka kujeet pistävät päivän kuin päivän uuteen uskoon. Luulitko tästä tulevan jotenkin rauhallinen iltapäivä, kun Harmo on maastossa jonkun toisen kanssa? Ehei, ori on juuri se pojankoltiainen joka puolen tuntia lähtönsä jälkeen juoksee kotipihalle ilman ratsastajaa, eikä tiedä yhtään, minne se kaksijalkainen jäi. Harmon kanssa ei tylsää päivää tule!
Joku kutsuisi Harmoa maanvaivaksi, toinen riesaksi, kolmas huomisen ruoaksi. Ori on varsinainen Houdini, eikä vielä lie keksitty sellaista solmua, jota hevonen ei jollain kurin saisi auki. Siinä ei toki olisi mitään ongelmaa, jos voikkoa voisi hoitaa karsinassa irrallaan. Vaan kun ei niin ei. Jos ovea ei laita lukkoon asti Harmo aukaisee ensin narun, jolla on kaltereissa kiinni, sitten oven ja lähtee lätkimään. Eikä tätä hevosta saa kiinni puolessa tunnissakaan, sillä se rakastaa leikkimistä. Mikäpä sen hauskempaa, kuin päästää ihminen ihan lähelle ja sitten vetää pierupukkilaukkaa kauemmaksi. Harmo myös onnistuneesti tuhoaa harjan kuin harjan, eikä ole yksi tai kaksi harjapakkia, jotka ovat leikkisän hevosen käsittelyssä menneet tuhannen päreiksi. Kun Harmon lyö kiinni ketjuihin joko käytävälle tai pesukarsinaan se seisoo kyllä paikallaan, tosin halukkaasti se ketjuja höpläilee ja pureskelee hajalle kaiken, mitä vain saa hampaisiinsa. Ymmärrettävistä syistä Harmoa ei loimiteta kuin kuivatuksen vuoksi, sen päällä ei yksikään loimi säily ehjänä kuin puolen tuntia ja valvovan silmän alla.
Ei lie mikään yllätys, että Harmo on narun päässä kuin vieteriukko. Se heiluu, hyppii ja loikkii, aina päivästä riippuen. Vaihtoehtoisesti se koettaa tuuppia ihmistä lisäämään vauhtia tai sitten kiskoa. Harvemmin orille kuitenkaan taluttajan vauhti riittää ja sitä pitääkin komentaa ärhäkkäästi, jotta hevonen asettuisi edes sen himpun verran. Harmo on simppeli lastata ja se matkustaa hyvin, mikä on tietysti hieman yllättävää. Orille tosin ei sovi lyödä kaveria viereen, ettei se ärsytä kaveriaan hengiltä eikä Harmo myöskään sovi yhteen heinäverkon kanssa.
Vauhtia ainakin riittää Harmon selkään istahtaessa. Ori on myös ratsuna parantumaton humoristi, ja sen huumoripläjäykset värittävät ratsastusta usein varsin mielenkiintoisella tavalla. Suomenhevosen mielestä paras huumori päivälle nimittäin saattaa olla erittäin osuva imitaatio rodeoratsusta, laukkahevosesta tai vaikka laamasta - koskaan ei tiedä, mikä on Harmon mielestä hauskinta. Se on sekä ihastuttava osoitus herran eloisasta, kiinnostuneesta ja eläväisestä luonteesta, että raivostuttavaa, kun mikään ei meinaa mennä piirustusten mukaan Harmon käytellessä korjaustussia varsin lahjakkaasti. Ratsuna se on tanssahtelevaa mallia parhaimmillaan ja yleensä tuntuukin siltä, että ori lähtee alta hetkenä minä hyvänsä. Harvemmin lähtee, mutta kyllä se osaa ottaa yllättäviä spurtteja sekä vetäistä kauniita rodeoesityksiä. Harmon selässä on oltava määrätietoinen, jämäkkä ja oltava kuin ei olisikaan. Mikäli orin tempuista tekee numeron se innostuu kahta pahemmaksi niiden kanssa, temppujen ignooraaminen ja sen saamarin pohkeenväistön vaatiminen sen sijaan saattavat tuottaa tulosta kun hevonen esittelee hienot väistöt. Harmo on osaava ratsu, joka tekee töitä tosissaan, kun niitä töitä intoutuu stand-up -komiikan sijaan tekemään.
Siinä on vieterirallia kerrakseen, kun Harmo päästetään esteille. Ori hankkii hyppykepin jalkojensa alle ja muuttuu jänikseksi. Harmon mielestä joku ravaaminen tai laukkaaminen esteradalla on ihan totaalisen yliarvostettua hommaa ja se mieluummin hyppii ympäriinsä kuin pikkuvarsa. Toisina päivinä se on olevinaan varma siitä, että esteet syövät sen ja se hyppii niitä karkuun minkä kerkiää. Harmo on esteilläkin parhaimmillaan toimiva ja esteet tosissaan ottava kaveri, jonka hyppytyyli ei päätä huimaa, mutta joka tekee silti. Se kaipaa joka askeleen tarkkaa ratsastusta, sillä heti ratsastajan herpaantuessa ori pistää esityksen pystyyn.
Maastossa Harmo on vähän epäluotettava kaveri. Vaikka se - päinvastoin kuin kentällä - puksuttelee maastossa hyvin tasaisesti eteenpäin, ei ole mitään takeita sen jatkumisesta. Ori saattaa hetkenä minä hyvänsä loikata sivulle, kun säikähti niin kovin eriväristä kukkaa kuin muut. Sillä ei myöskään turhaan ole norsujarrua suussaan, koska maastoesteillä Harmo on kerran pari ryöstänyt ja meinannut rysäyttää päin estettä, sekä tuonut ratsastajan tallille kiitolaukkaa kolmipalasta välittämättä. Kun orille muistuttaa tarvittaessa hyvinkin napakasti ohjalla, että se ei voi juosta miten päin haluaa se on myös maastoesteillä ihan mukava, joskin paljon ratsastusta vaativa kaveri.
Harmolla on karismaa enemmän kuin muille jakaa. Ori on esiintyjä, siitä ei pääse mihinkään ja jo käsihevosalueella yleisönkin katse jännästi aina eksyy Harmon suuntaan, puhumattakaan kameroiden putkista, jotka sojottavat kohti Harmoa melkein koko ajan. Sen kisahoitaja ja ratsastaja tosin yleensä kiroilevat raskaasti, sillä ori on kisoissa - jos mahdollista - vielä rasittavampi kuin kotona. Voikko tietää tasan tarkkaan, milloin on huomion keskipiste eikä varmasti jätä välistä tilaisuutta esitellä itseään suurelle yleisölle. Harmon mielestä kaikki huomio on hyvää huomiota, eikä sen ole niin väliä saavuttaako sen olemalla hieno vai vetämällä kabaree-teemalla. Kyllähän ori toimii, jos sitä vain jaksaa tarpeeksi määrätietoisesti tarpeeksi pitkään simputtaa, mutta ei se mitenkään helppo kisattava ole.
Meni itse suoritus sitten täysin penkin alle tai oli nappisuoritus, voi olla varmaa, että se on ainakin näyttävä esitys! Harmo ei ole niitä hevosia, jotka jättävät jälkeensä plääh-olon tai jotka voi ohittaa olankohautuksella. Joko oria rakastaa tai vihaa, mutta mielipiteitä se ainakin herättää.
Sukutaulu
| i. Hurmos evm, sh, vkk, 163cm |
ii. Huikas evm, sh, rt, 165cm |
iii. Hevikas evm, sh, vrt, 162cm |
| iie. Uusrikas evm, sh, trt, 167cm | ||
| ie. Muste evm, sh, vkk, 156cm |
iei. Kahvikas evm, sh, vkk, 153cm | |
| iee. Mustamieli evm, sh, prt, 154cm | ||
| e. Karmri evm, sh, trt, 159cm |
ei. Valtapeli evm, sh, tprt, 161cm |
eii. Valtijas evm, sh, prt, 153cm |
| eie. Kisailja evm, sh, prt, 161cm | ||
| ee. Karmivainen evm, sh, prt, 157cm |
eei. Kaahoja evm, sh, vprt, 161cm | |
| eee. Vilakkainen evm, sh, trt, 154cm |
i. Hurmos oli voikko, korkeutta siltä löytyi 163cm ja rakenne oli ainakin isästään parantunut. Liittymät olivat paremmat, jalka-asennot olivat paremmat vaikka etupainoisuus jäi ja takaosaan olisi toivonut enemmän pyöreyttä. Korrekti rakenne jäi siis uupumaan, mutta antoi jo toivoa paremmasta jalostusvalintojen mukaan. Liike ei päätä huimannut, Hurmos sai helppo B –radoilla aikaan kelvollista jälkeä. Esteille kapasiteettia sen sijaan jo oli, metrin radat sujuivat enemmän tai vähemmän hyvin. Yleensä se riippui vain siitä, miten paljon oria huvitti asiaa tehdä. Isältä periytynyt viitsimättömyys yhdistyi Hurmoksessä hieman turhan älykkääseen luonteeseen ja ori tiesikin kaikki tavat vältellä työntekoa, jos ei halunnut tehdä. Hyvää jälkeä se kuitenkin sai aikaan silloin, kun sen sai motivoitua tekemään hommiaan. Yllättävää kyllä, Hurmos saatiin kantakirjattua peräti toisella palkinnolla, vaikka se saikin melkoisia moitteita luonteestaan. Hyvät tulokset kilparadoilla ja kantakirjauksen kouluradan hyvät prosentit kuitenkin kompensoivat testiratsastuksessa ilmenneitä ongelmia.
Vaikka Hurmoksella oli todellista annettavaa suomenhevosjalostukseen, se sai tammoja valitettavasti lähinnä värinsä vuoksi. Ori sai elämänsä aikana 42 jälkeläistä joista valtaosa (reilu 30) tehtiin värivarsoina. Hurmoksen tietoisella valinnalla saatiin varsoille terveyttä jalkoihin ja hyviä kavioita sekä estekapasiteettia. Valitettavasti orin varsat ovat olleet hieman liian fiksuja tapauksia, joten kodilla on ollut todella suuri merkitys niiden suorittamisen kannalta.
ii. Huikas, rautias 165cm korkea ori oli ryhdikkäämpi kuin puoli kylää, mutta rakenteeltaan mielenkiintoinen esitys. Se oli etupainoinen, puikulaperseinen, ahdasliittymäinen hevonen, etuset hakivat sapeliin ja takaset jäivät suoriksi kintereistään. Jalkojen terveys oli kuitenkin isän lailla hyvä, ja kaviot olivat kovat ja hyvänmuotoiset. Siinäpä ne syntymästä tulleet kehuttavat asiat oikeastaan olivatkin. Laiskanpuoleinen ja mukavuudenhaluinen luonne eivät olleet suoritushevoselle toivottava ominaisuus, lisäksi Huikas oli isänsä lailla hyvin karjas ori. Se myytiin vuotiaana asiantuntevampiin käsiin, joka kovin halusi siitä tehdä jotain. Luovasti pakottamalla uusi omistaja saikin koulutettua hevosen helppo B –tasolle, hyppyä siltä löytyi 90cm alueluokkiin. Uudessa kodissa Huikasta käsiteltiin sen vaatimalla tavalla, hevonen joutui tekemään töitä, eikä sen annettu sikailla orimaisesti vaan turpaan tuli saman tien, kun pallit nousivat päähän liiaksi. Huikas saatiin myös kantakirjattua, palkinto oli vaatimattomasti kolmonen, mutta suvun, suorituskyvyn ja luonteen huomioon ottaen se oli kelpo saavutus.
Ketään ei yllättänyt se, ettei Huikas ollut edes varsinaisesti jalostuskäytössä – sen näytöt olivat vaatimattomat ja rakenne antoi paljon toivomisen varaa. Se teki kuitenkin viisi varsaa eri tammojen kanssa, tulokset olivat hieman vaihtelevia. Luonnetta Huikas periytti hieman liian hyvin, varsojen alakaula kehittyi mallikkaasti ja etenkin koulupuoli oli vaatimatonta. Kolme varsoista kuitenkin päätyi hyppäämään metrin ratoja, joten huonomminkin olisi voinut mennä.
iii. Hevikas oli vaaleanrautias, 162cm korkea ori oli rautiaaksi jäänyt kimoyritys. Koska vanhemmista oli haettu lähinnä väriä, rakenne ja käyttöominaisuudet jäivät vajaiksi: etuosa oli suhteettoman suuri takaosaan nähden, pää oli iso, liittymät ahtaat ja jalka-asennoissa oli paljon parantamisen varaa. Ainoat kehut se sai terveydestään ja hyvistä kavioista. Helppo C ja 80cm eivät paljoa suoritushevosta mainostaneet, lisäksi Hevikkaalla oli viitsimätön, laiska luonne. Lisäksi väärä käsittely teki karjaasta orista entistä karjaamman, joten lopulta se ruunattiin käsittelyn helpottamiseksi – yksi varsa piti tietenkin tehdä, jotta suku säilyisi. Ruunaus teki Hevikkaasta kylläkin helpomman käsitellä, mutta se vähäkin viitsiminen lähti kivesten myötä. Ruunana Hevikkaasta tehtiin oloneuvos, koska se ei yksinkertaisesti enää liikkunut mihinkään satula selässä tai kärryt perässään. Valitettavasti Hevikkaan ainoa varsa peri isältään melkein kaiken, mutta onneksi käsittely oli huomattavasti asiantuntevampaa ja jälkeläinen suoritti – pakottamalla – paremmin kuin isänsä.
iie. Uusrikas (tummanrautias, 167-senttinen läsipää) oli lahjakas alisuoriutuja. Kapasiteettia olisi ollut ainakin heA/100cm, mutta se vähä, mitä tammalla kisattiin, oli heC-B ja 60-70cm pikku tallikisoja ja pari seuratason starttia. Laiska, mukavuudenhaluinen tamma ei tehnyt mitään, jos ei ollut pakko, eikä siitä löytynyt reippautta tai eteenpäinpyrkimystä kuin ruoka-aikoina. Uusrikas oli kuitenkin tasaisen varma puksuttaja, joka oli omiaan perheen harrasteratsuksi ja hyvän mielen maastomopoksi. Kaunispäinen, sympaattinen tamma oli perushevonen myös rakenteeltaan; hyvänpuoleiset tyypit, pyöreä syvä pitkä avo runko, ylhäälle asettuva lyhyt kaula, pitkä lanne ja lautanen, hieman kokkapolvinen. Liikkeet olivat suorat ja säännölliset, aika matalat, ja yliastuntaa olisi saanut olla enemmänkin. Takaosa oli tamman laiskuuden vuoksi voimaton, samaten hypyt, eikä Uusrikkaasta koskaan saanut esiin niin hyvää liikettä tai (korkeaa) hyppyä, mihin se olisi kyennyt. Raudikolla oli kuitenkin rautaiset hermot, kärsivällisyyttä ja loppujen lopuksi kultainen sydän; se rakasti kaikkia, jotka rakastivat sitä, eikä koskaan kiukutellut. Uusrikas teki pari varsaa, jotka molemmat tulivat vahvasti isiinsä eivätkä perineet emältään käytännössä mitään. Uusrikas kuoli 31-vuotiaana.
ie. Muste, voikko suomenhevostamma, ei ollut oikein minkään näköinen, mutta hypätä hevonen osasi. 156-senttiseksi kasvanut tamma oli ikäluokkansa kahdenkymmenen lahjakkaimman hyppääjän joukossa, ja nuorten luokissa voikko teki tasaisen hyviä, siistejä suorituksia kuumuvasta luonteestaan huolimatta. Hevosta kierrätettiin pikkukisoista ja mätsäristä toiseen, mikä teki hyvää tamman hermoille ja keskittymiskyvylle. Muste oli hieman jukuripää käsitellä, mutta ratsuna huomattavasti helpompi; kunhan hevosen energian sai kanavoitua työntekoon ja pidätteet ratsastettua läpi, Muste oli etenkin esteillä mahtava ratsu. Herkkä, sopivan säpäkkä – kunhan ei kuumunut liikaa -, rohkea ja yhteistyöhaluinen tamma suoritti esteradan toisensa jälkeen hyvällä tyylillä niin kotona kuin kisoissa, kunnes laitumella ollessaan loukkasi etusensa ja esteura oli siinä. Muste kirjattiin ratsastettavuuskokeella, ja se sai kehuja yhteistyökyvystään, eteenpäinpyrkimyksestään sekä laukastaan. Tammalla oli pyöreä, sopusuhtainen runko, erinomaiset jalka-asennot, hieman pystyt lavat ja lautaset sekä lyhyehkö, mutta hyvin kiinnittynyt kaula. Kantakirjauksen jälkeen Muste jäi oloneuvokseksi ja varsoja tekemään.
Muste ehti elämänsä aikana tehdä 12 varsaa, joista jokaisesta koetettiin saada jonkin sortin voikkoa. Tamman omistajan onneksi Muste ei ollut mikään rakenneperiyttäjä, vaan se antoi varsoilleen erinomaisen laukan ja hyppytekniikan sekä kapasiteettia 100-110cm esteillä. Hyppylahjakkuuden mukana tosin tuli kuumuva, energinen luonne, eivätkä Musteen varsat sovi rentoon harrasteluun. Tamma lopetettiin 24-vuotiaana ähkykierteen vuoksi.
iei. Voikko Kahvikas kunnostautui lähinnä huonolla käytöksellä sekä huolellisella alakaulan kasvatuksella. 153-senttinen ori oli virkeä, helposti turhautuva ja leikkisä hevonen, joka olisi tarvinnut paljon enemmän liikuntaa ja kovemmat rajat, kuin mitä se sai. Ratsuna Kahvikas kuumui herkästi, ja etenkin hyppääminen oli välillä melkoista pukkirodeota. Pohjimmiltaan voikko oli kuitenkin yritteliäs, hyväntuulinen hevonen, jonka huono käytös johtui vain liikaenergisyydestä ja osaamattomasta käsittelijästä. Ori ei koskaan kilpaillut, ja kantakirjaankin se pääsi (hyväksyttynä, ei palkittuna) vasta toisella yrittämällä. Kahvikkaan paras puoli oli sen hyppytekniikka, kapasiteettiakin olisi ollut metriin. Liikkeet olivat perushyvät, joskin ahtaanlaiset, rakenne samaten; syvä, pyöreä sopusuhtainen runko, sapelihakuiset etuset ja käyrät kintereet (jalat muuten OK ja hyvin kestäneet), hyvin kiinnittynyt, joskin alakaulainen kaula, hyvä pitkä niska. Kahvikas sai tammoja etupäässä värinsä ansiosta, ja orilla koetettiinkin tehdä jos jonkinnäköistä voikkomuunnelmaa. Ori periytti vahvasti luonnettaan – hyvässä ja pahassa -, mutta onneksi myös hyvää hyppytekniikkaansa sekä estekapasiteettiaan. Ori lopetettiin sen ollessa 25-vuotias.
iee. Mustamieli oli punarautias ex-ravuri, jonka vauhti ei riittänyt radoille. Tamma tuli keskinkertaisesta ravisuvusta, sen emälinja oli tuottanut kohtuuhyviä juoksijoita, isä taasen oli tuntemattomampi, harvoin käytetty melko hyvä juoksijaori. Mustamieli oli luonteeltaan oikea hellantuutelis, parhaansa yrittävä ja kaikkia rakastava tammamamma, jonka karsinaan olisi voinut lyödä pystyyn lastentarhan. Hiiteillä se juoksi melko hyviä aikoja, mutta radalla siitä ei ollut oikein mihinkään. Mustamielellä ei riittänyt vauhtia kärkeen, eikä sillä ollut piirun vertaa voitontahtoa – loppukirit ja –rutistukset jäivät vain kaukaiseksi haaveeksi tamman väsähtäessä ja lönkytellessä maaliin omaan tahtiinsa. Pari vuotta sen kanssa jaksettiin yrittää ties mitä, josko juoksu olisi alkanut maittaa, mutta lopulta tamma myytiin harrasteratsuksi. Mustamieli ei ollut mikään kilparatsu, se saatiin koulutettua helppoon B:hen (tallikisojen arvovaltaisen puska Ö –tuomarin mukaan), korkeimmat hypätyt esteet olivat jopa 70cm. Uusi omistaja kiinnostui kuitenkin enemmän taluttelulenkeistä ja (väri)varsottamisesta, Mustamieli tekikin 10 varsaa eri voikkojen ja kimojen (yleensä kirjaamattomien) kanssa ”piha-astutuksina”. Jälkeläisistä löytyy hieman sitä ja tätä: osa suorittaa, osa seisoo takapihalla keräämässä elintasomahaa.
e. Karmri oli syvänsävyinen, läsipäinen tummanrautias liinahtavin jouhin, korkeutta tammalla oli 159cm. Rakenteeltaan tuo oli lähisuvustaan huolimatta jo varsin ratsumainen: tyypit ja leimat olivat hyvät, runko syvä ja pyöreä, joskin hieman lyhyt, kaula pitkä ja jalka-asennot hyvät. Kaulan liittymä runkoon oli hieman leveä ja alhaalle asettunut, lautanen oli huipukas, mutta muuten Karmri oli oikein hyvärakenteinen suomenhevostamma. Käynti oli pitkää ja irtonaista, kunhan tamma rentoutui, mutta sortui toisinaan jännittyneeseen töpötykseen. Ravissa Karmri ei enää levittänyt kuten isänsä, mutta täysin suoriksi sen raviliikkeitä ei voinut sanoa, laukka oli tahdikasta, letkeää ja irtonaista, joskin edelleen vaatimatonta. Karmri kilpaili aluetasolla helppoa A:ta ja treenasi kotona vaativaa B:tä, estepuolella se kilpaili metrin luokkia kansallisissa luokissa hypäten väliin myös pari puhdasta, mutta sijoittumatonta 110cm rataa. Tamman hyppytyyli oli varsin hyvä, ja se kilpaili jonkin verran myös kenttää tutustumisluokissa - kapasiteettia olisi ollut pidemmälle, ratsastajalla ei ollut uskallusta. Luonteeltaan Karmri oli kujeileva, älykäs, innokas oppimaan uutta, hyvin vilkas ja eläväinen, mutta kiltti. Tamma kehitti häiriökäytöstä turhautuessaan, mutta aktivointipallo karsinassa ja paljon ulkoilua pitivät sen tyytyväisenä elämäänsä. Karmri kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle ratsusuunnalle erinomaisin käyttöpistein.
Valitettavasti siinä, missä Karmrin omistajan tavoitteet kilpakentillä olivat varsin realistisia oli homma jalostuspuolella enemmän sinne tänne sohimista hienon värin perässä. Tamma varsoi kolme varsaa eri värioreista, kaksi näistä olivat voikkoja, yksi oli rautias. Onneksi periyttäjänkykyäkin löytyi, Karmrin kolme jälkeläistä perivät emältään oikein hyvän kapasiteetin, mutta myös luonnetta: ne eivät ole sopineet missään vaiheessa pihankoristeiksi vaan kuten emänsä, tylsistyminen ja älyllisten haasteiden puute ovat saaneet ne häiriökäyttäytymään.
ei. Valtapeli, tummanpunarautias, 161cm korkea ori oli selvää parannusta molempiin vanhempiinsa ja tuntui rakenteensa puolesta perineen vain niiden hyvät ominaisuudet: sillä olivat hyvät tyypit ja leimat, se oli ryhdikäs, sopusuhtainen ja pyöreärunkoinen, kaula oli pitkä ja kaareva, lapa loiva, selkä ja lautaset olivat hyvät, samoin jalka-asennot. Miinuspuoliakin toki oli, orin pään ja kaulan liittymät olivat ahtaat, se oli vielä hieman etupainoinen, vuohiset olivat pitkät ja ori kehitti helposti alakaulaa. Käynti oli helposti jännittynyttä, Valtapeli levitti takaa ravissa heti, kun sitä pyysi eteenpäin ja laukka oli tahdikkuudestaan huolimatta hieman vaatimatonta. Missään nimessä ori ei kuitenkaan ollut huono hevonen, vaan se oli hyvin helppo kouluttaa vaativa B -radoille ja se hyppäsi vaivatta metrin ratoja, joskin tyylissä olisi ollut hiomista. Valtapeli oli luonteeltaan älykäs, innokas ja vilkas, kiltti ja hyvätapainen, mutta helposti tylsistyvä. Ori kaipasi paljon rajoja ja rakkautta sekä tekemistä, jotta ei olisi alkanut käyttäytyä huonosti, ratsastaessakin sille sai tarjoilla paljon hommia ja mieluiten aivopähkinöitä, jotta se olisi toiminut kunnolla. Omistaja löysi sen kanssa varsin toimivan reseptin ja menestyikin orin kanssa oikein hyvin niin koulu- kuin esteradoillakin. Valtapeli kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle kisanäyttöjensä perusteella.
Valtapeliä käytettiin harmillisen vähän sen kykyihin nähden, sillä monia epäilytti orin suvun ravuri- ja työhevosveri. Ori periytti rakennetta hyvin, sen varsat olivat korrektimmanpuoleisia ratsuja (tietenkin myös tammasta riippuen). Valitettavasti se suorityskyky ei siirtynyt eteenpäin aivan yhtä hyvin, vaikka päteviä kilpahevosia Valtapeli jättikin. Myös luonne periytyi, tammasta riippumatta orin jälkeläiset olivat vilkkaita ja älykkäitä hevosia. Jälkeläisiä Valtapelille jäi kolmisenkymmentä.
eii. Valtijas tuli kovatasoisesta ravisuvusta, muttei viihtynyt kärryjen edessä eikä orista ollut edes iltaravuksi. Punarautias, 153cm korkuinen piirtopää myytiin eteenpäin, ja ratsutettavana ollessaan hevosta etsivä kouluratsastaja bongasi orin ja osti pois. Ravisuvustaan huolimatta Valtijas ei ollut virheistään huolimatta pahan näköinen ratsu; hyvät tyypit ja leimat, ryhdikäs, sopusuhtainen pyöreä runko, pitkä kaareva kaula, pystyhköt lavat, hyvät selkä ja lautaset, sapelihakuisa etusia ja pitkiä vuohisia lukuun ottamatta hyvät jalat. Valtijaan parhaita puolia oli sen kokoamiskyky ja ravi, etenkin lisättynä. Orin laukka oli hieman vaatimatonta, muttei toivotonta. Herrasmiesmäinen raudikko oli nöyrä, työteliäs ja eteenpäinpyrkivä hevonen, joka oli tilanteessa kuin tilanteessa helppo ja mutkaton. Ori kisasi hyvällä menestyksellä heA-vaB –radoilla startaten muutaman kerran myös esteillä (80-90cm), missä intoa ja yritystä oli taitoa enemmän. Kantakirjauksessa kehuja tuli ravista, luonteesta ja ratsastettavuudesta, palkinto oli oikeutettu KTK-II. Tammanomistajat eivät oikein löytäneet Valtijasta, minkä vuoksi orilla on vain 27 jälkeläistä. Ori teki tasaisen hyviä suoritushevosia, joilla on keskivertohyvä rakenne, upea ravi ja yleensä hyvä luonne. Ori kuoli 28-vuotiaana.
eie. Kisailja, punarautias 161cm korkea vähän puskaratsuksi jäänyt tamma. Sillä oli melko hyvä rakenne, se oli etupainoinen, mutta muuten hyväntyyppinen ratsu ja tamma, runko oli mukavan pyöreä, kaulassa sopiva pituus, joskin hieman ahtaat liittymät, lavat olivat loivat ja jalka-asennot korrektit. Ravisukulaiset näkyivät erityisesti ravissa, sillä Kisailija levitti takaa voimakkaasti jo pienissäkin vauhdeissa, muuta muutoin sillä oli oikein hyvä liike käynnissä ja laukassa. Tammasta ei olisi koskaan ollu aikansa suomenhevoskärkeen, mutta mukavan helppo A ja 100cm, taitavalla ratsastajalla 110cm ratoja hyppäävän pelin. Kisailija jäi kuitenkin helppo B -tasolle kouluratsastuksessa ja esteilläkin 90cm radoille, sillä omistajaa ei juuri kiinnostanut tavoitteellinen valmentautuminen ja kisaaminen vaan tuo mieluummin harrasti kotona kujeilevan, mutta kiltin ja vilkasluontoisen tammansa kanssa. Tulosta tuli lähinnä seurakilpailuista, joissa Kisailijalla käytiin huvin vuoksi, mutta omistajan loukkaantumisen vuoksi se keräsi yhden kauden hyvää kisatulosta lainakuskilla myös aluetasolta. Tamma kirjattiin ratsusuunnalle kakkosella lainaratsastajansa toimesta, omistaja teetti sillä kaksi tilausvarsaa, jotka kisasivat hieman paremmin kuin emänsä.
ee. Punarautias Karmivainen, 157cm korkuinen tamma, toimi ikänsä vähän parempana harrasteratsuna. Helppo B/100cm –tasoilla kotona ja harjoitus-/seurakisoissa suorittanut hevonen oli vilkas, meneväinen tapaus, jolla oli enemmän energiaa ja intoa kuin taitoa. Liikkeiltään Karmivainen oli vaatimaton, vaikka askelissa olikin hyvä yliastunta, eteenpäinpyrkimystä löytyi enemmän kuin hyvää, tahdikasta liikettä – askellajista riippumatta. Käynti oli hieman hätäistä, ravissa ja laukassa tuli innokkuuden vuoksi tahtirikkoja, laukka oli koko tamman iän ajan voimatonta takaa. Hyppytyyli oli kohtalainen, estesilmää raudikolla ei ollut ollenkaan, vaan ratsastaja joutui tekemään kaiken työn. Tammalla oli kaunis, ilmeikäs pää, mutta muuten Karmivainen oli ns. perusputte pikkuvikoineen; lyhyt niska, hyvin asettunut, joskin lyhyehkö kaula, sopusuhtainen, pyöreä runko, sapelihakuiset etuset ja hyvät takaset, hieman jyrkät lavat. Harrastehevoseksi Karmivainen oli kuitenkin omiaan, se oli pohjattoman kiltti, seurallinen ja oppivainen hevonen, joka teki kaiken siltä pyydetyn ja vähän enemmänkin, kunhan sen sai rauhoittumaan. Hevonen ei säikkynyt mitään, lähti aina innolla töihin ja jaksoi hioa samaa asiaa vaikka maailman tappiin.
Karmivainen ei ollut periyttäjä, millään muotoa. Tamma teki kolme varsaa, kaikki kantakirjaoreista. Yhdestäkään Karmivaisen varsasta ei tullut harrastekisapeliä kummempaa; perushyviä hevosia myös kisakäyttöön, muttei ikäluokkansa tai rotunsa huippua millään tavoin. Varsojen rakenne- ja käyttöominaisuudet, samaten luonteet, peilasivat aina isiä, emä ei antanut käytännössä mitään. Kaikin puolin kestävä, hyvässä kunnossa pysynyt tamma eli 33-vuotiaaksi.
eei. Kaahoja, entinen ravuri, ratsutettiin liian laukkaherkkyyden vuoksi. 161-senttinen, vaaleanpunarautias ori oli jumalattoman komea ja rakenteeltaan erinomainen ravuri (erinomaiset tyypit ja leimat, syvä pitkä runko, kevyt kaula, korkea säkä, hyvät lavat ja lautanen, hyväasentoiset, pitkät jalat), josta saatiin kärsivällisyydellä ja ammattitaidolla leivottua tuttari/helppo –tasoinen kenttäpeli. Liinakko oli komea näky runsaine jouhineen ja suurine merkkeineen, ja etenkin orin laukka sai myös ratsuihmisten hyväksynnän. Kaahoja liikkui tahdikkain, elastisin liikkein, hyppäsi hyvin ja varmasti suorittaen joka radan ja tehtävän, jonka sai – kunhan ratsastaja sai pidätteet läpi ja orin vauhdin hillittyä. Luonteeltaan ori oli reipas, ja hidastamishalujaan lukuun ottamatta nöyrä, palveleva ja kaikin puolin järkevä hevonen, joka oli kenen tahansa käsiteltävissä. Raudikko oli aina valmis lähtemään töihin, aivan sama millaisiin, eikä orilla ollut huonoja päiviä. Ori kantakirjattiin erinomaisin käyttökokein ja kenttätulostensa avustamana KTK-II –palkinnolla. Jalostuksessa Kaahojaa käytettiin valitettavan vähän, orin ravurinrakenne epäilytti tammanomistajia. Kaahoja teki vain kolmekymmentä varsaa, kaikki hyviä käyttöhevosia harraste- ja kisakäyttöön (orin pojat ovat tammoja menestyneempiä kilpakentillä). Ori kuoli 26-vuotiaana.
eee. Vilakkainen oli pyöreä (ja hieman lihava), sympaattinen harrastehevonen. Suurimerkkinen tummanraudikko oli rakenteeltaan pikkuvikainen, eikä se kaunista päätään lukuun ottamatta näyttänyt muutenkaan miltään; pyöreä, mutta raskas runko, lyhyt kaula, lihaslaiha selkä, jyrkät lavat, hennot etusääret, takaset pihdissä. Hevonen kuitenkin kesti käyttöä erinomaisesti, ei sairastanut kertaakaan eikä sen jaloissa ollut koskaan sanomista. Vilakkaisen vahvuus oli sen erinomainen luonne; kiltti, nöyrä, yritteliäs ja palveleva. Hevonen teki kaiken suurella sydämellä, innolla ja sopivalla varovaisuudella. Esteet sujuivat 90cm asti (enemmän innolla kuin taidolla), koulua heB/nippa nappa heA. Tamma ei koskaan kilpaillut yksittäisiä harjoituskisoja tai leirikisoja lukuun ottamatta, vaan toimi ikänsä ratsastuskoulun suosikkina ja myöhemmin perhehevosena. Eläkekodissa sillä käytiin vielä parit oman tallin kisat mielenpiristyksenä, mutta Vilakkainen oli ennen kaikkea hyvä halailu- ja seuranpitohevonen, jonka selässä kaikki kaveritkin oppivat istumaan. Vilakkainen varsoi ratsastuskoulussa asuessaan kerran, tamma ei ollut mikään periyttäjä, mutta orivalinta osui melko nappiin eikä varsakaan ollut mikään suoraan makkaratehtaalle –tuotos.
Jälkeläiset
s. 01.06.2014 sh-t. Harmis-Tus, e. Kangas-Tus, om. Dora (VRL-13090)
s. 24.02.2015 sh-t. Riamunviäjä, e. Ilonpilaaja, om. Freetu (VRL-01534)
s. 30.03.2015 sph-o. Hankeenjäänyt, e. Talventörröttäjä, om. dookie (VRL-04373)
s. 15.04.2015 sh-o. Harmoivale, e. Univelka, om. Susiraja
s. 25.07.2015 sh-t. Harmonella, e. Kieroililja, om. tvisha (VRL-01671)
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| ERJ - 51 sijoitusta joista 8 voittoa | KRJ - 40 sijoitusta joista 6 voittoa |
|
09.06.2014 Susiraja 100cm 3/30 10.06.2014 Aaltolan Perinnetila 100cm 5/30 19.06.2014 Whispering Heaven 100cm 2/30 20.06.2014 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 5/30 20.06.2014 Team Obnoxious 100cm 3/30 21.06.2014 Team Obnoxious 100cm 5/30 21.06.2014 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 1/30 21.06.2014 Whispering Heaven 100cm 3/30 23.06.2014 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 1/30 26.06.2014 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 2/30 26.06.2014 Team Obnoxious 100cm 1/30 26.06.2014 Team Obnoxious 100cm 3/30 28.06.2014 Team Obnoxious 100cm 3/30 03.07.2013 Huvitutti 100cm 6/40 03.07.2013 Huvitutti 100cm 5/40 05.07.2014 Susiraja 100cm 4/30 06.07.2014 Susiraja 100cm 4/30 07.07.2014 Susiraja 100cm 2/30 07.07.2013 Bairdon 100cm 7/50 08.07.2013 Huvitutti 100cm 6/40 09.07.2014 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 5/30 11.07.2014 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 2/30 11.07.2013 Bairdon 100cm 7/50 11.07.2013 Huvitutti 100cm 3/40 11.07.2013 Hazard 100cm 5/30 13.07.2013 Bairdon 100cm 2/50 14.07.2013 Hazard 100cm 1/30 15.07.2014 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 2/30 18.07.2014 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 3/30 20.07.2014 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 3/30 20.07.2013 Maanan Suomenhevoset 100cm 1/40 21.07.2013 Elisan yksityiset 100cm 3/40 22.07.2013 Crinums Quarter Horses 100cm 4/30 23.07.2013 Elisan yksityiset 100cm 6/40 25.07.2013 Crinums Quarter Horses 100cm 2/30 26.07.2013 Elisan yksityiset 100cm 5/40 27.07.2014 Kadotetut Suomenhevoset 100cm 3/30 27.07.2013 Elisan yksityiset 100cm 1/40 28.07.2013 Elisan yksityiset 100cm 3/40 29.07.2013 Crinums Quarter Horses 100cm 1/30 30.07.2013 Elisan yksityiset 100cm 3/40 07.08.2014 Elisan yksityiset 100cm 5/40 07.08.2014 Maanan Suomenhevoset 100cm 4/40 08.08.2014 Elisan yksityiset 100cm 5/40 08.08.2014 Shangri La 100cm 3/40 09.08.2014 Shangri La 100cm 2/40 12.08.2014 Maanan Suomenhevoset 100cm 1/40 13.08.2014 Maanan Suomenhevoset 100cm 3/40 15.08.2014 Shangri La 100cm 4/40 15.08.2014 Elisan yksityiset 100cm 4/40 16.08.2014 Elisan yksityiset 100cm 3/40 |
10.06.2014 Parodia he A 3/40 12.06.2014 Kauniston tila he A 2/30 14.06.2014 Parodia he A 2/40 14.06.2014 Havimäki he A 5/60 15.06.2014 Kauniston tila he A 3/30 17.06.2014 Havimäki he A 7/60 19.06.2014 Kisakeskus Lapland he A 4/40 19.06.2014 Kadotetut Suomenhevoset he A 5/30 20.06.2014 Kauniston tila he A 4/30 21.06.2014 Ascuns Farm he A 2/30 25.06.2014 Kadotetut Suomenhevoset he A 4/30 03.07.2014 Valiant Warmbloods he A 1/30 04.07.2014 Valiant Warmbloods he A 2/30 15.07.2014 Kadotetut Suomenhevoset he A 5/30 16.07.2014 Kauniston Tila he A 4/30 17.07.2014 Kadotetut Suomenhevoset he A 2/30 19.07.2014 Kadotetut Suomenhevoset he A 2/30 19.07.2014 Kadotetut Suomenhevoset he A 2/30 19.07.2014 Kauniston Tila he A 2/30 20.07.2014 Kadotetut Suomenhevoset he A 1/30 20.07.2014 Moondance he A 3/40 23.07.2014 Kauniston Tila he A 1/30 23.07.2014 Moondance he A 4/40 24.07.2014 Kadotetut Suomenhevoset he A 4/30 26.07.2014 Kadotetut Suomenhevoset he A 1/30 30.07.2014 Kauniston Tila he A 1/30 10.08.2014 Susiraja he A 2/40 16.08.2014 Kuiskeen Suomenratsut he A 6/40 20.08.2014 Kuiskeen Suomenratsut he A 2/40 20.08.2014 Kuiskeen Suomenratsut he A 5/40 21.08.2014 Mörkövaara he A 6/40 22.08.2014 Mörkövaara he A 5/40 23.08.2014 Kuiskeen Suomenratsut he A 1/40 24.08.2014 Fifth Bridge Ponies he A 2/30 24.08.2014 Mörkövaara he A 4/40 27.08.2014 Mörkövaara he A 3/40 27.08.2014 Fifth Bridge Ponies he A 2/30 05.09.2014 Marvel Ponies he A 6/40 08.09.2014 Deathrow Stables he A 5/40 14.09.2014 Dainty he A 2/30 |
| KERJ - 36 sijoitusta joista 10 voittoa | Tarinakisat & VSR - 1 sijoitusta joista 0 voittoa |
|
10.06.2014 Muiston suomenhevoset helppo 3/38 01.07.2014 Mörkövaara helppo 3/40 02.07.2014 Mörkövaara helppo 6/40 07.08.2014 Littleness helppo 6/44 24.08.2014 Dainty helppo 2/30 29.09.2014 Deathrow Stables helppo 3/30 02.10.2014 Rasco Sportponies helppo 1/30 19.11.2014 Rasco Sportponies helppo 6/40 25.11.2014 Taikakuun Kartano helppo 3/40 26.11.2014 Rasco Sportponies helppo 4/40 03.12.2014 Rasco Sportponies helppo 1/40 22.12.2014 Taikakuun Kartano helppo 6/49 26.12.2014 Taikakuun Kartano helppo 5/49 29.12.2014 Taikakuun Kartano helppo 4/49 29.12.2014 Mörkövaara helppo 5/30 14.01.2015 Mörkövaara helppo 2/40 15.01.2015 Mörkövaara helppo 6/40 17.01.2015 Mörkövaara helppo 1/40 19.01.2015 Taikakuun Kartano helppo 5/50 21.01.2015 Mörkövaara helppo 5/40 23.01.2015 Deathrow Stables helppo 4/30 25.01.2015 Mörkövaara helppo 3/40 27.01.2015 Pirunportti helppo 1/30 01.02.2015 Delmenhorst helppo 1/30 02.02.2015 Delmenhorst helppo 4/30 13.02.2015 Mörkövaara helppo 5/35 14.02.2015 Kuuralehdon hevostila helppo 4/30 15.02.2015 Kilpailukeskus Holmberg helppo 1/30 15.02.2015 Mörkövaara helppo 3/35 19.02.2015 Huvitutti helppo 1/40 20.02.2015 Viisikko helppo 5/30 21.02.2015 Huvitutti helppo 1/40 22.02.2015 Domenica Estate helppo 1/40 02.03.2015 Marvel Ponies helppo 4/40 04.03.2015 Huvitutti helppo 5/40 05.03.2015 Littleness helppo 1/30 |
18.12.2014 Granstad Joulukierros vapaavalintaisesti tasolla 40cm/70cm/110cm/130cm/150cm 4/9 suoritettu tarinalla! 31.12.2014 VSR Cup helppo 3/31 |
Valmennukset
15.05.2014 Kouluvalmennus, valmensi noah.
Saavuin tänään Susirajaan valmentamaan suomenhevosherraa nimeltä Harmoiri. Ratsukko oli jo verrytellyt, joten pääsimme heti aloittamaan tehtävän. Tehtävänä oli tänään pohkeenväistö, aluksi keskihalkaisijalta uralle käynnissä. Harmo oli vauhdikkaalla päällä tänään ja pohkeenväistö näytti melkoiselta sammakkomenolta, vaikka Lissu ohjasikin oria oikeilla avuilla rauhallisesti. Katselin hetken aikaa ratsukon menoa käynnissä, ja ohjeistin Lissua tekemään samaa tehtävää ravissa. Jos ori keskittyisi ravissa paremmin tehtävään. Harmo näyttikin malttavan ravitehtävässä paremmin, joten pyysin Lissua tekemään muutaman toiston vielä lisää, pari myös toiseen suuntaan. Lissu ratsasti Harmoa jämäkästi ja ori oli rehellisesti kuulolla, vaikka välillä ottikin spurtin heti suoristuksen jälkeen. Mietin hetken aikaa kannattaisiko orin kanssa lähteä tekemään väistö-laukannostotehtävää ympyrälle, mutta epäilin, että tehtävän vauhdikkuus saisi orin keskittymään paremmin. Kerroin uuden tehtävänannon, eli väistöä ympyrällä puolikkaan ympyrän verran, ja sen jälkeen laukannosto suoraan väistöstä. Ratsukko aloitti työskentelyn ja sekä ratsastajan, että ratsun ilme oli keskittynyt. Väistö oli aavistuksen liian jyrkkä muutamat ensimmäiset kerrat ja orin oli hankala lähteä hyvään laukkaan, joten ohjeistin ratsastajaa vähän pienempiin apuihin ja kunnon ulko-ohjan tuntumaan. Seuraavat suoritukset olivat esimerkillisiä, joten lopettelin valmennuksen tähän. Tässä tehtävässä on varmasti mietittävää sekä ratsulle että ratsastajalle seuraavaa kertaa varten.
16.05.2014 Kouluvalmennus, valmensi wishmaster
Kentällä tepasteli liinakko suomenhevonen korvat hörössä, edeten erittäin lennokkain askelin. Ratsastaja selässä oli jo tutuksi tullut Lissu, jonka suu näytti olevan leveässä hymyssä. Hymy tarttui minuunkin automaattisesta ja lähes naurahtaen kysyin tämän päivän fiiliksiä. Tottakai oli sanomattakin selvää, että fiilis oli hyvä koko porukalla; lämmin puolipilvinen päivä ja Harmokin vaikutti ainakin alkuun yhteistyöhaluiselta.
Alkuverryttelyssä keskityin siirtymien tarkkuuteen, kun Lissu suoritti ravin lomassa pysähdyksiä Harmon kanssa. Yhteistyö oli kaunista ja eleetöntä, erittäin mallikasti. Useiden onnistuneiden suoritusten jälkeen ravi vaihdettiin laukaksi ja pysähdyksien sijaan käskin tekemään siirtymiä kootusta laukasta keskilaukkaan. Harmon työskentelytahti kärsi hieman; ori päätti tempaista muutaman levadeloikan jokaiseen ilmansuuntaan, samalla päästellen ääniä, jotka olisivat voineet tulla teurastettavan sian suusta. Silmät pyöreänä katselin tätä äkillistä muutosta, jonka Lissu selkeästi oli varautunut; hän istui rauhallisesti, mutta päättäväisesti orin selässä, painostaen sitä oikeaan suuntaan. Muutaman minuutin taiston jälkeen Harmo kyllästyi loikkimiseen ja meno jatkui taas sujakasti eteenpäin.
Viimeisenä tehtävänä käskin Lissun tehdä kaarevaa kiemurauraa laukassa, vaihtamatta laukkaa. Joka toinen kiemura tulisi ratsastaa siis vastalaukassa. Harmo lähti tehtävään erittäin rempseästi, eikä Lissu pysynyt tarpeeksi vakaana vastalaukassa, jonka vuoksi Harmo herkästi vaihtoi laukkaa kaaren suuntaiseksi. Ohjeistin Lissua olemaan istunnallaan tasaisempi ja pitämään kunnollisen tuen pohkeella, jotta Harmo voisi luottaa täysin ratsastajaansa. Tätä tehtävää hinkkasimme melkoisen tovin, kummallakin laukalla, kunnes viimein toistojen jälkeen näin silmääni miellyttävän suorituksen. Tämän jälkeen annoin leikkimielisesti aplodit Lissulle ja kehuin pätevää suoritusta, johon oli tuhraantunut järjetön määrä aikaa.
Loppuun painotin vielä, että Lissu ei saisi kotitreenissä jättää asioita puolitiehen, vaan tämän päivän tapaisesti haluamansa asiat tuli viedä loppuun asti, jotta Harmokin saisi onnistumisia ja voisi luottaa ratsastajaan paremmin. Näillä eväillä jätinkin ratsukon jäähdyttelemään itsenäisesti, kun itse kiiruhdin takaisin omien hevosteni pariin.
19.05.2014 Estevalmennus, valmensi noah.
Olin valmentanut Harmoa ja Lissua aikaisemmin vain kouluvalmennuksissa. Valmennuksen tehtäväksi valikoitui lähestymiset, erityisesti vinot ja erikoisesteiden lähestymiset. Olin kuullut, että Harmon ratsastaminen esteillä voi olla mielenkiintoista orin innokkuuden ja pompputaipumuksen takia, joten vinoissa lähestymisissä olisi varmasti tarpeeksi haastetta. Kasasin viiden esteen radan samalla kun ratsukko verrytteli, ja pääsimme sen jälkeen aloittamaan tehtävän. Ensimmäiset esteet oli sijoitettu keskihalkaisijalle, mutta lyhyen sivun tien suuntaisesti, jotta esteitä voisi hypätä viistosti radan leikkauksen suuntaan. Pyysin Lissua aloittamaan ensin loivalla viistolla lähestymisellä, jotta ratsukon yhteistyö toimisi lopulta kun päästään jyrkemmän kulman tehtävään. Harmo oli vauhdikkaalla päällä ja Lissu sai tehdä reilusti töitä, että ori malttaisi lähestyä esteitä rauhassa. Tänään Harmolla tuntui olevan kiihdytä ennen estettä –päivä, joten pyysin ratsukkoa jatkamaan tehtävää loivalla kulmalla muutaman neuvon jälkeen. Lopulta Lissu sai Harmon kuuntelemaan ja kovasta vauhdista huolimatta ori vastasi rehellisesti ratsastajan apuihin. Nyt kehoitin ratsukkoa siirtymään jyrkempään kulmaan ja lähestymään keskellä olevaa estettä reilusti viistossa. Lähestyminen näytti hyvältä ja ratsukon yhteistyö toimi, mutta jostain syystä ori pudotti muutamalla suorituskerralla esteet. Neuvoin Lissua tekemään muutaman nopean puolipidätteen juuri ennen estettä, jotta ori varmasti olisi kuulolla. Tehtävä rupesi sujumaan molemmista suunnista Harmon vauhdikkaista pompuista huolimatta, joten päätin että tähän olisi hyvä lopettaa. Kehoitin Lissua vielä harjoittelemaan viistoja lähestymisiä, koska orilla selvästi oli vähän vaikeuksia keskittyä niissä tarpeeksi.
23.05.2014 Kouluvalmennus, valmensi momelus
Ensivaikutelmani Harmosta oli kaikkea muuta kuin harmoninen. Ori tepasteli minkä ehti ja otti silloin tällöin pieniä ravispurtteja vielä vapain ohjinkin kävellessä. Päivän teemana oli kaarevien urien ja suunnanvaihdosten ratsastaminen ravissa ja laukassa. Työskentely aloitettiin kevyessä ravissa ympyröillä, joista siirryttiin ensin ravivoltteihin perusistunnassa ja sitten volttikahdeksikkoihin. Kehotin suoristamaan Harmoa enemmän volttikahdeksikon suunnanvaihdoksessa, jotta se ei tulisi hevoselle suurena yllätyksenä. Laukkaa nostettaessa ori innostui ottamaan muutaman loikan ja spurtin, mutta asettui nopeasti kun sen ratsasti pienelle ympyrälle. Laukkaympyröillä ja -volteilla Harmo alkoi rentoutua ja keskittyä, jolloin kaula pyöristyi hyvin ja muoto parani selkeästi. Muutaman laukkavoltin jälkeen ravivoltit ja volttikahdeksikotkin sujuivat oikein siististi. "Tuosta volttikahdeksikosta olisin antanut ainakin seiskan, ehkä kasinkin", kommentoin erästä erinomaisesti onnistunutta suoritusta. Muutaman laukkavoltin jälkeen neuvoin siirtymään jo kevyeen raviin ja loppuveryttelemään.
05.06.2014 Kouluvalmennus, valmensi weem
Harmon kouluvalmennuksessa otettiin tänään tehotreeniin pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa. Alkuverryttelystä lähtien oli selvää, etteivät nämä nyt mitään läpihuutojuttuja tulleet olemaan. Harmo nimittäin teki voltteja ja siirtymisiä kyllä, mutta ei juurikaan silloin, kun ratsastaja niitä pyysi.
Kun näin oltiin kuitenkin sitten saatu sekä ratsun, että ratsastajan lihakset lämpimiksi, aloitettiin pohkeenväistöjen kanssa työskenteleminen. Käynnissä oli tarkoitus tulla kulmaan jälkeen pitkältä sivulta keskihalkaisijalle ja jatkaa siitä suoraan ja päädyssä vaihtaa suuntaa. Sivuaskelia ratsastaja sai Harmon menemään, ja muutaman (kymmentä) kierrosta mentyään ratsukko jopa sai aikaan pohkeenväistöjä. Hyvä! Ravissa pohkeenväistöä otettiin kerrallaan muutama askel ja sitten taas suoraan, mutta tavoitteena oli päästä niin lähelle vastakkaista pitkää sivua kuin ehtisi ja päädyssä taas suunnan vaihto, että saadaan tasaisesti molemmille kyljille. Ravissakaan ei ollut ihan helppoa, mutta valmennuksen loppupuolella Harmo pikku hiljaa keskittyi apujen kuuntelemiseen aina vain paremmin.
Loppuun ratsukko sai ottaa vielä melko itsenäisesti laukannostoja ja jatkaa sitten loppuverryttelyihin.
10.06.2014 Maastoestevalmennus, valmensi Tea
Kentällä koikkelehti suloisen näköinen ori hypäten lämmittelyesteitä. Harmoksi tunnistamani hevosen laukka ei kovin kaunista ollut, vaan ennemminkin pomppimista. Ponnistuskohdat olivat erittäin kaukaa ja hypyt matalia. Oudoista tavoista huolimatta esteiden yli päästiin ja sehän on esteratsastuksen pääpointti. Lähdimme hölkkäilemää metsään banketin luo. Vähän väliä ori tanssahteli siksakkuvioita puolelle toista tietä peläten eriskummallisia asioita. Ratsastaja kuitenkin hienosti jatkoi välittämättä näistä Harmon omituisista liikkeistä. Paikanpäällä aloitimme heti tulemalla hitaasti bankettia sen päällä pysähdyksen tehden. Ratsukko nosti yllättävän hyvän ravin ja lähestyi estettä rauhassa. Hyppy tuli erittäin kaukaa, mutta baketin päälle päästiin. Pysähdyskin tuli siististi eleettömin avuin. Liikkeelle lähdössä ori ei ollut aivan kuulolla ja raviin siirtymisessä kestihetken. Alas hyppäämisessäkään ei ollut ongelmia joten päätimme tulla esteen kokonaan laukassa. Ohjeeksi annoin paljon pidätteitä ennen estettä, jotta ponnistus ei lähtisi liian kaukaa. Harmo kovasti yritti rynniä, mutta ratsastaja sai hienosti pidettyä orin kurissa ponnistuspaikalle asti. Hypystä tuli kauniin hillitty eikä alastulossakaan ollut moittimista. Useamman kerran ja ryöstöyrityksen jälkeen laukkakin alkoi näyttämään laukalta. Lopuksi hyppäsitte molempiin suuntiin matalan tukin. Siirryimme loppuverryttelemään kentälle, jossa Harmo pärski syvään hönkäillen erittäin rennon näköisenä.
09.06.2014 Estevalmennus, valmensi Dora
Harmon kanssa keskityttiin tänään sarjojen hyppäämiseen. Alkuverkat menivät hyvin, vaikka ori olikin todella pirteä ja esitteli välillä ravin ja laukan sijasta pomppivaa ryntäilyä. Kuitenkin ratsastaja sai hevosen pysymään kurissa ja valmennuksessa päästiin siirtymään itse asiaan. Olin rakentanut kentälle kaksi yksittäistä pystyä joiden väliin mahtui kaksi laukka-askelta, kaksoissarjan ja kolmoissarjan.
"Hypätkääpä alkuun nuo kaksi pystyä.", neuvoin ja ratsukko sitten teki niin kuin pyydettiin. Harmo laukkasi hyvää tahtia, hyppäsi ja kerkesi juuri ja juuri hypätä toisenkin pystyn. Orin askel kun oli jäänyt vähän turhan pitkäksi ja kielto ei ollut kaukana.
"Otetaanpa uusiksi. Muista nyt lyhentää Harmon askelta jottei hyppy käy liian ahtaaksi ja ettei ori kiellä.", sanoin ja ratsukko tuli pystyt pari kertaa uudelleen. Nyt suoritus oli paljon parempi ja orin askeleetkin sopivat paremmin esteiden väliin. Pystyjen jälkeen oli vuorossa kaksoissarja. Pyysinkin ratsukkoa ensin laukkaamaan pääty-ympyrällä ja vasta hyvän laukan löydyttyä kokeilla kaksoissarjaa. Harmo hyppäsi innoissaan, mutta sai jotenkin mahdutettua esteiden väliin yhden askeleenkin ja siispä kaksoissarjan toisen osan hyppääminen näytti varsin mielenkiintoiselta. Hyppypaikka oli aivan liian lähellä estetttä ja oli todellinen yllätys, että ori edes sai hypättyä esteen eikä suoraan törmännyt siihen. Kaksoissarjaa harjoiteltiin hiukan pidempään ja seuraavilla yrityksillä ori ei yrittänyt tunkea ylimääräisiä askeleita esteiden väliin vaan hyppäsi ne sujuvasti putkeen. Kohotin hiukan kaksoissarjan esteitä ja ollessaan orin omalla tasolla, eli metrin korkuisia, tarjosivat ne jo hiukan enemmän haastetta.
"Pysy hereillä siellä selässä äläkä anna Harmon vetää omaa showtaan!", huomautin kun kuskin keskittymiskyky hiukan herpaantui ennen estettä ja ori hyppäsi ensimmäisen esteen todella vinoon ja kielsi toiselle esteelle. Huomautukseni jälkeen ratsastaja kyllä pysyi hereillä ja onnistuneiden hyppyjen jälkeen voitiin vielä hypätä kolmoissarjaakin. Harmo hyppäsi todella nätisti ja ratsastaja muisti neuvoni hyvin. Kolmoissarja ei siis tuottanut minkäänlaisia ongelmia ja onnistuneiden hyppyjen jälkeen ratsukko sai loppuverkata itsenäisesti.
16.06.2014 Estevalmennus, valmensi Veera R.
Olin kentällä rakentamassa esteitä, kun komea voikko ori ratsastajineen saapui sinne. Olin juuri saannut pienen radan rakennettua, joten menin vaihtamaan muutaman sanan ratsastajan kanssa. Pyysin heitä menemään alkukäynnit ihan rauhassa, mutta sitten raviin siirtyessään tekemään paljon voltteja ja hieman kiemurauraa, että Harmo saataisiin hereille. Ratsukon ravattua jonkin aikaa pyysin heitä tulemaan pitkällä sivulla olevat kaksi pystyä, että näkisin hieman miten Harmo hyppää. Harmo loikkasi esteiden yli isolla jäniksen loikalla jättäen reilusti ilmavaraa esteisiin. Korotinkin esteet heti sen jälkeen jo n. 60 cm korkeiksi ja neuvoin ratsastajalle miten rakentamani rata menee. Radalla oli muutama tiukka kurvi, joten niissä ratsukon tulisi olla tarkkana. Tässä välissä kuitenkin ratsukko sai hieman ravailla ympäri maneesia, ennen kuin siirtyivät laukkaan ja tulemaan radan. Harmo suoriutui esteistä hienosti, vaikkakin muutamissa väleissä se otti hieman ylimääräisiä askeleita, sen ilmeisesti miettiessä hypätäkkö vai eikö. Pyysin heitä tulemaan radan vielä uudestaan. Toisella kerralla ratsukko suoriutui paremmin. He tulivat vielä saman radan uudestaan muutaman kerran, mutta toiseen suuntaan. Lopetimme valmennuksen muutamaan onnistuneeseen hyppyyn ja ratsukko kävi kävelemässä loppukäynnit maastossa, minun jäädessä kasaamaan esteitä pois kentältä.
17.07.2014 Estevalmennus, valmensi Susanna
Huokaisin ihastuksesta, kun Harmoiri-niminen voikko suomenhevosori käveli kentälle tanssahdellen Lissun toisella puolella. Lissu ja "Harmo" olivat tämän päivän valmennettavani, joiden päänmenoksi olin yrittänyt kehitellä riittävän haastavia tehtäviä: kyseessä oli ratsukko, jolla oli sijoituksia esteratsastuksesta vaikka muille jaettavaksi. Lissun verrytellessä varsin innokasta oriaan rakensin metrin esteradan, joka koostui kahdesta yksittäisestä pystystä, okserista sekä kahden pystyn ja okserin sarjasta. Harmolla oli taipumusta heittäytyä vitsiniekaksi kesken työnteon, joten harjoittelimme rataa, jonka estekorkeus vaatisi jo ratsukon molemmilta osapuolilta keskittymistä puomien pitämiseksi kannattimillaan. Alkuverryttelyksi ottamamme matalammat pystyt sujuivat ongelmitta, vaikkakin Harmon innostuminen oli selvästi havaittavissa ja pelkäsin jo orin kehittelevän metkujaan ratsastajansa varalle. Jotain sellaista siinä kävikin, sillä ratsukon selviydyttyä sarjaesteen viimeisestä osasta orin takapuoli lennähti varoittamatta korkealle ilmaan ja Lissu-parka lensi kauniissa kaaressa tantereeseen hiekan pöllytessä mätkähdyksen voimasta. Orin ilme kuvasti hetken ajan suurta viattomuutta, kunnes se ei voinut enää hillitä itseään ja pinkaisi kiitolaukassa iloisesti pukittaen mahdollisimman kauas pölyä yskivästä Lissusta. Lissun kerätessä itseään uutta yritystä varten Harmo juoksutti minua tovin perässään ympäri kenttää ennen kuin lopulta antoi ottaa itsensä kiinni. Puntattuani Lissun takaisin satulaan neuvoin häntä tekemään paljon puolipidätteitä ja pitämään orin kiireisenä, jotta sillä ei jäisi aikaa suunnitella kepposia. Esteiden välillä orin innostuessa Lissun puolestaan tuli istua mahdollisimman tiiviisti ja painavana satulassa jarruttaakseen hieman orin menoa. Komea ilmalento ja sitä seurannut palopuhe tekivät ilmeisesti hyvää ratsukon työskentelylle, sillä sekä hevonen että ratsastaja skarppasivat oikein silmissä ja liitelivät esteiden yli kuin vanhat konkarit, joita he tosiasiassa olivatkin. Kaiken kaikkiaan valmennus sujui oikein mainiosti, vaikka ratsukon yhteistyön sujuminen vaatikin ratsastajan lentoharjoituksia ja ratsun juoksuttamista kesken kaiken. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo!