Kurjenpesä

Ristikallion Kinuskikummitus "Kinuski"
✝ 28.10.2022

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Kinuskin taustalla ei ole mitään ihmeellistä; näin myynti-ilmoituksen jo varsaiän ohittaneesta, ratsutetusta orista, tutkin aikani sukua, puntaroin päätöstä ja lopulta tein tarjouksen. Tamma olisi sopinut suunnitelmiini ja talliini paremmin, mutta Kinuski oli kokonaisuutena hevonen, jota en halunnut noin vain ohittaa. Tarjoukseni hyväksyttiin, ja jahka tarjoukseni mukainen eläinlääkärintarkastus oli suoritettu puhtaat paperit saanut Kinuski vaihtoi omistajaa matkaten Kurjenpesään.

Tulimme Kinuskin kanssa alusta alkaen erinomaisesti juttuun. Toisaalta näin järkevän herrasmiehen kanssa on hurjan vaikeaa olla tulematta toimeen! Uuteen kotiin sopeutuminen tapahtui hetkessä, ja varsin pian myös minä työntekijöineni ajattelin Kinuskin olleen tallissa aina. Todennäköisesti tilannetta sulatteli kaikkein eniten naapurini lämminveritamma, joka ihastui Kinuskiin ikihyväksi lirkutellen ja huudellen jos jonkin sortin tervehdystä ja serenadia päivät pitkät ensimmäiset pari viikkoa. Kinuski itse suhtautui yllättävän tyynesti naapuritontin puolelta varsin selkeästi kiinnostuksensa ilmaisevaan ihailijaansa. Eikä ori myöhemminkään ole ollut erityisesti tammojen perään, kyllä tämä vähän hörisee sekä osaa hypätä pukille oriasemalla ongelmitta.

Ajan myötä Kinuskista kasvoi sukunsa kaltainen monipuolinen käyttöhevonen. Oiva kaveri kisoihin, hyvähermoinen ja mielellään esiintyvä. Kilparatsuksi minä Kinuskin ostinkin, ja ne saappaat raudikko on täyttänyt oikein mallikkaasti. Toivon mukaan Kinuski osoittautuu myös periyttäjäksi, etenkin orin mainion luonteen soisi siirtyvän jälkipolville.

Luonne

Hyväkäytöksinen, vallan herrasmiesmäinen monitoimihevonen - Kinuski on aika lailla juuri sitä, mitä suomenhevoselta haen ja toivon. Orilla olisi kykyjä valjakkoajoonkin, mutta olen pitänyt ajopuolen pelkkänä mielenvirkistyksenä sekä vaihteluna ratsun töihin. Koppakärrylenkit lähimaastossa ovat kyllä olleet tervetullutta hermolepoa meille molemmille; Kinuski on ehdottomasti yksi lempihevosiani kärrymaastoille!

Orini käytöksestä ei koskaan ole löytynyt huomautettavaa. Saapumisestaan asti raudikon käytös on ollut esimerkillistä, ja olen uskaltanut luottaa Kinuskin kenen tahansa käsiin. (Tästä saa kuvan, että luonani kävisi enemmänkin vieraita, mikä ei valitettavasti pidä paikkaansa.) Kaikki kengittävän visiiteistä ja raspauksista jokapäiväisiin hoitotoimenpiteisiin on sujunut ja sujuu edelleen juuri sellaisella rutiininomaisella helppoudella, josta ei ole paljoa kerrottavaa, mutta jota kuitenkin arvostaa äärettömän paljon.
Tietysti voisin kertoa Kinuskista ties kuinka paljon! Miten paljon se nauttii pestävänä olemista sekä suoraan letkusta juomisesta, kuinka se maiskuttelee huuliaan näyttäen hymyilevältä juotuaan melassivettä ja miten pitkäksi Kinuskin ylähuuli venyykään, kun joku rapsuttelee oikein kunnolla korvien takaa, lavoista tai kainaloista! Kaikkea hyvin pientä ja arkista, joka tietenkin ilahduttaa minua, mutta minkä pelkään olevan muille yhdentekevää, jopa tylsää, kuultavaa.

Kinuskin liikkeissä on aina ollut ilahduttavaa irtonaisuutta etenkin lapojen osalta. Ilman kunnon verryttelyjä Kinuski jää kuitenkin helposti etupainoiseksi, jäykähköksi sekä hitaaksi pohkeelle, joten kunnon herättelyherkistelyt vähän tavallista perinpohjaisempien verryttelyjen kera ovat tarpeen. Ori kyllä yrittää parhaansa, on pehmeä, vastaanottavainen ja yhteistyöhaluinen hevonen, jonka työmoraalista tai eteenpäinpyrkimyksestä ei niistäkään voi sanoa yhtäkään pahaa sanaa.
Kunnon verryttelyjen jälkeen Kinuskin kanssa työskentely on vielä mukavampaa hevosen pystyessä käyttämään kunnolla koko kroppaansa. Olen vähän naureskellut raudikon olevan sellainen syntymäpökkelö, joka joutuu tekemään notkean, taipuisan vartalon eteen paljon enemmän töitä kuin syntymänotkeat. Hyväntahtoisessa heitostani löytyy totuuden siemen, Kinuski tarvitsee vähän aikaa ja tilaa esteradoilla eikä ole sellainen kolikon päällä kääntyjä. Minä en tätä ole niin huomannut, vaikka Kinuskin kanssa uskallankin hypätä, ratsastan joka tapauksessa pitkät, selkeät reitit esteille ihan itseni takia. Olen kyllä huomannut koulutreeneissäkin Kinuskin kaipaavan vähän enemmän liikkumatilaa. Mikäli Kinuski olisi korkeampien tasojen kouluratsu, piruetit saisivat varmasti miinusta laajuutensa vuoksi.

Silti raudikkoni on oiva ratsu ja kilpahevonen. Hankin Kinuskin kilparatsuksi, enkä tosiaan voi valittaa menestyksestämme kouluradoilla tai Kinuskin ja palkkakuskinsa este- ja kenttämenestyksestä. Menestystä on kertynyt VSR:n Cupeja myöten, joissa taso on aina kova. Eihän tämä tasonsa tai rotunsa kärkiratsuja ole, muttei Kinuskin tarvitsekaan. Se on kaikin puolin hyvä hevonen, kaikkine pienine puutteineenkin joita löytyy ihan jokaisesta hevosesta (sekä ihmisestä). Kinuski on rohkea ja varmajalkainen hevonen, jonka kanssa uskaltaa lähteä vähän haastavampaankin maastoon ja joka hyppää ihan mitä tahansa ihmettelemättä tai kyttäilemättä, ei unohdu katselemaan itseään maneesin peileistä tai kauhistele tuomaritornia. Lyhyesti sanottuna; hyvähermoinen luottoratsu.

Lastatessa, muutoinkin talutettaessa, Kinuski kuuntelee ihmistä tarkalla korvalla kävellen samassa tahdissa, pysähtyen pienestä pyynnöstä ja odottaen paikoillaan vaikka koko päivän. Tai ainakin orin rennosta olemuksesta saa sellaisen kuvan. Kinuski on helppo lastata, minkä lisäksi se on hiljainen, rauhallinen kuljetettava, oli se kyydissä yksin tai muiden hevosten seurassa.
Yleisön läsnäolo miellytti Kinuskia alusta alkaen. Ori selkeästi nauttii esiintymisestä, viihtyy yleisön edessä ottaen suorituksesta aina kaiken ilon irti. Kinuskin suorituksia seuratessa mieleen hiipii kokenut, työstään nauttiva esiintyvä viihdetaitelija (artisti, näyttelijä, taikuri, mikä tahansa esittävän taiteen ammattilainen), jolla on kokemuksen ja karisman lisäksi aito yhteys yleisöön. Tämä lienee Kinuskin suurimpia syntymälahjoja.

Sukutiedot

Jälkeläiset

25.10.2020 sh-t. Kurjen Tihvinätafti e. Samettisuudelmia om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

20.06.2022 Kouluvalmennus, valmensi Siiri
Nojasin mietteliäänä kentän aitaan ja purin kevyesti poskeani.
"Se on ihan kiva, muttei riittävän. Se jää selkeästi vähän hitaaksi ja pyrkii enemmin eteen ja alas, kuin rehellisesti takajalkojen päälle." mä sain vihdoin sanottua Ainolle, joka verrytteli avotaivutustehtävällä sukkajalkaista suomenhevosoriaan. "Vaikka se vastaa sun pohkeeseen, voisi se olla vielä nopeampi - ja jotta me saadaan se oikeasti säästä ja lavoista ylös sekä takaosa aktiiviseksi, meidän täytyy nopeuttaa se ensin pohkeelle esimerkiksi siirtymillä. Ja siirtymät on muutenkin avainsana onneen tällä hetkellä; kun me vaaditaan Kinuskilta tasapainoisia ja nopeita siirtymiä joko askellajin sisällä tai vaihtoehtoisesti askellajista toiseen, joutuu se aktivoimaan myös niitä vähän diesel-mallisia takajalkojaan. Jatketaan tällä avotaivutuksella, mutta lisätään avotaivutukseen pientä twistiä ja tehdään pitkillä sivuilla avotaivutuksen sisällä siirtymä ravista käyntiin ja takaisin raviin." ohjeistin ratsastajaa.

Aluksi Kinuski ja Aino etenivät pitkällä sivulla vähän niin ja näin. Siirtymä joo tapahtui, mutta avotaivutus hetkessä unohtui. Ja kun avotaivutus saatiin kuntoon, tahtoi tilanne levitä heti seuraavaan siirtymään. "Muista, että sulla on itselläsi tärkeä olla visio siitä, mitä ja missä tehdään. Jos teet avotaivutusta B-kirjaimesta M-kirjaimeen ja toisella sivulla H-kirjaimesta E-kirjaimeen, tee pitkän sivun keskipisteiden ennen ja jälkeen siirtymät. Ja muista tukea avotaivutusta myös siirtymän läpi ja varsinkin, kun siirrät sen käyntiavosta raviavoon, pidä huoli että annat sille tilaa ottaa takaset alleen." ohjeistin ratsastajaa, joka otti neuvosta vaarin. "En mä tiedä, jotenkin tuntuu, että tää kokoaakin itse itseään." Aino huudahti Kinuskin selästä näyttäen Hangon keksiltä. "Eikö ookkin hassua, että kun ratsastaa ja pitää raamit johon hevosen tulee asettua, alkaa se usein kulkemaan vähän puoli-ilmaiseksi siten, miten on haluttu. Oikein hyvä, ota vaan käyntiin ja anna sille hetkeksi pitkät ohjat." naurahdin ratsastajalle.

Kun Kinuski oli saanut vähän venyttää ylälinjaansa vapain ohjin, jatkoimme samaa avotaivutustehtävää laukassa. Laukassa halusin, että pitkien sivujen keskipisteessä Aino tiiviistää istuntaansa ja pyytää orilta siirtymisen aivan minimaaliseen, extrakoottuun laukkaan säilyttäen avotaivutuksen. "Jos susta tuntuu, että se jää vähän nyt edestä kovaksi, niin pyydä sitä rehellisesti jalalla eteen ja houkuttele se uudelleen taivutukseen pehmeälle kädelle. Ja sitten jätät tilanteen siihen, etkä lähde rakentamaan mitään kissa-hiirileikkiä." opastin ratsastajaa, joka tahtoi ratkaista tilanteen nurinkurisesti vetämällä ohjasta kilpaa hevosen kanssa. "Jes, just näin! Oikein ratkaistu tilanne. Ja sitten oma pehmeä käsi, ja istut lähellä satulaa jalat hevosen ympärillä. Jeees, huomaatko eron?" kysyin ratsastajalta, joka sai palautettua orin pehmeälle niskalle.

Kun ori oli ratsastettu rehellisesti läpi, lähdimme vielä ratsastamaan muutamia erilaisia tehtäviä diagonaalilla. "Mun on jotenkin paljon helpompi olla täällä." Aino virnuili, kun ratsasti ohitse. "Eikä ihme, koska se on nyt tosi hyvän näköinen. Se kantaa itseään hyvin, on hyvässä muodossa ja sillä on läpi tehtävien hyvä tasapaino ja säännöllinen tahti. Sun täytyy nyt itsekin - yksinäsikin ratsastellessa - muistaa, että et lähde rakentamaan ihmeellisiä tehtäviä ennen, kuin perusteet on kunnossa. Nythän meidän olisi helppo lähteä ratsastamaan vaikka ja mitä, kun se on avuilla ja sitä kautta sun on helppo olla sen ympärillä ja tukena." hymyilin ratsastajalle, joka oli tehnyt valmennuksen aikana mahtavan työn hevosensa kanssa.

"Nyt kun se on sopivasti menossa ja se on avuilla, tehdään muutama vaihto vastalaukasta myötälaukkaan. Ihan vain, että se pääsee tarjoamaan sulle tasapainoisia vaihtoja." ohjeistin ratsastajaa, joka suuntasi innoissaan tehtävän pariin. "Ihan super, sähän tarvitset vatsalihaksia, kun se tekee noin ilmavan ja energisen vaihdon. Taputa sitä, ja siirrä hiljalleen raviin. Keventele rauhassa eteen-alas, ja hyppää sitten kyydistä kävelemään pitkät loppukäynnit ilman taakkaa. Ihan mahtava, hyvää suorittamista teiltä molemmilta tänään." hymähdin vaihdon jälkeen, josta kouluratsatustuomarina olisin piirtänyt jopa yhdeksikön arvostelupöytäkirjaan.

30.06.2022 Treenimietteitä
Siirin viime maanantaina minulle ja Kinuskille pitämä kouluvalmennus toi aivan uutta puhtia treenaamiseeni, niin Kinuskin kanssa kuin ylipäätään. Ainoastaan ajoittain tukalan helteinen sää hidastaa niin minua kuin hevosiani. Onneksi Kurjenpesän tontti ei ole aivan puista paljas, joten varjoakin löytyy.
Satuloin Kinuskin heti aamusta koulutreeniä varten. Eilinen meni kevyellä koppakärrylenkillä, mikä piristi niin minun kuin Kinuskin mieltä hyttysten lähentely-yrityksistä huolimatta. Onneksi hyttysmyrkyt kutistavat tämänkin ongelman haitat minimiin.

Ratsastuksessa ei koskaan tule valmiiksi, takapakkiakin voi tulla, istunta muuttuu ja yksi jäykkä ruumiinosa vaikuttaa koko istuntaan. Rakastan valmentautumista sekä valmentamista, oli kyse sitten pitkäkestoisesta yhteistyöstä tai yksittäisistä treeneistä. Kaikesta tarttuu aina jotain mukaan. Siirin pitämästä treenistä tarttuikin roppakaupalla tarkistettavia, huomioitavia asioita sekä pohdittavaa. Verrytellessäni Kinuskin kanssa mietin kriittisesti apujeni käyttöä, liikkuiko hevonen nyt oikeasti toivotulla tavalla vai tyydyinkö perushyvään tunteeseen? Totesin Kinuskin olevan hyvässä tasapainossa ja riittävässä muodossa alkuverryttelyjä ajatellen, takaosaa kyllä pitäisi vähän herätellä sekä herkistää oria pohkeelle. Aivan samoja juttuja, joihin Siiri oli kiinnittänyt huomioni. Kaarta ja kulmaa, ympyröitä ja neliöitä, oikein isoja lavat aukovaa laukkaa, paljon siirtymisiä ja temponvaihteluita. Iso osa kaikesta tästä ilman jalustimia. Raudikkoni pehmeni, vertyi hitaanpuoleisesti, mutta se on aina ollut vähän jäykemmän sorttinen hevonen, jonka kropan taipuisuus on vähän suuremman työn takana kuin monen muun hevosen kanssa.

Kinuskin aktiiviset kilpavuodet ovat ehkä ohitse, mutta työsarkaa löytyy joka treeniin. Niin orin osalta kuin etenkin minun osaltani. Kävellessäni loppukäyntejä Kinuskin vierellä taputin sen kaulaa hymy huulillani. Hyvän hevosen kanssa treenaaminen on aina ilo.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen