Kurjenpesä


Samettisuudelmia "Sametti"
Perustiedot
Meriitit

Suomenhevostamma, syntynyt 30.05.2018 (10-vuotias)
158-senttinen voikko
Yleispainotteinen (he A / 100cm / 90cm / helppo)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut Lissu T., VRL-12701, Suomi
VH18-018-1138
KTK-II (18 + 18 + 18 + 18 = 72p.)
VSR Rotunäyttelyt III-palk. (tuom. alaera)


© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Ajatus pikku-Pietusta oli kutkuttanut jo jonkin aikaa, mutta mitään konkreettista ei ollut tapahtunut, lähinnä sopivan tamman puutteen vuoksi. Kahvitellessani erään kerran Susirajassa (olin tervehtimässä heillä kisauksessa olevia hevosia) puhe kääntyi omiin suomenhevosiini ja sitä kautta Pietuun. narrin todettua Lissun omistavan aivan täydellisen morsmaikun orilleni aavistelin, että kohta sitä mennään.

Lissun Pusu oli kuitenkin melko täydellinen; kaunis, hyvän kokoinen ja sopivan kapasiteetikas, menestynyt tamma. Ruunikon paras puoli oli kuitenkin sen rakastava, lauhkea luonne. Sain kyllä kuulla tamman olevan melko mukavuudenhaluinen, ei-ihan-niin-työhaluinen hevonen. Sellainen olisikin vaihtelua nykyiseen hevoskantaani!

Pitkä odotus päättyi, kun aivan toukokuun lopulla Pusu varsoi melko vankkatekoisen, voikon tammavarsan. Lissu lähetteli minulle alusta asti valtavan pinon kuvia (”Varsa eestä, varsa takaa, varsa istuu, varsa makaa..”), mikä ei yhtään helpottanut omaa varsakuumettani! Jokusen nimi-ideariihen jälkeen tulokas sai nimen Samettisuudelmia.

Luonne

Sametti on oikea nautiskelija. Jokainen suupala, vihreä heinänkorsi ja rauhallinen hetki saavat voikon oikein huokumaan rauhaa ja hyvää oloa. Elämästä, rauhallisesta arjesta ja etenkin ruoasta nauttiva tamma on aika mukavuudenhaluinen, jopa laiska liikkumaan. Rauhalliset maastoreissut käyvät, samaten uiminen (lienee ainoa liikuntamuoto, josta Sametti tosissaan pitää), mutta hikitreeni..? Eh, ei kiitos, Sametti toteaa. Tamma koettaa aina mennä sieltä, missä ei ole aitaa ollutkaan, kun työnteosta puhutaan. Kyllähän tämänkin saa työskentelemään, jos on kärsivällinen ja osaa pyytää, vaatia, pyytää ja vaatia ja vielä kerran pyytää ja vaatia. Perusoletuksena Sametti ei kuitenkaan näe vaivaa oikein minkään eteen. Jos ei muuta, niin voikko on ihan täydellinen haliponi; hevonen, joka rakastaa kaikkia ja kaikkea, nauttii huomiosta eikä hermostu mistään.

Rauhallinen (lue: patalaiska) voikkoni ei ole moksiskaan oikein mistään. Kaivonkansien alla ei asusta viemärimörköä, klippauskoneen tai suihkepullojen pitämä ääni ei ole edes korvien höristämisen arvoinen, suun kautta annettavat lääkkeet maistuvat oikeastaan aika hyvältä. Hännänalusen pesemisestä, silmätipoista tai lämmön mittaamisesta Sametti ei välitä, mutta toisaalta tamma ei jaksa tai viitsi protestoida hapanta ilmettä enempää; neiti tasan tietää, että se hännänalus pestään, silmätipat laitetaan ja lämpö mitataan, joten miksi ihmeessä käydä turhaan taistoon? Tämä perusteella, sekä toki yleisesti hyvän, rauhallisen käytöksen vuoksi, kehun Samettia usein viisaaksi hevoseksi. Tai ainakin syy-seuraussuhteet ymmärtäväksi.
Lauhkea, rapsutuksista, hellistä sanoista ja lähes kaikenlaisesta huomiosta nauttiva voikko sopii täydellisesti kenen tahansa hali- ja turpaterapiakaveriksi. Paikoillaan tatin lailla seisova hallavaharja korkeintaan lepuuttaa tosita takastaan ja nuokkuu huuli pitkällään, ehkä huiskii hännällään kerran, kaksi, jos talliin on eksynyt kovasti kärpäsiä. Pehmeästi hörisevä, herkuille perso Sametti seisoo oikein mielellään puunattavana vaikka koko päivän – voiko helpommalla saada kehuja ja makupaloja! Ainoa isompi nootti tulee kengittäjältä, laiskanpulskea tammani kun ei halua pitää jalkojaan ylhäällä pitkiä aikoja, tai ainakaan kannatella painoaan itse. Sametilla onkin paha tapa nykiä jalkojaan tai nojata kengittäjäparkaan. Muuten voikko käyttäytyy joka tilanteessa, kenen tahansa kanssa, kuten hyvin opetetun, kuuliaisen hevosen tuleekin.
Jos joku on hidas kävelemään, niin Sametti. Ainoastaan ruoka-aikoina tamma suvaitsee ottaa reippaampia askeleita, vaan onko tuo ihmekään, suomenhevonen ja ruoka.. Yhtenä tallin hitaimmista kävelijöistä Sametin kanssa liikuskelu ottaa aikansa, hoputtaminen ei auta. Hitautta kompensoi hyvähermoisuus ja olemattomat reaktiot; tamma säikkyy harvoin ja jos säikkyykin, reaktio on luokkaa säpsähdys/yksi sivuaskel. Tästä suomenhevosesta ei todellakaan saa kerrottua edes liioiteltuna juttuja siitä, miten se säikähtäessään nousi takasilleen kauhoen etusillaan ilmaa kuin elokuvien villiorhit.

Kapasiteettinsa puolesta hallavaharjani on ihan pätevä peli, helppo A/100cm. Liikkeiltään Sametti sen sijaan on vähän vaatimaton; tahdikkaat, suorat ja väljät, joskin vähän matalat liikkeet, joissa on kyllä äärettömän mukava istua, mutta jotka eivät saa tuomareita tai yleisöä huokailemaan ihastuksesta. Laiskanpulskea, mukavuudenhaluinen tamma ei koskaan tee enempää töitä kuin on pakko, joten jos Sametin kanssa tyytyy mummohölkkään on aivan turha kuvitella hevosen tarjoavan oma-aloitteisesti mitään sen kummallisempaa. Liikunnan riemu sekä kilpailuhenkisyys eivät tosiaankaan loista tässä hevosessa. Vaikka voikolla kilpaillaankin, ihan ruusukesijoilla asti, on Sametti ehdottomasti enemmän laadukas harrastehevonen kuin niin sanotusti oikea kilparatsu.
Sametti ei halua tehdä, joten sitä pitää vaatia, vaatia ja vaatia, hyvin pehmeästi mutta määrätietoisesti. Näin ei kyllä saisi sanoa, mutta Sametin kanssa apujen käyttö tai istunta ei ole niin justiinsa; tamma sietää kaiken, ei hermostu koskaan mistään eikä protestoi ratsastajansa apuja silloinkaan, kun aihetta olisi. Osaamaton ihminen ei tietenkään saa voikosta irti oikein mitään. Suomenhevosen pitkämielisyys tekee siitä pomminvarman talutusratsun, jokaisen pelokkaan tädin ja alkeistuntilaisen unelman; mukavaliikkeisen puksuttimen, jonka reaktiivisuus on.. no.. tulossa. Ehkä.

Sametti on tasaisen hyvä kouluhevonen; se osaa kaiken hyvin, ei haparoi missään, muttei myöskään sen suuremmin loista missään. Yleensä valmentajilta ja koulutuomareilta tulee kehuja siisteistä, sujuvista siirtymisistä, tasaisista pysähdyksistä ja muista todella simppeleistä asioista, kun taas lisättyihin askellajeihin ja sen sellaisiin toivottaisiin parempaa eteenpäinpyrkimystä ja lennokkuutta.
Vaikka suomenratsuni pärjääkin metrin radoilla, on aivan eri asia, haluaisiko Sametti pärjätä niillä. Tamman hyppytekniikka on vähän hitaanpuoleinen ponnistuksesta liitovaiheeseen, mutta hypyt ovat pyöreät, niissä on helppo olla mukana ja voikon tasapaino on aina ollut loistava. Selän ja kaulan käyttö on ihan kelvollista, jalkatekniikka samaten, joskin se(kin) on hitaanpuoleinen. Sametti ei kyttää tai kieltele turhia, vaan suhtautuu jokaiseen esteeseen järkevästi. Kovin lyhyitä tai vinoja reittejä ei kannata ratsastaa, Sametti ei tosiaan ole mikään ketterä wnb-poni. Isoin ’mutta’ on kuitenkin tamma asenne ja mukavuudenhalu; hyppääminen on raskasta, siinä tulee hiki!! Joten onko pakko? Etenkin esteillä Sametille joutuu tekemään välillä turhankin alleviivaavasti selväksi, että kyllä, nyt on pakko tehdä töitä. Maastoesteillä tamman vauhti on vähän paremmissa kantimissa kuin rataesteillä; kiinteät esteet eivät anna periksi, eikä yleensä ratsastajakaan, joten pakkohan tässä on laukataa ja hypätä. Vesiesteistä Sametti sentään nauttii täysin rinnoin.
Maastoon hallavaharja lähtee aina mielellään, myös niille vähän reippaammille maastolenkeille. Peltolaukat ja hiihtoratsastukset, kahlailut sun muut eivät selkeästi ole Sametin kirjoissa niin epämukavia ’oikeita töitä, että niitä pitäisi vältellä. Rauhallinen, järkevä tammani maastoilee levollisin mielin yksin ja porukassa, joukon vetäjänä sekä peränpitäjänä. Mukavien liikkeidensä sekä varmajalkaisuutensa vuoksi Sametti on ykkösvalinta, kun pohdin ratsua ilman satulaa humputtelemiseen.

Lastaaminen sujuu aina ongelmitta, sen kun taluttaa (hitaasti kävelevän) voikon kyytiin. Sametti yleensä mussuttaa heiniä koko matkan ymmärtämättä mistään muusta yhtään mitään. Mahdollisen matkaseuran huono käytös tai stressi ei vaikuta Samettiin mitenkään niin kauan, kuin ruokaa riittää. Mikäli heinät pääsevät loppumaan, tamma on vähän kiukkuisempi, ja saattaa kuopia (etenkin, jos matkaseura on levotonta sorttia).
Kisapaikoilla Sametti nököttää nätisti kuljetuskalustossa tai vaikka keskellä hevoshälinää. Voikko ei ole moksiskaan mistään, korkeintaan kerjää vähän huomiota läheltä käveleviltä ihmisiltä. Ensiluokkaiset hermot ovatkin yksi Sametin parhaista ominaisuuksia kilparatsastusta ajatellen! Toki ne taitavat olla myös ainoat hyvät puolet. Tätä suomenhevosta ei yhtään kiinnosta esiintyä tai kilpailla, joten mitään häikäisevää lavakarismaa tai yleisön edessä tapahtuvaa ryhtiliikettä on aivan turha odottaa. Mieluiten Sametti mennä puksuttelisi omaan, mukavuudenhaluiseen tyyliinsä pitkässä muodossa – tai vielä parempi, jättäisi koko kinkerit välistä. Joten ei, Sametti ei ole kilparatsu, vaikka se kisaakin kolmea lajia.

Sukutiedot

i. Koistilan Pietu
KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-II-, KERJ-I
sh, vkk, 155cm
ii. Pohjanpalon Peetu
sh, vkk, 152cm
iii. Pukkilan Pilmeri
evm, sh, vkk, 153cm
iie. Koljalan Saana
evm, sh, vrt, 156cm
ie. Sinervuon Aamu
KRJ-I
sh, vkk, 156cm
iei. Sinervuon Unisieppari
evm, sh, vkk, 160cm
iee. Sinervuon Elli
sh, vrt, 154cm
e. Tiilikan Hyvänyön Pusu
KTK-II, KRJ-II, ERJ-III
sh, vrn, 158cm
ei. Tiketitok
sh, prt, 157cm
eii. Velmu Kettu
evm, sh, rt, 162cm
eie. Keijunkehrä
evm, sh, rn, 153cm
ee. Hukkapusu
sh, klm, 162cm
eei. Hukkaporo
evm, sh, sysrt, 162cm
eee. Sydänkäpy
evm, sh, trt, 159cm

Kilpailutulokset

Sijoitukset

KRJ 35 sijoitusta joista 10 voittoa
01.09.2018 Viisikko he A 4/40
03.09.2018 Villahaka he A 4/50
04.09.2018 Viisikko he A 2/40
04.09.2018 Pirunportti he A 4/30
05.09.2018 Pirunportti he A 1/30
05.09.2018 Villahaka he A 3/50
05.09.2018 Villahaka he A 1/50
06.09.2018 Teilikorpi he A 1/30
08.09.2018 Teilikorpi he A 1/30
09.09.2018 Viisikko he A 5/40
09.09.2018 Villahaka he A 6/50
09.09.2018 Viisikko he A 1/100
10.09.2018 Villahaka he A 7/50
10.09.2018 Pirunportti he A 3/30
11.09.2018 Pirunportti he A 1/30
11.09.2018 Hornanhovi he A 5/30
14.09.2018 Villahaka he A 2/50
15.09.2018 Villahaka he A 4/50
16.09.2018 Villahaka he A 3/50
18.09.2018 Hornanhovi he A 3/30
20.09.2018 Villahaka he A 6/50
24.09.2018 Hornanhovi he A 3/30
26.09.2018 Hornanhovi he A 4/30
19.10.2018 Pirunportti he A 4/30
20.10.2018 Susiraja he A 3/30
21.10.2018 Pirunportti he A 4/30
22.10.2018 Susiraja he A 3/30
23.10.2018 Pirunportti he A 3/30
24.10.2018 Susiraja he A 1/30
25.10.2018 Pirunportti he A 5/30
25.10.2018 Susiraja he A 1/30
25.10.2018 Susiraja he A 1/30
26.10.2018 Susiraja he A 3/30
26.10.2018 Pirunportti he A 1/30
26.10.2018 Pirunportti he A 2/30

ERJ 10 sijoitusta joista 1 voittoa
05.09.2018 Viisikko 100cm 9/100
12.09.2018 Myyränkolo 90cm 6/50
15.09.2018 Myyränkolo 90cm 6/50
17.09.2018 Myyränkolo 90cm 7/50
17.09.2018 Myyränkolo 90cm 7/50
18.09.2018 Cadogan ponies 100cm 2/30
19.09.2018 Cadogan ponies 100cm 4/30
22.09.2018 Cadogan ponies 100cm 1/30
23.09.2018 Cadogan ponies 100cm 2/30
27.09.2018 Cadogan ponies 100cm 2/30

KERJ 9 sijoitusta joista 1 voittoa
04.09.2018 Navaja helppo 2/33
12.09.2018 Navaja helppo 5/33
12.09.2018 Turmeltaja helppo 3/40
13.09.2018 Turmeltaja helppo 1/40
21.09.2018 Turmeltaja helppo 5/40
26.09.2018 Turmeltaja helppo 5/40
27.09.2018 Navaja helppo 2/33
30.09.2018 Navaja helppo 2/33
30.09.2018 Turmeltaja helppo 3/40

Päiväkirja & valmennukset

01.06.2018 Nopea näyttelytreeni
Kiitos viime viikkojen sadepätkien, laitumet ovat taas alkaneet kasvaa. Pihattoporukkakin on saanut nauttia tuoreesta, vihreästä ruohosta, joka kylläkin on kadonnut aika nopeasti parempiin suihin.
Sametti on kasvanut silmissä. Pikkutamma on tähän mennessä ollut todella helppo totuttaa uusiin asioihin ja opettaa tavoille; kaikki rauhassa käytävällä seisomisesta ensimmäisiin vuoluihin ja näyttelytreeneihin on sujunut suorastaan naurettavan hyvin. Rauhallinen, järkevä nuori neitini luottaa ihmiseen ja on ollut enemmän utelias kuin jännittynyt uusista asioista.

Heräsin sen verran aikaisin, että ehdin aamutallin ja kisoihin lähtemisen välissä pitää pienen näyttelytreenin Sametille. Laitumella ruohoa mussuttanut voikko ei ollut kovin halukas lähtemään mukanani yhtään mihinkään, mutta myönsi lopulta tappionsa jättäen haikein mielin ruohotupsut Heljän ja vuonojen tuhottavaksi.
Kentällä ei ollut valmista puomikolmiota, enkä viitsinyt sellaista tehdä. Osaisin minä kolmion juosta ilmankin. Kävelin Sametin kanssa ensin pitkin poikin kenttää, sitten siirryin vähän keskemmäs ja pysäytin tamma. Viilasin asennon kuntoon, pyysin tammaa odottamaan nätisti paikoillaan. Siirryin vähän sivummas, jotta mielikuvitustuomaristo sai katsoa Sametin jalka-asentoja edestäpäin. Vähän hämmentynyt Sametti töni minua turvallaan, koetti lähteä eteenpäin, mutta palautin voikon samaan asentoon ja rapsuttelin hetken tamman kullankeltaista kaulaa.

Samettia hämmentäneen kuvitteellisen rakennearvostelun jälkeen kävelin kolmion pari kertaa, jotta sain voikosta irti kunnon käyntiä matelun sijaan. Ensimmäinen ravikerta meni aivan pipariksi, kun laiska nuori suomenhevonen ei ottanut paria hölkkäaskelta enempää. Minä pingoin minkä jaloistani pääsin, maiskutin ja maiskutin, ja lopulta Sametti ravasi kolmion jokaisen sivun. Vähän laiskaa, löysää ravia, mutta ravasi kumminkin. Kehuin ja rapsuttelin tammaa minkä kerkesin, palkitsin sen muutamalla hevosnamilla (banaaninmakuisia hirvityksiä, jotka eivät kelpaa kuin näille ruokaorientoituneille hevosilleni) ja palautin Sametin armaan ruohoaamiaisensa pariin.

02.10.2018 Kouluvalmennus, valmensi Cery
“Tänään tulemme keskittymään paljon sinuun itseesi. Istuntaan ja sen vaikutukseen Sametissa. Ehkä saamme leivottua sieltä jotain uutta irti!”, naurahdin Ainolle kun kävelimme yhtä matkaa kohti maneesia. Lokakuun alku oli näyttänyt paitsi kauniin ruskan, myös kolean kelinsä. Alkukäyntien ajan myös Aino sai jumpata maastakäsin. Askelkyykky ja lonkkien avaus jalkoja pyöritellen saivat myös ratsastajan sopivan lämpöiseksi. Selkään mentiin reilun 10 minuutin kuluttua ja ratsastaja tuntui hyvinkin valmiilta - toisinkuin Sametti.

“Heti kun istut satulaan ja otat ohjastuntuman, alat ratsastaa. Et ratsasta tehtäviä, et askellaleja, vaan jokaista askelta minkä se ottaa tästä eteenpäin”, priiffasin Ainoa samalla kun kävelin heidän vierellään tarkkaillen Ainon istuntaa. Korjasimme alaselkää suoraan ja ryhtiä hieman taaemmaksi pistäen vatsalihaksia enemmän töihin. Kädet korjasimme sopivaan kulmaan kyynärpäät kiinni ja nyrkit pystyyn. Sametti vaikutti hyvin taitavalta hevoselta, jolta vain täytyi ehkä pyytää hieman enemmän. Teimme istuntaharjotuksia käynnissä, ravissa, laukassa ja erilaisissa siirtymisissä. Tärkeintä oli tiedostaa jokaisen liikkeen vaikutus ja ratsastaa hevosta istunnan kautta. Myös Sametti heräsi mahtavaan peräänantoon ja takapään työskentelyyn kun Aino ratsasti sitä pienellä kahdeksikolla keskittyen itseensä, eikä hevoseen, palanen kerrallaan. Katse, paino, ohja, pohje. Sametti pysyi hyvässä tahdissa kaikissa askellajeissa, vaikkei ehkä ollutkaan erityisen dynaaminen. Mutta sitä emme juuri tällä kertaa hakeneetkaan.

“Sametti tuntui älyttömän kevyeltä, vaikka ei vauhtia saatukkaan”, Aino kommentoi itse lopuksi. “Kevyeltä se näyttikin ja tällä kertaa tarkoituksena ei ehkä ollutkaan se tempo, vaan nimenomaan saumattoman näköinen ratsastus ja siinä onnistuitte!”



© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen