Kurjenpesä

Kurjen Ukonvirva "Korva"

Perustiedot

Meriitit

Pää- ja rakennekuva © VRL-01811, liikekuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Kovasti minä yritin kutsua varsaa vaikka Ukoksi, mutta Korva siitä kuitenkin tuli.

Luonne

Jo elämänsä alkumetreillä, varsomiskarsinan pahnoilla ja myöhemmin jokivarren varsalaitumella, Korvassa oli menoa ja meininkiä, rohkeaa uteliaisuutta, riemukasta elämäniloa. Kaikki tämä säilyi aikuisikään saakka. Nuorena malttia ei aina löytynyt uteliaisuuden viedessä voiton niin keskittymisestä kuin käytöstavoistakin. Korva kyllä näytti kauhean nololta, pahoittelevalta, joka ikinen kerta hoksattuaan käyttäytyneensä sopimattomasti. Mikään riiviö hupsu kasvattini ei koskaan ole onnut, ennemmin yliutelias seikkailija, joka ei aina ole tajunnut pysytellä paikoillaan tai olla työntämättä turpaansa aivan joka paikkaan.

Ikä toi malttia, ja Korvasta kasvoi oikein hyväkäytöksinen, kärsivällinen hevonen. Erityisen fiksu se ei ole, vaan vähän suoraviivainen, melko simppeli hevonen. Korva kyllä opetteli asioita mielellään – opettelee edelleen! –, uskoo yleensä kerrasta sekä yrittää aina parhaansa. Tahallaan raudikko ei tee pahojaan, uteliaisuuttaan (kenties myös tylsyyttään) se sen sijaan on laittanut esimerkiksi muovisia rehuastioita palasiksi. Korvan tarhassa onkin havunoksia, kahvapallo ja muita virikkeitä, joiden parissa ori viihdyttää itseään tuntitolkulla. Oksat ovat onneksi uusiutuva luonnonvara, eikä Korva ole saanut palloaankaan hajotettua.
Kaikki uusi oli Korvalle pieni seikkailu, suuri ihmetyksen aihe, ja vielä nykyäänkin esimerkiksi suihkepullot jaksavat ihmetyttää sekä ilahduttaa kasvattiani. Mikäli ihmisellä on aikaa, Korvasta saa uuden ystävän kahta nopeammin, mikäli vain malttaa harjailla, rapsutella ja halailla oria oiiiikein pitkän kaavan kautta. Enemmänhän tämä on sitä nallekarhuosastoa kuin korskeaa, karjasta, testosteroninkatkuista orikaartia. Kaikki käy, kengityskin on vallan hauskaa puuhaa, matolääke maistuva välipala, rokotus ihan rutiininipistys.. Korvan maailmasta ei tunnu löytyvän ikäviä asioita tai synkkiä hetkiä.
Etenkin ensimmäiset reissut saivat orini aivan ratkeamaan riemusta sekä positiivisesta jännityksestä. Korva melkein syöksyi rampin ylös, niin kiire sillä oli tutkia niin traileria kuin rekkaa. Samalla vauhdilla tultiin ramppi alas, kaiketi Korvaa kiinnosti nähdä, minne sitä oikein saavuttiinkaan. Lastauskäytöstä pitikin harjoitella, sillä vaikka raudikko uskoi kävelykehotusta, se valitettavasti unohti asian hyvin nopeasti. Kertaus, tuo opintojen äiti, auttoi tähänkin. Itse matkanteko taas sujui ensikerrasta alkaen kuin vanhalta tekijältä.

Niin ajo- kuin ratsukoulutukseen Korva suhtautui suurella ylpeydellä kera pohjattoman innon. Uuden opettelu sujui aina mukavissa merkeissä. Joitakin juttuja piti opetella ja kerrata vähän enemmän, kun pieni hupsuni kaikessa innossaan sekä putkiaivoisessa yksinkertaisuudessaan jäi jumiin puoliväliin tehtävää. Kehuista Korva teki melkein kärrynpyöriä, toki tekisi edelleenkin, mikäli sellaisen osaisi heittää. Pieni kiitos, myötääminen sekä sään rapsuttelu, ääneen sanotut (lässytetyt, jostain syystä lässytysääni tehoaa parhaiten) kiitossanat, tehoavat paljon ruokapalkkaa paremmin.
Korva on innoissaan. Se lähtee aina innolla töihin joka ikisen ihmisen kanssa, tekemään aivan mitä tahansa. Olen lainannut Korvaa niin ratsastusjousiammuntakurssille, hiihtoratsastukseen kuin ratsastuksenohjaajalinjan näyttöihin tuttujeni kaivatessa osaavaa, luotettavaa, hyvähermoista hevosta. Korva on tätä kaikkea, rohkeakin vielä, hyväntuulinen sekä niin yhteistyöhaluinen, että parempaa saa hakea!

Korvan liikkeet ovat puhtaat, säännölliset, tahdikkaat ja pyöreät. Maata mullistava liikeihme se ei ole, ennemmin perushyvä liikkuja (mikä on totta kai aivan tarpeeksi, terve liikemekaniikka on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä seikka). Hypyissä Korva käyttää niin jalkojaan kuin kroppaansa hyvin, on rohkea, nopea ja taipuisa. Nuorena Korvalla oli taipumusta hypätä vähän turhan aikaisin, silkkaa innokkuuttaan. Nykyään tämäkin ongelma on kadonnut nuoruuden liikainnon muututtua pelkäksi innoksi, vain järkevämmäksi ja malttavaisemmaksi. Korva tosiaan nauttii hyppäämisestä, niin rata- kuin maastoesteiden – etenkin vesieste on sen mieleen.
Myös koulutreeneissä Korvan olemus huokuu intoa ja tyytyväisyyttä. Hyvillä mielin kaiken pysähdyksistä pohkeenväistöihin, siirtymisistä laukanvaihtoihin ja niin edelleen tekevä kasvattini tekee tasaisen hyvää työtä kaikissa askellajeissa, jokaisessa liikkeessä.

Kilpailuissa on kivaa, tuumii Korva, koettaessaan nähdä ja kuulla aivan kaiken kuitenkaan unohtamatta ihmistä tai jättämättä töitään puolitiehen. Junnuna moni tapahtuma meni vähän pipariksi Korvan keskittymiskyvyn herpaannuttua, vaan turha sitä on harmitella. Olen vain iloinen Korvan ollessa hyvällä tavalla eloisa, kaikesta kiinnostunut hevonen. Se ei koskaan ole karkaillut tai käyttäytynyt millään päin aggressiivisesti, junnun malttamattomuus on ollut ihan ymmärrettävä asia.
Aikuisenakin Korva puhkuu intoa sekä pientä näyttämisenhalua. Yleisön edessä kasvattini oikein röyhistelee rintaansa tietäen kuinka sitä nyt katsellaan, myötäeletään suorituksen jokaista hetkeä. Ja millaista lisäpotkua se Korvan menoon tuokaan!

Sukutiedot

Jälkeläiset

10.06.2023 sh-o. Pyökin Peikonkulta e. Räiskyvän Kulttimaine om. felissa VRL-04000
02.08.2023 sph-t. Virvatuli Lind e. Lakka Lind om. alina (VRL-14858)

Kilpailutulokset

Kurjen Ukonvirva kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa. Ajantasaisen ominaisuuspistetilanteen näkee orin VH-profiilista.

KERJ Cupit 0 sijoitusta joista 0 voittoa

VSR Cupit 0 sijoitusta joista 0 voittoa

Päiväkirja & valmennukset

17.06.2022 Korvakaveri, kirjoittanut Naella
“Siis Korvalla menen ratsastamaan? Asia aivan selvä”, naurahdin puhelimeen. Olin juuri saapunut Kurjenpesän tallin pihaan ja Aino, joka oli tänään luvannut lähteä kanssani maastoon, olikin joutunut lähtemään klinikalle jonkun hevosensa kanssa. Ei ilmeisesti ehkä mitään kovin vakavaa, mutta olihan kilpahevosten kanssa hyvä olla tarkkana. Koska olin kerran saapunut paikalle, sain ohjeeksi liikuttaa Ainon nelivuotiaan suomenhevosori Korvan. Sain tarkat ohjeet, mistä hevonen löytyisi ja niitä noudattamalla päädyin tarhalle, jossa rautias ori odotti. “On sinua nimellä paiskattu”, totesin hevoselle, joka työnsi turpaa aidan välistä porttia avatessani. Rapsuttelin oria tuuhean otsatukan alta hetkisen, ja lähdimme sitten tallia kohti. Korva seurasi minua reippaasti ja asettui tallissa käytävälle kiltisti paikoilleen. Tarjosin orille ensimmäiseksi sangollisen vettä, jonka raudikko joikin suurella halulla, vaikka tarhassakin oli tietysti ollut vesisaavi. Ehkä se oli lämpimässä ilmassa ehtinyt jo vähän lämmetä, ja siksi kylmä vesi sangosta maistui paremmin.

Laitoin Korvan kuntoon ratsastusta varten melko nopeasti, sillä ori ei aiheuttanut missään vaiheessa minkäänlaista haastetta. Pari kertaa harjauksen lomassa se vaati rapsutuksia etujalkaa nostamalla, mutta muuten Korvan hoitaminen oli hyvin helppoa. Kun sain vielä itsellenikin varusteet päälle, suuntasimme kentälle. Korva ei olisi aivan malttanut seistä paikoillaan, kun nousin selkään, mutta satulaan istuessani hevonen pysähtyi ja sain jalustimet säädettyä sopiviksi. Liikkeellelähtö oli sen jälkeen helppoa ja käynnissä Korvan eteenpäinpyrkimys oli ihailtavaa alusta asti. Parin suoraa uraa kävellyn kierroksen jälkeen testailin nuoren hevosen säätöjä ympyröillä ja hetken päästä pienemmillä volteilla. Korva teki hommia kanssani mieluusti ja se oli oikein mukava ratsastaa. Ravissa aloitimme myös ihan vain suoralla uralla, sitten teimme muutamia ympyröitä ja lopulta voltteja. Kokeilin myös parilla lävistäjällä, miten Korvan askel venyy, ja hienostihan se sujui. Korva tuntui olevan työnteosta innoissaan ja sellaisen tyypin kanssa oli ilo tehdä töitä. Askeleenpidennysten jälkeen pidimme välikäynnit, sillä keli oli lämmin ja Korvan kaula oli jo hieman hionnut. Korva käveli edelleen reippaasti, ja jouduin jopa vähän pidättämään sitä, jotta saisin itsekin vähän vetää henkeä.

Viimeiseksi jutuksi otimme pari laukannostoa molempiin kierrossuuntiin. Välikäyntien jälkeen ravasimme hetken ja sitten kokeilin laukannostoa pääty-ympyrällä. Jo ensimmäinen nosto oli Korvan kanssa hallittu, ihan kuin ori olisi tehnyt näitä tuhansia lyhyen elämänsä aikana. Laukka jatkui ympyrältä tasapainossa kulmaan ja pitkää sivua pitkin. Ennen seuraavaa päätyä siirsin orin takaisin raviin ja päädyssä tein uuden noston. Laukka pyöri niin hyvin että kaksi nostoa per suunta sai riittää tänään, jos toinenkin suunta onnistuisi näin hyvin. Ja sehän onnistui! Kun taputin Korvaa loppuraveissa kaulalle ja lässytin sille kiitokset, se pärskähteli tyytyväisenä. Kun siirryimme loppukäyntien pariin, Aino kaartoi trailerinsa kanssa pihaan ja hypätessään ulos autosta hän heilutti kättään tervehdykseksi. Aino ei sen kummemmin ehtinyt tulla kentän laidalle, joten loppukäyntien ja huolellisten kiitosten jälkeen jatkoimme Korvan kanssa talliin, jossa Aino sai kuulla pelkästään ylistäviä sanoja nuoresta oristaan.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen