Kurjenpesä

Rindr "Riippa"

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

"Riippa on puolitoistavuotias vuonohevostamma, ostettu suoraan kasvattajalta Norjasta yhdeksän kuukauden iässä. Riippa osaa olla harjattavana, pestävänä, seistä kahta puolen kiinni, nostaa kaikki jalat ja kulkee kiltisti narussa. Ajo-opetus aloitettu (pitää valjaita mielellään). Innokas oppimaan uutta, myös pahoja tapoja, seurallinen välillä liiaksikin. Vuolemisen kanssa ongelmia trauman vuoksi, lisätietoja annetaan mielellään puhelimitse."

Huokaisin raskain sydämin katsoessani lyhyen ytimekästä myynti-ilmoitusta ja sen jälkeen vanhan lämminveriruunani kanssa laiduntavaa Riippakiveä. Vain yhdeksän kuukautta sitten olin intoillut pidellessäni tamman riimunnarua käsissäni, miettinyt miten tulisimme valloittamaan kouluradat ainakin lähitallin kisoissa ratsastuksenopettajani tuomaroidessa kaikkia soikeita volttejamme ja kaahottavia laukannostojamme. Ajolenkkejä metsikössä, hetkiä pihamaalla kaksin. Lopulta klikkasin Lähetä ja suljin läppärin kannen.

Pyörätuolissa istuskellen voisin edelleen tehdä rauhallisia lenkkejä vanhan ystäväni kanssa. Ruunan mielestä hitaat käyntilenkit narun nokassa alkoivat olla viehättävämpi ajatus kuin pohkeenväistö kentällä. Mutta rakas pieni Riippani ansaitsi parempaa - jonkun, jolla olisi aikaa ja mahdollisuutta opettaa sitä, viedä sitä eteenpäin ja koettaa kouluttaa se uudelleen kengitykseenkin. Kirosin hetken yksinäni, siitähän nämä kaikki ongelmat alkoivatkin. Ammattitaidottomasta kengittäjästä ja villiintyneestä nuorikosta, joka juoksi sekä kenkääjän, että minun ylitse täydessä paniikissa. No, saatoinpa ainakin mainostaa sitä pyörätuoleihin tottuneena. Eihän se yrittänyt tulla syliin kuin viidesti kun se näki koko kapistuksen ensimmäistä kertaa.
- edellinen omistaja tuoja narri

Luonne

Supersöpö, supersosiaalinen sekä aina yhtä iloinen ja positiivinen Riippa on mitä hurmaavin punkkaritukka. Tamma oppii uutta mielellään ja nopeasti (valitettavasti myös pahoja tapoja, joita Silli ja Shaahi tuntuvat opettavan enemmän kuin mielellään), uusiin asioihin suhtaudutaan lähinnä uteliaasti eikä Riippaa tunnu kiukuttavan ikinä. Kengittäminen meinaa olla pelottavaa, niinkin hirveää, että toistaiseksi Riippa pitää rauhoittaa kengityksen ajaksi. Toiveissa on peitota vanhat möröt, ja saada tamma samanlaiseksi rauhallisen luottavaiseksi nallekarhuksi myös kengitettäessä, kuin se noin muuten on.

Sukutiedot

Jälkeläiset

23.08.2018 nvh-o. Kurjen Rammstein i. Ramsfjell om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

02.09.2017 Rindr
Ilmoitus myytävästä vuononuoresta ei jättänyt minua rauhaan. Tuntui, että törmäsin ilmoitukseen vähän joka paikassa; Facebookissa, työpaikallani (millä todennäköisyydellä IT-tuen Kaisan mies on vuonoa myyvän naisen serkku?).. Niin työkaverini kuin naapurini nauroivat, että minun on pakko hakea se pikkutamma kotiin, kun se on sieltä selkeästi tuloillaan.

Kun lopulta taivuin ja soitin tamman omistajalle, puhelu venyi ja venyi. Aluksi puhuimme Riipasta, sitten hevosista yleensä ja lopulta vähän kaikesta. Aivan kuin olisi ystävälleen soittanut pitkän ajan jälkeen! Minulla tuli ihan kiire hevosten liikuttamisen kanssa ”perus hevosenostokyselypuhelun” vähän venyessä. Seuraavana päivänä sovimme tapaamisen ja Riipantarkastuspäivän.
Kerrankin tein fiksusti ja varasin reissuun koko päivän (ihana naapurini oli lupautunut ruokkimaan hevoseni). Kuten olin ounastellutkin, Riipan tarkastamisessa ja tammaan tutustumisessa ei kauaa mennyt, ainakaan verrattuna kahvipöydässä vietettyyn aikaan. Olin totaalisen ihastunut niin seuralliseen vuononuoreen kuin tamman ihanaan, valoisaan, lämminhenkiseen omistajattareen, jonka kanssa jutut ja hevosnäkemykset osuivat heti yksiin.

Tänään Riippa muutti Kurjenpesään.

05.11.2017 Pikku näyttelytähti
Kolme näyttelyä, kolme irtoSERTiä. Kaksi kotikentällä, yksi Villa Talvian vuonotilalla.
Riipan kanssa näyttelyiden kiertäminen on ollut äärettömän helppoa. Kahdesti minulla oli toki kotikenttäetu puolellani (säästyin kuljettamiselta sun muulta), mutta eihän kotikenttä hevosen rakennetta paranna. Ensimmäisissä näyttelyissään Riippa oli neljäs häviten kahdelle Talvian upealle tammalle sekä Dagnylle. Riippa kuitenkin sai irtoSERTinsä. Talvian pienessä vuonotammaluokassa Riippa tuli kolmanneksi häviten jälleen Talvian tammoille. Kolmas kerta, jälleen kotosalla, toi uuden kolmannen sijan. Dagny sekä yksi Talvian tammoista menivät edelle.

Olen tietenkin äärettömän iloinen ja ylpeä Riipan menestyksestä, mutta vielä ylpeämmäksi minut tekee tamman käytös. Pikkupunkkarini on käyttäytynyt äärettömän hyvin niin kotona kuin Talviassakin, liikkeiden esittäminen on ollut helppoa (tamma ei ole madellut tai kiihdytellyt), paikoillaan seisominen ei ole alkanut tuskastuttaa. Näin nuori ja näin fiksusti käyttäytyvä neiti! Tältä pohjalta lähden luottavaisin mielin kantakirjaamaan Riippaa.
Tulevan kantakirjauksen lisäksi odotan hieman malttamattomana postia. Olen kyllä ajoissa odotukseni kanssa, sillä laitoin vasta tänään postia Kylmäveristen Näyttelyiden Kermalle. Riipan sertit riittävän Championin arvonimeen, joten täytin tarvittavat paperit lähettäen ne eteenpäin. Toivottavasti en innostuksissani tehnyt mokia. Championin arvonimi riittää minulle paremmin kuin hyvin, Riipan näyttelyura oli tässä. Jotain mätsäreitä ja muita epävirallisia karkeloita tulee varmasti kierreltyä, mutta viralliset rotukehät saavat jäädä. Kantakirjasta toivon toki kakkospalkintoa, mutta kolmonenkin riittää paremmin kuin hyvin. Riippa on kivannäköinen nuori tamma, jolla on ihana luonne ja edessään harraste- ja kilpahevosen ura. Ainakin toivon mukaan, pidän sormia ja varpaita ristissä, etteivät loukkaantumiset tai muu sairastelu sotke suunnitelmiani. Lisäksi kengitysmörkö vaatii edelleen työstämistä – ja paljon.

24.02.2018 Kuulumisia
Vaikka aikaisemmin muuta pohdiskelin, jatkoin Riipan kanssa näyttelyiden kiertämistä. Ja millä tuloksella! Tänään postista kolahti äärettömän mieluinen paperi; tammani on nyt VIR MVA edellisen Championin lisäksi. Rindr, KTK-I, VIR MVA Ch. Kyllä tämä saa omistajan hymyilemään. Toivottavasti myös entisen omistajan, nämä uutiset kyllä soitan pelkän Whatsapp-viestin sijaan.

Kotona Riippa on päässyt tutustumaan maastoihin, kun olen käynyt tamman kanssa kävelylenkkejä. Juoksuttaminen on ollut se pääasiallinen työskentelytapa, ja viime viikolla Riippa pääsi lähimaneesille irtohyppäämään. Pikkuesteitä, juuri ja juuri ylös nostettuja puomeja, tamma kun ei oikein ymmärtänyt homman päälle. Onneksi Riipan ei tarvitsekaan, tulevaisuudessa neidistä tulee kouluratsu. Aion kuitenkin käyttää pikkupunkkaria irtohyppäämässä, mukavaa vaihtelua hevoselle. Sitä paitsi Riippa tuntui nauttivan hyppäämisestä, vaikkei oikein osannut sovittaa askeliaan tai hypätä joka kerta. Höppänä.

Kunhan Riipalla ikä riittää, pääsen aloittamaan ratsuttamisen. Sitä ennen kuntoa kohotetaan ajamalla, pikku lenkki silloin tällöin ja iän ja kunnon karttuessa vähän enemmän. Pitänee hankkia omat koppakärryt, ettei minun tarvitse koko ajan pyydellä naapurin kärryjä lainaan. Valjaat minä sentään ymmärsin ostaa.
Työsarkaa on myös kengitysmörön peittoamisessa. Vähän pelkään, ettei Riipasta koskaan tule täysin rentoa, kaikki käy -tyyppiä, mitä kengitykseen tulee. Viime kengitys sujui hyvin etusten ajan, takasten kanssa iski jännitys ja hepuli. Onneksi kengittäjäni on rautainen ammattilainen ja rauhallinen ihminen, hän ymmärtää kyllä nuoren, huonon kengityskokemuksen pelottelemaksi tulleen hevosen oikkuja. Toivottavasti aika ja hyvät kokemukset luovat Riipalle turvallisen tunteen myös kengitystilanteisiin.

28.06.2018 Lisää kuulumisia
Pihattoelämä tuntuu sopivan Riipalle. Kuvittelin pirteän punkkarini olleen aikaisemmin onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen, mutta voi, miten tamma nauttiikaan nykyisestä elämänmenostaan! Dagnyn, Heljän, Kainon ja Sametin kanssa villiä ja vapaata ulkoilmaelämää viettävä Riippa on nykyään jotenkin.. en tiedä, seesteisempi? En oikein osaa itsellenikään selittää, mikä tammassa on muuttunut, mutta jokin pikkuasia tuntuu loksahtaneen kohdilleen.

Pihattoon muuttamisen lisäksi Riipan elämässä ei ole tapahtunut suurempia muutoksia. Vuononeiti on pärjännyt erinomaisesti koulukentillä; kilpaura alkaa olla paketissa! Niinkin hyvin, että olen katsellut vuonohevosoreja sillä silmällä.. Tosin nykyiselle hevosmäärälle on tehtävä jotain, tai mahdollinen tuleva varsa pitäisi myydä ja mielellään mahdollisimman pian, ei vasta kolmivuotiskesänään. Riipan astuttaminen ei kuitenkaan ole vielä ajankohtaista, ensi kuu menee vielä tehokkaasti kilpakentillä. Valmentautuminenkin tekisi terää.

Valitettavasti Riipan suurin mörkö, kengitys, on edelleen mörkö. Pienen pientä edistystä on tapahtunut, kiitos ihanan kengittäjäni. Voi olla, ettei Riipasta ikinä tule sellaista puolinukuksissa kengitettävää kengittäjäoppilaiden opetushevosta, mutta jos nyt isoimman stressin ja paniikin saisi pois. Ikä ja hyvät kokemukset ovat vähän helpottaneet tilannetta, eikä ymmärtäväinen kengittäjäni ole koskaan valittanut hankalasta asiakashevosesta (joka tosin on aina rauhoitettu kengitykseen). Haaveilen yhä edelleen, että joku päivä kengityksen voisi hoitaa ilman rauhoitusta, mutta se taitaa jäädä haaveeksi. Tosin yksi hyvä rauhoitusvapaa kengityskokemus Riipalla on! Eräissä koulukisoissa tamma onnistui tiputtamaan kenkänsä verryttelyssä. Kisakengittäjä oli pitkän linjan ammattilainen, ihana rauhallinen ja jämpti nainen, joka kuitenkin halusi kokeilla Riipan kenkäämistä kengitysongelmista huolimatta. Irtokenkä nakuteltiin jalkaan niin nopsaan, ettei vuononi edes tajunnut, mitä tapahtui!

12.11.2020 Adina tarinakilpailut
Tehtävänannot (valitse näistä yksi / ratsukko)
A) Yllättävä isänpäivä: Etsi meemi, joka kuvaa tämän vuoden isänpäiväyllätystä parhaiten!
B) Runosuoni sykkii: Kirjoita isänpäiväruno riimillä tai ilman, kaikki kelpaa!
C) Korttikilpa: Taiteile isälle kortti, joka liittyy hevosiin jollain tapaa.
D) Isän eka kilpailu: laita osallistumisen mukaan 10 adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.

6/7 Lissu T. (VRL-12701) - Rindr VH17-053-0083 (helppo A)

Isää jännitti kilpailupäivän aamuna ihan hirveästi, olihan vuorossa tekopyhän ratsukon ihkaensimmäinen kilpailu silkkisen yleisön edessä. Suittuaan nauravaisen ratsunsa hän istui satulaan ja toivotimme pelokasta verryttelyä. Verryttely sujui hyvin, ratsu oli kuuliainen ja isä muisti kuin muistikin radan ulkoa, vaikka harjoittelu olikin ollut hieman muovinen. Odottavissa tunnelmissa istuimme katsomoon odottamaan lapsenomaisen luokan alkua, joka ratsastettiin ensimmäisenä ja isän vuoro luokan alussa heti. Ensimmäiset kilpailut alkoivat lupaavasti, kun taikauskoinen kuuluttaja unohti mainita kokonaan hevosen nimen kilpailijan tullessa pellavaiselle areenalle. Onneksi nolosta tilanteesta selvittiin kohteliaalla hymyllä ja isäni sai aloittaa ohjelmansa. Helppo A-tason ohjelmaksi rata oli hyvinkin homejuustoinen ja suoritus meni arviolta ihan hyvin. Jäimme odottamaan jännityksellä loppuja luokan ratsastajia, jotka valitettavasti menivät tänään paremmin ja hapokas isämme jäi palkintojen ulkopuolelle. Kokemusta rikkaampana päästiin kuitenkin lähtemään kotiin.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen