Kurjenpesä

Kurjen Rammstein "Hevari"

Perustiedot

Meriitit

Rakenne © suba, ratsastuskuvat © Pikselit, muut © Kurjenpesä

Tausta

Riipan ensimmäinen varsa jäisi kotiin, mikäli olisi yhtään kilpa- ja jalostushevosen oloinen. Tätä olin hokenut itselleni koko tamman tiineysajan, vaikka vähän epäilinkin, että Riipan ja Ramin varsa jäisi kotiin vaikka millainen olisi millainen takapihan pullaponi. Ainakin paperilla yhdistelmä oli erittäin hyvä, ja salaa toivoin korrektirakenteista, kapasiteetikasta ja kivaliikkeistä vuonoa helppo A -luokkiin. Kaikkein eniten odotin hyvää luonnetta.

23.08., aamuyön tunteina, Riippa varsoi esikoisensa. Vankkatekoinen, pitkäkoipinen orivarsa oli niin komea, niin hieno, että olin (jälleen) haljeta ylpeydestä! Riipan ensihörähdykset varsalleen, pikkuisen haparoivat ensiaskeleet, hyvin löytynyt nisä. Riipan maidon vasta-aineetkin olivat kohdillaan; kaikki sujui kuin tanssi.

Orin ensimmäisen elinviikon aikana huomasin ajattelevani useamman kerran, että tästä pojasta voisi tulla isänsä veroinen, ellei jopa hienompi, käyttöori. Rohkea, itsevarma varsa tutki maailmaa uteliaasti liikkuen laitumella niin hyvännäköisesti, että saatoin vain haaveilla nuoren liikkeen laadusta sen kasvettua täyteen mittaansa!
Nimi tuotti vähän päänvaivaa. Serkkuni heitti vitsillä ”isän mukaan Rammstein”, joskin torppasin sen heti alkuunsa; ei vuonolle saksalaisen metallibändin nimeä laiteta!

Laitoin sitten kuitenkin, mikään muu nimi ei tuntunut enää sopivalta.

Luonne

Pienestä pitäen rohkea, aika itsenäinen vuonoherra Hevari on melko hillitty hevonen. Ori ei pidä itsestään turhan paljoa melua, vaan ennemmin seisoo paikoillaan ympäristöään tarkkaillen. Mikään ei tunnu järkyttävän Hevarin mielenrauhaa tai maailmanjärjestystä. Muutoksiin todella nopeasti ja mutkattomasti sopeutuva hevonen, joka ei ole moksiskaan uusista tilanteista, vieraista paikoista tai muista hevosista. Hevarin kanssa työskentely on kaikin puolin tavattoman helppoa ja mukavaa.

Hallakkoni oppi käytöstavat nopsaan, eikä Hevarilla ilmennyt uhmaiässäkään suurta tarvetta kyseenalaistaa minua tai muitakaan sitä käsitelleitä ihmisiä. Itse asiassa Hevari oli niin helppo opettaa tavoille ja totuttaa uusiin asioihin, että välillä ihan unohdin, miten nuori ori olikaan!
Nykyisellään punkkari lukeutuu niihin ihastuttavan helppoihin ’kaikki käy’ -hevosiin, jotka tuntuvat nuokkuvan niin harjauksen, pesun, hieronnan kuin vähän kaiken muunkin aikana. Rapsutuksista tai haleista ori ei oikein välitä; ei sitä paijaaminen häiritse, mutta ei se siitä tunnu hirveästi saavankaan mitään. Paitsi korvan sisuksien rapsuttelusta, hyvänen aika miten hevonen voikaan nauttia niin omituisen paikan rapsuttelusta! Rauhallisesti paikoillaan nököttävä Hevari on helppo arkikaveri sekä kengittäjän ja eläinlääkärin asiakas. Kaikki ihan oikeasti käy, millekään ei irvistellä. Hevari hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat, oli kyse sitten satuloinnista tai raspauksesta. Klipperin, suihkepullon tai kengittäjän pakettiauton jarrujen ääni ei hirvitä, kaivonkansi, pesari ylipäätään ja kaikki muukin on ihan okei, loimet tai suojat eivät ahdista. Todella mutkaton hevonen, jonka kanssa kuka tahansa voi puuhastella turvallisesti.
Orini kävelyvauhti on melko reipas; askel on pitkä ja rento, matkaavoittava. Hevarilla ei kuitenkaan koskaan ole kiire, ja se kyllä hidastaa, jos ihminen haluaa kävellä hitaammin. Mikäli ori saa luvan, se syö mielellään koivunoksia sekä voikukkia kävelymatkan varrella, mutta omin lupineen Hevari ei lähde aterioimaan. Näteille tytöille pitää höristä kerran tai kaksi, tietenkin. Sen kummempaa flirttiä Hevari ei harrasta, herrasmies kun on.
Lastaamisessa tai kuljetuksessa ei koskaan ole ilmennyt ongelmia. Ihan ensimmäisellä kerralla, Hevarin ollessa vielä pikkuvarsa, rekan lastaussilta oli vähän jännä. Emänsä perässä Hevari kuitenkin kipusi kyytiin, eikä ole sen jälkeen ihmetellyt ramppia tai mitään muutakaan. Hallakko lastautuu vaikka lähettämällä ja on hyvin rauhallinen matkustaja.

Vanhempiensa tapaan Hevari on helppo A -tasoinen kouluvuono. Orilla on lennokkaat, tahdikkaat, elastiset askeleet, melko pitkät ja miellyttävän säädeltävät. Ryhdikäs, helppo koota ja saada liikkumaan oikein päin. Hevarin suurin ongelma on sen lievä etupainoisuus; etuosaa saa tosissaan keventää ja nostattaa joka treenissä. Onneksi ori on yhteistyöhaluinen, kuuliainen ratsu, joka tekee mielellään töitä ihmisen kanssa kyseenalaistamatta saamiaan apuja juuri koskaan. ’Juuri koskaan’ koskee lähinnä sahaavaa kättä, puristavia polvia tai muita ratsastajan virheitä, ja nekin saavat olla melko selkeät; Hevari on hyvin pitkämielinen ja anteeksiantavainen ratsastajansa virheille. Ratsastajan tehdessä isompia virheitä Hevari reagoi hidastamalla, lopulta pysähtymällä. Ei sen enempää. Liikkeelle vuonohevonen lähtee heti siistimmät avut saadessaan.
Orin liikkeissä ja ratsastettavuudessa on paljon hyvää (kuten jo kehuin). Ihastuttavinta Hevarissa on sen hyväntuulisuus, rehellinen työn ilo ja yhteistyöhaluisuus. Niin hikiset koulutreenit, rennot maastoretket, ajoittaiset työhevosen työt (lähinnä naapurini toimesta) ja kesäiset uittoreissut – hallakko nauttii täysin rinnoin kaikesta. Mikään ryppyotsainen suorittaja Hevari ei kuitenkaan ole; tässä hevosessa on ihan selvä ero Walpuun ja Tsaariin, joiden nutturat ovat hivenen liian tiukalla. Hevari nauttii työnteosta, eikä sen tarvitse aina edes olla työtä, ihan humputtelukävely on aivan yhtä mukavaa! Tämä hevonen onkin suosikkeja ilman satulaa humputteluun tai kaulanarulla ratsastamisen kokeilemiseen. Hevari on niin tasainen, kuuliainen ja luotettava, että tällä hevosella minä hyppäänkin säännöllisesti! Ja ihan Hevarin kapasiteetin mukaisia 85cm ratoja. Hevari on ehdottomasti enemmän kouluhevonen hyvine liikkeineen, mutta tällä hevosella on myös pehmeä, tasainen, pyöreä hyppy ja hyvä tasapaino. Esteradoille tämä hevonen on vähän turhan hidas (hyppy ei lopu ikinä), mutta esteälyä, varmuutta ja rohkeutta löytyy niin, että tämmöinen koulutätikin nauttii hyppytreeneistä.
Hevarin vahvuus on sen hienossa ravissa ja raviliikkeissä. Laukassa vuonohevoseni etupainoisuus korostuu; viimeistään ensimmäisissä laukannostoissa huomaa, onko Hevarin saanut ratsastettua kunnolla ylös vai ei.
Yksin, porukassa, kärkihevosena, peränpitäjänä.. Hevari on maasto- ja liikennevarma ratsu, nappivalinta niin rauhallisille metsäkävelyille kuin reippaille hankilaukoille.

Ehkä Hevarista tulee eläkepäivillään jonkun junnun ensimmäinen kisahevonen, jos maltan vuokrata oria tai antaa sen ylläpitoon. Erittäin hyvähermoinen, viilipyttymäisen rauhallinen hallakko ei koskaan ole moksiskaan vieraista paikoista, hevosvilinästä, yhtään mistään. Ratsastajan jännitys tuntuu valuvan tästä hevosesta kuin vesihanhen selästä! Hevari vain on, käyttäytyy yhtä hyvin kuin aina, nauttii työnteosta ja esiintyy yleisön edessä jokaisesta hetkestä nauttien. Oli ori sitten näyttelykehässä tai kouluaitojen sisällä, hallakko saa uutta ryhtiä ja keveyttä askeliinsa – Hevari rakastaa esiintymistä! Ja vaikka nyt omaani kehunkin, niin onhan tämä komea, näyttävä, karismaattinen hevonen.
Vahvasta koulosaamisestaan ja karismastaan huolimatta Hevari ei ole niitä ”satavarma ruusuke” -hevosia, joita joillakin ihmisillä on onni omistaa. Hevari on kuitenkin ”satavarmasti hyvä fiilis kisapäivän päätteeksi” -hevosia, ja sille minä annan hyvin paljon arvoa.

Sukutiedot

Jälkeläiset

02.06.2021 nvh-o. Kurjen Randvér e. Kurjen Valkyrja om. alina (VRL-14858)
21.11.2024 nvh-o. Kurjen Herzeleid e. Kurjen Hellfest om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

03.02.2019 Kouluvalmennus, valmensi Ilona
Kurjenpesän valmennusviikonlopun ensimmäinen ratsu Ainon alla oli varsin näyttävän näköinen vuonohevosori Hevari. Aino oli minua informoinut jo etukäteen jokaisen hevosen vahvuuksista ja heikkouksista, ja tämän orin kohdalla kuulemma ongelmia joskus toi etupainoisuus. Ravityöskentely taas oli sen ehdoton vahvuus, ja samaa pystyin havainnoimaan ratsukon verrytellessä eteen-alas jumpalla. Tälle parivaljakolle olin suunnitellut vähän väistötehtäviä ja paljon siirtymisiä. Siirtymisillä kun helposti saa sen nokan ylös jos se sattuu raskaaksi valumaan.
Aloitimme miltei heti muutamien ravikierrosten jälkeen aivan loivilla raviväistöillä uralta kohti keskihalkaisijaa, eikä alkuun olisi mitään haittaa jos ei aivan keskelle saakka ehtisikään. Muoto sai pysyä matalana ja melko avoimena, mutta kädelle ei saisi painaa. ”Se saa venyttää kaulaansa vieläkin pidemmäksi alas, mutta muistuttelet vaan puolipidätteillä ja pitämällä pohkeen lähellä, että sun käsillä ei silti saa roikkua”, ohjeistin Ainoa. Pohkeenväistössä sai hyvin Hevarin huomion kiinnitettyä sivulle vieviin apuihin, ja keskittyessään se pysyi huomattavasti kevyempänä. Orin varsin laadukas ja tahdikas ravi oli omiaan pikkuhiljaa jyrkempiinkin väistöihin, tehtävä ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Pyysin sitten ratsukon ympärilleni keskiympyrälle kävelemään, ja lähdimme työstämään käynti-laukka siirtymisiä mahdollisimman paljon istunnalla toteutettuina, vieläkin pitkässä, matalassa muodossa. Aino tuntui ajatukselle skeptiseltä, mutta mielellään lähti ohjeitani noudattamaan. Teimme tehtävää niin, että muutaman askeleen välein siirtyminen käynti-laukka-käynti-laukka ja niin edelleen. Ainon tuli huolehtia tarpeeksi napakasta nostosta, jossa takajalat polkisivat hyvin alle, jolloin Hevari pysyisi ryhdikkäänä edestä.
Tehtävän onnistuessa melko helposti, vaihdoimme välillä suuntaa, ja myös tehtävää vaikeutettiin niin, että välillä nostettaisiinkin vastalaukka. Tässä ongelmat tulivat esille, kun Hevari painui selkeästi vahvaksi kädelle. Pyysin vaihtelemaan askelten määrää niin käynnissä kuin laukassakin siirtymisten välillä, jotta orin keskittyminen pysyisi skarpimpana. Tämä tepsi, ja Hevari kokosi jälleen painonsa paremmin takaosalleen. Ihan lopuksi ohjeistin Ainoa keräämään ohjia lyhyemmäksi ja kokoamaan muotoa kisamuotoon saakka, jotta näkisimme harjoittelun tulokset. Hevari oli hyvin avuilla, ja ryhdistäytyi välittömästi. Ratsastaja selässä hymyili leveästi kuin Naantalin aurinko.

06.02.2019 Kouluvalmennus, valmensi reibili
Päivä oli hivenen kylmä ja tuulinen. Saavuin Kurjenpesään, joka oli viimeaikoina tullut minulle hyvinkin tutuksi ja tottuneesti astelin kentälle, jonne hetken päästä saapui myös Aino, tällä kertaa vuonohevosorinsa Hevarin kanssa. Hauskaa, en kovin usein ole näitä pystytukkaisia otuksia päässytkään valmentamaan!
Alkuverryttelyjen aikaan kiinnitin huomiota siihen, että Hevari oli melkoisen etupainoinen, joten teetätin hieman peruutus harjoituksia ja kaarevia uria. Kehotin Ainoa kiinnittämään enemmän huomiota myös omaan istuntaansa ja pikkuhiljaa ori alkoikin olla kevyempi edestä. Ensimmäisenä varsinaisena harjoituksena teetätin kolmikaarista kiemurauraa, kaikissa askellajeissa. Aino ja Hevari toimivat hyvin yhteen, enkä suoraan sanoen olisi uskonut että vuonohevosestakin voi saada näinkin näyttävän ja hienon ratsun. Jossain vaiheessa Ainon huomio omaa istuntaansa kohtaan kuitenkin pääsi hieman herpaantumaan, ja kun painopiste ratsastajalla siirtyi hieman liian eteen, alkoi Hevarikin jarrutella. Huutelin voimistuneen tuulen läpi ohjeita selän suoristamisesta ja hyvästä ryhdistä ja johan jälleen Hevari esitti itsestään niitä parhaimpia puoliaan. Ainokin näytti varsin tyytyväiseltä ratsuunsa. Valmennuksen lopuksi teetätin ratsukolla vielä laukkatehtäviä. Vastalaukkaa, laukanvaihtoja ja vähän harjoituslaukassa istumista. Laukanvaihdoissa oli aluksi hieman ongelmia, Ainon avut olivat vähän ristiriitaisia eikä Hevari ymmärtänyt mitä siltä pyydettiin. Muutaman yrityksen jälkeen nekin kuitenkin alkoivat sujua.
Katselin kelloa, joka näytti, että tämän kertaiseen valmennukseen varattu aika oli loppumassa. Kävin rapsuttamassa Hevaria vielä ennen lähtöäni ja jätin sitten ratsukon tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen