Olen päättänyt, etten pidä Senistä enää - mokomalla on aivan liikaa hienoja hevosia ja nyt vielä perkele ponejakin. Minä en aio enää vilkuilla myytäviä kasvatteja, koska joka ikinen kerta isken silmäni johonkin ja kyttään kuola poskella elikon sukua ja ulkonäköä ja mitäköhän vielä.
Ei riittänyt, että minulla on ennestään kaksi Senin kasvattamaa hannoveria, eheiii, nyt minulla on welsh part bredkin! Eikä minun ollut tarkoitus hankkia mitään welshiä, joku kiva lewitzer tai nyffi tai jotain, mutta ei welshiä. Nyt minulla on hienosukuinen, voikko kaunokainen, jolla on lieviä luonnevikoja ja asennevamma kapasiteettia vaikka ja mihin.
Elämä Kerkon - kyllä, Kerkko on ihan fiksu lempinimi sievälle tammaneidille - kanssa on välillä hermoja raastavaa, kun poni on niin prinsessaa, niin prinsessaa. Ruoka ei välttämättä maita, mutaiseen tarhaan ei mennä ja liian ronskia käsittelyä on ihan asiallista protestoida potkimalla. En tiedä, miten minä kerään näitä kiukkupyllytammoja (narrin mukaan minä ihan kaivamalla kaivan ne hyväluontoisten elikoiden keskeltä), mutta vaikka miten minuakin kiukuttaa ja kiroan elikkoni, myös Kerkon, sinne minne pippuri kasvaa olen totaalisen rakastunut luonteikkaaseen katraaseeni.
Kerkosta tuskin on esteponiksi; koulupainotteinen suku ja diivan elkeet, joku hyppääminen voi nolo mitä riehumista. Sitä paitsi siinä voi vaikka tulla likaiseksi. Koska tämän ponin kanssa on keskityttävä vain yhteen lajiin olen vaatimattomasti päättänyt leipoa viehkosta voikostani KRJ-palkitun superponin, josta kaikki haluavat varsan!
Näin siis unelmissani ja silloin, kun en katsele Kerkkoa, joka mulkkaa karsinassaan ruokakuppiaan, joka on väärän värinen. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi mokomasta varsaa..! Paitsi minä, totta kai, Kerkkostiina II mulletännehetinyt.
Ja Senin myyntitopicit pistän itseltäni pannaan, ne eivät tiedä kuin rahanmenoa. Et kasvata niin kivoja nelijalkaisia, kuulitkos!
Generally, I like it...!
Vanhempiin verrattuna kitukasvuiseksi jäänyt Kerkko on nirppanokkainen prinsessaponi, joka kulkee turpa mutrulla ja korvat niskassa niin pientä sipsutusta, että useammankin kerran tamman on arveltu kaipaavan eläinlääkärin hoitoa suolisto-ongelmiensa vuoksi. Poni on kuitenkin täysin terve, sillä vain on hirvittävän suuria ongelmia löytää arvolleen sopivaa seuraa, miljööstä puhumattakaan. Kerkon mielestä kaikki ovat väärän värisiä eivätkä mätsää häneen, joka paikka on liian saastainen, muut hevoset ja ponit juntteja ihmisistä nyt puhumattakaan. Kas tässä teille tamma, jolle ei kelpaa kukaan eikä mikään!
Elämä Kerkon kanssa on jokseenkin haastavaa, tammaa kun ei saa komentaa, mutta jotenkin Hänen Majesteettinsa pitäisi pitää kurissa. Jo vähänkään jämäkämpi ärähdys saa tamman kiskaisemaan herneen sieviin sieraimiinsa ja muuttumaan yhteistyökyvyttömäksi ja yhtä vastaanottavaiseksi kuin betoniporsas. Silkkihansikkain kohtelu ei toimi, se kun nousee saman tien Kerkon pieneen sievään päähän. Jos tammaan koettaa suhtautua mahdollisimman mutkattomasti se ei tietenkään kelpaa prinsessalle, hän ei saa tarpeeksi huomiota! Liika paijaaminen ja lässytys taas tuntuu olevan Kerkolle vastenmielistä, kaipa se on noloa ja rahvaanomaista.
Ei, en todellakaan tiedä, miten tätä ponia pitäisi käsitellä.
There may come a time when a lass needs a lawyer.
Yksikään harja ei kelpaa, sinä et kelpaa ja tallimestari on erotettava! ..siinä se aika napakasti tulikin. Prinsessaponilta löytyy vahva mielipide kaikesta sekä kaikista, eikä se yleensä ole järin mairitteleva. Siinä, missä Kerkko on omasta mielestään täydellinen ihan vain sillä, että on ja hengittää, muut joutuvat puskemaan hartiavoimin töitä arvon siniveristä miellyttääkseen. Joskus jo aivan arkiset asiat, kuten kavioiden puhdistaminen, tuntuvat ylivoimaisen haastavilta. Tallikäytävällä tai pihamaalla kaikuva närkästynyt vinkunakiljuna lähtee yleensä Kerkosta, omaa äänialan testaamistani en suostu myöntämään. Pitkä pinna, kärsivällisyys nyrjähtänyt huumorintaju sekä oletettavasti jonkin asteinen masokismi auttavat, ei tämän kanssa kyllä muuten jaksa keskustella siitä, osaako aikuinen hevonen seistä paikoillaan loimituksen ajan tai onko talutettaessa OK tehdä sivupotkuja takasella jonkun hengittäessä väärässä tahdissa Kerkon lähettyvillä. Tähän päivään mennessä Kerkko on onnistuneesti madotettu, rokotettu, kengitetty, pesty, varustettu ja muutenkin hoidettu, huollettu ja lääkitty, vaikka tuntuukin, että poni itse on tätä touhua hankaloittanut parhaan taitonsa mukaan.
Ja sitten on niitä päiviä, kun Kerkko hymyilee suopeasti antaen toistaidottomille alaisilleen (lähinnä minulle) jos ei nyt anteeksi niin ainakin armoa, eikä ole aivan niin vaatelias ja kiukkuinen. Tammat.
Suddenly it moves with such a perfect grace. (Oh no it won't.)
Tämän pitäisi olla jäätävän hieno kouluratsu. Tämä on linkussa kulkeva vieteriukko. Jossain mentiin metsään. Kerkon kanssa treenaaminen meinaa olla itkun paikka, ja aika monta kertaa kesken treenin on tullut vikistyä "Mä lopetan!", koska ponia ei vain saa menemään miten päin haluaisi. Tamma tuntuu kulkevan suorassa silloin, kun pitäisi taipua ja banaanimutkalla silloin, kun pitäisi olla suora. Kerkon kanssa ei auta kuin vääntää kättä, koettaa jekuttaa tamma tekemään jotain tai antaa prinsessaponille sen ansaitsemaa kohtelua - aina silloin tällöin jokin toimii.
Koulupuolella Kerkko olisi upea ilmestys ja osaava poni, jos se suostuisi tekemään jotain! Poni tuntuu olevan vakaasti sitä mieltä, että kaltaiseni metsäläinen ei ole tarpeeksi hienostunut ja arvokas Hänen Ihanuutensa selkään, eikä rahvasta tarvitse totella. Mahtaa olla komea näky, kun poni sipsuttaa linkussa ympäri kenttää ja minä väännän itkua, koska yritin vain saada ratsuni tekemään pohkeenväistöä. Kerkon kanssa onnistumisprosentti jää kovin alhaiseksi, vika on tamman asenteessa, ei taidoissa. Välillä voikosta saa vuoltua esiin puhdasta kultaa; upeat liikkeet, hyvä muoto ja peräänanto, teknisesti aika lailla virheetöntä suorittamista. Näiden "wow!" -pätkien kesto ei kuitenkaan ole pitkä, ja pudotus takaisin todellisuuteen on raju, kun Kerkko lyö kesken lisätyn ravin liinat kiinni. Että sellainen kilpaponi minulla, kuka tahtoo treenaamaan?
Kerkolla ei hypätä ollenkaan, koska se on jo ajatuksen tasolla vitsi. Sitä paitsi olen aivan varma, ettei tamma suostuisi menemään edes kavaletin yli, maapuomitkin tekevät tiukkaa. Palvelualttius ja miellyttämisenhalu huipussaan!
Mennään metsään mennään, niin Kerkko saa kohtauksen koska "iik ötököitä ja iik puskailua!" ja mitähän vielä. Kerkko on maastossa joko tahmea, alati kotia kohti pyrkivä vastarannan kiiski tai kaikkea säpsyvä, pystyynhyppimistä yrittävä mörönsyötti. Että sellainen maastoratsu!
Like I've never seen the sky before.
Kisapaikoilla Kerkko sipsuttaa menemään samaan tapaan kuin pikkupissis baarissa numeroa liian pienissä kiilakoroissa. Mikään ei tunnu olevan hyvin, kisapaikan puitteet eivät tunnu koskaan vastaavan Kerkon laatuvaatimuksia ja paikalla on toinen toistaan tyylittömämpiä ratsuja lättäjalkaratsastajineen, mikä oikeuttaa Kerkon kaltaisen siron prinsessaponin sikamaisen käytöksen. Tamman käsittelijät meinaavat kerta toisensa jälkeen repiä pelihousunsa, kun tamma vinkuu, kiljuu, kulkee kylkimyyryä, talloo varpaat (välillä tahallaan, mokoma porsas) ja käyttäytyy muutenkin niin härskisti, että sietäisi saada raipasta. Se tosin olisi bensan heittämistä liekkeihin, joten Kerkkoa komennetaan lähinnä verbaalisesti ja saadaan mulkaisuja kukkahattutädeiltä, joiden mielestä kirosanat eivät kuulu hevosurheiluun.
Verryttelyt sujuvat yhtä työtelliäissä (not) merkeissä kuin kotosalla. Mikäli kisat ovat tarpeeksi isot, niin radalla tapahtuu melkoinen muodonmuutos. Kerkon diivan elkeet ovat omiaan kouluradoille, tammasta saattaa kuoriutua melkoinen suorittaja ja ihastelun aihe, kun se viitsii tehdä jotain.
Ja sitten minä kierrän jotain seurakisoja, jotka ovat ponini mielestä lähinnä vitsi.
Kerkko on upea, upea kouluponi, joka näyttää hyvältä, liikkuu paremmin ja tekee todella hyviä ratoja kun työntekoon lähtee. Tosin ratsastajan on osattava hommansa, yksikin ronskimpi tai ristiriitainen apu ja Kerkko laittaa pillit pussiin. Tasaisella, pehmeällä ratsastuksella voikon saa kulkemaan ja näyttämään (tarpeeksi suurelle) yleisölle ja tuomaristolle, millainen suorittaja Pencalow-poni onkaan.
iiii. WPB 50% (ox x welsh B)
iiie. welsh B
iiei. xx
iiee. welsh B
eiii. WPB 50% (xx x welsh B)
eiie. welsh B
eiei. WPB 50% (x x welsh B)
eiee. WPB 50% (x x welsh B)
eei. WPB 50% (x x welsh B)
eeei. welsh A
eeee. WPB 50% (welsh B x ox)
Men grow cold as girls grow old, and we all lose our charms in the end.
Kerkon kanssa valmentaudutaan ainoastaan kouluratastuksen parissa.
Spoiler:
07.06.2014 Kouluvalmennus, valmensi Dora.
Nyt on pakko sanoa alkuun, että Lissu kyllä yritti kaikkensa valmennuksen aikana, mutta Kerkko nyt oli mikä oli. Saatiinhan me pari hyvääkin pätkää, kuten sellaisia kohtia kun poni jopa taipui kauniisti voltilla ja kulki pikkupätkän suoralla uralla peräänannossa. Niin ja taisi sieltä tulla ehkä pari pätkää puhdasta pohkeenväistöäkin, mutta muuten sitten meni koko tunti harakoille. Tamma ei halunnut tehdä yhtään mitään, suoralla vingersi ja kulmat oikoi ja volteista tuli neliöitä. Peräänannosta ei puhettakaan ja muutenkin Kerkko onnistui kannattelemaan itseään todella epäedullisen näköisesti, vaikka ratsastaja olikin aiemmin kehunut, että kyllä se aina hyvällä tuulella ollessaan näyttää kivalta. No eipä tänään näyttänyt. Meinasi siinä valmentajaltakin pari kyyneltä vierähtää ja tuskanhiki nousi ainakin hattuun, kun oikomisesta ei tullut loppua ja peruuttaminenkin oli liian vaikea homma. Ravissa ainakin löytyi oikea askellaji, mutta eipä muuta kehumista sitten ollutkaan. Kerkko tappeli Lissun jokaista apua ja pyyntöä vastaan ettei muuta kerennyt tekemäänkään. Anelemalla ja houkuttelemalla ratsastaja sai poninsa kuitenkin lopettamaan nurkkien oikomisen ja menemään pari oikeasti pyöreää ravivolttia. Niin ja temponlisäyskin onnistui toiseen suuntaan hyvin, mutta vasemmalla kierroksella sitäkin sai pyytää varsin kymmenen kertaa ennen kuin Kerkko edes korvaansa lotkautti. Ravien jälkeen hangattiin pohkeenväistöjä ainakin parikymmentä minuuttia ja menin minäkin uralle ponia työntämään, että väistä, väistä ja liiku, liiku! Pari puhdasta pätkää pohkeenväistöä saatiin tehtyä molempiin suuntiin ja siitä sitten oltiin erittäin kiitollisia, kun Hänen Armonsa Kerkko oli palan osaamistaan meille paljastanut. Laukoissa onneksi ei mitään mennyt pieleen, vastalaukkakin löytyi aika nopeaan mutta muuten valmennuksesta jäi aika epäonnistunut maku suuhun. No, ei voi kauhalla jakaa jos lusikalla on annettu ja Kerkko on mitä on.
07.07.2014 Kouluvalmennus, valmensi Siiri K.
Tänään valmennettavana olisi Kerkko. Olin kuullut narrilta sen tammamaisesta luonteesta, mutten ihan osannut odottaa tällaista neitiä kun pääsin paikalle. Sateinen keli ei selvästikään ollut neidin mieleen, joten siirryimme treenaamaan maneesiin. Tamma liikkui kyllä aivan upeasti ja se on todella kaunis, mutta se ei selvästikään aina kunnioita ratsastajaa pomonaan. Päätin muuttaa alkuperäistä suunnitelmaa avoista, suluista ja muista taivutuksista ihan vain perusratsastukseen.
Alkuverryttelyn jälkeen pyysin ratsukon ympyrälle, jossa he aloittivat tekemään siirtymisiä. Jaioin ympyrän neljään osaan puomilla, ja jokaisen puomin kohdalla ratsukko pysähtyi ja peruutti muutaman askeleen Aluksi poni oli kuitenkin saatava taipumaan, joka vei oman aikansa. Halusin kuitenkin tehtävää suoritettavan samaan aikaan, joten ei muuta kuin hommiin. Kerkko oli vastahakoisella tuulella eikä sitä huvittanut taipua, saati peruuttaa. Narri joutui tekemään tosissaan töitä saadakseen ratsunsa kuulolle, ja välillä sen kanssa jouduttiin käyttämään vähän järeämpiäkin apuja. Halusin kuitenkin narrin käyttävän koko ajan mahdollisimman pieniä apuja, joilla poni lopulta saataisiin kuulolle. Pitkän vänkäämisen jälkeen Kerkko alkoikin antaa periksi ja tuli kuolaimelle, taipui nätisti ja peruutti pienistä avuista. Hieno tyttö!
Päätin pitää lopputunnin samalla kaavalla ja jatkoimme siirtymisillä. Ensin ympyrällä käynti-ravi, joka onnistui aika hyvin. Kerkko oli jo vertynyt eikä narri joutunut paljoakaan tappelemaan ratsunsa kanssa. Kun pidimme pienen hengähdystauon jonka jälkeen jatkoimme käynti-laukka siirtymisillä, oli se jo vaikeampaa. En tiedä ehtikö Kerkko laiskotella liikaa tauon aikana, mutta sen kanssa jouduttiin taas käymään tahtojen taistoa siitä, kuka määrää. Käynnistä siirtyminen laukkaan oli lopulta jo helppoa, mutta saimme vain muutaman kiitettävän laukka-käynti siirtymisen. Tamma oli kuitenkin loppua kohden jo melko hyvä ja avuilla, joten lopetin tunnin siihen ja kehuin ratsukkoa paljon.
10.08.2014 Kouluvalmennus, valmensi yaren.
Taivas oli pilvinen ja lämpötila ei tuntunut nousseen paljoakaan kymmenen yläpuolelle. Manasin hiljaa Suomen kesän alimpaan helvettiin ja päästessäni juuri loppuun muminoissani, huomasin Lissun ja Kerkon lähestyvän minua tallilta päin. Ratsastaja oli jo valmiiksi suu mutrulla ja tiesin heti, että kyseessä ei ollut taas mikään helppo tapaus. Olin oppinut jo liiankin hyvin tuntemaan Lissun eleet, mikä oli toisaalta ihan hyväkin, tiesinpähän milloin uskalsin laukoa vitsejä ja milloin oli parempi pitää vain leipäläpensä ummessa. Kerkko tuntui olevan niitä poneja, jotka tiesivät arvonsa ja vähän enemmänkin. Tämä neiti luuli selvästi olevansa täysin korvaamaton ja akka pahimmasta päästä. Alkuverryttelyjen ajan se tuntui viuhtovan häntäänsä ja inahtelevan enemmän kuin moni hevonen yhteensä koko treenien aikana, eikä sitä menoa voinut muutenkaan sanoa miksikään maailman kauneimmaksi. Lissu koitti ratsastaa tammaa parhaansa mukaan suu viivana ja minun pitikin tuon tuosta komentaa häntä rentoutumaan, jotta hän ei ainakaan omalla toiminnallaan vaikuttaisi negatiivisesti tähän pikkuprinsessaansa. Avo- ja sulkutaivutukset ravissa olivat sellaista vingerrystä, että mieleni olisi tehnyt vain kääntää katse jonnekin ihan muualle. Alistuneena kävelin kuitenkin ratsukon luokse ja yritin parhaani mukaan ohjeistaa Lissua parempaan suoritukseen. Ongelmahan oli kuitenkin se, että Kerkko olisi kyllä taitanut nämäkin liikkeet tuosta noin vaan, mutta kun tahto ei vain ollut samalla tasolla. Lissun kasvoilla kävi varsinainen tunneskaala ja välillä olin jo ihan varma, ettei kyyneleetkään olleet enää kaukana. Päätin kuitenkin jatkaa heidän piinaamistaan, sillä kyllä tämän tasoisen ponin piti jo osata nämä koululiikkeet ilman v-mäistä käytöstä. Valmennus oli varsinainen tahtojen kamppailu, mutta jossain vaiheessa Kerkko alkoi jo selvästi sortumaan ja alkoi kuin alkoikin tekemään edes hitusen sitä, mitä pyydettiin. Kehuimme aina näissä tilanteissa kilpaa Lissun kanssa tammaa ja koitimme vahvistaa sen intoa tehdä asiat halutullakin tavalla. Ikäväkseni jouduin toteamaan, että melkein koko valmennus meni yhden ja saman tehtävän parissa ja laitoinkin ratsukon vielä pikaisesti menemään muutamat laukanvaihdot ennen kuin lopettelimme. Loppuverryttelyjen aikana koitin vielä piristää Lissua ja totesin, että kyllä pieniä toivonkipinöitä ilmassa oli. Nainen vain mulkaisi minua pahasti ja murahti maailmanlopun tulevan ennen kuin tämä poni pelittäisi niin hyvin kuin hän halusi.
19.08.2014 Kouluvalmennus, valmensi yaren.
Eipä alkanut tämäkään valmennus yhtään sen paremmissa merkeissä kuin viimekertainenkaan. Sää ei ollut paljoa aikaisemmasta muuttunut, eikä ilmeisesti Kerkon asennekaan ratsastusta ja ratsastajaansa kohtaan. Tällä kertaa Lissu oli aloittanut verryttelyt ennen minun tuloani ja jo kaukaa näin, ettei Kerkko halunnut taaskaan tehdä minkäänlaista yhteistyötä. Kentälle päästyäni, Lissu päästi ilmoille sellaisen sanaryöpyn, etten pystynyt sisäistämään kuin muutaman sanan sieltä täältä. Sen verran kuitenkin ymmärsin, että ilmeisesti Kerkko ei ollut pelittänyt ollenkaan itsenäisissä treeneissä ja että se oli tehnyt täydellistä pilkkaa Lissusta viimeisimmissä kisoissakin. Ei ihmekään, että hän oli niin tuohtunut! Jotain asialle olisi tehtävä tai tämä tamma veisi heitä kuin pässiä narussa. "Aloitellaanhan ihan perinteisillä kokoamisilla ja katsotaan, miten hankalaksi tämä menee", tuumasin Lissulle, joka tuntui olevan täysin innoton koko valmennukseen tämän ponin kanssa. Hyvin meni, kumpikaan ei siis kunnioittanut toisiaan ja sitä olisi muka pitänyt saada nämä kaksi vielä toimimaankin yhdessä. Ihan aluksi jäkätin Lissulle hänen asenteestaan ja siitä, että sen oli muututtava nyt heti tai minä jättäisin koko leikin tähän. Lissu tuntui kuin tuntuikin ymmärtävän yskäni ja koitti parhaansa mukaan rentoutua ja rentouttaa samalla myös ohjasotteensa ja pohkeensa. Kerkossa tapahtui selkeästi pienoinen muutos, vaikka se edelleen jatkoikin tammamaista menoaan. Viime kertaiset avo- ja sulkutaivutukset ravissa eivät alkuun sujuneet yhtään sen paremmin, mutta kun sain Lissun ihan kunnolla keskittymään ja rauhoittumaan, hän sai kuin saikin Kerkon kulkemaan yhden kokonaisen taivutuksen juuri niin kuin kunnon ratsun kuuluikin! Jälleen kerran kehuimme tammaa vuolaasti ja päätin heti tämän jälkeen, että oli aika siirtyä seuraavaan tehtävään. Vielä, kun edellisistä liikkeistä oli jäänyt niin Lissulle kuin Kerkollekin hyvä mieli. Laukanvaihto oli taas kerran oma shownsa, vaikka lopulta sekin lähti sujumaan. Ilmeisesti Kerkkoa piti vain osata pyytää oikein ja sen piti saada juuri sitä prinsessakohtelua, mitä se halusikin. Ratsastajan piti olla kohtelias ja osata pyytää kauniisti.
Kiss on the hand may be quite continental, but diamonds are girl's best friend.
Elämää prinsessaponin hovinarrina.
Spoiler:
24.01.2014 Voihan welsh part bred
Kun puhutaan poneista, niin shettikset awwituttavat, connemaroja, lewitzerejä ja nyffejä voin kuvitella hankkivani - koska ne käyvät saksalaiseen ratsuponiin - ja welsh passaa, jos se on ratsuponin suvussa. Kuinkas kävikään, menin ja ostin welsh part bredin..
Pencalowista lähti vino pino kasvatteja maailmalle, ja pakkohan minun oli mennä ihastelemaan niitä; ihailen Senin puoliverikasvatusta, joten olin utelias welshien suhteen. Voikko, kipakka ponitamma hurmasi minut täysin, ja siinäpä sitä oltiin, neuvottelemassa hinnasta Senin kanssa. Mokoma oli saman tien sitä mieltä, että pikkuneiti Gee tahtoo mukaani.
Kiitos logististen ongelmien - minusta tuntuu, etteivät kuljetusfirmat halua minua asiakkaakseen; ei kaikilta voi olla rekat rikki samaan aikaan !! - ponitamma kärrättiin uuteen kotiinsa vasta tänään. Rekasta talutettiin turpa mutrulla sipsuttava ponineiti, joka kierteli lumikasat kaukaa ja nosteli kavioitaan sen oloisena, ettei maanpinta ole hänen arvolleen soveliasta. Minä olin toki onnesta soikeana, koska oma luonteikas kaunokaiseni! Ja näääin minusta tuli häsläävä ponitäti..
Geileis oli alun perin Gee, mutta hyvin nopeasti lempinimeksi muodostui Kerkko. Nyt minulla on hannovertamma Harrin seurana welshtamma Kerkko ja suomenhevosori Neiti. Meillä ei turhan paljoa jalkoväliä tuijotella, kun hevosille mietitään lempinimiä! Joka tapauksessa Kerkko on nyt minun eikä yritäkään sopeutua, puitteet eivät kaiketi vastaa ponin standardeja. Siinäpähän on turpa mutrulla ja happamana, parempaa ei ole tulossa. Toivon mukaan Suomen kilpailut kelpaavat Kerkolle, eikä poni tuomitse jokaista tapahtumaa kissanristiäisiksi..
10.02.2014 Talvimaasto
KERRANKIN keli on kaunis, joten satuloin turpaansa mutristelevan tammani heti aamusta, ja läksimme maastoon. Maisemat olivat kuin postikortista eikä säässä tosiaan ollut valittamista. Tai siis, minulla ei ollut valittamista, Kerkolla tuntui olevan sitäkin enemmän. Voikko kaunokaiseni ei suostu turpaansa ulos työntämään, jos sillä ei ole (ratsastus)loimea päällään, kaiketi Suomessa on liian kylmä. Maastoretkemme aikana Kerkko koetti useamman kerran kääntyä ja lähteä kotiin, minä vain en päästänyt. Olin päättänyt, että tänään vedetään ainakin parin tunnin hyvän mielen maasto, ja siihen ei Kerkolla olisi nokan koputtamista.
Ihme kyllä welsh loppujen lopuksi taipui tahtooni, joskaan hangessa kahlaamiseen tamma ei suostunut. Kerkko saa kyllä opetella siihenkin, ensinnäkin se on hyväksi lihaksille ja toisekseen minä haluan kahlata ponini kanssa hangessa.
Saavuimme takaisin tallipihaan juuri sopivasti, taivas alkoi taas nakata lunta niskaan. Kerkko melkein juoksi takaisin sisälle, enkä muista, milloin olisin nähnyt ponin niin tyytyväisenä kuin se oli mussuttaessaan heinää karsinassaan. Tamman ilo vain jäi lyhytikäiseksi, kun nakkasin ponille loimen niskaan ja talutin sen tarhaan. Ilmeestä päätellen tekoni oli suuri loikkaus Hänen Ihanuuttaan kohtaan, enkä epäile ollenkaan, etteikö Kerkko kiukuttelisi ja mököttäisi minulle, kun tulisin illemmalla takaisin tallille. No, aina ei voi voittaa, ja minähän en poniani tallissa pidä vain siksi, että lumi on elikon mielestä niin hirveää. Totutelkoot, sillä luntahan meillä pohjoisessa riittää!
Huomenna treenaan koulua, olen tulostanut pari kouluohjelmaa, joita alamme Kerkon kanssa hiomaan. En malta odottaa, että pääsen valloittamaan kilparadat kaunokaiseni kanssa, me zumbataan teidät suohon! Eikun avotaivutetaan.
