13.11.2016 Selja löytyi aamulla karsinastaan kuolleena vanhuuteen. Pirteää tammaa jää kaipaamaan koko tallin väki.

Selkouni VH12-018-1051

Nimi	Selkouni "Selja"	Kasvattaja	H. Keränen, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	145cm, ruunikko	Meriitit	KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, jälkeläisluokka B
Syntynyt, ikääntyminen	s. 23.05.2011, 26v satunnainen (4v 23.06.2011)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotus he A / 100cm / 100cm

20.03.2016 Selja kirjattiin P-suunnalle. Tuomaristolta irtosi 72 pistettä ja KTK-II -palkinto.

10.05.2016 Seljalle myönnettiin jälkeläisluokka B.

15.07.2016 Selja palkittiin KRJ:n laatuarvostelussa KRJ-I -palkinnolla. Pisteitä kertyi 102,5 p.

31.08.2016 pikkutammamme palkittiin ERJ:n laatuarvostelussa ERJ-I -palkinnolla. Hieno pieni!

20.10.2016 kaunokaisemme palkittiin SLA:n tilaisuudessa 97 pisteellä ja SLA-I -palkinnolla.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Selkouni muutti tänään Koston Suomenhevosiin! Tamma on aiemmin asustanut PS:llä ja kilpaillut ahkerasti kouluratsastuksessa, mutta hevosten vähentämisen myötä PS laittoi tämän tamman myyntiin. Meillä tamma pääsee jatkamaan kilpauraansa sekä kouluratsastuksessa että satunnaisesti myös valjakkoajossa. Nyt tamma pääsee ensin kotiutumaan ja rentoutumaan ja myöhemmin sitten lähdetään kilpakentille. Mikäli menestystä tulee, lähdemme myös laatuarvosteluihin aikanaan.
- Meow, edellinen omistaja

Selja on yliutelias ja ylikiltti tamma, joka on kuin huono vitsi: se on juuri niitä hevosia, jotka ei varmasti koskaan pure, potki tai säiky, mutta älä nyt herranjumala anna sitä yhdenkään aloittelijan tai lapsen käsiin. Ehkä on hyvä tarkentaa ettei ruunikko koskakaan tahallaan käyttäydy huonosti, mutta sen mielestä kaikki on niin kiinnostavaa, ettei se yksinkertaisesti voi keskittyä sekä mielenkiintoiseen asiaan, että johonkin muuhun yhtä aikaa. Siksi käsittelijän pitää olla napakka ja kokenut ja palauttaa Selja takaisin kartalle ja asiaan - se kyllä vetää isommankin miehen perässään tutkimaan punaista ämpäriä, jos sitä ei muistuta siitä, mikä on oleellista juuri sillä hetkellä.

Hoidokkina Selja on rasittava, mutta ihana, sellainen vähän ristiriitainen tapaus. Se on seurallinen ja kiltti hevonen, joka nauttii rapsutuksista kovasti, mutta toisaalta käytävällä tapahtuu jännää! Niinpä Selja onkin parasta laittaa karsinan seinään kiinni ja hoitaa omassa karsinassaan, jossa se on edes hieman rauhallisempi ja naru estää sitä hyörimästä ja pyörimästä. Siitä huolimatta tamman kanssa kannattaa pitää silmät selässäkin. Se ei todellakaan tahallaan tee mitään, mutta se voi helposti tallata jalalle vahingossa tai tuupata hoitajan seinää vasten, koska ei kiinnitä huomiota tähän. Vaikka miten koettaisi pitää Seljan huomiota itsessään, se ei koskaan kykene keskittymään viittä minuuttia pidempään ja vielä lyhyemmän aikaa, jos käytävällä tapahtuu jotain kiinnostavaa. Eläinlääkäri joutuu rauhoittamaan tamman ihan vain siksi, että saa työrauhan uteliaalta hevoselta, kengätessä se sentään toimii.
Narun nokassa tälle pikkuhevoselle täytyy laittaa tiukat rajat, jotta se toimii edes jotenkin. Selja on reipas, kiltti talutettava, mutta se keskittyminen... Tamma saattaa hieman loikkia, jos tarhoissa hevoset riehuvat, ja kävellä vähän sinne sun tänne jos se näkee jotain kiinnostavaa. Selja lastautuu sentään mainiosti, sitä ei edes taluteta autoon, vaan se päästetään lastaussillalla irti ja tamma kopsuttelee paikalleen kuin ei muuta olisi koskaan tehnytkään. Matkustajana tamma on yllättävän rauhallinen, heinä auttaa pysymään paikallaan, ja kopista se tulee myös rauhassa - ihme ja kumma.

Selja on energinen ja pirteä ratsu, mutta valitettavasti sen keskittymisongelmat heijastelevat myös ratsastukseen. Energisyydestään huolimatta tamma ei ole koskaan kiireinen eikä hätäinen - se vain askeltaa nopsakkaasti ja matka etenee hyvin. Kiire sille ei tule myöskään silloin, kun kentälle jäänyt tötsä on kovin kiinnostava. Se vain tuijottaa tötsää, ei välttämättä pyri edes sen luokse, mutta on hankala koettaa rastastaa hevosta joka pää kenossa toljottaa yhtä pistettä. Selja on vain laitettava töihin, välillä sitä on pakko nyppäistä ohjasta tai kopauttaa napakasti kantapäällä kylkeen, kun muu ei yksinkertaisesti auta. Valitettavasti mikä tahansa asia voi saada tamman kiinnostumaan, erityisesti jos tämä asia on jotenkin edellisestä päivästä muuttunut.
Keskittyessään Selja on kuitenkin oikein mukava peli - energinen, pirteä ja nöyrä, tottelevainen ja innokas. Toisinaan ruunikko sortuu liikaan huseeraamiseen ja ylisuorittamiseen myös suorittaessaan niitä keskittymistä vaativia koululiikkeitä. Rauhallinen, selkeäapuinen ratsastaja kuitenkin saa Seljasta irti sen parasta, ja Selja ainakin on aina mukana hyvällä mielellä. Erityisesti laukanvaihdot käynnin kautta ovat sen bravuurinumero (ja osaapa tamma laukanvaihdot askeleessakin), samaten vastalaukka. Avo- ja sulkutaivutukset sen sijaan ovat Seljalle se haastavin homma, ja niitä saakin hioa hiomasta päästyään.

Vauhtia ainakin piisaa, kun päästää Seljan esteradalle. Tamma nauttii hyppäämisestä eikä sen tyylikään ole mitenkään erityisen huono, kapasiteettia voisi riittää metrikymppiinkin, mutta varmuuden vuoksi sen kanssa on pitäydytty vain metrissä. Vaikka Seljan laukka on normaalisti oikein hyvää, se innostuu esteistä niin hupsusti, että askel lyhenee puoleen tavallisesta, mutta niiden määrä nousee noin kymmenkertaiseksi. Ensimmäinen tehtävä onkin saada laukka rullaamaan työstämällä sitä ja pakottamalla tamma keskittymään ratsastajaansa ja esteisiin. Kunhan laukka pyörii, hyppääminen on oikein mukavaa hommaa. Selja hyppää nätisti, kuuntelee pidätettä vaikka onkin innoissaan ja kääntöavut menevät läpi niinikään. Liian tiukkoja kurveja ei kannata tehdä, tammalla ei riitä aivokapasiteetti siihen, mutta uusinnassakin yleensä menestytään Seljan reippauden ansiosta.

Voi hyvänen aika sitä huudon määrää, kun lastaussilta on laskeuduttu rauhallisesti ja hyörimisen voi aloittaa, koska "omg tää on uus paikka!1!!!!!" ja kaikki pitää nähdä samalla kertaa. Seljan rakastaa uusia juttuja, eikä suhtaudu niihin normaalin hevosen tavoin epäluuloisesti. Se pysyy kyllä jämptillä ihmisellä lapasessa vaikka pelkillä päitsillä (toki se on kisapaikalla kiellettyä, mutta noin teoriassa), mutta sen kanssa ei todellakaan voi vain löntystellä ja käväistä nopeasti kiskalla hakemassa jäätelöä. Jos taluttelu on hoidettu kunnolla, Selja voi jopa verkassa keskittyä jokseenkin ratsastajaansa, mutta jos se on taluteltu sinne päin... Vauhtia piisaa, keskittymistä ei. Suorituksessa kun eliminoidaan jonkin verran häiriötekijöitä (lähinnä ne muut hevoset), tamma keskittyy hieman paremmin. Se on kyllä pätevä kisapeli, jos ratsastaja pitää Seljan huomion napakasti itsessään, eikä anna sen lähteä huitelemaan omiaan, mutta siihen vaaditaan riuskaa otetta eikä tamma ole mikään opetteluratsu.

Sukutaulu

i. Selkokieli evm, sph, vrn, 147cm	ii. Selkäsauna evm, sph, rnkm, 148cm	iii. Saunantaka evm, sph, vrn, 146cm
		iie. Sissus Sentään evm, sh, rtkm, 150cm
	ie. Satakieli evm, sph, rn, 145cm	iei. Kielimuuri evm, sph, rn, 146cm
		iee. Satavarma evm, sph, trn, 144cm
e. Surumieli evm, sph, rn, 144cm	ei. Puolimieli evm, sph, rn, 146cm	eii. Miehenpuolikas evm, sph, vrn, 145cm
		eie. Mielinkielin evm, sph, trn, 146cm
	ee. Surunmurtama evm, sph, rn, 143cm	eei. Murunsurma evm, sph, trt, 144cm
		eee. Aamunsarastus evm, sph, rn, 143cm

Jälkeläiset

s. 27.07.2013 sph-t. Rikkouni, i. Hiisirikko, om. narri (VRL-06046)
s. 02.05.2015 sh-t. Koston Uniharha, i. Kauhumäen Täysosuma, om. Sachiyo (VRL-11290
s. 10.01.2016 sh-o. Untamo Unipossu, i. Hesperi Hesekiel, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 10.02.2016 sh-t. Valveuni, i. Tervalan Leonart, om. tvisha (VRL-01671)
s. 18.08.2016 sph-t. Mortia, i. Volkan Memori, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

14.06.2016 kouluvalmennus, valmensi Veera R.

Valmensin tänään Susirajassa suomenhevostamma Selkounta, jota tämän omistaja myös taisi Seljaksi kutsua. Olin tammalle ja tämän omistajalle pitämässä kouluvalmennusta ja olin etukäteen saanut ratsastajalta hieman toiveita siitä, että keskittyisimme taivutuksiin.

Ratsukko oli jo kentällä jo ravailemassa ja pääsinkin heti näkemään, että tammalla todella oli oma moottori ja ratsastajan tehtävä olikin lähinnä pitää tamma keskittyneenä tehtävään. Ratsukon mentyä alkuverryttelyt, aloitimme suoraan avotaivutuksista. Käskinkin ratsastajaa tekemään pitkällä sivulla avotaivutus - suoristus tehtävää niin, että heti, kun tamma menisi nätisti avotaivutuksessa muutaman askeleen niin tulisi suoristus ja uudestaan. Seljan taka-osa tuppasi pyrkimään kokoajan uran ulkopuolelle, joten kehotinkin ratsastajaa pitämään ulkopohkeen tarkkana. Ratsukko sai kulmista hyvin tukea avotaivutuksia varten ja aina kulman jälkeen meno näyttikin oikein hyvältä. Kun ratsukko teki tehtävää pitkällä sivulla, niin aita oli kokoajan hieman apuna, mutta kun alkoi näyttämään siltä, että avotaivutus onnistuu hyvin pitkällä sivulla, tuli ratsukon tehdä se keskihalkaisijalla ilman aidan tukea. Nyt tamma tuppasi lähteä kävelemään kokonaan sivuttain, mutta ratsastaja oli onneksi kokoajan hereillä selässä ja tunsi selkeästi ratsunsa hyvin, joten tämä osasi ratsastaa tammaa sen vaatimalla tavalla.

Kun avotaivutukset alkoivat näyttämään hyviltä, siirryimme sulkutaivutukseen. Nyt ratsastajan tuli ulkopohkeella siirtää takaosa uran sisäpuolelle, asettaa sisäohjalla ja taivuttaa. Ratsastajan ulko-ohja tuppasi hieman unohtumaan, joten heti kun ulko-ohjakin oli ratsastajalla kunnolla kädessä ja se tuki ja sääteli taivutuksen asteita, näytti menokin jo paremmalta. Selja vaikutti selkeästi tympääntyneeltä taivutuksien vääntämiseen käynnissä, joten pyysin ratsastajaa siirtymään raviin ja ravaamaan muutaman kahdeksikon ja voltin ja sitten nostamaan laukan.

Laukkatehtäväksi oli ratsukolle valikoitunut vastalaukka kiemurauralla. Ratsukon tuli tehdä siis laukassa kiemuraura, mutta ei laukanvaihtoa kesken kaiken. Tämä näytti tammalta onnistuvan paremmin kuin hyvin, joten tämä toistettiin vain muutaman kerran molempiin suuntiin, ennen kuin lopettelimme valmennusta. Ratsukko ravaili vielä loppuun hieman itsenäisesti ja vaihdoimme ratsastajan kanssa vielä muutaman kommentin valmennuksesta.

22.06.2016 kouluvalmennus, valmensi Aaria

Susirajan tutuksi tulleella kentällä minua odotti pikkuruinen ruunikko Selja-tamma valmiina työn touhuun. Ratsukko oli jo ravailemassa pääty-ympyröitä ja Seljan nopea, hieman tikittävä askellus toi mieleeni shetlanninponin. Laskin reppuni portin ulkopuolelle ja limbosin itseni aitojen sisäpuolelle. Tänään keskittyisimme lähinnä ravityöskentelyyn kokoamisten ja lisäämisten merkeissä. Oli kuuman kostea kesäpäivä, joten halusin itsekin ottaa melko rennosti enkä kiduttaa Selja-parkaa henkihieveriin. Lissu kokosi ohjat tuntumalle ja lähti keskiravissa tulemaan päätyä kohti kun Selja huomasi reppuni maassa. Tamma kyllä jatkoi ravissa, mutta se valui Lissun yrityksistä huolimatta keskemmälle kenttää hevosenkengän muotoisena samalla intensiivisesti tuijottaen reppuani. Kikatin tamman ihmettelevälle ilmeelle ja näin tässä loistavan tilaisuuden katsoa miten avut menevät perille. Ratsukko kiersi kentän ja lähestyi uudelleen tuota kiinnostavaa elotonta oliota. Lissu asetti, väänsi, ohjasi ja silti Selja väen vängällä lipui vasemmalle. Kolmannella kerralla topakka napautus sisäpohkeella ja tamma viiletti repun ohi suhteellisen suorana. Sen jälkeen ongelmaa ei enää ollut ja pääsimme harjoittelemaan kokoamista. Seljalla oli jo valmiiksi melko lyhyt ja nopea askel, joten halusin nähdä sen hieman hidastavan tahtia ja polkien tarmokkaammin alleen jalkojen noustessa korkeammalle. Tamma ei ensialkuun tajunnut ollenkaan mitä siltä haettiin, mutta rauhallisen istunnan ja selkeiden apujen avulla se alkoi koota itseään ja ravi näytti ihan erilaiselta. Kokoaminen tehtiin aina toiselle pitkälle sivulle ja kun tämä sujui, lisättiin ravia vastakkaisella sivulla. Energinen Selja osasi tämän hyvin ja se pidensi askeltaan näyttävästi. Lissu hieman kehuskeli miten tamma osasi näppärästi laukanvaihdot käynnin kautta, joten pyysin demonstroimaan kyseistä ominaisuutta. Ja totta vie Seljan laukanvaihto oli vaivattoman näköistä ja vauhdikas olematta kuitenkaan hätiköity. Tamma ylpeänä pärskähti korvat höröllä Lissun kehuessa sitä suorituksesta. Teimme vielä hieman pohkeenväistötreeniä ravissa, joka Seljalla näytti olevan hyvin hallussa, jonka jälkeen ratsukko lähti maastoon loppukäynneille ja minä lipesin paikalta kuumotusreppuni kanssa.

30.06.2016 estevalmennus, valmensi yaren

Kärpäset pörräilivät ympärillämme ja aurinko hyväili - tänään oli taas oikea kesäpäivä. Ja tottahan toki minä vietin sen, missäs muuallakaan kuin Susirajassa! Okei, ehkä pelkän aamupäivän, mutta kuitenkin. Lissu ja Selja-niminen pienhevostamma suorittivat juuri alkutreenejä loppuun ja minä viimeistelin hypättävää rataa kuntoon. Edellisen päivän saderyöpyt olivat sitoneet hiekan juuri sopivasti melkoisen ihanteelliseen hyppykuntoon, joten todennäköisimmin välttyisimme suuremmilta onnettomuuksilta. Ja mitä oli uskominen Seljankin antamaan ensivaikutelmaan, olisi tälläkin kertaa Lissun ratsuna kiltimmänpuoleinen tamma. Ihme touhua Susirajassa, kun en ollut nähnyt niitä pähkähulluja koninkuvatuksia aikoihin. Okei, ihan nättejä ne olivat yleensä ottaen, mutta pääkopassa saattoi olla vain muutama ruuvi vähän löysemmällä...

Olin kartoittanut Lissun puheista sen, että tämän kaksikon suurin ongelmakohta ei ollut niinkään itse hyppäämisessä, vaan enemmänkin oikeanlaisen laukan ylläpitämisessä. Selja tuntuikin hiukan sekoavan esteiden keskellä ja sen askellus oli muuttunut aiemmasta rennosta liikehdinnästä hiukan töksähteleväksi ja jännittyneeksi. Pyysin ratsastajaa hetken aikaa laukkaamaan pelkällä kaviouralla ja tekemään voltteja ja ympyröitä esteiden ympärille. Pikkutamma oli alkuun sitä mieltä, että jo nyt piti päästä jokaisen esteen yli, mutta Lissun avut pitivät ratsunsa oikealla linjalla. Ainakin tässä vaiheessa Seljan laukka alkoi pyörimään halutulla tavalla, mutta todennäköisesti se vielä muuttuisi, jahka pääsisimme tositoimiin.

Kuten arvata saattoikin, jo ensimmäiselle pystylle lähestyttäessä laukka-askel lyheni ja niitä olisi mahtunut ties kuinka monta tulevien esteiden väliin. Käskin Lissua aktivoimaan hevosta ja pitämään koko ajan tuntuman siihen, mitä ratsu hänen allaan teki. Koska selkeästikin itse hyppääminen ei ollut mikään ongelma Seljan omatessa mieluisan hyppytyylin ja löytäessään helposti hyvän ponnistuskohdan ratsastajan avustuksella, oli helppo keskittyä itse ongelmaan. Ratsukko sai edetä rataa sovitulla tavalla, mutta annoin Lissulle koko ajan ohjeita laukan parantamiseksi. Seljalla riitti vauhtia, vaikka askeleet pysyivät lyhyinä, mutta hetkittäin sieltä löytyi pidempääkin askelta. Paikoitellen tuli muutama tiputus ihan vain sen takia, ettei laukka-askelten sovittaminen onnistunut esteiden välillä, mutta pääosin meno oli puhdasta ja kaunista. Vaikka Seljan laukka ei parantunutkaan hetkessä täydelliseksi, oli parannusta kuitenkin tapahtunut. Lissu hoiti jälleen kerran homman kotiin ja Selja toimi kuuliaisesti kumppanin lailla. Kummatkin ansaitsivat kunnon kehut ja Lissukin hehkui ilosta. Kerrankin niin!

11.07.2016 estevalmennus, valmensi Magnetie

Tänään olin saanut kunnian valmentaa Susirajassa kaunista suomenhevostamma Selkounta, eli tutummin Seljaa. Vaikka oli vielä aikainen aamu, aurinko lämmitti jo vähän liiankin hyvin raahatessani kentälle muutaman esteen valmiiksi ennen kuin menin hakemaan kahvin autosta. Ulkona valmentaminen on kivaa, mutta kesän lämpimillä säillä joskus aina harmittaa. Saapuessani takaisin kentän laidalle oli ratsukko ehtinyt jo saapua verryttelemään. Minut huomatessaan Selkouni kyllä jatkoi kävelyä, mutta kääntyi samalla melkein poikittain ja mutkassa se venkoili vielä nähdäkseen tämän uppo-oudon ufon vielä uudestaan. Tamma ei näyttänyt mitenkään valmiilta ampaisemaan karkuun, mutta uteliaalta kyllä.

Aloitimme helpolla ristikolla, jotta näkisin vieläkö tamma viitsisi lämmiteltyäänkin kytätä asioita, mutta minustakin oli ilmeisesti tullut tavallinen ihminen ja Selkouni hyppäsi ristikon nätisti molempiin suuntiin. Rakensin ratsukolle myös erikoisemman esteen, johon laitoin muutaman risun ja nauhahärpäkkeitä koristeeksi ja sieltähän se kyttääminen löytyi heti. Esteelle tultiin kiemurauraa ja venkoillen, mutta ratsastaja rohkaisi hyvin Selkounta. Tamma yllättikin minut – ja ratsastajansakin – päättämällä viime hetkellä ylittävänsä esteen helposti. ”Olit tosi hyvin mukana esteelle saakka ja rohkaisit tammaa ylittämään, mutta itse päätit viime hetkellä uskoa, ettei tamma hyppää ja melkein tipuit sen johdosta. Otetaanpa uusiksi, ja muista tällä kertaa olla mukana ylityksen ajankin, älä epäröi tai muuten niitä kieltoja alkaa tulla.”

Ratsukko ylitti esteen vielä pari kertaa uudestaan – nyt ilman ongelmia. Rakensin vielä muutaman esteen lisää. Yritin viritellä vielä jotain muuta jännittävää esteisiin, mutta Selkouni oli päättänyt ettei viitsi enää hirveästi kytätä ja hyppäsi esteet pääosin nätisti. Auringonpaahde alkoi kuitenkin pikkuhiljaa käydä sekä minun että ratsukon voimille, joten päätimme yhteistuumin lopettaa. Kaikkinensa ratsukko oli mukava valmentaa, ja Selkounen hyppytyyli ja hypyn ajoitus on aika hyvällä mallilla, mutta erikoisten asioiden kyttääminen vaikeuttaa varmasti elämää. Tamman kanssa on siis hyvä harjoitella lisää kaikenlaisten erikoisten esineiden ja omituisten ihmisten kohtaamisia.

23.07.2016 kouluvalmennus, valmensi Siiri K.

Kesäinen sade piiskasi maneesin kattoa ja totesin mielessäni kuinka mukava olikaan treenata sateensuojassa silloin, kun tarve oikeasti niin vaatii. Tänään valmennettavani oli Susirajan sievä pikkutamma Selkouni ratsastajineen, joiden kanssa pääsimmekin paneutumaan kouluratsastuksen kiemuroihin sekä saloihin. Verrattain pienikokoinen Selkouni näytti liikkuvan tänään todella kivasti ja jo heti verryttelyssä hyvin läpi kropastaan, joten pääsimmekin varsin pian aloittamaan itse koulutuuppaamisen lämmittelyn jälkeen.

Päivän treeni alkoi ravissa, jossa harjoittelimme pääty-ympyrällä ravin tahtia ja ympyrää pienennettiin kierros kierrokselta voltin kokoiseksi. Selkounen ravi oli hyvin laadukasta ja se liikkui tänään todella kevyesti, ratsastaja taasen ratsasti poniaan hyvin eteen ja kauniilla istunnalla. Voltilta ratsukko jatkoi pitkälle sivulle pohkeenväistöä, joka ei sinällään tuottanut mitään ongelmia: alkuun tamma olisi saanut polkea paremmin ristiin ja poikitusta sai olla enemmän, mutta muutaman yrityksen jälkeen saatiin jo hyviä pätkiä ja Selkouni työskenteli mielellään. Tamma reagoi apuihin nopeasti ja turhia kyselemättä, joskin välillä pohkeenväistössä sen vauhti oli turhan nopea ja poikitus jäi lieväksi kun liike kulki enemmän eteen kuin sivulle. Pienen hengähdystauon jälkeen jatkoimme laukkatyöskentelyllä, jossa ratsukko suoritti kaaria vastalaukassa. Tämä taisi olla parivaljakolle läpihuutojuttu ja kaaret sujuivat todella hyvin, Selkouni ei poikittanut vastalaukassa lainkaan ja ratsastaja teki todella siistit tiet saaden hevosen pysymään hyvin suorana. Vastalaukasta ratsukon tuli vaihtaa oikeaan laukkaan ja tehdä laukkalisäyksiä keskihalkaisijalla kuitenkin palaten harjoituslaukkaan ennen lyhyttä sivua. Tässä kohdin parivaljakolla oli pieniä vaikeuksia saada takaisin kontrolli lisäyksen jäkeen, sillä tamma selvästi innostui lisäyksistä ja vauhti kasvoi liikaa tahdin samalla rikottutuessa. Loppuajan treenasimmekin lisäyksiä ja vaikka Selkouni hieman ehti jo kuumua, mutta saimme kuitenkin pari laadukasta pätkää ja päätin lopettaa treenit tähän onnistuneeseen suoritukseen. Kiitin ratsukkoa kivasta valmennuksesta ja kehuin hyvästä suorituksesta samalla, kun he loppuverryttelivät kunnolla eteen-alas.

27.07.2016 estevalmennus, valmensi Siiri K.

Aamu valkeni aivan upean kauniina ja enteili jo näinkin aikaisin lämmintä päivää. Olimmekin ajoittaneet Susirajan tamman Selkounen treenit juuri sopivaan aikaan, sillä aamusta kentälläkin vielä pystyi hyppäämään saamatta lämpöhalvausta. Huristelin tuttuun tapaani parkkipaikalle ja kentältä löysinkin jo ratsukon lämmittelemässä itsenäisesti; jopa esterata oli eilisen puheiden perusteella valmiiksi kasattu, joten minun ei tarvinnut kuin kävellä keskelle kenttää ja pääsimme aloittamaan treenit hyvissä ajoin - mitä luksusta!

Tänään keskityimme paljolti rentoon hevoseen ja ratsastamiseen. Selkouni on hevosena välillä hieman turhankin energinen ja menossa, joten ohjeistin ratsastajaa olemaan mahdollisimman rento eikä hevosta saanut paineistaa lainkaan - ei haitannut vaikkeivat puomit pysyneet kannattimillaan, sillä ratsastajan liika stressaaminen ja jännittäminen heijastuu myös hevoseen ja ikään kuin lukitsee liikkeen ja hypyn liiaksi. Tänään halusin vain, että ratsastaja luottaa siihen että tamma menee kunnialla läpi esteen tai tehtävän ja jos ei, niin sitten tilanne korjataan ilman turhaa paineistamista: hevoseen ei ratsasteta painetta varmuuden vuoksi, vaan keskityttiin lähestymään esteitä pienemmässäkin laukassa, paremmin takaosa aktiivisena ja ajatuksella siitä, että hevonen pystyisi rentoutumaan niskastaan esteitä kohden. Lähdimme tavoittelemaan tätä lähestymällä puomilta pystylle siten, että väliin piti tehdä kolme pientä laukka-askelta kahden sujuvamman askeleen sijaan: hevosta ratsastettiin rennoksi ja hyvin takaosansa päälle. Pähkinänkuoressa koko valmennuksen idea oli saada ratsastaja tekemään vähemmän: ei paineistamista, huitomista tai turhaa apujen käyttöä - välillä näinkin herkkää hevosta on osattava myös olla kokonaan ratsastamatta. Keskityimme koko valmennuksen ajan näiden seikkojen hiomiseen ja loppuun rata ratsastettiin kokonaisuudessaan noin 80cm mikä ei tosiaan ollut ratsukon huipputasoa, mutta sillä ei tässä treenissä ollutkaan niin suurta merkitystä. Lähestymisien kanssa oli ajoittain pieniä ongelmia ja edelleen painotin ratsastajan "tekemättömyyttä" ennen estettä, sillä Selkouni osasi jo ratkaista helppoja ongelmatilanteita itsenäisesti ratsastajan kevyellä tuella. Kokonaisuudessaan valmennuksesta jäi hyvä fiilis niin ratsastajalle, hevoselle kuin valmentajallekin, ja tätä aihetta on hyvä puida myös kotona treenaillessa.

Lue päiväkirjaa