Ostin Ramin rehellisesti siksi, että minulla oli siihen mahdollisuus. Seitsemänvuotias, melko korkeajalkaisen näköinen vuono oli tullut vastaan muutamissa koulukisoissa, ja pidin hirveästi orin olemuksesta ja tavasta liikkua. Askeleet olivat matkaavoittavat, tahdikkaat ja irtonaiset, liikkuminen oli helpon ja kevyen näköistä ajoittaisesta etupainoisuudesta huolimatta. 'Tuossapa kelpo orivaihtoehto jommallekummalle tammoistani', olin pohdiskellut.
Sattumalta minulla ja Ramin omistajalla oli sama valmentaja. Kun omistaja teki päätöksen myydä Ram ja keskittyä enemmän valjakkovuonoihinsa, hän sai valmentajamme kautta numeroni ja otti yhteyttä. Hän tiesi vuonotammoistani ja oli pohtinut, josko minua kiinnostaisi hankkia ori laumani jatkoksi.
Eihän minulla mitään pakottavaa tarvetta ollut saada oria itselleni. Edellisten jatkoksi. Ram oli kuitenkin hirvittävän miellyttävä hevonen, ja koeratsastus vain vahvisti tätä mielikuvaa. Ostotarkastuksessakaan ei ilmennyt mitään vikoja, joten tein kaupat lupaavasta kouluvuonosta.
Teräshermoinen herrasmiesori, joka arvostaa myös omaa rauhaa. Olkoonkin miten mukava, miellyttävä, asiallinen hevonen, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa kenen tahansa käsiteltävänä, en mielellään päästä lapsia tai hevosia arastelevia ihmisiä harjailemaan Ramia. Vuonoherra ei turhista lääppimisistä perusta, ja olen huomannut orin olevan kaikkein onnellisimmillaan mitä vähemmän mitään ”ylimääräistä” se joutuu tekemään. Dagny ja muut hellyydenkipeät tammat saavat jatkossakin hoitaa Kurjenpesän häviävän pienen PR-toiminnan, Ram voi keskittyä joko töihin tai akkujensa lataamiseen oman tarhansa nurkassa.
Ramin ilmeestä huomaa, milloin harjaushetki on kestänyt turhan kauan tai milloin sopivan rapsuttelumäärän raja on ylitetty. Fiksuna, hyvin käyttäytyvänä punkkarina Ram ei koskaan kiukuttele tai osoita mieltään, hyvä jos huiskaisee hännällään kerran tai kaksi jos oikein kiukuttaa. Ori viestittää ilmeillään, milloin sen sosiaalisuudenkaipuu on täytetty tai jokin ei ole hyvin. Toimin Ramin kanssa mahdollisimman ripeästi, en jää puunaamaan tai paijaamaan oria, joka ei selkeästi siitä perusta. Eipä Ramissa yleensä ole turhan paljon puunattavaa, hallakkoni on siisti hevoskansalainen eikä piehtaroi tarhan kuraisimmassa nurkassa tai sikaile syödessään lusernmössöjään korvilleen.
Kaikki arkiset ja kausittaiset hoitotoimenpiteet harjauksesta hierontaan, kengityksestä loimitukseen, harjan siistimisestä raspaukseen, pesuista madotuksiin ja niin edelleen sujuvat aina ongelmitta. Ram on hyvin mutkaton kaveri, aina asiallinen ja fiksu. Vaikka esimerkiksi raspaus ja silmätipat ovat orin mielestä ihan hyhhyhjuttuja, punkkari kestää ne nyrpeäilmeisenä haraamatta yhtään vastaan. Tekemällä yhteistyötä ori pääsee inhottavista asioista nopeammin eroon, ja se tietää sen.
Melko pitkin askelin kulkeva Ram etenee ennemmin vähän reippaampaa tahtia, mitä sitä maisemia toljottamaan tai haikailemaan tienpientareen voikukkia, joita ei kuitenkaan saa! Ori pitää kohteliaan hajuraon taluttajaansa, ei pienistä hätkähdä eikä lähde esimerkiksi Shaahin pöllöilyihin mukaan. Tammoille Ram saattaa höristä kerran, pari, yleensä ei sitäkään; tämä punkkari on hiljainen ja siivokäytöksinen.
Sopivan herkkä ja reaktiivinen ilman ylilyöntejä tai kuumumista, yhteistyöhaluinen hevonen korkealla työmotivaatiolla. Ramin kanssa treenaaminen on suoranainen ilo! Vuonohevosen kapasiteetti kattaa kaikki helppojen luokkien asiat, liikkuminen on helpon ja kevyen näköistä ajoittaisesta etupainoisuudesta huolimatta, kokoaminen on kohtalaisen helppoa. Kieltämättä orin liikkeet voisivat olla korkeammat, eikä etupainoisuutta tarvitsisi olla ollenkaan, mutta näistä epäkohdista huolimatta Ram on oikein pätevä helppo A -tason hevonen. Ja mikä tärkeintä; ori yrittää aina parhaansa. Se painaa vaakakupissa paljon enemmän kuin täydellisyyttä hipova jalan liikerata keskiravissa.
Pienet tasapainoheilahdukset tai ajoittain puristava polvi eivät hirveästi Ramia haittaa, mutta kovaa tai sahaavaa kättä punkkari ei kestä ollenkaan. Mikäli ratsastajan tyyli ei orille kelpaa, se pysähtyy ja alkaa peruutella ihmeellisen kiemurtelevilla askelilla purren kuolainta kuin koira vetolelua. Vakaa, pehmeä käsi kehittyy ja pysyy yllä tällä hallakolla ratsastaessa!
Käynnissä ja ravissa Ramin ajoittainen etupainoisuus on pahinta, laukassa ori liikkuu paremmassa ryhdissä eikä juuri valahda etupainoiseksi. Orin kyllä saa ratsastettua parempaan tasapainoon, mutta se vaatii luonnollisesti vähän työtä. Ram vertyy muutenkin hieman hitaanpuoleisesti; tämä hevosen kanssa joutuu aina tekemään vähän pidemmän puoleisen verkan, jotta treenistä saa irti kaiken mahdollisen. Hitaasta vertymisestä huolimatta reippaanpuoleinen, eteenpäinpyrkivä hallakko on hereillä ensimmäisestä askeleesta lähtien liikkuen omalla, hyvin hyrräävällä moottorillaan. Orin bravuureita ovat äärettömän tasaiset, siistit pysähdykset ja pehmeät siirtymiset, lisätyt askellajit ovat vähän vaisut, eikä niistä koskaan saa yhtä hyviä pisteitä kuin keskiaskellajeista.
Maastoillessa Ram etenee reippaasti, ei säpsy fasaaneita, peuroja tai muita eläimiä tai kauhistu postilaatikoista, lenkkeilijöistä tai mistään sellaisista. Autot ja mopotkin vuono kohtaa reippain mielin, vaikka totta kai säpsähtää jos joku idiootti kaasuttaa ihan vieressä. Metsäkoneita Ram sen sijaan jännittää, eikä yksikseen uskalla ohittaa sellaista, paitsi talutettuna. Muuten maastovarma, mukava kaveri, joka nauttii vapaasta peltolaukasta ja mustikoiden maistelusta.
Ram on erittäin helppo lastata ja kuljettaa vaikka yksinään; edellinen omistaja opetti orin menemään minkä tahansa kuljetuskaluston kyytiin lähettämällä. Seuraa tai ei, hallakko matkustaa hyvin rauhallisesti (paitsi jos tiessä on kamalasti reikiä tai muuta koppia/rekkaa täryyttävää; sellainen aiheuttaa kiukkuista kuopimista).
Vieraissa paikoissa, kisoissa ja sen sellaisissa Ramin teräshermot ja järkevä suhtautuminen vähän kaikkeen tekevät päivästä aina vähän helpomman. Ori käyttäytyy herrasmiesmäisen hyvin joka tilanteessa, eikä varmasti aiheuta minulle lisäjännitystä tai harmaita hiuksia. Töitä tehdessään Ram keskittyy työntekoon välittämättä tutun tai vieraan hevosen huutelusta, rätisevästä kuulutusäänestä tai oikein mistään muustakaan. Ram sopisi hyvin junnuratsastajan opetusmestariksi tai jännittävän ratsastajan luottohevoseksi!
| i. Brænne Valaskjalf evm, nvh, rnhkko, 143cm |
ii. Jakhelln evm, nvh, rnhkko, 143cm |
iii. Sabertand evm, nvh, rnhkko, 142cm |
| iie. Fjelde Vinter evm, nvh, rnhkko, 143cm |
ie. Brænne Valkyrie evm, nvh, vrnhkko, 140cm |
iei. Fornæss Viking evm, nvh, vrnhkko, 142cm |
| iee. Siw Myrthild evm, nvh, vrnhkko, 139cm |
||
| e. Rannveig evm, nvh, rnhkko, 142cm |
ei. Tarjei evm, nvh, rnhkko, 145cm |
eii. Johnsrud evm, nvh, rnhkko, 146cm |
| eie. Eide Nellfrit evm, nvh, rnhkko 140cm |
ee. Rosenrød evm, nvh, rnhkko, 142cm |
eei. Preus evm, nvh, rnhkko, 145cm |
| eee. Ramnorny evm, nvh, vrnhkko, 142cm |
28.04.2018 nvh-o. Kurjen Gjallarhorn e. Nordlie Dagny om. Sorel (VRL-00884)
23.08.2018 nvh-o. Kurjen Rammstein e. Rindr om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
01.04.2019 nvh-t. Kurjen Katarie e. Valla Karneval om. suba (VRL-12468), Derian
01.09.2018 Kouluvalmennus, valmensi laura
Ensimmäinen retkeni Kurjenpesään oli kohdistettu syksyiselle viikonlopulle, ja mut oli passitettu valmentamaan tallin omistajaa Ainoa, sekä yhtä tallin pystytukkaisista vuononhevosista. Ramsfjell oli hyvin tyypillisen näköinen norjalainen, ja seuratessani sen menoa itsenäisissä alkuverryttelyissä mun pieni irokeesikuumeeni nousi ennestäänkin - mä olin haaveillut omasta hevarista jo jonkin aikaa, ja Ram ei ainakaan yhtään laskenut mun innostustani.
”Mä ajattelin, että kun me kaikki ollaan vasta palailemassa lomilta uuteen treenikauteen, voitaisiin käydä vaan läpi vähän perusjuttuja. En ole kamalasti suunnitellut tän päivän ohjelmaa, ja ajattelin että katsotaan sen mukaan, mitä meillä menee aina tehtävissä - ei mennä kiireellä eteenpäin, ja jätetään seuraavaan kertaan tai sulle kotiläksyksi ne mitä me ei ehditä katsoa nyt”, selostin Ainolle, joka oli hiljentänyt norjalaisen käyntiin. Ori pärskähti muutamaan otteeseen ja venyytti kaulaansa naisen antaessa hieman pidempää ohjaa mun selostaessa ensimmäisen tehtävän kulkua. Me aloitettiin päivän valmennus virallisesti pituushalkaisijalta väistämisellä, ja ensimmäisen suorituksen aikana me vain keskityttiin siihen, että Ainon tuntuma Ramiin pysyi mukana koko väistöaskelten ajan ja että poni olisi suorana myös uralle tultaessa.
”Muista katse, se avaa samalla vasenta pohjetta ja sun yläkroppaa vasemmalle. Pidä vasen pohje väistön aikana rentona, se estää Ramia väistämästä ja on ristiriidassa sun antamiin muihin merkkeihin ponille. Ohja ei työnnä hevosta väistöön, pidät kaulan suorana ja jos on tarve niin jarrutat mutta ei muuta.”
Aino oli pystytukkaisen poninsa kanssa nopeasti perillä leikistä, ja väistävän pohkeen ja sitä vastakkaisen ohjan vuorottelu oli hyvin lapasessa ratsukolla - pikkuhiljaa me pystyttiin lieventämään toisen ohjan pidätettä ja lisätä mukaan asetusta väistävän pohkeen puolelle. Me päästiin vaihtamaan nopeasti suuntaa, ja tulemaan käynnissä väistöjä myös tähän uuteen kierrokseen, ja mä lisäsin vielä väistön jälkeiselle lyhyelle sivulle pääty-ympyrän ravissa niin, että me säädeltiin vielä hevosen pyöreyttä ravin ollessa suurempi riski Ramille oikoa ja lipsahtaa liian kiireiseen ja hätäiseen etenemiseen. Valmennus oli hyvä päättää siihen, että hevonen pysyi kokoajan ravissa ja hevoselle helpommassa askellajissa väistämiseen - Ram oli antanut suurinpiirtein kaikkensa syksyn aloittavalla valmennuskerralla, jolloin tuo ansaitsi loppukäynneillä runsaat taputukset ja sanalliset kehut myös multa.
14.10.2018 Pojista polvi paranee
Ram on (ainakin toistaiseksi) astunut ainoastaan omat tammani, minkä vuoksi orin jälkeläismäärä ei ole turhan suuri. Toki mieleni tekisi sanoa ”laatu korvaa määrän”, sillä Ramin molemmat pojat ovat upeita! Ainakin ulkonäkönsä puolesta molemmat ovat isäänsä komeampia (tästä toki saadaan kiittää todella kauniita, laadukkaita emiä yhtä lailla kuin hyvää isäoria).
Kurjen Gjallarhorn meni kaupaksi jo maitovarsana. Suomivuono matkasi aina Texasiin asti Chinet Ranchille, ja siellä ori on pysynyt. Jo nuorena ori kantakirjattiin komeasti KTK-I -palkinnolle, eikä orin ura kouluratsuna kalpene kantakirjatuloksen vierellä. Komea, raamikas hallakko on kisannut helppo A -tasolla, ja on käsittääkseni jo kisaeläkkeellä.
Kotiin jättämäni Kurjen Rammstein on seurannut velipuolensa kavionjäljissä; myös Hevari kantakirjattiin nuorena poikana KTK-I -palkinnolla. Komearavinen nuori tekee jo kovasti töitä liinan nokassa ja kärryjen edessä, sisäänratsastuskin on tehty. Pian Ramin toinenkin poika nähdään koulukentillä.
Vaikka kahden varsan otanta on tosiaan pieni, olen todella tyytyväinen siihen, mitä Ram on periyttänyt; luonnetta, rakennetta, liikettä. Molemmat pojat on fiksuja, ennemmin pidättyväisiä ja omissa oloissaan viihtyviä kuin sosiaaliperhosia. Hyvä ryhti ja raamikas ulkomuoto, hyvät liikkeet. Pojista polvi paranee, todellakin.
16.10.2018 Kouluvalmennus, valmensi reibili
Kurjenpesän kenttä oli alkanut käydä minulle jo tutuksi paikaksi ja jälleen kerran löysin itseni sieltä seisomassa, tihkusateessa. Katselin alkuverryttelyjä suorittavaa ratsukkoa huppu tiukasti päähäni vedettynä. Aino ratsasti vuonohevosorillaan Ramilla, eikä orikaan näyttänyt lainkaan siltä että sekään eritysemmin olisi nauttinut liikunnasta sateessa ja vain viuhtoi häntäänsä kiukkuisesti aina, kun Aino antoi sille ohjeita mitä tehdä seuraavaksi. Sympatiani olivat täysin orin puolella.
Alkuverryttelyt suoritettiin siirtymisiä tehden kaikissa askellajeissa ja verryttelyn jälkeen kehotin Ainoa antamaan Ramille pitkät ohjat ja jatkaa käyntiä uralla sen aikaa, että saisin selitettyä päivän tehtävää ja Ramkin saisi hieman hengähtää.
"Olen laittanut nuo kartiot kentälle siksi, että tänään ratsastetaan niiden muodostamaa neliötä, kartiot siis toimivat merkkinä siitä missä neliön kulmat sijaitsevat. Tehtävä suoritetaan käynnissä ja ravissa niin, että ratsastat sivut ravissa ja juuri ennen kulmia takaisin käyntiin. Kulmat mennään käynnissä ja tarkoitus on huolehtia siitä, että asetat hevosen kunnolla kulmiin ja että se nostaa ravin heti kulman jälkeen. Hevonen tulee suoristaa kunnolla kulmien jälkeen neliön sivuille tultaessa."
Aino sanoi ymmärtävänsä ohjeistukseni, joten annoin luvan alkaa suorittaa. Ram liikkui mukavan reippaasti, joskin se näytti olevan kamalan etupainoinen ravatessaan. Aino sai orin etupäätä kuitenkin koko ajan enemmän kevyeksi, mitä enemmän tehtävää oli tehty ja kun oikeaan suuntaan tehdessä tekeminen näytti hyvältä, kehotin vaihtamaan suuntaa.
Vasempaan kierrokseen tehdessä ori ei meinannut aluksi suoristua kunnolla, etenkään sivuilla joissa se pääsi uralle ja sai vähän "tukea" kentän aidoita. Siispä kehotin Ainoa ratsastamaan uran vierellä ja keskittymään enemmän hevosen suoristamiseen kulmien jälkeen.
Pikku hiljaa meno näytti vasempaankin kierrokseen oikein hyvältä, joskin tämä suunta oli selkeästi heikompi niin hevoselle kuin ratsastajallekin. "Oikein hyvä!" kehuin ratsukkoa. Aika alkoi olla tältä erää lopussa, joten karkasin takaisin autolleni sateensuojaan siksi aikaa, että Aino sai tehdä loppyverryttelyt orinsa kanssa. Autosta oli hyvä huudella vielä viime hetken ohjeita, kuten "kiinnittäkää treeneissä huomiota myös siihen että treenaatte myös heikompaa puolta" kunnes oli aika lähteä.
© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen