Nóirín Sadhbh

Pää- ja rakennekuvat © Tuoninen, liikekuvat © ransu.kuvat.fi

Historiaa

Päivänä eräänä sain neronleimauksen teettää Kerkosta, kouluponistani, kenttävarsan. Kerkkohan ei hyppää ollenkaan (koska ei halua) ja on muutenkin luonteeltaan semmonen.. semmonen vähemmän kiva, kiltti ja yhteistyöhaluinen, eli oikea stereotypia siitä, millaisiksi ihmiset hevoseni mieltävät. Mitä nyt kyse on 140-senttisestä welsh part bredistä. En edelleenkään ole poni-ihmisiä, enkä ollut Kerkon ostaessanikaan, vaikka tamma kyllä hurmasi minut pikkuvarsana ja pidän sen sukua yhä edelleen hienona. Sittemmin varsa-aikojen ihastus on kokenut kolhuja, mutta hieno poni Kerkko on joka tapauksessa.

Sopivan orin puuttuessa käänsin katseeni tutulle hevosfoorumille, josta ennenkin olin saanut avun jos millaiseen pulmaan ja tarpeeseen. Milloin olin myynyt satulan tai hevosen, milloin järjestellyt kimppakuljetuksia tai bongannut valmennuskutsuja.. Tällä kertaa läksin oria etsimään, eikä minun tarvinnut kauaa odottaakaan Cloudfieldin Sonjan ottaessa yhteyttä. Nainen tarjosi kahta welsh-oriaan, part brediä sekä puhdasta B-sektion edustajaa, kumpainenkin todella hienoja ja potentiaalisia sulhoja. Päädyin kuitenkin part brediin, Lockdown MPB:hen. Vaakakuppi painui ruunikon kannalle orin korkeamman estekapasiteetin puolesta. Ajattelin metriä hyppäävän orin toivon mukaan tasoittavan Kerkon.. hyppäämättömyyttä, antavan varsalle jotain hyppykyvyn tynkää.

Tiedä sitten mitä ihmettä tapahtui, kun yhdistelmän tytär, Nóirín Sadhbh eli vähemmän kieltä solmuun pistäen Risu, hyppää 120cm ratoja tuosta noin. Minä en ymmärrä. En kylläkään valita, mutta en ymmärrä. Ei sillä, en minä ymmärrä montaa muutakaan asiaa. Risusta ei kasvanut emänsä tapaista prinsessaa, haastava, vahvatahtoinen poni kylläkin. Joitain Kerkkomaisuuksia Risustakin löytyy, tamma kun tuntuu olevan vakaasti sitä mieltä, että tallimestari tulisi erottaa eikä turhan moni kaksijalkainen ole tehtäviensä tasalla. Ratsastajakin aivan varmasti rajoittaa Risua silkkaa inhottavuuttaan!!

Hyväluontoisten welshien omistajat ottakaa yhteyttä, jooko?

Luonne

Rehellisyyden nimissä en odottanut helpon mutkatonta, alati iloista ponia Kerkon kaltaisesta emästä. Risu ei onneksi ole edes hankalin persoona tai ratsastettava tallissani, kyllä Kampela, Falafel, Auri ja Pinkki vetävät tässä sen mittaisen korren, ettei Risu pääse haastavuudessa edellä mainittujen kanssa samalle viivalle tikkuja vertailemaan. Risukkoiseni tekee kuitenkin mielipiteensä erinomaisen selviksi eikä läheskään aina ole samalla sivulla ratsastajan kanssa, minkä vuoksi moni harmoninen taivutus on muuttunut kunnon linkkuun painumiseksi, väistöliikkeet sivuloikiksi ja laukanvaihdot epämääräisiksi hypähtelyiksi, joista ei ota selvää, onko tarkoitus pukitella, pitää muuten vain hauskaa vai kenties tehdä vaikutus nykytanssipiireihin. Arkinen aherruskin saa kummasti lisäväriä Risun ryhtyessä yhden tamman mielenosoitukseen niin kaviokoukkua kuin kuolaimiakin vastaan.

Risua siunattiin likimain käsittämättömillä hyppylahjoilla. Tästä käsittämättömyydestä on syyttäminen ja kiittäminen emää.. Risun isä valikoitui kahdesta vaihtoehdosta loppuviimeksi hyppykykyjensä vuoksi, mutta metriä hyppäävä isä jäi sekin tyttärensä varjoon. Samaan varjoon jäi kyllä koko lähisuku, joko Risun kyvyt ovat jokin poikkeama tai sen sukulaiset ovat kapasiteetikkaampia poneja kuin kukaan on uskonut tai ottanut selkoa.
Joka tapauksessa Risu hyppää sen metrikaksikymmentä ratana, maastoesteillä menemme kymmentä senttiä matalampaa. Hyppytekniikka sekä esteäly kulkevat käsikynkässä kapasiteetin kanssa; welshini nostaa jalkansa nopeasti, varoo puomikosketuksia, ei tuhlaa energiaansa turhan korkeisiin jätti-ilmavaraleiskautuksiin, ponnistaa mistä pitääkin, on tasapainoinen ja rohkea hyppääjä, pärjää tiukoissa kurveissa, lyhyillä linjoilla, vinoilla lähestymisillä.. Ihan mieletön esteponi. Laukka ei ehkä ole sitä korkeinta ja ilmavinta, kuitenkin täysin riittävää kenttäkouluun sekä hyppäämiseen. Käynti taitaa olla Risun hienoin askellaji, siinä on kuulkaa sitä askelpituutta, ilmavuutta ja muuta ihanaa! Ravi sen sijaan on vähän pomputtavaa, herkästi paikoillaan jumputtavaa ja niin ponia kuin minua turhauttavaa räpiköimistä, jota koetan aktiivisesti parantaa. Ravissa Risu ei oikein rentoudu, siksi se jää selkeästi heikoimmaksi askellajiksi. Käynnistä sekä laukasta tämä kireys puuttuu, mikä tietenkin ilmenee parempana liikkeenä.

Sitten se mutta. Emänsä tyttärenä Risu ei nyt aivan välttämättä ole tekemässä sitä, mitä ratsastajansa pyytää tai haluaa. Valtaosan ajasta Risu kaikeksi onneksi pysyttelee samoilla linjoilla ihmisen kanssa, etenkin estepäivinä, sillä hyppäämistä tämä poni rakastaa. Sen sijaan sileätreeneissä, etenkin raviliikkeissä, Risusta niin näkyy kuin kuuluu Kerkon kaikuja; jos pitäisi kulkea suorassa, tamma on mutkalla, asetus ja taivutus jäävät puuttumaan ruunivoikon jähmettyessä luotisuoraksi, hyväkin pätkä voi kesken kaiken muuttua katastrofiksi tai ihan vain loppua Risun todetessa, ettei hän nyt oikeastaan halua tehdä tätäkään ja ratsastajakin on ihan toistaitoinen mehtäläinen. Tähän minä olen toki jo emän kanssa tottunut, enkä enää väännä ihan samalla tavalla itkua ratsuni kaivaessa teini-ikäiselle sopivia asennevammojaan esille.
Risu kuitenkin tekee huomattavasti useammin yhteistyötä kuin emänsä. Peloton, uhkarohkea, sisukas ja periksiantamaton Risu tekee parhaina päivinään ihan mielettömän kivoja suorituksia kotona, kylillä ja kisoissa – ja niinä toisina päivinä jos en tuherra itkua, niin ainakin olen naama nurinperin kovasti harmissani ratsuni selkeän kapasiteetin kadotessa kiukutteluun.

Kaikki muukin menee vähän samoilla laduilla, joskus sauvat vain katkeavat suksienkin lennellessä pöpelikköön. Risu ei todellakaan arastele kaivonkansia, suihkepulloja, eläinlääkäriä, kengittäjää tai Pipsa Possun tunnaria, tällehän on ihan sama missä tätä hoitaa ja millä välineillä. Korjaus; hyvinä päivinä nämä asiat ovat Risulle yhdentekeviä. Joinain päivinä tamma vain jättää jalkansa nostamatta, suunsa avaamatta sekä kaikki siltä pyydetyt ihan simppelitkin jutut tekemättä. Muistan eräänkin päivän, jona Risu käveli kyllä karsinastaan ulos ja pihalle, muttei suostunut menemään omaan tarhaansa – sen sijaan naapuritarha kyllä kelpasi. Ota tämmöisestäkin sitten selkoa. Jos joku haluaa yrittää, tarjoan kahvien sijaan ihan kokonaisen aterian jälkiruokakahveineen.

Kilpatunnelma tai suurikaan yleisö ei vaikuta Risuun mitenkään. Huomio ei hivele tamman egoa, toisaalta ramppikuumekaan ei pääse yllättämään. Kisapäivinä Risukkoni on aivan yhtä ailahtelevainen kuin kotonakin, eikä edellisen päivän tai viikon mielialoista ja treenivireestä voi vetää mitään johtopäätöksiä. Vieraskoreakaan tämä ei ole, Risu voi uuden ratsastajan kanssa heittäytyä ihan mahdottomaksi tai olla yhteistyöhaluinen. Sattumankauppaa, tuuripeliä. Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki, Risun kanssa ei ainakaan jämähdä toistamaan samaa kaavaa ponin keksiessä jos ei joka päivä, niin ainakin joka viikko jotain arjen rikkovaa pientä tai isompaa mutkantynkää suoralle tielle.

Sukutaulu

Jälkeläiset

26.02.2024 wpb-t. Nes Bébinn, isä Elitehof's Boudewijn

Kilpailumenestys

15.09.2023 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 100cm 3/17
15.09.2023 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 90cm 3/9
15.01.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 90cm 2/15
15.03.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 90cm 3/15

Päiväkirja & valmennukset