10.11.2020 Kotipihan huippumalli
Tihvinä pääsi tänään malliksi, kun ammattikuvaaja saapui Kurjenpesään ottamaan joulukorttikuvia muutamista hevosistani. Luntahan täällä ei toistaiseksi ole, mutta ei sen onneksi väliä; kuvat otettiin tallin oven edustalla niin, että kuvaaja saa muokattua taustan kokomustaksi "studiotaustaksi". Minusta on ihanaa saada kuvamuistoja hevosistani, joulukorttikuvaukset olivat pieni päähänpisto. Voin sitten lähetellä omien hevosteni kuvista teetettyjä kortteja kaikille ystävilleni ja sukulaisilleni, jotta he varmasti voivat kauhistella "eikö Ainollakaan ole muuta elämää kuin nuo hevoset, hankkisi nyt sen miehen ja tilastolliset 1,84 lasta kun kuitenkin haluaa".
..niin, se korttikuvaus. Olin panostanut tähän oikein kunnolla hankkien kaksi erilaista kaulakranssia, poronsarvet ja muuta jouluista tavaraa, mitkä saattoi turvallisesti pukea hevoselle. Tihvinä sai suitsiinsa poronsarvet ja kaulaansa tiukunauhan. Nuori tammani seisoi rauhallisesti paikoillaan, nuuhki kerran tiukuja sekä poronsarvia eikä ollut moksiskaan kummastakaan. Itse asiassa tiukujen pitämä pieni helinä tuntui vain ihmetyttävän, sitten ilahduttavan, Tihvinää, siihen malliin tamma lopulta päätään heilutteli.
Kuten olin ounastellutkin, valokuvamallin rooli sopi rauhalliselle, lempeälle nuorelle. Ei tamma se ryhdikkäin malli ollut (porkkanan perässä turpa ja koko pää kuitenkin nousi helposti), mutta korvat olivat hörössä koko ajan, yleisilme oli kiinnostunut ja ystävällinen, ja onhan Tihvinällä noin muutenkin hyvin sievä pää. Tihvinästä sai niin sieviä kuvia, että poronsarvet sekä tiukunauha vaihtuivat vielä kranssiin, jossa oli havujen ja muiden vihreiden oksien lisäksi valkopunaisia joulupalloja ja muita pieniä koristeita. Kranssin kanssa neidillä oli hieman vaikeuksia, ei siksi, että se olisi jotenkin arastellut kaulaansa laitettua hökötystä, vaan siksi, että Tihvinä olisi kovasti halunnut maistaa sitä hökötystä. Pikkuraasu ei ymmärtänyt, miksei sellaista herkullisen vihreää asiaa saanut pistellä poskeensa! Kranssikuvissa Tihvinän ilme onkin hieman hölmistynyt, kun häntä nyt sillä tavalla koetellaan. Fiksuna hevosena tamma kuitenkin uskoi kerrasta, ettei kranssia sovi syödä. Hyvä käytös kuitenkin palkittiin paitsi kehuin ja rapsutuksin, myös muutamalla porkkanalla.
20.11.2020 VSR:n varsa-arviointi
Marraskuisena perjantaina seisoin Tihvinän ja Harnin kanssa VSR:n varsa-arviointitilaisuudessa odottamassa vuoroamme, joka oli aivan parivuotiaiden luokan hännillä. Harni näytti vähän hapanta naamaa, se kalisutti kuolaimiaan ja polki muutaman kerran jalkaa siinä missä Tihvinä katseli uteliaana, rauhallisena ympärilleen – silloin kun ei katsellut kaihoisasti rekkaan jääneiden heinien perään. Pikku ahmatti.
Esitettyäni Harnin vaihdoin hevosta pikapikaa palaten saman tien kehään Tihvinän kanssa. Tihvinä ei ole aivan yhtä hyvännäköinen kuin Harni, minkä lisäksi voikkoparka on vielä melko epäkiitollisessa kasvuvaiheessa humahdettuaan juuri eripariseksi pitkähkön tasaisen kasvukauden jälkeen. Rakennearvostelun ajan Tihvinä kuitenkin seisoi paikoillaan kuin maahan pultattuna, täydellisen rauhallisena – hyvä kun ei nukahtanut! Oikein odotin saavani arvostelupaperiin yleisvaikutelman kohdalle lempeän huomautuksen hevosen uneliaisuudesta. En ollut odottanut rakenteesta kummoisia pisteitä etenkään kasvuvaiheen huomioon ottaen, ja arvostelupaperiin jäänyt 6,4 pistettä tuntui täysin reilulta. Ikä toivon mukaan tasoittaa Tihvinänkin rakennetta, josko se ei aikuisena olisi kovin eriparinen.
Uneliaisuudestaan huolimatta Tihvinä sai rakennearvostelun käytöspisteiksi täyden kympin, mistä olen luonnollisesti ylpeä ja onnellinen. Muuta käytöksestä tamma sai 7,25 pistettä, mihin olen myös tyytyväinen. Olihan kasvattini hieman.. tahmea tarkastaa, kiltti kyllä, mutta vähän tahmea – kun jalkojen nostaminen ja etenkin ylhäällä pitäminen on niin rankkaa! Eikä käveleminen, saati ravin esittäminen, ole yhtään kivaa. Mahdoin olla näky, kun melkein kiskoin parivuotiasta, kivireeksi heittäytynyttä hevosta perässäni. Lopulta Tihvinäkin esitti vähän ravia, mutta niin löysää ja hidasta, että se vähäkin ravi hiipui käynniksi hyvin nopeasti.
Päivän päätteeksi, yhden vähän eläväisen ja yhden alitempoisen esityksen jälkeen, hymyilin leveästi kasvattejani taputtaen ja kehuen. Kummatkin tammoistani palkittiin ensimmäisellä palkinnolla, Harni 30,95 pisteen tuloksella, Tihvinä 33,65 pisteen. Parivuotiaiden esiintymisvarmuus ei tietenkään ole samalla tasolla kuin aikuisten, kokeneiden hevosten, joten Harnin kiukuttelut tai Tihvinän onneton raviesitys eivät tosiaan jää harmittamaan.
t. 2v Kurjen Tihvinätafti 6,4 + 10 + 10 + 7,25 = 33,65p. SV-I
30.11.2020 Tilaisuuden paras
Kättelen tuomaristoa osaamatta edes hymyillä, niin pöllämystynyt minä olen. Kuulostan varmasti todella typerältä toistellessani kiitossanoja tuomarilta toiselle, osin itsekseni, rikkinäisen levyn mantrana. Tihvinä katselee pää kallellaan minua, tuomareita sekä etenkin koristekukkia, höristää korviaan ja vaikuttaa hurjan tyytyväiseltä itseensä saadessaan tuomareilta rapsutuksia sekä taputuksia osakseen. Tihvinä on juuri palkittu Estevarsojen laatuarvostelun marraskuun tilaisuuden parhaana kaksivuotiaana, enkä minä meinaa uskoa sitä. Kyllähän Tihvinä käyttäytyi läpi tilaisuuden hyvin, vähän laiskasti, toisinaan uusien asioiden vuoksi kuuroutuen, mikä varmasti näkyi käytöspisteissä (3/5). Tihvinällä on kuitenkin vielä niin vähän kilometrejä takanaan, eikä uusia paikkojakaan ole kertynyt kovin montaa, kilpatilanteista puhumattakaan, etten ole kamalan huolissani hetkellisestä korvien kadottamisesta. Ilokseni Tihvinä petrasi itse suoritukseen, se jopa liikkui ja hyppäsi! Hyvänen aika! Ja ilman isompia patisteluita! Molemmista osioista kasvattini saikin erittäin hyvät 4/5. Mielessäni olimme henkisiä voittajia jo tässä kohti, etenkin, kun lähdin hakemaan kokemusta nuorelle, en niinkään kärkkymään sitä ikäluokan parhaan nuoren titteliä. Tämmöisen pullasorsan kanssa.
Se pullasorsa on tilaisuuden paras kaksivuotias. Sama epäuskoisen iloinen ajatus poukkoilee mielessäni kallonlaidalta toiselle. Tihvinä-parka taitaa vallan ihmetellä, mikä kaksijalkaiseen on mennyt, kun halailen sitä tavallistakin enemmän samalla, kun kävelemme hevosrekalle päin. Tokkopa tämä enteilee loisteliasta esteuraa, koetan olla realisti Tihvinän mukavuudenhaluisen persoonan suhteen. Mutta kyllähän tämä lämmittää mieltä, tekee iloiseksi ja ylpeäksi, mitä sitä kieltämään. Ja vaikka emme olisi olleetkaan parhaita, Tihvinä suoriutui päivästään hyvin. Tästä tammasta kasvaa vielä fiksu aikuinen, kunhan se on saanut aikansa ihmetellä uusia asioita, paikkoja ja tilanteita.
2v, t. Kurjen Tihvinätafti 7 + 10 + 3 + 4 + 4 + 9 = 37p. EV-I, Tilaisuuden paras 2-vuotias
09.01.2021 Kouluratsastuksen rataharjoitus Röllimetsässä
Tapahtumakutsu
Osallistuin Tihvinän kanssa Röllimetsän rataharjoitukseen helppo C -tasolla. Näin erinomainen tilaisuus kannatti ehdottomasti käyttää nuoren hevosen kanssa! Suurkiitokset Rällimetsään sekä Iinalle erinomaisen onnistuneesta tapahtumasta.
Iina Tammelan kommentti suorituksesta: Aino käänsi voikon suokkitammansa verryttelyalueelta valkoaitojen sisäpuolelle. Ratsukko saapui radalle harjoitusravissa. Tervehdykseen pysähtyminen oli hieman töksähtävä, mutta siirtyminen harjoitusraville oli mukavan energinen. Ensimmäinen askeleen pidennys pätkä ei vielä niinkään säväyttänyt, tamman lähinnä heiluttaessaan päätään eteen-taa hieman harjoitusravissa nähtyä enemmän. Kolmikaarinen kiemuraura lähti kivasti liikkeelle, mutta toiseen kaarteeseen Tihvinä kaatui hieman ulkoavuista huolimatta. Toinen askeleen pidennys alkoi jo näyttää siltä miltä sen kuuluisikin, vaikkakin askeleet olivat vielä erittäin kaukana niin sanotusta keskiravista. Harjoitusravista pysähdykseen siirtyminen oli täsmällinen, mutta neljä peruutusaskelta Aino joutui melkein pusertamaan irti tammasta. Tahmeista peruutuksista huolimatta harjoitusraviin siirtyminen oli jälleen mukavan napakka. Viimeistä askeleenpidennyspätkää selkeästi verotti hetki sitten tehdyt peruutukset, mutta kun ratsukko pääsi viimein radan laukkaosuuteen, oli Ainolla jo hieman pidättelemistä tamman askeleissa. Keskiympyrä oli vauhdista huolimatta tasapainoinen ja ratsastaja sai hyvin omalla istunnallaan kasattua tammaa niin, että Tihvinä ei päässyt kaatumaan sisäohjalle ennen uralle siirtymistä. Suunnanmuutos harjoituslaukassa sujui rempseällä tahdilla, mutta siirtyminen laukasta raviin hieman lässähti. Ravi voltti onnistui kuitenkin jälleen mukavasti, vaikka nyt tammasta alkoi jo huomata, että ravissa eteneminen kävi hieman tylsäksi, olihan tässä jo niin mukavasti päässyt laukkaamisen makuun. Keskihalkaisijalle kääntyminen jäi hieman pitkäksi, mutta pysähdys ja tervehdys olivat jälleen erittäin täsmälliset. Tihvinässä on selvästi potentiaalia koulukentille, tamma täytyisi vain jo verryttelyssä treenata hyvin liikkeelle, että herättelyä ei tarvitse aloittaa nollasta kouluaitojen sisäpuolella.
20.01.2021 Tilaisuuden paras - jälleen!
Typerä hymy täydellisen hämmennyksen vallassa tuomariston käteltävänä, jälleen. Tihvinä se sitten yllättää, tällä kertaa tamma oli Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuuden paras nelivuotias, ja paras suomenhevonen. Neljän nuoren pieni porukka oli silmiini erittäin laadukas, ja arvelin Tihvinän tipahtavan ainakin liikepisteiden osalta ryhmän häntäpäähän. Ryhmän suomenhevosori liikkui tasaisen upeasti saaden miltei täydet liikepisteet, ja tiesin, ettei minun laiska, mukavuudenhaluinen tammani venyisi reippaimmillaankaan samaan suoritukseen. Tihvinä lähinnä käveli kunnolla, se sai omalla vuorollaan käynnistä komeat neljä pistettä! Laukasta tulikin vain yksi piste, ravista ja ratsastettavuudesta kaksi. Odotettava tulos, joskin ratsastettavuuden matalat pisteet harmittavat, vaikka ymmärränkin ne; Tihvinä olisi tosiaan saanut liikkua reippaammin, vastata apuihin paremmin ja ylipäätään olla sen oloinen, että haluaa liikkua ja tehdä yhteistyötä.
Ja silti Tihvinä voitti. Se sai rakenteestaan hienot kahdeksan pistettä ja kolmetoista pistettä suvustaan, lisäpisteitäkin kertyi kahdeksan – ja laatupisteitä kymmenen. Laatupisteitä, joita jaetaan erityisen hienoille kouluhevosen aluille! Ja nämä pisteet menivät sille upealiikkeiselle suomenhevosorille sekä minun Tihvinälleni, joka ei tosiaan ollut tänään parhaimmillaan. Tuomaristo kuitenkin lohdutteli minua palkintojenjaon kättelykierroksen aikana, että kyllä se laatu näkyy läpi, vaikkei tästä hevosesta aivan koulumestaria taidakaan tulla. Minä vain kiittelin pää nyökkien kuin sellaisella isopäisellä vieterihahmolla, typertyneenä, kuitenkin onnellisena ja vähän ylpeänäkin. Vaikkei Tihvinä koskaan yltäisi nuorten laatuarvostelujen menestystä kummoisemmille sijoille, se on hieno omalla pullavaisella tavallaan, ja sellaisenaan hirvittävän rakas minulle.
4v, t. Kurjen Tihvinätafti Rakenne: 8, Laukka: 1, Ravi: 2, Käynti: 4, Ratsastettavuus: 2, Lisäpisteet: 8, Suku: 13, Laatupisteet: 10 = 48p. KV-I, Tilaisuuden paras 4-vuotias, Paras suomenhevonen
07.05.2021 En ymmärrä enää lainkaan (Tihvinän menestystä)
Tapahtumasivu.
Tihvinän menestys alkaa olla sellaisissa mitoissa, etten pysy enää ollenkaan perässä. Vaihtuuko pullasorsani vallan toiseen ratsuun ennen suoritusta? Muutama päivä sitten rakas Tihvinäni sai uuden, hyvin korean sulan hattuunsa voittaessaan ikäryhmäkilpailun toisen osakilpailun viisivuotiaiden luokan. Tihvinä. Voitti. Oli paras viidestätoista todella kovatasoisesta nuoresta.
Rakenteestaan Tihvinä sai II-palkinnon, minkä lisäksi tamma oli niin koulu- kuin estekokeen toinen. Kokonaispisteillään tamma ponkaisi tuloslistan kärkeen, mikä yhdessä tuloslistan "jatkaa koulu- ja estefinaaliin sekä ikäryhmänsä parhaan valintaan" sai minut melkein itkemään. Estekokeen ratsastanutta Lissua lähinnä nauratti, hän onnitteli minua niin Tihvinän, Uuvin, Kaukon kuin Nohkankin menestyksestä ja tuloksista sekä lohdutteli viisivuotiaiden viimeiseksi jääneen Vasken suoritusta. Ei tämä niin vakavaa ole, jonkunhan pitää olla viimeinen. Vaan kyllä minä olisin odottanut huomattavasti sporttisemman Vasken päihittävän penkkiurheilusta haaveilevan Tihvinän!
05.12.2021 Ikäryhmäkilpailun finaali
Tapahtumasivu.
Varsojen ja nuorten tapahtumista ilmiömäisellä varmuudella ensimmäisiä palkintoja ja sijoja napsinut Tihvinä on hämmästyttänyt minua sekä kaikkia tamman tuntevia. Suomenratsujen ikäryhmän finaalissa voittoputki lopulta katkesi, ja vaikka tämä nyt tietysti kuulostaa vähän kamalalta, niin tamman häntäpään sijoitukset olivat rehellisesti sitä mitä olen tähänkin mennessä pullasorsamaiselta kasvatiltani odottanut. Tihvinä on ihana, hurjan rakas hevonen, eikä mikään muuta sitä. Se on kuitenkin myös hyvin laiska, mukavuudenhaluinen hevonen, ja juuri näihin tosiseikkoihin olen matalanpuoleiset, tai ainakin maltilliset, menestysodotukseni pohjannut.
Karsintansa voittanut voikkoni osallistui niin koulu- kuin estefinaaliin. Ratsastin itse kouluradan, Susirajan Lissu hoiti jälleen esteosuuden (myös muiden hevosteni kanssa). Tihvinän lisäksi Kurjenpesän nuorista myös Vintiö oli kvaalannut itsensä koulufinaaliin, Viola ja Uuvi taas estefinaaliin. Parhaan rakenteen tittelistä kamppailivat nelivuotias Kauko (joka muuten hävisi Lissun Siperiantiaralle tullen jaetulle toiselle sijalle niin ikään haltiasalolaisen, Haltiasalossa asuvan Haltiasalon Tuliaisia Taikojalta, kanssa.)
Tietysti minä vähän jännitin nuorteni puolesta. Vintiössä oli melkoisesti virtaa, sen radassa olikin paljon enemmän tekemisen meininkiä kuin Tihvinän, jonka moottori ei tuntunut starttaavan koko päivänä. Vintiön kanssa pärjäsin vähän paremmin, 11/20 64,643% tuloksella Tihvinän jäädessä luokan 17. sijalle 61,071% tuloksella. Jo ennen arvostelupaperin näkemistä tiesin siellä olevan täysin aiheellinen huomautus puutteellisesta, jos ei jopa puuttuvasta, eteenpäinpyrkimyksestä sekä etupainoisuudesta. Kokemustahan tässä haetaan, sain ratsastettua molempien nuorten kanssa kokonaisen radan eikä Tihvinäkään ihan täysin hyytynyt, vaikkei sekään kaukana ollut. Koetinkin vähän nauraa Lissulle, kuinka tamman koulurata oli sillä tasolla, jota olen Sametin tyttäreltä odottanutkin.
Esteverryttelyssä voikon moottori yskähteli enemmän, jalkojen nostaminen vaikutti hurjan raskaalta operaatiolta. Ei Tihvinä kyllä hikinen ollut tai puuskuttanut yhtään, joten tokkopa tässä jaksamisen rajoilla mentiin, ennemminkin mukavuudenhalun. Lissu kuitenkin sai Tihvinä hyppäämään, vaikka puomeja kyllä kertyi 16 virhepisteen verran. 18/20, häntäpäässä jälleen, pykälää koulukoetta heikommin.
Tietenkin se vähän kirpaisi, mutta ainahan joku häviää eikä sille mitään mahda. Lisäksi Tihvinä nyt on pullasorsa, pienestä pettymyksestäni huolimatta en voi sanoa olevani yllättynyt. Enemmän minä yllätyin osakilpailuvoitosta sekä kasvattini varsa-arvostelumenestyksestä.
Tihvinä tai Vintiö eivät tuoneet kakkukahvien arvoista menestystä, Uuvikin oli 13/20 kahdeksalla virhepisteellä omassa esteryhmässään. Viola sen sijaan yllätti tekemällä nollaradan ja sijoittumalla neljänneksi, joten kyllähän minä alan järjestellä kalenteriin kakkukahvihetkeä Kaukon ja Violan menestykselle. Joka ikinen nuorista sai toki isot kiitokset suorituksensa jälkeen, ne tekivät parhaansa ja se on ehdottomasti pääasia. Työn pitäisi olla hevosellekin mielestä. Ehkä Tihvinäkin löytää ajoittain liikunnan iloa, samaa tunnetta ja menoa, joilla se on aikaisemmatkin hyvät suorituksensa tehnyt? Ei tammasta mitään rotunsa tähtinimeä tule, ja jos kilpatouhusta ei tule yhtikäs mitään niin sitten tamma saa jäädä ihan harrastehevoseksi.
31.03.2022 Aikuistuva, ihmeen hyvin menestyvä sorsanpoikanen
Aimo harppauksin aikuistuva Tihvinä on pian sen ikäinen, ettei nuorten kilpailuluokkiin ole enää asiaa. Tamma tosin kilpailee jo nyt lähinnä avoimissa luokissa. Ja nimenomaan kilpailee, ainakin toistaiseksi touhussa tuntuu olevan joku tolkku (enkä nyt tarkoita vain kotiin tuotujen ruusukkeiden määrää). Laiska ja mukavuudenhaluinen oman elämänsä penkkiurheilijahan sorsanpoikaseni on, mutta ainakin toistaiseksi se on liikkunut kisoissa samaan tapaan kuin kotonakin totaalisen moottorikuoleman sijaan. Joten toistaiseksi Tihvinä jatkaa kilpailemista, edelleen kolmessa lajissa.
Itse asiassa tamma on menestynytkin ihan hyvin, oikeastaan yllyttävän hyvin. Jälleen. En vain ymmärrä. VSR:n Cupeistakin voikon kanssa on kerätty kuusi sijoitusta (olin niin järkyttynyt, että ilmoitin tamman vielä uudelleen mukaan pariin lajiin, vaikka viisi sijoitusta tulikin täyteen jo helmikuun puolella). Kaksi sijaa kenttäratsastuksesta ja yksi esteiltä, molemmat Susirajan Lissun ratsastamina, sekä minun ja Tihvinän yhteiset kolme kouluratsastussijaa. Kolme näistä sijoituksista on vieläpä voittoja, yksi esteiltä ja kaksi koulusta. Ehkei minun pitäisi edes yrittää ymmärtää, mitä tapahtuu. Kyllähän Samettikin pärjäsi, samaten Karneia (Tihvinän Pöystilässä asunut isosisko), kummatkin moneen kertaan palkittuja tammoja. Mandelbacken Messinkimoaree, Tihvinän pikkusisko, ei vielä ole kilpaillut. Emänsä ja siskojensa tapaan myös nuorimmainen on tätä pullasorsaliigaa, ja odotankin vähän sekavin tuntein, osoittautuuko kuopuskin emänsä ja sisartensa kaltaiseksi laiskaksi, silti sijoittuvaksi hevoseksi. Tämä emälinja ei vain lakkaa ihmetyttämästä minua!
Saattaa kyllä hyvinkin käydä niin, että Tihvinä tekee hetken stopin kilpailutouhuun varsaloman muodossa. Olen tässä vähän katsellut orivaihtoehtoja.. Toiveissa tietenkin emän hyvät puolet vähän reippaammalla otteella, mutten tosissani jaksa uskoa sellaiseen. Oletan Tihvinän olevan samanlainen leppoisan laiskojen varsojen sorsaemo kuin Sametti aikoinaan.
03.09.2022 Minne minun junnuni katosi?
Hevoset kasvavat, ikääntyvät, kuten joka ikinen elollinen. Ei siinä ole, tai ainakaan pitäisi olla, mitään ihmeellistä. Silti aikuisen hevosen mittoihin myös ikänsä puolesta kasvanut Tihvinä on ollut minulle jotenkin yllättävä asia – vastahan voikkoni oli suorastaan tyrmistyttävän hyvin nuorten kinkereissä pärjännyt sorsanpoikanen, mikä on tämä aikuinen hevonen juniorini tarhassa? Missä ihmeen vaiheessa Tihvinän kilpaurakin on kääräisty nättiin pakettiin laiskanpulskean tammani napsittua yllättävänkin ripeään tahtiin ruusukkeita kolmesta lajista, niin minun kuin (maasto)estehommat hoitaneen palkkakuskin kanssa? En minä muiden hevosten aikuistumisesta ole tällä tavoin mennyt hämilleni. Olenko minäkin tulossa vanhaksi?
Tihvinä on ottanut keventyneen kilpailukalenterin vastaan riemumielin. Toki tamma on koko ajan treenissä, välillä ilmoitan sen lajijaosten cupeihin, joten voikkoni selkeistä oloneuvostoiveista huolimatta Tihvinä on edelleen aktiivisessa treenissä ja tulee olemaankin – hevonen parhaassa iässä, hyvänen aika! Toki mieleeni on hiipinyt hyvin kutkuttava ajatus seuraavan sukupolven pullasorsaisista suomenhevosista, joten ehkä Tihvinä saa kuin saakin kaipaamansa loman.. mammaloman, kasvatusvastuun imetyksineen kaikkineen, mutta josko se pesti olisi tammaneidille vähän mieluisampi. Vaikka viime päivien rennon laiskat, hitaat maastoretkemme ovatkin olleet niin minulle kuin Tihvinälle todella mukava tapa viettää aikaa. Olen minä käynyt mustikoitakin poimimassa Tihvinä käsihevosenani, kun halusin tammalle edes vähän kävelyä sekä maastovaihtelua. Voisin lähteä uudestaankin, ne mustikkareissut olivat kaikin puolin onnistuneita, vaikka sainkin pestä Tihvinän jättämiä mustikkasuukkotahroja paidastani.
