Nóirín Sadhbh

26.06.2023 Nuorten welshponien arviointi

Läksin esittelemään Risukkoa kotipihaa pidemmälle melko ristiriitaisin tuntein ja odotuksin. Ainahan nuorten kanssa sattuu ja tapahtuu, tietysti, kun ei aikuistenkaan hevosten kanssa voi mennä takuuseen lopputuloksesta, onnistumisista, käytöksestä. Eläviä eläimiä kuitenkin! Risu kuitenkin edustaa taas näitä tapauksiani, vähemmän mutkattomia persooniani, eikä mikään ihme kun emätammakin on mitä on. ..sekin persoona oma ponini. Niin mielellään ja suurella ylpeydellä kuin minä nätisti, tasaisesti kasvanutta, lahjakasta sporttiponiani esittelenkin noin teorian tasolla niin käytännössä yhden tamman protestimielenosoitus aivan mitä tahansa asiaa vastaan leijui raskaana uhkakuvana ennalta maalaamani maiseman yllä. Otan nämä junnujututkin ajoittain turhan tosissani, eivät nämä koko loppuelämää, kilpailu-uraa tai mitään muutakaan satavarmasti määritä. Pääasiana muutoinkin on tai ainakin pitäisi olla kokemuksen saaminen sille junnulle, ja tämä ajatus mielessäni minä Risukonkin ilmoitin Nuorten welshponien arviointiin.

Ja mehtäänhän tämäkin reissu meni. Parhaat pisteet Risukko sai rakenteestaan sekä laukastaan, matalat sukupisteet olivat odotettavissa niin niitä en itke. Jopa kolme pistettä käytöksestä ei sekään yllättänyt, harmittaa sitäkin enemmän. Ponini ei kuitenkaan säikkynyt, arastellut tai jännittänyt, joten siitä pisteet, rohkea ja jollain nurinkurisella tavalla reipas tamma tämänkin uuden tilanteen edessä. Harmi vain, että homma meni noin muutoin pipariksi, sillä Risukko ei juuri käyntiä tai ravia esittänyt, irtohypytyskokeessakin poni puuhasi melko lailla kaikkea paitsi hyppäsi kunnolla. Ponnistuspaikat eivät osuneet kohdilleen, kaulan, selän ja jalkojen käyttö heittelehti paljon, ja aina puomikosketuksen jälkeen Risukko heitti hillittömän kiukkupukin. Olisi nostellut ne jalkansa, osaa kyllä, ei tämä uusi juttu ole! Ja jos jotain niin hypätä Risukko osaisi, neitiä vain ei paljoa kiinnostanut.

Risukon rakennepisteet tosiaan pelastivat paljon; päästä ja kaulasta täydet kymmenen pistettä, rungosta hyvät kahdeksan pistettä ja kinttuosastosta siitäkin hyvät seitsemän pistettä. Kahdeksan pisteen kokonaistuloksella rakenne tosiaan kantoi Risukon muutoin aika köyhää pistesaalista. Liikepisteitä kertyi vain neljä, käynnistä ja ravista kumpaisestakin kaksi pistettä ja laukasta kahdeksan. Pitää olla tyytyväinen edes noihin pisteisiin, sillä tuomaristo joutui arvioimaan käynnin ja ravin aika harvoista askelista. Laukkaansa Risukko kyllä esitteli, alkurallien jälkeen vieläpä oikein mallikelpoista laukkaa. Irtohypytyskokeen neljä pistettä tuntuu sekin anteliaalta tulokselta ottaen huomioon, miten tehokkaasti Risukko oman suorituksensa sabotoi peitellen kykyjään kuin teini pussikaljakokeiluitaan. 21 pisteen kokonaistulos ja Quality Welsh Youngster nyt ei aivan saa minua ostamaan paikallislehden paraatipaikan mainospaikkaa kasvattini hehkuttamista varten, mutta olisi meillä oikeasti voinut mennä vieläkin huonommin. Ihastuttavan pessimistinen tapa kääntää tämäkin tulos positiiviseksi, eikö? Risukko kuitenkin matkusti todella hyvin, ei pelännyt tuomaristoa tai mitään muutakaan, kunhan kiukutteli myöhäisuhmaikäänsä. Joten kyllä tämäkin tästä, johonkin suuntaan, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Käytös: 3p
Rakenne: 8p (pää ja kaula/runko/jalat ja kaviot - 10/8/7 p)
Liike: 4p (käynti/ravi/laukka - 2/2/8 p)
Irtohypytys/askellajikoe: 4p
Suku: 2p

Yhteispisteet: 21p - Quality Welsh Youngster

15.06.2024 VWY Summer Championships 2024

Napsittuamme Risukon jokusen sijoituksen VWY:n cupeista kvaalasimme itsemme kesämestaruuksiin. Mestaruudet kisataan samoilla tasoilla kuin tavan cup-kilpailutkin, joten hyppäämme tammani kanssa selkeästi matalampia esteitä kuin muissa kilpailuissa. Matalammista luokista huolimatta emme todellakaan ole sijoittuneet jokaisessa cupissa, joten ei tässä olla viemässä kenenkään tikkareita.
Kesämestaruuksiin lähdin tietysti voittamaan tai ainakin sijoittumaan, niin Risukon kuin muidenkin kvaalautuneiden ponieni kanssa. Nyt kelpaa Tuonisen Liisankin hymyillä – ratsastin kahden lasin kesämestariksi! Jokaisen ponini kanssa ei todellakaan mennyt putkeen, kyllä niitä luokan viimeisiäkin sijoja tuli napsittua voittojen ohella. Risukon kanssa kuitenkin ratsastin ensin 90cm karsintaluokan voittoon ja yhdistetyn finaaliluokan voittoon, joten saanko esitellä, tuore VWY Summer Cross Country Champion 2024, Nóirín Sadhbh!

90cm maastoesteluokassa starttasi vain viisi ratsukkoa, joista kolme olin minä itse eri ponilla ratsastaen. Terhenin ja Aurin kanssa koristin tuloslistan sijoja 4. ja 5., joten ammattikenttäratsastaja ei kyllä tätä maastoesteluokkaa dominoinut. Risukon kanssa homma kuitenkin kulki, tamma tuntui todella hyvältä jo verryttelyissä, poni huokui sisua, hyppyintoa, ylipäätään kaikki tuntui olevan kohdillaan. Teimme samaa, yhteistä suoritusta, minä ja Risukko, kommunikaatiomme ei pätkinyt.. Hyppääminen nyt yleensäkin maistuu Risukolle, ja (maasto)esteiltähän meidän kaikki cup-sijoituksemmekin ovat. Jo verrytellessä, ihan ensimmäisten hyppyjen aikana, tuumin ponini olevan sellaisessa loistovireessä jolla sijoitus tai jopa voitto voisi olla mahdollinen. Kerrankin pilvilinnani pitivät nopean alas romahtamisen sijaan! 1. vaiheen ratamme eteni reippaasti, ratsastin jokusen mutkan suoremmaksi ja Risukkokin pani parastaan niin laukkansa kuin hyppyjensäkin suhteen. Harvemmin tämä puolivaloilla hyppää noin muutoinkaan, ei sillä, tänään vain kaikki tuntui osuvan kohdilleen tavallistakin paremmin.

2. vaihe ratsastettiin 1. vaiheen luokkavoittajien kesken, joten homma oli nopeasti paketissa estekorkeuden muuttamisesta huolimatta. Kolme ratsukkoa, kolme suoritusta, me Risukon kanssa viimeisinä. Suupieliini, poskiini, vähän leukaanikin, sattuu edelleen kaiken sen virneen ja loppuvaiheessa varmasti irvistelyn puolelle menneen hymyilemisen vuoksi. Me voitimme! Nauroin, taputtelin ja rapsuttelin Risukon kaulaa, hymyilin kuin heikkopäinen, satulasta laskeuduttuani pussasin tamman turpaa ja poskea eikä Risukko ilmeestä päätellen olisi ollenkaan halunnut naamaani lähelle omaani. Kiitosherkut, pari porkkanaa ja kuivat ruisleipäpalat, poni kuitenkin napsi suuhunsa hyvin tyytyväisenä. Josko tämän vireen ja menestyksen saisi vielä siirrettyä Kenttäratsastusjaoksen cupien puolelle!

06.08.2024 Ajatuskaruselli Guldholm Summer Festivalin koulukokeen verkassa

Ehkä minun olisi sittenkin pitänyt ilmoittautua Risun kanssa vain rataesteille Guldholm Summer Festivalin kenttäluokan sijaan, vaikka tämä kuinka on kenttäponi. Tämmöinen ikävä, jälkiviisastelun makuinen epäilys tekee inhottavan tehokkaasti pesäänsä ajatuksiini, saa minut jossittelemaan perin juurin ikävällä tavalla aivan väärässä paikassa. Johan me Risun kanssa verryttelimme hyvää vauhtia etenevää koulukoetta varten.

Verryttelymme vain eivät etene, takapakiksi minä tätä kuvailisin. Kouluratsastus on aina ollut Risun Akilleen kantapää, monien kiukkujen aiheuttaja ja usein treeniohjelman pakollinen paha, ihmisen luova kidutuskeino kun ruuvipenkit ja rautaneidot on kielletty. Nytkin ponini painaa korvansa tiiviisti niskaan, kalistelee kuolaimia kiukkuisena, vetää itsensä linkkuun liikkuen nykivin, kulmikkain askelin kulman läpi sen mukavan pyöreän, tasapainoisen liikkeen sijaan, jonka kuvittelin ratsastaneeni. Ratsastan Risun syrjemmäs, jotten ole muiden verryttelijöiden tiellä, siirryn nykivästä ravista käyntiin ja ryhdyn ratsastamaan poniani auki virkkuukoukkunipustaan. Pitkä, matala, rento muoto, siitä hissukseen takaisin työskentelymuotoon. Risu kuitenkin pysyy jännittyneenä, kaiketi turhautuneesta kiukusta johtuen.
"Tiedän ettei tämä ole lempihommaasi, mutta kun ei me nyt aina ja joka päivä voida hypätäkään", juttelen matalaan ääneen tammalleni, joka maistelee kuolaimiaan nyt aavistuksen vastaanottavaisemmin. Askel pysyy kuitenkin nykivänä, kaulaan ja kylkiin on kuitenkin tullut vähän joustoa, pyöreyttä.
"Huomenna hypätään, kunhan nyt tämä koulurata lipsutellaan läpi."

Minua harmittaa, ei edes hetki hetkeltä epätodennäköisemmältä tuntuvan sijoituksen vaan Risun vuoksi. Niin kiva, hyvä, lahjakas tamma, joka sitten sabotoi aivan itse itseään kiukuttelemisillaan eikä aina anna ratsastajansa auttaa! Kadonneen sijoituksen harmi todennäköisesti muistuttelee olemassaolostaan myöhemmin, nyt mielessäni pyörii aktiivisesti lähinnä harmi Risun puolesta ja kelamaisena toisintona ties kuinka monen valmentajan vinkit jännittyvän ratsun rentouttamiseen. Jos yksi kulma meneekin hyvin, toisessa ponini muuttuu taas jäykäksi ja luotisuoraksi – eikä sitten kuitenkaan ole aidon, rehellisen suora, kun sellaista toivon. Aivan liian monta kertaa jo näiden lyhyiden verryttelyjen aikana kokoamisemme näyttää niputtamiselta, harmoniasta ei ole tietoakaan. Pyörittelen hartioitani ja lonkkiani, korjailen ryhtiäni, tunnen itseni tavattoman avuttomaksi kadotettuani yhteyden Risuun liki totaalisesti. Luulisi minun jo tottuneen, ainahan tamma on ollut tämmöinen – ja niin oli emänsäkin! Hymyilen, vilkutan pienesti ohitseni ratsastavalle Amy Wilsonille, huikkaan hänelle tsempit ja kehut kuinka komea kimo orinsa onkaan. Risun häntä viuhahtaa kuin ruoska, se ei ollenkaan allekirjoita ravisiirtymään saamiansa apuja. Vedän syvään henkeä, rentoutan itseäni, koko rankaani, saman tien muistuttaen itseäni miten keskivartalo pitää koko istunnan kasassa ja kuinka se toissapäiväinen kerrosjuustohampurilainen saattoi olla virhe, jonka olen viime aikoina toistanut turhankin usein.

"Eihän me ny ajettu reilua seittemääsataa kilometriä vain kiukutellaksemme, eihän? Voit tehdä tätä kotonakin", juttelen taas Risulle ratsastaessani sitä jälleen eteen ja alas, pitkäksi ja rennommaksi, kauas kauas pois siitä äskeisestä(kin...) kokoamisen irvikuvasta, jossa niska ei todellakaan ollut korkeimpana kohtana. Tiedä sitten juttelenko kuitenkin etupäässä itselleni, mutta juttelen kuitenkin kun se vielä on mahdollista, radalla täytyy olla hiljaa. Myötään reilusti ohjaa, päästän sitä hieman pidemmäksi, rapsutan hetken Risun säkää. Mutristelen huuliani, pohdin. Jos tässä nyt luokan heikointa rataa ollaan tekemässä - jaa niin kuka maalailee piruje seinille? -, teen sen ennemmin todella pitkällä, ei edes avoimella vaan levinneellä ponilla sen sijaan, että väkisin hakisin korrektia muotoa, joka tuntuu kiristävän tammani hermoja siihen malliin, että se iskee turpansa kurkkuun näkyvänä protestina mielipahastaan. Negatiivisten ajatusten hautomisen keskeltäkin onnistun hymähtämään, rapsuttelen jälleen Risun säkää ja kaulaa.
"Millähän kurin meidän on onnistunut tehdä yhtään eheää koulurataa, kun otat tuolla tavoin nokkiisi vähän kaikesta."

No, Hangossa on komeat maisemat ja Kultasaaren Kartanolla upeat puitteet. Tietysti minä haluan maasto- ja rataesteille, mutta jos matkamme nyt tyssää tähän niin pitää nykiä Kultasaaria hihasta ja kysellä, josko kisojen jälkeen pääsisi hyppäämään. Rahaa vastaan, tieten. Kisaamaan tässä tultiin, mutta ratsastus ei ole yksilöurheilua vaan parityötä, eikä minun parillani tunnu olevan henkisesti paras kisapäivä. On tässä onneksi vielä tovi aikaa verrytellä ja katsoa, josko aurinko paistaisi Risukasaankin.