Kurjenpesä


Ramsfjell "Ram"
Perustiedot
Meriitit

Norjanvuonohevosori, syntynyt 11.04.2017 (18-vuotias)
142-senttinen ruunihallakko
Koulupainotteinen (he A / 80cm)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut Sonja Jevne, Norja
VH18-053-0015
KTK-II (18 + 18 + 18 + 18 = 72p.)
Champion


© Suomen Hippos / Pirje Paananen

Tausta

Ostin Ramin rehellisesti siksi, että minulla oli siihen mahdollisuus. Seitsemänvuotias, melko korkeajalkaisen näköinen vuono oli tullut vastaan muutamissa koulukisoissa, ja pidin hirveästi orin olemuksesta ja tavasta liikkua. Askeleet olivat matkaavoittavat, tahdikkaat ja irtonaiset, liikkuminen oli helpon ja kevyen näköistä ajoittaisesta etupainoisuudesta huolimatta. 'Tuossapa kelpo orivaihtoehto jommallekummalle tammoistani', olin pohdiskellut.

Sattumalta minulla ja Ramin omistajalla oli sama valmentaja. Kun omistaja teki päätöksen myydä Ram ja keskittyä enemmän valjakkovuonoihinsa, hän sai valmentajamme kautta numeroni ja otti yhteyttä. Hän tiesi vuonotammoistani ja oli pohtinut, josko minua kiinnostaisi hankkia ori laumani jatkoksi.
Eihän minulla mitään pakottavaa tarvetta ollut saada oria itselleni. Edellisten jatkoksi. Ram oli kuitenkin hirvittävän miellyttävä hevonen, ja koeratsastus vain vahvisti tätä mielikuvaa. Ostotarkastuksessakaan ei ilmennyt mitään vikoja, joten tein kaupat lupaavasta kouluvuonosta.

Luonne

Teräshermoinen herrasmiesori, joka arvostaa myös omaa rauhaa. Olkoonkin miten mukava, miellyttävä, asiallinen hevonen, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa kenen tahansa käsiteltävänä, en mielellään päästä lapsia tai hevosia arastelevia ihmisiä harjailemaan Ramia. Vuonoherra ei turhista lääppimisistä perusta, ja olen huomannut orin olevan kaikkein onnellisimmillaan mitä vähemmän mitään ”ylimääräistä” se joutuu tekemään. Dagny ja muut hellyydenkipeät tammat saavat jatkossakin hoitaa Kurjenpesän häviävän pienen PR-toiminnan, Ram voi keskittyä joko töihin tai akkujensa lataamiseen oman tarhansa nurkassa.

Ramin ilmeestä huomaa, milloin harjaushetki on kestänyt turhan kauan tai milloin sopivan rapsuttelumäärän raja on ylitetty. Fiksuna, hyvin käyttäytyvänä punkkarina Ram ei koskaan kiukuttele tai osoita mieltään, hyvä jos huiskaisee hännällään kerran tai kaksi jos oikein kiukuttaa. Ori viestittää ilmeillään, milloin sen sosiaalisuudenkaipuu on täytetty tai jokin ei ole hyvin. Toimin Ramin kanssa mahdollisimman ripeästi, en jää puunaamaan tai paijaamaan oria, joka ei selkeästi siitä perusta. Eipä Ramissa yleensä ole turhan paljon puunattavaa, hallakkoni on siisti hevoskansalainen eikä piehtaroi tarhan kuraisimmassa nurkassa tai sikaile syödessään lusernmössöjään korvilleen.
Kaikki arkiset ja kausittaiset hoitotoimenpiteet harjauksesta hierontaan, kengityksestä loimitukseen, harjan siistimisestä raspaukseen, pesuista madotuksiin ja niin edelleen sujuvat aina ongelmitta. Ram on hyvin mutkaton kaveri, aina asiallinen ja fiksu. Vaikka esimerkiksi raspaus ja silmätipat ovat orin mielestä ihan hyhhyhjuttuja, punkkari kestää ne nyrpeäilmeisenä haraamatta yhtään vastaan. Tekemällä yhteistyötä ori pääsee inhottavista asioista nopeammin eroon, ja se tietää sen.
Melko pitkin askelin kulkeva Ram etenee ennemmin vähän reippaampaa tahtia, mitä sitä maisemia toljottamaan tai haikailemaan tienpientareen voikukkia, joita ei kuitenkaan saa! Ori pitää kohteliaan hajuraon taluttajaansa, ei pienistä hätkähdä eikä lähde esimerkiksi Shaahin pöllöilyihin mukaan. Tammoille Ram saattaa höristä kerran, pari, yleensä ei sitäkään; tämä punkkari on hiljainen ja siivokäytöksinen.

Sopivan herkkä ja reaktiivinen ilman ylilyöntejä tai kuumumista, yhteistyöhaluinen hevonen korkealla työmotivaatiolla. Ramin kanssa treenaaminen on suoranainen ilo! Vuonohevosen kapasiteetti kattaa kaikki helppojen luokkien asiat, liikkuminen on helpon ja kevyen näköistä ajoittaisesta etupainoisuudesta huolimatta, kokoaminen on kohtalaisen helppoa. Kieltämättä orin liikkeet voisivat olla korkeammat, eikä etupainoisuutta tarvitsisi olla ollenkaan, mutta näistä epäkohdista huolimatta Ram on oikein pätevä helppo A -tason hevonen. Ja mikä tärkeintä; ori yrittää aina parhaansa. Se painaa vaakakupissa paljon enemmän kuin täydellisyyttä hipova jalan liikerata keskiravissa.
Pienet tasapainoheilahdukset tai ajoittain puristava polvi eivät hirveästi Ramia haittaa, mutta kovaa tai sahaavaa kättä punkkari ei kestä ollenkaan. Mikäli ratsastajan tyyli ei orille kelpaa, se pysähtyy ja alkaa peruutella ihmeellisen kiemurtelevilla askelilla purren kuolainta kuin koira vetolelua. Vakaa, pehmeä käsi kehittyy ja pysyy yllä tällä hallakolla ratsastaessa!

Käynnissä ja ravissa Ramin ajoittainen etupainoisuus on pahinta, laukassa ori liikkuu paremmassa ryhdissä eikä juuri valahda etupainoiseksi. Orin kyllä saa ratsastettua parempaan tasapainoon, mutta se vaatii luonnollisesti vähän työtä. Ram vertyy muutenkin hieman hitaanpuoleisesti; tämä hevosen kanssa joutuu aina tekemään vähän pidemmän puoleisen verkan, jotta treenistä saa irti kaiken mahdollisen. Hitaasta vertymisestä huolimatta reippaanpuoleinen, eteenpäinpyrkivä hallakko on hereillä ensimmäisestä askeleesta lähtien liikkuen omalla, hyvin hyrräävällä moottorillaan. Orin bravuureita ovat äärettömän tasaiset, siistit pysähdykset ja pehmeät siirtymiset, lisätyt askellajit ovat vähän vaisut, eikä niistä koskaan saa yhtä hyviä pisteitä kuin keskiaskellajeista.
Maastoillessa Ram etenee reippaasti, ei säpsy fasaaneita, peuroja tai muita eläimiä tai kauhistu postilaatikoista, lenkkeilijöistä tai mistään sellaisista. Autot ja mopotkin vuono kohtaa reippain mielin, vaikka totta kai säpsähtää jos joku idiootti kaasuttaa ihan vieressä. Metsäkoneita Ram sen sijaan jännittää, eikä yksikseen uskalla ohittaa sellaista, paitsi talutettuna. Muuten maastovarma, mukava kaveri, joka nauttii vapaasta peltolaukasta ja mustikoiden maistelusta.

Ram on erittäin helppo lastata ja kuljettaa vaikka yksinään; edellinen omistaja opetti orin menemään minkä tahansa kuljetuskaluston kyytiin lähettämällä. Seuraa tai ei, hallakko matkustaa hyvin rauhallisesti (paitsi jos tiessä on kamalasti reikiä tai muuta koppia/rekkaa täryyttävää; sellainen aiheuttaa kiukkuista kuopimista).
Vieraissa paikoissa, kisoissa ja sen sellaisissa Ramin teräshermot ja järkevä suhtautuminen vähän kaikkeen tekevät päivästä aina vähän helpomman. Ori käyttäytyy herrasmiesmäisen hyvin joka tilanteessa, eikä varmasti aiheuta minulle lisäjännitystä tai harmaita hiuksia. Töitä tehdessään Ram keskittyy työntekoon välittämättä tutun tai vieraan hevosen huutelusta, rätisevästä kuulutusäänestä tai oikein mistään muustakaan. Ram sopisi hyvin junnuratsastajan opetusmestariksi tai jännittävän ratsastajan luottohevoseksi!

Sukutiedot

i. Brænne Valaskjalf
evm, nvh, rnhkko, 143cm
ii. Jakhelln
evm, nvh, rnhkko, 143cm
iii. Sabertand
evm, nvh, rnhkko, 142cm
iie. Fjelde Vinter
evm, nvh, rnhkko, 143cm
ie. Brænne Valkyrie
evm, nvh, vrnhkko, 140cm
iei. Fornæss Viking
evm, nvh, vrnhkko, 142cm
iee. Siw Myrthild
evm, nvh, vrnhkko, 139cm
e. Rannveig
evm, nvh, rnhkko, 142cm
ei. Tarjei
evm, nvh, rnhkko, 145cm
eii. Johnsrud
evm, nvh, rnhkko, 146cm
eie. Eide Nellfrit
evm, nvh, rnhkko 140cm
ee. Rosenrød
evm, nvh, rnhkko, 142cm
eei. Preus
evm, nvh, rnhkko, 145cm
eee. Ramnorny
evm, nvh, vrnhkko, 142cm
Sukuselvitys

i. Brænne Valaskjalf syntyi kasvattajansa kokeiluna, ja osoittautui erinomaiseksi riskiksi. 143-senttiseksi kasvanut ruunihallakko ylitti kasvattajansa toiveet moninkertaisesti, osin jo siksi, ettei Valaskjalf perinyt emänsä kiukkuista luonnetta. Ori ei ollut erityisen sosiaalinen (hallakko viihtyi parhaiten yksin, ilman kovin suurta hevos- tai ihmiskontaktia), mikä ei ole iso vika. Rauhallinen, käytökseltään aina hillitty ja arvokas hevonen oli nopea oppimaan ja muutenkin älykäs, nöyrä, rohkea ja työteliäs hevonen. Todella kevyt ajaa ja ratsastaa, eteenpäinpyrkivä, yhteistyöhaluinen ja väsymätön, itsestään aina kaiken antava työmyyrä – ja kaiken lisäksi todella näyttävä, vaikuttava, karismaattinen esiintyjä. Helposti käsiteltävä, siivo ori, jolle ei tarvinnut kertoa rajoja kahta kertaa. Kasvattaja sai kaiken haluamansa ja vielä enemmän.
Ryhdikäs, erittäin hyvätyyppinen ja -leimainen ori. Pienehkö ilmeikäs pää, pitkä niska, hyvin liittynyt kaareva hieman alakaulainen kaula. Selväpiirteinen säkä, loivahkot pitkähköt lavat, syvä pyöreä pitkähkö runko, hyvä lanne ja loivahko lautanen. Suuriniveliset jalat, joissa ei huomauttamista etusten lievää suppuvarpaisuutta lukuun ottamatta, hyvät kaviot. Liikkuminen kevyttä, irtonaista, suoraa ja väljää, askelissa hyvä tahti ja yliastunta, takaosa työntää hyvin, ori kantoi itsensä hyvin. Etenkin käynti pitkää ja tahdikasta. Brænne Valaskjalf tuli rakenteeltaan ja liikkeiltään vahvasti emäänsä, ja saikin näistä ominaisuuksista paljon kiitosta niin kantakirjauksessa (KTK-I) kuin näyttelyissä (useita luokkavoittoja ja BIS-sijoja). Komealiikkeinen ori kilpaili jonkin verran helppo A -koululuokissa, mutta leipätyönsä vuonohevonen teki valjakkohevosena vaativissa luokissa startaten muutamia kertoja myös vaikeita luokkia. Valaskjalf oli todella tasainen, näyttävä suoritushevonen, joka voitti ja sijoittui lähes jokaisessa kilpailuissa vakiinnutettua tasonsa. Ori kilpaili enimmäkseen Pohjoismaissa, mutta käväisy myös Baltian maissa sekä Saksassa. Koulukokeessa ori oli lähes ylivoimainen, se oli ehdottomasti Valaskjalfin bravuuri.
Hienorakenteinen ja -liikkeinen, kilpakentillä menestynyt ori teki uuden, yhtä menestyksekkään aluevaltauksen siirryttyään jalostukseen. Brænne Valaskjalf jätti 345 jälkeläistä; valtaosa orin pojista on kantakirjattuja jalostushevosia, eivätkä tammat ole sen huonompia. Ori periytti erittäin vahvasti korrektia, hyvää rakennetta, älykästä ja työteliästä luonnetta sekä hyvää ajettavuutta/ratsastettavuutta. Valaskjalfin jälkeläiset ovat pärjänneet etenkin vaativissa/vaikeissa valjakkoluokissa, kouluradoilla valaskjalfilaisia näkee pääasiassa heB/A -radoilla. Ori eli 30-vuotiaaksi.

ii. Väkivahva työhevosori Jakhelln voitti useita työhevosmestaruuksia pienempien kilpailuiden lisäksi. Lisäksi ori oli tuttu näky tapahtumien ja juhlien vaunuhevosena. 140-senttinen ruunihallakko oli ryhdikäs, jykevä hevonen, ei ihan perinteisimmän vuono näköinen. Hallakolla oli hyvä sukupuolileima, rotuleima vain tyydyttävä. Pää oli suurehko ja kyömy, kaula pitkä, kaareva ja vankasti liittynyt, lavat pitkät ja viistot. Rintakehä leveä, runko syvä, lihaksikas, vankka ja pyöreä, selkä ja lanne lyhyet ja lihaksikkaat, lautanen pitkä, vahva ja lihaksikas. Reidet leveät ja lihaksikkaat, koivet ja kyynärvarret pitkänpuoleiset, levät ja lihaksikkaat. Jalat järeäasentoiset, selväpiirteiset ja hyväasentoiset, kaviot suurehkot, pyöreät ja vahvat. Liikkeet olivat suorat, väljät ja joustavat, yliastunta todella hyvä, takaosa työnsi vahvasti, hevonen kantoi itsensä erinomaisesti.
Jakhelln oli todella mutkaton, helppo hevonen, nöyrä, rehellinen ja rohkea. Ori ei tehnyt itsestään numeroa, oli kenen tahansa käsiteltävissä, ja työskennellessään teki isäntänsä pyynnöstä mitä tahansa. Ratsuna Jakhelln osasi perusasioita, ja oli yllättävän kevyt, pehmeä ratsastaa. Ajaessa, joko vaunuilla tai työajossa, ori oli kuitenkin parhaimmillaan; eteenpäinpyrkivä, työteliäs, tasaisen varma ja väkivahva, itsestään kaiken antava, kevyt, helppo, mukava ajaa. Ei ihme, että ori paikkasi kantakirjauksessa rakennepisteitään luonteellaan ja käyttökokeilla! Jakhelln on KTK-II -palkinnon kantakirjaori, nipin napin, mutta kakkospalkinto mikä kakkospalkinto.
Hyvästä luonteestaan ja liikkeistään sekä erinomaisista kisatuloksistaan ja käyttöhevosen ominaisuuksistaan huolimatta Jakhelln ei koskaan noussut suosituksi jalostusoriksi. Jokunen rohkea kasvattaja, orin omistaja ja tuttavat käyttivät oria tammoilleen, vieläpä loistavin tuloksin. Jakhelln ei periyttänyt rakennettaan hyväasentoisia, kestäviä jalkojaan enempää, mutta orin mahtava luonne ja käyttöominaisuudet periytyivät erittäin vahvasti. Jokunen Jakhellnin varsoista on kapasiteetikkaampi koulu- tai valjakkohevonen, pääosin jakhellnlaiset ovat kuitenkin työhevosia, jotka ovat kyykyttäneet muun Norjan. Teräsori eli jopa 35-vuotiaaksi.

ie. Brænne Valkyrie (vaaleanruunihallakko, 140cm) syntyi suurelle vuonohevossiittolalle, ja siitä odotettiin sukunsa puolesta paljon; timanttinen, hyviä jalostushevosia tehnyt emälinja sekä etenkin työhevoskisoissa loistanut, todella komearakenteinen isä. Valkyrie olikin kaunis kuin karamelli, minkä lisäksi se liikkui todella kevyin, joustavin, joskin vähän ahtain liikkein. Hallakko oli kuitenkin niin uppiniskainen tuittupää, ettei sen kanssa työskentely ollut kenenkään lempipuuhaa. Omasta mielestään Valkyrie oli aina oikeassa, se ei korvaansa lotkauttanut pyynnöille ja komentamisesta se otti nokkiinsa aloittaen kiukuttelun, joka saattoi olla mitä tahansa pikku niskojen nakkelusta pukitteluun. Työnteon sattuessa kelpaamaan Valkyrie oli todella kevyt, (turhankin) herkkä ja eteenpäinpyrkivä, näyttävä hevonen, joka oppi uutta nopeasti. Kipakan luonteen toivottiin tasoittuvan iän myötä, joten tamma sai olla kotona, kiertää näyttelyitä ja tehdä muutaman varsan.
Ikä tasoitti Valkyrietä sen verran, että sillä pystyttiin kisaamaan heB/noviisi valjakko -radoilla, vaikka kapasiteettia olisi ollut heA/vaativa valjakko. ’Omalla tasollaan’ hallakko otti todella helposti nokkiinsa kaikesta, mitä ratsastaja/ohjastaja teki vähänkään väärin, matalammilla tasoilla kaiken ollessa äärettömän helppoa ja mukavaa Valkyrie pysyi paljon tyytyväisempänä. Upeista liikkeistään ja osaamisestaan huolimatta Valkyrie jäi keskinkertaiseksi kisahevoseksi, josta ei ikinä saatu parasta osaamista irti, kiitos hallakon luonteen. Kantakirjatuloskin jäi KTK-II :ksi pitkälti käyttökokeiden vuoksi, rakenteensa puolesta tamma olisi ollut selvä ykköspalkinnon tamma; hieman matalaryhtinen, erittäin hyvät tyypit ja leimat. Ilmeikäs pieni pää, pitkähkö niska, hyvin liittynyt hieman alakaulainen pitkähkö kaula. Pitkähkö säkä, loivat pitkähköt lavat, syvä pyöreä pitkähkö runko, lyhyehköt selkä ja lanne, loiva lautanen. Suuriniveliset jalat, etuset hieman suppuvarpaiset, takaset hyväasentoiset.
Kasvattajansa onneksi Valkyrie periytti itsestään lähinnä liikkeitään ja rakennettaan luonteen, kapasiteetin ja ratsun/ajohevosen ominaisuuksien tullessa vahvasti isäoreilta. Brænne Valkyrie ei ollut aivan emälinjansa veroinen periyttäjä, sillä sen jälkikasvussa on kaikkea harrasteruunasta KTK-I -palkittuun jalostusoriin. Tamma teki yhteensä kahdeksan varsaa. Lopulta yhä kiukkuisemmaksi käynyt tamma lopetettiin 22-vuotiaana.


e. Rannveigin piti olla emänsä kaltainen kotipihan kaunistus, työ- ja vaunuhevonen, jolla ei sen kummemmin kisattaisi. Tamma kuitenkin oli pienestä pitäen niin laadukkaan oloinen, että kasvattaja totesi paremmaksi myydä varsan tavoitteelliseen kotiin. Vieroituksen jälkeen Rannveig lähti suurelle vuonokasvattajalle, jossa nuorta alettiin koulia sen iän ja kehitysvaiheiden sallimissa rajoissa kilpahevoseksi. Näyttelykehät kävivät tutuksi jo varsana, eikä Rannveig koskaan saanut muita kuin puhtaita ykköspalkintoja. Hyvin usein tamma voitti luokkansa, jokusen kerran koko näyttelyn. 142-senttinen ruunihallakko olikin hyvin kaunis hevonen; ryhdikäs, erittäin hyvätyyppinen ja -leimainen hevonen, jolla oli pieni, selväpiirteinen pää, suuret silmät ja rauhallinen, lempeä ilme. Pitkä niska, hyvin liittynyt pitkä kaareva kaula, joka oli melko ylös asettunut. Pitkähkö, matalahko säkä, pitkähköt viistot lavat. Leveä rintakehä, syvä pyöreä pitkähkö runko, lyhyehköt, lihaksikkaat selkä ja lanne, laskeva lautanen. Vahvat reidet ja pitkät koivet, jalat suuriniveliset, kuivat ja selväpiirteiset sekä hyväasentoiset, lyhyet vuohiset. Kaviot pienenpuoleiset, mutta vahvat. Tamma liikkui energisesti joustavin, pitkäaskelisin liikkein. Sen yliastunta oli hyvä, liikkuminen suoraa, väljää ja vaivattoman oloista, tasapaino oli erinomainen ja tamma kantoi itsensä hyvin. Etenkin hallakon ravi oli erinomainen.
Luonteeltaan Rannveig oli hieman huvittava; se oli iloisen pirteä, sopivan sosiaalinen, kaikkea ja kaikkia rakastava hevonen, eli jokseenkin räikeä vastakohta pidättyväiselle isälleen ja hapannaamaiselle emälleen. Pirteydestään ja meneväisyydestään huolimatta vuonolla oli hyvät hermot ja keskittymiskykyä, se oli nopea oppimaan ja teki mielellään töitä; nämä seikat tekivät tammasta helpon koulutettavan. Hallakko pääsikin nopeasti jyvälle niin ratsastuksesta, valjakkotöistä kuin työhevosen askareista. Iän salliessa tamma aloitti kilpailemisen kisaten vaativaa valjakkoa sekä heB-A -koululuokkia Norjassa ja Ruotsissa. Rannveig oli tasainen, karismaattinen ja itsestään 110% antava suorittaja, joka menestyi etenkin valjakkoajossa.
Näyttely- ja kisaruusukkeiden ja pokaalien seuraksi Rannveig sai todella hyvin pistein myönnetyn KTK-I -palkinnon. 12-vuotiaana siitoskäyttöön siirtynyt hallakko teki seitsemän hienoa varsaa, jotka kaikki ovat menestyneet niin kisoissa (koulu heA, valjakko noviisi/vaativa, työajo), näyttelyissä kuin jalostuksessa. Rannveig periytti tasaisen hyvin niin rakennetta, liikkeitä kuin hyviä käyttöominaisuuksia sekä asiallista, hyvää luonnetta. Supertamma eli 30-vuotiaaksi.

ei. Erinomaiset tyypit ja leimat. Pieni, selväpiirteinen, hieman kyömy pää, pitkä niska, ylös asettunut pitkä kaareva kaula, jossa hyvä ylälinja. Pitkät, viistot lavat. Pitkähkö matalahko säkä, leveä rintakehä, syvä pitkähkö pyöreä runko, lyhyt lanne, laskeva lautanen, vahva reisi, pitkähkö koipi. Suuriniveliset, kuivat ja hyväasentoiset jalat, vahvat kaviot. Tarjei oli tavattoman komea, lähes pilkulleen rotumääritelmän mukainen vuonohevonen, joka voitti maitovarsasta lähtien joka ikisen näyttelyn, joihin se vietiin. 145cm korkea, ruunihallakko ori oli todella hyväkäytöksinen, hieman pidättyväinen herrasmiesori, jolla ei ollut tarvetta pitää melua itsestään. Aina, kaikkialla erinomaisen hyvin käyttäytyvä ori oli karismaattinen esiintyjä, oikea katseenvangitsija, sekä äärettömän miellyttää työkaveri; kevyt, herkkä ja eteenpäinpyrkivä, nöyrä ja yhteistyöhaluinen, rohkea, sisukas hevonen, joka jaksoi aina kiskoa vielä yhden portaan vetokisoissa tai tehdä vielä yhden estealueen valjakkomaratonissa – kunhan siltä vain kauniisti pyysi.
Tarjei kilpaili vaativissa valjakkoluokissa Norjassa, Ruotsissa sekä muutaman kerran Tanskassa ja Suomessa voittaen ja sijoittuen lähes joka kisassa. Menestyksekkään valjakkouran lisäksi ori starttasi muutamia heB-A -ratoja hyvin prosentein saaden ruusukkeen silloin tällöin. Työhevoskisoja Tarjei kiersi parina vuonna voittaen kertaalleen työmestaruuden. Sanalla sanoen; upea, monitoiminen käyttöhevonen. Kukaan ei yllättynyt, kun ori kantakirjattiin I-palkinnolla erinomaisin rakenne-, käyttö- ja luonnepistein. Orin liikkeitä kehuttiin säännöllisiksi, tahdikkaiksi ja pitkiksi, yliastuntaa hyväksi. Lisäksi orin liikkeet olivat sopivan suorat ja väljät, laukka oli miellyttävän ylämäkeen rakentunutta, ja ylipäätään orilla oli komeat, näyttävät liikkeet.
Myös periyttäjän Tarjei oli omaa luokkaansa. Orilla on 214 jälkeläistä, joille vuono periytti vahvasti hyvää rakennetta, kapasiteettia, liikettä ja hyvää luonnettaan. Kaiken kaikkiaan ori oli tasaisen erinomainen hevonen, jonka jälkeläisetkin ovat vähän keskivertoa parempia, jopa erinomaisia, rotunsa edustajia. Ori lopetettiin 25-vuotiaana hammas- ja ruoansulatusongelmien vuoksi.

ee. Ruunihallakko, 142-senttinen Rosenrød oli happamanpuolinen tamma, muille hevosille vähän vihamielinen, mutta ihmisen kanssa asiallinen. Tamma kyllä viihtyi parhaiten yksikseen eikä perustanut haleista tai ylipäätään huomiosta; mitä vähemmän sitä puunasi ja paijasi, sen tyytyväisempi hevonen oli. Töihin Rosenrød lähti kuitenkin mielellään, niin työhevosen kuin vaunuhevosen virkaa toimittamaan. Tammaa ei koskaan koulutettu järin korkealle, eikä sillä kisattu kuin satunnaisia työkisoja (niitä tosin loistavalla menestyksellä); hallakko osasi tasan sen verran, että pääsi kantakirjakokeet haparoimatta läpi. Työskennellessään hapannaamainen hevonen oli rehellinen, rehti työmyyrä, todella hyvä ja miellyttävä ajaa ja ratsastaa, periksiantamaton ja yhteistyökykyinen hevonen; käyttöhevosena täysi kymppi. Töiden ulkopuolella Rosenrød osoitti mieltääb; turhan lähelle tulevat hevoset saattoivat saada hampaasta tai kaviosta, turhan paljon myöhästyvä ruoka aiheutti kiljuntaa ja seinien potkimista, arkaa ihmistä tamma pomotti minkä kerkesi.. Jämäkkä ihminen pärjäsi kyllä, loppupeleissä hapan hallakko ei ollut hevosta kummempi, vaikkei aloittelijoille sopinutkaan.
Rosenrødin liikkeet olivat pitkät ja väljät, vähän matalat eivätkä kovin näyttävät, mutta tasaiset ja varmat. Rakenteeltaan tamma oli erinomainen vuonohevonen; melko ryhdikäs, erinomaiset tyypit ja leimat, pieni selväpiirteinen pää, ylös asettunut, leveähkösti liittynyt pitkähkö kaula, pitkä niska, pitkähkö viisto lapa, leveä rintakehä, syvä pyöreä runko, lyhyt lanne, pyöreä lautanen. Järeähköt, kuivat ja hyväasentoiset jalat, joskin vuohiset olivat lyhyehköt ja vennohkot.
KTK-II -palkittu Rosenrød oli työhevonen, joka silloin tällöin teki hääajeluita tai muita vaunutöitä. Vanhemmalla iällä tamma varsotettiin muutaman kerran, vieläpä erinomaisin tuloksin; hapan vuono periytti hyvää, kestävää rakennetta sekä erinomaisia käyttöhevosen ominaisuuksia. Rosenrød kuoli 33 vuoden korkeassa iässä.

Jälkeläiset

28.04.2018 nvh-o. Kurjen Gjallarhorn e. Nordlie Dagny om. Sorel (VRL-00884), Chinet Ranch
23.08.2018 nvh-o. Kurjen Rammstein e. Rindr om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Sijoitukset

12.03.2018 Koistilan Suomenhevoset irtoSERT (tuom. Vibaja)

KRJ 41 sijoitusta joista 11 voittoa
10.03.2018 Duán Stable he A 3/30
11.03.2018 Duán Stable he A 4/30
04.04.2018 Vuorna he A 3/30
07.04.2018 Vuorna he A 2/30
08.04.2018 Vuorna he A 5/30
08.04.2018 Vuorna he A 3/30
10.04.2018 Vuorna he A 1/30
13.04.2018 Runoratsut he A 6/50
15.04.2018 Runoratsut he A 7/50
18.04.2018 Runoratsut he A 5/50
18.04.2018 Runoratsut he A 1/50
01.05.2018 Mörkövaara he A 2/30
02.05.2018 Mörkövaara he A 5/30
06.05.2018 Mörkövaara he A 3/30
07.05.2018 Mörkövaara he A 4/30
10.05.2018 Mörkövaara he A 4/30
13.05.2018 Huvitus he A 5/30
15.05.2018 Huvitus he A 3/30
16.05.2018 Huvitus he A 1/30
19.05.2018 Huvitus he A 5/30
20.05.2018 Huvitus he A 1/30
20.05.2018 Huvitus he A 4/30
20.05.2018 Mustasuo he A 4/50
22.05.2018 Mustasuo he A 6/50
23.05.2018 Huvitus he A 4/30
24.05.2018 Huvitus he A 4/30
25.05.2018 Huvitus he A 1/30
25.05.2018 Mustasuo he A 1/50
26.05.2018 Huvitus he A 3/30
26.05.2018 Huvitus he A 3/30
27.05.2018 Mustasuo he A 3/50
28.05.2018 Huvitus he A 2/30
29.05.2018 Huvitus he A 1/30
30.05.2018 Huvitus he A 1/30
30.05.2018 Mustasuo he A 3/50
03.06.2018 Mustasuo he A 6/50
04.06.2018 Mustasuo he A 1/50
05.06.2018 Mustasuo he A 1/50
07.06.2018 Villahaka he A 3/50
11.06.2018 Mustasuo he A 7/50
12.06.2018 Mustasuo he A 1/50

01.09.2018 Kouluvalmennus, valmensi laura
Ensimmäinen retkeni Kurjenpesään oli kohdistettu syksyiselle viikonlopulle, ja mut oli passitettu valmentamaan tallin omistajaa Ainoa, sekä yhtä tallin pystytukkaisista vuononhevosista. Ramsfjell oli hyvin tyypillisen näköinen norjalainen, ja seuratessani sen menoa itsenäisissä alkuverryttelyissä mun pieni irokeesikuumeeni nousi ennestäänkin - mä olin haaveillut omasta hevarista jo jonkin aikaa, ja Ram ei ainakaan yhtään laskenut mun innostustani.

”Mä ajattelin, että kun me kaikki ollaan vasta palailemassa lomilta uuteen treenikauteen, voitaisiin käydä vaan läpi vähän perusjuttuja. En ole kamalasti suunnitellut tän päivän ohjelmaa, ja ajattelin että katsotaan sen mukaan, mitä meillä menee aina tehtävissä - ei mennä kiireellä eteenpäin, ja jätetään seuraavaan kertaan tai sulle kotiläksyksi ne mitä me ei ehditä katsoa nyt”, selostin Ainolle, joka oli hiljentänyt norjalaisen käyntiin. Ori pärskähti muutamaan otteeseen ja venyytti kaulaansa naisen antaessa hieman pidempää ohjaa mun selostaessa ensimmäisen tehtävän kulkua. Me aloitettiin päivän valmennus virallisesti pituushalkaisijalta väistämisellä, ja ensimmäisen suorituksen aikana me vain keskityttiin siihen, että Ainon tuntuma Ramiin pysyi mukana koko väistöaskelten ajan ja että poni olisi suorana myös uralle tultaessa.
”Muista katse, se avaa samalla vasenta pohjetta ja sun yläkroppaa vasemmalle. Pidä vasen pohje väistön aikana rentona, se estää Ramia väistämästä ja on ristiriidassa sun antamiin muihin merkkeihin ponille. Ohja ei työnnä hevosta väistöön, pidät kaulan suorana ja jos on tarve niin jarrutat mutta ei muuta.”
Aino oli pystytukkaisen poninsa kanssa nopeasti perillä leikistä, ja väistävän pohkeen ja sitä vastakkaisen ohjan vuorottelu oli hyvin lapasessa ratsukolla - pikkuhiljaa me pystyttiin lieventämään toisen ohjan pidätettä ja lisätä mukaan asetusta väistävän pohkeen puolelle. Me päästiin vaihtamaan nopeasti suuntaa, ja tulemaan käynnissä väistöjä myös tähän uuteen kierrokseen, ja mä lisäsin vielä väistön jälkeiselle lyhyelle sivulle pääty-ympyrän ravissa niin, että me säädeltiin vielä hevosen pyöreyttä ravin ollessa suurempi riski Ramille oikoa ja lipsahtaa liian kiireiseen ja hätäiseen etenemiseen. Valmennus oli hyvä päättää siihen, että hevonen pysyi kokoajan ravissa ja hevoselle helpommassa askellajissa väistämiseen - Ram oli antanut suurinpiirtein kaikkensa syksyn aloittavalla valmennuskerralla, jolloin tuo ansaitsi loppukäynneillä runsaat taputukset ja sanalliset kehut myös multa.

14.10.2018 Pojista polvi paranee
Ram on (ainakin toistaiseksi) astunut ainoastaan omat tammani, minkä vuoksi orin jälkeläismäärä ei ole turhan suuri. Toki mieleni tekisi sanoa ”laatu korvaa määrän”, sillä Ramin molemmat pojat ovat upeita! Ainakin ulkonäkönsä puolesta molemmat ovat isäänsä komeampia (tästä toki saadaan kiittää todella kauniita, laadukkaita emiä yhtä lailla kuin hyvää isäoria).
Kurjen Gjallarhorn meni kaupaksi jo maitovarsana. Suomivuono matkasi aina Texasiin asti Chinet Ranchille, ja siellä ori on pysynyt. Jo nuorena ori kantakirjattiin komeasti KTK-I -palkinnolle, eikä orin ura kouluratsuna kalpene kantakirjatuloksen vierellä. Komea, raamikas hallakko on kisannut helppo A -tasolla, ja on käsittääkseni jo kisaeläkkeellä.
Kotiin jättämäni Kurjen Rammstein on seurannut velipuolensa kavionjäljissä; myös Hevari kantakirjattiin nuorena poikana KTK-I -palkinnolla. Komearavinen nuori tekee jo kovasti töitä liinan nokassa ja kärryjen edessä, sisäänratsastuskin on tehty. Pian Ramin toinenkin poika nähdään koulukentillä.
Vaikka kahden varsan otanta on tosiaan pieni, olen todella tyytyväinen siihen, mitä Ram on periyttänyt; luonnetta, rakennetta, liikettä. Molemmat pojat on fiksuja, ennemmin pidättyväisiä ja omissa oloissaan viihtyviä kuin sosiaaliperhosia. Hyvä ryhti ja raamikas ulkomuoto, hyvät liikkeet. Pojista polvi paranee, todellakin.

16.10.2018 Kouluvalmennus, valmensi reibili
Kurjenpesän kenttä oli alkanut käydä minulle jo tutuksi paikaksi ja jälleen kerran löysin itseni sieltä seisomassa, tihkusateessa. Katselin alkuverryttelyjä suorittavaa ratsukkoa huppu tiukasti päähäni vedettynä. Aino ratsasti vuonohevosorillaan Ramilla, eikä orikaan näyttänyt lainkaan siltä että sekään eritysemmin olisi nauttinut liikunnasta sateessa ja vain viuhtoi häntäänsä kiukkuisesti aina, kun Aino antoi sille ohjeita mitä tehdä seuraavaksi. Sympatiani olivat täysin orin puolella.
Alkuverryttelyt suoritettiin siirtymisiä tehden kaikissa askellajeissa ja verryttelyn jälkeen kehotin Ainoa antamaan Ramille pitkät ohjat ja jatkaa käyntiä uralla sen aikaa, että saisin selitettyä päivän tehtävää ja Ramkin saisi hieman hengähtää.
"Olen laittanut nuo kartiot kentälle siksi, että tänään ratsastetaan niiden muodostamaa neliötä, kartiot siis toimivat merkkinä siitä missä neliön kulmat sijaitsevat. Tehtävä suoritetaan käynnissä ja ravissa niin, että ratsastat sivut ravissa ja juuri ennen kulmia takaisin käyntiin. Kulmat mennään käynnissä ja tarkoitus on huolehtia siitä, että asetat hevosen kunnolla kulmiin ja että se nostaa ravin heti kulman jälkeen. Hevonen tulee suoristaa kunnolla kulmien jälkeen neliön sivuille tultaessa."
Aino sanoi ymmärtävänsä ohjeistukseni, joten annoin luvan alkaa suorittaa. Ram liikkui mukavan reippaasti, joskin se näytti olevan kamalan etupainoinen ravatessaan. Aino sai orin etupäätä kuitenkin koko ajan enemmän kevyeksi, mitä enemmän tehtävää oli tehty ja kun oikeaan suuntaan tehdessä tekeminen näytti hyvältä, kehotin vaihtamaan suuntaa. Vasempaan kierrokseen tehdessä ori ei meinannut aluksi suoristua kunnolla, etenkään sivuilla joissa se pääsi uralle ja sai vähän "tukea" kentän aidoita. Siispä kehotin Ainoa ratsastamaan uran vierellä ja keskittymään enemmän hevosen suoristamiseen kulmien jälkeen.
Pikku hiljaa meno näytti vasempaankin kierrokseen oikein hyvältä, joskin tämä suunta oli selkeästi heikompi niin hevoselle kuin ratsastajallekin. "Oikein hyvä!" kehuin ratsukkoa. Aika alkoi olla tältä erää lopussa, joten karkasin takaisin autolleni sateensuojaan siksi aikaa, että Aino sai tehdä loppyverryttelyt orinsa kanssa. Autosta oli hyvä huudella vielä viime hetken ohjeita, kuten "kiinnittäkää treeneissä huomiota myös siihen että treenaatte myös heikompaa puolta" kunnes oli aika lähteä.



© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen