Kurjenpesä

Kurjenpesä


Samettisuudelmia "Sametti"
Perustiedot
Meriitit

Suomenhevostamma, syntynyt 30.05.2018 (6-vuotias)
158-senttinen voikko
Yleispainotteinen (he A / 100cm / 90cm / helppo)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut Lissu T., VRL-12701, Suomi
VH18-018-1138
KTK-II (18 + 18 + 18 + 18 = 72p.)


© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Ajatus pikku-Pietusta oli kutkuttanut jo jonkin aikaa, mutta mitään konkreettista ei ollut tapahtunut, lähinnä sopivan tamman puutteen vuoksi. Kahvitellessani erään kerran Susirajassa (olin tervehtimässä heillä kisauksessa olevia hevosia) puhe kääntyi omiin suomenhevosiini ja sitä kautta Pietuun. narrin todettua Lissun omistavan aivan täydellisen morsmaikun orilleni aavistelin, että kohta sitä mennään.

Lissun Pusu oli kuitenkin melko täydellinen; kaunis, hyvän kokoinen ja sopivan kapasiteetikas, menestynyt tamma. Ruunikon paras puoli oli kuitenkin sen rakastava, lauhkea luonne. Sain kyllä kuulla tamman olevan melko mukavuudenhaluinen, ei-ihan-niin-työhaluinen hevonen. Sellainen olisikin vaihtelua nykyiseen hevoskantaani!

Pitkä odotus päättyi, kun aivan toukokuun lopulla Pusu varsoi melko vankkatekoisen, voikon tammavarsan. Lissu lähetteli minulle alusta asti valtavan pinon kuvia (”Varsa eestä, varsa takaa, varsa istuu, varsa makaa..”), mikä ei yhtään helpottanut omaa varsakuumettani! Jokusen nimi-ideariihen jälkeen tulokas sai nimen Samettisuudelmia.

Luonne

Sametti on oikea nautiskelija. Jokainen suupala, vihreä heinänkorsi ja rauhallinen hetki saavat voikon oikein huokumaan rauhaa ja hyvää oloa. Elämästä, rauhallisesta arjesta ja etenkin ruoasta nauttiva tamma on aika mukavuudenhaluinen, jopa laiska liikkumaan. Rauhalliset maastoreissut käyvät, samaten uiminen (lienee ainoa liikuntamuoto, josta Sametti tosissaan pitää), mutta hikitreeni..? Eh, ei kiitos, Sametti toteaa. Tamma koettaa aina mennä sieltä, missä ei ole aitaa ollutkaan, kun työnteosta puhutaan. Kyllähän tämänkin saa työskentelemään, jos on kärsivällinen ja osaa pyytää, vaatia, pyytää ja vaatia ja vielä kerran pyytää ja vaatia. Perusoletuksena Sametti ei kuitenkaan näe vaivaa oikein minkään eteen. Jos ei muuta, niin voikko on ihan täydellinen haliponi; hevonen, joka rakastaa kaikkia ja kaikkea, nauttii huomiosta eikä hermostu mistään.

Sukutiedot

i. Koistilan Pietu
KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-II-, KERJ-I
sh, vkk, 155cm
ii. Pohjanpalon Peetu
sh, vkk, 152cm
iii. Pukkilan Pilmeri
evm, sh, vkk, 153cm
iie. Koljalan Saana
evm, sh, vrt, 156cm
ie. Sinervuon Aamu
KRJ-I
sh, vkk, 156cm
iei. Sinervuon Unisieppari
evm, sh, vkk, 160cm
iee. Sinervuon Elli
sh, vrt, 154cm
e. Tiilikan Hyvänyön Pusu
KTK-II, KRJ-II, ERJ-III
sh, vrn, 158cm
ei. Tiketitok
sh, prt, 157cm
eii. Velmu Kettu
evm, sh, rt, 162cm
eie. Keijunkehrä
evm, sh, rn, 153cm
ee. Hukkapusu
sh, klm, 162cm
eei. Hukkaporo
evm, sh, sysrt, 162cm
eee. Sydänkäpy
evm, sh, trt, 159cm

Kilpailutulokset

Sijoitukset

KRJ 12 sijoitusta joista 1 voittoa
01.09.2018 Viisikko he A 4/40
03.09.2018 Villahaka he A 4/50
04.09.2018 Viisikko he A 2/40
05.09.2018 Villahaka he A 3/50
05.09.2018 Villahaka he A 1/50
09.09.2018 Viisikko he A 5/40
09.09.2018 Villahaka he A 6/50
10.09.2018 Villahaka he A 7/50
14.09.2018 Villahaka he A 2/50
15.09.2018 Villahaka he A 4/50
16.09.2018 Villahaka he A 3/50
20.09.2018 Villahaka he A 6/50

ERJ 0 sijoitusta joista 0 voittoa
00.00.20xx Paikka luokka tulos

KERJ 0 sijoitusta joista 0 voittoa
00.00.20xx Paikka luokka tulos

Päiväkirja & valmennukset

01.06.2018 Nopea näyttelytreeni
Kiitos viime viikkojen sadepätkien, laitumet ovat taas alkaneet kasvaa. Pihattoporukkakin on saanut nauttia tuoreesta, vihreästä ruohosta, joka kylläkin on kadonnut aika nopeasti parempiin suihin.
Sametti on kasvanut silmissä. Pikkutamma on tähän mennessä ollut todella helppo totuttaa uusiin asioihin ja opettaa tavoille; kaikki rauhassa käytävällä seisomisesta ensimmäisiin vuoluihin ja näyttelytreeneihin on sujunut suorastaan naurettavan hyvin. Rauhallinen, järkevä nuori neitini luottaa ihmiseen ja on ollut enemmän utelias kuin jännittynyt uusista asioista.

Heräsin sen verran aikaisin, että ehdin aamutallin ja kisoihin lähtemisen välissä pitää pienen näyttelytreenin Sametille. Laitumella ruohoa mussuttanut voikko ei ollut kovin halukas lähtemään mukanani yhtään mihinkään, mutta myönsi lopulta tappionsa jättäen haikein mielin ruohotupsut Heljän ja vuonojen tuhottavaksi.
Kentällä ei ollut valmista puomikolmiota, enkä viitsinyt sellaista tehdä. Osaisin minä kolmion juosta ilmankin. Kävelin Sametin kanssa ensin pitkin poikin kenttää, sitten siirryin vähän keskemmäs ja pysäytin tamma. Viilasin asennon kuntoon, pyysin tammaa odottamaan nätisti paikoillaan. Siirryin vähän sivummas, jotta mielikuvitustuomaristo sai katsoa Sametin jalka-asentoja edestäpäin. Vähän hämmentynyt Sametti töni minua turvallaan, koetti lähteä eteenpäin, mutta palautin voikon samaan asentoon ja rapsuttelin hetken tamman kullankeltaista kaulaa.

Samettia hämmentäneen kuvitteellisen rakennearvostelun jälkeen kävelin kolmion pari kertaa, jotta sain voikosta irti kunnon käyntiä matelun sijaan. Ensimmäinen ravikerta meni aivan pipariksi, kun laiska nuori suomenhevonen ei ottanut paria hölkkäaskelta enempää. Minä pingoin minkä jaloistani pääsin, maiskutin ja maiskutin, ja lopulta Sametti ravasi kolmion jokaisen sivun. Vähän laiskaa, löysää ravia, mutta ravasi kumminkin. Kehuin ja rapsuttelin tammaa minkä kerkesin, palkitsin sen muutamalla hevosnamilla (banaaninmakuisia hirvityksiä, jotka eivät kelpaa kuin näille ruokaorientoituneille hevosilleni) ja palautin Sametin armaan ruohoaamiaisensa pariin.



© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen