Kurjenpesä

Kurjen Hellfest "Festari"

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

Hellfest on ranskalainen raskaamman musiikin tapahtuma. Eikä todellakaan minun valitsemani nimi, vaikka Hellfest kieltämättä sopii erinomaisesti Helreginnin, Rammsteinin ja ties minkä sekaan. Kuulemma emän nimestä sai hyvin johdettua ties mitä festareita (mistä olen toki samaa mieltä), ja kun tallissa kerran on jo Rammstein niin Hellfest sopisi sen kaveriksi paremmin kuin Tangomarkkinat. Totta toki tuokin. Joten tammasta tuli Hellfest eli Festari, hyvin leppoisa sellainen; tämä punkkari ei tosiaan aiheuta minkäänlaisia järjestyshäiriöitä!

Valitsin Gimlin Karkin sulhoksi orin rauhallisuuden vuoksi. Hyväluontoisia hevosia molemmat, Karkki-parka vain on vähän huonomuistinen sekä ylitsevuotavan innokas, sellainen hyväntahtoinen, hölmö koheltaja. Toivoin kuitenkin vähän vähemmän kommellusaltista varsaa, jonka joka ikistä askelta ei huonon muistin vuoksi joutuisi ratsastamaan useampaan kertaan.
Karkki tiinehtyi kerrasta, ja vaikka tamma kohelsikin koko kantoaikansa ihan tavalliseen tapaansa, kaikki sujui hyvin (minun hermoiluani ei lasketa). Kuten ensimmäiselläkin varsomisellaan Karkki suoriutui hommasta loistavasti ollen saman tien kovin ylpeä itsestään sekä jälkeläisestään. Karkki on hyvä, huolehtivainen, hellä emä - kunhan ei unohda varsaansa. Muutamankin kerran laiduntaessaan Karkki unohti pidemmälle juoksennelleen tyttärensä, ja tajuttuaan, että hänellä taisi tosiaan olla jälkikasvuakin, lähti hillittömästi huutaen ja maha hölskyen juoksentelemaan pitkin laidunta. Festari-parka juoksi aina kiireen vilkkaa hätääntyneen emänsä luokse vaikuttaen lähinnä hämmentyneeltä. Pikkutamma oli melko reipas ja utelias varsa, mielellään laidunlohkonsa rajoja tutkiskeleva, joskin aika nopsaan emänsä luokse palaava, mikäli naapurilohkon puolelta näytettiin hampaita.

Olin suorastaan huojentunut, kun Festarista kasvoi emäänsä rauhallisempi, harkitsevaisempi ja fiksumpi hevonen. Karkki on ihana, mutta ei sellaisia hevosia jaksa kahta samaan aikaan.

Luonne

(Lempi)nimestään huolimatta vuonotammani ei ole mikään nelijalkainen bilehile, joka kreisibailaa läpi koko tapahtuman etkoineen ja jatkoineen. Ennemmin tämä hallakko Festari on kotona viihtyvää sorttia, rauhallinen ja harkitsevainen hevonen, joka arvostaa vakautta ja rauhallisuutta. Tamma on saanut nimensä raskaamman musiikin tapahtuman mukaan, mutta en ole huomannut Festarilla olevan mitään musiikkipreferenssiä, mitä talliradion vaihtuviin kanaviin tulee.

Olen monta kertaa kiitellyt onneani, sillä arkielorakkaudestaan huolimatta Festari ei stressaa muutoksia tai matkustamista, eikä vedä herneitä sieviin sieraimiinsa, mikäli päiväaikataulussa on liukumaa (ja siinähän on, en halua opettaa hevosiani minuutintarkkoihin rutiineihin, vaikka ruokinnat sun muut tietenkin ovat säännönmukaiset). Itse asiassa Festari mukautuu uusiin tilanteisiin, paikkoihin, ihmisiin, eri tavalla tapahtuviin arkirutiineihin, oikeastaan aivan kaikkeen, ihailtavan luontevasti. Tammani oikein huokuu seesteisyyttä sekä ymmärrystä aivan kaikkea kohtaan, ja tämmöiselle kaikesta huolestuvalle ikistressaajalle Festarin kaltainen raudanluja tyyneys on kuin pelastusrengas hukkuvalle.
Edellä kerrotun perusteella ei liene yllättävää, miten helppo hyvä käsitellä kasvattini onkaan. Kenen tahansa käsiteltävissä oleva, kaikkiin tilanteisiin rauhallisesti suhtautuva hallakko ei tee numeroa pienistä epämukavuuksistaan, joita ovat esimerkiksi raspaus tai silmätipat. Harjaus ja pesuhetket sen sijaan ovat pientä luksusta, jotain, mistä tamma nauttii alahuuli pitkällä, silmät puoliummessa. Niin taluttaessa kuin kengittäessä, satulaa sovittaessa kuin lastattaessa hyväkäytöksinen, toimiva hevonen, hyvän käytöksen perikuva.

Tasaisen rauhallinen, tyyni hevonen Festari on ratsunakin. Reipas, eteenpäinpyrkivä ja nöyrä, mutta rauhallinen, sen oloinen, että pysähtyy kiitolaukastakin pienimmästäkin pyynnöstä. Festari toimiikin hyvin pienillä avuilla, muttei ota nokkiinsa, vaikka ratsastaja tekisi isojakin virheitä. Vaikka tamma tekeekin ”leipätyönsä” ratsuna, silloin tällöin valjastan vuononi koppakärryjen eteen ja lähden lähimaastoihin ajelemaan. Festari toimii myös kärryjen edessä, se on hyvä, herkkä, miellyttävä ajaa, ja voisi olla hyvä valjakkoajossakin. Pysymme kuitenkin vain ratsastuskilpailuissa.
Festari on hyväliikkeinen hevonen, ei ehkä kaikkein näyttävin, mutta hyväliikkeinen joka tapauksessa. Liikkuminen on suoraa, väljää, tahdikasta ja elastista, tamma ei polje kantojaan, hivuta tai muutenkaan liiku virheellisesti. Etenkin käynnissä yliastunta on mieletön! Liikkeet ovat myös pehmeät, helpot istua sekä hienosäätää. Ja mikä ihaninta, Festarista itsestäänkin se hienosäätö, ihan kaikki työnteko, on mukavaa. Tamma lähtee aina korvat hörössä, iloisen oloisena töihin, niin metsälenkeille kuin kouluvalmennukseen. Se ei turhaudu saman tehtävän toistamiseen tai ratsastajan epäselviin apuihin, muttei myöskään kuumu ja kuuroudu, vaikka innostuisikin esimerkiksi sänkipellolla laukkaamisesta. Olen ratsastanut Festarilla paljon kuolaimetta ja kokeillut kaulanarua, ja tamma on yksi suosikkejani istuntapainotteisiin valmennuksiin.

Vieraissa paikoissa tai kilpailutilanteissa tammani pysyy yhtä zenimäisen rauhallisena kuin kotonakin. Festari kyllä nauttii katseista, etenkin näyttelyissä se nauttii poseeraamisesta, ja kyllähän kunniakierroksellakin hevosen ilo tuntuu satulaan asti. Tämän takia Festarin kanssa onkin niin mukava kilpailla; se ei ehkä ole sellainen voitontahtoinen, kunnianhimoinen karismakasa, mutta se on iloinen, työstä ja kilpailutilanteesta nauttiva hevonen. Ja se(kin) tekee tämmöiselle ajoittain liian tiukkanutturaiselle tädille oikein hyvää – muistaa, että kilpailemisen pitää olla myös hauskaa, ei vain ryppyotsaista suorittamista.

Sukutiedot

Jälkeläiset

23.06.2021 nvh-t. Kurjen Hildr i. Derian Arthur om. Winmour Manor
14.03.2022 nvh-o. Kurjen Surtr i. CHR Múspellsheimr om. Naella, VRL-12320

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

13.12.2020 Maastoretki, kirjoitti Hazel
Jostakin kumman syystä Ainon mielestä oli mielettömän hyvä idea lähteä maastoon heti aamutallin jälkeen. Itse en ollut varsinaisesti mikään aamuvirkku ja edellisiltakin oli venähtänyt vähän pitkäksi, joten en ollut erityisen innostunut naisen ideasta. Siitäkin huolimatta Aino sai mut raahautumaan heti kahdeksan jälkeen Kurjenpesän talliin. Haukottelun lomassa sain kiittää onneani sentään siitä, että Aino oli valikoinut mulle ratsuksi rauhallisen vuonohevostamman Festarin. Ensin mä kieltämättä vähän kyseenalaistin, kuinka rauhallinen hevonen voisi olla sellainen, joka on nimetty joidenkin hevifestareiden mukaan. Epäilykseni osoittautuivat kuitenkin turhiksi, sillä Festari oli ihan mielettömän ystävällinen ja ennen kaikkea mutkaton hevonen. Hoitotoimenpiteet tai varusteiden laitto eivät tuottaneet minkäänlaista ongelmaa ja pian mä jo istuinkin hallakon selässä tallipihalla.

Nahkaiset satulat narahtelivat hiljaa samaan tahtiin, kun hevosten kaviot läiskähtelivät loskapaskaan. Onneksi vesisade oli sentään rauhoittunut hetkeksi. Aino vihelteli iloisesti edellä tumman puoliveritammansa selässä, eikä häntä kurja keli tuntunut paljoa haittaavan. Ja ymmärsin kyllä pian, miksi. Etenkin lähellä järvenrantaa maastot olivat todella kauniit. Festari oli maastoratsuna ihan omiaan, eikä mun tarvinnut kahta kertaa käskeä sitä hidastamaan tai nopeuttamaan vauhtiaan. Tamma oli reipas liikkeissään, eikä se jäänyt jälkeen edellä menevästä puoliverisestä edes laukkasuorilla. Se kuitenkin hidasti aina heti kun pyysin, eikä mun tarvinnut jännittää, että tamma lähtisi lapasesta, vaikka edellä paineleva Marna välillä innostuikin heittämään parit pienet ilopukit.

Uudestaan alkaneesta räntäsateesta huolimatta maastoreissu oli virkistävä. Festarin päivän kohokohta tuntui kuitenkin olevan se hetki, kun se sai tallissa reissun päätteeksi pari porkkanaa ja sille nimikoidun piparin syötäväkseen. Harjasin hieman hientyneen karvan huolellisesti ratsastuksen jälkeen lävitse, minkä jälkeen heitin ponille vielä selkään fleeceloimen.

02.04.2022 Kaksin kappalein pikkufestareita
Festari on nykyisellään kahden varsan emä. Esikoistytär on ehtinyt jo siihen ikään, että se on kantakirjattu (hienosti toisella palkinnolla!), kuopus sen sijaan ei hyvin nuoren ikänsä vuoksi ole tehnyt juuri maailman ja elämän ihmettelyä enempää. Surtr näyttää vähintään yhtä hyvältä kuin siskopuolensa Hildr näytti varsana. Odotankin juniorin kasvavan aivan yhtä hienoksi kuin mitä sisarensa (sekä tietenkin vanhempansa, Festari ja Iivari).

Tämäkään varsa ei jäänyt Kurjenpesään. Seuraava kyllä jää, mikäli on tamma! Olen tässä jo vähän pohtinut ja pyöritellyt orivaihtoehtoja Festarin kolmannen varsan isäksi. Ihan heti varsakiimaan en aio Festaria siementää, se saa hetken huilia ja keskittyä poikaansa ennen seuraavaa tiineyttä. Tallissa kun on muutenkin hieman.. täyttä useamman suomenhevosnuoren myötä. Voi ihan hyvin olla, että Festari ja muut vuonotammani saavat laidunlomalleen töitä ja joutuvat paimentamaan nuoria suomenhevosneitosia sekä opettamaan teiniporukkaa aikuisten hevosten tavoille!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen